933# Kuala Lumpur

 16.5.2026, Saturday, +32, Overcast, Kuala Lumpur, Malaysia

 

Herätys oli puolta tuntia aiemmin kuin yleensä, sillä tänään piti lähteä Singaporesta veks kohti Kuala Lumpuria, Malesiaa. Lähtö olisi vasta puolen päivän aikaan, mutta olimme päättäneet varautua kommelluksiin. Vettä satoi kaatamalla koko sen ajan minkä tänään vietimme Singaporessa, täällä tosiaan sataa enemmän kuin missään. Vaikka olinkin sen säätiedotuksia seuraamalla huomannut, niin silti asia tuli hieman yllätyksenä kun minulle oli väitetty "ne on vain pieniä kuuroja jolloin sataa 15 minuuttia kovasti ja sit loppuu" tms. 

Satoi enemmän kuin laki sallii.

Aamiaisesta suoriuduttuamme huomasin huoneessa viimeistellessäni pakkausta, että oli iskenyt vesiripuli. Pakko oli sitten kaivaa vielä Imodiumit jo pakatuista laukuista. Check out sujui helposti, tosin jäi nähtäväksi tulenko koskaan saamaan hotellin 400$ depositia takaisin (tuli). Concierge tilasi meille taksin, joka saapuikin muutaman minuutin päästä. Vanha ukko oli kuskina, ja ajoi meidät kentälle oikein mallikkaasti.

Taksia odottelemassa.

Tervetuloa Changin lentokentälle.

Lentoyhtiönämme oli tänään halpalentoyhtiö Scoot. Sellaiseen piti tehdä check in automaatilla, ja samalla lailla baggage drop kuin Helsinki-Vantaallakin. Onneksi siinä ei ollut jonoa ja sellainen vanha patu valvomassa, että osasimme tehdä homman oikein. Seuraavaksi siirryimme immigrationiin, joka oli automaatinen, ja sitten olimmekin jo sisällä. Turvatarkastus järjestettiin vasta lähtöportin välittömässä läheisyydessä kullekin koneelle erikseen, tällaiseen en ollut ennen törmännytkään. Meillä oli sen verran vielä aikaa, että kävimme 30€:n aamukaljoilla. 

Changin pitkiä käytäviä.

Lentoaseman hulppea ulkotupakkipaikka.

Lentoyhtiönä arveluttavalta kuullostava Scoot.

Viimein portti avattiin, boarding passia kysyttiin kolmesti. Turvatarkastus oli aika minimalistinen. Scootin kone tuli täyteen, meidän paikkamme olivat rivillä 21, ja ne oli totisesti mitoitettu aasialaisille. Nipin napin mahduimme jakkaroille istumaan. Kone oli vähän myöhässä, en tiedä oliko huono sää sitten sotkenut asioita.

Koneemme lähtövalmiudessa.

Lento kesti vain 50 minuuttia, siinä ei ehditty edes tarjoilemaan sitä vesimukillista. Suurin osa ajasta kului kiitoradalla ja ulko-oven avausta odotellassa. Mulla alkoi olemaan hirveä kusihätä, mutta sitä saikin sitten pidätellä melko tovin. Pois lähtiessä huomasin jonkun unohtaneet singaporelaisen passinsa penkille; luulin aluksi että edellä ollut nainen oli sen pudottanut, mutta ei tunnistanut sitä omakseen, sitten tarjosimme sitä eräälle äijälle, mutta ei hänkään sitä huolinut. Lentoemäntä otti sen lopulta.

Eipä ollut montaa länkkäriä meidän lisäksi...

Selvittiin hengissä Kuala Lumpuriin.

