Olin mennyt nukkumaan ehkä yhden kieppeillä, nukuin hyvin klo 6.55 asti mutta sitten en saanut enää unta. Tuntia myöhemmin nousin tarkistamaan ikkunasta avautuvat maisemat, sillä edellisenä iltana pimeässä ei ollut näkynyt juuri mitään. Eipä näkynyt nytkään, vain muutamia kattoja. Sää näytti sentään nätiltä, mutta niin täksi kuin kaikiksi muiksikin päiviksi oli luvattu sadetta ja ukkosta.
Puoli yhdeksältä AT:n kanssa aamiaiselle. Grupieeri vei meidät pöytään. Se oli ihan kelpo buffa, oli aasialainen ja eurooppalainen osio. Tuli otettua munariisiä, rapsakkaa pekonia, nakkeja, croissu, kahvia ja mehua. Ei hedelmiä tms, vaikka niiden luulisi täällä olevan hyviä.
 |
| Hotellimme aamiaissali, ja varovaisesti purtavaa. |
Päätimme sitten ottaa tunnin suunnittelutauon, mutta itse en ainakaan saanut mitään aikaiseksi. Lisäksi sää pilvistyi, ja voimakkaannäköistä kaatosadetta alkoi valumaan matalalla roikkuvista pilvistä. Ei sellaisessa sateessa voinut kuvitellakaan uloslähtöä. Kävimme yytsimässä kattoterassin uima-altaan, siellä ei ollut ketään sateella. Allaskin vaikutti minikokoiselta.
 |
| Aamu alkoi aurinkoisesti... |
 |
| ...mutta synkkeni nopeasti. |
 |
| Uima-allas löytyi hotellin katolta. |
Kahdentoista maissa sade hiljeni sen verran, että päätimme lähteä ulos. Kävelimme ensiksi Buddha Tooth Relic Templelle. Mä olen käynyt aika monessa vastaavassa, eikä niissä ikinä mitään hampaita näe, joten odotukset eivät olleet korkealla. Paikka oli suht pramean näköinen, ei ollut sisäänpääsymaksua eikä tarvinnut jättää edes kenkiä ulkopuolelle, mutta muuten paikka oli vähän vaisu. Pari ihmistä oli rukoilemassa, mutta muut vaan ihmettelemässä. Ostettavat tuotteet olivat kalliita, joten ei tehnyt mieli tehdä niin suurta lahjoitustakaan. Paikka oli nähty kahdessa minuutissa.
 |
| Buddha Tooth Relic Temple, |
 |
| Temppeli sisältä. |
Kiertelimme sitten Chinatownia. Turistikamaa oli myynnissä täällä, mutta kummallakaan ei ollut nyt ostohousuja jalassa, joten emme tehneet mitään hankintoja. Muutamassa kaupassa myytiin myös durian-hedelmiä, ne lemusivat niin uskomattoman karsealle, että meinasi tulla oksennus. Se on vähän niin kuin hedelmien surströmming, haju kantautui pitkälle.
 |
| Liikennevalo-ohjeet jalankulkijoille. |
 |
| Katunäkymää. |
 |
| Pieni muraali. |
 |
| Hyh hyh kun haisoo durian. |
Otimme metron, jolla matkustimme muutaman pysäkin eteäpäin. Sen käyttäminen oli helppoa, ei tarvinnut ostaa lippua välttämättä erikseen, vaan riitti kun läväytti pankkikorttia lippuportilla (sisään- ja ulosmennessä). Sama meininki kuin Tukholman metrossa. Hintaa emme tienneet, sillä sitä ei tullut näkyviin koko päivän aikana. Metroja ei mennyt mitenkään usein, vaan jouduimme odottelemaan melko pitkään. Seuraavana päivänä huomasimme tililtä veloittuneen muutamia euroja, joten jos jotain halpaa Singaporesta pitää löytää, niin metro on sellainen.
 |
| Metroasemilla oli mainosten sijaan varoituksia rikollisille. |
 |
| Singaporelaiset eivät diggailleet vapesta. |
 |
| Durianista ei saisi sakkoa? |
Kävimme ostamassa Pocari Sweatit kaupasta, ja kävelimme Raffles-hotellille. Täällä oli legendaarinen Long Bar, jossa julkkikset ovat käyneet dokailemassa, ja jossa kehitettiin aikanaan Singapore Sling-coctail. Tiesimme etukäteen sen riistohintaiseksi, mutta kai se oli pakko käydä kokemassa itse. Sisääntulo-ovi oli erittäin vaatimaton ja huomaamaton, kadulta noustiin raput pari kerrosta ylemmäs. Grupieeri talutti meidät pöytään, kippola oli semi-täynnä. Täällä on ollut alusta asti tapana tarjota asiakkaille rajattomasti pähkinöitä, jotka kuorittiin käsin ja kuoret heitettiin lattialle. Kuoria oli nytkin melkoisesti, ja piti olla vähän tarkkana ettei niihin liukastunut. Tarjoilijoilla oli puvut päällä, ja eleganssius muutenkin käsinkosketeltavaa. Asiakkaat nyt olivat tietysti turisteja. Olisi ollut aika alfaa tilata täältä kalja, mutta teimme kuten muutkin ja otimme nimikkojuomat Singapore Slingit. Hinta menussa oli 44$ - eli noin 27€, mutta epäilimme siihen tulevan vielä kaikenlaista lisähintaa päälle. Näin olikin, sillä hinta ei sisältänyt veroja ja palvelumaksua, joten kahden drinkin yhteishinnaksi tuli lopulta about 70€. Juoma itsessään tuntui olevan pelkkää karpalomehua. Arvosana kippolasta
2/5.
