946# Agios Nikolaos, 4

 3.7.-5.7.2026, +32, Clear, Agios Nikolaos, Greece

Herätys klo 8.15. Aamiaiselle ei tehnyt kummankaan mieli, niin ikävä koettelemus se on. Miten helkkarissa se voi ollakin niin huono? Pp otti alfana edellisen illan pizzan jämät mukaan, ja söi sen aamiaissalissa. Minä otin niitä vähiä kamppeita mitä kuvittelin pystyväni syömään. 

Onneksi ei olllut montaa aamiaista enää jäljellä täällä.

Läppäristäni oli hajonnut ilmeisesti laturi, se vähän risoi kun akku ei muutenkaan käytettynä ostetussa laitteessa ollut mikään häävi. Aurinkorasvasimme itsemme, ja menimme sitten hotellin uima-allasalueelle. Sinne on aina melkoinen mäki noustavana. Saimme vielä viimeiset lepolasset varjopaikasta. Pitkään siinä chillailimme, välillä kävimme hakemassa frappet ja välillä uimassa. 

Uusi päivä altaalla.

Jyrkkä alamäki allasalueelta pois.

Huoneeseen palasimme puoli kahden aikoihin, siivooja ei ollut vielä käynyt vaikka välillä hän oli alkujaan änkeämässä sisään ennen kymmentä. Huilasimme hetken, ja lähdimme sitten kylille. Oli kuuma päivä tänään, mikä oli omiaan lisämään sellaista laiskuutta ja tehottomuutta. Ensiksi veimme postikortit postiin ja sitten samalla kadulla olevaan googlettamaani atk-liikkeeseen. Se oli pimeä ja kuuma, mutta aikani huhuiltuani takahuoneesta tuli pari hieltä ja paskalle haisevaa jätkää, en tiedä mitä olivat mahtaneet olla puuhailemassa. Dellin laturia heillä ei ollut, mutta jonkunlainen yleis-usb-c-laturi löytyisi, mutta sanoivat Dellin olevan vähän epävarma yhteensopivuuden suhteen. Mulla ei ollut tietenkään läppäriä mukana, että sitä olisi voinut testata enkä uskaltanut ostaa sikaa säkissä, joten sanoin palaavani myöhemmin läppärin kanssa uudelleen (en palannut). Mutta ihan ystävällinen palvelu, joten olisihan heitä voinut tukea.

Puoluetoimisto?

Menimme Voulismeni-lammen (ja nykyisen merenlahden) vierustalla olevaan baariin ja tilasimme Campari Spritzit 9€:n kappalehintaan. Ruokimme rampaa pulua pähkinöillä ja ihmettelimme maailman menoa. Juomien jälkeen oli tarkoitus tehdä hieman perinteisiä turistikrääsäostoksia, mutta juoma ja kuumuus vei kaiken energian emmekä saaneet mitään ostetuksi. Eipä tosin tarjontakaan ollut mitään kummallista. Lopulta ostimme vain marketista hieman nannaa ja hunajaa, ja palasimme nääntyneinä takaisin hotellille.

Kuinkahan monessa Cafe Parisissa sitä on tullut käytyä?

Yamas!

Pienen tauon jälkeen energialevelit olivat palautuneet sen verran, että jaksoimme sittenkin lähteä uimaan mereen. Vesi oli tänään tosi lämmintä, ei merenkäyntiä eikä kylmiä merivirtoja. 

