sunnuntai 15. marraskuuta 2020

699# Luettua ja katsottua, 17

1. Ernest Hemingway - Ja aurinko nousee (kirja)

Luin kirjan Pp:n vinkistä, hän kun oli teosta hehkuttanut mutta jatkossa voin suhtautua varauksilla hänen kirjasuosituksiinsa. Odotin koko ajan milloin kirjassa alkaa tapahtumaan jotain, mutta minkäänlaista juonta ei teoksessa ollut, ellei nyt sitten sekalaisen seurakunnan yltiöpäistä ryyppäämistä, satunnaista kalastelua ja härkätaisteluja sellaiseksi lueta. Kirjassa liikuttiin Pariisissa ja Espanjassa mutta henkilöt jäivät sekavaksi. Edes kerrontatapa ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. 274 sivun lukemiseen meni minulta miltei neljä viikkoa. Mennen tähden häviää Vanhus & meri-kirjallekin. Arvosana 2/5.






















 

 

 

 

 

2. Satu Rommi - Kahvia ja guruja (kirja)

Pp:n lainaama kirja suomalaisesta joka asui kolme vuotta Intiassa pitäen aamaiaispaikka-majataloa joogaan hurahtaneille länkkäreille. Pääosin kirja kertoi arjen vaikeuksista Mysore-nimisessä kaupungissa Etelä-Intiassa. Aikamoinen kuvaus, etten sanoisi. Melkoisen toivoton kuva Intiasta jäi, vaikkei se kovin mairitteleva ollut alunperinkään. Teos oli kuitenkin helppolukuinen ja hyvin tehty, eikä sitä ollut kyllästetty liikaa joogalla. Arvosana 4/5.

























3. AJ Annila - Ikitie (elokuva)

Yleltä tuli eräänä maanantai-iltana pari vuotta vanha elokuva Ikitie. Tarina sijoittui 1930-luvun Neuvostoliittoon, jossa rakennettiin sosialistista onnelaa täysin palkein amerikkalaisvoimin. Tommi Korpelan esittämä päähenkilö muilutettiin rajalle, josta hän pakotettuna joutui loikkaamaan Neukkulaan ja viettämään siellä vuosikaudet. Paljon oli elokuvaa etukäteen kehuttu ja lisää mielenkiintoa toi suosikkinäyttelijäni Tommi Korpela, mutta pettymys oli suuri. Korpela ja Hannu-Pekka Björkmanin esittämä Kallonen olivat hyviä, mutta juoni ja muut anti olivat floppi. Arvosana 2/5.

























4. Penny Marshall - Heräämisiä (elokuva)

Robert de Niron ja Robin Williamsin tähdittämä tositapahtumiin perustuva elokuva sijoittuu 1960-luvun lopun sairaalamaailmaan. Williams esittää tohtori Sayeria, jonka potilaat ovat katatonisessa tilassa (eläviä kuolleita). Hän soveltaa Parkinsonin tautiin soveltuvaa lääkettä ja saa potilaat "heräämään eloon", mutta kaikki ei mene sittenkään kuten Strömsössä. Melkoisen masentava pläjäys, vaikka jenkkityyliin loppuun on pitänytkin pakertaa irrelevanttia positiivisuutta. Tuntui uskomattomalta, että ikää elokuvalla jo 30 vuotta. Hyvä elokuva tämä, annan arvosanaksi 4/5.

























5. Mikko Kouki - Fingerpori (elokuva)

Mikko Kouki debytoi elokuvaohjaajana tässä Pertti Jarlan osuviin sarjakuviin perustuvassa elokuvassa. Siinä seurataan neljää eri tuttua fingerporilaista ja sivuosissa pyörii toki muitakin jäseniä. Etukäteen arvelimme elokuvan flopiksi, ja sitä se kieltämättä olikin. Sarjakuva ei tässä tapauksessa toiminut elokuvana ollenkaan. Paras hahmoista oli Aku Hirviniemen esittämä Allan Kurma. Lisäpisteitä tulee oivasta puvustuksesta, henkilöhahmoista oli kieltämättä saatu alkuperäisen näköisiä. Muuten elokuva oli huono ja nukuin melkein puolet ajasta (kävimme katsomassa leffan elokuvateatterissa Pp:n kanssa). Hämmästytti myös dokaamisen salliminen näytöksessä - monella oli kaljatuoppia ja punaviinilasia salin puolella. Tuskin kukaan nyt menee elokuviin dokaamaan, onhan se vaikeaa jo vessailunkin kannalta, mutta jotenkin palauttaa uskoa tähän sääntöviidakkomaahan. 1/5.

























6. Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat (kirja)

Jostain syystä tämäkin Hemingwayn teos oli päättynyt lukulistalle, ja luinkin liki 600-sivuisen pumaskan ns. välikirjana. Espanjan sisällissotaan perustuvassa tarinassa seurattiin amerikkalaisen Robert Jordanin sillanräjäytyskeikan etenemistä ja fasisteja vastaan taistelemista. Ensimmäiset 400 sivua olivat puuduttavaa, normaalia Hemingwaytä jossa istuskeltiin luolassa kännäämässä, sen jälkeen alkoi hieman tapahtumaan. En voi käsittää, että näillä teoksilla on napattu Nobelit pois kuleksimasta. Annan arvosanaksi 2/5, ja päätöksen että Hemingwayn teokset riittävät osaltani toistaiseksi.

























7. Christopher McQuarrie - Mission: Impossible - Fallout (elokuva)

Pp oli lainannut tämä v. 2018 jenkkileffan. En nyt ole kyseisen elokuvasarjan ylin ystävä, jotenkin tämä on sellainen köyhän miehen James Bond -kopio. Siitä huolimatta nämä kaikki MI:t on tullut varmaankin katseltua, vaikka jokainen elokuvan jatko-osa tuntuu olevan huonompi toistaan. Edistyksellistä tekniikkaa ja vanhoja kliseitä, mutta come on... mun mielestä ne semmoiset kohtaukset missä hypätään lentokoneesta ja otetaan toinen tyyppi "uimalla" kiinni on vähän niin ja näin. Tom Cruisekin on jo lähempänä kuuttakymmentä, enkä ole varma soveltuuko sellainen enää toimintaleffoihin tappelemaan. Juoni oli huono ja suurimmat taistelut käytiin nukahtamista vastaan. Lisäksi leffan kesto (2h28min) aivan liian pitkä. Ei jatkoon, arvosana 2/5.


























8. Craig Mazin / Johan Renck - Chernobyl (tv-sarja)

Joulupukin tuoma HBO:n viisiosainen minisarja DVD:llä ehti pölyyntyä muutaman viikon, ennen kuin eräänä iltana laitoin tämän vähäksi aikaa pyörimään. Paljon olin kuullut ylistystä sarjasta, ja minullekin tämä kolahti heti. Tsernobyl on kiinnostanut minua aiemminkin niin paljon, että tein alueelle vierailun syksyllä 2018. Vanha "rakkaus" roihahti melko lailla liekkeihin ja jaksot olivat niin jänniä ja mielenkiintoisia, että veivät yöunetkin mennessään. Kahlasin tuntitolkulla netistä videoita ja artikkeleita läpi ja minä joka en koskaan jaksanut kiinnostua fysiikasta tai kemiasta tuon taivaallista, syventyi edes hetkiseksi neutronien, isotooppien, alkuaineiden ja fissioiden mielenkiintoiseen maailmaan. Itse tv-sarja oli toteutettu mielenkiintoisesti, mukana oli koko ajan sopivan ahdistava tunnelma, joka aiheeseen soveltui. Päänäyttelijät Jared Harris (Legasov) ja Stellan Skarsgård (Štšorbina) tekivät erinomaista duunia, ja muutkin osasivat homman. Ainoa miinus tietysti tv-sarjan kieli; tuskin siellä Neuvostoliitossa englantia sentään puhuttiin - joskin esimerkiksi hätäpuhelut tehtiin venäjäksi. Arvosana 5/5.

























9. Ben Verbong - Kesä Balatonilla (tv-sarja)

Vaihtelun vuoksi kiva katsoa välillä muutakin kuin jenkkiroskaa. Tämä kuusiosainen saksalainen tv-sarja perustuu vuoden 1986 ddr-läisiin lomatunnelmiin Unkarin Balaton-järven maisemissa. Työkaverini suositteli sarjaa, ja ensimmäisen osan ensimmäisten minuuttien aikana pohdiskelin jo mielessäni, mahtaako kyseinen suosittelija olla aivan järjissään telkkarimakunsa osalta. Se vaikutti ensin joltain teinityttöohjelmalta, ja ensimmäisen jakson loppupuolella mietin mahtoikohan käsikirjottaja mahduttaa tähän vähän turhan monta erilaista juonikäännettä. Sarja parani jakso jaksolta ja ihan hyvin pysyi lopulta paletti kasassa ja ylilyönneiltä vältyttiin. Annan arvosanaksi 4/5, jahka ensin olen googlettanut hieman DDR:n historiaa.

























10. Martin Scorsese - Taksikuski (elokuva)

Luulin nähneeni leffan aikaisemmin, vaikka ei mulla kauheasti muistikuvia tästä ollutkaan. Ilmeisesti katselukerta on jäänyt yritykseksi, sillä elokuva oli yhtä tuskaa. Käytin siihen puolet lauantaipäivästä. Elokuva kertoi syrjäytyneen ja yksinäisen ihmisen tylsästä duunista ja ajatuksista (mulle riittää siihen oma elämäni, ei mun tarvitse sitä katsoa vielä elokuvissakin??). Piristääkseen itseään ja muita taksikuski sitten haaveilee tekevänsä jotain hurjaa. Ei loppujen lopuksi onnistunut edes teoissaan. Lisäksi mä en ole muutenkaan mikään Robert de Niro -fani. Arvosana 1/5.




