lauantai 28. heinäkuuta 2018

598# Cattolica, 2

15.7.2018, Sunday, +29, Scattered clouds, Cattolica, Italy


Alkuyön nukuin hyvin, loppuyöstä vähän huonommin. Yhdeksältä menimme aamiaiselle. Pöydät olivatkin jaettu huonenumeroiden mukaan, eikä niitä saanut itse valita. Emme tätä aluksi edes ymmärtäneet, ennen kuin henkilökuntaan kuuluva tuli siitä huomauttamaan. Ehkäpä tällä tavalla pyrittiin kontrolloimaan, kuka oli käynyt syömässä tms. Laadultaan aamiainen ei ollut mikään erikoinen; croissanttia, sämpylää ja automaattikahvia.

Parvekkeella ei hirveästi aikaa vietetty.
Hissin lattiassa oli televisio.
Aamiainen.

Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan kylille, ensimmäistä kertaa päivänvalossa. Kävelimme rantakadulle, ihmettelimme paikallista rantakäyttäytymistä. Ranta oli jaettu "banjoihin", niitä oli vieri vieressä, kylki kiinni toisessa. Ne olivat maksullisia, täällä piti aina vuokrata koko päiväksi itselleen rantapaikka vuoteineen ja varjoineen. Eikä ollut edes mikään kovin halpa, olisikohan maksanut 20-25€ / vuode ja varjo. Emme testanneet näitä banjoja kertaakaan koko loman aikana, joten paha sanoa siitä mitään. Kai siellä olisi ollut sitten erilaisia palvelujakin tms, mutta ennen kaikkea ne olivat niin täynnä väkeä, ettei rantahiekkaa tai vettä ihmispaljouden keskeltä paljoa näkynyt. Aika surkea juttu meidänkaltaisille, jotka eivät haluaisi viettää kokonaista rantapäivää, vaan lähinnä käydä pistäytymässä uimassa, tai olla siellä maksimissaan muutaman tunnin. Tätä varten oli onneksi jätetty muutama pieni kaistale ilmaisrantaa, mutta lähimmälle sellaiselle oli hotellistamme liki kilometrin kävelymatka (sijaitsi Kursaal-hotellin takana).

Paneloitu rantakatu.

Ilmaiselta rannalta puuttuivat palvelut.

Istuimme hetkisen aikaa suihkulähteiden täyttämällä Piazzale I Maggio-aukiolla ja menimme sitten jatkamaan istuskelua toria reunustavaan Cafe Roma-kahvilaan. Tilasimme ystävälliseltä tarjoilijattarelta cappucinot + 0,75 litran veden. Maksoi 7,50€. Hyvänmakuinen kahvi oli kyllä. Jatkoimme kävelyä Bovio-katua pitkin poiketen turisti-infoon ja kauppahalliin. Istuskelimme tovin Piazza Rooseveltillä, jossa oli kaupungintalon puisto. Kun istuminen alkoi riittää, jatkoimme kävelyä Pascoli-katua pitkin Fiumelle, josta käännyimme jälleen hotellikadulle. Cattolica vaikutti siis varsin pieneltä kyläpahaiselta. Poikkesimme kauppaan ja haimme hieman juomista, jonka jälkeen palasimme hotellille lepäämään ja nauttimaan juomia. Huone oli yllätykseksemme siivottu, muistelimme ettei siivousta tapahtuisi hotellissa kovin usein - ainakaan päivittäin. Kun ilmastointikin vielä toimi, niin huone vaikutti vähän kivemmalta kuin edellisenä iltana saapuessa.

Maggion suihkulähteitä.
Kauppahalli.
Kauppahalli sisältä.
Kaupungintalo.
Kirkko ei pröystäillyt ulkonäöllä.

Torkahdin hetkeksi. Vaihdoimme sitten uimakamat, ja lähdimme tsekkaamaan ilmaisrannan. Olin laittanut jalkaani ns. kusiluistimet, ja ne alkoivat kilometrin kävelyn aikana hiertämään pahasti. Huolimatta siitä, että käynnissä oli futiksen mm-kisojen finaaliottelu, väkeä piisasi rannalla edelleen. Merivesi oli rannassa +30 asteista, joten hyvin tarkeni uida. Vesi ei ollut aivan niin kirkasta kuin yleensä Välimerellä. Pohja oli hienoa hiekkkaa, joskin vähän sellaisia simpukankuoria oli pistelemässä jalkapohjia. Ranta syveni turvallisesti, hengenpelastajia liikkui lautalla katsomassa meininkiä. Täällä oli käytössä omanlaisensa lippuvaroitusjärjestelmä, jolla tiedotettiin merivirroista ja tuulista jolloin ei saisi avata päivänvarjoja ja sen semmoisesta.

