674# Dieetti, 2

Kahdeksan viikon laihisprokkis tuli viimeinkin lusittua, vaikka puolivälissä ajattelinkin, ettei tämä lopu koskaan. Koronavirusepidemian vuoksi ruokailu- ja liikuntasuunnitelmani meni viimeisen parin - kolmen viikon ajalta mönkään. Ainahan sitä pitää olla jotain tekosyitä varastossa selittelemässä omaa epäonnistumistaan ja mokiaan 😏

Lähtöpainoni oli 83,5kg, joten ajattelin 10 kiloa olevan sellainen sopiva tavoite, johon olisi teoreettiset mahdollisuudet päästä (ja samalla päätyisin ihannepainoni tasolle). En punninnut itseäni kertaakaan kahdeksan viikon aikana, ettei motivaationi kärsisi tulosten puuttuessa. Loppupunnituksessa kellotin lukemat 74,4kg, joten painoa lähti 9,1kg. Aivan en päässyt tavoitteeseeni, mutta kuten sanottua, syytän tästä paljolti koronavirusepidemiaa, jonka vuoksi olen karsinut turhat ulkoilut pois. Myöskin bulkkisalaattipöydän antimet jäivät minulta pois ja olen joutunut syönyt varsin epäterveellisesti viimeiset pari viikkoa.

Vyötärönympärys oli se mikä minua aiemmin huolestutti. Mittanauha on tällä hetkellä eristyksissä porukoiden luona, joten en saa tähän hätään mittaustulosta aikaiseksi. Tällä saralla on tullut suurin osa muutoksista; se ei fyysisesti tunnu miltään, mutta (kuvittelen?) näen tuloksen silmilläni. Tätä tukee se tosiasia, että saan olla alati nostamassa housujani ylöspäin. Vyötärön ympärysmitta oli 105cm, nyt voisin arvioida sen olevan jopa alle 90cm (edit: 95cm). Toivottavasti saan tähän vahvistuksen pian.

Yksi tavoitteistani oli olla kahdeksan viikkoa tipattomalla. Olen törmännyt ajatuksiin, minkä mukaan ihminen on riippuvainen asioista kolmen viikon ajan. Jos sen ajan on kuivilla niin mieli tottuu asiaan ja homma lähtee rullaamaan. Tämä viinahomma nyt ei ihan noudatellut tätä ajatelmaa. Tämäkin projekti alkoi suotuisasti ja lopulta tipattomuutta kesti kuusi viikkoa, kunnes huoli koronasta kävi liian ylivoimaiseksi ja tarvitsin hieman rauhoitusta ja stressinpoistajaa. Raittiusjaksoon sisältyi kuitenkin esimerkiksi viikonloppumatka Tallinnaan, jonka pystyin luovimaan läpi melko helposti.

Mikä sitten oli puudelin ydin? Ruokavalio on se juttu, ja kalorien laskeminen. Turhien kalorien välttäminen. Huononmakuisten ruokien nauttiminen. Liikkuminen parantaa lihaskondista ja todennäköisesti myös aineenvaihduntaa, joten se on yhtä lailla suositeltavaa. Lähes päivittäin tein jonkinlaista liikesarjaa mitä nyt kotona pystyin tekemään. Tutuiksi tulivat aurinkotervehdys, Darebeen 30:n päivän haaste, perinteiset etunojapunnerrukset, vatsalihasliikkeet ja kyykkäykset, yms. Kurinalaisuus on kullanarvoinen kyky, sillä tylsyyttä ja ikävää tässä joutuu sietämään loputtomiin.

Tulevaisuuden näkymistä ennustan (Deus vult), että paino lähtee pikkuhiljaa kasvamaan. Poskien ja vatsan pyöreys palaa ennalleen 3-6 kuukauden kuluessa. Olen liian perso sipseille, irtokarkeille, oluelle, pitzelle yms, eikä näistä pysty loputtomasti kieltäytymään. Ja kun antaa pikkusormen, niin...

