862# Riika, 7

 8.12.2024, Sunday, +1, Overcast, Riga, Latvia

 

Herätys yhdeksän kieppeillä. Olo ei ollut kovin kehuttava (tässä vaiheessa luulin huonoa oloa vielä perinteiseksi kankkuseksi). Menimme aamiaiselle, se ei maistunut juurikaan paremmalta kuin edellisenä aamuna. Sen jälkeen reiluksi tunniksi huoneeseen uusiounille. 

AT jäi vielä Riikaan, mutta minun oli tarkoitus ilmoittautua työpaikalle seuraavana aamuna, joten se oli kotiinpaluupäivä. Pakkasin vähäiset tavarat ja tein check outin klo 12, ja maksoin samalla riistohintaisen viiden euron vesipullon pois. Oli vähän kiusallista sitten check outin jälkeen kurvata takaisin hisseille ja mennä AT:n huoneeseen viemään matkatavarat sen sijaan, että olisi lähtenyt menemään, kyllä siinä taisi respa vähän ihmetellä. 

Lähdimme vähän ulos kävelemään, päätarkoituksena viedä postikortit laatikkoon, mutta postilaatikon löytäminen olikin yllättävän haastavaa hommaa. Pyörimme aikamme vanhassakaupungissa, mutta yhtään postilaatikkoa ei tullut vastaan. Menimme sitten Origo-ostoskeskukseen, jossa oli kyllä aukioleva postitoimisto, muttei ainuttakaan postilaatikon näköistä pömpöliä. Väkeä oli sen verran, ettemme jaksaneet jäädä jonottamaan ja asiasta kyselemään, mutta yhtäkkiä pamahti mieleen, että viimeksi oli sama ongelma ja löysin silloin laatikon juna-aseman lähettyviltä. Juna-asema oli Origo-ostarin kanssa samassa kompleksissa, joten pienen etsiskelyn jälkeen lodju löytyikin. Palasimme sitten hotellille katsomaan telkkaria.

Olen nähnyt näitä muuallakin. Liittynevät ihmisketjumiekkariin?

 

Vapauden muistomerkki harmaana sunnuntaina.

Hökötys puistossa.

Riiassa oli vielä Stockmann.

Latvian tiedeakatemian rakennus toi mieleen Moskovan.

 

Steissin lähettyviltä löytyi postilaatikko.

Puoli kolmelta menimme käymään viereisessä Hesburgerissa, pitihän sellainenkin testata, kun en ollut aiemmin ulkomailla Hesessä käynyt. Mun olisi tehnyt mieli kebabhampurilaista, mutta toisaalta uteloitti ottaa vertailun vuoksi peruskerroshampurilaisateria. Ne ostettiin automaatista. Oli jonoa, joten ruuan toimituksessa kesti tovin. Sen verran Suomeen oli eroa, että ketsupit olisi pitänyt tajuta tilata jo varsinaisen tilauksen yhteydessä sillä se oli maksullista. Nähtävästi myös suola, sillä ranskalaisissa niitä ei tuntunut olevan yhtään. Paperitkin piti hakea kassalta. Juoma oli vain 2,5dl. Majoneesia oli hampurilaisessa vähemmän kuin Suomessa (mikä oli minusta vain hyvä asia). Hinta oli muutaman euron halvempi kuin Suomessa, mutta ei tästä voi antaa arvosanaksi kuin 2/5.

Monitasobursaa naamariin.

Puoli neljältä minun piti alkaa tekemään lähtöä lentokentälle. Hieman hermostutti. Muistelin, että lentokentälle meni bussi, mutta sen käyttö oli jotenkin hankalaa, joten päätin helppouden vuoksi tyytyä taksiin. Liettuassa olin käyttänyt Boltia, ja sama toimija näytti olevan käytössä täälläkin, joten tilasin apilla kyydin. Seitsemän minuutin kuluttua auto tulikin; kuskiesittelyssä oli nuori mies, mutta nyt ajurina oli kuitenkin vanha ukko (auton rekkari kuitenkin piti paikkaansa, joten olikohan vanha kuski alihankkijana tms). Papparainen ajoi kuin hullu, piiskasi Toyota Yariksestaan irti minkä lähti, minua suorastaan pelotti. Matka meni näin ollen nopeasti, maksoi 11,20€ mutta olin höveli ja annoin 15€. 

