919# Lappi, 23

 9.3.-10.3.2026, -0, Partly cloudy, Kemijärvi

 

Tuli nukuttua ensi alkuun vähän ruiskummin, vaikka pedissä ei ollut vikaa, oli säkkipimeää ja täysin hiljaista. Mutta ehkä se uusi ympäristö jne. Pp heräsi aiemmin, minä ehkä kahdeksan jälkeen. Nautimme aamiaiseksi patonkia ja kaffetta. Aurinko oli jo noussut; se ei paistanut täydeltä terältä, mutta ilma vaikutti muuten hienolta, pakkasta oli reilut seitsemän astetta.

Päätimme lähteä hieman kävelemään, vaatetusta oli vaikea miettiä. Käppäilimme aluksi Itä-Suomun rinteille asti. Bongasimme laskijan, joka oli juuri tullut alastulorinteen päähän, mutta hänen pahaksi onnekseen hissit eivät olleet päällä, joten lähti  sitten hiihtelemään takaisin päärinteille päin. Näimme rinteen reunoille rakennetun uusia revontulispottausmökkejä, joita ei viimeksi täällä käydessämme ollut. Minua hotsitti lähteä kapuamaan rinnettä ylöspäin, Pp vastusteli kun ei ollut valmistautunut henkisesti niin rankkaan tapahtumaan. Minä lähdin sitten edeltä kävelemään ylös rinnettä, pahalta tuntui minustakin. Alkoi jyrkimmässä kohdassa vähän köhityttämään ja puhalluttamaan, sykekin oli lähes 160. Muutaman kerran olin jo kääntyä takaisin, mutta nyt oli vuoden viimeisiä mahdollisuuksia päästä näkemään vielä tykkylumipuita, joten pakkohan se oli sitten ylös asti mennä. Ihan hienoa oli. Kuvailin aikani, ja päätin sitten lähteä takaisin alas ennen kuin Pp hermostuisi, mutta hän tuli minua vastaan jo heti mäen yläreunassa. Aika sissi hänkin.

Suomulle oli tullut myös uusi majoituskeskus.

Suomun päärinteitä.

Tie Itä-Suomulle.

Kota Itä-Suomulla.

Uusia mökkejä.

Mottorikelkkauraa oli hyvä kävellä.

Ihanan hiljaista.

Tykkyä.

Palasimme sitten takaisin. Ylöstullessa oli tullut jättihiki, ja nyt alkoi kroppa selvästi viilentymään, ja lisäksi alamäki alkoi hapottamaan jalkoja kun joutui kinnaamaan jyrkässä rinteessä ettei mennyt nurin. Näimme muutamia mäenlaskijoita. Alas päästyämme kävelimme sitten Suomu-hotellille, matkaa oli tullut seitsemisen kilometria. 

Itä-Suomun rinne oli huomattavasti loivempi kuin päärinteet.

Hotellilla oli pakko mennä ensimmäiseksi vessaan Pp:n jäädessä katselemaan myymälän tarjontaa. Ravintola oli yllättävän täynnä. Tilasimme minttukaakaot; emme olleet varma oliko myyjä finne vai ulkomaalainen, mutta ymmärsi kuitenkin suomeksi tehdyn tilauksemme. Juomat maksoivat yhteensä 20€. Hyvää oli. Näimme miten kisarinteestä joku lähti tulemaan alas, mutta meno näytti hyvin varovaiselta, hänellä kesti varmaan vartin tulla sieltä alas. Hiihtohissisäkin kaatuilijoita riitti.

Hotelli.

Baaritiski.

Suomuhotellin kippola.

Kamaa seinillä.

Minttukaakaot.

Palasimme kämpille, jossa keitimme kahveet ja pelasimme trivial pursuitia. Peli kesti pitkään, ja lopulta Pp voitti. Teimme sitten makkarakeiton, ja aloimme lämmittelemään saunaa. Ruoka valmistui mutta emme syöneet sitä heti vaan jätimme sen liedelle hautumaan, sillä välin kävimme saunomassa. Sen jälkeen joimme skumppaa ja pelasimme englanniksi tietovisaa, Pp voitti molemmat erät siinäkin. Sitten söimme keittoa, se olikin oikein maukasta ja ravitsevaa. Televisio vähän harmitti kun oli vain viisi kanavaa. Katselin Youtubea, Pp:tä ei vlogit niin kiinnosta. Loma oli alkanut edetä nopeasti ja vauhti eteni yhä kiihtyvällä tahdilla.

Shampanjaa.

Seuraavan yön nukuin melkoisen hyvin. Pp heräsi seitsemältä, itse nukuin vielä melkein puolitoista tuntia. Pp olikin jo laittanut sitten kystä kyllä. Loistavaa palvelua, sano. 