Ranta oli "lihakeitto".

Aika pitkään pulikoimme, ennen kuin palasimme takaisin hotellille. Suihku oli hotellissa ihmeen hyvä, joskin paine ja veden lämpötila vähän vaihteli. Katselin futismatsin loppuun ja lähdimme sitten syömään viereisen Genova-kadun Osteria da Charlie-nimiseen ravintolaan. Otimme pizzet, juomaksi litran oluen ja Pp 25 cl:n viinin. Kaupan päälle tuotiin pari leivospalaa ja pikkukannu Limoncelloa. Maksoi 29,50€, annoimme tippiä ruhtinaaliset 4,50€. Kävimme sen jälkeen vielä kaupassa ja toimme ostokset hotellille. Lähdimme sitten vielä iltakävelylle samalla Maggio-aukiolle, jossa olimme jo päivällä olleet, sillä klo 21.30 suihkulähteet kytkettiin päälle. Odotimme jonkinlaista huikeata spektaakkelia, mutta emme nähneet mitään erikoista. Dante-kävelykatu oli tuskastuttavan täynnä ihmisiä, vaikka kello oli jo yli 22. Hotellille palasimme yhdentoista aikoihin.

Hotellissa oli vähän neukkutyyliä.
Ravintola Charlie.
Kiva kannu olutta.
Pizze.
Kiva kannu Limoncelloa kyytipoikineen.
Suihkulähde-esitystä ihmettelemässä.

maanantai 23. heinäkuuta 2018

597# Cattolica, 1

14.7.2018, Saturday, +28, Clear, Rimini, Italy


Vaikka olimmekin päättäneet Pp:n kanssa boikotoida hieman Aurinkomatkoja, niin kuitenkin vaihtoehdot olivat vähissä ja jouduimme kääntämään takkimme, koska muut matkanjärjestäjät eivät oikein tehneet matkoja Riminin alueelle. Paikka ei muutenkaan vaikuttanut kovin kaksiselta; jo lyhyt googlaus ja youtubetus näytti kyseessä olevan massaturismipaikan. Mutta halusin päästä sinne kuitenkin lähinnä San Marinon ja Venetsian vuoksi, eikä Pp:kään pistänyt pahasti hanttiin kohdevalinnasta. Päädyimme sitten Cattolicaan. Se sijaitsi noin 25 kilometrin päässä Riministä, joka oli alueen suurin kaupunki.

Lauantainen iltalento, kone lähti klo 18. En tiedä mitä Finnairilla sekoiltiin, sillä aamulla tuli sähköposti + tekstari, että koneen lähtö myöhästyisi kahdella ja puolella tunnilla, mutta myöhemmin tämä peruutettiin. Hyvä niin. Sain kamat pakattua juuri ennen lähtöäni, joten olin varma, että jotain tärkeää oli unohtunut matkasta. Taksin tilaaminenkin vähän arvelutti sen uudistuksen jälkeen; tyydyin sitten soittamaan vanhasta tottumuksesta Taxi Helsinkiin. Se ei ollut kaikkein edukkain, mutta ajattelin ainakin kyydin tulevan kaikkein varmimmin.

Kentälle saavuin vähän ennen neljää. Pp:tä piti odottaa kymmenisen minuuttia. Väkeä oli tietysti kentällä tähän aikaa paljon, kun Aasian koneet olivat lähtökuopissaan. Check in oli tehty netissä jo aiemmin, joten tulostimme vain matkalaukkutägit automaatista, liimasimme ne laukkuihin ja kävimme viemässä ne baggage dropiin. Turvatarkastus meni ihmispaljoudesta huolimatta ketterästi, ja meillä oli kosolti ylimääräistä aikaa tuhlattavana. Kävimme kaupassa ostamassa eväitä, loppuajan kävelimme kentällä edestakaisin.