 

Riikan lentokenttä ei ollut suuren suuri, ja vaikutti selkeältä. Olin edellisenä päivänä tehnyt Finnair-apilla check innin ja ruumatavaroita ei ollut, joten ei muuta kuin turvatarkastukseen. Siinä näytti kylttien mukaan olevan 13 minuutin jonotus. Lopulta jono meni ihmeen nopeasti ja suorastaan yllätti minut niin, että käsidesikin jäi housujen taskuun, mutta eipä tuota kukaan huomannut ja pääsin ykkösellä läpi. 

Kiertelin hetken mestoja. Minulla oli tunti odotettavaa, ja mietin jos olisi käynyt kaljalla, mutta hain sitten kaupasta pelkän vissyn, ja menin istuskelemaan penkeille ajatuksiini vaipuen. Repussa olisi ollut tuliaispullon mentävä tila, mutta olo oli kovin vetämätön, enkä jaksanut hylätä penkkiäni. Kyllä se odottelu sitten lopulta meni ja boardaus alkoi. Flygarina oli pieni Norran potkurikone, joka lähti jostain varikkoalueen tietämiltä, joten sinne oli vielä bussikuljetus. Paikkani oli rivillä 13, yskivän naisen vieressä.

Notkumista lentokentällä.

Kohta matkaan.

Lento kesti tunnin, koitin käyttää ajan nukkumiseen, mutta ei sellaisestakaan mitään tullut. Kone laskeutui tietysti Helsinki-Vantaan kaikkein kauimpaiseen nurkkaan, josta kesti ikuisuus kävellä ulos. Otin taksin himaan, ja juuri kotikadulle kääntyessämme aloin miettimään, olinkohan sittenkin sairastunut johonkin muuhun kuin krapulaan.

Potkurikoneemme laskeutui lentokentän kauimpaiseen kolkkaan.

 

* * * *

Arvio reissusta: Menomatkan bussimatka kesti sen 12 tuntia, ollen alkuperäisestä aikataulusta tunnin myöhässä siltarempan vuoksi. Riikan joulutori oli OK, en ollut ulkomailla oikein sellaisessa koskaan ollut (ohimennen kerran Tanskassa, mutta en laske sitä tähän). Hotelli oli ihan kelpo. KGB-museo oli parasta reissussa, siitä annan täydet 5/5. Yllätyksiä reissu ei tarjonnut muuta kuin koronan, joka iski paluun jälkeisenä yönä täysillä, ja siitä toipumiseen menikin seuraava viikko. Kokonaisarvosana reissusta 2/5.

Seuraavan viikon ohjelma.

861# Riika, 6

 7.12.2024, Saturday, -0, Overcast, Riga, Latvia

Heräsin krapulaisissa seitsemän maissa. Päätä särki kovasti ja oksetti niin, että vatsa kramppasi. AT tuli sitä vastoin pirteänä herättelemään minua jossain vaiheessa, mutta totesin hänelle olevani kanttuvei, ja tarvitsevani lisäaikaa suoriutumiseen. Lopulta pääsimme aamiaiselle klo 9.30. Sain hieman syötyä jotain ja hörpättyä kahvit ja mehut, olo vähän koheni, mutta tarvitsin vielä tunnin uusiounet.

Aamuinen näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Aamiaispöydän valikoimia.

Aamiaista hamuilee jo käsi.

Sitten kylille. Raittiissa ilmassa kävely hieman piristi, kävelimme vailla päämäärää vanhassa kaupungissa kuvaten samalla mahdollisia kohteita. Päädyimme joulutorille, joka oli ääriään myöden turvoksissa väkeä. Ostimme kojusta kuumat totit; mukeissa oli 2€:n pantti, ne piti käydä palauttamassa erilliselle palautuspisteelle, ja sai uutuuttaan hohtavan kahden euron kolikon takaisin. Aika kylmä keli oli, mutta toti oli aika tuju + kiehuvan kuuma, joten se lämmitti hieman horkkaista oloa. Väentungoksessa pyöri myös rikollisen näköistä sakkia, joten katsoimme viisaimmaksi laittaa lompakot povitaskuun.

Metropole-hotellimme päivänvalossa.

Aamu alkoi kävelyllä vanhaankaupunkiin.

Kissetalo.

Aamupäiväinen joulutori.

Totia kylmään aamuun.

Jäätä.

