925# My day, 4

 14.4.2026, Tuesday, +12, Scattered clouds, Helsinki

 

Kai sitä voi kerran vuoteen aina yhden My day-postauksen tehdä? Tosin tarkistaessani mitä viimeksi kirjoittelin omasta arkipäivästäni, niin täytyy sanoa, etteivät asiat ole reilussa vuodessa muuttuneet.

 

Yleensä heräisin klo 6.31, mutta tänään minulla oli hammaslääkäri, ja saisin nukkua kolme varttia pisempään. Minua kuitenkin alkoi homma jännittämään aamuyöstä; ensin heräilin tunnin välein, sitten yhä tiuhemmin. Klo 4.50 joku naapurinukko lähtee aina duuniin, hänen autonsa on ikkunani alapuolella. Auto kävi tyhjäkäynnillä pitkään ja arvelin hänen skrabaavan ikkunoita. Mietin missä hän mahtaa olla töissä kun pitää tähän aikaa lähteä töihin; onko hänellä pitkä työmatka, vai alkaako duunit tosiaan viiden jälkeen?

 

Kymmentä yli seitsemän nousin. Yleensä en aamuisin käy suihkussa, mutta nyt tuntui siltä, että olin hionnut yöllä enemmän kuin laki sallii, ja päätin pistäytyä ottamassa pikasuihkeen. Aamiaiseksi nautin kolme leipää juustoinen ja leikkeleineen. Katselin Ylen aamutv:stä propagandapläjäyksen. Ulkona paisteli aurinko, hyvä homma. Pääsisin kuivana koko päivän läpi. Harjasin hampaani vielä huolellisesti ennen kuin lähdin kahdeksalta kohti päivän seikkailuja.

 

Minulla oli kilometrin kävelymatka metrolle. Ihmisillä on usein samanlainen aamurytmi; yleensä olen kolme varttia aiemmin liikkeellä, ja samat ihmiset tulevat minua vastaan samassa kohdassa. Nyt kadut olivat täynnä vieraita naamoja, pääosin koululaisia. Metroasemalla oli skoudet vastassa; he näyttivät siltä kuin aikoisivat pysäyttää minut, mutta tarttuivatkin sitten edelläni ollutta jätkää niskasta todeten "morjens", mutta irroittivat nopeasti todeten "sori, väärä kaveri". Mikähän keissi?

Sitten liikkeelle.

 

Kotimetroasema aamulla.

Metrossa menen harvoin istumaan, vaikka olisi tilaakin. Tuijotan ensin ikkunasta mielenkiinnotonta maisemaa, jonka olen nähnyt tuhansia kertoja ennenkin. Vastapäisellä penkillä istuu kaunis intialainen nainen; en yleensä juuri inkkareista välitä, mutta tässä on jotain lumoavaa. En halua vaivata häntä joten siirrän tuijotukseni kengän kärkiin. Voisin toki katsella puhelintakin, mutta en halua ottaa sitä taskusta ja "bakteeristaa" sitä jo tässä vaiheessa päivää.
 

Hammaslääkärini oli Hakaniemessä. En halunnut vaikuttaa turhan innokkaalta, joten menin vielä kävelemään kuudeksi minuutiksi Tokoinrantaan. Sää tuntui keväiseltä ja se loi minuun jonkunlaista intoa, joskin pelko hammaslekurista ikävästi latisti tunnelmaa.

Tämä talo ei ikinä muutu?

 

Ympyrätalo.

Tokoinranta.

Viimein menin hammaslääkäriin. Ajattelin ilmottautua ensin tekstiviestillä, mutta koska kaikki virkailijat näyttivät olevan vapaana ja katsoivat minua uteliaasti niin ilmottauduin luukulle. He ohjasivat minut käytävälle huoneen eteen odottamaan. Tarkistin sykkeeni sen ollessa 108; leposykkeeni vastasi melkeinpä Suomutunturille nousun rasitusta. En ehtinyt kauaa istumaan kun huoneen ovi avautui ja sieltä poistui järkyttyneen näköinen poika äitinsä kanssa. Pääsin itsekin sitten pari minuuttia ennen aikaani kauhupenkille.

