sunnuntai 15. tammikuuta 2023

767# Tallinna, 5

 6.1.2023, Friday, -7, Mostly cloudy, Tallinn, Estonia


Loppiainen osui perjantaille, joten se tiesi pitkää viikonloppua. Vuottakin oli kulunut jo sen verran, että lieni aika vuoden ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Sellainen oli hetken mielijohteesta putkahtanut keilausporukkamme mieliin. Suunnitelma oli tehdä päiväreissu Tallinnaan, käydä keilaamassa, syömässä ja pubissa kaljalla. Laivaksi valikoitui uusi Mystar, liput olin hankkinut pari viikkoa aikaisemmin hintaan 39€. PE on tarkan markan mies, hän oli odotellut viime tippaan jos saisi alennusta, mutta joutui maksamaan omasta matkastaan lopulta euron enemmän, hah!

Paatti lähti Länsisatamasta klo 10.30, asemalle tähtäsimme tuntia etukäteen, joten kotoota piti lähteä sitten jo 8.30. Oli kylmä pakkasaamu, joten saipa nähdä kulkivatko julkiset joutuisasti. Kulkivathan ne. Metromatka meni kuin siivillä. Steissin sporapysäkillä tungeksi uskomattomasti väkeä; ajattelin päästää ne seiskaratikkaan, sillä ysi tulisi hetken päästä. Ysiratikka kiertäisi toisaalta Jätkäsaaren, mutta ehkäpä se hillitsi muiden matkustajien käyttöhaluja. Mitä vielä, ratikka tuli viimeistään Kampista ihan yhtä täyteen kuin edellinenkin.
 
Hesa.

Perjantaiaamun vilinää keskustassa.

Ratikkaan riitti kyl jengii.

Terminaalissa piti muutama minuutti odotella PE:tä ja RK:ta. He tulivat seuraavalla ratikalla. Terminaali oli täynnä väkeä ja lisää väkeä puski koko ajan ja mietin ovatko kaikki todella tulossa samaan botskiin (ja olivathan he). Vähän oli mulla kammoa sellaisesta ihmispaljoudesta kun ihmisillä on kumma tapa levitellä niitä karseita tautejaan meihin terveisiin ihmisiin. Itse olin tehnyt appilla jo check inin - hoitui uskomattoman näppärästi yhdellä napinpainalluksella kun ei ollut mitään hyttiä tms - mutta PE teki paikan päällä check inin automaatilla. Halusi paperiliput kun ei ollut varma toimiiko hänen puhelimensa (verkkoyhteys) ulkomailla. QR-koodit saatiin skannattua portilla ja pääsimme sisään. Nousimme raput ylös ja väkeä oli niin paljon, että tuskin mahtui liikkumaan. Päätimme jättää baarin tuonnemmaksi, kun ei meillä toisaalta ollut aikaakaan kuin 10 minuuttia ennen laivalle pääsyä.

Länsiterminaali.

Terminaali sisältä.

Väkeä oli kuin Turusen pyssyssä.

Viimein pääsimme lonnimaan laivaan. Äkkisiltään tämä uusi paatti vaikutti ihan samanlaiselta kuin ne vanhatkin Star-laivat (en tiedä onko niitä useampi), en huomannut mitään eroa. Menimme suoraan baarin puolelle, käsittämättömällä tavalla sinne oli muodostunut jo mieletön jono, samaten kaikki istumapaikat olivat menneet. Kaljan jonottaminen kesti, sillä vain yksi myyjä näytti olevan töissä. Istumapaikat saimme esiintymislavan ja vetoisan ulko-oven vierestä. Elättelimme toiveita ettei livebändiä tulisi näin aamutuimaan, mutta kyllähän sellainen naisduo tuli. Soittivat onneksi suht hiljaa. Matka-aika Tallinaan oli kaksi tuntia. Joimme kaksi tuoppia ja puhelimme niitä näitä.

Baarissakin riitti kuhinaa.

Olutta & käsidesiä.