Yhdeltätoista lähdimme ulos. Pp mielsi rinteeseen ja kävi ostamassa hissilipun. Minusta ei ole laskijaksi joten tyydyin pelkkään kävelyyn. Nousin itse taas Suomutunturin huipulle ja tapasin siellä sitten Pp:n. Lämpötila oli noussut jo plussan puolelle, ja viimeisetkin tykkylumet romahtelivat puista alas, ja piti olla tarkkana ettei saanut sellaista jääkasaa päällensä. Olin katsonut aamulla riekkovideoita, ja kyseinen lintu olisi kiva nähdä, mutta jalanjälkiä lukuun ottamatta sellainen ei minulle näyttäytynyt. Kävelin sitten huipulla jonkun aikaa ja palasin takaisin alas, Pp:kin oli jo autolla ja sanoi, ettei kondis riittänyt parempaan kuin hädin tuskin puolentoista tunnin settiin. 

Skimbaaja.

Napapiirillä oltiin.

Korpimaata riitti.

Yssikseen sai kävellä.

Puhdasta luontoa.

Talven ihmemaa.

Hiihtohissi.

Rinnekartta.

Sinistä ja valkoista.

Harmittaakohan puita tuollainen kuori?

Kisarinteen lähtöpaikka.

Mastossakin oli lumipeite.

Riekon jäljillä.

Palasimme sitten mökille, ja Pp lämmitti meille parit glögit, jotka nautimme ulkoverannalla. Takkia kyllä tarvitsi mutta muuten tarkeni. Terassikausi kuitenkin jo avattu hyvissä ajoin! Pelasimme sitten taas Trivial pursuitia, Pp voitti sen jälleen. Otin sen jälkeen pienen päikkärin, ja sitten lähdin vielä parin kilometrin kävelylenkille sillä välin kun sauna oli lämpeämässä. Neljäs ilta saunaa putkeen eikä edelleenkään kyllästyttänyt. Sitten söimme eilispäivän keittoa – jonka olimme unohtaneet aiemmin ulos jäätymään, se oli ihan hyvää. Telkkarista katselimme Erikoisjoukot-ohjelmaa. Muuta ei oikein päivän aikana sitten tapahtunutkaan.

Glögiä. Kippis!

Kävelyä "kylillä".

Eipä täälläkään juuri vastaantulijoihin törmännyt.

Suomutunturi takaata.

Uutuuslonkero testiin. Arvosana 3/5.

918# Lappi, 22

8.3.2026, Sunday, -8, Overcast, Kuusamo

Jonkunlaisesti tuli nukuttua, yhden painajaisen näin ja muutaman kerran havahduin, mutta muuten ei ollut havaintoja kummituksista, eipä ollut Pp:lläkään. Heräsin vähän ennen kahdeksaa, Pp oli ollut ylhäällä jo pisempään. Lähdimme sitten aamiaiselle melko nopeasti, joka tarjoiltiin tosiaan hotelli Kajanuksessa asti. Sinne oli noin kilometrin matka. Mutta se tarjosi mukavan mahdollisuuden pienelle aamureippailulle. Sää oli hieman pakkasen puolella, ja se oli jäädyttänyt yön aikana tiet petollisen liukkaiksi.

Hotellin lämpömittari näytti asteet Fahrenheitteina :@

Aamu(pala)lenkillä.

Hotelli Kajanuksesta sai aamupalaa.

Koska oli naistenpäivä, niin päätin tarjota Pp:lle aamiaisen, se maksoi á 8€, oli mielestämme varsin edukas. Laatukin oli ihan ok, joskaan lihapullia ei ollut mutta muuten kaikkia suosikkikomponentteja. Pp otti lisäksi puuroa, jota kehui. Ravintolasali oli valtavankokoinen joten pystyimme pitämään hyvät etäisyydet plunssaisiin kanssamatkustajiin.

Valtavankokoinen aamiaissali.

Leipäpöytä.

Leivänpäällisiä.

Syötä- ja juotavia.

Sitten käppäilimme takaisin hotellille. Mun olisi tehnyt mieli vielä lolleroida vuoteessa, mutta Pp halusi päästä takaisin tien päälle, joten pakkasimme sitten kamat kasaan ja lähdimme klo 10.30. Check outtia ei tarvinnut erikseen tehdä, jätimme vain avainkortit huoneeseen. Tänään olisi vuorossa noin 350 kilometrin ajomatka Suomu-tunturille.

Sää oli pilvinen, ja alkumatkasta sää oli nollan kieppeillä, mutta jo Ämmänsaaressa sää oli valahtanut pakkaselle ja kevään merkkejä ei ollut ilmassa ainuttakaan. No, tykkylumet olivat sulaneet puista, mutta muuten tuuli ja sää olivat jäätäviä. Pysähdyimme Jalonniemeen, josta ostimme kahvit ja melkoisesti nannaa. Kävimme tsekkaamassa Ilmari Kiannon patsaan, joka jökötti tutulla paikallaan. Palasimme sitten kylmyyden ajamina takaisin kuraiseen autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Kuusamoa.

Jalonniemen taukopaikkakeskittymä.

