sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

814# Korea, 1

 21.3.-22.3.2024, +10 fair, Budapest, Hungary

 

Puolen vuoden tauon jälkeen oli edessä uutta ulkomaan reissua luvassa. Tällä kertaa suuntaisimme AT:n kanssa kauas Etelä-Koreaan asti, Souliin. AT oli buukannut meille Finnairilta meno-paluuliput, maksoivat lähemmäs tonnin / naama. Itse toimin majoitusvastaavana, ja olin hommannut kämpän seoulilaisesta lähiöstä Bookingin kautta, se maksoi hintsusti alle tonnin / 8 yötä.

Lähtö oli torstai-iltapäivällä, olimme hyvissä ajoin lentokentällä. Onnistuimme printtaamaan boarding passit ja matkalaukkutägit, ja viemään matkalaukut baggage drop-automaattiin. AT jäi kiinni turvatarkastuksessa, itse pääsin siitä läpi moitteitta. Menimme ensiksi kaljalle Oak Barreliin, ja sen jälkeen suoritimme passintarkastuksen automaatissa. Menimme vielä toiseen baariin odottelemaan ennen koneeseen boardausta.

Sateista ja sumuista finnelandiaa ei jäänyt ikävä.

Check innin jälkeen Oak Barreliin.

Suosikkiphotospottini kentällä.

Toinen suunta.

Konetta venaamassa.

Budapestiinkö sitä mentiinkin?

Tulihan se Seoulkin sieltä.

Olimme maksaneet lisää 90€ / tuoli, että saimme enemmän jalkatilaa. En tiedä olisimmeko saaneet muutenkin hätäulospaikat, kun olemme selvästi Finnairin jollain erikoispaikkalistalla - niin monta kertaa meidät on sijoitettu hätäuloskäynnille. Mutta emme ottaneet riskejä, sillä matka kestäisi likemmäs 12 tuntia. Pahaksi onneksi lakko vielä sotki suunnitelmia, ja kone piti lentää ensin Budapestiin tankkausta varten. Muuten kone lähti kyllä aikataulussa, mutta tankkauksesta tuli puolentoistatunnin lisäodotus. Lisäksi koneen mainostettiin menevän Budapestiin, joka aiheutti korealaisissa kanssamatkustajissa melkoisesti hämmennystä. Yhteensä lentoaika oli lähemmäs 14 tuntia, ja siinä riitti kyllä istumista. Meillä oli paikat käytäväpaikalla, joten kulkuväylä erotti meidät toisistamme, kummallakin oli sitten korealaiset vierustoverit. Muutenkin kone tuntui olevan niitä täynnä, turaaneja ei juurikaan ollut. Sairaita sitä vasten taas riitti uskomattomasti.

Hämmentävä päämäärä.

Lento Budapestiin kesti pari tuntia, siinä tarjottiin kahvetta ja keksiä, mutta alkoholia ei saanut edes ostamalla. Budapestissä sitten 1,5 tuntia odottamassa koneen tankkausta, ulos ei päästetty mutta muuten sai käyttää mobiililaitteita ja jalotella. Sen jälkeen lähdettiin kohti itää yön selkään. Ensiksi Romanian yli Mustallemerelle ja siitä Turkin pohjoisrannikkoa pitkin Georgiaan ja Armeniaan ja Azerbadjaniin, sieltä Kaspianmeren yli Turkmenistaniin, ja sen jälkeen vähän nukahdin. Viihdekeskuksessa olisi ollut uusia leffoja, olisihan sitä voinut katsoa Oppenheimerin tai Barbien tai Lapua 1976, mutta karttapallon tutkimiseksi se sitten jäi. Illallinen (kanaa pippurikastikkeessa, arvosana 3/5 tuli vedettyä naamariin) ja sen jälkeen vähän ryyppäilimme, kunnes lentoemäntä tuli valittamaan, että meistä tuli liikaa meteliä. Se nyt oli täyttä hupipuhetta.

Lopulta oikea kohde lävähti taululle.

Tätä "maisemaa" sai katsella yli kellon ympäri.

Safkaa tarjottiin.

Unilääkkeeksi.

Yöunet jäi minimiin, tuli ehkä nukuttua 20 minuuttia koko yönä. Aamiainen jaettiin pari tuntia ennen saapumista, se oli aika pahaa (munakasta ja perunaa, arvosana 2/5), kahvi kohtalaista. Sen jälkeen alkoi pyllerikin puutumaan niin, että alkoi olla tukalaa. Sairaat ihmiset yskiskelivät ja pierunhajua pöllähteli säännöllisesti ilmoille, mutta pikkulapsia oli yllättävän vähän. Viimein aloimme laskeutumaan Souliin, jossa elettiin seitsemän tunnin aikaeron vuoksi jo iltapäivää.