Kuuden jälkeen palasimme vasta hotellille, join yhden kaljan parvekkeella, ja aloimme suunnittelemaan illalliselle menoa. Paikaksi valikoitui Almiriki, suht läheltä hotellia. Olimme ohittaneet sen muutamia kertoja kiinnittämättä siihen sen enempää huomiota, paikka vaikutti semiräkälältä mutta netissä sitä oli kehuttu. Oven edessä oli nytkin päivystämässä muutama kännikala, mutta ruokailuterassi meren rannalla vaikutti paremmalta. Kippolassa oli vain yksi tarjoilija, joka oli parahiksi siivoamassa meille parasta pöytää, joten se sinetöi päätöksen jäämisestä. Tarjoilija oli nopea, ahkera, ja sympaattinen. Meille jaettiin ruokalista ja kynä, ja täytimme itse raksittamalla mitä haluaisimme syödä ja juoda, aika erikoinen käytäntö. Otimme tzatzikia ja leipää aluksi, pääruuaksi molemmille gyrokset, juomaksi olutta ja rose-viiniä. Kaikki olivat hyviä, alkuleivät parhaimpia. Mukava meininki muutenkin ja ravintola tuli täyteen viimeistä paikkaa myöden. Ravintolan läpi meni vielä ajotie, joka oli varsin kapea ja muutamakin autoilija siinä töppäili. Sitä oli kiva katsella. Arvosana ravintolasta 4½/5, ja tämä olikin koko reissun paras ravintola. Hintakin oli vain 40€. Hyvillä mielin hotellille illan pimetessä.

Old school kynällä täytettävä menu.

Autot ajelivat ravintolan läpi.

Vuoret värjääntyivät taas iltaruskossa.

Alkupalaa.

Gyros.

Lauantaina Trumpin maa vietti itsenäisyyspäivää, ja me suuntasimme puolestamme viimeistä kertaa tällä reissulla aamiaiselle. Se tuntui huojentavalta ja sen ajatuksen voimalla jotenkin tuli lusittua sapuskat naamariin. Toisella puolen pöytää ranskalainen röökipariskunta yskiskeli ja toisella puolen oli pöytäseurue finnejä. 

Huoneessa meni taas tovi lolleroidessa, emmekä päässeet taaskaan liikkeelle ennen yhtätoista. Päätimme kokeilla tuliaisostosreissua uudelleen, mutta ei se ostosten tekeminen sujunut tälläkään kertaa sen paremmin. Lopulta päädyimme kahvilaan frappelle. Juoma piristi lopulta sen verran, että Pp sai väkisin runnottua pakollisia ostoksia läpi. Minä keskityin sen sijaan paijaamaan liikkeen omistajan koiraa.
Pp jatkoi törsäilyään vielä naapurikaupassa, ja osti itselleen kalliin nahkalaukun. Sai siitä jonkunlaisen alennuksenkin, vaikka vähän epäilen vielä jääneen ilmaa ostohintaan. Lisäksi myyjä kysyi onko hän kenties opettaja, se ihmetytti meitä kumpaakin.

Tällainen frappe tällä kertaa.

Kiipesimme keskipäivän kuumuudessa mäen päälle samaan näköalabaariin jossa olimme käyneet maanantaina. Se oli täynnä ja meidän piti odottaa hetken aikaa vapautuvaa pöytää, mutta onneksi tähän ei mennyt kauaa. Aperol Spritzit maksoivat euron enempi per muki kuin muualla, mutta ehkä näköalasta järvelle kannatti maksaa hieman ylimääräistä. Kylkiäisinä tuli muutama kirsikka ja jotain pahahkoa melonia. Koitimme imeä kreikkalaisnäkymää ja lämmintä kesäpäivää mieliimme talven varalle, mutta tiedä sitten miten hyvin onnistuttiin. Drinksut maksoivat tippeineen 22€.

Kävelimme seuraavaksi 800 metrin matkan samaan markettiin jossa olimme olleet aiemmin viikolla. Siellä oli paljon ihmisiä ja pitkät jonot, emmekä löytäneet mitään erikoista ostettavaa edelleenkään. Meillä olisi seuraavana päivänä aikaisin kotiinpaluu, emmekä ehtisi aamiaiselle, joten jotain suupalaa oli pakko sentään saada hankituksi. Pp olisi ollut kiinnostunut myös maustehyllyn tarjonnasta, mutta kaupantäti / hyllyttäjä ajoi hänet pois. Paitaani tosin kehuttiin, joten minulle jäi siitä ok-mieli.