 

Tarkastus sujui lopulta ihan ok. En tuntenut itseäni niin järkyttyneeksi kuin edellinen poika oli ollut, mutta ei hyvin mennyt välttämättä minullakaan. Yksi hammas oli lohjennut, jonka kyllä itsekin tiesin, mutta röntgenkuvista oli löytynyt lisäksi toinen halkeama jonkun paikan alta. Lisäksi korjattavat hampaat olivat eri puolilla turpavärkkiä, joten se tietäisi kaksi erillistä korjauskertaa. Toisaalta - kuten aina lääkäriin mentäessä - olin pelännyt, että minulla on syöpä tms, pitää poistella juttuja, amputoida suu jne, joten siinä mielessä vähän huokasin helpotuksesta. Hinta tarkastukselle oli 142€, ei paskemmin vartin hommasta. Kaksi röngtenkuvaakin maksoi 60€. Eikä niitä saanut edes väreissä. Lisäksi jäin miettimään, mahdoinko saada niistä edes S-bonusta, kun vastaanottovirkailija tuntui jotenkin töhöilevän korttini kanssa (kyllä se seuraavana päivänä tuli).

 

Kävelin sitten 2,5 kilometriä töihin. Keväinen ilma tuntui edelleen hyvälle, eikä edes tuullut. Yksi peukkupää skeittinsä kanssa tuli vastaan joka melkein aloitti sekoilun edessäni, mutta sain kuitenkin luvan jatkaa matkaani. Harmittelin mielessäni kun päädyin työpaikalle vähän liian nopeasti.

Kulmikasta taloa.

 

Kallion kirkko.

"Tehtaan piipun takaa nousee aurinko,
aamuvuorolaiset ahkeroivat jo,
liukuhihnalta leivän saa."

Konttorilla ei ollut onneksi mikään kaaos. Ehdin lukemaan vähät meilit ja viestit rauhassa, joita oli yön aikana tullut. Join pari kupillista kahvia, muutama keissi meillä oli työkaverin kanssa mutta ei mitään ihmeempää. Pomo on aktivoitunut palaverien pitämisessä, niitä on liki päivittäin ja ovat aina samojen juttujen hokemista. Yksi iso muutos meillekin oli runnottu väkisin läpi ilman pilottivaihetta, ja se tulee aiheuttamaan varmasti ongelmia, mutta suhtauduimme siihen kollegani kanssa olankohautuksella. Se on sitten sen ajan murhe. Muuten päivä oli tosi rauhallinen, ehdin tekemään jopa japanin kuunteluharjoituksen saaden oikein 24/28. Se taisi olla oma ennätykseni. Koitin myös googletella itselleni parturia kotini lähistöltä sellaista kuitenkaan löytämättä. Nyt ei olisi aikaa lähteä maakuntiin parturiin, sellainen täytyy saada lähempää.

Kahvimukiin tarvitaan täytettä, ja sassia!

 

Pieni opiskeluhetki.

Puoli yhden jälkeen kävin syömässä työmaaruokalassa jonkunlaisen "Taco Tuesday"-annoksen, joka oli aivan hemmetin pahaa. Puolet jäi syömättä, mä en tiedä mitä se oli, mutta todennäköisesti jotain soijarouheskeidaa. Siitä tuli ärsyyntynyt olo pitkäksi aikaa.

Lounasmättö. Hyi.

Neljältä lähdin keilaamaan, meillä on tiistaisin vakkarivuoro. Mulla oli ollut lamakausi viimeiset kolme viikkoa, enkä nytkään odottanut tuloksiin parannusta. Puolentoista tunnin heittelyn keskiarvo oli 142, jolla pääsi meidän ryhmässä toiseksi viimeiselle sijalle. Enempi se taas kerran vitutti kun toi iloa.

Game on!

 

Keilauskamoja.

Sitten kotia kohti. Hesan Kallio on mielestäni hyvin vastenmielinen paikka, en ymmärrä miksi joku haluaa asua siellä. Olen itse syntyperäinen Kallion ukko, mutta en pysty kuvailemaan sitä inhoa mitä tunnen sitä seutua kohtaa. Piritorin ja Hesarin koitamme aina ohittaa luikauksella, mutta silti monesti tulee kaikenlaista sekopäätä selittämään jotain. Mikä saa nämä luulemaan, että minua kiinnostaisi heidän elämänsä tai asiansa millään lailla?

