torstai 28. elokuuta 2014

353# Havis Amanda

Mä en oikein muita patsaita Hesasta tiedä kuin Havis Amandan patsaan. Sekin johtunee suuremmaksi osaksi lakitusperinteistä vappuisin, lisäksi patsaan nimi tuo mieleeni erään itselleni tärkeän henkilön.

Tänä syksynä osana Helsingin Juhlaviikkoja "Mantan" patsaan ympärille on rakennettu hotellihuone, ikään kuin taideteoksena. Sen on suunnitellut japanilainen Tatzu Nishi. Päivisin huone toimii näyttelytilana, jonne pääsee pällistelemään 3 €:n sisäänpääsyhintaan klo 11.30 - 17.30 välisenä aikana. Öisin tila toimii tosiaan hotellihuoneena, joskin huoneet olivat buukatut heti kun myyntiin tulivat. Hinta oli 130 € / yö, ja ainakin itse olisin tuon tuohon hintaan buukannut jos olisin vaan ajoissa ymmärtänyt olla liikkeellä. Näyttely on avoinna 12. lokakuuta saakka.

Mekin kävimme Pp:n kanssa tsekkaamassa näyttelytilan eräänä sateisena keskiviikkoiltapäivänä. 3€:n hintaiset liput ostettiin työmaakontista. Jonoa ei ollut paljoakaan, johtuen todennäköisesti huonosta säästä, joskin huoneessa oli muutama muu ennen meitä saapunut. Sisääntullessa piti jättää sateenvarjo narikkaan; siinä oli joku henkilökunnasta koko ajan tarkistamassa, ettei huoneeseen (tai patsaaseen) aiheutettaisi mitään tuhoa. Sisään pääsi kerrallaan muutenkin vain tietty määrä ihmisiä, mikä oli järkevää kuvaamisen yms. kannalta.

Huone oli 40 neliömetrin kokoinen; perushuone, jossa oli ilmastointilaite, televisio, parisänky. Sen lisäski wc-tilat ja kylpyhuone. Ikkunat kahteen suuntaan. Patsas sijoittui huoneessa niin, että se törrötti keskellä parisänkyä. Mahtoiko olla sitten miten hyvin tiivistetty, vai vetäisikö sieltä lokakuussa kylmästi? Tai miten hyvin liikenteen melu jäisi ulkopuolelle ovien sulkeuduttua?

Huoneessa oleva tapetti oli mielestäni hieman hermostuttava, joskin silläkin oli jotain tarinaa kerrottavanaan. Sivupöydällä oli vieraskirja, johon mekin skriivasimme nimmarimme.

Erittäin mielenkiintoinen kompleksi. Jotkut tätä tietysti (lehtien kommenttipalstoilla) paheksuivat, mutta minä olen toista maata vaikken mitään valtioo. Tykkään tämän tyylisistä jutuista, lisäksi se oli vielä hyvin toteutettu ja harmitti niin sikana kun en ollut tajunnut buukata - tai edes yrittää buukkaamista huonetta yöksi. Arvosana ei sen vähempää kuin 5/5. Kannattaa ehdottomasti käydä bongaamassa jos tuolla päin liikutte.

Kamera oli tietysti jäänyt kotiin, mutta annetaan heikkolaatuisten kännykamerakuvien puhua puolestaan:
  

Huone ulko-ovelta kuvattuna.

Edestä.

Takaa.


Uuh.



Kyllä tuossa kelpaisi makoilla.


Vessa. Taiteilija kirjoitti nimensä lattiaan.


Peba :)


perjantai 15. elokuuta 2014

352# Nizza, 3

25.7.2014, Perjantai

+23, Scattered clouds, Nice France


Kotiinpaluupäivä. Nukuin huonosti, vain nelisen tuntia klo 23-03 välillä, sen jälkeen valvoin pari tuntia ja sitten vain pienen pieniä pätkiä. Närästi ja janotti, eikä yhtään juotavaa. Selkää särki taas. Milloin kuumi ja milloin palelsi.

Seitsemältä nousin, kävin suihkussa herättelemässä itseäni lisää, ja pakkasin kamat. Sen jälkeen aamiaiselle tuttuun kahvioon. Janotti edelleen, yritin tilata vettä. Ei tullut. Yritin tilata uudelleen, jolloin sain puoli desiä hanavettä. Jos se olisikin niin, että Ranskassa ei juotaisi vettä ollenkaan, niin ok, mutta kun mä olen nähnyt ihmisillä vesipulloja. Olen nähnyt tässä aamiaiskahvilassakin ihmisten tilaavan pullon Perrieriä. Mutta miten vitussa turisti saa tilattua sellaisen, en tiedä. Jos mä alan lausumaan "Perrieriä" ranskalaiselle tarjoilijalle, niin tiedän ettei siitä tule lasta eikä paskaa.