Palasimme hotellille, jossa piti jälleen levätä niin uskomattomasti, sen verran koville kauppareissu otti. Riittävästi toinnuttuamme menimme vielä mereen tekemään jäähyväisuinnit 27-asteisessa merivedessä, polskimme ainakin puoli tuntia. Edelleenkään ei ollut kylmiä merivirtoja pilaamassa uintikokemusta. Jos Agios Nikolaoksesta pitää jotain positiivista valita, niin ehdottomasti tämä Almyroksen uimaranta on 5/5. 

Hotellilla joimme parvekkeella rakipullon, ennen kuin lähdimme illalliselle Kouzina-nimiseen kippolaan. Ravintolalla oli sisätilat, mutta myös terassi vähän kauempana, menimme sinne. Olimme ensimmäiset asiakkaat siellä, mutta muutamia seurueita tuli hetken päästä. Terassinäkymä osui enempi parkkipaikalle kuin merelle. Tarjoilijamies oli mukava, mutta tilauksemme taisi olla liian haastava, kun Pp:n pääruoka jäi tulematta (mitä mies mahtoi ajatella siinä kohtaa, että Pp syö vain alkuruuan?), mutta valitettuamme se tuli suht nopeasti. Tilauksemme tänään käsitti tzatzikin ja leivät, staga-perunat, giouvetsin ja pastitsion, karahvin rose-viiniä ja kaljan. Jaloissa pyöri kovia kokenut yksisilmäinen ja hampaaton kisse ruokaa kerjäämässä, se vähän puistatti minua. Kelpuutti kuitenkin vain lihat. Safkat maksoivat 47€ tippeineen.
Kävimme vielä muutamassa turistikaupassa ja hotellin minimarketissa. Hotellilla otimme suihkut, ja piti alkaa pakkaamaan, aamulla olisi aikainen kotiinpaluu.

Näkymä ravintolan terassilta ei päätä huimannut.

 

Hyviä leipiä.

Pastitsio.

Pp:n giouvetsi.

Kisse oli kokenut kovia.

Sunnuntaina oli luvassa Adios Nikolaos! Olin herännyt jo ennen kolmea, enkä saanut nukuttua paljoakaan. En tiedä hermostuttiko matka, vai olko illan viimeinen olut ollut liikaa, tai sitten se johtui vääntävästä tunteesta mahasta. Menin sitten vessaan hetki ennen herätyskellon soittoa, ja se meni Pp:llä tunteisiin… oli sitä mieltä ettei minun jälkeeni sinne ollut asiaa puoleen tuntiin. En ihan ymmärtänyt tätä.
 
Tänään oli vuorossa kotiinpaluu, ja aikainen sellainen. Meitä tultaisiin noutamaan 8.25, joten emme ehtisi aamiaiselle. Jotain moskaa olimme ostaneet kaupasta edellisenä päivänä, suklaa-mini-croissuja, keksejä jne, joten vedimme ne naamariin samalla kun hoitelimme viimeiset pakkaukset. Kahdeksan jälkeen menimme respaan, teimme check outin ja maksoimme 70€:n hotelliveron. Aika sika hinta sekin.

Aamiainen ei ollut hääppöinen.

Bussi tuli etuajassa, ja koska finne on aina etuajassa myös, lähdimme 8 minuuttia aikataulua edellä. Bussi oli kerännyt vasta muutaman matkustajan, joten tiesimme siitä sen kiertävän koko Agios Nikolaoksen ristiin rastiin poimien matkustajat eri hotelleista. Olimme varmoja, että sama muide tulisi Pp:n vieruskaveriksi kuin tullessa, mutta hän olikin vilkuttamassa terassilta meille, jäi vielä toiseksi viikoksi. 

