927# Köpis, 13

2.5.2026, Saturday, +20, Clear, Koge, Denmark

Nukutti vähän paremmin, ihmettelin kun Pp alkoi niin aikaisin aamusta taas kohkailemaan juttuja. Pitkin hampain ylös, ja aamiaiselle joskus vartin yli kahdeksan. Aamiaissalissa oli täysi kuhina, sairaita ihmisiä oli enemmän kuin edellisenä aamuna. Saimme jälleen loistavat paikat, grupieeri ohjasi meidät selvästi parempaan paikkaan kuin toiset. Aamiaiskamat olivat samat ja tutut ja turvalliset kuin edellisenäkin päivänä. Koska edellisen illan ginipaukut olivat olleet ryöstö, niin olisi pitänyt tietysti yrittää syödä hintaa ”takaisin”. 

Mitäs tänään syötäisiin.

Mehuja. 

Aamiaista.

Vähän terveellisempääkin settiä.

Arvovieraita. Literally who?

Slayerkin oli kelpuuttanut meidän hotellin tukikohdakseen.

Aamiaisen jälkeen pieni lepo ja asioiden selvittelyä huoneessa. Päätimme lähteä käymään Køgessa, sinne oli junalla noin puolen tunnin matka / 43 km. Junia meni about puolen tunnin välein, tähtäsimme klo 9.47 lähtevään junaan. Lipunosto appsista oli taas vähän hankalaa; juuri kun luuli osaavansa käyttää sitä, tuli tällainen junamatka eteen eikä se toiminut ollenkaan niin kuin odotti.

Junaliput.

Juna oli jo laiturilla, ja saimme hyvät istumapaikat. Matkaan lähdettiin aikataulun mukaisesti, ja matka meni suotuisasti. Aika nopeasti pääsimme maaseudulle, kevät oli ottanut muutamassa päivässä melkoisen askeleen eteenpäin. Matka Køgeen sujui nopeasti.

Junameininkiä.

Menomatkalla junassa oli vielä tilaa.

Äkkiä alkoi lande.

Ensimmäiseksi meitä ihmetytti pistävä ja voimakas kusenhaju. Ajattelimme jonkun kuseskelleen asemalle, mutta vaikka minne menimmekin, virtsanlemu ei antanut periksi. Epäilimme sitten jossain lähistöllä olevan jonkunlaisen kusitehtaan, tai sitten viereisille pelloille oli ureaa levitetty lannoitteeksi. Se oli ikävää. Muuten paikka oli ihan idyllinen ja rauhallinen, edusti ehkä sellaista aitoa ”Tanskaa” viikinkimäisine demografioineen. Kirkkoon ei päässyt, ja lisäksi siellä tuntui alkavan jokin partiolaisten ja prätkäjätkien juttu. 

Køgen juna-asema.

Kävelykadulla.

Kiva kahvila mutta kamala haju.

Olipa söppänä kirjasto.

Kirkko.

Näissä taloissa on sitä jotain.

Vanhan ajan autoja.

Hautausmaa.

Lisää vanhoja taloja.

Køgen torilla tavataan.

Frederik VII:n patsas.

Menimme rautatien toiselle puolen tarkoituksena nähdä meri, mutta siinä oli aallonmurtajaa ja satamalaituria, joten jäipä sekin haaveeksi. Löysimme sitä vastoin mukavan rauhallisen kahvilan, jonka terassille päätimme jäädä. Aluksi oli vähän arpomista, onko siellä pöytiintarjoilu kun ei tarjoilijaa näkynyt missään, kävin sisältä kysymässä, ja sain menut käsiin ja tiedon, että joku tulee kohta kyselemään tilaustamme. Tilasimme cappuccinot, ne olivat kookkaat ja hyvät, maksoivat vain 55DKK / kuppi.

Køgen satamaa.

Photospot.

Kahvilamme Skippers Dreng.

Cappuccinot.

Riittävästi levättyämme katsoimme Køgen riittäneen ja lähdimme takaisin juna-asemalle. Vähän oli arpomista miltä raiteelta juna takaisin Köpikseen lähtisi, mutta väenpaljous laiturilla sen lopulta meille kertoi. Juna tuli aikataulussa, mutta Køge oli vain välipysäkki ja se oli jo valmiiksi täynnä väkeä. Alistuimme kohtaloomme ja jäimme vaunun eteiseen notkumaan monien muiden tavoin, mutta hetken päästä konnari tuli viemään ensin erään lapsiperheen istumapaikoille, ja sen jälkeen meidät (johtuiko se siitä kun olimme porukan vanhimmat?). Loistavaa palvelua. Seuraavilta pysäkeiltä tuli vielä väkeä niin, että käytävät oli turvoksissa ihmisistä. Paluumatka tuntui poikkeuksellisesti kestävän menomatkaa kauemmin, vaikka ajallisesti se oli sama asia.

