936# Kuala Lumpur, 4

19.5.2026, Tuesday, +35, Partly cloudy, Kuala Lumpur, Malaysia

 

Heräsimme puolta tuntia myöhemmin kuin tavallista, ja aamiaiselle suuntasimme klo 9. Mun ei tehnyt sitä mieli ei sitten yhtään. Lisäksi meiltä oli aikaisempina aamuina kyselty Whatsappilla mitä haluaisimme aamiaiseksi, mutta ei tällä kertaa. Se sai aamiaisgrupieerin taas hämilleen, ja oli jonkun verran säätämistä ennen kuin saimme tilaukset sisään. Tällä kertaa mehuakaan ei kuulunut, joten iso club sandwich ranskalaisilla oli entistä ikävämpi syödä ilman juotavaa. Oli siinä americano, mutta kahvi oli juotu jo ajat sitten ennen kuin sapuska valmistui.

Sitten huoneeseen uusiounille. Meillä ei olisi tänään sen ihmeempää tekemistä, joten nukkuminen oli molempien mielestä oiva vaihtoehto. Itse ainakin posotin puolitoista tuntia unta palloon.

YouTubetimme maanalaisen reitin Pavillion-ostoskeskukseen Bukit Bintangin kaupunginosaan. Paikoitellen oli semi-ilmastointi, välillä piti kävellä tien päällä olevia putkia pitkin (samanlaisia kuin meillä on laivaterminaalissa). Poikkesimme yhteen FamilyMartiin hakemaan chikit (paneroitu, rasvainen ja tulinen kanaleike) ja vettä. AT osti vielä jonkun FamilyMart-puzzlen veljen lapsille tuliaisiksi.

Hotellin lähellä ollut Kiinamarketti.

Yhteysputkista tuli mieleen laivan terminaalit.

Huomattavasti helpompaa kävellä kuin kadulla.

Evästä FamilyMartista.

Näkymä sillalta.

Viimein saavuimme ostarille. Ei se minusta ollut sen hienompi kuin oma lähiostarimmekaan. Meitä huvitti Sam Edelman-niminen naisten kenkäkauppa. Kuvasimme kadulla Bukit Bintang-meininkiä, mutta ei sekään oikein vakuuttanut. Menimme sitten Uniqloon ja ostimme itsellemme t-paidat 59RM hintaan (n. 13€). Maksoin kortilla ja kuitti tuli suomeksi, se hämmästytti minua, tai sitten en ole laittanut ennen merkille sellaista tapahtuvan. Löysimme Donkin, mutta kuten viimeksikin, se oli vain ns. ruoka-donki. Ostimme kuitenkin tölkilliset hi ballia illaksi. Kävelimme edes takaisin muutamaakin eri kauppakeskusta, ne ovat ihan ok kun on ilmastointi, mutta ei siellä meille mitään mielenkiintoista löytynyt. Päätimme sitten jossain vaiheessa lähteä kävelemään takaisin hotellille päin, jalkamme tuntuivat väsyneeltä ja ennen kaikkea kuumuus alkoi käymään ylitsepääsemättömäksi. Kolmisen tuntia kävelyä ja matkaa tuli taivallettua yli 10 kilometriä, riitti meille.

Jälleen yksi suihkulähde.

Bukit Bintangin katunäkymää.

Mitenhän tästä päästään yli...

Saudi Burger olisi kyllä vähän kiinnostanut.

Harmi, että letti oli mintissä, muuten olisi ollut must-kohde!

Hotellilla suihku ja sitten menimme vähän uima-allasalueelle uiskentelemaan. Vaikka altaan jakaa kaksi pilvenpiirtäjää, niin tuntuu ettei uiminen ole kovin suosittua ihmisten keskuudessa, sen verran rauhaksiin saapi olla. Melkein nukahdimme lavitsoille, oli niin raukea fiilis siinä hissimusiikin soidessa ja lievän tuulen sivellessä uimisesta viilentynyttä ihoa. Päätimme pitää pienen tauon toisistamme ja vetäydyimme omiin huoneisiimme. Toisin kuin AT:lla, mulla toimi telkkari. Katselin sitä hetken aikaa, mutta se näytti urheilukanavaa lukuun ottamatta vain pelkkiä malesialaisia kanavia. Suurin osa niistäkin tuntui olevan jotain islamin uskoista meininkiä, josta en tietenkään ymmärtänyt tuon taivaallista. Paras ohjelma taisi olla Girls vs. gangsters-sarja.