Loppuun vielä muutama merkintä päiväkirjasta, joista paistaa kyynisyys ja pessimismi läpi. Näissä merkinnöissä on lähinnä keskitytty siihen mikä on epäonnistunut mutta ei ole annettu krediittiä siitä missä on onnistuttu:

Päivä 16:
Normaalisti kävelen aamuisin kilometrin matkan vaihtobussipysäkille, mutta tänään jäi sekin sateen vuoksi väliin. Duunissa en turhaa askelta ottanut; lounaaksi söin voikanaa ja pienen nokareen mureketta, yhden perunan, vihanneksia toinen lautasen puoli. Työkaveri oli muistanut minua tuomalla itse leipomansa korvapuustin. Pyysin anteeksi kieltäytymistäni ja koitin perustella mahdollisimman seikkaperäisesti miksi en voisi sitä syödä. Vastauksesta päättelin, ettei sanomani mennyt perille ("no mitä nyt yksi korvapuusti haittaa?". Sellainen ei pelkästään haittaa vaan tuhoaa itsehillintäni. Jos luovun hiemankin kurinalaisuudesta niin tämä menee pieleen. Ja vaikka ei menisikään, niin onko korvapuusti sen arvoinen, että joutuisin kävelemään töiden jälkeen kuuden kilometrin sijasta 10 km jotta saisin ylimääräiset kalorit poltettua?). Ei siis höntsäilyä vaan töiden jälkeen hain muutaman päivän tauon jälkeen salaatin. Tällä viikolla ajattelin porautua itse fyysiseen ongelmaan, eli vatsaan. Mä en tiedä auttaako vatsalihasliikkeet karisuttamaan viskeraalirasvaa sisäelinten ympäriltä, mutta päätin kokeilla. Viikkotavoitteeksi asetin 1000 vatsalihasliikettä. Illan aikana sain helposti neljän setillä kasaan jo 270 kpl. Se ei tuntunut pahalle muuten kuin alaselässä, joka hinkkautui karhean maton vuoksi puhki.

Päivä 18:
Töissä söin makkarakastiketta mutta sopivasti. Tuntuu kuin tulisin toimeen pienemmillä annoksilla. Ehkä pitäisi noudattaa japanilaisten periaatetta, että syö niin paljon kunnes tunnet olevasi 80% täynnä. Illalla Pp:n kanssa tuttuun keskiviikkoiseen tapaan kebab salaatilla naamariin, joskin eri paikassa kuin aikaisempina viikkoina. Päivän aikana tuli käveltyä jo töissä tavallista enemmän, illalla tein vielä 8 kilometrin lenkin. Fyysisesti olen todella huonossa kondiksessa; vatsalihasliikkeet oli pakko pistää jäähylle, sillä mulla oli palanut pylleriin toinen reikä ja istuminenkin teki jo kipeää. Harmi juttu mutta ei mahda mitään. Muutenkin kroppa on tuntuu 80-vuotiaalta, liikkeelle pääsy on kankeaa ja paikkoja jiulii melkoisesti. Viinikumeista en pystynyt pidättäytymään.

Päivä 21:
Marraskuun 114. päivä valkeni myrskyisenä ja sateisena, joten vaadittiin paljon henkistä kanttia hylätä lämmin vuode ja lähteä talsimaan aamulenkkiä. Onneksi olin asennoitunut tähän jo edellisenä iltana, joten meni se siinä... mutta jos joku väittää liikunnan olevan hauskaa, niin voi tulla toki perustelemaan kantaansa tällaisina aamuina. Toisaalta tällaiset kokemukset jotenkin lujittavat uskoa omaan tekemiseen joten ne ovat henkisesti erittäin tärkeitä onnistumisen kannalta. Minä teen tätä tietysti vain tulosten vuoksi mikä lienee väärin asiantuntijoiden mielestä. Joka taas ei halua tuloksia, niin sopivia laihdutusohjeita on naistenlehdet pullollaan. Aamiaiseksi kaksi kupillista kahvia, lounaaksi puuroa ja leipää. Iltapäiväksi Pp:lle jossa söimme porsasta, muussia ja jälkkäriksi ravitsevaa mustikkapiirakkaa.

Päivä 25:
Huh huh, miten puuduttaa ja tympäsee koko prokkis, ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämmöisinä päivinä sitä varmaan dieetit menee monelta romukoppaan. Duunissa ei oikein kiinnostanut mikään. Lounaaksi söin erinomaista stifadoa, olisi ollut synti syödä sitä liian vähän. Kävelin töistä kotiin, haksahduin väsyneenä muutamaan viinikumiin (miksi et heitä niitä jo hemmettiin?). Pienen lepuutuksen jälkeen sain itsestäni kuitenkin vielä irti hieman ja ponnistelin typeriltä vaikuttavien liikkeiden kanssa. Illalliseksi vain smoothie ja muutama juustoreissumies.

