930# Singapore, 2

 13.5.2026, Wednesday, +29, Thunderstorm, Singapore,

Olin mennyt nukkumaan ehkä yhden kieppeillä, nukuin hyvin klo 6.55 asti mutta sitten en saanut enää unta. Tuntia myöhemmin nousin tarkistamaan ikkunasta avautuvat maisemat, sillä edellisenä iltana pimeässä ei ollut näkynyt juuri mitään. Eipä näkynyt nytkään, vain muutamia kattoja. Sää näytti sentään nätiltä, mutta niin täksi kuin kaikiksi muiksikin päiviksi oli luvattu sadetta ja ukkosta.

Puoli yhdeksältä AT:n kanssa aamiaiselle. Grupieeri vei meidät pöytään. Se oli ihan kelpo buffa, oli aasialainen ja eurooppalainen osio. Tuli otettua munariisiä, rapsakkaa pekonia, nakkeja, croissu, kahvia ja mehua. Ei hedelmiä tms, vaikka niiden luulisi täällä olevan hyviä.

Hotellimme aamiaissali, ja varovaisesti purtavaa.

Päätimme sitten ottaa tunnin suunnittelutauon, mutta itse en ainakaan saanut mitään aikaiseksi. Lisäksi sää pilvistyi, ja voimakkaannäköistä kaatosadetta alkoi valumaan matalalla roikkuvista pilvistä. Ei sellaisessa sateessa voinut kuvitellakaan uloslähtöä. Kävimme yytsimässä kattoterassin uima-altaan, siellä ei ollut ketään sateella. Allaskin vaikutti minikokoiselta.

Aamu alkoi aurinkoisesti...

...mutta synkkeni nopeasti.

Uima-allas löytyi hotellin katolta.

Kahdentoista maissa sade hiljeni sen verran, että päätimme lähteä ulos. Kävelimme ensiksi Buddha Tooth Relic Templelle. Mä olen käynyt aika monessa vastaavassa, eikä niissä ikinä mitään hampaita näe, joten odotukset eivät olleet korkealla. Paikka oli suht pramean näköinen, ei ollut sisäänpääsymaksua eikä tarvinnut jättää edes kenkiä ulkopuolelle, mutta muuten paikka oli vähän vaisu. Pari ihmistä oli rukoilemassa, mutta muut vaan ihmettelemässä. Ostettavat tuotteet olivat kalliita, joten ei tehnyt mieli tehdä niin suurta lahjoitustakaan. Paikka oli nähty kahdessa minuutissa.

Buddha Tooth Relic Temple,

Temppeli sisältä.

Kiertelimme sitten Chinatownia. Turistikamaa oli myynnissä täällä, mutta kummallakaan ei ollut nyt ostohousuja jalassa, joten emme tehneet mitään hankintoja. Muutamassa kaupassa myytiin myös durian-hedelmiä, ne lemusivat niin uskomattoman karsealle, että meinasi tulla oksennus. Se on vähän niin kuin hedelmien surströmming, haju kantautui pitkälle.

Liikennevalo-ohjeet jalankulkijoille.

Katunäkymää.

Pieni muraali.

Hyh hyh kun haisoo durian.

Otimme metron, jolla matkustimme muutaman pysäkin eteäpäin. Sen käyttäminen oli helppoa, ei tarvinnut ostaa lippua välttämättä erikseen, vaan riitti kun läväytti pankkikorttia lippuportilla (sisään- ja ulosmennessä). Sama meininki kuin Tukholman metrossa. Hintaa emme tienneet, sillä sitä ei tullut näkyviin koko päivän aikana. Metroja ei mennyt mitenkään usein, vaan jouduimme odottelemaan melko pitkään. Seuraavana päivänä huomasimme tililtä veloittuneen muutamia euroja, joten jos jotain halpaa Singaporesta pitää löytää, niin metro on sellainen.

Metroasemilla oli mainosten sijaan varoituksia rikollisille.

Singaporelaiset eivät diggailleet vapesta.

Durianista ei saisi sakkoa?