Rubiroja-duo esiintymässä.

Tallinna lähestymässä.

Ulostautuminen laivasta kesti niin ikään ikuisuuden; käytävät olivat ahtaita ja pitkiä. Viimein päästyämme itse terminaalirakennukseen ruuhkakin helpottui. Suunnaksi otimme Kuulsaal-keilahallin osoitteessa Mere Puiestee 6. Sinne oli satamasta ehkä kilometrin kävelymatka, osasimme sinne RK:n opastamana luikauksella. Laivassa juodut oluet meinasi aiheuttaa porukallemme tepposet, joten ensimmäiseksi piti ryykiä vessaan. Sellainen löytyi kolmannesta kerroksesta. Hotelli helpotuksessa käytyämme laskeuduimme maailman kapeimmat kierreportaat kakkoskerrokseen; koitimme ostaa rataa, mutta virkaillija sanoi seuraavan vapaavuoron olevan vasta klo 11 - illalla! Hämmästyimme tätä, sillä oletimme loppiaisperjantain olevan normaali työpäivä Virossa, ja kello oli hädin tuskin yksi päivällä. Siksi emme olleet nähneet tarpeelliseksi varata rataa nettisivujen kautta. Ilmeisesti kolmannessakin kerroksessa olisi ollut ratoja, mutta myyjät eivät suostuneet avamaan tätä meille. Jouduimme sitten poistumaan tyhjin käsin.

Ensimmäistä keilahallia etsimässä.

Löytyihän se mutta oli täyteen buukattu.

Emme kuitenkaan luovuttaneet näin helpolla. Googlasimme seuraavan keilapaikan, joka oli kummallisesti nimetty AMB Akadeemia Bowling. Se sijaitsi kauempana keskustasta, Mustamäellä "Elamuste keskuksessa". Sinne päästäkseen piti ottaa taksi; RK osasi käyttää Bolt-taxisovellusta, joskin valitteli, että viime aikoina taksin löytäminen lähtöpaikkaan oli ollut jostain syystä vaikeaa. Niin tälläkin kertaa. Kuski ei millään meinannut löytää meitä Mere Puiesteeltä, vaikka kuinka oli sijaintitiedot käytössä. Lopulta kuski kyllästyi chattiin, ja soitti RK:lle, ja saatiin sitten homma toimimaan ja kuski yhytti meidät. AMB:n keilapaikkaan tuntui olevan ainakin vartin ajomatka, hinta vaikutti aika edukkaalta (olisikohan ollut reilut 8€). Mä en ole pyörinyt Tallinnassa muuta kuin keskustassa, satamassa ja vanhassakaupungissa, joten olihan se mukava nähdä maisemia vähän muualtakin.

Elamuste keskuksessa oli muutakin kuin pelkkä keilaus, ja ensiksi eksyimmekin kylpylän puolelle. Pääsisäänkäynnin vasemmanpuoleiset ovet johtivat kuitenkin eri paikkaan, ja raput nousemalla kakkoskerrokseen löysimme lopulta keilahallinkin. Se oli melko iso (verrattuna Kuulsaal-halliin), 16 rataa ja iso baarialue. Tiskintäti kysyi meiltä, oliko varausta, mutta päästi meidät sisään vaikkei meiltä sellaista löytänytkään. Rata tunniksi, kengät, kolme kaljaa maksoivat 38,50€. Aika näköjään käynnistyi tasatunneilta, joten meidän piti siinä ehkä noin vartin verran odotella kun edellämme ollut ammattilaisjunnuryhmä lopetteli omaa esitystään.

Seuraava keilahalli löytyi Mustamäeltä.

AMB Akadeemian hallista löytyi vapaa vuoro.

Tunnin vuoro meni nopeasti, keilakone järjesteli keilat pystyyn vähän hitaammin, mihin olimme tottuneet. Oikealla puolella keilasi yksinäinen puoliammattilainen, toisella puolella oli nuoripari. Vieras rata, hallin kamat ja nautitut oluet takasivat sen ettei tuloksissamme olleet juuri hurraamista, mutta kokemuksena paikka oli ihan kiva. Arvosana 4/5.