Matkaa kentälle oli se reilut 60 kilsaa, mutta matka kesti lähemmäs 1,5 tuntia. Sää oli pilvinen, ja vuorilla varmastikin satoi, eikä ollut niin lämmintäkään kuin edellisinä päivinä. Sunnuntaiaamusta johtuen liikennettä ei ollut paljoakaan, ennen kuin vasta lentokentän lähistöllä alkoi ruuhkameiningit. Minkäänlaista opastahan bussissa ei ollut, mutta kentällä bongasimme sentään yhden, eipä hänkään toivoittanut kuin hyvää matkaa. Yllättävän nopeasti saimme matkalaukut tsekattua ineen, ja vaikka meillä oli puhelimessa jo boarding passit, pyysimme virkailijaa printtaamaan meille buumeri-liput. Jono turvatarkastukseen meni sekin sangen nopeasti. Jostain syystä Pp:llä metallinpaljastin piippasi, vaikka syytä ei löydetty. Irtotavarakopat olivat taas niin juukelin likaisia, niitä tuskin oli pesty valmistamisen jälkeen.

Heraklionin lentoasema.

Lentokenttä oli ääriään myöden täynnä ihmisiä, siellä ei pystynyt edes oikein liikkumaan. Naisten vessajono kesti 20 minuuttia. Kauppoihin ja kahviloihin oli superpitkät jonot niin ikään, ja kun missään ei ollut tilaa, niin olisi joutunut syömään nahistuneet patongit siinä kaiken jengin ysköksissä lattialla istuen, joten jätimme väliin. Sen sijaan oli pakko hakea vähän vettä ja samalla tuli ostettua nannaakin. Vähän harmitti aamiainen ja lounas tuli nyt skipattua.

Lentoasema ei ollut erityisen viihtyisä.

Väkeä oli kuin meren mutaa.

Koneen lähdön piti tapahtua 11.50. Koneeseen oli tietysti bussikuljetus, ja ulkona piti odottaa melko tovi dösää. Onneksi ei ollut mikään superkuuma. Kone täyttyi nopeasti, mulla oli käytäväpaikka, Pp:llä keskipaikka, ja nuori jätkä tuli ikkunapaikkaan. Kuten menomatkallakin, kapu kuulutti, että lentolupaa / slottia pitää odotella taas ainakin puoli tuntia, ennen kuin pääsisimme matkaan. Lisäksi oli vastatuuli, joten emme pystyisi kirimään aikataulua muutenkaan.

Pääsis jo sinne koneeseen...

No, eipä siinä auttanut muu kuin sitten venailla. Yskijöitä oli tietysti runsaasti. Meidän edessä istui vielä melko tuhti kaveri, hänen vieruskaverillaan oli varmaankin myös ahdasta. Viimein päästyämme ilmaan piti tietenkin odottaa vielä tarjoilun käynnistystä, siinäkin jyvät eroteltiin akanoista; ensiksi jaettiin safkat ketkä olivat sellaisen tilanneen, sen jälkeen näille ruokajuomat, ja sitten vasta meille ”jämille”. Tilasimme skumpat 12 euron kappalehintaan ja söimme omia sipsejämme. Ehdimme juuri käymään vessassa ennen kuin kuulutettiin niiden olevan rikki / täynnä, ja harkinnassa oli välilaskun tekeminen jos matkustajat eivät pysty pidättelemään. Mekin olimme ihmetelleet Pp:n kanssa kun ei tullut vettä hanasta ollenkaan, ja kun pyttyä koitti vetää, ei sieltäkään tullut kuin skeidanhajua. Onneksi kone sitten lopulta laskeutui Helsinki-Vantaalle ihan riittävästi aikataulusta myöhässä.

Tarjoilua odotellessa.

Paluumatkan skumppa.

Matkalaukkuja piti tietysti venailla taas melkoinen tovi, mutta onneksi meidän veskat tulivat ensimmäisten joukossa ja ensimmäisessä kuormassa. Pp oli luvannut heittää minut kotiin – kultainen kun on! – joten menimme hakemaan auton parkista ja ajoimme vielä Hesburgeriin, kun molemmilla oli niin nälkä, että ulkonäköä heikotti. Ja kävimme samalla myös kaupassa, sekä ensimmäistä kertaa sunnuntaina Alkossa (kiitos lakimuutoksen)!