Kävelyreitti.

Hotellilla kännykän latausta (mulla on puhelimen akku tosi huonossa kunnossa), ja pientä lepoa. Olimme käyneet ennen hotellille tuloa taas kaupassa ja olimme ostaneet vähän pientä evästä sekä iltaa varten myös ehdan shamppanjapullon reilun parinkympin hintaan. Mutustelimme eväksiä ja joimme vähän alkoholitonta siideriä. Huomasimme, että siivoojat olivat käyneet poissa ollessamme, olivat vieneet pyyhkeemme veks mutta unohtaneet laittaa uudet tilalle.

Hotellimme lähellä oleva Rema1000-ruokakauppa.

Lähdimme suorittamaan kattokävelyn, lähtöpaikalle oli about kilometrin matka. Ensin kävimme kuitenkin respassa valittamassa pyyhkeiden puuttumisesta, kaljupäinen ukko sanoi hoitavansa asian (ja hoitikin). Kävelimme kanavan rantaan, ja lähdimme SEB-rakennuksen kohdalta nousemaan ”serpentiinipolkua” ylöspäin. Siellä oli jotain nuoria jätkiä skeittaamassa, ja olivat jättäneet kaljatölkin keskelle polkua – en meinannut huomata sitä ja oli lähellä etten potkaissut sitä nurin. Päädyimme eräänlaiselle viheralueelle; ei sitä nyt oikein katoksi voinut sanoa, koska ympärillä talot nousivat peittäen näköalat kokonaan. Kattojutskaa riitti kuitenkin aika pitkään, mutta mitään ihmeitä siellä ei ollut, paitsi joku peukkupää nukkumassa jonka vahingossa herätimme. Kävelimme lopulta alueen päähän, sitten piti laskeutua katutasolle ja lampsia Ikeaan, jonka katolla piti kattokävelyn jatkua. Harhailimme itse myymälässä aikamme, ennen kuin ymmärsimme googlettaa asiaa, ja se neuvoi meitä palaamaan liikeen ulkopuolelle josta nousi spiraaliportaat ja hissi katolle. Näin myös oli.

"Katosta" oli meillä vähän erilaiset ennakko-odotukset.

Kattoreittejä.

Lisää serpentiinipolkua.

Dybbelsbro.

Raksa esti suoran pääsyn Ikealle.

Käppäilimme hetken Ikean katolla, sieltäkin tuli loiva rinne alas serpentiinipolkua pitkin, ja lasten iloksi siihen oli viritetty myös ketjutettuja liukumäkiä, joku kekara siinä hieman teloikin itseään. Me totesimme paikan olevan nähty, ja lähdimme kävelemään takaisin hotellille, noin 1,5 kilometrin matkan. Kattokävely oli floppi, ja arvosana siitä 1/5.

Hissi Ikean katolle lähti katutasolta.

Kattotasanne jatkui Ikean yläpuolella.

Vähän parempi kattonäkymä.

Kaktustornit.

Täältä näkyi hotellille asti.

Hetki lepoa taas hotellilla, ja sitten lähdimme samaan puistoon missä olimme olleet edellisenäkin iltana. Mukaan pakkasimme jälleen sipsipussin, aiemmin päivällä ostetun ja sittemmin hotellihuoneen jääkaapissa jäähdytetyn shamppanjan ja pari lasia. Puisto oli tällä kertaa enempi täynnä ihmisiä, ja jouduimme kiertämään puiston toiseen päähän asti ennen kuin löysimme sopivan penkin. Vähän yskiskelijöitä oli siinä ympärillä, mutta sille nyt ei voinut mitään. Dokasimme shamppanjan, katselimme ohikulkijoita ja vedessä lipuvia vesilintuja. Ilma oli aivan täydellinen. Arvosana puistodokaamiselle 5/5. Palasimme hotellille. Jostain syystä samaan hissiin tuli japanilaispariskunta, jonka nainen oli pukeutunut kimono-tyyppiseen asuun, joten oli pakko heittää heillekin muutama lause, Pp sitä vähän ihmetteli. 

