938# Singapore, 6

21.5.2026, Thursday, +33, Haze, Singapore

 

Ihan ok tuli nukuttua, vaikka ikkunan edessä oli vain ruskeat pitsiverhot. Huomasimme AT:n kanssa myöhemmin, että ikkunan eteen sai halutessaan myös pimennysverhot, mutta eipä tuo haitannut. Herätys kahdeksalta, otin suihkun, ja puolta tuntia myöhemmin aamiaiselle. Se oli pieni järkytys, sillä aamiaissalissa ei ollut muita kuin intialaisia. Ne sinkoilivat sinne tänne ja koko ajan pyörivät edessä, meteli oli kuin delhiläisellä torilla, ja yskivät holtittomasti ympäriinsä. Aamiaisen laatu oli myös surkeinta tällä reissulla; croissuja ja purkkijugurttia lukuun ottamatta se oli kamalaa, arvosana 1/5.

Meidän pitäisi seuraavana päivänä lähteä takaisin kotiin, mutta se on iltalento, joten kävimme kysymässä respasta olisiko late check-out mahdollinen. Kuuden tunnin lisäaika maksaisi euroissa hieman toista sataa / huone. Jäimme funtsimaan tätä mahdollisuutta. Check-inin lennolle sentään teimme, mulle pukkasi taas keskipaikkaa riviltä 60, grr! Lisäksi meidän pitäisi taas mennä tunnistautumaan lähtöselvitystiskille, tällä kertaa emme saaneet edes sähköisiä boarding passeja appiin... masentavaa. Sitten pieni lepo. Jälleen satoi, joten ei ollut järkeä ulostautua vielä.

Vartin yli yksitoista lähdimme kohti Sentosan saarta. Kävelimme ensin Singapuran ostoskeskukseen jossa olimme olleet edellisenä iltana syömässä, ja otimme metron Harbour Frontin asemalle. Sieltä etsimme Cable Carin, jolla pitäisi päästä merenlahden yli Sentosaan. Cable car-linjoja oli enemmänkin, ja meidän 35$:n lippu oli voimassa koko päivän, ja sai matkustaa niillä kaikilla linjoilla. Lippua olisi pystynyt upgreidaamaan ja lasilattiallisen vaunun olisi saanut 50$ / naama, mutta se oli vähän liian kallista. Itse vaunut olivat melko pieniä, niihin mahtuisi 8 ihmistä, mutta jonoa ei ollut yhtään joten saimme joka kerta omat vaunut. Hurjan korkealla vaunut menivät, mutta melko tasaista oli kyyti.

Singapuran ostoskeskus.

Siellähän niitä koppeja jo menee.

Lähtöasemamme Harbour Front.

Asema talon sisällä.

Silta yli synkän virran.

Yli kattojen.

Bisneskaupunginosa horisontissa.

Sentosan saarelle päästyämme huomasimme pilvien kaikonneen. Tänään piti olla koko päivä pilvistä ja vähän sadettakin ennusteen mukaan, joten emme olleet ottaneet aurinkorasvaa edes mukaan. Kävelimme sitten saarta toista tuntia suorassa keskipäivän auringossa, joten alkoi vähän huolettamaan olisimmeko retken jälkeen ”mansikkalaivan kapuja”. Hikipyyhe oli onneksi tällä kertaa mukana, joskin sitä limaista kelmua selästä ei saanut pyyhittyä kuivaksi millään. Ensimmäinen vesipullo oli äkkiä juotu, mutta ostimme automaatista elektrolyytti-juomaa ja myöhemmin vielä toisen pocari sweatin, sekä jäätelöt, niillä pärjäili jonkun aikaa. Uimarannalla ei montaa ihmistä ollut; vesi haisi pahalle enkä usko sen olevan kovin puhdasta, joten ehkä se oli syynä. Tai sitten aasialaiset eivät vain ole uimarikansaa.

Vaihdoimme toiselle linjalle ja maisemat metsittyivät.

Lentokone tuli seinästä läpi?

Pinkki juna.

Taidettiin jäädä ilman safkaa...

Taisi olla vesimonitori.

Uimaranta.