Kävimme ostamassa Pocari Sweatit kaupasta, ja kävelimme Raffles-hotellille. Täällä oli legendaarinen Long Bar, jossa julkkikset ovat käyneet dokailemassa, ja jossa kehitettiin aikanaan Singapore Sling-coctail. Tiesimme etukäteen sen riistohintaiseksi, mutta kai se oli pakko käydä kokemassa itse. Sisääntulo-ovi oli erittäin vaatimaton ja huomaamaton, kadulta noustiin raput pari kerrosta ylemmäs. Grupieeri talutti meidät pöytään, kippola oli semi-täynnä. Täällä on ollut alusta asti tapana tarjota asiakkaille rajattomasti pähkinöitä, jotka kuorittiin käsin ja kuoret heitettiin lattialle. Kuoria oli nytkin melkoisesti, ja piti olla vähän tarkkana ettei niihin liukastunut. Tarjoilijoilla oli puvut päällä, ja eleganttius muutenkin käsinkosketeltavaa. Asiakkaat nyt olivat tietysti turisteja. Olisi ollut aika alfaa tilata täältä kalja, mutta teimme kuten muutkin ja otimme nimikkojuomat Singapore Slingit. Hinta menussa oli 44$ - eli noin 27€, mutta epäilimme siihen tulevan vielä kaikenlaista lisähintaa päälle. Näin olikin, sillä hinta ei sisältänyt veroja ja palvelumaksua, joten kahden drinkin yhteishinnaksi tuli lopulta about 70€. Juoma itsessään tuntui olevan pelkkää karpalomehua. Arvosana kippolasta 2/5.

Raffles-hotellin julkisivu yllätti mataluudellaan.

Legendaarinen Raffles-hotellin Long Bar.

Siirtomaa-aikaista meininkiä.

Raffles-hotelli oli rakennettu jo v. 1887.

Hotellissa oma Rolex-myymälä.

Kippola sisältä.

Baaritiski.

Pähkinäpussi.

Singapore Sling.

Pähkinöiden kuoret viskattiin häpeilemättä lattialle.

Kalliiksi tuli.

Seuraavaksi kävelimme ilmastoidussa ostoskeskuksessa ja poikkesimme Mujiin, mutta ostohousut puuttuivat edelleen. Kävelimme aikamme kaduilla ilman päämäärää, ainoaksi mielenkiintoiseksi näkemiseksi jäi kukko, joka tepasteli keskellä kaupunkia. Löysimme isomman ostarin, jossa kävimme vessassa ja sen jälkeen eksytimme itsemme sisätiloihin. Menimme japanilaiseen ravintolaan syömään lounasta; se taisi olla virhe, sillä tarjoilija oli super-flunssainen, yski ympäriinsä koko ajan, ja oli laskenut vielä maskinsakin leuan alapuolelle. Sitä oli todella ikävä kuunnella. Menua ei tuotu, vaan piti skannata QR-koodilla ravintolan verkkokauppa, ja tehdä tilaus sitä kautta. Ostimme juomaksi high ballit eli viskiä ja soodavettä, ruuaksi gyozat ja tonkatsut. Ihan ok sapuskat oli. Maksoivat yhteensä ehkä nelisenkymppiä euroissa.

Rafflesin ostoskeskus.

Kukko kaukana tunkiosta.

Civilian War Memorial-teos War Memorial Parkissa.

Duriania muistuttava Esplanade – Theatres on the Bay. Takana 
Marina Bay-hotelli.

Japanilainen ravintola valikoitui lounaspaikaksi.

Gyoza ja tonkatsu.

Kävimme sitten Donkissa (japanilaisten Tokmanni), mutta se oli keskittynyt enempi täällä ruokapuoleen ja sitten Uniqlossa, kummastakaan emme ostaneet mitään. Kävelimme Esplanaden metroasemalle, ja muutamalla metrolla vaihtoineen palasimme takaisin Chinatowniin ja hotellille.