 

Sörnäinen.

Kotiasema paluumatkalla.

Viimein kotiin päästyäni venyttelin hetken aikaa ja tein aurinkotervehdyksen. Toivon sen pitävän jonkunlaista peruslihaskondista yllä siinä mielessä, että jos kaadun niin pääsen vielä takaisin tolpilleni. Käytän nenäkannua päivittäin ja se sopii tähän kohtaan. Imuroin keskilattiat nopeasti joululahjaksi saamalla Dysonillani. Se on kyllä eri kätevä laite, arvosana 5/5. Pesin silmälasini ja sen jälkeen otin suihkun. Keilahallin jälkeen tulee aina niin paskanen olo jotenkin, se ilmakin siellä on täyttynyt pieruista, pinttyneestä liasta, vanhasta eltaantuneesta kaljasta, röökistä ja keilarataöljystä. Suurin osa ihmisistä juopottelee siellä, mutta me teemme sitä harvoin, ehkä kerran pari vuodessa. 

Imureeraus.

Kirjasin keilatulokset Exceliin, mulla on niistä aika syvä analyysi graafeineen päivineen. Sitten tein hieman blogaamista, sekin on niin työlästä. Join kupillisen teetä. Sen jälkeen duolingotin vähän japaniaa, ja harjottelin muutamaa kanjia. Söin kaupan valmis-kanataco-salaattia (se on suosikkini) ja paistoin itselleni pari Atrian makkarapihviä. Onneksi olin jaksanut käydä kaupassa edellisenä päivänä, tänään se olisi ollut superraskasta. Katselen mielestäni melko vähän televisiota, mutta Erikoisjoukot on sellainen ohjelma joka sopii kuin nyrkki silmään, enkä halua missata jaksoakaan joten se on tiistai-iltani ilo. Lähinnä tunnen helpotusta kun ei itse tarvitse olla siellä vaan voi seurata muiden edesottamuksia. Kämppä tuntui hieman kylmälle; viikonloppuna asunnossani oli ollut jo 26 astetta, joten olin kääntänyt patterit ykköselle. Taisin olla hieman liian optimistinen kevään tuloon sittenkin. Väänsin pattereita pykälän lämpöisemmäksi.

Teetä ilman sympatiaa.

Illallisen raaka-aineet.

Pääsin vuoteeseen asti aikaisin, mutta lueskelin vielän hetken paria eri kirjaa. Mulla on edelleen menossa japanilainen novellikokoelma (intermediate-taso) ja sitten kevyempää tarinaa dekkarina, joka alkoi tosin olemaan jo loppusuoralla. Nukkumaan menin lopulta klo 23.10.

Iltalukemista.

 

* * * *

Arvio päivästä: perusarkinen aherrus, joita mahtuu 13 tusinaan. Mitään erikoista ei tapahtunut. Aamun hammastarkastus oli hermostuttava juttu, ja se vähän vaivasi mieltä. Lisäksi tunsin vähän huonoa omatuntoa, kun en saanut itseäni sen jälkeen enää työmoodiin. Keväinen keli kuitenkin piristi. Arvosana päivästä 3/5. 

924# Lappi, 26 / Iisalmi, 8

 4.4.-6.4.2026, +5, Overcast, Iisalmi

 

Tulipas nukuttua mainiosti. Pp oli heräillyt ilmeisesti jo kuuden kieppeillä, itse nukuin varmaan puoli yhdeksään. Pp oli loihtinut aamiaisen kahvineen, kyllä kelpasi sellaiseen herätä. Sää oli jälleen aurinkoinen, joskin yöllä oli ollut kovasti pakkasta. Päätimme vielä hetken odotella sään lämpimistä. Omituisinta oli kun menin vessaan, niin pöntöstä kuului koiran haukuntaa. Mistä ihmeestä sellainen tuli? Jotkut kuulevat putkistosta ydinaseiden latausääniä, joten ehkä vuvve on kivempi tapaus.