Kävelimme Palawanin saarelle asti, joka oli manneraasian eteläisin kohta. Auringonpolttaman lisäksi meitä huoletti paikallinen eläimistö, sillä täällä oli apinoita, muutamia isoja ja pienempiä liskoja nähtiin, ja yksi vesimonitorikin. Lisäksi oli valtavan kokoisia hyönteisiä, liekkö kaskaita tms, ja jättiläismäisiä ampiaisia. Onneksi mikään näistä ei ollut kiinnostunut meistä. Lopulta saavutimme manneraasian eteläisimmän pisteen, mutta se oli mielestämme hieman ukostusta (sillä Singaporen valtio oli jo itsessään saari).

Riippusilta Palawan-saarelle.

Etelässä oltiin.

Spotti saavutettu.

Kutsuva ranta mutta en uisi tuossa, vesi vaikutti likaiselta.

Rahtilaivat piirittivät Singaporea aina vaan.

Teimme sitten vielä muutamia cable car-ajeluja (linjoilla oli myös väliasemia), ja saavuimme lopulta lähtöpaikkaan, ja tulimme samaa reittiä takaisin hotellille. Kolmisen tuntia tähän retkeen oli mennyt, mutta olimme todella voipuneita ja hiestyneitä kun viimein pääsimme takaisin.

Paatinkääntöoperaatio menossa?

 

Yli moottoriteiden.

Hotellilla suihku ja tunti asioiden hoitamista. Joimme sitten perinteiset ”mietintäoluet” AT:n huoneessa ja menimme sen jälkeen testaamaan Grand Central hotellimme uima-altaan. Tällä kertaa siellä oli vähän jengiä, joku länkkäripariskunta ja sitten joku pariskunta ja lapsi. Ne eivät onneksi haitanneet meitä, emmekä toivottavasti mekään heitä. Ulkolämpö oli 32 astetta, ja vesi samoiten, joten eipä veteen meno kirponut ollenkaan.

Illallista lähdimme hakemaan ostarista, kiertelimme kippolat pariin kertaan, mutta koska teki länkkäriruokaa mieli niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin M Burger Inn-hampurilaispaikka. Se ei ollut lainkaan hassumpaa, itse asiassa purilainen oli paras mitä olen nauttinut pitkiin aikoihin. Omituista burgerista teki mustaksi värjätty sänpylä. Miinusta tulee kyllä ranskiksista jotka olivat mauttomia, ja edes laimea ketsuppi ei sitä pelastunut. Juomaksi limua. Bonusmainintana oli, että täällä tuli kertsihanskat annosten mukaan, niitä kyllä tarvittiinkin. Annoimme arvosanaksi 4/5.

Pien temppeli.

Mustaksi värjätty hamppissämppis.

Sitten 7-eleveniin hakemaan riistohintainen kassillinen viinaksia. Vetäydyimme AT:n huoneeseen niitä dokailemaan. Katselimme Madventuresia YouTubesta. Seuraavan päivän kotimatka pyöri varmasti kummankin mielissä jo. Juuri kun tähän reissailuun oli alkanut tottumaan, niin pitäisi lähteä kotiin. Mitä ehmettiä sekin oli?  

937# Kuala Lumpur, 5 & Singapore, 5

20.5.2026, Wednesday, +33, Scattered clouds, Singapore 

 

Nukuin kuin tukki klo 6.30 asti, jolloin herätyskello herätti. Ihmetytti, ettei tuleva matkustuspäivä ollut yhtään hermostuttanut minua. Tänään olisi ohjelmassa paluu takaisin Singaporeen, ja suoraan sanottuna tuskin malttaisin odottaa. Kävin sitten suihkussa, pakkasin kamat ja söin aamiaiseksi 7-elevenistä ostetun leivän, kyytipojaksi vettä. AT:tä taisi hermostuttaa enemmän, sillä hän soitteli ovikelloani jo klo 7.24 keulien muutaman minuutin.

Check out oli tehty edellisenä iltana, joten jätimme vain avainkortit laatikkoon. Tilasimme Grabin, joka tuli muutaman minuutin kuluttua. Meitä oli vähän huolestuttanut jos se olisi joku pikkukottero eikä suuret matkalaukkumme mahtuisi autoon, mutta onneksi tavaratila oli iso(mpi kuin takapenkin istumatilat). 

Hotellimme Star Suites KLCC:n julkisivu.