Vähän aikaa lepuuttelimme, ja päätimme sitten mennä hotellin kattobaariin. Siellä oli kuitenkin alkamassa yksityistilaisuus, eikä meitä laskettu sisään. Samassa yhteydessä oli uima-allas, ja sen käyttöön meille annettiin lupa. Haimme uimatamineet ja kävimme uimassa 31-asteisessa vedessä samalla kun altaan vieressä kuvattiin yksityisbileiden vieraita meidän pullikoidessa taustalla. Toivottavasti AI sai meidät poistettua kuvista.

Yuuka-chania tauko-ohjelmana.

Korkealta kuvattuja korkeita taloja.

Lähdimme seuraavaksi hakemaan illallista. Suurin osa tämän alueen ravintoloista oli korealaisia, joissa piti itse osata grillata omat safkat. Ruuat myytiin seteissä. Ne olivat kalliita, sillä oletuksena oli, että niitä söi isompikin seurue. Löysimme kippolan jossa oli kanamenu eikä tarvinnut itse toimia kokkina, joten valitsimme sen. Täällä oli sama tapa kuin lounaalla, eli piti itse skannata QR-koodi ja tilata ruuat nettisivun kautta. Tilasimme kaljakannun ja sojupullon, ja sitten yhteisen kana-annoksen. Kana oli maustettu jollain kummallisella mausteella, joka ei miellyttänyt minua maultaan, ja lisäksi se pölisi niin että mustat housuni olivat muuttuneet keltaisiksi. Kalja ja soju humahti päähän. Lasku oli about satasen Singaporen rahassa, eli 70€ häipyi kukkarosta taas. Ei mikään halpa paikka todellakaan tämä. Arvosana kippolasta 3/5. Haimme sitten vielä kaupasta lisää juotavaa ja menimme AT:n huoneeseen iltaa viettämään.

Korealaisia leffamainoksia.

Brenkkua.

Illalliskanoja.

Siivoojat olivat leikkineet Kermitillä.

929# Singapore

11.5.-12.5.2026, +27, Shower, Singapore

Mikä olisikaan osuvampi paikka lähteä pienelle Aasian matkalle kuin Roihuvuoren kirsikkapuisto hanamin aikaan? Oltiin tultu tänne Pp:n kanssa maanantai-iltana, jolloin väkeä oli pieni murto-osa siitä, mitä oli viikonloppuna ollut. Muutama valokuvaaja ja tubettaja oli paikalla, mutta ei mitään sellaisia pikinik-seurueita kuten Japanissa. Toki ilmakin oli pilvinen eikä paljoa puuttunut etteikö olisi satanut. Lisäksi puisto oli semituhottu vuosi sitten epäonnistuneen oksien leikkauksien seurauksena, mutta se on välillä semmoista.

Odotuskalenteri veteli vimosiaan.

Matka alkoi Roihuvuoren kirsikkapuistosta.

 

Kukkakuja.

Kukinnot parhaimmillaan.

Hanamista ei ollut maanantai-iltana tietoakaan.

Eniveis, kello oli jo lähes yhdeksän illalla, ja olimme molemmat jo väsyneitä pitkän työpäivän jälkeen. Kävimme hakemassa kämpiltäni valmiiksi pakatut matkalaukun ja repun, ja Pp sitten heitti minut lentokentälle. Minua ahdisti ja jännitti, olisin halunnut ottaa myös Pp:n mukaan, mutta sen sijaan matkakumppaniksi oli valikoitunut AT. Jouduin odottelemaan häntä hetken lentoasemalla, mutta tulihan ukko sitten lopulta. Lentomme Singaporeen lähtisi klo 00.30, ja tähän aikaan ei lähtenyt kuin pari Aasian lentoa ja muutama kotimaan lento, joten kaikkialla oli tyhjää ja liikkeet ja baarit kiinni. 

Minne kaikkialle tästä ovesta kulkemalla voikaan päästä?

 

Lähtöselvitystiskiä etsimässä.