Malesialaista ruokaohjelmaa telkkarista.

Girls vs. gangsters kiinalaisten versio Charlien enkeleistä?

Mulla ei ollut käynyt siivoojaa koko vierailun aikana, mutta epäilin sen johtuvan siitä kun otin aina aamiaisen jälkeen uusiounet ja laitoin ”älä häiritse”-lapun oveen roikkumaan. Nyt mennessäni AT:n huoneeseen siivooja tuli puheilleni (paikallisten englannin murre on jotain sellaista mitä en ole koskaan kuullut ja minun oli aluksi vaikea ymmärtää mitä ukko puhui) ja selitti olevansa pahoillaan kun ei ole päässyt siivoamaan huoneistoani kun on aina älä häiritse-lappu päällä, ja haluaisinko jos hän tulisi nyt. Sanoin lähteväni aamulla joten ei ole tarpeen. Mutta olipa ystävällistä.

Joimme yhdet mietintäkaljat ja lähdimme sitten Petronas Twin Towerin ostariin, jossa olimme aiemmin bonganneet TGI Fridaysin. Sen kummemmin menua tutkimatta menimme sisään, tilasimme kaljat ja hampurilaiset. Ne olivat todella hyviä, ei pelkästään Malesian mittapuulla vaan ihan oikein muutenkin. En yleensä saa sellaista oikeaa hampurilaisannosta syötyä, mutta tämä meni naamariin ja palvelukin oli hyvää. Arvosana 4/5. Sitten kävimme hakemassa aamupalaa, sillä seuraavana aamuna meillä olisi aikainen lähtö, eikä aamiaisserviisi olisi vielä auki (Luojalle kiitos tästä).

TGI Friday's.

Kippolasalissa oli tilaa.

Olipas hyvä junttipurilainen!

Hotellille päästyämme menimme vielä yläkerran baariin cocktaileille. Meidän bangladeshilainen vakitarjoilija oli palannut työvuoroon eilisen vapaapäivänsä jälkeen, ja teki meille drinksut. Ne olivat superkalliit, ja täällä aina lisätään automaattisesti palvelumaksu hintojen päälle, joten tarjoilijaa ei tarvitse tipata (emmekä ole juuri tipanneetkaan), mutta nyt annoimme ukolle 50 RM tipin (~12€). Taisimme saada vähän arvostusta hänenkin suunnalta.

Seuraavana päivänä olisi paluu Singaporeen. Onneksi olimme älynneet myös tsekata onko respa 24/7 auki. Järkytykseksemme se ei ollutkaan vaan avattiin aamulla vasta kahdeksalta, ja silloin meidän pitäisi olla jo tien päällä. AT selvitteli Whatsappilla (jonka käyttö oli täällä pakollista, sisäänkirjautuessa piti antaa tilitiedot!) miten menetellä. Sieltä käskettiin käydä tekemässä check out ennen klo 1 yöllä, joten teimme työtä käskettyä. Saimme samalla molemmat 200 RM:n depositit takaisin. Hyvä juttu, mutta miten ehtisimme käyttää sellaisen summan enää pois ennen kuin poistuisimme Malesian maaperältä?

Kävin sitten vielä suihkussa ja katselin jonkun aikaa telkkaria ennen nukkumaan menoa.

Huonenäkymät vaikuttivat epätodelliselta aina vaan.

Petronas Twin Tower tutulla paikallaan.

935# Kuala Lumpur, 3

18.5.2026, Monday, +34, Haze, Kuala Lumpur, Malaysia

Heräsimme jälleen tuttuun turvalliseen aikaan kahdeksan jälkeen, ja menimme aamiaiselle. AT oli vaihtanut aamiaisensa englantilaistyyppiseen ratkaisuun, minä menin vielä Club Sandwichilla. Minulla oli ollut hieman nälkä nukkumaan mennessä, mutta nyt ei nälättänyt enää yhtään, sain annoksesta ehkä puolet syötyä. Myös kahvi oli poikkeuksellisen pahaa. Varmasti pahin cappuccino minkä olen juonut. Oli maanantaiaamu, ja duunarit olivat jälleen raksalla töissä, ja Petronas Twin Toweriin oli tullut lisäksi erillinen uloke, josta roikkui omituisia köysiä. Päättelimme niiden kuuluvan ikkunanpesijöille.

Oma aamiainen oli samaa mättöä kuin edellisenäkin kerralla.

AT rohkeasti rokan syö, eli "englantilaisen aamiaisen".

