sunnuntai 25. syyskuuta 2016

479# Allas Sea Pool

09/2016, +13, Partly cloudy, Helsinki

Allas Sea Poolin sijainti 5/5.

Liverpoolin lisäksi kannattaa vierailla toisessakin "Poolissa" joka on hivenen lähempänäkin meitä täällä kotimaan kamaralla asuvia, nimittäin Allas Sea Pool Helsingin Katajanokalla. Ainakin jos tykkää saunomisesta ja ulkouimalasta. Mä en tiedä montako ympäri vuoden aukiolevaa ulkouimalaa edes on, enkä ole niissä juuri käynytkään - ellei sitten lasketa Vuokatissa sijaitsevaa Katinkullan kylpylän allasta, joka oli osittain ulkona. Tästäkin on aikaa kulunut jo reilut 23 vuotta joten en tiedä onko sitäkään enää olemassa. Nyt oli kuitenkin hyvä syy ottaa uimala testiin, sillä yhteistyökumppanimme oli järjestänyt meille yhteisen iltapäivätapahtuman juuri avattuun Allas Sea Pooliin. Siitäkin huolimatta, että mua vähän jännittää kaikenmaailman duunitapahtumat ja tuntemattomien ihmisten kanssa keskustelut sekä uudet paikat yleisestikin - varsinkin sellaiset jossa pyöritään alasti.

Sijaintihan paikalla oli täydellinen. Katajanokan Kauppatorin puoleinen kulmaus on Hesassa keskeisellä sijannilla, ja on ollut mielestäni käsittämätöntä, että siihen on jätetty niin paljon hukkatilaa missä ei ole mitään. Tilaa on viime vuosina alettu aktivoimaan, ja ensin siihen bygättiin maailmanpyörä - joka tosin vähän mielestäni floppasi - ja nyt siihen on noussut tämä allasjutska. Vastarannalle mahtuisi kivasti vielä Guggenheim.

Tarkkaa sijaintia meilläkään ei ollut, joten suuntasimme kohti maailmanpyörää; uimala oli sen vieressä. Allasalue näkyi alapuolellamme, yläpuolella oli kahvilan terassia. Kahvila- / baarirakennus oli kuin jokin lasitettu työmaakoppi. Sen lisäksi oli erillinen saunarakennus, sekä jonkinlainen seminaaritila jonne sai järjestettyä ilmeisesti yritystilaisuuksia yms. Päädyssä oli lippuluukku; 9€ taisivat pyytää sisäänpääsystä, mutta tällä kertaa meidän ei tarvinnut huolehtia kuluista. Suuntasimme ensiksi baarin puolelle jossa tapasimme yhteistyökumppanimme.


Kahvilan terassi.

Lippuluukku.

Ensiksi istuskelimme vähän aikaa, nautimme ruuasta ja juomasta ja seurustelusta. Aurinko paistoi lasitettuun kasvihuoneeseen joten aika lämmin siinä kyllä meinasi tulla. Ruoka nyt ei ollut ihmeellistä; ei siinä mitään vikaa ollut, mutta valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Toki, eihän kyseessä nyt mikään a la carte-ravintola ollutkaan, vaan lähinnä kahvila, joten isoon nälkään syömistä ei tässä oikein voi suositella. Tarjoilija puhui puolestaan pelkkää englantia, se on minun mielestäni aina hieman outoa kun Suomessa kerran ollaan.

Lasikippola.
Seminaaritila.

Viimein sitten saunan puolelle. Meille oli VIP-sauna buukattuna, joten emme nähneet rahvaan puolelle, millaiset tilat siellä olisi sitten ollut. Sauna oli vasta(?)valmistunut, joten käytävillä oli vieläkin työkaluja ja ämpäreitä yms. Pukuhuone oli täällä pieni ja ne kaapit minimaaliset. Ei minullakaan paljoa tavaraa ollut mukana, mutta silti piti ahtaa kamat kaappiin ja kengät eivät kuitenkaan mahtuneet sisälle. Tila oli malliltaan suorakaiteen muotoinen; toisessa päässä suihkut, toisessa sauna ja näiden välillä kaapit. Lattiamateriaali oli kivilaatasta; suihkun puolelta käveltäessä pukukaappien ohi saunan puolelle vesi kasteli pukeutumistilan kokonaan. Outo ratkaisu oli myös vip-puolen pukuhuoneiden järjestely naisten ja miesten välillä; meidän ryhmästä suurin osa oli miehiä, joten äijäkööri valtasi saunan vieressä olevat pukeutumistilat, mutta naisten pukuhuone oli jossain aivan muualla. Kuitenkin saunaan päästääkseen piti kävellä taas äijäpuolen ohi? Ja oliko suihkutilat yhteiset, vai pitikö naisten kävellä taas miesten pukeutumistilan ohi naisten puolelle suihkutiloihin? Vai oliko tarkoitus kävellä sitten ulkokautta saunojen ja altaan väliä ja jättää sisääntulo-ovi pelkästään saapumiseen ja poistumiseen? Sekavaa kuin Haminan kaupunki.

Saunapuolen sisäänkäynti.

Minimalistisen kaapin käyttöohje.