Päivä 40:
Duunissa en liikkunut juuri ollenkaan, ja illallakin vain pari kilometriä kävelyä. Syötyä tuli senkin edestä; ruokalassa oli sieniä, joten oli pakko mennä subiin ja illalla vielä kebab. Tänään tuli kyllä lihottua enemmän kuin laki sallii.

Päivä 48:
Koronavirusepidemia on tehnyt minusta vainoharhaisen, en halunnut enää ottaa bussia (koska se menee HUS:n ja Laakson sairaaloihin joten kyydissä olisi ollut potentiaalinen koronauhka) ja valitsin metron. Se tarjosi minulle aamusta 3 kilometrin kävelylenkin, ja iltapäivällä lampsin vielä töistä kotiin 6,5km. Töissä söin chili con carnea, illalla rasvaisen pyttipannun ja ryypiskelin.

Päivä 53:
Etäpäivä, enkä muutenkaan työntänyt nokkaani pihalle koko päivänä. Liikkuminen oli siis minimaalista. Lounaaksi makaronilaatikon rippeet ja muutama leipä, illalla hernekeittoa.

Päivä 56:
Ei ulkoilua, ei liikkumista, pelkkää sohvalla makoilua koronaepidemian ja laiskuuden vuoksi. Ei tullut kyllä paljoa syötyäkään. Ihmetyttää aktiiviranneke joka ilmoitti 950 askeleen jälkeen päivätavoitteen olleen saavutettu. Ehkä se on luonut oman lauantaitavoitteen.

673# Tallinna, 4

29.2.2020 - 1.3.2020, +0, Snow, Tallinn, Estonia

Karkauspäivä. Olin nukkunut sangen loistavasti, yleensä uusissa paikoissa en nuku juuri ollenkaan. Kai se sitten johtui tällä kertaa brenkuttomuudesta. Heräsin kahdeksan maissa, kävin suihkussa huuhtomassa unihiekat simmuista. Aamiaiselle suuntasimme puoli yhdeksältä, sama paikka jossa olimme syöneet edellisenä iltana. Aika paljon oli ihmisiä. Leipävalikoima oli huono ja esim. croissut puuttuivat, mutta muuten ihan hyvä setti hyvälaatuisia tuotteita. Automaattikahvi oli hieman pahahkoa mutta siihenkin tottui. Mehut olivat hyviä. Intialaisennäköiset ukot kysyivät mitkä tuotteet sopivat heidän vegetaariseen ruokavalioon, mistä ihmeestä mä semmoisen tietäisin? Mulla oli käsissäni valkoiset koronahanskat, ehkäpä se oli jonkinlainen virheellinen merkki tietoisuudesta.

Aamiaista louskuttimeen.

Aprikoitiin porukoiden kanssa, mitä tehtäisiin. Vaihtoehdot olivat lähennä eläintarha tai Lennusadamin merimuseo. Vielä edellispäivänä oli luvattu hyvää säätä tälle päivälle, mutta nyt oli muutettu lumi-räntäsateeksi koko päivän osalta. Metkaa, miksi hyvä sää saatetaan muuttaa luikauksella huonoksi sääksi, mutta päinvastoin ei käy ikinä? Lisäksi zoohon mennäkseen olisi pitänyt löytää R-kioski josta olisi saanut ostettua meille päiväliput joukkoliikennevälineeseen, sen jälkeen etsiä Kaubamajan tienoolta pysäkki josta menisi bussi 42. Faijaa olisi kiinnostanut ehkä myös Fotografiska museo, mutta näyttelyssä oli menoillaan parhaillaan joku Tom of Finland-homohomma joten päädyimme sitten Lennusadamin merimuseoon.

Kartta-appin mukaan sinne oli hotellilta matkaa 1,8 km ja päätimme taivaltaa matkan taksilla. Faijalla oli muistikuva, että Tallinnassa kannatti suosia valkoisia takseja. Hotellin edustalla päivysti vain harmaa taksi, joka vaikutti huijarilta. Kyselin hintaa, kuski sanoi käyttävänsä mittaria ja kyydin maksavan arviolta 10-12€. Oikea hinta olisi varmastikin reilusti alle kympin mutta minkäs teet, pakkohan se oli sitten ottaa (kyyti maksoi lopulta 12€ ties millä lailla kalibroidun mittarin mukaan). Se oli vielä pientä, sillä sisäänpääsy museoon oli 15€ / aikuinen (ei seniorialennusta), mutta faijan Tallink Club one kortilla saatiin hinnasta 4,50€ pois. Kalliilta tuntui silti.