Game on!

Ikkunasta levittäytyvä maisema Mustamäelle.

Otimme Bolt-taksin jota piti hetken aikaa odotella ja menimme seuraavaksi hoitamaan ruokapuolen alta pois. RK suositteli Ole-kadulla olevaa Kaja Pizza Köök-nimistä pizzeriaa, joka olisi ainakin erikoinen, ja tutustumisen arvoinen paikka. Nettisivut eivät toimineet, joten emme päässeet PE:n kanssa tutustumaan paikan tarjontaan etukäteen. Kippola sijaitsi Pelgulinn-kaupunginosassa, lähellä Telliskiveä. Ruoka tilattiin tiskiltä, vaihtoehtoja taisi olla kymmenkunta. Saimme onneksi lopulta käsiimme englannin kielisen menun, joka vähän helpotti valintaa. Ruokaa tilatessa kysyttiin myös oma nimi, mikä vähän kummaksutti. Myyjätyty taisi olla vielä sangen uusi tehtävissään, kun homma oli jotenkin väkinäistä. Saimme kuitenkin pitsat ja kaljat tilattua. Pöydän valitseminenkaan ei tuottanut liiemmälti vaikeuksia kun koko ravintolassa oli vain yksi pöytä, jossa istui jo valmiiksi mies lapsensa kanssa. Meidän jälkeen tuli joku nainen joka ilmeisesti kuului ainakin osin samaan seurakuntaan. Sillä oli kummallinen tapa poukkoilla tuon tuosta tiskille, joten tuli vähän hermostunut olo siitä. Pitsat tulivat nopsaan, mutta eivät olleet mitään erikoisia vaikka RK oli niitä etukäteen hehkuttanut. Mutta paikka oli kieltämättä mielenkiintoinen, vähän sellainen soviet mallinen ratkaisu. Vessa oli kuitenkin hieno simpukkapisoaareineen ja oluttynnyri-vesihanoineen. Arvosana 3/5, PE antoi saman.

Kaja Pizza Köök.

Sisätilat.

Vähän tuli soviet pizzeria mieleen...

Lätty.

WC-tiloja.

Urinaari.

Hanankäytöstä oli saatu vaikeaa.

Kävelimme sitten Telliskiveen. Ilta oli tässä vaiheessa jo pimentynyt. Oli vähän kalsa, mutta onneksi oli lämmin takki päällä. Sormiin nyt kävi tietysti vähän vilpoinen, kun en hanskoja käytä. RK on selvästi viehtynyt myös Telliskiveen, mutta vähän hiljaista täällä oli nyt. Toki kesäaikaan paikka varmaan kiva. Löysimme kuitenkin rauhallisen latvialaisen (?) panimobaarin nimeltään Valmiermuiza, jossa nautimme parit juomat. Täällä oli alkamassa myöhemmin illalla yksityiset synttäribileet, mutta vakuuttelimme myyjälle häipyvämme ennen niitä.

Puutaloalue Pelgulinn'ssa.

Vähän ehkä maalia kaipaisi...

Talvinen Tallinna.

Traktori jonkun duunipaikan ylisillä?

"Onks tää vessa vai joku taidejuttu?"

Lisää talvista Tallinnaa.

Telliskivi.

Vähän hämärää meininkiä täällä oli...

Junabaariin ei menty...

Sen sijaan Valmiermuizaan mentiin.

Kippola sisältä.

Paikka oli kuin meille tehty.

Taidetta seinillä.

...vähän omituistakin.