Haettiin kamat hotellilta ja tehtiin check out. Respa teki vielä jonkun lisälaskun 18€, se vähän hämäsi. Ilmeisesti täällä oli taas käytössä joku vedätysvero, josta ei vaan oltu mainittu.

Edellisenä päivänä olimme tilanneet lentokenttätaksin noutamaan meidät hotellilta klo 8.45. Sitä ei tietenkään näkynyt, ja mutsi oli tietysti kusi sukassa, vaikka yritettiin sitä rauhoitella. Meni sitten kysymään respasta; kuski oli kuulemma kulman takana kohta tulossa. Myöhästyi lopulta ehkä 10 minuuttia. Ajo kentälle ei kuitenkaan kestänyt kuin 15-20 min, ja kuskikin oli tällä kertaa rauhallisempaa sorttia kuin tulomatkalla, ei turhia höpissyt.

Check iniin ei ollut jonoa, joten pieni myöhästyminen tässä vaiheessa ei tuottanut ongelmaa. Turvatarkastuskin meni nopeasti vaikka laite taas mun kohdalla piippasikin. Nizzan kenttä itsessään oli ihan perseestä; pieni ja ahdas, täynnä ihmisiä, pari pientä kauppaa, vain yksi ravintola ja ei tietenkään ilmastointia. Sellainen lasikoppi tulee jo aamusta hyvin kuumaksi.

Baarissa oli sairas jono, mutta mentiin kuitenkin hakemaan juomista. Porukat otti viiniä, mä sain viimeinkin sen vissyn. Helevetti että pystyikin janottamaan. Ei edes haitannut vaikka kahviossa ei istumapaikkoja ollut, kunhan sai hiukan sammutettua janoaan.

Suorat lennot Hesaan olisivat maksaneet maltaita, joten meillä oli taas välilasku, tällä kertaa Kööpenhaminassa. Ensimmäinen lento tänään suoritettiin siis tanskalaisten kanssa SAS:illa. Paikat olivat toiseksi viimeisellä rivillä, lento kesti reilun 2 tuntia. Kone oli ajoissa. Koneessa ei tarjoiltu mitään ilmaiseksi vaan kaikesta piti maksaa. Olisi siellä ollut myynnissä joku "lärvilaudan" tapainen juomahomma, mutta päätettiin jättää väliin. Ostin kuitenkin kuoharin.

Hyvällä maulla nimetty lentokoneen istuin.

Kööpenhaminassa oli +30 asteinen keli, vaikkakaan ei ulkoilmaa tällä kertaa päästy haistelemaan. Meidän piti odottaa kentällä 3 tuntia, ennen kuin Hesan kone lähti, joten aikaa oli runsaasti. Mä tykkään jotenkin Köpiksen kentästä; se on selvästi eurooppalainen, mutta kuitenkin selkeä. Merkkiliikkeitä jne. Niissä ei kuitenkaan nyt käyty, vaan ensiksi mentiin ravintolaan syömään. Siellä oli erittäin tehokkaan tuntuinen aasialaistarjoilija joka tuntui jättävän toiset tarjoilijat varjoonsa. Tilasin hampurilaisaterian; se oli valtavan kokoinen ja ihan maukas, joten nälkä lähti. Ainoa mikä vähän jurppi oli vuotava katto. Varmaan joku ilmastointi tms tiputti vettä koko ajan niskaani.

Merkkiliikkeitä Kööpenhaminan lentokentällä.


Syönnin jälkeen tutkittiin vähän lentokenttää, käytiin sitten kaljoilla vielä pubissa. Otin erehdyksissäni "ison" kaljan, joka Tanskassa on 0,75 l. Se kusetti tietysti loppupäivän.

Lento Hesaan oli sekin ajoissa, matka kesti sen 1,5 tuntia. Ehdin siinä ajassa juomaan vielä yhden viinin. Kone laskeutui puoli kahdeksan aikaan, oli jotenkin aivan pöllämistynyt olo kun taas oli koko päivän reissannut. Raskasta se matkustaminenkin on, sano.

tiistai 12. elokuuta 2014

351# Cannes

24.7.2014, Torstai

+26, Scattered clouds, Cannes France


Heräiliin taas pitkin aamuyötä rettelöintiääniin, kun ihmiset kinasivat jostain hissiä odottaessaan. Ylös klo 8.20, suihku ja aamiaiselle. Tarjoilija tiesi jo etukäteen, mitä otamme. Eikö ranskalaiset käy aina hakemassa aamukaffen ja patongin samasta paikasta, joten tulevat tutuksi nopeasti asiakaskantansa myötä? Mutta että näin nopeasti...

Hotellin respasta tilasimme seuraavaksi aamuksi taksin viemään meidät lentokentälle.