Lennusadam - merimuseo.

Museo oli kuitenkin hieno. Vaikka siellä esitettiin muutakin meriaiheisia juttuja niin pääpaino oli kuitenkin sota-ajan kalustoissa. Tykkilöitä oli jos jonkinlaisia ja simulaattorilla pääsi pudottelemaan muutamia kohti lentäviä lentokoneita (kokeilin tätä itsekin kun sain sopivasti vuoron lapsilaumalta). Vaikuttavin oli suuri sukellusvene jonka kylkeen sai heijastettua projektorilta erilaisia videoita mm. miehistön tehtävistä. Tietysti sukellusveneeseen pääsi myös sisään; se oli huomattavasti suurempi ja tilavampi kuin esimerkiksi Vesikko Suomenlinnassa (joskin vierailijoilta vaadittiin notkeutta ja kumarruskykyä). Eniten ihmetytti miten niin suuri laitos (ja miksei pienemmätkin, esimerkiksi tankki) oli saatu tänne rakennuksen sisälle. Arkihuolet pääsi heittämään siistihkössä vessassa ja lisäksi poikkesimme museomyymälässä ostamassa postikortit ja -merkit. Haimme ulkotakit säilöstä ja kävimme vielä tsekkaamassa museorakennuksen takana laiturissa olevat laivat; museolipulla olisi päässyt niihinkin sisään, mutta porukat halusivat skipata nämä. Vaikka museo oli kallis ja vähän syrjässä, niin silti mielenkiintoinen. Annan tästä arvosanaksi 4/5.

Sukellusveneen kylkeen heijastuva esitys.

Sukellusveneellä riitti pituutta.

Torpedoputket lienivät nämä.

Osa sukellusveneen ovista vaati ketteryyttä.

Tankki se on siitä huolimatta.

Pääsi räiskimään simulaattoripyssyllä.

Lentokonesimulaattorikin oli.

Ja mahdollisuus ajaa radio-ohjattavia veneitä.

Kala.

Museon takana oleviin laivoihin olisi päässyt myös.

Paatit talviteloilla.

Lähdimme kävelemään kohti vanhaakaupunkia. Alkoi satamaan sakeasti lunta; ensin pieniä jyviä mutta hetken päästä puolittaisia jalkarättejä. Se kasteli vaatteet ja sai meidät palelemaan. Poikkesimme Raatihuoneentorin ääressä olevassa kiskurihintaisessa kahvilassa. Tilasimme mutsin kanssa cappucinot á 4,50€ ja faija otti oluen 7,50€. Tarjoilija ravasi koko ajan viereisiin pubeihin keltaisessa t-paidassaan, hakemaan milloin olutta ja milloin vaihtorahaa. Se oli vähän omituista.

Jonkin verran karseita jotkut virolaiskämpät.

Puisia ikkunaverhoja.

Ilmastointi pelasi.

Kohti vanhaakaupunkia.

Kirkko.

Hiljaisia katuja.

Lumisateinen Raatihuoneentori.

Kaffela.

Lumiukkojen tekoa.

Koitimme kävellä sitten vielä hetken vanhassakaupungissa, mutta ilma oli sen verran huono ja vaatteet märät, että suuntasimme varsin nopeasti Viruhotellin alapuolella olevaan ostoskeskukseen etsimään ruokapaikkaa. Mieleistä kippolaa ei löytynyt, joten otimme suunnaksi hotellin. Matkalla näimme Pull-nimisen ravintolan, jossa olimme käyneet joskus aiemminkin lounastamassa. Tilasimme keitot, jotka olivatkin ihan jees. Sitten hotellille lepäämään ja lämmittelemään.

Nuoriso ja paljaat nilkat talvisäässä. Onko idiootimpaa keksittykään?

Katutaidetta.

Tuttu Pull-ravintola.

Keittoa lounaaksi.

Hotellimme Hestia.