Puoli seitsemältä olisi pitänyt olla satamassa, mutta aloimme vasta silloin ihmettelemään taksia. RK tilasi Boltilla pirssin, mutta tällä kertaa kuski ei löytänyt meitä lain, ja lopulta kyyti kirjattiin ohareiksi, josta RK:lle tuli kolmen euron "sakko". Vaihdoimme vilkkaammin liikennöidylle kadulle ja teimme uuden tilauksen; sama kuski löysi meidät tällä kertaa, mikä aiemmin teki oharit, joten kolmen euron sakko tuntui entistä kohtuuttomammalta. Kello alkoi lähestymään jo seitsemää, jolloin laivaterminaalin portit laitettaisiin kiinni, joten vähän alkoi jo jännittämään missaisimmeko botskin. Ehdimme kuitenkin parahiksi paikalle, pari minsaa taisi jäädä aikaa.

Kiire terminaaliin meinasi tulla.

Laivan kippolassa huomattavasti enempi tilaa kuin tullessa.

Tulomatkan kaltaista väenryysistä ei takaisin päin mentäessä ollut, ilmeisesti jengi oli jäänyt Tallinnaan viettämään pitkää viikonloppua. Joimme kaljat maisemapöydässä, sen jälkeen kävimme kaupassa ostoksilla. Minunkaan ei pitänyt ostaa mitään, mutta tuli sitä sitten hankittua hetken mielijohteesta Cointreau'ta ja nannaa. Siellä oli vielä vodkanmaistajaiset joten ostoskäynti kannatti senkin puolesta. Ehdimme sitten vielä baariin viimeiselle kaljalle. 

Paatti saapui satamaan aikataulussa, annoimme hätäisempien kiiruhtaa alta pois ensin. Ratikkaan mahduimme hyvin, saimme ihan istumapaikatkin. Jäimme pois steissillä ja erkanimme omille teillemme.

* * * *

Arvio: 3/5. Mukavaahan se oli Tallinnassa käydä parin vuoden tauon jälkeen, ja kiva oli päästä siellä ensimmäistä kertaa keilaamaan, ja ensimmäistä kertaa Mustamäelle (Telliskivessä olin joskus käynytkin). Talvi nyt on tietysti talvi Tallinnassakin. Ei mitään ihmeellistä, mutta ihan mukava tapa viettää loppiaista. Nopeasti meni kuusi tuntia maissa.

tiistai 3. tammikuuta 2023

766# Vuoden 2022 kivoimmat päivät

 Vuoden vaihtumisen kunniaksi TOP-3 päivät vuodelta 2022:

Herätys Karasjok-nimisessä paikassa lähellä Suomen rajaa. Aamiaisen jälkeen pitkä ajomatka vuonon rantoja pitkin Honningsvågiin. Tämänhän on kuin ulkomailla olisi. Lämmintä oli vain +11 astetta, mutta fiilikset koko päivän hyvät. Näin ensimmäistä kertaa keskiyön auringon, jota lähdimme ihailemaan Nordkappiin. Alla vellova pilviverho loi taianomaisen tunnelman jonka aateloi taustalla hiippaileva porotokka. Hinta päivästä oli toki kova; ajallisesti tänne kesti kolme päivää matkustaa, rahallisesti norjalaiset hinnat olivat luokkaa ryöstö, ja kaiken huipuksi täältä tuli noudettua korona, vaikka maskeja ryysiksessä käytimmekin.

Nordkapp vie ykköspalkinnon.


2# Juhannuspäivä Porvoossa (25.6.2022)

Juhannuspäiväksi olimme Pp:n kanssa buukanneet Porvoosta sviitin Pariisin Ville-nimisestä hotellista. Se oli vanha puutalo vanhassakaupungissa. Kelit osuivat kohdalleen ja oli mahtavaa päästä saunalliseen sviittiin. Helteisenä iltana kelpasi syödä päivällistä jokirannan ravintolassa ja sen jälkeen särppiä shamppanjaa parvekkeella.

Hopeamitali Porvoolle.