Tänään kuitenkin vielä retki Cannesiin. Arvottiin säätilan kanssa, koko viikon olivat luvanneet sadetta tälle päivälle, mutta nyt sitä oli hieman peruttu. Sateen todennäköisyys alle 30%, joten riitti vakuuttamaan minut jättämään sateenvarjon hotellille.

Käveltiin juna-asemalle ja ostettiin meno-paluulippu Cannesiin, maksoi kolmelta yhteensä vähän yli 40€. Juna läks justiinsa, lähettäjä vihelsi jo pilliin, mutta ennätettiin silti. Juna oli täynnä, se oli vielä joku hitaampi versio ja pysähtyi kymmenellä pysäkillä ennen Cannesia, matka kesti 43 min.

5€ mistä?

Junan saavuttua aloin etsimään vesikauppaa, ilmeisesti sade ei tulisikaan vaan aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Kävelimme ensiksi rantaan kuvaamaan se pytinki, jossa aina toukokuisin on ne Cannesin elokuvajuhlat. Viralliselta nimeltään Palais des Festivals et des Congrès. Sitten kaljalle pubiin. Kaupunki vaikutti aika pieneltä, ja vaikka satama oli hieno niin ei tämä Monacon veroinen paikka ollut. Nähtiin pari ilveilevää puliukkoakin.

Cannesin elokuvajuhlapaikka Palais des Festivals et des Congrès.

Tuollaiseen veneeseen minullakin olisi ehkä varaa.

Jatkoimme vanhaan kaupunkiin, joka oli tietysti korkean mäen päällä. Hiki virtasi niin kuin suihkussa olisi käynyt. Vesikauppaa ei löytynyt edelleenkään, nyt olisi tehnyt vesi kauppansa.

Cannes, samannäköinen kuin muutkin Rivieran kohteet..


Käytiin linnakkeella, josta oli tehty museo. Sisään maksoi 6€ / naama. Ei kannata mennä, todella tylsä näyttely, jonne oli roudattu arvottaman tuntuisia kamppeita kaikkialta maailmasta, jotka eivät varmaan muuanne kelvanneet. Sisällä ei ollut edes ilmastointia. Ainoa valopilkku oli sisäpihalla oleva linnakkeen torni, jonne oli 109 porrasta. Mä nousin ylös, porukat eivät jaksaneet vaan jäivät odottelemaan alas varjoon. Tornin sisällä haisi paskalle, mutta ylhäältä näkymät olivat ok.

Linnakkeessa olisi ollut näyttely myös toisessa kerroksessa, mutta päätettiin skipata se väliin. VIrkailija huomautti, emmekö aio käydä siellä. Valehtelimme, että kävimme jo :D Poistuimme ulos, ja lähdimme laskeutumaan rinteeltä takaisin kohti varsinaista kaupunkia. Vesijano oli niin uskomaton, että sitä oli vaikea kuvailla. Yhden kaupan näin, joka sekin oli jostain käsittämättömästä syystä suljettu. Kuitenkin vastaantulevilla ihmisillä oli vesipulloja, en tiedä mistä helvetistä he olivat ne ostaneet. Viimein vastaan tuli joku turistikauppa, jossa näin jääkaapin. Kävin ostamassa veden hintaan 2€, röyhkeää. Jos haluaa perustaa busineksen Ranskan Rivieralle, niin suosittelen vesikauppaa Cannesiin!

Tää on niin vanha kaupunki.

Sen jälkeen alkoi lounaspaikan etsintä. Ensiksi kokeilimme sellaista pientä ravintolaa, jossa oli vain 2 pöytää terassilla, mutta siellä ei ollut tarjolla kuin ankan maksaa ja tryffeleitä ryöstöhintaan, joten poistuimme. Seuraavaksi kokeilimme "varmaa" valintaa, eli menimme kebab-paikkaan. Se oli surkein kebab mitä olen ikinä syönyt, 1/5. Todella pahaa. Lisäksi epäiltiin, että tuleekohan siitä mahatauti, toivottavasti ei. Täytyy sanoa, että ranskalainen keittiö on ollut todellakin ala-arvoinen suoritus. Odotukset sitä kohtaan olivat suuret kun sitä on aina kehuttu, mutta pelkkää paskaa. Masentavaa. Italialaiset eivät osaa tehdä pizzeä, ja ranskalaiset eivät osaa tehdä mitään. Ei ainakaan rivieralaiset.

Sitten käveltiin Rue Meynadier -ostoskatua pitkin kohti juna-asemaa. Poikettiin parissa liikkeessäkin tekemässä ostoksia, mutta mitään sen erikoisempaa ei löytynyt. Jotenkin oli puhti pois, päivän pitkä kävely oli vaatinut jo veronsa.