Katselin telkkarista lisää Valioliiga-futista virolaisella selostuksella ja taisin siinä ehkä hieman torkahtaakin. Kuudelta meiltä oli pöytävaraus Lusikas-nimisessä ravintolassa. Se sijaitsi Aia-kadulla vanhassakaupungissa, sinne oli hotellilta hieman yli kilometrin matka. Lumisade oli muuttunut räntäsateeksi ja kadulla ollut lumi loskaksi. Sateenvarjosta huolimatta oikein inhottava keli. Ravintola vaikutti kuitenkin fiiniltä, muita asiakkaita ei ollut lähes ollenkaan. Omituista huomata, että silloin kun on pöytävaraus, niin asiakkaita ei ole ollenkaan, mutta annas olla jos koittaa kippolaan ilman varausta niin se on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja vaatteet laitettiin narikkaan - ei saatu edes narikkalappua eikä naulakkoa muutenkaan vartioitu (?). Faija tilasi itselleen kaksi alkuruokaa - ei pääruokaa ollenkaan - ja me mutsin kanssa ei tilattu alkuruokaa ollenkaan. Faijan alkuruuat käsittivät etanoita (koteloissa) ja viiriäisiä, mude valitsi sian sisäfileen ja itse arvioin kuhan ja välikyljyksen väliltä, päätyen jälkimmäiseen. Se olikin virhe, sillä annoksessani oli puolet sieniä, vaikka niitä ei oltu mainittu menussa ollenkaan vaikka kaikki muut komponentit oli lueteltu pedantisti. Semmoinen on anteeksiantamatonta eikä annos muutenkaan miellyttänyt, lihassakin semmoinen ällöttävä läskireunus (laitoin kyllä ravintolaan palautetta myöhemmin sienistä). Porukat pitivät omista annoksistaan. Jälkkäriksi olisin normaalisti tilannut irish coffeen, mutta koska olin edelleen tipattomalla, niin otin jäätelösetin. Siinä olikin kolme isoa jäätelöpalloa eri mauilla; oikein hyviä mutta sain armottoman morkkiksen kun tällainen annos sisältää varmasti sen seitsemänsataa kaloria. Kallihkoa oli (viineineen 116€), mutta porukat olivat tyytyväisiä (mutsi antoi arvosanaksi 5/5, faija 4½/5 ja itse annoin 2/5).

Futista ja lollerointia limun voimalla.

Illallispaikkana toimi Lusikas-ravintola.

Etanoita kotiloissa.

Muden sika-annos oli paras valinta.

Sienikyljys.

Jäde.

Palasimme loskassa kahlaten takaisin hotellin tienoille, mutta pistäydyimme vielä Nautica-ostoskeskukseen. Menimme apteekkiin ja koitimme ostaa aseita koronaviirusta vastaan, eli face_maskeja ja käsidesiä. Niitä tuotteita ei ollut virolaisellakaan apteekilla tarjota. Ostin ison tuubin Voltaren emulgeliä (maksoi 16€, hinta Suomessa olisi ollut 46€!?!). Myyjä kysyi tiedänkö miten sitä käytetään. Se vähän hämäsi minua, kunnes vastasi "kaksi kertaa päivässä". Minä jo mietin, että luuliko hän aikovani syödä sen? Painelimme sitten hotellille. Katselin Watfordin ja Liverpoolin välistä futismatsia mikä olikin kamalaa katsottavaa (Liverpool hävisi 0-3). Unille puoli kahdentoista aikaan.

Voltaren mahtui juuri safetyboxiin joka varoitti tukehtumiskuolosta.

En nukkunut aivan yhtä hyvin kuin edellisenä yönä. Kahdeksalta heräsin, otin suihkun ja sitten aamiaiselle taas puoli yhdeksän aikaan. Käytin taas koronahanskoja tarttuessani seisovan aamiaispöydän ottimiin. Samanlainen aamiainen kuin edellisenäkin aamuna. Intialaiset tungeksivat välissä ilman jonotustaitoja.

Ulkona oli tihkusateinen loskakeli. Porukat eivät jaksaneet tehdä aamiaisen jälkeen mitään. Jos olisi ollut hyvä ilma, olisin käynyt tekemässä tunnin kävelylenkin, mutta näin epämiellyttävässä kelissä laiskuus voitti minunkin osaltani ja jäin huoneeseen koisimaan. Check out tehtiin kahdeltatoista, sitä ennen piti riipiä vähäiset kamat kasaan (joskin mukana oli normiviikonloppua enemmän vaatteita mahdollisen kahden viikon hotellikaranteenin vuoksi). Kävelimme loskassa ja vesisateessa muutaman sadan metrin matkan satamaan. Mudea taisi hieman hermostuttaa terminaalin porteista läpipääsy, sillä meillä ei ollut paperisia boarding passeja ollenkaan, ainoastaan puhelimissamme. Hyvin sujui kuitenkin sisällepääsy kaikilta meiltä kolmelta.