Turvatarkastukseen ei kulunut aikaa juuri ollenkaan, taisipa työntekijätkin jo haaveilla vuoron päättymisestä ja kotiin lähdöstä. Jatkoimme sitten ”kehitysmaapuolelle”, eli EU-alueen ulkopuolelle, passintarkastus sujui nopeasti automaatissa. Lähtöporttimme oli 46, mutta menimme parille bisselle siihen ainoaan aukinaiseen baariin (Nordic Kitchen). Jotenkin jännitti niin hirveästi koko matka, että oli pakko saada jotain hermoja rauhoittavaa ainetta kitusiin (kaljaa).

Hiljaista on lentokentällä.

Vain siivooja työssään.

Passintarkastusautomaatti odottamassa.

Nordic Kitchenistä sai vielä olutta.

Boardaus käynnisti superaikaisin.

Paikkamme olivat rivillä 55, ja keskirivin keskipaikka osui juurikin minulle, en pystynyt sitä muuttamaan check-inissä enää edes rahasta. Meidät oli pyydetty ottamaan yhteyttä lähtöselvitystiskille henkilöllisyyden selvittämiseksi, ja toivoin, että siinä vaiheessa olisi vielä virkailijalta voinut vaihtaa istuinpaikkaa jos olisi oikein nuoleskellut, mutta sitä vastoin jouduimme tekemään baggage dropin yms normaalisti automaatilla. Joten se oli sitten jotain mihin emme pystyneet itse sen kummemmin vaikuttamaan. Kun viimein pääsimme koneeseen viimeisten joukossa, niin oli ilahduttava huomata ettei kone tulisi täyteen. Minunkaan viereen ei tullut ketään, joten käytännöllisesti saimme koko keskirivin omaan käyttöömme. Haittapuolena oli, että ympärillä oli joukko täyssairaita ihmisiä. Nyt elettiin Hantavirus-aikaa, joten olin vähän vainoharhainen. Olin itsekin ollut flunssassa koko viime viikon, perjantaina piti ottaa ihan töistä saikkuakin. Olin kuitenkin ottanut linjan, etten yskisi vaikka mikä olisi, ja ilmeisesti se kantoi hedelmää sillä olin täysin terve muihin verrattuna. Matkaa varten oli joutunut täyttämään netissä SGAC-anomuksen, jossa piti vakuuttaa olevansa täysin terve, ja vapaa yskistä yms ihottumista. Ja Singaporen viranomaisilta tuli lisää meiliä senkin jälkeen, että olethan oikeasti terve, tai muuten huonosti käy. En sitten tiedä mitä nämä sairaat kanssamatkustajat niihin kyselyihin vastasivat?

Lentokoneessa oli tilaa.

Maapallo näytti oudolta tästä kuvakulmasta.

Singapore oli valikoitunut kohteeksemme Finnairin Black Friday-tarjouksen ansiosta, sillä saimme meno-paluulennon hintaan á 669€ (olimme kyllä katuneet monta kertaa kevään aikana tulevaa matkakohdettamme). Kone lähti muutaman minuutin myöhässä, mutta kapu vakuutti meidän pääsevän perille vähän edellä aikataulusta. Kyseessä oli siis suora lento Singaporeen, kesto tänään hintsusti alle 13 tuntia. En tiedä miten kukaan jaksaa sellaisia aikoja viettää lentokoneessa, mutta voin vakuuttaa sen menevän kyllä, jahka vaan lentokoneen jakkaralle istuu eikä poispääsyä enää ole. Koska vuorokausi oli juuri vaihtunut, heti ensi alkuun tarjottiin super-mini-pasta-ateria, joka maistui pelkästään chilikastikkeelle. Sen kanssa sai putelin viiniä (maksutta). Matkustamomiehistö oli pelkästään aasialaisperäisiä, ohjaamomiehistö oli finnejä.  Tilasimme AT:n kanssa ruuan jälkeen vielä yhdet whisky-tonicit, jotka toi plunssainen stuertti, ja AT haki heti perään giniä. Limut olivat sentään ilmaisia. Juomat juotuamme AT sanoi katsovansa Weapons-elokuvan mutta minä sammuin heti, semminkin kun valot oli sammutettu hetkeä aiemmin.

Illallispasta ei onneksi sisältänyt sientä.