Automaattista sai tulostettua boarding passit ja matkalaukkutägit.

Viimein tuli boarding aika. Meidän paikat olivat rivillä 28. Boardauksen nopeuttamiseksi matkustajat on jaettu eri grouppeihin, me kuuluimme kolmoseen. Ihmetytti kun joku nainen yritti koko ajan ängetä sisään, vaikka kuului vasta viimeiseen groupiin. Käsittämätön tapa jollakin koittaa koko ajan keulia ja etuilla. Onneksi ne automaattiportit eivät päästäneet naista etukäteen läpi, joskin tämä kävi huomauttamassa asiasta virkailijoille ja jäi muutenkin mielenosoituksellisesti tukkeeksi portille.

Istuin ikkunapaikalla, näin miten matkalaukkupojat pakkasivat laukkuni. Pp istui keskellä, käytäväpaikalla oli mies, joka vaikutti ensin puheliaalta, mutta vaikeni sitten. Lähtö viivästyi kymmenen minuuttia, oli vähän ukkosta ilmassa. Matka kesti kolmisen tuntia, oli paljolti turbulenssia eikä tarjoilukärryt meinanneet päästä millään liikkeelle. Saimme kuitenkin lopulta juomatilauksen tehtyä, otimme tuttuun tyyliin shampanjat ja söimme kaupasta ostetut sipsit.

Oma laukku bongattu.
Tutut lentoeväkset.

Laskeuduimme samoihin aikoihin auringon kanssa. Laukut saapuivat lyhyen odottelun jälkeen. Oppaat toivottivat meidät tervetulleiksi ja ohjasivat oikeisiin busseihin. Bussin lähtöä piti odotella, mutta saimme tällä kertaa oppaan mukaamme joka pölisi sellaisia tärkeitä arkipäivää helpottavia asioita. Saimme myös retkiliput jotka olimme tilanneet netin kautta etukäteen. Ajoimme ensin Riccioneen jossa ensimmäiset matkailijat pudotettiin kyydistä, jatkoimme sitten Cattolicaan. Vaikka matkaa ei ollut merkittävästi kilometreissä, ajo kesti lähes tunnin ruuhkaisen tien vuoksi. Väki oli lähtenyt lauantai-iltaa viettämään.

Välimeri saavutettu.
Koneesta pääsi kävellen terminaalirakennukseen.

Hotelimme oli nimeltään Senior. Kiinnitimme nimeen huomiota jo heti alussa ja naureskelimme luullen sen tarkoittavan asiakkaiden elämänvaihetta, mutta nimi taisi viitata enemmänkin hotellin ikään. Loppujen lopuksi ei parempaakaan luukkua löytynyt. Se oli ulkoapäin vähän neukkumainen rakennus, sisältä ajan syömä. Saimme huoneen heti, respa otti kopiot passeistamme mutta ei tarvinnut täyttää mitään lappusia. Saimme avainkortin mutta emme mitään muuta ohjeistusta muuta kuin hissi olisi takanamme. Hissi ei sopinut vanhahtavalta vaikuttavaan rakennukseen mitenkään, siellä oli diskovalot ja televisio lattialla. Koska huoneemme sijaitsi neljännessä kerroksessa, hissi tuli viikon mittaan tutuksi. Se tuntui elävän omaa elämäänsä; viikon kuluessa mietimme monta kertaa oliko hissi karannut kenties sirkuksesta vai oliko se humalassa. Ovet avautuivat milloin kymmenesosasekunniksi niin ettei kyytiin kerennyt ja välillä se unohti minne olikaan menossa eikä hissin kutsuntanappi kerroksissa toiminut yhtään sen luotettavammin.

Hotelli Seniorin nuorekas ilme.