Sauna hohti uuttuuttaan, siellä ei varmaan montaa kertaa oltu vielä saunottu. Mitähän tuohon löylytilaan olisi kerralla mahtunut, ehkä kymmenkunta saunojaa. Tännekin olisi sopinut semmoinen samanlainen napista painettava löylynannostelija kuin vaikkapa Flamingon kylpylässä on. Tila oli valoisa, ikkunasta näki hienosti merelle. Suihkutila oli hieman pieni, ja suihkujen toimintavarmuus ei ollut vielä ehkä aivan kohdillaan. Muuten olisi toivonut VIP-tilassa olevan jotain vähän erikoisuutta. Nyt se näytti olevan pelkästään samanlainen kuin normaali pukuhuone- / saunatila, joskin pienempi kuin yleisöpuolella.

Vip-sauna näytti ulkoapäin vielä keskeneräiseltä.

Altaita oli kolme; yksi lämminvesiallas, joka oli 27-asteista vesijohtovettä. Veikkaisin altaan pituudeksi 25 metriä; siinä oli puomilla erotettu erillinen puoli kuntouimareille ja pulikoijille. Jalat ylettyivät pohjaan, veikkaisin syvyydeksi 160 cm. Ulkoilma oli 13 asteista, joten mukavahan siinä oli pulikoida. En sitten tiedä millainen se olisi talvella, jäätyisikö siinä pää. Varmaan jonkinlainen energiasyöppökin allas olisi. Tuntui absurdilta uida niin lähellä merta ja Kauppatoria, nähdä liikenteen matelevan Presidentinlinnan editse ja suuret matkustajalaivat odottamassa lähtöaikaansa sekä Suomenlinnan lautan seilaavan mantereen ja saariston väliä.

Iso allas.

Allas-alueen toisessa päässä oli merivesiallas. Vesi näytti vihreältä ja jopa vähän likaiselta. Altaiden ulkopuolella oleva merivesi oli Kauppatorin edustalla kovinkin paskaista. Saavuttaessa Skattalle ja ylitettäessä sitä pientä Katajanokan kanavaa vedestä nouseva haju oli todella kuvottava. Merivesialtaan vesi ei onneksi ollut kuitenkaan nostettu Kolera-altaasta, vaan kauempaa avomereltä, jossa toivoakseni ei ole matkustajalaivojen vessantyhjennysspotti. Lisäksi se oli nettisivujen mukaan suodatettu ja puhdistettu, mutta ei lämmitetty. Nettisivuilta näkee altaiden veden lämpötilan; nyt merivesi oli kuulemma 13-asteista, mutta tuntui huomattavasti lämpimämmälle. Olen joskus uinut 15-asteisessa vedessä, ja siinä salpautui jo hengitys. Ehdottomasti lämpimin 13-asteinen vesi jossa minä olen uinut.

Katajanokan kanava keskellä eritti hajua.

Merivesiallas kauimmaisena.

Näiden kahden altaan väliin jäi vielä lastenallas. En tiedä kuinka lämmin vesi siinä oli, en kehdannut käydä testaamassa. Altaiden välinen alue oli tehty lankuista, mietin itsekseni jäätyykö siihen talvella räpylät kiinni, vai tarvitseeko käyttää oikein stifloja. Muita asiakkaita ei ollut tähän aikaan kuin kourallinen; pari hengenpelastajaa valvoi allasalueella paksuissa takeissa ja hanskoissa.

Lastenallas.

Hyvä fiilis tästä paikasta kyllä jäi, ja voisi mennä toistekin. En tiedä pystyvätkö sitten pitämään tuota talvella auki, mutta olisi kiva käydä joskus pakkaskaudella tuo kokemassa uudelleen. Erittäin hyvä idea tämmöinen uimalajutska tälle sijainnille. Harmi vaan kun toteutus jäi vähän puolitiehen, tästä olisi kyllä saanut huolellisemmalla suunnittelulla ja käytännöllisemmällä ratkaisulla paljon paremman. Annetaan silti 4/5.

tiistai 20. syyskuuta 2016

478# IPhone

Mulla on ollut kännyköitä nyt 20 vuotta. Oma liittymäkin vielä harvakseltaan käytössä, joskin siihen soittavat enää pelkät puhelinmyyjät. Numero on pysynyt samana alusta saakka, mutta v. 1996 numerouudistuksen myötä puhelinnumeron alku muuttui 940:sta 040-muotoon. Henkilökohtaisia puhelimia minulla on ollut melko vähän, viimeisin nokian c1-malli on ollut minulla varmaan seitsemän vuotta. Maksoi uutena reilut 20€ - varsinainen mummopuhelin siis - sellainen mitä ei kehtaa kaivaa julkisella paikoilla esiin. Tuota puhelinta käytän vain herätyskellona ja muistutus-alustana. Akkuhan siinä kestää toista viikkoa yhdellä latauksella.


Nokia 1610. Tästä alkoi kännykausi.

Duunissa sitten on luureja piisannut. Paras puhelin tähän mennessä on ollut Nokia E7. Se oli viimeinen älypuhelin, jossa oli vielä fyysinen näppäimistö, sen sai kätevästi liu'utettua puhelimen "alta", ja sillä oli nopea kirjoittaa ja typoja ei tullut juurikaan. Ainoa ongelma oli, että puhelimen tyyppivikana se meni täysin jumiin. Joskus sen sai powerbuutilla vielä nousemaan, mutta ei ollut harvinaista että ne piti lähettää huoltoon.


Nokia E7 - suosikkini.

Sen jälkeen minulle tuli Samsungin galaxy S3 Lite muistaakseni. Silläkin pärjäili hyvin sen reilun vuoden verran. Plussaa tuli puhelimen koosta. Yhteen aikaan arvostettiin puhelimen pientä kokoa, kunnes ne yhtäkkiä rupesivat taas kasvamaan käsittämättömiin mittoihin. Kyllä puhelimen täytyy mahtua housun munataskuun. Aluksi muistan kohdanneeni huomattavia vaikeuksia sen kosketusnäyttönäppiksen kanssa. Muuten muistan pitäneeni puhelinta ihan kuhtalaisena.