Kävi tuuri taas junan kanssa, se lähti melkeinpä samantien kun asemalle päästiin. Tällä kertaa juna oli mallia pika, ei pysähtynyt kuin Antibesissä. Mutta se mikä teki tästä junasta erikoisen, niin en ole niin kuumassa junassa ollut koskaan; lämpöä oli varmasti lähemmäs 50 astetta. On käsittämätöntä, ettei näillä leveyspiireillä arvosteta ilmastointia ollenkaan, edes junissa. Hiki virtasi valtoimenaan ja pyörrytti. vaikka vain istui. VR:n 30-35 -asteiset junat ovat lasten leikkiä.

Käveltiin vielä asemalta pubiin kaskaiden sirittäessä. Otin Ice tean ukon pilkasta huolimatta. Hänellä kun ei ymmärrys riitä, että alkoholi ja kahvi ovat diureettejä, joita ei kannata helteellä ylettömästi (pelkästään) juoda. Kippolassakin meni hermot tarjoilijaan, joka näytti keskittyvän kaikkeen muuhun kuin tarjoiluun. Sitä kun ensin yrittää saada silmäkontaktia tarjoilijaan, sitten koittaa viittoilla, mutta kun mitään ei tapahdu ja jano on, niin eihän siinä voi muuta kuin nousta seisomaan ja huutaa ekskusemuata. Kyllähän siinä kaikki asiakkaatkin töllistelevät ja pitävät junttina, mutta tulipahan tarjoilijaankin ripeyttä :D Hörpimme juomat hyvällä halulla, katselimme ohikulkijoita. Ranskalaisilla tuntui olevan varsin paljon koiria lemmikkeinä; kissejä ei oltu nähty kuin yksi.

Kävimme vielä eräässä tavaratalossa, minkä ukko halusi nähdä. Se oli tylsä, mutta ihme kyllä täältä löytyi sentään ilmastointi. Sitten viimein hotellille, jossa otin 1,5 tunnin päikkärit. Herättyäni selkää ja niskaa särki taas niin jumalattomasti, ja siivojakin herätti minut kesken unien, vaikka huonekin oli jo siivottu. Buranaa naamaan, raikastava suihku ja vähän surffausta netissä. Sitten menin porukoiden huoneeseen katselemaan televisiota ja juomaan 3 annosta whiskeytä ennen kuin lähdimme ulos.

Mallinkuvaus menossa.

Kävelimme hieman, ja päädyimme sivukujille, jossa bongasimme Patin Couffin-nimisen ravintolan. Täällä ei ollut turisteja, joten päätimme kokeilla ravintolaa illallispaikkana. Otimme mutsin kanssa pizzet, ukko otti jonkun illallissetin. Juustoa pizzessä ei ollut säästelty, joten se oli pirun täyttävää. Maku nyt oli keskinkertainen. Jälkkäriksi Irish Coffeet, ukko sai jonkun juustojutun hunajalla, joka oli aivan mielettömän pahaa.

Sitten kävelyä rantabulevardilla ja paluu hotellille klo 22.30. Seuraavana aamuna olisi lähtö aikaseen, mutta en jaksanut pakata.

Massenan aukion suihkulähde ja sitä tolpannokissa vartioivat väriä vaihtavat istuvat ukot.

lauantai 9. elokuuta 2014

350# Nizza, 2

23.7.2014, Keskiviikko

+26, Scattered clouds, Nice France


Alkuun en saanut nukuttua, loppuyöstä nukutti paremmin, joskin unet olivat outoja. Pari kertaa heräsin liikenteen meluun.

L'Olympiaan nauttimaan taas sama aamiainen kuin edellisenäkin aamuna. Myyjä koitti vedättää vitosen, piti huomauttaa. Onkohan meitä koitettu kusettaa aikaisemminkin, kun ei olla niin tarkkaan tarkkailtu laskuja?


Nizzaa halkova puistobulevardi.

Funtsittiin vähän päivän ohjelmaa. Mun teki mieli vähän uimaan Välimereen, kun sellainen oli kerran helposti toteutettavissa. Rantatuolit olivat kuitenkin järkyttävissä hinnoissa, kolmelle ne olisivat maksaneet 64€. Hei haloo! Vähän turhan kallis summa yhdestä pienestä uintireissusta. Päätettiin sitten, että menen pulahtamaan yleisen rannan puolelta. Pyysin porukoita vahtimaan kamoja, mutta ei, he "vahtisivat" niitä etäämmältä bulevardin puolelta :rolleyes: Annoin kuitenkin puhelimet, lompsan ja kameran mutsille, rannalle jätin vain repun, kengät, paidan, shortsit ja pyyhkeen.

Ranta oli täynnä isoja kiviä, ja helvetisti ihmisiä. Pakko oli käyttää ns. kusiluistimia, onneksi ne olivat minulla mukana. Ranta oli lisäksi äkkisyvä, ja veteen oli hankala mennä koska isot aallot löivät nyrkin kokoisia kiviä nilkkoihin ja maa pakeni äkisti alta. Vesi itsessään oli kyllä lämmintä, taksikuski oli arvioinut sen 26-27 asteiseksi ja sen se varmaan olikin.

