945# Ierapetra

2.7.2026, Thursday, +27, Clear, Ierapetra, Greece

 

Aamiainen otti koville meille molemmille, niin kamalaa se oli. Eikä pelkästään paha maku, vaan se koko aamiaisnumero sinne saliin raahautumisineen täpötäydessä tungoksessa…. Hyi. Tänään vielä saimme jonkun kummallisen maitokannun kahvin kera, näytti vedeltä jossa kellui jokin laatta. Sen jätimme väliin.

Auringonnousu Kreikassa.

Tänään meillä oli tarkoitus tehdä omatoimiretki Ierapetraan, jossa olin viimeksi ollut lähes 40 vuotta sitten! Sinne meni joitain bussejakin, mutta aikataulut olivat niin vaikeasti tulkittavia, että päätimme kokeilla ennemmin taksia. Aamiaisesta selvittyämme lähdimme lampsimaan kylille taksiasemalle. Taksin olisi varmaankin voinut tilata hotellille, mutta meidän tarkoitus oli lähteä Ierapetraan omatoimiretkelle, eikä hintaneuvottelu taksin kanssa ollut oikein mahdollinen jos sen ensin tilaisi hotellille? Joten homma käynnistyi 1,5 kilometrin lämmittelykävelyllä.

Taksiasemalla oli peräti kaksi taksia, hyvä niin sillä ensimmäinen nuori kuski kieltäytyi lähtemästä niin kauas (matkaa oli vähän vajaa 40 kilometriä). Takana ollut vanha kuski sen sijaan suostui heittämään meidät viidellä kympillä. Mersu oli siisti, mutta kuski alkoi nopeasti soittelemaan kavereilleen. Ukolla oli muutenkin kova ääni, mutta välillä hän suorastaan raivosi puhelimeen hakaten auton kojelautaa nyrkein, se oli meistä vähän tarpeetonta. Sitten ukko leppyi sadasta nollaan sekunnissa ja jutteli kanssamme normaalisti. Kehui ajaneensa taksia 80-luvulta lähtien, ja pelkäsin sen suuttuvan kun kehaisin äijän tekemää uraa. Omituista. Jotenkin olimme huojentuneet kun viimein pääsimme perille. Sen kummemmin tippiä emme antaneet. Ukko antoi meille vielä käyntikorttinsa, ja käski soittaa 45 minuuttia ennen kuin haluaisimme pois, mutta ei tuollaisen risavillen kanssa kinostele matkailla.

Saavuimme rantabulevardille, juuri sellaiselle jonka muistin lapsuudesta. Muita muistikuvia mulla ei oikein paikasta ollutkaan; hotellimme oli ollut jossain sivukadulla, mutta enää sitä ei löytynyt minkään maailman googletuksillakaan. Libyanmeren aallot olivat yhtä isoja kuin ennenkin, mutta uimareita ei näkynyt mutta eipä näkynyt oikein turistejakaan. Ilmeisesti tähän Euroopan eteläisimpään kaupunkiin ei turistimatkoja enää tehty. Vain muutama turistikauppa oli rantaraitilla, mutta esim. kahviloita kansoittivat vain paikalliset, kalevi-ikään ehtineet juorupapat.

Rantaraitti Ierapetrassa.

Rantaa toiseen suuntaan.

Delfiinipatsas.

Kävelimme ensin ”Napoleonin talolle”. En sellaista muistanut viime visiitistä. Napoleon oli yöpynyt täällä eräässä kämpässä kun oli ollut matkalla Egyptiin. Kämppä löytyi helposti, se oli rantakadulta 50 metrin päässä. Ilahduttavaa oli, että varsin rajoitetuista aukioloajoista huolimatta se oli juuri nyt auki. Sisällä päivysti kuumassa vanhempi rouva grupieerinä; sisäänpääsymaksua ei ollut eikä muita vierailijoitakaan. Kämppä oli pieni, käsitti yhden huoneen alakerrassa ja toisen yläkerrassa, ja kalustus vaatimatonta. Oli silti hauska ajatella olevansa samassa pienessä majapaikassa jossa aiemmin lattioita oli kuluttanut niinkin iso jehu 228 vuotta aikaisemmin. 

Napoleon was here.

Napoleonin talon alakerta.

Yläkerran huone.

Kirjoituspöytä ja ovi parvekkeelle.