 |
| Raffles-hotellin julkisivu yllätti mataluudellaan. |
 |
| Legendaarinen Raffles-hotellin Long Bar. |
 |
| Siirtomaa-aikaista meininkiä. |
 |
| Raffles-hotelli oli rakennettu jo v. 1887. |
 |
| Hotellissa oma Rolex-myymälä. |
 |
| Kippola sisältä. |
 |
| Baaritiski. |
 |
| Pähkinäpussi. |
 |
| Singapore Sling. |
 |
| Pähkinöiden kuoret viskattiin häpeilemättä lattialle. |
 |
| Kalliiksi tuli. |
Seuraavaksi kävelimme ilmastoidussa ostoskeskuksessa ja poikkesimme Mujiin, mutta ostohousut puuttuivat edelleen. Kävelimme aikamme kaduilla ilman päämäärää, ainoaksi mielenkiintoiseksi näkemiseksi jäi kukko, joka tepasteli keskellä kaupunkia. Löysimme isomman ostarin, jossa kävimme vessassa ja sen jälkeen eksytimme itsemme sisätiloihin. Menimme japanilaiseen ravintolaan syömään lounasta; se taisi olla virhe, sillä tarjoilija oli super-flunssainen, yski ympäriinsä koko ajan, ja oli laskenut vielä maskinsakin leuan alapuolelle. Sitä oli todella ikävä kuunnella. Menua ei tuotu, vaan piti skannata QR-koodilla ravintolan verkkokauppa, ja tehdä tilaus sitä kautta. Ostimme juomaksi high ballit eli viskiä ja soodavettä, ruuaksi gyozat ja tonkatsut. Ihan ok sapuskat oli. Maksoivat yhteensä ehkä nelisenkymppiä euroissa.
 |
| Rafflesin ostoskeskus. |
 |
| Kukko kaukana tunkiosta. |
 |
| Civilian War Memorial-teos War Memorial Parkissa. |
 |
Duriania muistuttava Esplanade – Theatres on the Bay. Takana
Marina Bay-hotelli. |
 |
| Japanilainen ravintola valikoitui lounaspaikaksi. |
 |
| Gyoza ja tonkatsu. |
Kävimme sitten Donkissa (japanilaisten Tokmanni), mutta se oli keskittynyt enempi täällä ruokapuoleen ja sitten Uniqlossa, kummastakaan emme ostaneet mitään. Kävelimme Esplanaden metroasemalle, ja muutamalla metrolla vaihtoineen palasimme takaisin Chinatowniin ja hotellille.
Vähän aikaa lepuuttelimme, ja päätimme sitten mennä hotellin kattobaariin. Siellä oli kuitenkin alkamassa yksityistilaisuus, eikä meitä laskettu sisään. Samassa yhteydessä oli uima-allas, ja sen käyttöön meille annettiin lupa. Haimme uimatamineet ja kävimme uimassa 31-asteisessa vedessä samalla kun altaan vieressä kuvattiin yksityisbileiden vieraita meidän pullikoidessa taustalla. Toivottavasti AI sai meidät poistettua kuvista.
 |
| Yuuka-chania tauko-ohjelmana. |
 |
| Korkealta kuvattuja korkeita taloja. |
Lähdimme seuraavaksi hakemaan illallista. Suurin osa tämän alueen ravintoloista oli korealaisia, joissa piti itse osata grillata omat safkat. Ruuat myytiin seteissä. Ne olivat kalliita, sillä oletuksena oli, että niitä söi isompikin seurue. Löysimme kippolan jossa oli kanamenu eikä tarvinnut itse toimia kokkina, joten valitsimme sen. Täällä oli sama tapa kuin lounaalla, eli piti itse skannata QR-koodi ja tilata ruuat nettisivun kautta. Tilasimme kaljakannun ja sojupullon, ja sitten yhteisen kana-annoksen. Kana oli maustettu jollain kummallisella mausteella, joka ei miellyttänyt minua maultaan, ja lisäksi se pölisi niin että mustat housuni olivat muuttuneet keltaisiksi. Kalja ja soju humahti päähän. Lasku oli about satasen Singaporen rahassa, eli 70€ häipyi kukkarosta taas. Ei mikään halpa paikka todellakaan tämä. Arvosana kippolasta
3/5. Haimme sitten vielä kaupasta lisää juotavaa ja menimme AT:n huoneeseen iltaa viettämään.
 |
| Korealaisia leffamainoksia. |
 |
| Brenkkua. |
 |
| Illalliskanoja. |