Huone vaikutti kyllä pettymykseltä, ehkä olemme viime aikoina tottuneet vähän liian hyvään. Huoneessa oli järkyttävän kuuma, se oli ränsistynyt ja 70-lukulainen. Parveke oli niin pieni ja kapea, että sinne mahtui hädin tuskin muovituoli. Jotenkin kokonaisuus vaikutti ehkä vähän likaiseltakin. Koitimme saada ilmastointilaitetta toimimaan, mutta sekin vain hurahti ja sammui sitten. Kello oli jo 22, joten lähdimme etsimään lähistöltä kauppaa josta saisi edes juomista. Onneksi sellaisen löysimme hotellin takana kulkevalta kävelykadulta (Via Dante). Palattuamme hotelliin odottelimme hetken aikaa respaa saapuvaksi. Sitä ei näkynyt eikä kuulunut, joten kävimme kysymässä baarin työntekijältä voisiko hän jeesiä. Saimme sitten hankittua safetyboxin avaimen (10€ / viikko) ja ilmastoinnin (5€ / vuorokausi). Ilmastointi ei ollut mikään hääppöinen, sillä kesti tuntikausia saada pieneen huoneeseen inhimilliset lämpötilalukemat ja oli vähän turhan äänekäs. Safetybox oli pienin koskaan näkemäni. Sinne mahtui hädin tuskin toisen lompakko, joten säilöimme siellä vain passejamme ja ylimääräisiä rahoja. Netti oli aika susi myös, katkeili tuon tuosta pitkiksi ajoiksi. Ensivaikutelmat alkoivat olla "Kuuba-tasoa", vähän masensikin.

Paluu 70-luvulle.
Maailman pienin turvakaappi.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

596# Luettua ja katsottua, 14

1. Jonathan Teplizky - The Railway man (elokuva)

Tositapahtumiin perustuva elokuva Eric Lomaxista, joka joutui brittiläisenä sotavankina kuokkimaan maata Kuoleman rautateillä Toisen maailmansodan aikaan Thaimaassa, Kwai-joen tuntumassa. Leffa tuli katsottua puhtaasti sen vuoksi kun tuli itse pyörittyä samoissa maisemissa. Elokuva oli itsessään huono, leikkaus oli toteutettu umpisurkeasti eikä tapahtumien kulkukaan minua miellyttänyt. Nicole Kidman oli kuitenkin saatu houkuteltua naisnäyttelijäksi. 2/5.























 

 

2.  Michael Caton-Jones - Doc Hollywood (elokuva)

90-luvun alun Michael J. Fox -elokuvia. Muistelin joskus tämän nähneeni, mutta ei hajuakaan mistä elokuva tuli nyt mieleeni ja miksi halusin sen nähdä uudelleen. Tarina kaupunkilaislekurista joka joutuu sattuman kautta junttikylään suorittamaan yhteiskuntapalveluaan, ja tietysti ihastuu sitten lopulta paikkakuntaan ja ihmisiin. Ihan ok-leffa, tykkään kyllä Michael J. Foxista. Juonikin kohtalainen, vaikka tiesihän sen miten tulee käymään. Roolihahmotkin toimivat. Arvosana 3/5.























 

 

3. Brian De Palma - Casualties of war (elokuva)

Lisää Michael J. Fox-elokuvia, varsin tuntemattomaksi jäänyt filmi Vietnamin sodasta. Michael J. Fox jeesustelee oikeamielisenä sotilaana vastustustajanaan paitsi vietkongit niin myös kanssaheimolaiset. Epäuskottavaa roskaa ja aika tylsä elokuvakin ja aivan liian pitkä. Pahiksena vielä Sean Penn, joka ei näyttelijänäkään miellytä. Michaelin kannattaisi pysyä kyllä tontillaan, eli niissä komedialeffoissa, käsittämätön valinta tällaiseen elokuvaan. Arvosana 1/5.























 

 

4. Agnieszka Holland - Europa Europa (elokuva)

Siitä onkin jo tovi aikaa kun olen viimeksi naisohjaajan elokuvaa katsonut. Tämä filmi perustui tositapahtumiin, jossa juutalainen Solomon Perel ajautui sattuman kautta Saksan armeijan sotilaaksi Toisessa maailmansodassa. Elokuva oli juoneltaan varsin absurdi, joskin ainekset ja lähtökohdat tässä olisi ollut paljon parempaankin. Välillä Solomon ajautui Neuvostoliiton puolelle ja välillä saksalaisten ja tihutyöt muuttuivat menestykseksi ja armeijakavereiden arvostukseksi. Kaiken huipuksi ystävystyi vielä homon kanssa, eli varsinainen tehokaksikko natsisaksan maailmanvalloitusretkillä. Arvosanaksi annan 4/5.