Mitäs se ponaparta on kirjaillut täällä?

Jatkoimme kävellen rantaraittia bulevardin päätyyn jossa oli linnake. Se oli ihan hyvin säilynyt, ei kooltaan mikään suuri, mutta varmasti täälläkin oli tapeltu ottomaanien yms valloittajien kanssa. Linnake oli rakennettu vuosien 1200-1400 aikana, joskin maanjäristyskin oli sitä koittanut myöhemmin tuhota. Se oli kahdessa kerroksessa, aivan ylimpään kulmaukseen ei päässyt. Ylhäältä näkyi viereinen aallonmurtaja, jonka toiseen päätyyn oli maalattu iso Kreikan lippu. Linnakkeeseen ei ollut pääsymaksua.

Ierapetran linnoitus, eli Kástro Kalés.

Muuriin maalattu lippu.

Linnakkeen sisäpiha.

Muuria ja lippu.

Näyttää ihan joltain Tsernobyl-laitteelta.

Kammio.

Ohitimme rannalla olleen kirkon ja jatkoimme sivukatuja pisin moskeijalle. Sen oli annettu ränsistyä, se oli aidattu eikä sisäänkään päässyt. Koko kaupunki vaikutti hylätyltä, vain muutama korjattu rakennus muiden röttelöiden keskellä ei hirveästi kiillottanut kaupunkikuvaa. Ihmisiä oli hyvin vähän. Loi melkoisen kontrastin turistirysien ja turistimattomien paikkojen välille. Meitä kuumi sen verran, että päätimme palata rantaraitille ja suunnata kahvilaan. Rannalla ruopattiin jotain leväjuttua ja voimakas, paha haju levisi ympäristöön, joten piti kävellä lemulaitoksesta mahdollisimman kauas. Eräs pappa sai meidät sitten vakuuttumaan, että juuri hänen kahvilaan kannatti tulla. Tilasimme frappet ja vedet, eikä maksanut kuin 7€ yhteensä. 

Libyanmeri huuhteli Ierapetran rantoja.

Kellotorni.

Afendis Christosin kirkko (1300-luvulta) rannan tuntumassa.

Kadut kaupungin ovat pieniä ja kapeita.

Moskeija ja shadirvan.

Uskontalo tämäkin.

Kahvilapöytämme.

Näillä eväillä ja näkymillä.

Riittävästi reipastuttuamme kävimme katsomassa turistikauppojen tarjontaa. Ostin itselleni kusiluistimet, jotka maksoivat 7€ - samoista oli pyydetty Agios Nikolaoksessa 25€. Pari jääkaappimagneettia tuli ostettua myös. Myyjä seurasi kuin hai kaislikossa, joten Pp päätti kysyä thimbaleja. Myyjä ihmetteli sellaista sanaa, ei ollut kuullutkaan ja pyysi Pp:tä opettamaan sanan hänelle. Vastapainoksi Pp joutui kreikan kielen oppitunnille, ja ”daktylithraa” treenattiin sitten riittävällä pieteetillä. Ja kyllä, itse sormustinkin lopulta löytyi liikkeen valikoimista. 

Sota-aiheinen muistomonumentti.

Menu ei ollut turistiystävällinen.

Hiljaista oli turuilla ja toreilla.

Kaupunki hiljeni entisestään, ja epäilimme olisiko siesta-aika alkanut (viettivätkö kreikkalaiset sellaista edes?). Emme oikein keksineet muuta kuin etsiä taksiaseman, ja kysyä josko kuski suostuisi heittämään meidät takaisin Agiokseen. Ukko suostui oitis viidestäkympistä. Hän käytti itse asiassa mittaria, ja perille päästyämme lukemat olivat 46€:n luokkaa, mutta annoimme hänen pitää vaihtorahat. Ukko oli huomattavasti mukavampi kuin menomatkan kuski, selitti meille paikkoja ja juttuja, ja tarjosi nannaa josta mulle tuli huono olo pariksi tunniksi, olisi tarjonnut juomaakin mutta meillä oli omaakin. Saimme kyydin hotellille asti joten selvisimme kävelymatkalta.

Hotellilla lepoa hetkinen, ja lähdimme sitten Almyros-rannalle uimaan. Meri oli tänään rauhallinen, mutta hirvittävän kylmiä virtoja tuli ja meni haitaten muuten niin miellyttävää uintikokemusta. Pp pelasti vielä merihätään joutuneen ampiaisen ja vei sen rannalle kukkasen päälle kuivattelemaan. 