Samsung S3 Lite.

Tämän jälkeen siirryin lumia 830:seen. Pidin siitä aluksi enemmän kuin Samsungista, mutta alkoi lopulta riepomaan siinä monikin asia. Mitään appseja ei ollut todellakaan jaossa samaan malliin kuin mitä androidille tai iOS:lle. Lisäksi verkko tuntui tökkivän, nettiselain näkyi usein vain "puoliksi" ja kaikenlaista muuta bugia. Juu, olisihan sen saanut varmaan kondikseen jos olisi ajanut tehdasasetukset, mutta sitten olisi mennyt taas pari päivää että olisi saanut kaikki asetukset kuntoon. Eniten pidin Lumiassa kamerasta, joka otti hyvätasoisia kuvia ja että resurssinhallinta puhelimen liitettäessä tietokoneeseen toimi moitteettomasti ja loogisesti. Puhelin putosi minulta neljä kertaa maahan, ja lasi säilyi aina ehjänä. Ehkä kävi sitten hyvä pulla vain.


Lumia 830.

Puolisentoista viikkoa sitten minulle tuli sitten iPhone6s. Puhelimen toimituksessa kesti 4 kuukautta - kertonee ehkä enemmän meidän firman tehokkuudesta, joten siksi jouduin tyytymään "vanhaan" malliin, nyt kun olisi seiskaversiokin jo ilmestynyt. Lisäksi kusetettiin ja toimitettiin 16gb:n puhelin, aivan liian vähän tilaa järkevää käyttöä varten. Kyllä pitäisi olla 64GB:n luuri ehdottomasti. Käyttöönotto oli hermoja raastavaa, siihen meni taas kaksi päivää jotta puhelimestaan sai konfiguroitua mieleisen. Tuen kanssa tuli puhuttua puolentoista tunnin puhelu, jotta sai pelkästään Worxin toimimaan. Valikot ja niissä operoiminen oli yllättävän erilaista, vaati totuttelua. Tuntui, että moni asia oli tehty liian vaikeaksi toteuttaa. Esimerkkinä vaikkapa omien soittoäänten saaminen puhelimeen. Googlasin netistä 8-sivuisen ohjeen, jolla sai "helposti" personaallisen soittoäänen valituksi. Muissa käyttöjärjestelmissä valitsi biisin kakkosnäppäimellä -> aseta soittoääneksi. IPhonessa piti kaikenmaailman iTunesia ladata ennen kuin onnistui. Lisäksi kuvien siirto ei sekään ollut mikään heinänteko-juttu. Mutta alkuvaikeuksien jälkeen puhelimen kanssa pääsi kyllä sinuiksi. Akku kestää huomattavasti pidempään, siitä plussaa. Vähän ärsyttää puhelimen kyljessä oleva nappi jolla luurin saa äänettömäksi; se napsahtaa välillä taskussa tahattomasti päälle.

IPhonessa on kiva jutska että saa ladattua Lumiankin harvoja softia jotka toimivat ok. Tämmöinen esimerkiksi Here-karttasovellus. Iphonen kartta on aika perseestä, Here-karttojen lataus offline-käyttöä varten on jotenkin simppelimpi. Muuten softavalikoima on kattavampi kuin Windows-puhelimissa. Muutenkin olen tyytyväinen vaihtoon. Kyllä iPhonesta voi aina 4/5 antaa. Amerikasta tulee siis muutakin hyvää kuin Donald Trump.

Nykyinen iPhone 6s.

torstai 15. syyskuuta 2016

477# Marseille 4

26.8.2016, Friday, +34, Scattered clouds, Paris

Nukuin aika hyvin, mitä nyt pari kertaa heräsin kadulta kantautuvaan möykkään. Jotain peltiä siellä potkittiinkin. Muuten sai nukkua tänään puoli tuntia pidempään, aamiaiselle suunnattiin vasta klo 8.30. Testasin mango-jugurtin, oli ehkä pahin syömäni jugurtti koskaan, 0/5.

Tänään oli vuorossa kotiinlähtö, joten huoneessa sitten taas vaihteeksi kamojen pakkausta. Kävimme kysymässä respasta, jos voisimme pitää huoneitamme klo 13 saakka, se helpottaisi lähtösuunnitelmiamme, mutta huoneisiimme oli jo seuraava varaus, joten check out piti tehdä klo 12 mennessä. Aamupäivä menikin vähän kyttäilyksi; kävimme kuitenkin tekemässä pienen kävelylenkin läheisellä Rue Saint-Ferreolin ostoskadulla. Hiljaista oli meininki. Poikkesimme myös Galeries Lafayette-tavarataloon. Siistin näköisiä kledjujahan siellä. Suomessa kun kaikilla ukoilla on aina sellainen ruutupaita, mutta johtunee siitä ettei meillä myydä muunlaisia paitoja. Täällä oli hienoja paitoja kyllä myynnissä, mutta maksoivatkin pitkälti toista sataa euroa, joten kauppaan jäivät. Palasimme hotellille tyhjin käsin.

Place Felix Baret jatkui myöhemmin Rue Saint-Ferreol -ostoskatuna.
H&M:n fasadi.
Préfecture des Bouches-du-Rhône. Jonkinlainen virastotalo ilmeisesti?