Laukkuja odotellessa oli aina vähän sellainen jännittynyt tunnelma.

Ei näy vielä.

* * * * 

 

Arvio reissusta: No jaa. Ei meistä tullut mitään Agios Nikolaos-faneja, vaikka Kreetasta diggaammekin. Se oli vain täysin erilainen kuin Hania ja Rethymnon. Ierapetran retki oli ihan kiva. Hotelli oli vähän niin ja näin, aamiainen oli ihan hirveä…. Ja vähän kaukana oli hotelli kyliltä, ja se jumalaton ylämäki hajotti mieltä. Ranta oli sentään 5/5. Ravintolatarjontakin oli vähän heikko, sekä turistikaupat ennen kaikkea. Kokonaisarvonasaksi annan vain 2/5.

945# Ierapetra

2.7.2026, Thursday, +27, Clear, Ierapetra, Greece

 

Aamiainen otti koville meille molemmille, niin kamalaa se oli. Eikä pelkästään paha maku, vaan se koko aamiaisnumero sinne saliin raahautumisineen täpötäydessä tungoksessa…. Hyi. Tänään vielä saimme jonkun kummallisen maitokannun kahvin kera, näytti vedeltä jossa kellui jokin laatta. Sen jätimme väliin.

Auringonnousu Kreikassa.

Tänään meillä oli tarkoitus tehdä omatoimiretki Ierapetraan, jossa olin viimeksi ollut lähes 40 vuotta sitten! Sinne meni joitain bussejakin, mutta aikataulut olivat niin vaikeasti tulkittavia, että päätimme kokeilla ennemmin taksia. Aamiaisesta selvittyämme lähdimme lampsimaan kylille taksiasemalle. Taksin olisi varmaankin voinut tilata hotellille, mutta meidän tarkoitus oli lähteä Ierapetraan omatoimiretkelle, eikä hintaneuvottelu taksin kanssa ollut oikein mahdollinen jos sen ensin tilaisi hotellille? Joten homma käynnistyi 1,5 kilometrin lämmittelykävelyllä.

Taksiasemalla oli peräti kaksi taksia, hyvä niin sillä ensimmäinen nuori kuski kieltäytyi lähtemästä niin kauas (matkaa oli vähän vajaa 40 kilometriä). Takana ollut vanha kuski sen sijaan suostui heittämään meidät viidellä kympillä. Mersu oli siisti, mutta kuski alkoi nopeasti soittelemaan kavereilleen. Ukolla oli muutenkin kova ääni, mutta välillä hän suorastaan raivosi puhelimeen hakaten auton kojelautaa nyrkein, se oli meistä vähän tarpeetonta. Sitten ukko leppyi sadasta nollaan sekunnissa ja jutteli kanssamme normaalisti. Kehui ajaneensa taksia 80-luvulta lähtien, ja pelkäsin sen suuttuvan kun kehaisin äijän tekemää uraa. Omituista. Jotenkin olimme huojentuneet kun viimein pääsimme perille. Sen kummemmin tippiä emme antaneet. Ukko antoi meille vielä käyntikorttinsa, ja käski soittaa 45 minuuttia ennen kuin haluaisimme pois, mutta ei tuollaisen risavillen kanssa kinostele matkailla.

Saavuimme rantabulevardille, juuri sellaiselle jonka muistin lapsuudesta. Muita muistikuvia mulla ei oikein paikasta ollutkaan; hotellimme oli ollut jossain sivukadulla, mutta enää sitä ei löytynyt minkään maailman googletuksillakaan. Libyanmeren aallot olivat yhtä isoja kuin ennenkin, mutta uimareita ei näkynyt mutta eipä näkynyt oikein turistejakaan. Ilmeisesti tähän Euroopan eteläisimpään kaupunkiin ei turistimatkoja enää tehty. Vain muutama turistikauppa oli rantaraitilla, mutta esim. kahviloita kansoittivat vain paikalliset, kalevi-ikään ehtineet juorupapat.