Hotellilla suihkut ja sitten parvekkeelle dokailemaan aiemmin ostamaamme Cair-skumppaa. Meillä ei ollut oikeanlaisia laseja, mutta juoma maistui silti taivaalliselle. Harmi kun on niin hankalasti saatavaa tavaraa, jopa Kreikassa vaikka paikallinen juoma onkin. 

Parvekeskumpat.

Illan tultua lähdimme kylille etsimään syötävää. Olimme aluksi suunnitelleet menevämme Basilico-nimiseen ravintolaan, mutta edustalle päästyämme se ei oikein sittenkään puitteiltaan meitä vakuuttanut, joten jatkoimme eteenpäin. Kävelimme melko tovin, mutta eivät ne kippolat siitä parantuneet; yllättävän vähän täällä oli hyviä kreikkalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Mistään junttiburger-jutuista emme olleet kiinnostuneet, jos kreikkalaistakin on tarjolla. Ei sitten auttanut kuin palata takaisin Basilicoon. 
 

Sisäänheittäjäukko oli ystävällinen, mutta päätarjoilija oli vähän tyly ja hätäinen, ei antanut juuri aikaa päättää ruokavalintoja. Muu osa tarjoilijoista vaikutti hädin tuskin 10-vuotiailta. Pp:n viinitilaus meni persseelleen, karahvin sijaan tuli vain lasillinen. Pp päätyi sitten lopulta pitsaan ja minä lasagneen. Kreikkalainen salaatti tilattiin alkuun, se oli ihan jees. Lisäksi talo tarjosi hummuksen ja leivät, sekä jälkkäriksi hedelmiä. Hinta 55,50€, pyöristimme kuuteenkymppiin vaikka ei tuo nyt mikään erikoinen safka ollut, arvosana max 3/5. Sitten kovahkon väsymyksen saattelemana kämpille, iltakin oli jo ajat sitten pimentynyt. 

Kreikkalainen salaatti.

Lasagne.

Pize.

Vähän hetelmää jälkkäriksi.

 

Illalliskippolamme Basilico.

  

Kisse kaltevalla pinnalla.

944# Agios Nikolaos, 3

30.6.-1.7.2026, +31, Clear, Agios Nikolaos, Greece

 

Nukutti jälleen ihan hyvin, joskin minä kärsin välillä kylmästä ja Pp kuumasta. Kahdeksan jälkeen heräilimme, aamiselle puoli yhdeksän jälkeen. Nyt tiesimme miten käyttäytyä ja mikä oli proseduuri, silti aaminen oli jotenkin hermostuttava kokemus.

Emme jaksaneet tänään tehdä sen ihmeempiä, joten valmistelimme itsemme ns. rantakondikseen ja lähdimme sitten Almyros-rannalle. Se on kyllä hyvä ranta, mutta valitettavasti sellaista rantabaaria siellä ei ollut missä olisi voinut istuskella katetulla terassilla, vaan juomat piti viedä sitten omille paikoilleen. Me emme viitsineet ottaa edes rantapetejä, vaan makasimme vain pyyhkeiden päällä hiekassa. Tänään ei tuullut, joten rannan lämpötila oli 40 astetta eikä siinä kovin kauaa pystynyt makkoomaan. Merenkäynti oli pienentynyt eilisestä, ja veden lämpötila noussut taas reiluun 26 asteeseen, joten uiminen oli helpompaa kuin edellisenä päivänä. Puoli tuntia uiskentelimme.

Rantatunnelmia.

Palaneita selkiä.

Vaihdoimme sitten paikkaa hotellin uima-allasalueelle. Siellä oli mukavan rauhaisaa. Otimme frappet hotellin baarista, ne tehtiin muovimukeihin ja maksoivat vain 3€ / juoma, mutta olivat hyviä. Uimme altaassa jonkunlaisesti, Pp tosin enemmän kuin minä. Meillä oli nyt makuulavitsatkin varjosta. Tunnelma oli niin unettava, että tuli ihan nukahdettuakin siihen.

Relaamassa altaalla. Huomatkaa kuvaajan treenatut pohkeet.