Tunti lepoa huoneessa, ehkä vähän reilukin ennen kuin lähdimme Batu Cavesille. Otimme Grab-taxin, se tuli muutamassa minuutissa hotellin oven eteen. Matka Batulle kesti ehkä parikymmentä minuuttia, kuski ajoi ensin 40:n alueella kahdeksaakymppiä, ja sitten kiihdytti koslansa 130 km/h nopeuteen. Minua vähän hirvitti ajotapa, mutta pääsimme hengissä perille. Erikoista oli nähdä paikallisten mopoukkojen tyyli, jossa edestä napitettava paita oli puettu väärin päin päälle? Tekoälyn mukaan syynä tähän oli, ettei tuuli läpsytä paitaa ärsyttävästi, ei ole niin kuuma eikä aurinko polta, eikä hyönteiset napsahtele niin ikävästi rintamukseen.

Batu Cavesin luoliin ei ollut pääsymaksua, mutta kaikenlaista ukottajaa oli liikenteessä. Menimme ensiksi ylös luolaan, jonne oli 272 porrasta. Paikka oli ollut joskus jopa Suomen Amazing Racessa, jossa kilpailijoiden piti laskea rappusten määrä ja ilmoittaa sitten lukema jollekin hindulle huipulla. Jotkut tekivät tarkistuslaskentaa moneen kertaan, toiset tyytyivät kysymään oppaalta kuinka monta porrasta on. Me kävelimme raput kerran, ja se pisti soijan valumaan aivan uskomattomasti, lämpöä oli varmasti se 34 astetta ja portaat olivat jyrkkiä ja kapeita. Paikalla oli apinoita, ja ne pöllivät tavarat turistien käsistä, joten en uskaltanut ottaa puhelinta esiin. Huomasin myös hikipyyhkeeni jääneen hotellille, sitä sadattelin katkerasti moneen otteeseen.

Puluja ja apinoita.

Lampi.

Pyyhe päällä temppelissä? Tuonne ei uskallettu mennä.

Apina veteli banaania naamariin.

Värikkäät raput, ja "I'll protect ya".

272 porrasta, saa suorittaa!

Kohta perillä.

Ylhäältä avautuvia näkymiä.

Luolan suuaukolla.

Luolan sisällä.

Eih, lisää portaita.

Aukko luolan katossa.

Hindujumala Shiva Nataraja.

Näimme kuitenkin mestat ja kuvasimme mielestämme kaiken kuvaamisen arvoisen. Ostin ylhäältä veden 3 RM (0,65€) hintaan, se oli mielestäni edukas kun ottaa huomioon roudauskulut. Sitten lähdimme laskeutumaan rappusia alas, pelkäsin reisieni hapettuvan ja kolme seuraavaa päivää olisi tuskaa kävellä. Viimein alas päästyämme olimme hiestä läpimärät, ja menimme ensimmäiseen kahvilaan. Koska olimme inkkareiden hindutemppelissä, niin myös asiakaskunta oli inkkaria, ja meininki aivan kuin Delhissä. Tarjoilija oli ystävällinen mies, joka varoitti meitä feikkitarjoilijoista ja siitä, että joutuisimme menemään tiskille maksamaan, ja myyjä todennäköisesti koittaisi kusettaa meitä länkkäreitä. Uskomatonta. AT otti jonkun jääkahveen, minä otin mehua. Ne taisi olla bulkkikamaa, ja hanavedestä tehdyt jääpalat oli varmasti kauhottu intialaisilla käsillä itse mukiin. No, nyt menisi sitten vatsahappobakteerien teho ns. testiin.

Vuvve ottamassa lepiä kun ei ollut muuta tarjolla.

Kävimme seuraavaksi "talvimaailmassa", luulimme paikkaa ensin ukotukseksi, mutta saimme ostettua liput joltain häröltä ukolta á 10 RM hintaan. Ukko sanoi sisällä olevan -7 astetta, ja tarjolla olisi toppavaatteita, mutta totesimme olevan Suomesta. Ukko itse puki tamineet päälle ja vei meidät sisään. Olihan tuo tietysti kylmä kun meillä oli hiestä läpimärät vaatteet, mutta alue oli pieni ja jääveistokset yms oli äkkiä kuvattu. Ulos tultuamme silmälasit jäätyivät välittömästi samanlaiseen jäähän kuin auton tuulilasi pakkasyön jälkeen. Ihan mielenkiintoinen paikka kaiken kaikkiaan. Kävimme sitten vielä juna-aseman vessassa, ja sen jälkeen tilasimme taksin jota sai odotella liki 10 minuuttia.