Tälläinenkin piti täyttää. Onneksi oli kynä mukana. Ja jalka :(

Meillä oli koneen etuosassa paikat, joka tarkoitti paitsi nopeampaa tarjoilua myös sitä, että pääsimme ulos nopeammin, ja siitä sitten nopeammin rajamuodollisuuksiin. Kyllä siinä silti meni jonottaessa yli puoli tuntia. Vähän jännitti, kun siinä skannattiin etusormia ja otettiin kuvia, yms haastattelua. Koneessa täyttämämme arrival cardit eivät miellyttäneet virkailijaa, vaan meidän piti täyttää puhelinnumeroita vielä lisäksi. Meillä oli osoite vain korealaisilla kirjaimilla, joita emme osanneet kirjoittaneet arrival cardiin, siitäkin tuli valitusta mutta viimein nainen päästi meidät jatkamaan matkaa. Seuraavaksi laukkujen hakuun; ne tulivatkin pian, mutta minun matkalaukku oli lommossa. Kävin raportoimassa asiasta, mutta virkailija sanoi että lommo ei ole riittävä syy tehdä valitusta (jäi siis korvaukset saamatta). Vessassa käytiin vielä ja jatkoimme sitten ulos, onneksi - ja ihme kyllä - meitä ei pysäytetty tullissakaan.

Ei aihetta valituksiin.

Seuraavaksi etsimme F-alueelta LG U+-sim-korttitoimittajan, josta olimme etukäteen ostaneet data-simmit. Jonoa ei juuri ollut ja simmit löytyivät ja asia toimi moitteitta, ja saimme simmit puhelimeen. Meidän piti saada myös T-kortti johon voisi ladata rahaa ja matkustaa julkisilla, mutta ainoa kortti mikä saatiin oli se data-sim, ja mietimme voisiko siinä olla silti matkakorttiominaisuus? Tuskinpa sentään, mutta olimme liian malttamattomia selvittääksemme asiaa, ja lähdimme taksin hakuun (ja kyllä, seuraavana päivänä selvisi, että tyhjä sim-kortin kuori toimi kuin toimikin uutena matkakorttina!).

Tyhjä sim-kortin kuori toimi matkalippuna.

Siinä olikin sitten taas aika säätämistä kun taksikuski ei tuntunut olevan mihinkään tyytyväinen. Meillä oli apeissa eri osoitteita koreaksi kirjoitettu mutta ukko vain pyöritteli päätään. Lopulta hän otti appsista meidän kämpän isännän puhelinnumeron ja koitti soittaa, mutta sai vain vastauksesi, että puhelinnumero on virheellinen. Viimein löytyi papereista joku tieto minkä ukko sai navigaattoriin ja lähti ajamaan noin tunnin matkan päähän Mapo-Gu -kaupunginosaan. Taksi maksoi 60000 wonia (42€ - myöhemmin mietimme, että mahtoiko ukko jopa kusettaa meitä). Sää oli pilvinen, ja tummempia pilviä oli kertymässä taivaanrannalle ja tuuli enteili sadetta. Juuri kun pääsimme kämpille, niin alkoi satamaan. Asuntomme tuntui olevan vähän heikommassa asuinlähiössä. Löysimme oikean oven yllättävän helposti. Meillä ei ollut avaimia, mutta kämpässä oli pari eri ulko-ovea jossa oli eri pin-koodit, olimme saaneet ne tietoomme vasta matkalla lentokentältä asunnolle.

Kämppämme (alakerrassa).

Kotikuja.

Kämppä oli aluksi kylmä, ankea, ei televisiota, ei lakanoita, ei lämmitystä, ei lämmintä vettä, ja piti vessapaperit laittaa roskikseen kuten Kreikassa, ja roskat piti kierrättää ekstratarkasti. Onnistuimme kuitenkin laittamaan lämmityksen päälle, ja vesikin lämpeni lopulta. Omituista oli, että ikkunoihin oli liimattu kuplamuovit, joita ei saanut irroitettua. Sisältä ei siis pystynyt sanomaan, minkälainen ilma ulkona oli.