Otimme auton ja karautimme Itä-Suomulle. Parkkipaikka oli mutavelliä, ja vähän jännitti jäisikö auto mutaan kiinni mutta siitä selvittiin. Itärinteet eivät olleet enää laskijoiden käytössä, mutta saimmepahan itse kävellä ylös kaikessa rauhassa. Päärinteissä sitten jengiä olikin hurjasti. Kuvailimme tovin maisemia, Pp kävi kisarinteen reunassakin kuikuilemassa, mutta jäinen rinne vähän jännitti minua. Taivas oli niin syvänsininen, etten ollut nähnyt missään sellaista taivaan sineä aiemmin. Ehkä se sai kontrastinsa lumesta, tai sitten ilma oli vain oikeasti täällä niin puhdasta, ei tietoakaan katupölystä tms. Palasimme sitten takaisin alas, se oli vaikeampaa kuin ylösnousu jäisen rinteen takia. Selvisimme kuitenkin autolle pahemmin kaatuilematta.

Tiet olivat mutaantuneet.

Kodat olivat yhtä suljetut kuin aina ennenkin.

Voi miten loivalta ylämäki näyttääkään kuvissa.

Taivas oli supersininen.

Liikkuvat lumipallot vrt. liikkuvat kivet Kuolemanlaaksossa.

Alas pääsee aina. Näinköhän?

 
Ajoimme autolla Suomuhotellille, tilasimme taas kaljan ja Aperol Spritzin. Joimme ne jälleen terassilla, mutta sää oli kylmempi kuin edellisenä päivänä. Terassille kävi vilpoinen tuuli mikä edellisenä päivänä puuttui.

Kiva pien sittis.

Väkeä piisasi rinteissä taas.

Kettu ja metso.

Kevät teki tuloaan napapiirilläkin.

Vertailuna "muutama viikko sitten"-kuva.

Juomien jälkeen menimme suksivuokraamoon hakemaan mökinomistajan skimbat, jotka olivat jääneet sinne. Vaihdoimme muutaman sanan suksiliikkeen ukon kanssa. Palasimme sitten takaisin mökille, jossa Pp lämmitti meille muutamat glüchweinit. Joimme mökin terassilla. Siihen ei paistanut aurinko mutta ei toisaalta tuullutkaan joten tarkeni istuskella.

Näkymät terassilta.

Glögit.

Kermit naatiskelemassa.

Loppuilta sujui saunoen ja makkaraa takassa paistaen. Kotikadulla oli joku makkarangrillaustilaisuus mutta emme uskaltaneet Pp:n kanssa sinne introvertteinä ja ihmispelkoisina hikkyinä mennä. Katselimme vähän televisiota ja odottelimme josko revontulia olisi tänä iltana tarjolla, kun edellisenä iltana emme niitä jaksaneet ihmetellä.

Iltarusko.

Makkarakepit olivat hintsusti liian lyhyet, piti patakintailla rillata.

Revontulet jäivät hyvin vaatimattomiksi taas kerran.

Tuli nukuttua taas melko hyvin ja paljon, heräsin puoli yhdeksän maissa. Aamiainen naamariin ja sitten vielä makoilemaan, mutta en saanut enää nukuttua. Tänään täytyisi lähteä taas paluumatkalle, yöpyisimme tuttuun tapaan Iisalmessa, jonne oli n. 430 kilometriä. Mökin reeriin laittamisessa oli taas kova homma, siihen meni ainakin puolitoista tuntia ellei enemmänkin. Mutta lopulta saimme astiat tiskattua, jääkaapit tyhjennettyä, lakanat pois vuoteesta, imuroitua ja auton pakattua. Sää oli alkanut pilvistymään, ja matkan varrelle oli luvattu hieman sadettakin.

Veimme haisevat roskat veke ja lähdimme puoli kahdentoista maissa. Ajoimme Kuusamon ohi aina Suomussalmelle asti, jossa pysähdyimme ensin Hiljaiseen kansaan. Lumi oli sulannut kolmessa viikossa melkoisesti. Muita vierailijoita näkyi täällä myös. Kävin katsomassa itselleni jemmatun viestin, se oli vielä tutulla paikalla mutta en avannut sitä sen enempää. Pari asuntoautollista saksalaisia tuli paikalle myös jotka kävivät testaamassa puuceet.