Rantaraitti Ierapetrassa.

Rantaa toiseen suuntaan.

Delfiinipatsas.

Kävelimme ensin ”Napoleonin talolle”. En sellaista muistanut viime visiitistä. Napoleon oli yöpynyt täällä eräässä kämpässä kun oli ollut matkalla Egyptiin. Kämppä löytyi helposti, se oli rantakadulta 50 metrin päässä. Ilahduttavaa oli, että varsin rajoitetuista aukioloajoista huolimatta se oli juuri nyt auki. Sisällä päivysti kuumassa vanhempi rouva grupieerinä; sisäänpääsymaksua ei ollut eikä muita vierailijoitakaan. Kämppä oli pieni, käsitti yhden huoneen alakerrassa ja toisen yläkerrassa, ja kalustus vaatimatonta. Oli silti hauska ajatella olevansa samassa pienessä majapaikassa jossa aiemmin lattioita oli kuluttanut niinkin iso jehu 228 vuotta aikaisemmin. 

Napoleon was here.

Napoleonin talon alakerta.

Yläkerran huone.

Kirjoituspöytä ja ovi parvekkeelle.

Mitäs se ponaparta on kirjaillut täällä?

Jatkoimme kävellen rantaraittia bulevardin päätyyn jossa oli linnake. Se oli ihan hyvin säilynyt, ei kooltaan mikään suuri, mutta varmasti täälläkin oli tapeltu ottomaanien yms valloittajien kanssa. Linnake oli rakennettu vuosien 1200-1400 aikana, joskin maanjäristyskin oli sitä koittanut myöhemmin tuhota. Se oli kahdessa kerroksessa, aivan ylimpään kulmaukseen ei päässyt. Ylhäältä näkyi viereinen aallonmurtaja, jonka toiseen päätyyn oli maalattu iso Kreikan lippu. Linnakkeeseen ei ollut pääsymaksua.

Ierapetran linnoitus, eli Kástro Kalés.

Muuriin maalattu lippu.

Linnakkeen sisäpiha.

Muuria ja lippu.

Näyttää ihan joltain Tsernobyl-laitteelta.

Kammio.

Ohitimme rannalla olleen kirkon ja jatkoimme sivukatuja pisin moskeijalle. Sen oli annettu ränsistyä, se oli aidattu eikä sisäänkään päässyt. Koko kaupunki vaikutti hylätyltä, vain muutama korjattu rakennus muiden röttelöiden keskellä ei hirveästi kiillottanut kaupunkikuvaa. Ihmisiä oli hyvin vähän. Loi melkoisen kontrastin turistirysien ja turistimattomien paikkojen välille. Meitä kuumi sen verran, että päätimme palata rantaraitille ja suunnata kahvilaan. Rannalla ruopattiin jotain leväjuttua ja voimakas, paha haju levisi ympäristöön, joten piti kävellä lemulaitoksesta mahdollisimman kauas. Eräs pappa sai meidät sitten vakuuttumaan, että juuri hänen kahvilaan kannatti tulla. Tilasimme frappet ja vedet, eikä maksanut kuin 7€ yhteensä. 

Libyanmeri huuhteli Ierapetran rantoja.

Kellotorni.

Afendis Christosin kirkko (1300-luvulta) rannan tuntumassa.

Kadut kaupungin ovat pieniä ja kapeita.

Moskeija ja shadirvan.

Uskontalo tämäkin.

Kahvilapöytämme.

Näillä eväillä ja näkymillä.