Maihintuloa varten oli pitänyt edellisenä päivänä täyttää netissä MDAC-lomake. Ensimmäiset Googlen hakutulokset olivat huijauksia jotka yrittivät vedättää rahaa, sillä tuon ei pitäisi maksaa mitään (v. 2026). Toisin kuin Singaporessa, täällä oli ihmiset tarkistamassa passeja ja lomakkeita ja sormenjälkiä. Jono oli pitkä, mutta veti kohtalaisesti. Minut ohjattiin musliminaisen luo, joka puhui niin hiljaa, että minun oli vaikea kuulla hänen kysymyksiään. Kyseli lähinnä, kauanko aion olla Malesiassa ja mihin menen sen jälkeen ja kauanko aion olla siellä. Sen jälkeen hän ohjasi minut uudelleen miesvirkailijalle, joka onneksi oli kiinnostunut vain passistani ja sormenjäljistä. Matkalaukkumme olivat jo tulleet, ja seuraavaksi skannattiin ne kuten myös käsimatkatavarat; monet joutuivat tässä lisätarkastukseen, mutta onneksi kaikki virkailijat olivat jo kiireisiä, joten kävelimme tyynesti veke paikalta. Sitten olimmekin jo ulkona ja pääsin viimeinkin vessaan (en toki ensimmäiseen, koska siellä oli siivous käynnissä), mulla kesti varmaan 5 minuuttia lorotella rakko tyhjäksi. Maabongaus nro 65 myös korkattu!

Olin hökälöinyt e-Simmin kanssa, eikä se näyttänyt toimivan Malesiassa laisinkaan, se vähän harmitti. Olimme käyttäneet Airaloa, ja mietin pitäisikö ostaa uusi e-Sim. Jätin sen kuitenkin vielä tekemättä. Oli tärkeämpääkin tekemistä, nimittäin miettiä kyytiä lentokentältä hotellille. Lento oli vienyt meidät Subangin kentälle, joka oli joku minikenttä hevon helkkarissa. Aluksi mietimme Grabia mutta otimme sitten tavallisen taksin. Menimme taksijonoon, jolloin muutamia eri ukkoja tuli selittelemään jotain ja lopulta yksi vei meidät takaisin lentokentälle ja käski asioimaan taxi servicen kanssa. Tämä ukko laskutti meiltä 60RM (n. 15€), ja antoi pari kuittia käteen jonka kanssa menimme uudelleen taksijonoon. Nyt meidät otettiin kyytiin. Seuraavaksi äijälle piti näpytellä itse majapaikkamme osoite puhelimen navigaattoriin. Taisi ukko sen lopulta hyväksyä ja lähti ajalemeen lukemattomia moottoriteitä eteäpäin. Matka kesti varmaan lähemmäs 45 minuuttia. Singaporen jälkeen maisemat ja talot vaikuttivat suorastaan slummilta. Mietimme, mihin helkkariin olemme joutuneet. Kaupunki vaikutti isolta, esikaupunkialueineen yli 7 miljoonaa asukasta, joten ei kai sitten mikään ihme. Sateinen sää oli sentään loppunut. Ei täälläkään tosin aurinko paistanut.

Hotellimme oli jonkunlainen hybridi asuintaloja ja apartamentosta, nimeltään Star Suites KLCC. KLCC:n mietimme lyhenteeksi Kuala Lumpur City Centren, ja majapaikka sijaitsikin suht lähellä Petronas Twin Towersia. Taksikuski jätti meidät oven eteen ja alkoi puhelemaan jotain mistä emme ymmärtäneet mitään. Annoimme sitten 20RM setelin ja sen jälkeen äijä vaikutti tyytyväiseltä ja häipyi. Seuraavaksi hotellin respaan. Jonottelimme ensin Star Residenceen, mutta huomasimme olevamme väärässä tiskillä, vaihdoimme Star Suitesin tiskille. Siellä nainen otti meidät vastaan. Check in tuntui kestävän jumalattomasti kaikkine QR-koodiskannailuineen ja aamiaistarjoiluvalintoineen ja whatsapp-viestien vaihtoineen. Lisäksi hän halusi meiltä kummaltakin 200RM depositin, joka oli pakko maksaa käteisellä. Paska juttu, koska sitten meille jäi 200RM matkan lopuksi, joka piti tuhlata jonnekin käytännössä lentokentällä. Korttimaksu ei kelvannut tässä. Saimme huoneemme 25. kerroksesta, hotellissa oli 69 kerrosta. Itse asiassa kerroksia oli vain 53, mutta ilmeisesti joku oli ollut niin mielikuvituksellinen, että halusi nimetä kattotason 69:ksi.

Kerros 69.

Meillä oli molemmilla eri huoneet ja ne olivat isokokoiset. Oli keittiö, olkkari, makkari, ja tietysti wc/kylppäri. Vähän olivat ehkä kulahtaneet, mutta kodinkoneet ja sänky vaikuttivat ok:lta. Olisi löytynyt jopa pesukone. WC vähän dunkkasi pahahkolle.