3# Kotiinpaluu Tanskasta (30.9.2022)

Ensimmäinen työviikko Tanskassa veteli viimeisiään. Sain hyvän flown päälle ja tein työtä hullun lailla kuutisen tuntia, ennen kuin piti lähteä kotimatkalle. Viikko oli ollut stressaava, mutta tunsin selvinneeni lopulta hyvin, olosuhteet huomioiden. Koko viikon kestävä vesisade ja hotellihuoneessa minut keskellä yötä herättänyt lepakko toi vielä lisämaustetta koti-ikävään, joka kuitenkin muuttui jonkinlaiseksi uhoksi Köpiksen lentokentällä juotujen kaljojen jälkeen. Fiilikset olivat silti katossa kun kone laskeutui Helsinki-Vantaalle, eikä ole ikinä tuntunut yhtä hyvältä päästä kotiin.


Pronssia Tanskalle.

sunnuntai 25. joulukuuta 2022

765# Belgrad, 4

 20.11.2022, Sunday, +9, Wet, Belgrade, Serbia


Nukuin huonosti, ehkä olisi pitänyt jättää viimeinen kalja juomatta, tai sitten se oli matkajännitys mikä alkoi jo vaivaamaan. Tänään oli nimittäin kotiinpaluun aika. Ensiksi aamiaiselle, se oli karmea kokemus. Pelkästään sairaita ihmisiä ympärillä ja ruoka oli hirvittävää. Sen lisäksi ämyreistä soi jokin säkkipillin kaltainen ikävä soitin, mikä latisti tunnelmaa entisestään. Kahvi oli ainoa positiivinen asia.

Hotellissa oli check out-aika jo klo 10, sellainen on rikollista. Varsinkin, kun meillä oli vasta iltalento. Late check out olisi ollut mahdollinen, mutta niin riistohintainen, että päätimme jättää sen pois laskuista. Kauaa ei siis ehtinyt uusiounta huoneessa harrastamaan kun piti jo laittaa kamat kasaan, tyhjentää safe box ja sitten kirjautumaan ulos hotellista. Maksoimme samalla aamiaiset ja jätimme painavat reppumme respan selän (lattialle) taakse. Arvokamat tietysti mukaan.
 
Mahtoi siivoojat ihmetellä AT:n yöpöytää :)

Ulkona satoi tihkua, joka tuntui menevän vaatteiden sisään kera kylmyyden luihin ja ytimiin asti. Oli sunnuntai, ja kaupat kiinni, eikä huono sääkään saanut ihmisiä liikkeelle, joten kylillä oli sangen hiljaista. Meillä oli kolme tuntia aikaa tuhlattavana, emmekä keksineet sitten muuta kuin mennä ostoskeskukseen kaljalle. Sai olla ainakin sisätiloissa ja lämpimässä ja sateen suojassa.
 
Keskusaukio ja ratsastajapatsas sunnuntaiaamuna.

Keskusaukio museolta päin kuvattuna.
 
Autiot kadut.

Ostarin kippola.
 
Ei mikään ryysis kauppakeskuksessakaan.

Pitkän tovin istuttuamme menimme lounastamaan samaan BH Burgersiin, jossa olimme käyneet toissapäivänä. Tällä kertaa minäkin sain oikean burgerin, ja hyvää oli. Palasimme sitten hotellille hakemaan reput, ja kävelimme alas joenvarteen bussiaseman läheisyyteen. Bongasimme marshrutkan saman tein, piti tietysti varmistaa ensin kuskilta, oliko tämä sellainen joka menisi lentokentälle. Hetken emmittyään päästi meidät kyytiin. Hän oli vasta tulossa lentokentältä, ja ajoi ensin päättärille, jossa rahasti meidät. Siinä piti odotella melkoinen tovi, ja alkoi tulemaan jo orastava vessahätä. Maksoi edelleen 400 dinaaria / naama. Onneksi säästimme liput, sillä jonkunlainen tarkastaja tuli myöhemmin kyytiin?? Muutenkin kuski oli vähän erikoinen, sellainen vanha papparainen, joka ajeli hullun lailla. Kaiken huipuksi pysähtyi moottoritien reunaan urinoimaan kesken matkanteon.
 