Kävimme hieman etsiskelemässä turistikauppoja, kunnes MS ilmoitti olevansa myös mestoilla, joten palasimme takaisin torille ja otimme toiset totit M:n seuraksi. Täältä olisi saanut myös ruokaa, mutta se oli aika kuvottavan näköistä, joten skippasimme kiinteän ravinnon tällä kertaa. Jatkoimme sitten kesken jäänyttä tuliaisostokierrosta, löysimme ihan pätevän liikkeen jossa kaksi ystävällistä naismyyjää, toinen oli tosin kauheassa yskässä. Saimme ostettua riittävät jääkaappimagneetit ja postikortit. Postimerkkejä hänellä ei ollut myydä, mutta niitä sai Narvesen-kioskista (joka vastaa vähän niin kuin meidän entisajan R-kioskia). Ostin samalla jonkunlaisen leipäsydeemin ja oluen, jotka vedin hotellilla pika-pikaa naamariin. Mulla oli iltapäiväksi KGB-museokierros, mutta AT ja MS eivät olleet saaneet kierrokselle enää lippuja, joten tässä vaiheessa tiemme hetkeksi erkanenivat.

Mustapäiden talo 1300-luvulta.

Vyötiäis-patsas.

Pinkki joulukuusi, vau!

Latvian kansallisooppera.

Puistoa halkova Pisetas kanals.

Vapauden muistomerkki.

Maistuisiko siankärsämö?

KGB-museo oli ilmeisen suosittu, sillä viimeksikin Riiassa käydessäni se oli loppuunmyyty, joten ajoissa kannatti olla lipunmyynnin suhteen - nytkin oli vielä off-season. Museo oli vähän syrjempänä vanhastakaupungista, osoitteessa Brīvības iela 61. Kävelymatkaa tuli noin 1,5 kilometriä. Löysin sinne aika helposti, vaikka museon fasadi oli ehkä tarkoituksellisestikin vähän huomaamaton. Paikalla piti olla kymmenen minuuttia etukäteen. Minkäänlaista vastaanottoa ei ollut, mikä vähän hämmensi, mutta yleisissä tiloissa joissa paikkaa pääpiirteittäin esiteltiin oli onneksi muitakin ihmisiä odottava ilme kasvoillaan. Joku vanhempi suomalaispariskunta näkyi osallistuvan kierrokselle myös. Mulla alkoi olemaan vähän WC-hätä, mutta toiletti oli kaputt & käyttökiellossa, se oli ikävä läppä.

Uudempaa Riikaa.

Rīgas Kristus Piedzimšanas katedrāle.

Musta kerrostalo.

 

KGB-museon pääovi oli vaatimaton.

 

Museon vastaanottotiski.

Punaista viivaa seuraamalla pääsi treffipaikalle.

KGB:n logo.

Vankeja.

Viimein liput tarkistettiin ja kierros alkoi. Sinne oli 12 vuoden ikäraja; mukana oli yksi lapsi joka uskalsti itse kysyä oppaalta pääsisikö mukaan, ja kyllä hänet tuosta suorituksesta palkittiin mukaanpääsyllä. Opas vaikutti ensi hetkistä lähtien mukavalta ukolta, puhui sellaista englantia mitä minäkin ymmärsin, ja jota jaksoi kuunnella. Meidät kierrätettiin koko selliosastossa, näytettiin ulkoilutilat (josta näkyi juuri ja juuri sen verran taivasta, että sen näki - puolet oli peitetty naapuriasunnon vuoksi; paikkaa pidettiin yleisenä salaisuutena, mutta ei kuitenkaan haluttu, että uteliaat olisivat nähneet mitä vankilan pihalla tapahtui), kuulusteluhuoneet (jossa haluttujen tulosten vauhdittamiseksi nähtävästi käytettiin pamppua) ja keittiö läpikotaisin sekä teloitushuone. Vangit tuotiin tänne kuulusteltavaksi, yleensä viettivät täällä 1-2 kuukauden ajan ennen kuin heidät lähetettiin Siperiaan (vapauttaminen ei tainnut tulla kysymykseen). Selleissä oli ahdasta, yksi peltiämpäri toimi koko sellin vessana jossa oli ties kuinka monta vankia. Valot olivat yötäpäivää päällä, ja lämpötila oli säädetty 30 asteen tietämille kesät talvet (eikö kylmyys olisi ollut pirullisempaa?). Ulkoilupiha oli muurien suojassa niin, että näkyi vain pieni kaistale taivasta, joskin 20 minuutin reippailu suoritettiin katsomalla maahan ja kävelemällä ympyrää. Teloitushuone esiteltiin viimeisenä; käytävän seinä oli purettu, mutta pehmustettu ja äänieristetty ovi oli jätetty paikoillen. Tiiliseinä oli täynnä luodinreikiä; aina homma ei kuitenkaan päätynyt niskalaukaukseen, vaan uhria saatettiin pelotella ja ammuttiinkin tahallaan ohi. Ainakin 188 ihmistä oli tänne teloitettu; homman jälkeen ruumis heitettiin sisäpihalla odottaneeseen pakettiautoon ja ruumis dumpattiin ties minne. Hyvin mielenkiintoinen mutta erittäin creepy paikka. Arvosana 5/5.