Olkkari.

Sohvakin oli.

Pesukone ja uuni vaikuttivat uusilta.

Sängyssä olisi mahtunut makkoomaan vaikka poiketpäiten.

Näkymät olivat urbaanimaisia.

Petronas Twin Tower näkyi ikkunasta.

Uima-allas hotellihuoneestani kuvattuna.

Ei humalassa suihkuunkaan.

AT oli tupakintuskissaan ja tuli heti hakemaan minua ulos röökille, ennen kuin olin ehtinyt yhtään asettumaan. Menimme sitten pienen matkan päässä hotellista olevaan kiinakaupan edustalle, jossa AT pääsi sauhulle. Sen jälkeen menimme katsomaan oluttarjontaa. Täällä myytiin vain olutta pienissä tölkeissä sekä sojua. Päätimme etsiä mieluummin 7-elevenin, joka löytyi ostarista pienen kävelymatkan päästä. Valitettavasti sielläkin brenkkutarjonta oli aika heikonlaista. Ostimme muutamat kaljat, kolmioleivät ja kummallisia sipsejä kokoburkhaan pukeutuneelta naiselta. Palasimme sitten hotellille niitä nauttimaan. Kuumuus, pitkä stressaava päivä ja hermostuneisuus sai meistä kummastakin huonoimmat puolet esiin, ja muutenkin koko Kuala Lumpur vaikutti kaoottiselta ja spurgumestalta. Fiilis ei parantunut merkittävästi eväiden jälkeenkään. 

Iso uima-allas.

"Nyt on karsee maku..."

Limesipsit olivat vähän parempia.

Pidimme hieman taukoa toisistamme, ja tapasimme sitten kuuden jälkeen. Joimme toiset oluet, ja päätimme lähteä läheiselle asuinalueelle Kampung Baruun katsomaan millaista ruokaa markkinoilta saisi. Menimme ensiksi kuitenkin tsekkaamaan kattoterassin meiningit. Siellä oli uima-allas, ja ihan kivat näkymät Petronas Twin Towersille. Minareettien auringonlaskurukoukset raikuivat ja paikka vaikutti jotenkin aavemaiselta hämärtyvässä illassa. Mukava ujon oloinen bangladeshilainen tarjoilijajätkä yritti ukotella meitä ostamaan juotavaa; otimme kaljat mutta ukko vaikutti pettyneeltä, kuulemma hän osaa tehdä 5/5 cocktaileja. Lupasimme tulla myöhemmin uudelleen.

Ilta alkoi hämärtyä ja rukouskutsu raikua.

Näkymä kattoterassilta.

Sitten ulos kävelylle. Jonkun matkaa hotellilta käveltyämme väentungos tuli kuin puskista. Meininki oli samanlainen kuin Intiassa olisi ollut. Mitä pidemmälle asuinaluetta menimme, sitä enemmän alkoi muslarimeiningit. Kävimme katsomassa Klang-joen ja moottoritien ylittävän Saloman sillan, joka oli hienosti valaistu, mutta ei mielestäni mikään ihmeellinen, ja silti sitä tuntui olevan kuvaamassa sen tuhannen hunnutettua naista. Laskeuduimme raput alas slummiin asuinalueelle. Ruokaravintoloita oli runsaasti, mutta haju oli jotain ihan hirvittävää. Annokset maksoivat alle euron, mutta kojut ja kokit näyttivät siltä, ettei ole ihan viime aikoina varmaankaan suoritettu hygieniapassia. Kuumuus nousi jotain aivan uskomattomalle tasolle, joten oli pakko ostaa edes vettä maailman paskaisimmasta kioskista. Lapsikerjäläiset hyökkivät kimppuun, ja kirjaimellisesti iholle, ne itkivät ja rukoilivat maassa edessämme. Oli pakko päästä äkkiä pois.

Petronas Twin Towers.

Saloma-silta.

Silta vaihtoi väriäkin.

Asuntoja pilvenpiirtäjien kupeessa.

Lisää asujaimistoja.

Lähiömeininkiä.

Kippoloita ja autoja.

Unelias kisse.