 

 

5. Janina Hescheles - Janinan päiväkirjat (kirja)

Köyhä versio Anne Frankin päiväkirjoista. Tässä sijoittaudutaan saksalaisten miehittämään Lviviin ja miten juutalaisia kaltoin kohdeltiin ja miten 12-vuotias Janina asiat näki. Hyvin sekavaa kerrontaa, asiat ja nimet lyhennetty kirjaimin eikä tästä ottanut mitään tolkkua. Kirjassa oli toista sataa sivua, joista suurin osa oli vain esipuheita, alkukirjoituksia, selityksiä, kronikoita jne. Ei jatkoon, 1/5.

EDIT: Tulipa mieleen Tallen lähettämä lukuhaaste viime vuodelta:

1. Lue vuoden 2017 uutuuskirja
2. Lue kirja, jossa on mielestäsi kiintoisa takakansiteksti
3. Lue kirja aiheesta, josta et tiedä etukäteen yhtään mitään
4. Lue kirja jonka nimessä mainitaan jonkun ihmisen nimi
5. Nappaa Kampin suutarin vaihtokirjahyllystä kirja ja lue se

Tähän voisi soveltaa tuota nelos-kohtaa, vaikka kirjan nimessä mainitaankin vain etunimi. Katson ehtojen kuitenkin täyttyvän. Näin ollen mulla on lukuhaasteessa plakkarissa jo 4 ja 5 (Mies nurmikolla).



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 




 

6. Roman Polanski - The Pianist (elokuva)

En ollut jostain syystä koskaan katsonut tätä elokuvaa, ja nyt Auschwitzin jälkeen nämä juutalaisaiheet kiinnostivat. Tositapahtumiin perustuva kertomus juutalaispianistista, joka koittaa selvitytyä hengissä natsien valtaamassa Varsovassa. Melko pitkä elokuva, mutta ei hassumpi, jännitystä ja uskottava teos. Arvosana 4/5.























 

 

7. William Wyler - Loma Roomassa (elokuva)

Tämä 50-luvun mustavalkoelokuva rohmusi Oscareita mutta olin silti hyvin ennakkoluuloinen tätä filmiä kohtaan. Ensiksi en juuri perusta genrestä (romanttinen komedia) ja toisaalta epäilin elokuvan olevan ajan syömä. Pp sai kuitenkin minut pakotettua tämän katsomaan, ja ainoa syy miksi suostuin oli keväällä tehty matka Roomaan. Näyttelijät olivat aikansa huippuja (Audrey Hepburn, Gregory Peck), ne olivat ihan ok. Juonikaan ei ollut hullumpi; prinsessa saa velvollisuuksistaan tarpeeksi ja karkaa tavallisten ihmisten pariin toteuttamaan arkisia asioita sanomalehtitoimittajan kanssa. Elokuvan loppu yllätti ja oli tämä huomattavasti parempi mitä oletin. Arvosana 3/5.























 

 

8. Dan Kieran - Joutilas matkailija (kirja)

Tylsääkin tylsempi ja vähän liian tieteellinen ja filosofinen kirjailu hitaasta matkustelusta. Ehkä se oli jonkinlainen puolustuspuheenvuoro miksi on hienoa käyttää muita kulkuvälineitä lentokoneiden sijaan, ja naamioida näillä ontuvilla perusteilla lentopelkonsa. Pelkkää scheissen jauhamista, kolmisen kuukautta meni tämän 180-sivuisen unikirjan lukemiseen. 1/5.























 

 

9. Miska Rantanen - Kalsarikänni: Suomalainen opas hyvään elämään (kirja)

Tämä oli uusinta uutta, jouduin jonottamaan kirjastosta yli kolme kuukautta ennen kuin sain tämän kirjan hyppysiini (luulin ensin, että saan Tallen kirjahaasteen ykköskohdan suoritettua "Lue vuoden 2017 uutuskirja", mutta mitä vielä, tämä oli jo vuoden 2018 julkaisuja). Kevyttä viihdelukemista, tämän luki muutamassa tunnissa. Kirjassa tarkasteltiin kalsarikännäilyä käsitteenä ja tapahtumana, ja jaettiin ohjeita miten sellaisessa onnistua, sekä mielestäni vähän irrelevanttia tilasto- ja nippelitietoa Suomesta. Tästä olisi saanut kyllä paremmankin teoksen; selvästi yritettiin lähestyä aihetta vitsimuodossa, mutta epäonnistuttiin pahasti, sellaista muka-hauskaa läppää oli korkeintaan saatu aikaiseksi. Helppolukuisuudesta pisteet, mutta muuten ei voi antaa korkeampaa arvosanaa kuin 2/5.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 