Pimeä- ja hiljaisuustauko kesti ehkä about 6 tuntia. Vessassa käydessäni valot oli sytytetty. Jo heti lähdön jälkeen oli ikkunapaikoilla olleita käsketty sulkemaan läpät alas, ettei auringonvalo häiritsisi nukkuvia matkustajia, mutta ne pysyivät kiinni aina laskeutumiseen asti (lensimme aika läheltä Iranin ilmatilaa, ja epäilimme ettei meidän haluttu näkevän ilmassa risteileviä ohjuksia). Aamulla – tosin kello oli tässä jo Aasian ajassa itse asiassa iltapäivää – tarjottiin vähän suurempi ateria. Otimme AT:n kanssa kanaa, toinen vaihtoehto olisi ollut jokin omeletti-riisiannos. Päätä särki, epäilin olevani nestehukkainen, AT tarjosi Burana 600:n, sen jälkeen olo vähän parani. Kanssamatkustajien taudit näytti voimistuneen yön aikana.

Verkko yhdistyi hetkeksi Myanmarin yllä.

Aika eteni tappamalla, ja Trivial pursuitia pelaamalla. Viimein kone aloitti varovaisen laskeutumisen. Väliin tuli muutama paha ilmakuoppa täysin yllättäen, joku sitä taisi oikein kiljahtaakin. Olin kumminkin positiivisesti yllättynyt miten ”hyvin” sain nukuttua kerrankin koneessa. Kuudesta tunnista ainakin 3!

Game on!

Viimein kone saavutti Singaporen, kellon ollessa 18.10 paikallista aikaa. Kapteeni kuulutti lämpötilan olevan +31 astetta, ja ”suomalaisittain kesäisiä pilviä taivaalla”, jota mietimme pitkään mitä se mahtoi tarkoittaa -> vettä satoi kuten asia meille myöhemmin selvisi. Viimeiset viikot mitä olin Singaporen säätiloja katsellut, täällä satoi joka ikinen kerta. Pääsimme kuitenkin tuubiin, vaikka olimme veikanneet bussikuljetusta. Lennollamme oli joku epäonninen mies joka oli jotenkin onnistunut loukkaamaan polvensa, ja hyppeli käytävillä yhdellä jalalla, ja nyt häntä tultiin hakemaan pyörätuolilla. Huonosti alkoi hänenkin matka.

Olimme etukäteen pelänneet, että kestäisi ainakin pari tuntia kentällä ennen kuin pääsisimme ulos, ja silloinkin matkatavarat takavarikoituna. Mutta mitä vielä, passi- ja SGAC-tarkastus sujui automaatilla, matkalaukkuja piti odottaa 10 min, mutta molemmat tulivat, ja tullimieskään ei ollut kiinnostunut meistä tai meidän tavaroista hetken vertaa. Joten olimme ulkona ennen kuin ymmärsimme. Ei ihme jos tämä on todettu maailman toimivammaksi lentoasemaksi. Zim approves! Samalla kerrytin itselleni 64. maabongauksen.

Siisteys alkoi jo lentokentältä.

Taksit löytyivät pari kerrosta tuloaulaa alempaa, ja niihin ohjattiin kyllä selkästi grupieerien toimesta. Tämä oli pelkkä lentokenttätaksi, emme siis ottaneet mitään GRABia tms, vaan suoraan sen mikä meille annettiin. Kuski oli aluksi yrmeä ja hänenkin jalka tuntui olevan kipeä, sillä jouduimme itse laittamaan matkalaukut takaloosteriin, mutta nähdessään AT:n pituuden hän leppyi, ja kyseli jos AT matkustaisi mieluummin etupenkissä. Sanoimme pärjäävämme, ja sitten ajoimme hiljaisuuden vallitessa ehkä reilut 20 minaa hotellillemme Mondrian Singapore Duxton-hotellille. Satoi vettä, välillä kaatamalla. Kevät näytti olevan kuitenkin pisemmällä kuin Köpiksessä. Ilta oli jo pimenemässä seitsemän aikaan. Mutta muuten maisema näytti niin omituiselta, etten ole ikänäni vielä nähnyt. Aivan kuin olisi ollut jossain jatkuvassa botanical gardenissa samalla kuin amerikkalaiset useakaistaiset moottoritiet halkoivat maisemaa. Vasemmanpuoleinen liikenne toki toi ripauksen brittiläistä meininkiä. Tiet kapenivat mitä lähemmäs saavuimme hotellia, korealaisia ja kiinalaisia ravintoiloita tuntui riittävän. 