Lähdimme lähikauppaan, joka oli sellainen minimarket kuten Japanissa "Konbini", eikä sieltä saatu oikeastaan kuin vettä, maitoa, olutta, sipsejä ja sojua. Ne maksoivat 22000 wonia (17 euroa). Palasimme kämpille, joimme kahveet ja söimme talon tarjoamaa ramen-keittoa.

Olkkari.

Keittiö.

AT:n huone.

Oma makkarini.

Jääkylmä kylppäri.

Kaikki ikkunat oli vuorattu kuplamuovilla.

Netflix-sipsejä pahimpaan nälkään (meni roskiin).

Sojua.

Hetken levättyämme ja kauhisteltuamme asuntoa (eniten häiritsi television puuttuminen), lähdimme kävelylle. Sade oli tosi kovaa ja ilta oli pimentynyt. Menimme Pizza Spirit-nimiseen kippolaan illallistamaan (aika halpa oli, kun pitsat ja kaljat maksoivat alle 20€, eikä yhtään huonompaa, itse annoin arvosanaksi 4/5), ja sen jälkeen etsimme kunnollista kauppaa - viimein sellainen löytyi. Ostimme aamiaistarvikkeita ja pesuainetta ja sen semmoista. Sen jälkeen kämpille kuivattelemaan ja lämmittelemään. Mulla ei ollut edes pyyhettä mukana kun asuntoon oli listattu sellainen kuuluvaksi, mutta se käsitti vain pelkät käsipyyhkeet. Suihku kuitenkin onnistui. Pohdimme sitten, olisiko pitänyt vielä lähteä käymään jossain, mutta emme jaksaneet. Puolentoista vuorokauden valvominen oli vaatinut veronsa.

Pizza spirit.

Lisukkeita sekä essuja sikailijoille.

Kelpo lätyt oli dippeineen.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

813# Nuuksion Poropuisto

 16.3.-17.3.2024, +3, Mist, Espoo


Pp oli saanut jostain joululahjaksi lahjakortin Espoon Nuuksiossa sijaitsevaan Poropuistoon, jossa oli mahdollista yöpyä ekologisessa (eli sikahintaisessa ja pienessä kopissa ilman mukavuuksia) päremajassa. Olin ilahtunut kun hän kyseli minua kaveriksi, eipä tarvinnut kahdesti miettiä vaikka vuodenaika vaikutti hurjalta. Sää oli viime aikoina ollut sumuinen ja kostea, ja yö metsässä tulisi varmasti olemaan kalsea. Mutta positiivisesti ajateltuna, hyttyset sun muut polttiaiset olivat varmasti talviunilla. 

Vaikka silloin tällöin mökkireissuja tehdäänkin, niin oli vähän vaikea suunnitella mitä kamoja yhdeksi yöksi tarvitsee vieraassa paikassa. Mökissä olisi sähköt, ja toivon mukaan siis jonkunlainen sähkölämmitys, mutta varmasti lämpimiä vaatteita tarvittaisiin. Paikka oli keskellä korpea eikä lähimaillakaan ollut mukavuuksia, ravintoloita tai kauppaakaan. Hesassa oli päästy jo lumista pääosin eroon, mutta korvessa varmasti olisi liukasta joten nastakengät pakkasin tavallisten kenkien mukaan. Kameroita oli mukana ja latureita, ja otin varoiksi vielä läppärinkin, jota ei tullut käytettyä ollenkaan. Lisäksi brenkkua tietenkin.

Pp tuli hakemaan minua puoli yhden kieppeillä lauantaina. Ensiksi menimme kauppaan, josta hamstarasimme sipsejä ja vettä (emme tienneet tulisiko mökkiin juoksevaa vettä saatikka olisiko se juomakelpoista), Pp oli tuonut kylmälaukussaan mukanaan aamiaistarvikkeet. Koska Nuuksiossa ei olisi ravintolaa, niin päätimme mennä syömään pitset ennen perille pääsyä. Se hoitui matkan varrella Kauniaisten Fizza-automaatista. Olemme käyneet Lappeenrannan Fizza-automaatilla muutaman kerran, ja olleet ihan tyytyväisiä mutta tällä kertaa pizzaplätty ei päässyt samoille lukemille. Lisäksi autossa syöminen huonoilla kertakäyttöastioilla, ja talven jäljiltä hylätyn sumuisen, loskaisen urheilukentän tuijottaminen mielenmaisemana ei edistänyt asiaa. Annetaan nyt arvosanaksi 3/5.

Kauniaisten Fizza-automaatti.

Valmistamisaika 3 min / pizze.

Tällänen plätty tällä kertaa.