Magica Snow house.

Jäähuoneessa oli hämärää.

"Vartija" hytisi nurkassa talvivaatteissaan :D

Patsas sopii skandinaaviseen mielenmaisemaan ?/5?

Liukumäki tuskin olisi kestänyt meitä.

Pingviinit ja pagodat.

Seuraavaksi menimme Central Marketiin. Sinne ajo kesti puolisen tuntia. Paikka oli seesteinen ja rauhallinen, ei yhtään ukotusta tms ja tuotteita sai katsella rauhaksiin. Ostimme magneetteja ja pinssejä. Lisäksi paikka oli sisätiloissa, joten ei tarvinnut hikoilla ulkona kuumassa. Hyvä mesta oli tämä.

Takaisin kohti keskustaa.

Laitakaupungin ostari oli vähän köyhemmän oloinen.

Turistikamaa etsimässä.

Sitten ulkona kävelyä; olin laittanut aurinkorasvaa toisin kuin AT, mutta silti pelkäsin palavani. Oli ennustettu pilvistä iltapäiväksi, mutta aurinko paistoi edelleen sangen voimakkaasti. Kuvasimme isokokoisen Sultan Abdul Samadin hallintorakennuksen (jota luulimme ensiksi moskeijaksi), joka sijaitsi Itsenäisyyden aukion (Dataran Merdeka) vieressä. Poikkesimme 7-eleveniin nauttimaan ilmastoinnista, vedestä ja sipseistä. Levättyämme jatkoimme Chinatowniin. Täällä oli jonkun verran häröä jengiä, osa nukkui kadulla ja yksi mies otti munasillaan suihkua vesihanan vieressä keskellä vilkasta katua (vaikka minusta oli järkyttävämpää huomata hänen juovan sitä vettä). Kun viimein pääsimme Chinatownin vilkkaimmalle ostoskadulle Petaling Streetille, niin olimme aivan kypsiä koko touhuun. Ukottajat hyökkäsivät kimppuun kuin yleinen syyttäjä, emmekä keksineet mitään ostettavaa, joten päätimme tilata taksin takaisin hotellille. Saisi riittää tämän päivän agendaksi.

Muraali.

Kauppakadulla.

Tällaisia pieniä kanavia tuntui risteilevän pisin Kuala Lumpuria.

Sultan Abdul Samad-hallintorakennus.

Itsenäisyyden aukio (Dataran Merdeka).

Standard Charteredin vanha pankkirakennus.

Merdeka 118 on maailman toiseksi korkein rakennus (678 m).

Kävimme suihkussa, ja menimme sitten uima-altaille hillumaan. Tällä kertaa muistin mitata veden; se tuntui edelleen kylmältä, mutta oli peräti 29-asteista. Piti käydä sitten vielä uudestaan suihkussa huuhtelemassa kloorivedet veks, ja lähdimme sen jälkeen hakemaan illallista. Kävelimme ensiksi Petronas Twin Towerille, koska ajattelimme siellä olevan postilaatikko, jonne voisimme nakata aiemmin kirjoittamamme postikortit. Se oli mennyt jo siltä illalta kiinni, joten piti sitten infotaulusta etsiä posti. Lopulta sellainen löytyikin. Sen jälkeen menimme neljänteen kerrokseen Kyoto Katsu-nimiseen japanilaiseen ravintolaan. Listalla ei ollut kaljaa, kuten ei missään muussakaan ravintolassa jossa olemme olleet, mutta myyjältä kysyessämme hän sanoi, että sellaista kyllä saataisiin järjestettyä. AT otti Curry Beef katsun, minä otin Beef katsun (tonkatsu on yleensä porsaanlihaa, mutta täällä oli näköjään eri variaatioita). Sapuskat ja juomat maksoi 165,40 RM, maksoimme käteisellä kun halusimme päästä eroon rahoistamme. Sitten kävimme vielä 7-elevenissä hakemassa kaljaa, ja palasimme hotellille niitä nauttimaan.

Auringonlasku hotellihuoneen ikkunasta.

Kauppakeskukset olivat hienoja.

Illalliskippolaksi valikoitui taas japanilainen.

Tonkatsua ja Sapporoa, mitä muuta ihminen tarvitsee...

Kiinakauppa haki työntekijöitä. Pitäiskös?

Kattoallas illan hämärässä.