Ranta.

Uin ehkä 10 min, tai lähinnä lilluin vedessä. Virtaus tuntui voimakkaalta. Ylöspääsy vedestä tuotti sekin hankaluuksia. Onneksi allot eivät kuitenkaan olleet vieneet läpysköjäni. Palasin laukulle, joka oli peitetty isolla pyyhkeellä. Samassa mutsi tuli paikalle ja näytti erästä epäsiistin näköistä äijää (ja kaikki voivat arvata minkä lajin jamppa oli kyseessä) ja kertoi tuon yrittävän nyysiä tavarani. Seurasin vähän aikaa äijän toimia; etsi selvästi hyviä ryöstökohteita, kävi pummimassa rantakauppiaalta syötävää. Olisi tehnyt mieli odottaa koska ukko tulee paikalle noutamaan tavarani, mutta rupes niin keittämään että otin hänen pyyhkeensä ja kävin puhuttamassa ukkelia. Äijä mutisi jotain takasin ranskaksi. Otettiin vielä ukon naamasta vittuilumielessä valokuva, ajatellen sen lisäävän stressiä. Ja jo toisen kerran alle viikon sisään minut yritetään ryöstää, härskiä!

Sitten piti mennä jo kaljalle rauhoittumaan, ja samalla sain vaihdettua kätevästi kuivat vaatteet ylle. Rannalla oli onneksi myös suihku, mutta kovin hyvää arvosanaa en pysty Rivieran rannasta antamaan, 1/5. Kannattaa tosiaankin mennä kauemmas Nizzasta, ymmärtääkseni vähän matkan päässä on ihan hiekkarantoja. Ja kannattaa tosiaan maksaa, jos se riittäisi pitämään varkaat loitolla.

Ettäs kehtaavat.

Oltiin nähty semmoisen nolon turistijunan kiertelevän kylänraitteja ja löysimme lähtöpaikan rantabulevardilta. Se oli juuri tekemässä lähtöä, ja vielä oli meille tilaa, joten hyppäsimme kyytiin. Maksoi 8€ / naama, kierteli semmoisen puoli tuntia katuja, ja pysähtyi Linnanpuiston mäelle 10 minuutiksi, niin sai hyvät näköalakuvatkin Nizzasta otettua 93 metrin korkeudesta.

Linnanpuistosta avautuva maisema.

Palasimme takaisin alas vanhankaupungin turistialueelle, ja poikkesimme syömään La Grande Violeen lounasta. Olimme aluksi ainoat asiakkaat, mutta silti tuntui että tilaaminen oli ylivoimaista. Kaljaakin piti tilata kolmeen kertaan, ennen kuin sitä suostuttiin tuomaan, sama juttu oli laskun kanssa. Kuitenkin jokainen tilauspyyntö näkyi laskussa, joten se oli jälleen kerran väärin. Ruoka itsessään oli ihan hyvää ja sitä oli runsaasti, kaikkea ei edes jaksettu syödä. Tarjoilun vuoksi ei pysty kuitenkaan antamaan parempaa kuin 2/5.

Sitten hotelliin lepäämään ja paskalle.

Tunnin verran makoiltiin ja päätimme lähteä vielä kävelylle vanhaan kaupunkiin sekä satamaan. Siellä ei oikeastaan ollut muuta kuin törkykuuma. Käytiin sitten baarissa, otin mojiton ja porukat otti kaljaa. Niin hyvää mojitoa en ollut saanut pitkään aikaan, ja kummasti se kuumuudessa raikastikin. Sen jälkeen pistäydyttiin kauppaan. Ostin pari vettä, ison olouen ja jonkun tequilasekoituksen, eikä maksanut kuin reilun 3 €, joten kaupan hinnat tuntuivat halvoilta. Baarissa taas kaljaa ei alle 5€ saanut, mojitokin maksoi 10€. Ruokien hinnoista sen verran, että spaghetti irtosi ehkä 12€:lla, pizze samoiten, pihvit 16-25 €.

Designia.

Palasimme jälleen hotellille lepäämään. Otin suihkun, surffasin hieman netissä ja ryypiskelin hieman. Sen jälkeen etsimään illallispaikka. Löytyi sellainen kuin Le Lodge. Hyvä palvelu ja ruoka; otin riskillä kalaa, mutta se oli oikein maukas ja sopivan kokoinen. Jälkiruoaksi Colonelin eli vodkaa + sitruunajäätelöä. Se oli varsin hapokasta ja kävi ihan nuppiin.