Kävimme huoneessa ottamassa pikasuihkut, siivoojakin oli jo käynyt. Peittomme oli muutettu yhteislakanaksi, mutta tiesimme missä lakanajemma oli (käytävällä lukitsemattomassa kaapissa), joten kävimme pokkana hakemassa sieltä yhden ”peiton” lisää. Menimme sitten kauppaan ostamaan vähän sipsejä, vesiä ja jääteet, ja palasimme huoneeseen. Ylämäki hotellille oli hyvin raskas tälläkin kertaa, ja soijaa pukkaa kun mäen kapuaa ylös. Menimme sitten parvekkeelle ja dokasimme edellisenä päivänä ostamamme rakin. Se oli minusta vähän karseahkoa, mutta Pp tykkäsi siitä enempi. Sitten kellahdin pienille päikkäreille vuoteeseen.

Hotellille johtavan ylämäen alku.

Lähdimme illan suussa kylille, aurinko paistoi vielä kuumasti. Kävely sujui kuitenkin hyvin, mutta emme löytäneet drinksubaaria ennen kuin vasta lammen luota. Siinä olikin muutama hyvä kippola, jäimme Kanali-nimiseen baariin. Tilasimme mojitot. Ne tulivat yllättävän nopeasti, en tiedä oliko niissä paljoakaan alkoholia, mutta hyvältä maistuivat, hinta oli 9€ muki. Ne juotuamme kävelimme hetken ympäriinsä; nousimme ylös rinteeseen jossa ei ollut muita turisteja, mutta täällä paikalliset asuivat, oli ihan kiva nähdä sellainenkin alue. Sen jälkeen menimme pizzastamaan La Strada-nimiseen kippolaan, jonka olimme spotanneet edellisenä päivänä. Meinasin mennä keittiöön sisään, kun sisäänkäynti oli niin kummallinen. Siinä oli ennen kaikkea loistava terassi, josta avautui näkymä lammelle.

Mojito. Isac Elliotia lainatakseni, "ai että"!

Akti Koundourou-katu.

Auringon laskiessa kaupunkiin tuli omanlainen väritys.

Toivottavasti koirat osaavat lukea tämän..

Risteilylaivoja tulossa ja menossa.

Asuinlähiö.

Mäkistä seutua.

Olisi aika comfy kämppä.

Muita asiakkaita ei ollut paljoakaan, se vähän hämmästytti meitä miten ravintolat olivat niin tyhjinä täällä. Ehkä turistisesonki ei ollut sitten vielä kunnolla alkanut, vaikka elettiinkin jo kesäkuun viimeistä päivää. Tai sitten tänne Agios Nikolaokseen ei vain tullut turisteja. Tilasimme siis pitsat, Pp otti Specialin, minä otin Americanin. Oma pitsani ei ollut mikään ihmeellinen, annoin arvosanan 3/5, mutta Pp antoi omastaan huikeat 4½/5. Juomaksi roseviiniä, vettä ja olutta. Hinta oli 54€, annoimme 60€. Emme saaneet edes mitään talon tarjoamaa jälkkäriä, joten siitäkin vähän miinusta. Muuten henkilökunta oli kyllä ystävällistä. Paluumatkalla poikkesimme vielä supermarkettiin. Hiki iski taas ylämäkeä noustessa. Hotellilla suihkut jne.

American.

Pizza Special.

Iltanäkymä pitzerian terassilta.

Seuraavana aamuna normaaliin aikaan herätys ja normaaliaikaan aamiselle. Se oli vain pakollinen numero joka oli pakko lusia. Luulen, että aamiaissalin edustalla päivystävä grupieerinainen on vähän ihastunut minuun.

Aamupalalta selvittyämme keräsimme hetken voimia ja lähdimme sitten aurinkorasvattuina hakemaan ensiksi postia. Pp oli toiminut kartanlukijana, ja jo hetken epäilin minne mahdamme joutua, sen verran hurjan näköinen oli polku jota pitkin mentiin. Mutta niin vaan posti tuli vastaan. Siellä piti jonotella melkoinen tovi, ennen kuin tuli meidän vuoro ja saimme ostettua kahdeksan postimerkkiä, á 2€. Kävelimme sen jälkeen hetken väärään suuntaan, ennen kuin löysimme takaisin haluamalle tielle; tarkoitus oli etsiä market place, mutta emme sitä ikinä löytäneet, vaikka kuinka sitä haimme. Nousimme korkealle mäelle jonne oli 162 porrasta, sellainen alkoi menemään jo hieman tunteisiin. Näimme ihmisten kantavan vihanneskasseja, mutta emme vain kerta kaikkiaan löytäneet torille. Ties mihin maan alle se oli sitten jemmattu. Tarkoitus oli etsiä tulevaa varten myös bussiasema, mutta voimamme ehtyivät kuumuudesta kerta kaikkiaan, joten laskeuduimme alas merenpinnan tasolle ja menimme frappelle.