Rukahan se siellä taas.

Lumi oli häippässyt Hiljaisesta kansasta.

Lumitilanne muutama viikko aiemmin.

Jatkoimme 30 kilometria Ämmänsaareen, jossa pysähdyimme tutulle stoppipaikalle Jalonniemeen. Ostimme kahveet ja pizzaleivät ja nautimme ne kahvion puolella, jonne tuli myös Meiju Suvas seurueineen. Emme kehdanneet kuitenkaan pyytää päästä selfieen nimmareista puhumattakaan. Pp:lle ostimme vielä vähän nannaa ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa, olimme vasta ohittaneet puolivälin ja kello oli jo varttia vaille kolme.

Ajoimme Kajaaniin ja sitten kohti Iisalmea. Sen verran piti vielä jaloitella, että päätimme pysähtyä Linnanporttiin vessaan ja kahveelle. Siellä oli hienot pääsiäiskoristelut noita-akkoineen, kisseineen, munineen ja pajunkissoineen. Vettä sateli rivakasti joten kuvailut jäivät taas vähän vähemmälle, ja take away kahviin sekoittui kourallinen sadepisaroita, toivottavasti ei tullut mahatautia.

Linnanportin bensis pääsiäismeiningeissä.

Sitten viimeinen rypistys Iisalmeen, jossa majoittauduimme jälleen Dome-hotelliin. Mukava ukko oli respassa (ei sama inkkari kuin viimeksi), joka jo meitä odottelikin. Kello oli ehkä noin puoli kuusi. Maksoimme saunallisen huoneemme (178€), veimme tavarat sisään ja lähdimme sitten hakemaan safkaa Kotipizzasta. Väkeä oli jonkun verran joten pizzojen tulossa kesti, mutta olivat jälleen kerran oikein maukkaita. Haimme vielä Torikulman K-kaupasta vähän saunajuomaa, ja palasimme takaisin hotellille saunan lämmitykseen. Se lämpesi varsin nihkeästi, kiuas oli aivan liian pieni ja tehoton niin suureen löylyhuoneeseen. Sama vaivasi viimeksikin kun olimme täällä toisessa huoneessa.

Hotellina tuttu ja turvallinen Golden Dome.

Huone Golden Domessa.

Ahdas vessa ja kylppäri ja sauna.

Kiuas on kooltaan mini sen lisäksi, että on Harvia.

Parkkitilaa riittää.

Sehän rimmaakin!

Rasvalätty.

Illalla katselimme vielä Forrest Gump-elokuvan.

Aamulla Pp oli tietysti herännyt jo aiemmin, itse aloin saavuttamaan jonkunlaisen tajunnan tason kahdeksan kieppeillä. Bed linensit olivat parhaimpia missä olen koisannut, niin pehmeät ja miellyttävät. Dome-hotellilla oli hyvä aamiainen, ja vaikka olin syönyt edellisenä iltana pitsan, niin jo leffan aikana saunan jälkeen oli hivenen hiukonut. Joten ei muuta kuin äkkiä syömään, aamiainen oli alkanut pyhäpäivästä johtuen kahdeksalta.

Hotellissa ei ollut paljoakaan vieraita, aamiaisellakin oli vain virolaistyöläiskaksikko ja myöhemmin tuli vanhempi pariskunta. Mutta saimmepahan kerrankin syödä rauhaksiin ilman yskijöitä. Lihapullat edelleen puuttuivat, mutta muuten aamiainen oli oikein mainio, pekonikin täydellistä. 

Aamiaissaliin mahtui mainiosti.

Aamiaissetit eivät olleet kolmessa viikossa muuttuneet.

Terveellisempi valinta.

Tällainen setti tänä aamuna.