Sinetöity vessapaperi hotellihuoneessa.

Puistotunnelmaa.

Kevät oli jo pisemmällä kuin Hesassa.

Shamppanja on hyvä juoma, kuoma.

Niin seesteistä.

Käytimme huoneessa vessaoption, ja lähdimme sitten melkeinpä saman tein illallistamaan Hereford-pihviravintolaan Strøgetille, jossa olemme aina Köpiksessä ollessamme käyneet. Mahduimme sisään, sellainen kaljupäinen ukkeli ohjasi meidät kahden kännisen nuoren miehen viereen, jotka onneksi lähtivät hetken päästä pois. Olimme salakavalasti siirtäneet Pp:n kanssa pöytäämme kauemmaksi heistä aina muutaman sentin kerrallaan.

Illalliskippolana tuttu Hereford.

Kippola sisältä.

Tilasimme molemmat samanlaiset kombinaatiot 200gr pihveineen. Ruuan tulossa kesti, mutta pihvi oli mielestäni tosi hyvin paistettu, eikä muukaan ruoka nyt muutenkaan pahaa ollut, juomiseksi 0,6 litran kalja Pp:n turvautuessa omenasiideriin. Hinta oli about 800DKK (~108€), joten kallishan tuo oli. 

Illallispihvi.

Lähdimme sitten vielä katsastamaan Agneta & Merman teoksen, jota olimme käyneet katsomassa jo viime syksynä. Ne olivat kanaaliin veden alle upotettuja patsaita. Aurinko oli jo tässä vaiheessa laskenut, ne olisi pitänyt käydä katsomassa päivemmällä. Patsaat olivat jotenkin valaistu veden alta, mutta aika huonosti ne näkyivät. Palasimme sitten viimekertaisen Danmark-hotellimme ohi Raatihuoneentorille, ja siitä nykyiseen hotelliin SAS:iin. Humalaisia oli kaduilla huutelemassa melkoisesti. 

Agneta & Mermen, are you there? 

Melkein kuin Venetsiassa olisi.

Højbro Plads.

Puiden kukkaloistoa.

926# Köpis, 12

1.5.2026, Friday, +18, Clear, Copenhagen, Denmark 

Olimme tulleet Kööpenhaminaan Pp:n kanssa vappua viettämään jo edellisenä iltana. Hotellina meillä oli Radisson SAS Collection Royal. 14.kerroksen huone oli muuten hyvä, mutta oli vähän kuuma, oli yhtenäinen peitto, ja ilmalämpöpumppu piti liiallista hurinaa. Emme ehtineet illalla muuta kuin käymään kaupassa ja hakemassa hiukan pikaruokaa, työpäivä ja matkustaminen oli vienyt mehut. Suuntasimme unille ennen kuin ehti kisseä sanoa.

Uutuutta Helsinki-Vantaalla.

Kone oli hieman myöhässä.

Kuvaa kuvan perään.

Say what now?

Hotellimme Radisson SAS Collection Royal.

Hotellin ala-aula.

Meidän huone oli 14. kerroksesta.

Siisti huone, mutta että yhteispeitto?

Vessa ja vasemmalla kylppäri.

Näkymät hotellihuoneen ikkunasta.

Tivoli.

Raatihuoneentori vappuaaton humussa.

Herätessä ei ollut varsinaista krapulaa, mutta ehkä sellainen pieni ehdollistamiskankkunen hillitsi hieman aamun tunnelmia. Pp alkoi herättelemään klo 6.30 aamiaiselle, minusta se oli aivan liian aikaista. Lopulta päädyimme sinne varttia vaille kahdeksan. Grupieeri ohjasi meidät hyvään pöytään, Pp epäili sen johtuvan siitä kun meillä oli superior-huone. Aamiainen oli buffa, ihan kelpo sellainen. Erikoiskehu rapsakoista pekoneista jotka hajosivat pirstaleiksi ennen kuin ne sai siirrettyä lautaselle. Sairaita ihmisiä oli melkoinen osa hotellivieraista kuten arvata saattoi.

Croissuja riitti aamiaisvalikoimassa.

Leikkele- ja hetelmävalikoima.

Paistotuotteita löytyi näistä kasareista.

Saatiin oikein soffapaikat.

Aamiaissetit.

