828# Ahvenanmaa, 10

 22.6.-23.6.2024. +19, Haze, Mariehamn

Heräsimme lauantaiaamuun klo 7.30. Pp lähti aamu-uinnille, minä jäin lolleroimaan vuoteeseen, kun en ole mikään kylmän veden ystävä heti herättyäni. Aamiaiselle menimme kahdeksan jälkeen. Jonkun verran porukkaa oli jo syöpöttelemässä, mm. eilinen isompi perheyhdistelmä, jossa lapset olivat kipeänä yskiskelemässä aamiaiskomponentteihin. Vaihdoimme pöytää, sillä halusimme olla mokomista tautipesäkkeistä kaukana. Aamiainen käsitti pari leipää, ja leikkeleet, kahvin ja mehun. Jäin kaipailemaan nakkeja ja Pp puuroa.

Aamiaissalin koristeellinen tiski.

Ei mikään erikoinen aamiainen.

Aamiaisen jälkeen lähdimme uudelleen etsimään Putinin "huvilaa" mutta emme löytäneet sitä tälläkään kertaa. Lopulta isot ja vihaiset ja nälkäiset paarmalaumat ajoivat meidät takasin autolle. Ajoimme sitten puolipettyneinä Maarianhaminaan. Auton jätimme terminaalin lähelle ja lähdimme kävelemään kohti Fiskehamnia. Miellyttävä ja helppokulkuinen polku meni meren läheisyydessä. Olimme aiemmin miettineet montako kisseä näkisimme tällä reissulla, ja kumpikin päätyi nollaan, mutta niin vain eräällä lankuista kyhätyllä polulla iso ja lihava sekä hieman utelias mutta ujohko kisse tuli vastaan. Joutsenia oli myös kosolti.

Reitti lähti sataman takaata.

Ei ollut botskia lähdössä.

Sataman jäätyä taakse maisematkin paranivat.

Laituria riitti aina vaan.

Kisse.

Aurinkokello.

Jotenkin oli kovin voipunut olo, jouduimme pitämään koko ajan taukoja ja lopulta jaksoimme kävellä vain viitisen kilometriä. Kävimme sitten terminaalirakennuksessa vessassa, palasimme autolle ja ajoimme Sjökvarteretille parkkiin. Meitä hiukoi ja poikkesimme Pub Niskaan pitsoille. Tilaaminen oli vähän kiusallista (tehtiin sisätilassa suoraan tiskille) mutta saimme lopulta apetta. Naakat olivat viime vuoden tapaan kärkkymässä pitsanpaloja ja yksi naakoista jäi jälleen kiinni verkkoaitaan. Eräs asiakas sen sitten pelasti vapaaksi ja sai muilta asiakkailta aplodit.

Pub Niskan häkki ei auttanut pitämään lintuja loitolla.

Pitseä.

Sjökvarteret.

Telefooni.

Laiturilla.

Ajattelimme käyvämme vielä Mathis-halleniin ruokakaupaan, mutta oli mokoma kiinni. Palasimme sitten omaan markettiimme Godbyhyn asti. Näimme kaupassa laivalla bongaamamme ulkolaispyöräilijämieskaksikon. Minua alkoi jo tässä vaiheessa kauheasti unetuttamaan. Ostimme jäätelöt ja sen sellaista ja sitten viimein hotellille, jossa minun piti päästä välittömästi vuoteeseen, ja nukuin varmaan tunnin. Sen jälkeen menimme uimaan; väkeä oli vähän turhan paljon joka hermostutti minua aluksi, mutta ei lopulta niin haitannutkaan. Veden lämpötila oli noussut parilla asteella eilisestä ollen tänään +22 astetta, joten kyllähän siinä kelpasi pullikoida.

Sinistä Smurffijuomaa en muista nähneenikään.

Kotio tuli ostettua sinappia tuomisiksi.