Hotellilla ehti vielä tunnin verran lepäämään, käymään vessassa ja pakkaamaan loput kamat ennen kuin poistuimme respaan ja teimme check outin. Täälläkin joutui maksamaan jonkun hotelliveron, se oli tällä kertaa 9€ / naama. Jätimme vielä hetkiseksi laukut säilöön hotellille, ja menimme syömään hodarit ja quiche lorrainit La Samaritaineen, jossa olimme olleet jo keskiviikkonakin. Siinä menikin sen verran aikaa, ettemme ehtineet enää maailmanpyörään - emme olleet varmoja, kauanko yksi rundi siinä olisi kestänyt. Tai no, oltaisiin kyllä ehditty, mutta porukoilla on aina ihme tarve olla lentokentällä niin jumalattoman paljon etukäteen. Haimme laukut hotellilta ja menimme lähistöllä olevalle taksitolpalle. Semmoinen 100-vuotias ukko sanoi heittävänsä meidät 50 €:lla kentälle. Vähän pelotti pelotti papparaisen kyydissä, mutta hyvin ja nopeasti löysi perille ilman navigaattoria, joskin kentällä tehtiin jonkinlaista remppaa, eikä aivan oven eteen kuski onnistunut ajamaan. Eikä ukottanut fyrkkaa, antoi pari euroa alennustakin - mittari oli ollut raksuttamassa eikä ihan 50 €:lla oltaisi selvitty.

Mese alle ja lentokentälle.

Kentällä emme osanneet tehdä automaatissa check iniä lennoille, kun meillä oli koneenvaihto Pariisin Charles de Gaullen kentällä. Virkailija oli katsonut epätoivoista ihmettelyämme ja tuli sanomaan että hän voi tehdä check inin puolestamme. Koska olimme vielä niin aikaisin liikkeellä, emme saaneet laukkua baggage dropiin, vaan piti odottaa 30 minuuttia ennen kuin se aukesi. Menimme sitten juomaan baariin kaljat.

Baggage dropiin jonottaessamme joku feikki äijä puheli muka pelkkää englantia ja säälittävää esittäen koitti ukottaa jonottajilta euroa, joka häneltä kuulemma vielä puuttui että pääsisi Glasgow'hun. Tunnisti meidätkin suomalaisiksi ja kinusi rahaa. Suuttui sitten kun ei annettu. Mutta kai nyt kaikki tuollaisen tajuaa ukottajaksi ja sellaiselle ei pidä missään nimessä antaa sentin senttiä. Joku toki nytkin antoi, sitten äijä siirtyi eteenpäin ja aloitti pummimaan fyrkkaa taas röyhkeästi seuraavilta. Huhhuh.

Baggage drop sitä vastoin ei maksanut meiltä mitään, vaikka sen piti kustantaa se 25€ kuten mennessäkin. Siirryimme turvatarkastuksen jälkeen kansainväliselle puolelle, jossa ei oikein ollut yhtään mitään. Yksi pieni kioski ja yksi pieni kusinen kahvio. Hengailimme puoli tunia penkeillä, siirryimme sitten vielä kahvion puolelle. Otimme faijan kanssa pienet viinit. Valitsin roseeta, se oli aika karmivaa.

Lentoasema ei tarjonnut mukavuuksia.

Lentomme lähti ajoissa. Paikkamme olivat rivillä 23, melkein viimeisiä rivejä mitä koneessa oli. Huono läppä, sillä Pariisissa oli aika vähän aikaa vaihtaa konetta. Mulla oli ikkunapaikka. Matka meni nopeasti, join tarjotun vissyn ja söin 15 gramman pussin suolapähkinöitä, ne olivatkin tosi hyviä.


Ranskaa alla.

Matkaa Pariisiin oli 650 km, lento kesti 1h30min, ja laskeutui aikataulun mukaisesti. Hienosti näkyi mielettömän kokoinen Pariisi koneen ikkunasta, vaikken Eiffel-tornia bongannutkaan. Aurinko paistoi täydeltä teholta, ja lämpöäkin oli hulppeat 34 astetta. Itse lentokentälläkin oli hyvin kuuma. Saavuimme F-terminaaliin; en tiedä sitten onko se kotimaan terminaali, sillä Helsingin lento lähti D-terminaalista. CDG:n kenttä on iso kuin mikä, ja etäisyydet terminaalien välillä verrattaen pitkiä ja jouduimme ensin poistumaan F-terminaalista ulos saakka. Tiesimme sitten joutuvamme vielä uudestaan turvatarkastukseen ja vaihtoaikaa oli vain tunti, joten hieman hermostutti. Hiki päässä marssimme puolijuoksua D-terminaaliin, onneksi kyltit neuvoivat perille hyvin. Turvatarkastukseenkaan ei ollut juuri jonoa, joten pääsimme reilussa puolessa tunnissa uudelle lähtöportille. Siinä jäi sitten vielä aikaa jopa käydä vessassa, kaupassa ja baarissa, semminkin kun Finnairin kone tuli Helsingin suunnasta hieman myöhässä. Tästä syystä lähtökin viivästyi 10 minuuttia. Ikkunasta ihmettelimme lentokoneiden välissä toikkaroivaa kisseä.


Paris Charles de Gaullen kenttää.

Koneessa paikkamme olivat jälleen koneen takaosassa, rivillä 29. Kone ei ollut täynnä, ei edes puolillaan. Edessäni istui yksinäinen transvestiitti, sen piti tietysti laskea tuolinsa mun syliin. Vaikka olimme Air Francen lennolla, itse lentokone ja miehistö olivat Finnairin, joten ostin tutun setin shampanjaa ja sipsejä. Matka sujuikin mukavasti niitä nauttiessa illan pimetessä.