Ilma vaikutti positiiviselta; lämpöä oli jo aamusta 17 astetta ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Pp oli skoutannut kanavan varresta uimapaikan, Kalvebod Bølge-nimisen alueen. Itse tuumin veden olevan aivan liian kylmää ja saastunutta, mutta Pp:tä – eikä monia tanskalaisiakaan – sellainen ei tuntunut haittaavan. Mittasimme ensin veden lämpötilan, joka oli 12 astetta. Pp hieman epäröi, mutta kävi sitten kuitenkin rohkeasti uimassa minun kuvatessa ja vartioidessa kamoja laiturilla. Suorituksen jälkeen palasimme hotellille Pp:n tahtoessa suihkuun pesemään kanavan vedet iholtaan. 

Kalvebod Bølgen laiturien väliin jäi kuntosali.

Monitasolaituri.

Saunalautta.

Marriott-hotelli.

Sauna rannalla.

Lähdimme sen jälkeen bussilla Copenhillille. Bussia piti hetki odotella, ja meitä hieman hermostutti miten sellaisessa toimitaan. Mutta se oli yllättävän helppoa. Menimme sisään etuovesta, kuski ei ollut kiinnostunut lipustamme jota vasta aloin siinä välin ähräämään DSB-apista. Vähän sekava appi riippuen siitä millaisen matkan siitä ostaa, joko spesifioidun matkan tai sitten leimaa-kun-menee-sisään-ja-leimaa-kun-jää-ulos- lipun. Otimme jälkimmäiset, 25 minuutin / 5 kilometrin matka maksoi kahdelta yhteensä 4,83€. Bussimatka oli ihan ok, se oli semitäynnä mutta matka meni nopeasti. Osasimme jäädä oikealla pysäkillä pois, Amager Bakkella. 

Rohkean värinen tönö.

Dösäpysäkillä.

Nysse menee.

Copenhill oli korkea tehdasrakennus / lämmöntuotantolaitos, jonka sivuun oli rakennettu laskettelurinne ja ylös katolle näköalatasanne. Ylös olisi päässyt portaita pitkin, mutta otimme hissin. Ensimmäiseen hissiin emme mahtuneet kun porukka ei viitsinyt sulloutua niin ahtaasti, mutta toiseen hissiin pääsimme. Matka ylös kesti sen verran, että nauhoite ehti nopeasti englanniksi kertoa muutaman sanan paikasta.

Copenhillin voimala.

Iso talo tämä.

Korkeutta piisasi 85 metrin verran.

Ylös päästyämme tsekkasimme meiningit rauhaksiin ja kuvasimme maisemat. Oli aurinkoinen, lämmin ja täysin tyyni päivä, joten jonotimme pienen ikuisuuden baarista meille Aperol Spritzit. Maksoivat yhteensä 190DKK eli reilut 26€. Mutta olivat oikein maukkaat. Oli tosi kiva juoda ne peltisiltä piknik-pöydiltä.

Näkymä kohti keskustaa.

Juutinrauman silta näkyi horisontissa.

Hiihtohissi.

Kippis!

Sitten kiersimme portaat alas ja kuvasimme rinteet. Portaita oli puoli kilometriä, ne kiersivät tehdasrakennuksen ulkosivua. Sen jälkeen pääsimme takaisin pysäkille, johon bussi oli meidät jättänyt. Ajattelimme kävellä takaisin, menisimme vähän eri reittiä mitä bussi oli meidät tuonut. Matka oli vähän pitkähkö, mutta jaksoimme kävellä sen hyvin Nyhavniin asti. Vähän meitä huoletti kun aurinko oli paistanut niin voimakkaasti koko päivän, emmekä olleet suojanneet itseämme ollenkaan – semminkin kun emme olleet viettäneet auringossa juurikaan aikaa talveen jäljiltä kahdeksaan kuukauteen. Ennen kuin ylitimme sillan Christianista Nyhavniin, poikkesimme ”igluilla” jonne emme viimeksi päässeet. Virallinen nimi oli Kosmisk rum. Ne olivat kaksi ahdasta lasipalloa, jonne oli hyvin hankala päästä sisään, oviaukko oli matala ja pieni. Sisällä oli visuaalinen elämystila, jossa oli peilien avulla heijastettuja avaruusmaisia ulottuvuuksia.

Portaat alas Copenhilliltä olivat puoli kilometriä pitkät.

Laskettelurinne.

Hyvin skandinaavinen miljöö.

Christianshavn kanal.

Kosmisk rum.

Näyttely sisältä.