10. Joel Coen - The Big Lebowski (elokuva)

Minulle tuntematon ohjaaja (Joel Coen), tuntemattomat näyttelijät (Jeff Bridges, John Goodman) ja tuntematon elokuva mutta niinpä vain tämäkin löysi tiensä Bluray-soittimeeni. Tarina juoposta keilaajasta ja elämäntapaluuserista joka joutuu kiipeliin sukunimensä ja hölmöilevän kaverinsa vuoksi. Ihan viihdyttävä komedia ja sopivan omituinen. Tuttuni vielä haukkuivat elokuvan maan rakoon, mutta itse kyllä digauttelin tästä ysärileffasta. Positiivinen yllätys, arvosanaksi tulee 4/5.























 

 

11. Svetlana Aleksijevits - Tsernobylistä nousee rukous (kirja)

Viime aikoina on alkanut kiinnostamaan Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Aihe on jotenkin niin brutaali, eikä tästä nyt niin paljoa ole enää aikoihin kohkattu. Muistan kyllä kun onnettomuudesta uutisoitiin Suomessa vapun tienoilla v. 1986. Huolena oli silloin, tuleeko saastepilvi Suomen ylle. Kelvollista tarinaa miltä paikan päällä näytti ja mitä lähiseudun asukkaat ja työntekijät joutuivat kokemaan ei oikein ole tullut vastaan, mutta lainasin nyt kirjastosta aiheeseen liittyvän kirjan. Kirjoitustyyli ei ollut oikein mieleen, ja paljon tylsääkin tarinaa oli saatu mukaan. Teos ei ollut teoreettinen, vaan tässä tarkasteltiin lähinnä raivaajien ja pelastustoimiin osallistuneiden omaisten kokemuksia aiheesta (melkeinpä kaikki raivaajat yms säteilylle altistuneet ovat jo kuolleet). Aika synkeää luettavaa muuten niin mielenkiintoisesta aiheesta. Huolimatta siitä, että tämä oli voittanut kirjallisuuden Nobelpalkinnon vuonna 2015, annan arvosanaksi vain 3/5.




maanantai 2. heinäkuuta 2018

595# Rethymnon, 5

31.5.-3.6.2018, +26, Clear, Rethymno, Greece


Seuraavat päivät sujuivatkin sitten rannalla, jalkoja parannellessa. Yleensä koipiset ovat palautuneet muutamassa päivässä Samarian jälkeen, mutta nyt niitä kivisti vielä pitkään. Pohkeet olivat kuin betonia eivätkä ne totelleet niitä liikeratoja jota ajukoppani käski niiden toteuttaa. Pahimmalta tuntui raput alaspäin mentäessä, sekä alamäet.

Rantakaan ei ollut enää niin autio kuin alussa.

Säät olivat parantuneet ja pääsimme viimeinkin rannalle ja uimaankin. Merivesi oli jopa 24 asteista, oudon lämmintä tähän aikaan vuodesta. Ranta oli 5/5, se täytyy sanoa. Mikä parasta, hotelliltamme oli rannalle vain 10 metrin matka. Rannalta löytyi suihkujen lisäksi vuoteet ja aurinkovarjot, jotka eivät vaikuttaneet pahan hintaisiltakaan. Emme kuitenkaan ottaneet näitä, levitimme vain pyyhkeen hiekalle. Ranta syveni heti vesirajan jälkeen nopeasti, mutta muutaman metrin päästä äkkiloiveni niin, että vettä oli vain hieman nilkan yläpuolelle. Tätä matalaa sitten riitti vaikka kuinka pitkälle. Sinällään ei niin sopiva ranta uimiseen, mutta tykkäsin silti.

Biitsillä.
Aallot saapuvat.