Puoli yhdentoista aikoihin laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Yhteinen matkalaukkumme tuli neljäntenä, enpä muista koskaan aiemmin veskamme tulleen ensimmäisten joukossa. Uskomatonta, että se edes ennätti koneenvaihdosta mukaan. Kävimme sitten vielä lentokentän Alepassa hakemassa hieman suupalaa, ennen kuin suunnistimme taksilla kotiin.

Matkalaukkua vartoomassa.

****


Marseillesta irtoaa arvosanaksi 4/5. En nyt ihan heti varmaan lähde sinne uudestaan - enkä välttämättä edes Ranskaan - mutta oli kohteena parempi kuin mitä odotin. Ilmasto oli fantastinen. Meitä ei ryöstetty eikä pelottanut kaduilla edes kulkea - joskin hotellimme oli aivan keskustassa emmekä liikkuneet yöaikaan ulkona. Toisaalta, enpä ihmettelisi jos siellä joskus jotain ikävää tapahtuisi, valitettavasti. Näkemistäkin riitti sopivasti juuri vajaalle viikolle. Ehkä sen biitsin olisi voinut käydä testaamassa - ja maailmanpyörän, jos olisin ollut vaikkapa Pp:n kanssa matkassa. Miinuksia tulee siitä, kun jotkin asiat ovat hankalia hoitaa kielimuurin takia ja toisaalta se ranskalainen keittiö on skeidaa ja yliarvostettua. Kaupunki itsessään oli vähän kolho ja ruma, seinät oli töhritty kahden metrin korkeudelta kuten Milanossakin, ja ennakkoon opaskirjoissa oli varoitettu alati väreilevästä virtsanhajusta, mutta ei tähänkään nyt montaa kertaa törmätty. Jos kusta mielii haistella niin kannattaa suunnata Helsingin Kallioon, siellä siihen todennäköisemmin törmää.

Muuten ihan ok reissu ja kohde.

maanantai 12. syyskuuta 2016

476# Aix-en-Provence

25.8.2016, Thursday, +32, Clear, Aix-en-Provence, France

Naapuriin.

Heräsin klo 00.46 vessahätään. Sammutin päälle jääneet valot ja tv:n. Aikaisin nukkumaanmeno kostautui tälläkin kertaa, valvoin klo 02-05 välisen ajan. Uni oli tietysti syvimmillään juuri silloin kun herätyskello herätti klo 7.15. Torkutuksen ja suihkun jälkeen aamiaiselle. Mansikkajugurtti oli vaihtunut aprikoosiin, muuten sama setti sielläkin.

Olimme suunnitelleet tekevämme ekskursion Marseillen naapurikaupunkiin, Aix-en-Provenceen. Kaupunki oli alunperin rakennettu nykyiselle sijainnilleen lähteiden vuoksi, perustettu jo vuonna 122 eaa. En siltikään ollut varma, olisiko siellä mitään bongaamisen arvoista, mutta sittenpä sen näkisi. Ennen lähtöä koitin googlailla hieman aikatauluja yms netistä. Sinne oli about 30 kilsaa Marseillesta, junalla pääsisi varmaan näppärämmin vaikka bussejakin Aixiin menisi. Päätin armahtaa porukoita sen verran, että valitsimme kilometrin ylämäkikävelyn sijaan metron. Port Vieux'ssa oli metroasema jolla pääsi helposti ja nopeasti muutaman pysäkinvälin juna-asemalle. Marseillen metrossa oli kaksi linjaa, toinen ajoi pohjois-etelä -suunnassa, toinen teki hevosenkengän muotoisen reitin itä-länsi -suunnassa. Otimme ykköslinjan metron. Kertalippu piti ostaa automaatista, kappalehinnan ollessa 1,60€.

Marseillen metro.

Rautatieasemalle päästyämme piti ensimmäiseksi etsiä faijalle huussi. Aina sama juttu sen kanssa. Vessaa sai tällä kertaa etsiäkin yllättävän pitkään, mutta löytyi se sitten lopulta. Maksoi kuulemma 80 snt. Hotelli helpotuksen jälkeen alkoi sitten se turtistiuunoilu: emme ensinnäkään löytäneet netistä etukäteen katsomaamme junaa lähtöluettelosta. Menimme sitten rautatieaseman infoon: siellä meitä oli vastassa neljä virkailijaa, joista vain yksi tunnusti osaavansa hapuilevasti englantia, muut pyörittelivät päitään. Niin, miksipä sitä kukaan muuta kuin ranskaa osaisi, infossa varsinkaan... Sen verran virkailijasta saatiin irti, että piti valita juna Pertuis-nimiseen kaupunkiin, ja osata jäädä pois ennen sitä. Aikataulusta saatiin paperiversio. Seuraava juna Pertuisiin lähti klo 11.16. Liput saisi ostettua automaatista, joka otti vastaan vain kolikoita ja luottokortteja - en tosin ymmärrä kenellä olisi 50€ kolikkoina? - tai sitten mennä lipunmyyntitoimistoon. Samassa kompleksissa oli edelleen myös bussiasema, joten piti tajuta mennä eri myymälään kuin mistä bussiliput ostettiin.