Nyhavn oli täynnä väkeä, mutta mahduimme kuin mahduimmekin suosikkikippolaamme Klods Hansin terassille, joskin seinän vierustalta eikä suinkaan markiisin varjosta. Palvelu pelasi kuitenkin nopeasti, tilasimme tällä kertaa Campari Spritzit. Muki oli pieni, ja maksoi 13€ / naama, mutta ihan maukas makukokemus sinänsä.

Silta Nyhavniin.

Väkeä riitti Nyhavnissa.

Klods Hansin terassi.

Campari-spritz. Skål!

Lähdimme sitten hotellille päin, kävelimme Strøgetin läpi ja poikkesimme pyynnöstäni pølsevagniin ostamaan minulle hodarin. Itse vähän puppeloin ja ostin vääränlaisen hodarin (ranskalaisen), mutta se oli ihan maukas, joten ei haitannut paljoakaan. Menimme vielä hotellin vieressä olevaan Rema1000-kauppaan ostamaan sipsejä, keksejä ja vettä. Hotellilla puhelimien latausta, lepoa jne.

Kongens Nytorv.

Hodari tuota...

Sain kunnian harjata Pp:n hiukset (? - en muista olenko koskaan harjannut kenenkään muun hiuksia?). Noin varttia vaille kuusi lähdimme puolen kilometrin päässä olevaan puistoon Ørstedsparkeniin, mukaan pakkasimme edellisenä päivänä hankkimamme skumppa-pullon, sipsipussin ja pari skumppalasia. Puisto oli jo 1800-luvun loppupuolella ollut suosittu homomiesten lemmenläiskinnän tatami ilta-aikaan, ilmeisesti ukot treffasivat täällä sitten viettejään toteuttamassa. Mutta näin valoisaan aikaan puisto oli vielä perhekeskeinen. Ilta oli jo vähän viilentynyt eikä ihmisiä ollut niin paljoa kuin odotimme, ja saimme hyvät paikat penkeiltä. Korkkasimme putelin ja kun viimein lähistöllä ollut peukkupää keräsi luunsa ja rokinräimettä ikävällä tavalla huudattavan laitteensa, fiilis muuttui entistä paremmaksi. Hanhipariskunta uitti poikuettaan ja kerjäsi ruokaa, välillä otti yhteen joutsenten kanssa. Siinä oli mukava istuskella ja juopotella.

Puistomeininkiä.

Epäilyttävää patsastelua.

Hyvää vappua! Kampai!

Hanhiperhe.

Kun olimme saaneet pullon tyhjäksi, palasimme hotellille vessaan ja jatkoimme siitä nopeasti Burger Kingiin syömään. Ruuat tilattiin automaatista ja sapuskat olivat hyviä. Juomaksi tilasimme Tuborg Squash Fersken-juomaa ja mietimme pitkään mikä maku juomassa mahtoi olla. Veikkasimme granaattiomenaa vaikka tekoäly väitti persikaksi.

Tivolin pääportti.

Hotellin ala-aulassa näki missä hissit olivat parhaillaan menossa.

Burger King ei juuri eronnut suomalaisesta.

Illallinen tänään.

Sitten teimme virheen ja menimme hotellin baariin drinksuille. Tilasimme tupla-gintonicit, ne olivat ihan siedettävän makuisia, mutta lasku meinasi lennättää minut perssiilleen, juomat maksoivat 63,10€. Sellainen on pelkkää kusetusta, olivat vielä Beefeateria, litrahinta on kalliimpi kuin Suomutunturin hotellin porokeitolla. Menin jo toisen kerran retkuun Tanskan maalla, ensimmäisen kerran se meni firman piikkiin, mutta näköjään oppirahat on maksettava omasta kukkarosta ennen kuin viesti menee perille. Älkää siis dokailko hotellin baarissa, pienenä jälkiviisaana vinkkinä.

Elämäni kallein gintonic.

Huoneessa suihku pitkän päivän päätteeksi. Naama ja käsivarret olivat palaneet, sen kyllä arvasi jo aamusta kun kävelimme kanavan varteen uimasilleen. Aurinko oli paistanut koko päivän talven jäljiltä olleelle tottumattomalle iholle eikä meillä ollut murenaakaan aurinkorasvaa. Naamari klyyvareineen oli punainen kuin Naantalin aurinko. No, näköjään oppirahat on maksettava ennen kuin viesti menee perille. 

Pp:n ottama yökuva.