Emme uskaltaneet olla rannalla kuin 2-3 tuntia / päivä, auringossa tuntui olevan sen verran ytyä, että palaminen olisi todennäköistä rasvauksesta huolimatta. Muun ajan käytimme tekemällä pieniä shoppailureissuja vanhaan kaupunkiin. Saimme ostettua postikortit ja -merkit, ja ne tulivat perillekin varsin nopeasti. Pieniä tuliaiskauppoja oli, joskin tarjonta niissä usein melko samanlaista. Yhtenä aamupäivänä kävimme paikallisilla markkinoillakin; t-paitoja olisi saanut edullisesti, mutta emme ostaneet. Vihannespuoli oli melko onneton, Pp osti kuitenkin hunajaa, á 5€. Teimme kerran kävelyretken Rethymnonin keskuspuistoon, ei mikään erikoinen. Kävimme välillä kahviloissa ja välilllä drinksuilla, valinnanvaraa oli kosolti ja kippolat olivat selkeitä ja kaikissa luonnollisesti pöytiintarjoilu. Joskus kävimme hakemassa vain skumppaa lähikaupasta jonka joimme parvekkeella seuraten samalla katonrajassa olevan pääskynpesän trafiikkia. Etsimme monista kaupoista Pp:n himoitsemaa Cair-skumppaa, jota viimein löysimmekin. Tosin ei kuulemma ollutkaan niin hyvää kuin muistikuvat antoivat ymmärtää. Muuten arvostan kyllä sitä, että brenkkua saa lähikaupasta noin vain, ilman älyvapaata holhouskulttuuria.

Delfiinipatsas oli Rethmynonin symboli.
Kukkaruukkuja parvekkeella.
Keskuspuisto.
Kisse chillaa.
Puukisse.
Shoppailumahdollisuuksia riitti.
Elämä on.
System bolaget.
Rätei ja lumpui.
Parvekkeella piisasi lämpöä.

Illallispaikat olivat lähes aina onnistuineita, riippumatta siitä missä kävi. Huonoin oli ehkä Lissus, jonne olimme jo aiemmin koittaneet päästä mutta se oli ollut ensimmäisellä kerralla liian täynnä. Pääsimme sisälle toisella kerralla, mutta poikkeuksellisen vastahakoisesti meidät sinne laskettiin - en tiedä mikä oikein mätti. Muutenkin kun paikkaa oli ylistetty maasta taivaaseen, niin jäi jotenkin hapan maku. Pp rankkasi pitsansa korkealle, mutta minun ei ollut mikään erikoinen. Lisäksi kaikissa muissa paikoissa olimme saaneet kaupan päälle rakia tai pientä leivosta tms, mutta ei täällä. Muutenkin tuntui, että paikka hyysäsi vain sellaisia eläkeläispariskuntia jotka olivat käyneet täällä kymmenen viime vuoden ajan, mutta uudet naamat saivat tyytyä nyrpeämpään palveluun. Muut saivat esimerkiksi kankaiset lautasliinat, meille jaettiin paperiset. Joten en laskisi tätä paikkaa jatkoon.

Le Dome oli vähän Lissusta parempi. Tzatziki ja leipä alkupalaksi toimivat hyvin. Pääruoaksi tilasin giouvetsin, joka oli Gorgona-ravintolassa kyllä parempi. Meidät toivotettiin kuitenkin tervetulleeksi hyvin sisään. Jälkkäriksi vielä Irish coffeet, toimiva ratkaisu sekin, joten tästä pystyi antamaan helposti 4/5, vaikka hintaa nyt tietysti tulikin (tippeineen 55€).

Le Dome.
Giouvetsi.

Ristiriitaisin arvostelu tuli Beeraria-illallispaikasta. Toki jo kippolan nimi on sellainen, ettei se voi mitään hyvää luvata. Menimme suht aikaisin illallistamaan, eikä väkeä ollut vielä paljoakaan mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, ettei se kovasti täyttynyt seuraavan parin tunnin aikanakaan. Otimme alkuun gin tonicit ja ruokalistan puolelta aloitimme tzatzikilla ja leivillä. Pp otti special pizzen ja itse otin stifadon. Juotavaksi vettä ja eza-olutta. Stifado + olut olivat mielestäni hyvät eikä muustakaan valittamista, annan 4/5. Pp ei tykännyt pizzestään, hänen mielestään pahin pizze Rethymnonissa ja antoi arvosanaksi vain 1½/5. Tarjoilijana oli Zinedine Zidanen kaksoisolento, joka ei meinannut millään ottaa vastaan tarjoamaani tippiä.