Ruoan päätteeksi vielä kävelyä rantabulevardilla, hotellille klo 22.30.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

349# Monaco

22.7.2014, Tiistai

+26, Partly cloudy, Monaco


Heräsin ensimmäisen kerran klo 6.30 käytävältä tulevaan metelöintiin. Tai sitten en vain totu näihin hotelleihin, koskaan.

Oltiin sovittu porukoiden kanssa, että kokoonnutaan aamiaiselle klo 9. Suomalaiset tykkäävät jonottaa; jonon pituus ja etukäteen jonottamisen aika riippuu tietysti jonotetaanko tarjouksesta ilmaisia ämpäreitä vai jonotetaanko nyt vaikkapa lentokoneeseen. Meidän mutsi on siinä mielessä pahempi kuin normisuomalainen. Hän on sen verran kauan pyörinyt keskuudessamme - maabongauksessakin lähentelee 70 maata! - joten luulisi oppineen, että mikään ei maailmassa yleensä ala etuajassa. Mutta ei. Hän on selvästikin oppinut tämän omalta äidiltään. Muistan jo pienenä kun kävin mummolassa, ja miten muori katsoi minulle bussin valmiiksi kun tein lähtöä takaisin kotiin. Bussi meni joka jumalan kerta naaman edestä, mutta minun ei ollutkaan tarkoitus ehtiä tähän bussiin, vaan vasta seuraavaan joka tulisi 15 minuutin päästä. Ettei myöhästy.

Harvinaisen surkea aasinsilta. Mutta joka tapauksessa havahduin unestani; en ollut varma koputtiko joku oveen vai näinkö tosiaan vain unta. Kello näytti 8.22. Ajattelin mennä kuitenkin ovelle tarkistamaan asian, ja mutsihan siellä. "Oliksä vielä muka nukkumassa????"

Uskomatonta. Ajoin muden tiehensä, torkuin vielä 20 minuuttia, kävin suihkussa jne. Klo 9 menin porukoiden huoneeseen, ikään kuin protestiksi. Meillä ei kuulunut hotellihuoneen hintaan aamiaista. Sellaista kyllä kaupiteltiin sikahintaan, mutta hotelliamme vastapäätä oli L'Olympia-niminen aamiaiskahvila, joten painelimme sinne. Turisteille esiteltiin mainosesitettä, jossa oli kahta eri aamiaissettiä. Otimme 5,30€ maksavat cafe au lait - appelsiinimehu - croissant -yhdistelmää, ukko otti sen tuhdimman, johon kuului vielä kinkkumunakas.

Klo 9.30 lähdimme talsimaan juna-asemalle, jonne oli reilun kilometrin matka. Se löytyi melko helposti. Asemalla oli yllättävän paljon kuhinaa. Yritimme ostaa automaatista lippua, mutta se osoittautui liian monimutkikkaaksi, joten menimme lippumyymälään. Jonoa ei ollut paljoakaan. Ostimme meno-paluu -lipun Monacoon, joka oli tämän päivän kohteemme. Lippu maksoi vähän alle 4€ / naama / suunta, joten ei mikään sikahintainen. 25 minuuttia piti odottaa asemalla junaa, joka oli hivenen ankea. Näköjään ranskalaisissa junissa paskat putosi vielä kiskoille, koska asemallakin oli selvästi havaittavissa vessapaperia ja jopa paskakasoja siellä täällä. Siisteys ei tosiaankaan ollut tämän kansan hyve.

Juna oli ääriään myöden täynnä, herrasmiehinä annettiin ukon kanssa istumapaikat muille ja seistiin ahtaassa ovivälikössä, korealaisten matkalaukkujen kanssa. Jostain syystä ilmastointia ei ollut, ja vaikka oli vasta aamu niin aika kuuma siinä oli seisoskella. Juna meni rannanvierttä pitkin, ja kateellisenä katsoimme kun ihmiset polskivat virkistäytyneinä Välimeren aalloilla. Matka kesti ehkä 25 min.

Monaco.

Monacon asema oli maan alla, vuoren sisällä. Varsin ankea. Tietenkään mitään passintarkastusta tms ei ole, eikä mistään oikein voinut päätellä, että oltiin saavuttu uuteen valtioon, joka minulle oli siis 27. Kävelimme raput alas, ja pitkää tunnelia pitkin, kunnes saavuimme viimein ulos, lähelle satamaa. Kävelimme ensin kuvaamassa hieman luxus-veneitä; ei epäilystäkään etteikö sellaiset maksa miljoonia, kymmeniä miljoonia? Aurinko paisteli sen verran lämpimästi, että katsoimme viisaaksi pitää pienen kaljoittelutauon baarissa.

Oluen jälkeen nousimme ylös mäkeä Monte Carlon puolelle hienojen autojen meidät ohittaessa. Tulimme Casinolle, josta turistit räpsivät kuvia. Casino avattiin vasta klo 14, ja muistelimme muutenkin, että siellä tarvitaan passi, joten sisälle emme menneet. Vieressä oli tosin Cafe de Paris -casino,  jossa kävimme. Kamerat piti jättää narikkaan.