Sitten ajoimme Nuuksioon. Nuuksiontie oli kyllä luvattoman heikossa kunnossa. Ohitimme Haltia-luontokeskuksen; tästä oli vielä noin kilometri Poropuistoon. Kääntyvä risteys oikealle tuli niin äkisti, että meinasimme ensin ajaa ohi. Pistimme auton parkkiin ja ihmettelimme, minne meidän kuuluisi mennä. Joku nainen tuli meidät sitten ottamaan vastaan; hän vei meidät ensimmäisen poroaitauksen luo, kertoi muutaman sanasen elikoista, iski meille jäkälät käteen ja ohjasi ruokkimaan poroja sillä välin kun hän itse kävi tsekkaamassa muita asiakkaita. Poropuisto oli auki yleisölle klo 15 asti, täällä oli vielä muutamia ulkomaalaisia turisteja. Nella-niminen poro söi jäkälämme, menimme sitten isoon kotaan vähän lämmittelemään, meille tarjottiin myös nokipannukahveet nuotion äärellä.

Nuuksiontieltä pääsi Poropuistoon.

Tervetuloa Poropuistoon.

Kodassa oli tunnelmaa. Ja porontaljoja.

Pannukahveet nuotiolla.

Hormi.

Poropuistoon normivierailu maksoi aikuiselta 25€, aika tyyris hinta näin pienestä paikasta. Meidän ei tarvinnut maksaa mitään, vierailu sisältyi majoituksen hintaan. Pääosa vieraista oli ulkomaalaisia. Virkailija kertoili vähän paikasta ja vierailijoista. Meidänkin olisi kannattanut tulla vähän aikaisemmin, jotta olisimme voineet perehtyä paremmin itse puiston toimintaan; nyt jäi kovin pintapuoliseksi raapaisuksi, jäi matkamuistomyymälä ja ametistipaikka näkemättä, ja valokuvatkin ottamatta! Virkailija vei meidät tutustumaan majoitukseen. Kovin paljoa täällä ei vierailijoita näin talviaikaan näyttänyt olleen lumimassoista päätellen. Patiolla oleva paksu lumikerros oli yrittänyt sulaa huonolla menestyksellä, ja siitä oli muodostunut epätasainen ja jäinen möhkäle, jonka Pp myöhemmin hakkasi lapiolla veke. Saimme avaimet mökkiin, eipä siinä muuta sitten kuin asettumaan taloksi. Vessakin löytyi, se oli jonkunlainen jäädyttävä kuivakäymälä, jossa oli normi wc-istuin mutta pöntössä oli muovipussi. Vessapaperia löytyi talon puolesta. Mökkiin oli jätetty kaksi isoa vesiastiaa, mutta ei selostettu niiden käytöstä, ilmeisesti meidän oletettiin ymmärtävän jotain itsekin. Pp sen sitten myöhemmin keksi, että toinen vesikanistereista piti asettaa vessan hanan alle, ja sininen imuri imi veden itse vesihanaan.

Mökit.

Meidän tönö.

Olimme Pihkassa.

Naapurimökissä ei ollut onneksi ketään.

Lumityöt oli jäänyt tekemäti.

Mökin lämpötila oli vain 14 astetta, joten vähän oli tietysi holotna. Säädimme patteria hieman lämpöisemmäksi, ja saimmekin mökin lämpötilat hinattua myöhemmin yli 20 asteen. Ulkona oli ynseä ilma; välillä satoi vettä ja maa oli todella niljakas; naisvirkailija epäili jopa, etteivät porot välttämättä viitsi vaivautua jäistä rinnettä alas meitä tapaamaan. Lisäksi päiväkausia kiusannut paksu sumu ei näyttänyt merkkejä väistymisestä. Telkkaria ei ollut, sen sijaan sellainen digitaalinen takka löytyi, sekin oli ihan kiva tunnelmantuoja. Jääkaappi makasi lattialla, jossa oli sisällä valmiiksi mehua ja maitoa - emme käyttäneet niitä kun meillä oli omat tarvikkeet mukana. Talo tarjosi myös kahvetta ja teetä. Pientä keppoa oli tarjolla myös talon puolesta, kuten mukit ja jopa skumppalasit.

Olkkari, jäkälät ja vesikanisterit.

Makkari.

Digitakka.

WC.

Vesihanan käyttöä joutui pähkäilemään.

Toimii näin.

Astiastoa.