Suihkujen jälkeen lähdimme vielä käymään Jomalan kirkolla katsomassa yhtä hautaa, ja kiertelimme muutenkin kirkkomailla, ja jatkoimme sitten vielä Kantarellen-kauppaan ostamaan jos jonkunlaista tuliaista itsellemme ja muille. Kalliiksi tuli nekin ostokset. Sitten palasimme hotellille, näimme koiran joka oli selvästi karannut omistajiltaan. Veimme auton parkkiin ja kävimme etsimässä koiraa, muttemme löytäneet. Menimme rantalaiturille hieman juopottelemaan ja näimme saman koiran vielä muutaman kerran, muttemme saaneet sitä houkuteltua luoksemme. Uimasillaan oli hänkin käynyt. Laiturilla tarkeni istuskella liki yhdeksään saakka ennen kuin aurinko kääntyi puiden taakse.

Jomalan (lausutaan Jumalan?) kirkko.

Hotellin tiluksilla oleva suihkulähde köynnöskatoksineen.

Ei nyt mikään hulppein suihkulähde.

Rantasaunan käyttö olisi maksanut 20€ / naama, 150€ / koko sauna.

Kesäjuomaa.

Testiin myös Skåne akvavit. Arvosana 4/5.

Yöllä nukutti ihan kohtalaisesti semi-juopottelusta huolimatta. Heräsimme klo 7.40, Pp meni taas aamu-uinnille minun jäädessä keräilemään voimia aamiaiselle siirtymisen suhteen. Onneksi sairasta lapsiperhettä ei ollut siellä enää. Tällä kertaa aamiaisen jatkeeksi oli puurokattila, mutta tuotos oli epäonnistunut möhkäle kuivunutta kaurakokkaretta, ettei saanut Pp:kään sitä syödyksi. Kahvissa oli jotain kummallista vaikuttavaa ainesosaa joka sai miespuoliset poistumaan pikaisesti vessaan; itselleni kävi niin mutta myös naapuripöydän ukolle. Harmillinen välipysähdys.

Tänään oli kotiinlähdön aika. Aamu sujui pakkaillessa ja tavaroiden viemisessä autoon, yllättävän monta kassillista sitä kamaa olikin. Check outtia emme onnistuneet tekemään, sillä respa oli suljettu verkkoaidalla, mutta nakkasimme avainkortit verkon läpi kuten toisetkin näyttivät tehneet. Kymmenen kieppeillä lähdimme kohti Maarianhaminaa. Ensiksi pysähdyimme ostamassa vähän Pp:n mielimiä elintarvikkeita.

Suljettu respa.

Ajoimme auton terminaalin lähelle parkkiin ja menimme merimuseeoon ja Pommerniin. Olin käynyt täällä kolme vuotta sitten, joten paikka oli melko hyvin minulla muistissa, mutta ihan Ok se oli silti nähdä uudelleenkin. Tänne pääsi yhdistelmälipulla, ja meillä kun oli museokortit niin ei maksanut mitään ylimääräistä. Kiinnostava nähtävyys kyllä jos Maarianhaminassa liikkuu, annoimme kummatkin arvosanat 4/5 ja saimme pari tuntia aikaa kulutettua. Oli melko lämmin päivä ja oli vähän voipunut olo taas.

Merimuseoon tästä.

Ja Pommerniin tästä.

Iso paattihan se oli tämä.

Syväys.

Mastoja.

Possunen.

Ankkurinnostokoneisto.

Ruori oli minusta asennettu väärinpäin. Näkymä peräpäähän.

Näkymä Pommernin kannelta satamaan.

Miehistön syömä- ja makuutiloja.

Laivakokin muistilista.

Päällystön kylppäri.

Tanskassa oli näemmä ainakin käyty.

Pp:tä miellyttänyt kuva.

Merimuseon puolella oli keulakuvia.

Kiva hantaaki arkussa.

Toinen alkuperäisistä merirosvolipuista koko maailmassa.

Juhannussalko löytyi täältäkin.