Junalipunmyyjä osasi onneksi yllätyksemme englantia. Saimme kolme meno-paluu -lippua ostettua klo 11.16 lähtevään junaan - paluulippu jäi avoimeksi, mutta se piti käyttää ennen klo 17. Onneksi mutsi on opiskellut aikoinaan ranskaa, mun lausumasta Aix-en-Provencesta ei kuitenkaan olisi saanut ymmärrettävää versiota aikaiseksi. Porukat sai jopa jonkun eläkealennuksen.

Marseillen juna-asemalla virtaa sai polkemalla.

Olimme liian aikaisin liikenteessä ja meillä oli 45 minuuttia aikaa tuhlattavana. Odottelimme suurimman osan ajasta ilmastoidussa odotussalissa. Siellä oli hieman häröä porukkaa nukkumassa ja norkoomassa, mutta asemalla eikä aseman välittömässä läheisyydessäkään ollut mitään kivoja hengailupaikkoja. 15 minuuttia ennen junan lähtöaikaa ilmoitettiin laituri - niitä ei oltu numeroitu vaan ne merkittiin kirjaimin. Juna olikin jo tullut asemalle. Muutama vaunu, matkustajia ei ollut kuin kourallinen. Penkit olivat pehmeät ja juna siisti ja jonkinlainen ilmastointikin siinä oli. Juna lähti aikataulun mukaan. Pysähdyksiä oli tiuhaan, maisemat eivät olleet mitenkään hääppöiset ja matka tuntui melko pitkälle, vaikka kestikin vain 43 minuuttia.

Mulla lähelle junalippu oo-on.

Juna Pertuisiin.

Aixiin päästyämme piti löytää reitti vanhaan kaupunkiin. Onneksi Lumia tuntui olevan tällä kertaa yhteistyöhaluinen ja ohjasi meidät perille helposti. Ensiksi saavuimme isoon liikenneympyrään, jonka keskellä suihkusi Fontaine de la Rotonden suihkulähde. Liikenneympyrästä erkani Cours Mirabeau -katu, joka oli tähän aikaan päivästä torikojujen valloittama. Ostoskadun pohjoispuolelta alkoi vanhan kaupungin alue. Suuntasimme sinne. Rakennukset ja katumiljöö näyttivätkin vanhoilta..

Fontaine de la Rotonde.

Cours Mirabeaun torikatu.
Tää on niin vanha kaupunki.

Vähän aikaa ihmeteltyämme alkoi wc-hätä kummittelemaan mielessä ja toisaalta alkoi olla janokin. Etsimme kaljabaaria, mutta emme löytäneet kuin restaurantteja. Faija sanoi, ettei niihin voi mennä pelkästään juomaan, vaan pitäisi syödäkin jotain. Menimme sitten puoliväkisin yhteen baariin, ja ennen istumista kysyimme tarjoilijalta onko ok ottaa pelkät juomat. Tarjoilija vastasi myöntävästi, yhdisti meille pöydät ja tuolit. Otimme 3 olutta ja hetken päästä tarjoilija palasi sanoman, että pitää syödäkin, ei voi ottaa pelkkää juomaa. Aivan uskomatonta scheissea taas kerran, sanon ma. Pienessä kaupungissa oli sata ravintolaa; elettiin kesälomasesonkia ja matkailijoita kaupungissa paljon ja silti ravintoloissa vallitsi täydellinen ylitarjonta. Täyttyöaste oli varmaan 5%, mutta silti on varaa käännyttää maksavat asiakkaat pois. Meiltäkin olisi voinut laskuttaa bisseistä sen 20€ josta varmasti katteen osuus olisi ollut riittävä, mutta jos asiakas on kerran väärässä niin minkäs teet. Ei auttanut kuin lähteä pois. Ja toisekseen, miksi ravintolan nimeen on laitettu "Cafe et restaurant" jos ei voi kuitenkaan tilata juomaa ilman sapuskaa? Ymmrrän kyllä ettei hienoon illallisravintolaan voi mennä kaljalle, mutta joku kusinen muovituolimesta... huh huh. No, löysimme sitten lopulta irlantilaispubin; se oli tietysti ääriään myöden täynnä joten jouduimme istumaan sisätiloissa, mutta ainakin saimme ne saakelin kaljat tilattua. Ja viimein pääsi vessaan!

Hämärä irkkupubi.
Tuosta parkkiruudusta onkin astetta haastavampi lähteä veks.
Kirkko jossa en muista käyneeni.

Oluen jälkeen mieli hieman tyyntyi ja jatkoimme kävelemistä, kunnes löysimme OK:lta vaikuttavan Bella Napoli-nimisen lounaspaikan Rue de la Verrerie-kadulta. Täällä tarjoilu pelasi. Otimme mutsin kanssa pizzet, ukko otti musselsit - taas! Pizze ei ollut kovinkaan hyvä, 2/5. Tosi suolainen ja rasvainen, makukin pahahkoa ja siitä tuli huono olo ja ähky, ja alkoi närästämään tuntikausiksi.

Aix-en-Provence.
Aix-en-Provence.

Lounaspitze.

Ilma oli kuuma ja lähdimme käppäilemään takaisin juna-asemalle päin. Olimme katsoneet infosta saadusta aikataulusta, että klo 15 lähtisi juna takaisin Marseilleen. Yllätys yllätys, asemalle päästyämme totesimme raideliikenteen olevan hissuksiin, ja ettei mitään kolmen junaa menisikään. Seuraava juna menisi vasta klo 15.40. Menimme sitten asemaa vastapäätä olevaan kahvilaan. Tilasimme mutsin kanssa jääteet, faija otti kahvin & calvadoksen. Puoli tuntia istuttuamme palasimme asemalle, leimasimme junalippumme aseman keltaisessa leimasinlaitteessa ja saimme lippuihimme leimat validoinnin merkiksi. Juna odotteli jo laiturilla joten painelimme sisään. Yhtä vähän matkustajia kuin mennessäkin. Matka kesti sen 45 minuuttia, vähän se hidasteli mielestämme tarpeettomasti. Ilmastointi oli varsin heikkotasoinen, ja hiki virtasi.