Yöllä oli satanut lunta, joka alkoi onneksi kovaa vauhtia sulamaan. Sää oli synkähkö, mutta ei satanut enää, joten päätimme lähteä tekemään perinteisen kävelyn ja tsekkaamaan Poroveden jäätilanteen. Kylillä ei ollut ketään yhtä koirien ulkoiluttajaa ja yhtä sekopäätä lukuunottamatta. Porovedessä oli edelleen harmaa jääkansi, mutta ei varmastikaan enää montaa viikkoa. Muutama ukko oli laiturialueella pilkkimisestä haaveilemassa, mutta turhaa taisi olla työnsä. 

Iisalmi oli yhtä masentava kuin aina ennenkin.

Tyypillinen suomalainen maisema.

Kirkko sivulta.

Porovesi huhtikuun alussa.

Hotellilla vielä pieni lollerointi ennen kuin pakkasin kamat kasaan, ja lähdimme ajelemaan kohti Hesaa. Respassa ei ollut ketään duunissa, mutta koska olimme maksaneet jo huoneen niin riitti kun jätimme avainkortit siihen. Pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan etelään. Ensiksi kävimme kuitenkin tankkaamassa riistohintaista bensaa ABC:ltä. 

Oli pääsiäisen paluuliikenne, mutta vielä mitään megaryysistä ei ollut. Päivä oli harmaa, ja välillä sateli vesiä. Saavutimme Kuopion nopeasti, ja Leppävirralta alkoi tylsin ja ikävin osuus, joka kesti aina Juvalle asti. Jotenkin se vitostie on sillä välillä niin huono. Juvan ABC on juntein tietämäni bensis, mutta se on juuri sopivan matkan päässä Iisalmesta. Viimeksi riitelimme täällä Pp:n kanssa, ja nyt olimme sopineet, ettei vastaavaa uusita. Pp:llä meinasi mennä jo parkkipaikalla auton edessä maleksiva ukkeli tunteisiin, ja viimeistään siinä vaiheessa kun teimme ruokatilausta myyjän ilmoittaessa, että Pp:n safkassa sitten kestää, niin homma lähti taas hanskoista. Lopulta minä päädyin ottamaan pari hampurilaista ilman juotavaa ja Pp otti pelkän kahvin. Minä kävin myös kaupan puolella ostoksilla, joskin huomasin myöhemmin ettei S-bonukset olleet päivittyneet vaikka vilautinkin korttia laitteella. Pp oli sillä välin outletissa ja saikin hyviä ostoksia aikaiseksi. Joten ehkä se meni paremmin kuin oletimme...

Kuopioon päästy.

Patsastelua juvalaisella bensiksellä.

ABC:n monitasohampurilainen.

Ajoimme Mikkelin ohi Vihantasalmen Nesteelle asti, jossa teimme pakkostopin vanhasta tottumuksesta. Hyödynsimme vessaoption, ostimme kahvia ja suklaata ja jatkoimme edelleen kohti Etelä-Suomea ruuhkan yhä kasvaessa. Odotimme Heinolan Lusissa liikenneryysistä, mutta ihme kyllä sellaista ei tullut. Meillä kyllä kävi melkoinen tuuri, sillä heti ohitettuamme Mäntsälän kuulimme radiosta siellä tapahtuneen jonkun onnettomuuden, ja liikenteen olleen jumissa puolitoista tuntia. Ajoimme Järvenpäähän jonne palautimme hakuautomme ja haimme Pp:n auton tilalle joka oli siellä meitä odottamassa. Siinä meni varmaan kolmisen varttia taas kaikenlaisessa säädössä, ennen kuin pääsimme tekemään loppukirin. Pp heitti minut himaan, jonne saavuin muutamaa minuuttia vaille kuusi.

Sateinen Mikkeli.

Vihantasalmen Neste.

On siinä parkkikiekolla tyyliä! Zim approves!

Tästä alkaa Etelä-Suomi.

Liikenneruuhkilta vältyttiin hyvän tuurin ansiosta.

* * * *

Arvio: Hyvä reissu oli tämä ex tempore-lapinmatka. Kaikki onnistui junamatkaa myöten, ja tämä oli itse asiassa melkein parempi veto kuin se kolme viikkoa aiemmin tekemämme talvilomareissu samaan paikkaan. Aurinkoiset kelit sinisine taivaineen pelasti myös paljon. Arvosana 4/5.