BH Burgers 5/5 edelleen.

Natosta ei täällä diggailtu.

Lentokenttä oli yllättävän tehokas poispäin lähtiessä; mitään tulomatkan kaltaista sekoilua ei ollut (eikä sähkökatkoksia). Turva- ja passintarkastus sujui muutamissa minuuteissa. Meille jäi kosolti sitten aikaa hengailla kentällä; kävimme tekemässä vähän tuliaisostoksia - siinä ei ollut sinällänsä järkeä, sillä kenttä oli riistohintainen verrattuna serbialaiseen hintatasoon. Kippolassa jouduimme istumaan pitkään, ennen kuin koneen lähtöä saattoi edes ajatella. Meitä alkoi jo jännittämään tunnin vaihtoaika Munchenissa. Infotaulun mukaan kone lähtisi ajoissa, mutta mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan eikä boardaus alkanut kirveelläkään. Lisäksi oli vielä portilta bussikuljetus koneeseen, ja pääsimme matkaan huomattavan paljon myöhässä. Lento itsessään oli OK, paikkamme olivat hätäuloskäynnin kohdalla ja se tarjosi paljon jalkatilaa. Emme tilanneet tarjoilukärrystä mitään.

Skoude-mopedeja lentoaseman lähettyvillä.

Lentokenttä oli yhtä työmaata.
 
Koneet näyttivät olevan vielä aika_tauluissa.

Matkapäivät on aina yhtä odottelua kippoloissa.

Munchenin kentällä alkoikin sitten jännitys. Luonnollisesti bussikuljetus terminaaliin. Paikkamme olivat keskellä lentokonetta, joten ensimmäinen bussi täyttyi juuri meidän nenän edestä ja meidät ohjattiin kakkosbussiin, ja piti tietysti odotella, että loputkin hiturit tulivat koneesta siihen. Terminaalirakennukseen päästyämme juoksimme passintarkastukseen. Joku pöljä äijä alkoi etsimään passiaan laukkunsa syövereistä siinä vaiheessa kun se piti esittää lukijaan. Etuilimme pöljäkkeen röyhkeästi hänen vastustuksistaan huolimatta. Sitten junalla toiseen terminaaliin, taas juoksua läpi terminaalin ja siitä vessaan. Sen jälkeen lähtöportille, jossa olikin boardaus jo käynnissä, mutta ehtisimme kuitenkin vaikka vähän stressasi ja hiostutti.

Ehdittiinpäs!

We're on fire!
 
Paikkamme olivat koneen takaosassa. Takanamme istui kolme suomenruotsalaista jätkää jotka puhuivat taukoamatta kovaan ääneen minkä yskimisiltään pystyivät. Taisivat puhua pitkälti jopa päällekkäin. Oli sietämätöntä kuunnella sitä "pamlausta". Koneen peräpää oli lämmitetty +30 asteiseksi, ja erittäin karsea haju leijaili ympärillä koko ajan. Tilasimme sipsejä ja spritzerolit; ensimmäinen lentoemäntä ei saanut puteleita auki ja toinen kaatoi ne käytäväpaikalla olleen naisen syliin. Lukemattomien "de va de ju också liksom"- mölinöiden, kymmenien pierujen ja yskänkohtausten jälkeen saavuimme talviselle ja lumiselle Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 23.15. Ulospääsy koneesta kesti ikuisuuden. Kävimme vielä Alepassa hakemassa iltapalaa, ja sitten erkanimme omille teillemme.
 
Lentomatkan eväät.


* * * *

Arvio: 3/5. Ei nähtävyyksiä, ei kauheasti tekemistä, harmaat talot, säät todella kurjat, hankalat matkat, rahanvaihdon haasteet, sairastelevat ihmiset ja Venäjän propagandan aivopesemä maa oli sitä, mitä oletettiinkin olevan luvassa, ja sitä myös saatiin. Ei tarvitse vähän aikaan tänne palata.