Niinhän me joo <3.
Jotain tuttua tässäkin.


Aix-en-Provencen juna-asemalla.

Marseillen asemalta kävelimme tottuneesti taas toistasataa porrasta alas ja kilometrin matkan hotelliimme. Pari tuntia meni taas lepäilyyn, oli jotenkin ryytynyt ja nestehukkainen olotila. Melkeinpä oli pyöriäinen, joten kokeilin josko virkistävä suihku olisi avuksi. Kyllähän se oli. Tämän jälkeen muistiinpanojen kirjoittelua, oluenjuontia ja netissä surffailua, ennen kuin lähdimme porukoiden kanssa jälleen kyläkierrokselle. Tuliaiskojuun oli ilmestynyt jälleen kaktus-magneetteja, joskin niitä oli huonompi valikoima kuin maanantaina jolloin näin ne ensimmäisen kerran. Ostin yhden kuitenkin heti, mielestäni idea oli niin hauska, vaikkakin logistillisia ongelmia kaktuksen osto varmasti kotimatkaa ajatellen poikikin.

Marseillen juna-aseman portaat.

It's a deal.

Pienen kävelyn jälkeen syömään. Mulla oli ähky olo edelleen lounaspitsestä eikä olisi yhtään tehnyt mieli safkaa. Faija pakotti kuitenkin kolmen ruokalajin illalliselle L'ecailler-ravintolaan. Otin mozzarella-salaatin, sole-kalan ja jälkkäriksi chocolate delightin. Ihme kyllä, sain ruokaa uppoamaan itseeni ihan sopivan määrän, ruoka oli maultaankin kelvollinen. Muutenkin tuntui pientä matkaväsymystä olevan keskuudessamme jo havaittavissa.

Hotellille palasimme puoli kymmenen kieppeillä.

torstai 8. syyskuuta 2016

475# Marseille 3

24.8.2016, Wednesday, +32, Clear, Marseille, France


Aluksi nukuin ok, mutta heräsin kuuden jälkeen enkä saanut enää nukuttua. Otin suihkun karistaakseni unihiekat silmistä ja sitten syömään aamiainen kahdeksalta. Sen jälkeen vielä melkein kymmeneen asti huoneessa lollerointia ennen kuin saimme itsemme matkaan.

Aluksi suunnistimme tourist infoon. Se oli varsin lähellä Port Vieuxia, osoitteessa La Canebiere 11. Etsimme tietoa Hop on / Hop off -tyylisestä bussiratkaisusta. Marseillessa sitä ei jostain syystä ollut, mutta vastaavanlainen häikäilemätön kopio kylläkin, nimeltään L'open Tour Marseille. Tripadvisorissa se oli haukuttu maan rakoon. Kysyimme virkailijalta neuvoa, hän ohjasi meidät Port Vieux'lle, bussipysäkki oli Quai du Port-kadulla. Maksu suoritettaisiin bussikuskille (á 19 €).

Bussi löytyikin helposti, pysäkillä oli jo hieman jonoakin. Takana oleva kysyi meiltä paljonko hinta olisi - vastasimme 19 € mutta äijä oli epäuskoinen ja huusi vielä kuskiltakin hintatietoja. Mä en oikein käsitä, että miksi sitten kysyi meiltä jos kerran ei ollut valmis uskomaan kertomaamme? Joka tapauksessa, busseja piti mennä aikataulun mukaan tähän aikaan vuodesta puolen tunnin välein, mutta ymmärsimme kuskin puhelista, ettei mennyt kuin 45 minuutin välein. Mitään tarkkoja aikatauluja oli turha sitten odotella. Bussi tuli täyteen ihmisiä; sullouduimme katolle ja siinä olikin hyvin kuumat kymmenen minuuttia odoteltavaa, ennen kuin dösä pääsi matkaan.

Turisti kuumalla katolla.

Biitsi.
Fort St. Nicolas.

Ajoimme suoraan seiskapysäkille, joka oli Basilique Notre-Dame de la Garde. Se oli 162 metriä korkean kukkulan päälle bygattu kirkko joka näkyi lähes kaikkialle Marseilleen ja oli yksi näkyvämpiä kaupungin silhuetin tunnusmerkkejä. Kirkko oli rakennettu vuosina 1853-1864, ja upea ilmestyshän se oli. Käytiin aluksi cryptassa ja sen jälkeen kirkkosalissa ja kuvaamassa ulkopuolelta maisemat. Väkeä oli runsaasti. Sotilaita pyöri vartioimassa kirkkoa sormet aseiden liipasimella - näitä näkyi säännöllisesti myös asemilla ja kaupungin kaduilla. Menimme kirkon yhteydessä olevaan baariin. Siellä ei ollut olutta tarjolla, mutta viiniä ja väkeviä kuitenkin. Tyydyimme kerrankin limuihin ja jääteehen.

Basilique Notre-Dame.

Torni.
Kirkko sisältä.

Näkymä Marseilleen avautui kirkon rappusilta.

If'n linnakekin näkyi.
Marseillen futispyhättö erottui.