Riittävästi reipastuttuamme kävimme katsomassa turistikauppojen tarjontaa. Ostin itselleni kusiluistimet, jotka maksoivat 7€ - samoista oli pyydetty Agios Nikolaoksessa 25€. Pari jääkaappimagneettia tuli ostettua myös. Myyjä seurasi kuin hai kaislikossa, joten Pp päätti kysyä thimbaleja. Myyjä ihmetteli sellaista sanaa, ei ollut kuullutkaan ja pyysi Pp:tä opettamaan sanan hänelle. Vastapainoksi Pp joutui kreikan kielen oppitunnille, ja ”daktylithraa” treenattiin sitten riittävällä pieteetillä. Ja kyllä, itse sormustinkin lopulta löytyi liikkeen valikoimista. 

Sota-aiheinen muistomonumentti.

Menu ei ollut turistiystävällinen.

Hiljaista oli turuilla ja toreilla.

Kaupunki hiljeni entisestään, ja epäilimme olisiko siesta-aika alkanut (viettivätkö kreikkalaiset sellaista edes?). Emme oikein keksineet muuta kuin etsiä taksiaseman, ja kysyä josko kuski suostuisi heittämään meidät takaisin Agiokseen. Ukko suostui oitis viidestäkympistä. Hän käytti itse asiassa mittaria, ja perille päästyämme lukemat olivat 46€:n luokkaa, mutta annoimme hänen pitää vaihtorahat. Ukko oli huomattavasti mukavampi kuin menomatkan kuski, selitti meille paikkoja ja juttuja, ja tarjosi nannaa josta mulle tuli huono olo pariksi tunniksi, olisi tarjonnut juomaakin mutta meillä oli omaakin. Saimme kyydin hotellille asti joten selvisimme kävelymatkalta.

Hotellilla lepoa hetkinen, ja lähdimme sitten Almyros-rannalle uimaan. Meri oli tänään rauhallinen, mutta hirvittävän kylmiä virtoja tuli ja meni haitaten muuten niin miellyttävää uintikokemusta. Pp pelasti vielä merihätään joutuneen ampiaisen ja vei sen rannalle kukkasen päälle kuivattelemaan. 

Hotellilla suihkut ja sitten parvekkeelle dokailemaan aiemmin ostamaamme Cair-skumppaa. Meillä ei ollut oikeanlaisia laseja, mutta juoma maistui silti taivaalliselle. Harmi kun on niin hankalasti saatavaa tavaraa, jopa Kreikassa vaikka paikallinen juoma onkin. 

Parvekeskumpat.

Illan tultua lähdimme kylille etsimään syötävää. Olimme aluksi suunnitelleet menevämme Basilico-nimiseen ravintolaan, mutta edustalle päästyämme se ei oikein sittenkään puitteiltaan meitä vakuuttanut, joten jatkoimme eteenpäin. Kävelimme melko tovin, mutta eivät ne kippolat siitä parantuneet; yllättävän vähän täällä oli hyviä kreikkalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Mistään junttiburger-jutuista emme olleet kiinnostuneet, jos kreikkalaistakin on tarjolla. Ei sitten auttanut kuin palata takaisin Basilicoon. 
 

Sisäänheittäjäukko oli ystävällinen, mutta päätarjoilija oli vähän tyly ja hätäinen, ei antanut juuri aikaa päättää ruokavalintoja. Muu osa tarjoilijoista vaikutti hädin tuskin 10-vuotiailta. Pp:n viinitilaus meni persseelleen, karahvin sijaan tuli vain lasillinen. Pp päätyi sitten lopulta pitsaan ja minä lasagneen. Kreikkalainen salaatti tilattiin alkuun, se oli ihan jees. Lisäksi talo tarjosi hummuksen ja leivät, sekä jälkkäriksi hedelmiä. Hinta 55,50€, pyöristimme kuuteenkymppiin vaikka ei tuo nyt mikään erikoinen safka ollut, arvosana max 3/5. Sitten kovahkon väsymyksen saattelemana kämpille, iltakin oli jo ajat sitten pimentynyt. 

Kreikkalainen salaatti.

Lasagne.

Pize.

Vähän hetelmää jälkkäriksi.

 

Illalliskippolamme Basilico.

  

Kisse kaltevalla pinnalla.