 

Tähtiteos hotellin edustalla.

Hotellia vastapäätä oleva Megan Avenue 2-toimistorakennuskompleksi.

Kuski vaikutti ensin liikkuvan kuin hidastetussa elokuvassa, mutta kun pääsi tien päälle niin alkoi ajelemaan kuin hullu. Suorastaan pelotti kun ajoi 140km/h ohitellen raivopäisesti muita. Matkaa oli 60 km, siinä oli monta tietullia matkan varrella, ne tuli tietysti asiakkaan maksettavaksi. Radiostaan hän soitatti meille jotain islamilaisia veisuja. Onnistuimme välttelemään liikenneruuhkatkin joten matkaan ei mennyt kuin 45 minuuttia, pelkäsimme sen olevan tuplat pisempi. Kenttä sijaitsi ihan Sepangin formularadan vieressä.

Mulla oli mielikuva, että lentoasema olisi uusi ja fiini, mutta ei ollut ihan niin asianlaita. Jengiä makasi lattioilla yms. Lähtöselvitystiskeille piti jonotella eri jonoissa, joista toinen veti ja toinen ei, eikä kellään ollut hajua missä jonossa kuuluisi olla. Muilla matkustajilla tuntui olevan päät täynnä kummallisia vaatimuksia, sillä kaikilla oli jotain ihme selittelyä ja aikaa meni jokaisella. Matkalaukkuja tietysti puoli tsiljoonaa. Mutta kun meidän vuoro tuli, niin mielestämme selvisimme hyvin, eihän siinä tarvinnut kuin passia näyttää eikä säätää mitään? 

Kuala Lumpurin kansainvälinen lentoasema.

Lentoaseman sisäseinä oli kivasti verhoiltu.

Seuraavaksi sitten passintarkastukseen joka hoitui automaatilla. Laukut skannattiin mutta ei ollut mitään erillistä metallinpaljastinta tms, ja olimme sitten ns. alueella. Vieläkin täällä makoili jengiä lattioilla. Kauppoja oli tyyliin kaksi, ja pieniä kippoloita saman verran. Koitimme tuhlata viimeiset rahat ostoksiin, mutta valinnan varaa ei ollut liikaa. Kävimme myös nauttimassa uusioaamiaisen, tilasimme vedet, cappucinnon ja americanon (kahveja tuli varmaan puolen litran mukilliset, eikä oma kahvini ehtinyt jäähtymään puolessa tunnissa niin paljoa, että sen olisi voinut juoda), sekä chicken toastit, jotka olivat yllättävän hyviä.

Uusioaaminen kentällä.

Tuliaisostoksille.

Osaa ne Ö-kirjaimen muuallakin.

Sitten vielä turvatarkastukseen, joka osaltani piti uusia, sillä en ollut jaksanut poistaa vyötä, kun olin päässyt sen kanssa läpi edellisistä viidestä metallipaljastimesta. Mutta muuten homma toimi yllättävän hyvin. Länkkäreitä ei edelleenkään näkynyt yhden yhtä, ja aina välillä ihmettelee mitä sitä oikein tekee tällaisessa paikassa näiden ihmisten seassa.

Lentoyhtiönä oli tulomatkan tapaan halpisfirma Scoot. Boardaus alkoi ajallaan, mutta siihen meni 45 minuuttia. En tunne lentokonemalleja, mutta kone oli yhtä suuri kuin se millään lennettiin Helsingistä Singaporeen. Meidän paikat oli rivillä 27, minulla oli jopa ikkunapaikka. Takana ei ollut yskijöitä, mutta edessämme oli pari inkkariukkoa, jotka dunkkasivat aivan uskomattomasti skeidan tapaiselle. Olen haistanut ennenkin saman lemun näistä, todennäköisesti syövät jotain ruokaa joka saa ne hikoamaan ja hien haisemaan tältä. Meitä kumpaakin oksetti koko lentomatkan ajan se lemu. Lisäksi näiden edessä oli sietämätön inkkariperhe, jonka lapsi huusi kuin syötävä, eivätkä he suostuneet käyttämään turvavöitä. Kamaakin oli niin saatanasti mukana, että sillä oli täytetty kahdeksan hattuhyllyllistä ja aina oli joku tavara kateissa, ja ukko pomppi pystyssä vielä kiitoradallakin kollaten niitä hattuhyllyjä läpi etsien oikeaa veskaa. Mutta muuten lento sujui hyvin, matka kesti 1h15min ja oli aikataulussa, eikä edes ollut turbulenssia vaikka siitäkin varoitettiin.

