318# Meksiko, 10

21.1.2014, Tiistai

Scattered clouds, +30, Playa del Carmen, Mexico

Jotenkin ihmeen tavalla olin osannut laittaa herätyskellon soimaan oikeaan aikaan, mutta olo oli kellon soittaessa täysin katastrofaalinen, joten kävin sanomassa porukoille, etten ollut kykeneväinen aamiaiselle. Nukuin vielä pari tuntia, mutta olo oli kaamea edelleen, ja sekapäinen. Mitä helkkarin myrkkyä oli oikein tullut juotua?

Luojan kiitos ohjelmassa ei ollut mitään muuta kuin rötväystä. Sen pystyi suorittamaan rannallakin, ja siksi toisekseen ajattelin uimisen vähän virkistävän. Sain vaihdettua kortin pyyhkeeseen ja itselleni jonkun lavitsan. Ilmeisesti täällä oli sen verran saksalaisia, että parhaimmat rantapedit ja aurinkovarjot olivat jo menneet vaikka kello oli tosiaan vasta vartin yli yhdeksän.

Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta ja ilma tuntui lämpöiselle. Aivan eteläeurooppalaiselta kesäaikaan. En ollut ottanut aurinkorasvaakaan mukaan, koska eihän nyt tammikuussa voi auringossa palaa.

Ranta oli kyllä upea. Kymmeniä kilometrejä pitkä, lähes valkoista hienoa hiekkaa, turkoosi meri, ei roskia niin kuin vaikkapa Italiassa, jossa piti uida tyhjien vesipullojen, muovikassien ja banaaninkuorten seassa. Vesi oli todella lämmintä; mittaria ei ollut mukana, mutta ajattelin sen olevan 26-27 asteista. Oli absurdia ajatella, että jossain päin maailmaa muka joku palelisi.

Biitsi

Menin lillumaan veteen. Pohja oli outo, kun aluksi oli matalaa, sitten syvää, mutta kun ui hieman eteen päin, vettä oli jälleen vain polviin asti. Tässä matalikossa myös aallot murtuivat ja keinuttivat mukavasti.

Menetin ajantajuni, enkä oikein osannut arvioida kauanko siinä meni puljatessa. Hieman huoletti kuitenkin ihon palaminen joten nousin vastahakoisesti vedestä. Vesirajalla törmäsin myös A:han, meidän matkaryhmästämme sellainen vähän varttuneempi nainen. Hän ripitti eilisestä ryyppäämisestä. Miten hänkin pystyi siitä tietämään?

Rapuloitti, joten en uskaltanut ottaa baarista kuin kokiksen. Klo 13 kävin suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ja käytiin syömässä lounas. Otin hampurilaisen, se oli yllättävän hyvä. Pari olutta kyytipojaksi; arvelin sen parantavan oloa mutta olin väärässä. Toinen olut jäi tosin juomatta, koska iski niin äkillinen vessahätä, että piti poistuman huoneeseen, ja isän tehtäväksi jäi kolmen oluen juonti.

Hotellin allasalue.



Hotellihuone.

Vähän aikaa huilattiin ja otettiin sitten hotellilta taksi ja lähdettiin kylille Playa del Carmenin turistikaupunkiin. Hotellialueelta oli matkaa sinne ehkä 4 km, taksi maksoi 70 pesoa. Taksi jätti meidät 5th Avenuen alkupäähän joka on kaupungin ns. pääkatu. Se oli täynnä turistikauppoja ja baareja, ja koko ajan joku oli käsivarressa kiinni ohjaamassa liikkeeseensä ja kaupittelemassa jotakin. Oikein rasittavaa sellainen. Ei millään haluttaisi olla töykeä, mutta lopulta palaa pinna. "No thank you" aiheuttaa vaan yleensä jatkokysymyksen "why not?". Sitä kun on tapahtunut noin 100 kertaa 5 minuutin sisään niin lopulta ei vaan enää jaksa.  Pari kertaa tultiin myymään avoimesti huumeitakin; se ei poikennut rihkamakauppiaiden menettelytavoista millään tavoin, vaan jouduin perustelemaan miksi ei kamat kiinnosta. Uskomatonta.




5th Avenue, Playa del Carmen, Mexico.

Olo huononi entisestään. Lämpöä oli 30 astetta, mulla oli vielä musta t-paita ja tuntui että nestehukka pökerryttää hetkenä minä hyvänsä. Kävin sitten apteekissa, mutta en keksinyt sieltä muuta ostettavaa kuin kokiksen :D Se tosin teki tehtävänsä ja jaksoin taas hetken aikaa kävellä eteäpäin. Vastaan tuli Tequila barrel -niminen ravintola, jossa oli ilmainen Wi-Fi, joten siinä oli pakko pysähtyä (kaljalla).




Kippola, joka tosin jäi väliin vaikka viikonpäivä olisi "oikeanlainen" ollutkin.

Käytiin kaupassa katsomassa josko löytyisi tuliaisia (olisihan niitä ollut mutta ei pystynyt oikein keskittymään, ostin sitten itselleni pullon Mescalia - sellaista ruskeaa viinaa jonka pullon pohjalla on matoja). Ukko sai ostettua itselleen vyön; ei tajunnut tosin edes tinkiä, voi mikä urpo. Hinta oli varmaan nelinkertainen.



Hyvällä maulla (sic!) nimetty ostoskeskus.

Taksilla takaisin hotellille. Täälläkin kannattaa aina sopia taksikuskin kanssa etukäteen hinta, ettei tule mitään ylläreitä. Kuitenkin taksilla operoiminen vaikutti suht luotettavalta toimenpiteeltä.

Taas vähän aikaa lepoa. Käytiin vielä kiertelemässä hotellialuetta ja pikaisella kaljalla. Lepakoita oli hirveästi. Olimme aiemmin varanneet pöydän ravintolasta, mutta sen sai vasta klo 21, joten aikaa oli tapettavaksi asti.

Käytiin syömässä a la carte -ravintolassa. Se oli huomattavasti mukavampi kokemus kuin edellisen illan buffet. Ruoka ihan ok, ainakin oli rauhallista eikä semmoista kamalaa kännistä mölyä ympärillä. Tällä kertaa viinipullosta tosin joutui pulittamaan sen 15 U$D.

Baarin puolella oli sama myyjä kuin edellisiltana. Hän minut tunnistikin ja vinoili jotain (en ymmärtänyt). Onkohan tullut jotenkin munattua?

Teatterilla katsottiin hetken aikaa jotain musiikkiesitystä. Vaihdoin pari sanaa matkalaisten kanssa. Krapula oli ollut silläkin suunnalla. Väsytti voimakkaasti, ja nukkumaan olisi tehnyt jo mieli puoli yhdentoista aikaan, mutta teatterilta kantaunut musiikkiesitys soi niin voimakkaasti huoneeseeni, että piti lukea vielä tunti kirjaa ennen kuin desibelit laskivat unen edellyttämälle tasolle. Ihoa kuumotti, huoneen peilistä huomasin palaneeni.