Ruuan saimme lopulta KFC:stä, ja sekin oli aika kamalaa ja varmasti vatsataudin riski siinäkin, semminkin kuin limsa sisälsi jääpaloja. Kahden hengen "illallinen" maksoi yhteensä 5,16€. Pääasia tuntui olevan, että saimme hiestä läpimärät vaatteemme hiukan kuivatettua. Missä se hikipyyhe oli kun sitä eniten olisi tarvinnut? 

Illallista KFC:stä.

Menimme sen jälkeen vielä 7-eleveniin hakemaan paria olutta, mutta jääkaapissa oli ikävä viesti, ettei alkoholia myytäisi kuin klo 7-21. Menimme sitten vielä hotellimme lähellä olevaan kiinakauppaan, ja sieltä saimme ostettua kaljat ja sojut, vaikka kello olikin jo 22. Tämäkään ei meille riittänyt vaan menimme hotellin kattoterassille juomaan bangladeshilaisen ukon koktailit. Ne maksoivat 122RM, eli jotain 27€ - viisinkertainen hinta illalliseen verrattuna. Se oli hotellin baari, joten menkööt. Kattoterassin ympärillä lenteli paljon lepakoita, ne vähän karmivat. Toivottavasti ei jäänyt hotellihuoneesta ikkunaa auki… Kuunsirppi näytti niin kummalliselta, sillä se oli poikittain niin kuin vene, eikä sellainen ylhäältä alaspäin oleva sirppi niin kuin meillä. Harmi kun siitä ei saanut kuvaa.

Kippis!

Tänään oli myös Euroviisuilta, mutta koska olimme viisi tuntia edellä niin oli vähän vaikea katsottava. Otimme kuitenkin hieman kaleksia siinä, emmekä päässeet muutenkaan nukkumaan kuin vasta kolmelta. Siltikin saimme vasta Euroviisuetkot katsottua.

932# Singapore, 4

 15.5.2026, Friday, +28, Thunderstorm, Singapore

Heräsimme normaaliaikaan kahdeksan jälkeen. Ihmettelin, kun oli vielä pimeää, mutta syykin selvisi nopeasti; ukkosti ja satoi kaatamalla. Menimme aamiaiselle puoli yhdeksältä, se ei tarjonnut yllätyksiä muuta kuin että muna-riisiin oli lisätty tällä kertaa sieniä. Ikävää. Zim disapproves!

Ei tehnyt mieli lähteä aamulla ulos.

Vetäydyimme takaisin hotellihuoneisiimme, ja päätimme koisia tunnin ajan jos keli paranisi. Eipä parantunut, vaikka nukuimme vielä toisenkin tunnin. Lopulta jouduimme lolleroimaan liki puoli kahteen asti, ennen kuin sade oli edes sen verran rauhoittunut että ulos oli asiaa. Meidän oli tarkoitus tehdä tänään retki Sentosan saarelle, mutta tähän aikaan sinne ei ollut enää asiaa. Joten päätimme sitten lähteä vain Chinatowniin katsomaan jos saisi jotain tuliaisia ostettua. Sekään ei oikein ottanut onnistuakseen, sillä kaikissa liikkeissä oli samat ja heikonlaiset tuomiset. Muutenkin ostohousut tuntuivat olevan kateissa. Ostin sitten hätäratkaisuna muutaman jääkaappimagneetin ja parit postikortit. Myyjä neuvoi googlaamaan postia, hän ei tiennyt onko Chinatownissa sellaista.

Chinatown.

Korkea ja pyöreä talo.

Lähdimme Raffles-ostarille, sillä AT muisteli postin olevan siellä. Sinne oli taas melkoinen metro- ja kävelymatka, mutta sade loppui viimein. Emme löytäneet postia, vain pelkän automaatin jossa olisi voinut maksaa sakot ja asuntolainat tms, joten taisi tulla hukkareissu tästä. Menimme lounastamaan japanilaiseen ramen-paikkaan; taas piti skannata QR-koodi ja tehdä tilaus sitä kautta. Tilasimme ramenit ja karaagen (唐揚げ) mutta molemmat annokset epäonnistuivat, minua alkoi ihan oksettamaan moinen sapuska, joka oli kuitenkin taas 80$:n arvoinen. Arvosana 1/5, harmi kun en ottanut kuvaa kippolasta kun olin niin järkyttynyt miten kamalaa sapuskaa se oli. 