Tässä kirjattiin uudet vangit sisään.

Lienee aikaa kun nuo monitorit olivat viimeksi käytössä.

Näihin hyllyihin laitettiin vankien mukana tuoma omaisuus.

Kuulustelua valvoivat herrat Lenin & Stalin.

Ahtaita käytäviä.

Ryhmäselli.

Vessanpöntön esittelyä.

Tirkistysreikä selliin.

Sellikäytävä tyhjänä.

Vähän ahtaampaa koppia.

Itadakimasu!

Melkoisen synkeät ulkoilutilat.

Pala taivasta näkyi just ja just.

 

Köyden jatkona.

 

Keltaiset täplät indikoivat luodinreikiä.

188 ihmisen matkan päätepiste.

Kävelin Narvesenin kautta takaisin hotellille. AT oli lähtenyt MS:n luo "kämpille". Omistaja oli kieltänyt bilettämästä siellä, joten AT ja MS tulivat sitten hotellille; menimme AT:n huoneeseen hieman ryypiskelemään. MS googlasi meille illallispaikaksi tsekkiläisen panimoravintola Stargorodin; se oli vähän kauempana hotellista, joten päätimme ottaa sporan. Sitä varten piti ladata tietysti appi, ja ladata hieman rahaa. Tein hölmösti ja ostin vuorokausilipun, maksoi vitosen mutta loppujen lopuksi en käyttänyt sitä kuin 1,50€:n edestä.

Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria.

Jouluvaloja.

Jouluvalo tämäkin.

Testiin latvialainen spora.

Kyllä finneratikka on parempi!

Kippola ei ollut minun makuuni; panimoravintoloissa ruoka ei ole koskaan vielä ollut hyvää, eikä se ollut sitä tälläkään kertaa ja toisekseen, tsekit eivät muutenkaan ole kuuluisia mistään kulinaristista saavutuksistaan. Menusta löytyi minulle kuitenkin jonkunlainen makkara-annos, MS otti simpukoita ja AT jonkun sienihomman (?). Lisäksi baarissa oli interaktiivinen meininki, siellä oli jos jonkunlaista yleisö"viihdykettä" kuten kaljanjuontiskabaa ja pöytäkunnittain olevaa karaokea. Sellainen ei ole enää edes kiusallista, vaan puhdas introverttien helvetti. Meidät onneksi pelasti kielimuuri, sillä ohjelmanumeroiden vetäjät eivät bamlanneet kuin latviaa ja venäjää.

Stargorofin ravintolasali.

Interaktiivista meininkiä.

Illallista.

Kävelimme takaisin vanhaankaupunkiin, poikkesimme vielä joulutorille tsekkaamaan iltameiningit. Väkeä oli entistä enemmän mutta showhomma aikuisempaa. Ei ole tullut enää käytyä viime vuosina Tuomaan markkinoilla, mutta veikkaan, ettei siellä samanlaista fiilistä ole. Siirryimme sitten edellisillan tapaan Karjala-baariin; sama myyjä oli jälleen paikalla, taisi tunnistaakin meidät jo. Meno oli kippolassa kahta hurjempaa. Hotellille palasimme klo 2.30, joimme AT:n kanssa vielä yhdet huonebisset ennen nukkumaan menemistä.

Vanšu Tilts-silta.

Joulutorin iltaohjelmaa oli tullut katsomaan muutama muukin.

Iltaa viettämään Karjala-baariin taas, kuinkas muuten.