Hieno valoteos hotellin aulassa.

Masentava sää esti kaiken muun paitsi laiskottelun.

Odottelimme baarissa laivan lähtöä (klo 13.30). Faija otti oluen, me emme juoneet mutsin kanssa mitään. Sitten rynnimme ensimmäisten joukossa sisälle laivaan - täällä vain nopeimmat ja röyhkeimmät pärjäsivät. Kävimme buukkaamassa muden kanssa istumapaikat baarista sillä välin kun faija kävi viemässä kamat säilytykseen. Baarissa otin zero-spriten joka maistui mielestäni puhtaalle paskalle, ajattelin jo mahtoiko siinä olla jonkin sortin vika? Ei kai sen noin pahalle kuuluisi maistua? Kauhistelin muutamia kanssamatkustajia, joilla tuntui olevan keuhkoissaan korona poikineen; mahtoi olla hauskaa näiden köhijöiden matkakumppaneilla.

Oikein selkäpiitä karmii kun on niin pahaa. Varokaa.

Kaupasta hain putelin shampanjaa. Matka kesti tutut kaksi tuntia, tunnelma viikonlopun jäljiltä oli tietysti vaisumpi kuin menomatkalla. Hesassa oli hieman parempi sää meitä vastassa kuin Tallinnassa. Ryysis poislähtiessä oli taas uskomaton. Mude arvuutteli, mahtoiko laivassa olla Mari Kiviniemi, minusta se ei ollut hän. Viimein pääsimme ulos terminaalista. Otimme taksin; kiitos Bernerin, sekin oli tehty varsin pirulliseksi ja tuntui, että jonoon oli kiilannut pahemmat taksiukottajat kuin Tallinnan päässä. Joku taksi oli sitten lopulta pakko ottaa; kuski arvioi hinnaksi 35-40€, mutta perille päästyämme hänelle ei riittänyt edes viisikymppinen. Sikamainen hinta. Kävelin sitten porukoilta kaupan kautta kotiin.

* * * *

Arvio matkasta: 3/5. Vaikeaa oli selvinpäin tällainen viikonloppureissukin tehdä, ja jatkossa tuskin moiseen älyttömyyteen enää sorrun. Ravintolat floppasivat ja sää oli hirvittävä. Positiiviselta puolelta voidaan sanoa, että hotelli menetteli ja laiva toimi kuin junan veski.

672# Tallinna, 3

28.2.2020, Friday, -3, Clear, Tallinn, Estonia

Alkoi tuntumaan siltä, että olisi kiva käydä tekemässä viikonloppumatka jonnekin koronavirusepidemiasta huolimatta. Lomaa minulla ei edelleenkään ollut, joten vain lyhyeen reissuun oli tällä kertaa mahkut. En ole koskaan viettänyt yötä Tallinnassa hotellissa, mutta nytpä saisi asian helposti korjattua. Mukaan porukat. Faija oli buukannut matkapaketin Ikaalisten matkatoimistosta. Hinta kolmelta (laivamatkat meno-paluu + kaksi huonetta hotellista kahdeksi yöksi) maksoi yhteensä 378,50€. Ei mielestäni mikään paha hinta. Laiva oli MS Megastar, hotellina toimi sataman lähellä oleva Hestia Europa.

Töistä piti lähteä 1,5 tuntia tavallista aikaisemmin. Pääsin näppärästi ratikalla länsisatamaan, mutta matkaan piti kuitenkin varata lähemmäs 50 minuuttia. Silti varaa myöhästymisiin tms ei ollut, mutta onneksi matka sujui kommelluksitta. Porukat odottivat minua terminaalissa, olin tehnyt meille check init valmiiksi. Sisään portista pääsi QR-koodilla, jota kysyttiin vain yhden kerran. Passeja tms ei kysytty tällä kertaa ollenkaan. Kävimme sitten baarissa, jossa ukko otti muodin mukaisesti Corona-oluen, me emme ottaneet muden kanssa mitään. Mulla oli laihiskuuri menossa, ja päätin kokeilla jos pystyisi kerrankin höperehtimään selvää koko matkan ajan. Se olisi kovan luokan juttu.