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 












11. Ilpo Salonen - Täältä tullaan, Eurooppa!

Suosituksesta kirjastosta lainattu matkailukirja aiheesta, millaista oli kiertää autolla Eurooppaa joskus sotien jälkeen. Epäilemättä kokijoille hauskaa mutta sitä ei oikein onnistuttu välittämään lukijalle. Samanlaisia puuduttavia ja pitkästyttäviä ajoreittejä yöpymisen tapahtuessa jossain hikisissä ja sateen runtelemissa telttailualueilla. Helppolukuisen kirjan lukemiseen meni silti minulta 2,5 kuukautta. Ei jatkoon, arvosana 2/5.


























12. Martin Scorsese - Mafiaveljet (elokuva)

Minulta kesti yli 30 vuotta ennen kuin sain katsottua tämän, oikeastaan työkaverin suosituksesta. Odotin jonkinlaista Kummisedän kaltaista klassikkoa, mutta mennen tullen hävisi sille. Vähän sekava ja liikaa näyttelijöitä. Pääosissa jälleen Robert de Niro josta en pidä edelleenkään, Ray Liotta joka on minulle täysin nevari, ja Joe Pesci pellen roolissa. Lisäksi vähän vähän turhan pitkä. Arvosana 2/5, ei jatkoon.

























13. Juha Seppälä - Paholaisen haarukka (kirja)

Omituinen kirja. Ulkoisesti teksti vaikutti helppolukuiselta, mutta epäilen oliko se lopulta sitä. En löytänyt minkäänlaista villakoiran ydintä, joskin muutaman hienon lauseen ja ajatelman. Sekavaa kerrontaa eri ihmisistä, joista ei saanut mitään otetta. Kirjan tarkoitus ja tarina jäi edelleen arvoitukseksi. Arvosana 2/5.


14. Spike Lee - BlacKkKlansman (elokuva)

Kirjastosta tuli lainattua elokuva puhtaasti Jasper Pääkkösen roolin vuoksi ja hyvinhän herra osastaan selvisi. Ja ihmeen hyvin puhui amuriikkaa. Elokuvassa peitehommissa olevat poliisit sulattautuivat paikalliseen Ku Klux Klaaniin ja koittivat saada porukkaa nalkkiin. Ei mikään hääppöinen elokuva mutta kyllähän se Jasperin takia katsoi. Arvosana 2/5.















15. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille (kirja)

Kai tätäkin kirjaa voidaan pitää jonkinlaisena klassikkona, vaikken totta puhuen edes muista miksi se päätyi lukulistalleni. 70-luvun lopulla julkaistu teos oli kyllä ihmeen nykyaikainen, mutta hyvin sekava juonikäänteiltään. Tietokilpailukysymykseen "mikä on elämän tarkoitus" saatiin vastaus, mutta muuten ajan hukkaa koko tarina. Positiivisena puolena mainittakoon, ettei kirjan lukemiseen mennyt kovinkaan paljon aikaa, sivuja oli vain 156. Arvosana 2/5.

























16. Stephen King - The Stand (kirja)

Olen lukenut tämän reilun 1300-sivuisen tiiliskiven muutaman kerran, mutta tällä kertaa päätin lukea teoksen englanniksi; pidän Kingin kirjoitustyylistä joten oli kiva nähdä miten se toimii alkuperäiskielellä, ja toisaalta lukukokemus tarjosi tilaisuuden harjoittaa myös lontoon kieltä. Lukemiseen meni lähes vuosi, koska ensin alkuun lainasin kirjaa kirjastosta; ehdin neljän viikon lainausaikana lukemaan noin 350 sivua, jonka jälkeen jouduin palauttamaan kirjan (teoksia taisi olla vain muutama kappale ja varaajia tuplamäärä) ja odottamaan, että saan sen jälleen varattua. Sitten iski korona ja jonotusmäärä kasvoi niin pitkäksi, että päätin lopulta ostaa kirjan. Mutta sainpahan operaation maaliin. Koronan vaikutus kirjan laina-aikojen pidentymiseen selittyi ainakin osin teoksen juonella; siinä armeijan lanseeraama kulkutauti tappoi 99% maailman väkiluvusta (joskin tämä tapahtui kahdessa viikossa) ja sen jälkeen asiat järjestettiin uudelleen hyvisten ja pahisten välillä. Juoni oli vähän ontuva, mutta alusta asti mukaansatempaava ja henkilökuvaukset ovat Kingin kirjoissa aina parasta. Arvosana 4/5.