Raffles-hotellin sivustalla taas.

Lounasramen.

Ei ollut naama mui keena päivän saavutuksista.

Taulu vessan edustalla kertoi jonotilanteen.

Flushes even when no one is around?! Ei onnistuisi EU:ssa tällainen.

Kävelimme sitten Marina Bay-hotellin vastarannalle, ja kävimme kuvaamassa merileijonapatsaan, joka oli ikoninen singaporelainen maamerkki. Saman idean oli saanut tietysti hirveä määrä muitakin turisteja, eikä paikka ollut mikään erikoinen edes. Kävelimme sitten metroon ja matkustimme pitkän matkan Paya Lebarin asemalle, jonka vieressä oli posti. Tuntui uskomattomalta, ettei maassa olisi muka muita postitoimistoja, mutta tämän onnistuimme googlettamaan ja jopa löytämään SingPost centre-ostoskeskuksen sisältä. Postin edessä päivysti mies ja nainen, jotka antoivat ensin vuoronumeron mutta ottivat sen hetken päästä pois ja vaativat nähdä mitä haluaisimme postittaa; ohjasi sitten jonoon luukulle 1, jossa oli joku mummo tekemässä ties mitä ostoksia, siinäkin kesti ikuisuus ennen kuin oli saanut ostoksensa tehtyä. Meidän postimerkkien osto sujui helpommin. Oltiin kirjoitettu lounaan yhteydessä kortit valmiiksi (kynä piti käydä ostamassa erikseen), joten heitimme sitten kortit postilaatikkoon, emme olleet nähneet täällä muita postilaatikoita. Kortit tulivat Härmään muutamassa päivässä! 

Civilian War Memorial.

Valkoisen pikkutornirakennuksen epäilisin teatteriksi.

Singaporen lippu.

Lehtiä kasvoi puun rungostakin.

Marina Bay-hotelli.

Merileijonasuihkupatsas ja turisteja.

Suihkulähde läheltä.

Metroasema.

Kävimme sitten parissa kaupassa, AT teki jonkun ostoksenkin. Otimme muutamat metrot takaisin Chinatowniin, minua alkoi hieman jo unettamaankin. Onnistuimme taas jäämään lähes kauimmaiselle exitille, mutta tällä kertaa osasimme kävellä sukkana takaisin hotellille. Ennen sinne menoa poikkesimme ostamaan juotavia tutusta 7-elevenistä. Yinnie oli jälleen kerran töissä, tällä kertaa hän meidät jo tunnistikin. 

Kävimme suihkussa ja joimme yhdet oluet ja menimme sitten uimaan kattoterassin altaalle. Muita uijia ei oikein ollut, sillä ilta oli jo pimentynyt ja vesi tuntui aika kylmältä kun oli satanut niin pitkään. Emme antaneet sen haitata, kyllähän suomalainen nyt on tottunut viileisiin vesiin (taisi olla enää 29-asteista!). Oli vielä hetki happy houria jäljellä, joten tilasimme hi ballit allasbaarista ja päivittelimme sitten hetken sometilejämme. 

Iltauinnille.

Infinity pool.

Altaan reunalta avautuva iltamaisema.

Kävimme syömässä samassa Shake Shackissa kuin tiistaina tänne tullessamme. Hamppikset olivat yhtä maukkaita kuten viimeksikin, AT:lle taisi jäädä hieman nälkä sen jäljiltä. Täältä saisi kaljaa ja viiniäkin, mutta tyydyimme kuuliaisesti limuun. Poikkesimme sitten vielä viimeisen kerran tapaamassa Yinnietä ja haimme kaljaa kaupasta, ja joimme ne AT:n huoneessa. Seuraavana päivänä pitäisi lähteä Malesiaan joten meitä jo se vähän jännittikin. Aamulla pitäessä sadetta olimme saaneet sentään tehtyä sähköiset maihinnousukortit, toivottavasti ne olivat vielä viralliselta sivulta. Piti kuitenkin pakata yms, ja kello alkoi olemaan jo vaikka-ja-ketä. Aloin kuitenkin tekemään töitä pitkälti yli puolen yön, kuten kunnon lampaan lomalla kuuluukin tehdä. Vähän sellainen semi-hukkaan heitetty fiilis päivästä jäi.