Monte Carlon casino.

Pelasimme ukon kanssa hieman rulettia, mä jopa voitin. Laitteesta sai semmoisen voittotiketin, vähän aikaa oli hukassa missä sen saa muutettua rahaksi, mutta löytyihän se kassa lopulta.


Voittotiketti.

Ulkona otimme paikallisbussin nro 1, joka menikin väärään suuntaan. Jouduimme hetken aikaa odottamaan päättärillä, kunnes kuski käänsi bussinsa ja lähti ajamaan taas takaisin päin. Menimme toiselle päättärille, joten käytännössä matkustimme koko maan halki 20 minuutissa. Eikä matkakaan maksanut kuin 2 € / naama.


Kukka bussin kääntöpaikalla.

Kävelimme Monacovillen vanhassa kaupungissa, kävimme kirkossa, jonne oli haudattu Grace Kelly ja Rainier. Mä en oikein tiedä kuninkaalisia enkä ruhtinaita, eivätkä ne minua millään lailla kiinnosta, joten en ihan perillä ollut ketä tyyppejä nämä olivat. Hautapaikat olivat kuitenkin sen verran hienoja, että varmaan paikallisia merkkihenkilöitä.

Gracen Hauta.

Ostimme parit postikortit, merkit piti käydä ostamassa erikseen postista, mutta onneksi sellainen oli lähettyvillä. Nälkäkin oli, joten etsimme syömäpaikkaa. Melko täysiä olivat ravintolat, mutta L'Esacargotissa oli yksi pöytä vapaana. Tarjoilu oli kuitenkin niin perseestä, että meidän piti lähteä pois ilman ruokaa. Vaikka kuinka huuteli tarjoilijaa niin ei tullut - otti kuitenkin tilauksia vastaan sellaisiltakin, jotka olivat tulleet meidän jälkeemme, joten haistakoot sitten kakan. Seuraavalla kadulla oli paremman tuntuinen ravintola, siellä toivotettiin heti tervetulleiksi. Söin spaghetin, ihan hyvää oli. Sen verran tuli sielläkin munattua, että mentiin ukon kanssa vahingossa naisten vessaan, koska oveen oli merkitty vain F ja H. Joku pikkulikka siitä poistuessamme tuhahtelikin.

Juntteilu kielletty.

Kävimme seuraavaksi kununlinnassa - nimeä en muista mikä palatsi se nyt sitten ikinä olikaan. Se oli korkean rinteen päällä, näköalat olivat hienot. Sisällekin pääsi rakennuksen yhteen siipeen 8€:n pääsymaksulla. Siellä oli vain erinäisiä saleja, aika floppihan se oli.

Kunun linna.

Palasimme kävellen takaisin juna-asemalle, matkalla poikkesimme julkiseen katuvessaan, joka oli yllättävän siisti. Leimasimme asemalla jälleen lipun ja odottelimme vartin verran junaa takaisin Nizzaan. Tällä kertaa saimme istumapaikatkin, joskin penkit olivat inhoittavan paskaset.

Nice-Villessä kävimme vielä kaljalla ennen kuin palasimme hotellille hetkeksi aikaa lepäämään. Otin puolen tunnin päikkärit. Heräsin kylmyyteen, ilmastointi oli ollut liian kovalla. Olin kipeä, selkää särki jumalattomasti, huono olo. Lähdimme sitten kuitenkin kylille illastamaan, mutta olo oli ihan kaputt, ei jaksanut tehdä mitään eikä oikein huvittanut syödäkään. Selkäsärky vei elämänhalun, paskakin lenti. Palasin aikasin hotellille ja loppuilta kuluikin vuodepotilaana.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

348# Nizza, 1

21.7.2014, Maanantai

+21, light rain, Nice France


Pari päivää huilattu ja sitten taas menoksi. Tällä kertaa sai nukkua kotona vähän pidempään; lähtö vasta klo 10.15. Matkaseuraksi porukoiden kanssa Nizzaan, Rivieiralle. En ole koskaan käynyt edes Ranskassa.

Taksilla kentälle, jossa tutut manööverit, joskin lähtö oli terminaalista 1. Lentoyhtiö oli Lufthansa, joten ehkäpä se sitten johtui tuosta. Välilasku tulisi olemaan Münchenissä.