Beeraria.
Olipa hyvää kaljaa.

Sunnuntainen kotiinlähtö sujui mallikkaasti. Olimme käyneet jo edellisenä päivänä maksamassa hotelliveron (3€ / huone / yö = 21€). Aamiaisaikaa oli onneksi aikaistettu, joten ennätimme syömään aamupalankin. Se oli ollut poikkeuksellisen hyvä hotellin aamupalaksi (tarjolla jopa skumppaa), joten jätimme kympin tipiksi - saman verran siivoojalle. Kello 8.20 meidät tultiin hakemaan hotellilta lentokentälle; matka kesti reilun tunnin. Lentokentällä saimme kerrankin hyvät asetelmat check in -jonossa. Matkalaukkuhihnat olivat aluksi rikki, mutta alkoivat onneksi meidän kohdalla juuri sopivasti toimimaan. Jono turvatarkastukseen oli huomattavasti pidempi ja hitaammin etenevä, sillä täällä oli vain pari käsimatkatavaraskanneria + yksi metallinpaljastin. Muutenkin kenttä tuntui olevan aivan liian pieni tälle ihmismäärälle, vaikkei ollut vielä edes sesonki. Meille jäi kuitenkin vielä aikaa kierrellä kaupassa ja tehdä ostoksia. Vähän turhankin aktiivisia myyjiä parveili hyllyjen välissä niin ettei mitään oikein pystynyt rauhassa katsomaan. Ostin vähän vodkaa, Pp:lle pienen ginin, evääksi vettä ja pähkinöitä sekä kahvikojusta vielä pienen patongin ryytyneen oloisilta myyjiltä. Lento itsessään lähti ajoissa, paikkamme olivat 13:lla rivillä. Flunssapotilaita tuntui taas kerran olevan niin kovin runsaasti. Helsinki-Vantaan tuuliselle lentokentälle saavuimme neljän jälkeen.

Aamiainen.
Aamupalahumppa... ei kun -skumppa.
Iraklionin lentokenttä.
Patonkia evääksi.
Iltapäiväksi kotio.
Lentomatka sujui tutuissa merkeissä.


* * * * 


Arvosana:
Aurinkomatkat on mennyt kyllä tosi huonoksi. Kohteet ovat ylipäätänsä mielikuvituksettomia, mikään ei sisälly hintaan, retket ulkoistettu suuremmaksi osaksi ulkolaisille alihankkijoille. Lentokenttäkuljetus on maksullinen, eikä opasta saada siltikään mukaan. Aivan liian tehostettua toimintaa. Samarian retki oli ihan onnistunut ulkolaisesta oppaasta ja bussista droppaamisesta huolimatta. Spinalongan saari-retki ei nyt ihan oikein ollut kuuden tunnin bussissa istumisen arvoista.

Kohteena Rethymnon menetteli, joskaan mitään fania nyt ei meistä kummastakaan varsinaisesti tullut. Hotellimme Swell Boutique oli ihan kelpo esitys, sijainti hyvä, aamiainen hyvä, henkilökunta ystävällistä. Näkymä parvekkeelta oli vähän ruma. Kaupungissa oli kuitenkin myös paikallista meininkiä, eikä ollut ihan niin turisti kuin jotkut Platanian kaltaiset paikat. Hintataso oli kohtuullinen.

Kolmen ensimmäisen päivän säät olivat huonot, joskin sama ilmiö oli kiusannut Kreikkaa koko alkukesän. Seuraavalle viikolle luvattiin kuitenkin jo +35 asteen hellepäiviä, joten kävi tosissaan vähän huono tuuri ilmojen suhteen. Ranta oli 5/5 ja ruuat kokonaisuudessaan melkeinpä samoin. Lähtiessä jäi jopa pieni fiilis, että pidempäänkin olisi viihtynyt, joten annetaan tästä perusturvallinen 3/5.

Aurinko ja me kun päätti retken.