Menimme sitten puoli kahden maissa jonottamaan terminaaliin. Kuumalla parkkiksella sai istuskella taas melko tovin. Autoille check in menee kiinni jo tuntia ennen laivan lähtöä, joten odottelu on aina pakollista. Tällä kertaa ei tarvinnut ajaa sivustasta sisään, mutta hattuhyllylle jouduttiin kuitenkin hyvin ahtaaseen paikkaan. Meillä oli onneksi hytit; oltiin otettu se etukäteen eikä maksanut juuri mitään, olisikohan toista kymppiä maksanut ikkunallinen hytti seiskakerroksesta. Viimeksi ostimme ikkunattoman hytin suoraan laivasta, ja se maksoi varmasti nelinkertaisen hinnan.

Tylsää odottelua terminaalissa.

Iso joukko pyöräilijöitä odottelemassa laivaan pääsyä.

Laiva saapumassa satamaan. Kohta mennään.

Hytti.

Ja perus-wc.

Minua ramasi kamalasti ja olisin halunnut heittäytyä makkoomaan, mutta Pp hinkui skumppaa joten pitihän sellaiset käydä hakemassa. Hetken aikaa katselimme kymppikannelta loittonevaa Ahvenanmaata. Haimme sitten kahvilasta pikkolopullot + paksujalkaiset bensisskumppalasit ja menimme hyttiin ne juomaan. Kivaa oli, että näimme Herrön näköalatornin, jossa olimme käyneet aamuyöllä tullessamme. Laiva lipui todella läheltä siitä ohi. Sen jälkeen sain hetken aikaa koisia, Pp lähti sitten ostoksille kauppaan.

Laivan kymppikannella.

Sinne häipyi Ahvenanmaa ja Kiviristi.

Tarkkaavaisimmat pystyisivät bongaamaan Herrön näköalatornin.

Klo 17 meillä oli varattuna buffa. Jo odottaminen buffan edessä oli kamalaa. Pikkulapset itkivät ja huusivat, ihmiset puhusivat Turun murteella ja jotenkin rupesi niin ärsyttämään koko juttu. Kun ovet aukesivat kaikki ryykäsivät tietysti sisään kuin eivät olisi koskaan ruokaa nähneetkään. Alkuruuat oli pelkkää silliä kuudella eri tapaa, ja pääruoka oli pelkkää paahtopaistia ja suolattomia kermaperunoita. Voi hyvänen aika mitä rahan tuhlausta. Missä oli lämminsavulohi ja lihapullat? Jälkkäri pelkkää sheissea myös. Ei tästä voi antaa kuin 1/5 arvosanaksi, ja sekin paahtopaistin ansiosta. Rupesi ärsyttämään niin, että oli pakko kitata muutama lasi viiniä. Ei enää ikinä Turun laivan buffettiin, se on varma. Se oli jo vuosi sitten kamalaa ja nyt vielä hirveämpi koettelemus. Vieressämme istui joku vanhempi saksalaispariskunta ja nekin kävivät vähän ärsyttämään. Haasteena heillä oli pippurimylly, jonka käytössä yritimme neuvoa parhaamme mukaan.

Buffameininkiä.

Ainoa syömäkelpoinen setti buffasta.

Mun teki mieli sellaista savuviskiä, joten kävin vielä ostamassa pullon kotiin tuomisiksi + vähän vettä heti käyttöön, ja sitten hyttiin odottelemaan laivan saapumista satamaan. Siivooja ryykäsi sinne jo ennen maihin saapumista. Sekin vähän kummastuttaa, mutta on ehkä pakon sanelema juttu, jos satamassa ei ole aikaa riittävästi hyttejä siivoskella.

Melko tovin kesti taas ennen kuin pääsimme ajelemaan autolla ulos laivasta, todennäköisesti viimeisten joukossa. Ajoimme Turun keskustan halki motarille, ja sen jälkeen helpotti ajohommat. Matka Hesaan meni sutjakkaasti ja perillä taidettiin olla joskus kymmenen jälkeen.

Hermostunutta odotusta autokannella.

* * * *

Arvio: Kivaa oli taas, ja kelit suosivat, vaikkei nyt mikään superlämmin ollutkaan. Punkeilta vältyttiin ja muilta onnettomuuksilta. Meno ja paluumatka ovat kyllä niin raskaita, että huhhuh. Arvosana 4/5.