Täällä oli kaksi mökkiä, Pihka ja Naava. Me olimme Pihkassa, kun siitä sai meitä miellyttävän sanaleikin aikaiseksi. Muuten mökeillä tuskin oli juurikaan eroa, samanhintaisia ne olivat. Naapurimökissä ei ollut ketään; muutenkin kun poropuisto suljettiin, niin saimme olla melko lailla rauhaksiin. Mökkien välissä oli grilli, ja ulkokalusteet, mutta eivät varmaankaan olleet tähän vuodenaikaan käytössä. Alatasanteella oli myös pieni koppi, joka paljastui suihkuksi, mutta lumi oli kinostunut niin, ettei sinne päässyt edes sisään kurkkaamaan.

Terassimööpeleillä ei tehnyt vielä mieli istuskella.

Suihku.

Odottelimme melko tovin poroja saapuvaksi, mutta oli täysin hiljaista. Ehdimme jo hieman vaipua epätoivoon, kunnes sitten uteliain Helmi-niminen poro saapui paikalle. Se oli seitsenporoisen ryhmän hyljeksityin, koska oli nuorin ja pienin naisporo, oli jostain syystä väritykseltään valkea ja pudottanut jo ensimmäisenä sarvensakin. Meille oli jätetty kaksi sinkkiämpäriä jäkälää, jota pienimme sellaisiksi jota poroille olisi kivempi syöttää. Heti kun avasimme ikkunan, poron pää työntyi sisään hamuamaan tätä harmaata herkkua. Muuta näille ei saanut syöttääkään, mutta kovin persoja tuntuivat jäkälälle olevan. Muut porot huomasivat nopeasti ruokintaproseduurin aktivoituneen, joten tepastelivat paikalle ajaen blondin poron pois ja alkoivat kinuamaan sapuskaa. Porot vaikuttivat kyllä kilteiltä, niiltä puuttuivat luonnostaan ylähampaat, joten ei tarvinnut jännittää omien sormien puolesta, mutta sarvet vähän huolestuttivat kun tuntuivat niin isoilta ja teräviltä. Mutta hauskaa se oli. Olisivat varmasti syöneet kaiken yhteen menoon, mutta päätimme säännöstellä sapuskaa koko vierailun ajaksi; kaksi ämpärillistä oli kyllä aika paljon.

Sitten poroja odottelemaan.

Lopulta Helmi lampsi paikalle.

Pian tuli kaveritkin.

Suljimme ikkunat ja annoimme mökin vähän aikaa lämmetä. Päätimme lähteä vähän kävelylle, ennen kuin ilta pimenisi. Poropuiston vieressä oli Karhunpesä-niminen huvila, mutta se vaikutti autiolta. Ylitimme Nuuksiontien ja pääsimme pienelle polulle, joka veisi Haukkalammelle. Kävelimme sitä vähän aikaa eteenpäin, mutta sinne olisi ollut kolmen kilometrin matka, polku oli jäinen ja ilta oli pimenemässä, joten käännyimme sitten melko nopeasti takaisin. Lunta oli täällä paikoin vielä lähemmäs puoli metriä, se tuntui oudolta.

Puolikas veneenhylky kaukana sisämaassa.

Metsään vähän kävelemään.

Mökille päästyämme alkoi hyvin omituisesti eskaloituva episodi: olin juuri tutustumassa wc:n salaisuuksiin kun ihmettelin hemmetinmoista jylinää mökin ulkopuolelta, aivan kuin olisi iskenyt jokin instant-maanjäristys. Huomasimme sitten ongelmalähteen; mökki sijaitsi rinteessä ja mökin alle oli viritetty verkkoaita, ilmeisesti siksi ettei porot eksyisi sinne. Nyt yksi poroista oli jäänyt sarvistaan jumiin verkkoaitaan ja paniikissa koitti riuhtoa itseään vapaaksi. Pp tuumi heti, että elikko pitää pelastaa, hän avasi ikkunan ja päätti hypätä poroaitaukseen, mutta ennen kuin tämä onnistui, niin hän horjahti itse niin että koko ikkunapoka irtosi ja lensi poroaitaukseen. Pp pääsi kuitenkin poron luo, joka rauhoittui heti huomatessaan ihmisen tulevan auttamaan hänet pulasta. Sen verran nopeasti hän sai sarvipään irti kiipelistä, etten ehtinyt tallentamaan koko tilannetta filmille. Poro otti pari juoksuaskelta, ja jäi sitten pienen matkan päähän rauhoittumaan toisten porojen seuratessa tilannetta uteliaana etäämmältä. Seuraavaksi Pp kaivoi ikkunapokan mökin alta. Poka oli vähän kärsineen näköinen, pyyhimme sen puhtaaksi ja asensimme sen takaisin saranoilleen. Luojan kiitos se ei ollut rytäkässä hajonnut. Pp saatiin takaisin mökkiin ja aloimme itsekin naureskelemaan tilanteelle, kaikkien osapuolten vammojen jäädessä onneksi melko pieniksi