Reitti postille muuttui hiekkatieksi? ええ?

Posti löytyi viimein.

Astetta isompi ruokakauppa.

Rappuja riitti noustavaksi.

Jonkun parvekemööpelit katutasossa.

Rypäle ja pelakuu.

Frappe auttaa helteeseen.

Vähän harmitti fiiliksiä, joten lähdimme lampsimaan takaisin hotellille. Saimme sentään postikortit ostettua, tosin nekin olivat melkoisen ruiskut. Hotellin lähellä pysähdyimme viereiseen Meltemi-ravintolaan, jossa tilasimme itsellemme Aperol Spritzit. Olimme suunnitelleet menevämme Votsalo-baariin, mutta se oli ollut viimeistä piirtoa myöten täynnä. Eipä tuo haitannut, Meltemi tarjosi hyvät Aperol Spritzit hintaan 9€ / muki.

Hotellin vieressä olevaan Meltemiin drinksuttelemaan.

Kippola sisältä.

Aperol Spritz.

Hotellin vieressä olevaa kivirantaa emme testanneet kertaakaan.

Hotellilla aurinkoöljysimme itseämme lisää ja hetken aikaa jäähdyttelimme, ja lähdimme sitten uimaan Almyroksen rannalle. Pelkäsin kusiluistimien hankaavan jalkapöydän ihon rikki (sitten uiminen meressä olisi ollut supertuskaisaa), mutta onneksi niin ei käynyt. Merivesi oli ensi alkuun lämmintä (27 asteista), mutta puoli tuntia pulikoituamme se muuttui kylmäksi kuin taikaiskusta, jonkunlainen kylmäpulssi iski rantaveteen. Tänään oli ollut melko tuulinen päivä, joten johtui ehkä siitä.

Kirkasta vettä.

Hotellilla suihkut ja sitten juopottelimme pullollisen ouzoa parvekkeella. Se oli aika kovaa kamaa. Lähdimme sitten illalliselle, aurinko paistoi vielä melko kuumasti. Olimme päättäneet jo etukäteen mennä Evanna-nimiseen ravintolaan; se helpotti melkoisesti ravintolan valintaa kun päätös oli etukäteen tehty. Meidät yhytti heti sisäänheittäjä, ja pääsimme kippolaan ketterästi ineen. Tilasin giouvetsin ja Pp tilasi gyroksen; juomaksi taas vettä, rose-viiniä ja olutta. Safkat tulivat nopeasti, tykkäsin omastani paljon vaikka olisin kaivannut hieman vihanneksia messiin. Annoin arvosanaksi omastani 4/5, Pp 3/5. Naapurinpöydän papparainen huvitti kaikkia, sillä hänen vaimo-oletettunsa valitsi omaa sapuskaansa niin pitkään, että ukko sanoi tarjoilijalle, että tule tunnin kuluttua takaisin. Lopulta nainen päättyi hampurilaiseen. He eivät puhuneet toisilleen sanaakaan, joten ehkä heillä oli jonkunlainen risa menossa.

Kaktuksia.

Matka kylille.

Kirkko.

Kirkon torni.

Kirkko sisältä.

Voulismeni-lammen ravintoloita.

Illallispaikkamme tänään.

Giouvetsi.

Gyros.

Kävelimme sitten auringon laskun aikaan takaisin hotellille. Olimme olleet tänään varsin aikaisin liikenteessä, sillä aikaisempina iltoina oli tullut pimeä jo syödessämme. Kisselauma yhytti meidät ja pääsin paijaamaan yhtä yksilöä antaumuksellisesti. Hotellin lähellä olevassa mini-marketissa poikkesimme hakemassa sipsejä ja vettä, ja osasimme käyttää sakoula-sanaa (ostoskassi), se tuntui huvittavan myyjää. Hotellilla sitten suihkut ja hieman futiksen mm-kisoja.