Iso Scoot-koneemme tänään.

Ajoneuvoon nouse.

Hei hei, Malesia.

Samanlainen palmusaari kuin Dubaissa?

Rahtilaivoja odottelemassa Singaporen satamaan pääsyä.

Olimme varautuneet sateiseen Singaporeen, mutta aurinko paisteli kuitenkin kirkkaasti ja oli lämmittänyt ilman +33 asteiseksi, joka tuntui tänään siltä kuin olisi ollut +41. Eli helteinen ilma jatkui Kuala Lumpurin tapaan. Me menimme samaan passintarkastusautomaattiin kuin viimeksikin. Edelläni ollut mies feilasi tarkastuksen ja joutui palamaan pois automaatista. En tiedä eikö hän ollut täyttänyt sähköistä maahantulokorttia vai olinko syypää kenties minä, joka tuli liian nopeasti äijän perään ennen kuin hän ehti alta pois? 

 

Matkalaukkuja piti tällä kertaa odotella varmasti yli 10 minuuttia, mutta onneksi ne saapuivat ensimmäisten joukossa. Tulliviranomainen ei ollut edelleenkään niistä kiinnostunut, joten pääsimme jälleen ylittämään rajan nopeasti. Ei ihme, että tämä oli valittu maailman toimivammaksi lentoasemaksi.

Siivojarobootti työssään Singaporen lentokentällä.

Otimme sitten taxin, meille ohjattiin jostain syystä sellainen semi-paku. Siinä oli juttutuulella ollut aasialaisukko kuskina, joka puhui kuin papupata, ja alkoi kertomaan jostain säädöksistä, ja haluaisi tietää maksammeko kortilla vai käteisellä, hinta periytyisi sen mukaan, ja haluaisimmeko kuitin. Heti alkoi tulla epävarma olo. Vähän ruuhkaa oli, joten ajallisesti meni enemmän, mutta ukko laskutti 36€, joten kai se oli siedettävyyden rajoissa joskin kympin kalliimpi kuin aiemmin. Meillä oli tosin eri hotelli eri alueella kuin viimeksi, joten vaikea verrata. Soitti kuitenkin mukavaa musiikkia (Sixpence none of the richeriä yms) eikä uskonnollisia viisuja.

Hotelli oli nimeltään Grand Central, taisi olla kiinalaisten omistuksessa. Concierge oli laiskalla tuulella, eikä hakenut laukkujamme kadulta huoneeseen kuten Duxtonissa. Kiinalaisnainen checkasi meitä kovin pitkään sisään, mutta antoi huoneet ysikerroksesta, joskin hissin vierestä. Huoneet olivat pienet ja vähän kauhtuneet, AT:n huone dunkkasi ehkä jopa hieman homeelle, ja minun huoneessani ilmastoinnin kondenstaattorivesi valui seinästä matolle.

Grand Central hotellin fasadi.

Hotellihuone oli pienehkö.

Hotellihuoneen näkymä yhdeksännestä kerroksesta.

Hotellin uima-allas.

Uima-allasalueen ohjeet meni vähän ohi.

Näkymä hotellin katolta.

Pidimme tunnin taukoa, purimme tavaroita ja kävimme suihkussa yms. Sitten paikalliseen 7-eleveniin hakemaan mietintä-Strong Zerot. Ne juotuamme menimme omiin huoneisiin, itse otin kolmen vartin päikkärit, ja heräsin pomon soittoon, en ole varma mikä hänen soittonsa tarkoitus oli. 

Lähin finneruokala Ilomantsissa, 9016km:n päässä.