Oltiin hyvissä ajoin joten käveltiin Oak Barreliin lähtökaljoille. Otin hyvänmakuisen sitruunaoluen, maksoi toki 9,60€ tuoppi, mutta ei ne tavan kaljat sen edukkaampia ole. Ukko löysi baarin edestä pankkikortin, kävi tarjoamassa sitä baarimikolle, mutta se käski viemään sen Finavian neuvontaan. Hän sen veikin, ja odotettiin josko kortinhaltijaa olisi kuulutettu, mutta eipä kuulutettu. Aika outoa. Luulisi, että tuollainen asia olisi ollut sen verran tärkeä. Kuitenkin kortinomistaja mitä todennäköisemmin oli matkalle lähdössä ja olisi varmasti ollut kiitollinen jos olisi saanut korttinsa takaisin.

Lähtö klo 12.55 portilta 16. Paikat olivat rivillä 14 (Lufthansan koneessa ei ollut riviä 13). Kone lähti ajoissa, josta olimme huojentuneita koska Münchenin päässä meillä oli vain tunnin vaihtoaika Nizzan koneeseen. Koneessa tarjottiin lämmin juustovoileipä + pari lasia viiniä. Matka kesti 2h15min.

Münchenissä sateli ja lämpöä oli vain 19 astetta. Suomen helleaallosta tulleille se oli vähän omituista. Nizzan kone oli vartin myöhässä, joten ehdimme käymään oluella ja vessassa mainiosti ja löytää oikean lähtöportin. Nizzan kone oli pieni, koneelle oli vielä bussikuljetus.

Sen kerran kun olin kerrankin ikkunapaikalla, niin oli pilvistä koko matkan ja jäi Alpit näkemättä. Nizzassa riehui vielä ukonilma, ja meidän piti odotella 15 minuuttia sään paranemista. Hiukan perillä vielä sateli kun laskeuduttiin klo 18 maissa. Ajan säästämiseksi ei jaksettu aloittaa sekoilemaan kylille busseilla, vaan otimme suosiolla taksin. Kuskiksi saatiin maailman rasittavin äijä. Ukko laittoi mut etupenkille joten jouduin kuuntelemaan koko ajan sen taukoamatonta puhetta ja vitsailua. Se puhui ranskaa ja englantia sekaisin, ymmärsin korkeintaan 10% sen jutuista muutenkaan. Hirvein taksimatka koskaan. Matka maksoi 40€, kesti semmoisen 20 minuuttia.


Lähestyvä Nizze.

Hotelli oli Nice Riviera, muutaman korttelin päässä rannasta. Ihan hyvällä paikalla. Tehtiin check in, huone oli ihan hieno ja siisti. Kylppäri oli hyvä, ilmastointi jees ja sänky iso. Nettikin toimi. Telkkarin joutui tosin ensimmäiseksi korjaamaan, antennijohtorasia oli kaputt. Lisäksi huone oli toisessa kerroksessa, ja vielä heti hissien vieressä, joten hissiä odottavien puheet kuuluivat aika voimakkaasti huoneeseen.

Aurinkoinen Riviera.

Join kaffet + whiskeyn, ja sitten lähdimme tekemään pienen kiepin keskustassa. Mude oli polttanut kätensä aiemmin pahasti, ja palovamma oli niin puistattavan näköinen, joten kävimme ensin apteekissa hakemassa siihen helpotusta. Sitten etsittiin syömäpaikka vanhan kaupungin turistialueelta ravintolakeskittymästä. Porukat olivat ylistäneet ranskalaisen keittiön maasta taivaisiin, mutta ei tämä ruoka mitään erikoista ollut, maksimissaan 3/5. Alkupalaksi otin tomaatti-mozzarella-salaatin, ja sitten perushampurilaisaterian, ei nyt olisi luullut sen olevan kovin vaikea ruokalaji. Pari puolen litran tuoppia kaljaa kyytipojaksi.

Välimeri <3

Syönnin jälkeen kävelimme hetken rantabulevardilla katsellen Välimerta tummuvassa illassa. Sitten kaupan kautta Rue Pastorellille, jossa hotellimme oli. Testasin suihkun; se oli vähän perseestä koska minkäänlaista suihkuverhoa tai lasisuojaa ei ollut, vaan vesi roiskui viemäröimättömälle lattialle. Sen joutui kuivaamaan pyyhkeeseen, ettei olisi seuraavalla kerralla liukastunut. Nizzassa oli semmoinen ominaistuoksunsa - taksikuskin höpinäistäkin sen kuulin + olin haistanut hajun kaupungin kaduilla. Suihkun jälkeen haju oli tarttunut minuunkin. Haju myös pysyi vielä pari päivää kotiin saavuttua. Outoa.

Rantabulevardi.
Kyllähän tässäkin olisi kehdannut yöpyä.
Jouluvalot on jo.

Koitin katsella vielä hetken telkkaria ennen maatemenoa, mutta joka juukelin kanava oli (vähintäänkin dubattu) ranskaksi, joten kieltä osaamattomana en siitä juurikaan hyötynyt.

Joka tapauksessa, Ranska "bongattu" 26:tena maana.