Sitten päätimme vähän juhlia joululahjaa, poronpelastusoperaatiota, Pp:n alkavaa lomaa jne, joten kaivoimme shamppanjapullon ja sipsit framille, ja imailimme niitä naamariin. Piper-Heidsieck ei ollut lainkaan hassumpaa ja sipsitkin jonkunlaisia. Ilta pimeni ja sade kiihtyi mutta porot kävivät säännöllisin väliajoin tarkistamassa jäkälätilanteen ikkunamme takana. Me otimme puolestaan vielä hieman sojua palan painikkeeksi.

Sitten juhlimaan.

Sojuakin oli.

Yö meni niin ja näin, sade piiskasi mökin kattoa armotta ja siitä lähti aika kova meteli. Jossain vaiheessa yötä tuuli kääntyi pohjoiseen ja pakasti sään, ja sade muuttui lumeksi vaimentaen äänet minimiin. Välillä kuului kovaa rapinaa ja ajattelin mökissä olevan hiiren, mutta vilkaisu ikkunasta antoi selityksen; porohan siellä vain karkeloi. Sänky oli kova joka haittasi sekin unen saantia. Pp käytti ajan hyödykseen ja keksi viimein vesikannu-vesipumppumysteerin.

Aamu valkeni, mekin nousimme suht aikaisin. Aamiainen naamariin, kahvia emme keittäneet. Porot olivat aamusta poikkeuksellisen energisiä (juosta laukkasivat sellaisella vauhdilla, etten tiennyt sen olevan edes mahdollista) ja nälkäisiä. Loput jäkälät katosivat nopeasti.

Hyvää huomenta!

Poroillekin aamiaisapetta.

Talvi oli palannut yön aikana.

Check out time oli yhdeltätoista. Pakkasimme kamat ja vähän siistimme paikkoja ja lähdimme puoli tuntia etuajassa. Yöllä oli satanut lunta ja tiet olivat kamalassa kunnossa, kun ei niitä oltu aurattu lain. Ilma oli jäätävä, ja paha koillistuuli ei antanut pienintäkään merkkiä lähestyvästä keväästä. Ajoimme ensi alkuun vain noin kilometrin ja päätimme pistäytyä Haltiassa kun kerran hollilla olimme.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Haltiaan.

Meillä on museokortit jolla vältyimme 13€:n sisäänpääsymaksulta. Visuaalinen näyttely ei ollut mikään erikoinen, olisi harmittanut siitä pulittaa täysi maksu ja ajaa tänne kauas, mutta nyt tämä hoitui tässä samalla. Pitkä puolikaaren muotoinen kangas jossa vaihtui kuvia ja videoita eri vuodenajoilta oli jotenkin mieltä rauhoittava. Annan arvosanaksi 3/5, plussaa siisteistä vessoista.  Melskaavia ja pää kolmantena jalkana juoksevia lapsia oli vähän liikaa. Yläkerrassa poikkesimme kahvilla ja alakerran museokaupasta Pp teki jälleen löytöjä minun jäädessä tyhjin käsin.

Pääsylippuja saipi tuolta.

Putki näyttelyyn.

Kettunen ja ahmatti.

Liekkö riekko?

Kuvaesitys Suomesta.
 
Talvea.

Joutsenten shakkimatsi.

Erätupa oli toisenlainen kuin Herttoniemessä.
 
Linnunpesän sisällä.

Joku tuli kylään.

Hmm... Ok.

Maisema kahvilan ikkunasta.

Kotiin palattua tuli vähän tyhjä olo. Viikonloppu oli sittenkin aika onnistunut kun sitä alkoi jälkikäteen miettimään. Riistohintainen varmasti, ja vuodenaikahan oli kauhea, mutta silti tästä jäi mukavat muistot. Ainakin sen jälkeen kun oli päässyt takaisin lämpöiseen kämppään ja suihkuun. Metsässä tulee niin nopeasti aina likaiseksi. En yleensä anna mielelläni puolikkaita pisteitä, mutta teen nyt poikkeuksen ja luikautan arvosanaksi 3½/5.