Illallista lähdimme hakemaan läheisestä ostarista, ja päädyimme taas japanilaiseen ruokaan. Tuttuun tapaan piti QR-koodi skannata ja tilata ruuat sitä kautta. Lisähaastetta toi kun piti vaihtaa pöytää lennosta. Tilasimme ramenit ja tonkatsut, olivat hyviä, arvosana 4/5. Alkoholia ei tietenkään myyty, joten jouduimme tyytymään kokikseen. Sitten tsekkasimme ostarin muun tarjonnan, mutta ei ollut ostohousuja oikein jaloissa. Joten ei sitten muuta kuin hotellihuoneeseen hieman kaljoittelemaan ja iltaa viettämään. Koko illan ukkosti, salamoitti ja satoi kaatamalla, joten ei uloskaan voinut oikein mennä.

Plaza Singapuren ostoskeskus.

Ramenia ja tonkatsua, aika hyvä setti.

 

Telkkarin tarjontaa tälle illalle.

936# Kuala Lumpur, 4

19.5.2026, Tuesday, +35, Partly cloudy, Kuala Lumpur, Malaysia

 

Heräsimme puolta tuntia myöhemmin kuin tavallista, ja aamiaiselle suuntasimme klo 9. Mun ei tehnyt sitä mieli ei sitten yhtään. Lisäksi meiltä oli aikaisempina aamuina kyselty Whatsappilla mitä haluaisimme aamiaiseksi, mutta ei tällä kertaa. Se sai aamiaisgrupieerin taas hämilleen, ja oli jonkun verran säätämistä ennen kuin saimme tilaukset sisään. Tällä kertaa mehuakaan ei kuulunut, joten iso club sandwich ranskalaisilla oli entistä ikävämpi syödä ilman juotavaa. Oli siinä americano, mutta kahvi oli juotu jo ajat sitten ennen kuin sapuska valmistui.

Sitten huoneeseen uusiounille. Meillä ei olisi tänään sen ihmeempää tekemistä, joten nukkuminen oli molempien mielestä oiva vaihtoehto. Itse ainakin posotin puolitoista tuntia unta palloon.

YouTubetimme maanalaisen reitin Pavillion-ostoskeskukseen Bukit Bintangin kaupunginosaan. Paikoitellen oli semi-ilmastointi, välillä piti kävellä tien päällä olevia putkia pitkin (samanlaisia kuin meillä on laivaterminaalissa). Poikkesimme yhteen FamilyMartiin hakemaan chikit (paneroitu, rasvainen ja tulinen kanaleike) ja vettä. AT osti vielä jonkun FamilyMart-puzzlen veljen lapsille tuliaisiksi.

Hotellin lähellä ollut Kiinamarketti.

Yhteysputkista tuli mieleen laivan terminaalit.

Huomattavasti helpompaa kävellä kuin kadulla.

Evästä FamilyMartista.

Näkymä sillalta.

Viimein saavuimme ostarille. Ei se minusta ollut sen hienompi kuin oma lähiostarimmekaan. Meitä huvitti Sam Edelman-niminen naisten kenkäkauppa. Kuvasimme kadulla Bukit Bintang-meininkiä, mutta ei sekään oikein vakuuttanut. Menimme sitten Uniqloon ja ostimme itsellemme t-paidat 59RM hintaan (n. 13€). Maksoin kortilla ja kuitti tuli suomeksi, se hämmästytti minua, tai sitten en ole laittanut ennen merkille sellaista tapahtuvan. Löysimme Donkin, mutta kuten viimeksikin, se oli vain ns. ruoka-donki. Ostimme kuitenkin tölkilliset hi ballia illaksi. Kävelimme edes takaisin muutamaakin eri kauppakeskusta, ne ovat ihan ok kun on ilmastointi, mutta ei siellä meille mitään mielenkiintoista löytynyt. Päätimme sitten jossain vaiheessa lähteä kävelemään takaisin hotellille päin, jalkamme tuntuivat väsyneiltä ja ennen kaikkea kuumuus alkoi käymään ylitsepääsemättömäksi. Kolmisen tuntia kävelyä ja matkaa tuli taivallettua yli 10 kilometriä, riitti meille.

Jälleen yksi suihkulähde.

Bukit Bintangin katunäkymää.

Mitenhän tästä päästään yli...

Saudi Burger olisi kyllä vähän kiinnostanut.

Harmi, että letti oli mintissä, muuten olisi ollut must-kohde!