Ilmari Kianto maastoutuneena puiden siimekseen.

Hiljaisen kansan kohdalla kävimme teimme vielä pysähdyksen, nyt kun oli parkkipaikkakin aurattu. Ihmisiä täällä ei ollut, mutta teos oli yhtä hämmentävä kuin ennenkin. Mulla oli täällä vielä erillinen missio, olin etukäteen suunnitellut jemmaavani tänne tai sitten Raatteen tien päätyyn itselleni tulevaisuuteen viestin minigrip-pussissa (näitä on mulla muutamia ympäri maailmaa). Raatteen tielle emme tällä kertaa kelirikon vuoksi voineet mennä, joten kohteeksi valikoitui sitten Hiljainen kansa. Jemmaaminen on tietysti aina vaikeaa, katsotaan nyt tuleeko tuota koskaan enää löydettyä.

Hiljainen kansa.

Omituinen näky.

Jotenkin synkkäsävytteinen työ.

Talvella paikat ja kippolat olivat suljetut.

Luetunymmärtämistesti.

Matka Kuusamoon tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Kajaanista taitaa olla matkaa 245 kilometriä, mutta jotenkin matka tuntuu pitkältä erityisesti Suomussalmen jälkeen, sillä siellä ei ole mitään muuta kuin loputonta korpea. Tien kondiskin muuttui huonommaksi, ja Kuusamossa tuntui olevan lunta jo varsin paljon (Ilmatieteenlaitoksen mukaan 77 cm), sillä alkoi olla vaikeuksia jo nähdä lumipenkan yli muita autoja risteysalueilla. Muualla Suomessa kevät oli alkanut toden teolla, Ylitorniossakin oli mitattu +8 asteen lämpötiloja, mutta täällä oli vielä saman verran pakkasta. Kummallista.

Tien kondis alkoi huonontua.

140 km:n korpitaipaleen jälkeen Kuusamo ilmestyy kuin tyhjästä.

Ensiksi menimme bensikselle, sillä autoon oli tullut vikailmoitus matalasta rengaspaineesta, kaikissa renkaissa. Kävimme tsekkaamassa paineet ja ne näyttivät olevan ihan OK, Pp kalibroi ajotietokoneen kautta homman kuitatuksi. Tankkasimme sitten siinä samalla, ja sen jälkeen menimme katsomaan Lidlistä jos olisimme saaneet sieltä Kirin Ichiban-kaljaa (ei ollut). Jotakin sitä piti ihmisen syödäkin, joten googlasimme Wanha Mestari-nimisen ravintolan puolentoista kilometrin päästä ja ajoimme sinne. Se vaikutti olevan sama paikka jossa olimme olleet v. 2017, mutta silloin se oli Martina-niminen kippola. Otimme molemmat lehtipihvet joiden valmistuminen kesti ikuisuuden. Juomaksi jäävettä josta siitäkin veloitettiin 2€, jumanakauta hanavedestä?? 54€ tästä oli muutenkin liikaa, vaikka maku oli ihan suht kelpo lanttuja lukuunottamatta, annetaan nyt arvosana 3/5 vaikka miinusta tuleekin pitkästä odotusajasta ja riistohinnoista.

Onpa typerä mainos.

Kuusamon keskustan pääraitti (Ouluntaival).

Kuusamon Wanha mestari.

Kippola sisältä.

Baaritiski.

Ylihinnoiteltu lehtipihvi.

Seuraavaksi menimme vielä Prismaan tekemään ostoksia. Kauppa oli tosi surkea, kaikki sellainen mitä olisimme halunneet tuntui olevan lopussa. Saimme silti likemmäs 120€ tuhlattua tähänkin kauppaan. Sitten kohti Kemijärveä, Suomulle matkaa oli jäljellä noin sata kilometria. Rukalle asti oli muita autoja myös, mutta sitten saimme ajaa aika lailla rauhaksiin. Viimeinenkin auto kääntyi Sallan risteyksestä edestämme pois. Loppumatka meni ihan hienosti ja ehdimme vielä valoisan aikaan mökille. Kyseessä oli siis sama tuttavan mökki, jossa olimme vierailleet aiemmin, joskin edellisestä visiitistä oli jo kolme vuotta aikaa.

Viimeinen puserrus.

Ruka ohitettiin luikauksella.

Maisemat alkoivat olemaan lappimaisia.

Suomutunturi.

Kamojen purkaminen vei aikansa, ja sitten mökin reeriin laittaminen, lakanoiden asettelu, jääkaapin lataus, netin virittäminen, veden lämmitys ja saunan lämmitys (sähkösauna). Televisiokin piti virittää, mutta täällä ei ollut saatavilla enää kuin viisi kanavaa. Käsittämätöntä. Vaikka matka oli paljon lyhyempi kuin edellisenä päivä, se ei välttämättä ollut sen helpompi, ja jotenkin olo tuntui väsyneeltä. Ei siis sen kummempia aikaansaannoksia enää loppupäivän osalta.