AT maksoi 26 € maksavan taksin kortillaan, joskin korttimaksussa oli ongelmia. Hotellin työntekijät tyhjensivät silmänräpäyksessä takakontin ja avasivat matkustamon oven toivottaen meidät tervetulleiksi. Matkalaukkuihin emme saaneet enää koskea, vaan ne toimitettaisiin meille myöhemmin. Otimme hissin ja menimme kerroksen ylemmäs jossa oli respa. Pienen aikaa jonotettuamme meidät ohjattiin eri virkailijoille kun oli eri huoneet. Minä olin matkavastaava, joten jouduin maksamaan 400sg$:n summan (noin 300€) depositin, ja sain silti huonomman huoneen kuin AT. Ne olivat neljännessä kerroksessa, minulla heti hissin vieressä, AT:lla kulmahuoneisto. Kerrassaan sikamaista, sanon ma. Lisäksi huoneesta ulospääsy oli vaivalloista, sillä ensin piti mennä hissillä kolmoskerrokseen jossa oli respa, kävellä sen läpi toisille hisseille, ennen kuin pääsi vasta kadulle.

Ehdin juuri nipin napin huoneeseen, ennen kuin matkalaukkuni toimitettiin huoneeseen. Mun olisi pitänyt varmaan antaa joku tippi, mutta ei mulla ollut kymppiä pienempää seteliä, joten väliin jäi. Kiva oli päästä vessaan, sillä olin pidätellyt 36 tuntia kakkosta, minä kun en julkisissa vessoissa ala kiinteää pakettia toimittamaan. Menimme sitten alakadulla olevaan 7-eleveniin ostamaan vettä, kaljaa ja sipsejä. Siellä oli myös jonkunlainen valikoima Japanista tuttuja tuotteita, joten ostimmeレモンサワー juomaa (vähän niin kuin meillä Suomessa on lonkero, mutta tämä on 9% joten varsin vaarallista kamaa). Palasimme hotellille ne juomaan, matkalla AT kysyi parilta paikalliselta ukolta onko kadulla ok vetää röökiä. He sanoivat että missä tahansa se on ok, mutta ei kannata jäädä kiinni. Nämä singaporelaiset lait ja säädännöt kyllä hämäsivät meitä melkoisesti.

Oma huoneeni oli pienehkö.

Wc-tilat.

Joku muukin taisi inhota duriania sakkojen perusteella.

AT:n ikkunoista oli paremmat ja useammat näkymät.

Joimme parit juomat ja lähdimme sitten vastapäiselle Shake Shackiin hakemaan pari hampurilaisateriaa. Tilaus tehtiin automaatilta, se oli muuten helppokäyttöinen mutta piti ymmärtää ensin noutaa se värisevä hakulaite ja syöttää laitteen numero tilaukseen. Päätimme jäädä sinne syömään, ja kaljojen sijaan tilasimme kiltisti limsaa, vaikka oluttakin olisi saanut tiskiltä. Helkkarin hyvät hampurilaiset oli, raneista en ole ihan varma. Syötyämme kävimme vielä ostamassa yhdet juomat kaupasta, ja dokasimme ne AT:n huoneessa. Olosuhteisiin nähden ei kauheasti väsyttänyt, mutta kello oli jo paljon (viiden tunnin aikaero Suomeen joudutti iltaa), yöksi yö oli jääny välistä, oli päästävä suihkuun ja blogattava päivän tapahtumat, joten ensimmäinen ilta oli taputeltu ehkä vähän turhan hätäseen.

Pientä rohkaisua ennen uloslähtöä.

Shake shack.

Tilaus tehtiin nykyajan malliin automaatista.

Hyvät ja maukkaat hamppisateriat.

Pinkki Porsche.