Hotellilla suihku ja sitten menimme vähän uima-allasalueelle uiskentelemaan. Vaikka altaan jakaa kaksi pilvenpiirtäjää, niin tuntuu ettei uiminen ole kovin suosittua ihmisten keskuudessa, sen verran rauhaksiin saapi olla. Melkein nukahdimme lavitsoille, oli niin raukea fiilis siinä hissimusiikin soidessa ja lievän tuulen sivellessä uimisesta viilentynyttä ihoa. Päätimme pitää pienen tauon toisistamme ja vetäydyimme omiin huoneisiimme. Toisin kuin AT:lla, mulla toimi telkkari. Katselin sitä hetken aikaa, mutta se näytti urheilukanavaa lukuun ottamatta vain pelkkiä malesialaisia kanavia. Suurin osa niistäkin tuntui olevan jotain islamin uskoista meininkiä, josta en tietenkään ymmärtänyt tuon taivaallista. Paras ohjelma taisi olla Girls vs. gangsters-sarja.

Malesialaista ruokaohjelmaa telkkarista.

Girls vs. gangsters kiinalaisten versio Charlien enkeleistä?

Mulla ei ollut käynyt siivoojaa koko vierailun aikana, mutta epäilin sen johtuvan siitä kun otin aina aamiaisen jälkeen uusiounet ja laitoin ”älä häiritse”-lapun oveen roikkumaan. Nyt mennessäni AT:n huoneeseen siivooja tuli puheilleni (paikallisten englannin murre on jotain sellaista mitä en ole koskaan kuullut ja minun oli aluksi vaikea ymmärtää mitä ukko puhui) ja selitti olevansa pahoillaan kun ei ole päässyt siivoamaan huoneistoani kun on aina älä häiritse-lappu päällä, ja haluaisinko jos hän tulisi nyt. Sanoin lähteväni aamulla joten ei ole tarpeen. Mutta olipa ystävällistä.

Joimme yhdet mietintäkaljat ja lähdimme sitten Petronas Twin Towerin ostariin, jossa olimme aiemmin bonganneet TGI Fridaysin. Sen kummemmin menua tutkimatta menimme sisään, tilasimme kaljat ja hampurilaiset. Ne olivat todella hyviä, ei pelkästään Malesian mittapuulla vaan ihan oikein muutenkin. En yleensä saa sellaista oikeaa hampurilaisannosta syötyä, mutta tämä meni naamariin ja palvelukin oli hyvää. Arvosana 4/5. Sitten kävimme hakemassa aamupalaa, sillä seuraavana aamuna meillä olisi aikainen lähtö, eikä aamiaisserviisi olisi vielä auki (Luojalle kiitos tästä).

TGI Friday's.

Kippolasalissa oli tilaa.

Olipas hyvä junttipurilainen!

Hotellille päästyämme menimme vielä yläkerran baariin cocktaileille. Meidän bangladeshilainen vakitarjoilija oli palannut työvuoroon eilisen vapaapäivänsä jälkeen, ja teki meille drinksut. Ne olivat superkalliit, ja täällä aina lisätään automaattisesti palvelumaksu hintojen päälle, joten tarjoilijaa ei tarvitse tipata (emmekä ole juuri tipanneetkaan), mutta nyt annoimme ukolle 50 RM tipin (~12€). Taisimme saada vähän arvostusta hänenkin suunnalta.

Seuraavana päivänä olisi paluu Singaporeen. Onneksi olimme älynneet myös tsekata onko respa 24/7 auki. Järkytykseksemme se ei ollutkaan vaan avattiin aamulla vasta kahdeksalta, ja silloin meidän pitäisi olla jo tien päällä. AT selvitteli Whatsappilla (jonka käyttö oli täällä pakollista, sisäänkirjautuessa piti antaa tilitiedot!) miten menetellä. Sieltä käskettiin käydä tekemässä check out ennen klo 1 yöllä, joten teimme työtä käskettyä. Saimme samalla molemmat 200 RM:n depositit takaisin. Hyvä juttu, mutta miten ehtisimme käyttää sellaisen summan enää pois ennen kuin poistuisimme Malesian maaperältä?

Kävin sitten vielä suihkussa ja katselin jonkun aikaa telkkaria ennen nukkumaan menoa.

Huonenäkymät vaikuttivat epätodelliselta aina vaan.

Petronas Twin Tower tutulla paikallaan.