Sitten palasimme juoksujalkaa alempana olevalle pysäkille; bussi oli juuri lähdössä, eikä yhtään olisi hotsittanut odotella 45 minuuttia seuraavaa. Kerkisimme juuri ja juuri, mutta bussi oli jo niin täynnä että jouduimme istumaan hajapaikoissa. Katolla oli ahdasta ja turkasen kuuma, enkä saanut oikein kuvattua maisemiakaan. Saati, että olisi kuunnellut kuulokkeilla selostusta reitin varrella olevista nähtävyyksistä. Bussissa oli wifi, joka ihme kyllä toimi melko hyvin, mutta muuten bussikierros oli yhtä kärsimystä. Sitkeydellä istuimme koko rundin läpi, joka kesti n. 1h15min.

Kävimme lounastamassa Quai du Portin ja Rue de la Republique'n risteyksessä olevassa kulmakippolassa, La Samaritainessa. Ranskaa en osaa, mutta  yksittäisistä vuosiluvuista päättelemällä ravinteli oli ollut tässä jo 150 vuoden ajan samalla nimellä. Nyt täällä oli muovituolit ja tarjolla mm. Super hot dog, johon faijan kanssa päädyimmekin. Mutsi otti tietoisen riskin ja valitsi Quiche Lorrainen, joka paljastui jonkinlaiseksi kinkkupiiraaksi. Ihan hyvä sapuska siinä oli, 3/5. Juomaksi valitsimme oluet - hinta järkytti jälleen, siitä sai pulittaa 8€ / stobe. Eikä ruoka nyt sen halvempaa ole.

Sitten hotellille viettämään tunnin lepohetki, ehdin siinä jo hieman nukahtamaankin, ennen kuin suunnistimme uudelleen ulos. Menimme nyt sataman vasenta laitaa pienen matkaa eteenpäin ja sitten veneellä sataman toiselle puolen. Venekyyti maksoi 50 snt / naama, matka kesti muutaman minuutin. Se oli vähän samanlainen ratkaisu kun Turussa föri ylittämässä Aurajokea. Naurettavaa, että 50 snt maksava lippu oli sekin aktivoitava digitaalisesti leimauslaitteessa. Luulisi jo pelkän lipun olevan arvokkaampi kuin puoli euroa, mutta kaippa tuostakin riittävät katteet revitään.

Föri.

Kävelimme Quai du Portin päähän, nousimme raput ylös linnakkeen muurille ja menimme katsomaan museoaluetta. Oli hirveän kuuma tässä kohtaa ja voimat ehtyivät. Kävelimme sillan yli ja saavuimme turvatarkastuspisteeseen. Laukut tsekattiin läpi, ennen kuin sai jatkaa matkaa. Näimme lipunmyynnin; siellä myytiin 9,50€ maksavia pääsylippuja, emme oikein tienneet aluksi mihin niillä olisi päässyt. Myöhemmin selvisi, että alueella oli erilaisia näyttelytiloja, jonne lipulla olisi päässyt. Me vain palloilimme ilmaisalueella emmekä jaksaneet lopulta mennä muualle kuin kahvioon. Sekään ei auttanut väsyneisiin jalkoihin eikä herättänyt mielenkiintoa museota kohtaan edelleenkään vaan painelimme takaisin hotellia kohti. Ostin torikojusta pienen tuliaisen, mutta kirosin mielessäni itseäni; olin maanantaina nähnyt myynnissä sellaisen hienon kaktus-jääkaappimagneetin, mutta nyt niitä ei ollut enää missään. Se masensi kovasti. Aina pitäisi ostaa heti jos näkee jotain ostettavaa. Sitten vielä markettiin ostamaan vettä ja olutta ennen hotellille paluuta.

Museoaluetta.
Seinämateriaali oli outoa.
Sisältä löytyi ainakin baari.

Hotellilla parin tunnin tauko, jonka käytin suihkussa käymiseen ja muunlaiseen refressöintiin. Ikkunasta katselin sivukadun tapahtumia - niitä ei voinut kovin mielenkiintoiseksi kuvailla. Ulkona oli vielä kuuma, mittari näytti +32,7 astetta vaikka alkoi olla ilta. Seitsemältä menin hakemaan porukoita illastamaan. Tovi siinä meni taas ravintolaa valitessa, mutta illallismesta kuitenkin löytyi. Otimme taas kolmen lajin illallisen. Päädyin alkupalojen osalta kinkkuun, pääruoaksi seabassia ja jälkkäriksi jäätelöä. Alkuruoka meni osaltani pieleen, jouduin palauttamaan sen siitä syystä, että se oli jotain aivan muuta kuin mitä olin tilannut. Safka haettiin pois, seuraaviin annoksiini varmaan syljettiin. Muuten oli kyllä laadultaan onnistunut ateriakokonaisuus, kalakin oli ruodoton ja maku erinomainen, mutta ruokaa oli vaan kovin vähän eikä se pidätellyt nälkää kuin muutaman tunnin. Porkkanat oli jätetty juuri sopivalla tavalla al denteksi, joten kyllä kokki asiansa osasi. 81€ maksoi tällä kertaa kolmen hengen kolmen ruokalajin illallinen.

Hyvänmakuinen kirpun annos.

Palasimme hotellille. Mietin, olisiko pitänyt mennä vielä iteksiin baariin yömyssylle, mutta en jaksanut millään. Olihan kellokin jo puoli kymmenen ja kaiken lisäksi uni tuli niin nopeasti muutenkin etten ehtinyt sammuttamaan edes tv:tä saati valoja.