Pitkään piti odotella laivaan pääsyä. Laiva lastattiin pikaisesti ja laiva lähti tuttuun tyyliin etuajassa (vaikka se lähtee etuajassa niin ei kuitenkaan saavu satamaan yhtään sen aikaisemmin, faija epäili niiden säästelevän vauhdissa ja polttoaineessa). Perjantailähdöstä johtuen laiva oli täynnä väkeä, emmekä meinanneet löytää mistään itsellemme pöytää. Tietysti kupeksimme hetken liian kauan, kun veimme säilöön laukkumme ja takkimme. Lopulta löysimme paikat 7. kerroksen baarista. Otin juomaksi zero-kolaa, ukko viinin ja tuopin, mude lonkeron. Matka kesti pari tuntia, kävimme kerran kaupassa ihmettelemässä tarjontaa.

Megastar.

Lunta Hesassa :O

Hesan satamassa lähtötunnelmissa Aurinkokannella.

Saavuimme Tallinnan satamaan aikataulun mukaisesti klo 18.30. Aurinko oli hetkeä aiemmin laskenut, pakkasta oli muutama aste ja lumi maassa. Se hämmästytti meitä, koska Hesassa ei moista ihmettä oltu juuri tänä talvena nähty. Terminaalirakennus vaikutti uudehkolta, en muista millainen se tosin oli aiemmin ollut. Väentungos oli tietysti kova kun kaikki halusivat päästä samaan aikaan ulos. Ulkopuolella vain yksi taksiukottaja, mutta hotellimme Hestia oli vain 300 metrin päässä ja löysimme sinne helposti. Jouduimme mutsin kanssa täyttämään vaivalloiset ja pitkät henkilötietokaavakkeet, ennen kuin saimme kaksi huonetta kolmannesta kerroksesta. Isohko huone, hieman kulunut, näkymä ikkunasta ei ollut hääppöinen. Sänky vaikutti kuitenkin validilta ja telkkari hyvältä ja kylppäri siistiltä. Hiukan kävi ajatus mielessä, että toivottavasti ovat vaihtaneet lakanat kun kerran edellisen asukkaan palautelomakekin pyöri siellä sängyssä täytettynä henkilötietoineen kaikkineen pitäen GDPR:ää pilkkanaan.

Ryysistä riitti.

Laivamatkan antimet ja "koronahanska".

Talvinen yö merellä.

Hotellihuone.

Näkymä hotellin ikkunasta Nautica-ostariin.

Kävimme porukoiden kanssa hotellia vastapäätä olevassa Nautica-ostoskeskuksessa. Haimme kaupasta juotavaa, Viron vesijohtovesi kun hieman epäilytti. Epäkohtelias venäläismyyjä ei tervehtinyt eikä muutakaan pukahtanut, paiskoi kiukkuisesti vaihtorahoja ja vuorokalikkaa. Veimme ostokset pois ja menimme sitten alas hotellimme Olive-ravintolaan illalliselle. Töykeä tarjolija serveerasi. Faija otti hampurilaisen, mutsi kanafileen ja minä kanimakkaraa. Oma annokseni oli pahahko + siinä taisi sienijäämiä vaikkei ruokalistassa oltu niistä mainittu mitään. Annokseni maksoi 16€, eli ihan käypä hinta. Juomaksi soodavettä. Porukoiden viinitilaus meni väärin joka sai melkein tarjoilijan raivostumaan, vaikka hänen ei tarvinnut edes vaihtaa viiniä toiseksi - eikä pulloa oltu vielä avattu tässä vaiheessa. Ei tekisi mieli tipata tuollaista tarjoilijaa mutta pakko se kai on. Arvosana ravintolalle 2/5.

Nautica-ostoskeskus.

Illalliseksi kanimakkaraa.

Faija taisi olla vähän näreissään raittiuspäätöksestäni ja ymmärrän kyllä, itseänikin ärsyttäisi moinen. Huoneeseen päästyäni katselin telkkaria ja päätin sitten vielä testata suihkun kun oli pitkä päivä takana. Viemäri ei vetänyt kunnolla, piti pari kertaa pitää "vetämistaukoa". Lavuaarissa oli sama juttu. Kirjoitin edellisen asukkaan piikkiin palautelomakkeeseen epäkohdat ylös. Katselin sitten vielä telkkarista Norwich - Leicester -futispeliä virolaisella selostuksella. Peti tuntui pehmeältä ja uni pääsisi luultavasti valloilleen kunhan silmänsä sulkisi.