keskiviikko 19. toukokuuta 2021

709# Loviisa

 14.5.2021, Friday, +16, Scattered Clouds, Loviisa


Duunissa oli ollut sen verran mälsää, että päätin ottaa saldovapaan perjantaille ja lihottaa helatorstain ansiosta viikonloppuni nelipäiväiseksi. Lisäksi porukat olivat ostaneet uuden auton jota piti päästä testaamaan, joten vapaapäivän kunniaksi olimme suunnitelleet ajoretken Loviisaan. Itse en ollut koskaan siellä käynyt, ja Porvookin on niin nähty.

Uusi auto oli jonninlainen puoli-hybridi, en ollut sellaisella ajanut koskaan aiemmin. Oli absurdia, että kosla käynnistyi napista, mutta moottori ei varsinaisesti "hurahtanut" käyntiin ja kierrosluku näytti edelleen nollaa. Mutta kyllä se liikkeelle lähti kun laittoi vaihteen päälle ja nosti jalan jarrulta (automaattivaihde). Vähän vaati ajaminen ensi alkuun totuttelua, mittaristo oli hyvinkin uudistunut. Näyttöpaneeli oli ruma; vaikka se oli integroitu niin oli jotenkin kolhon näköinen suurine ulottuvuuksineen. Ulkoapäin auto oli ihan tyylikäs.

Ajoimme Roihuvuoren kirsikkapuiston kautta. Vaikka oli arki niin väkeä oli tosi runsaasti. Olimme Pp:n kanssa käyneet jo edellispäivänä ihailemassa kukkaloistoa, mutta koronan vuoksi siellä ei oikein viihdytty sen pidempään.
 
Kirsikkapuistoa.

Jatkoimme Itäväylälle, ja Kehää pitkin Lahdentielle ja siitä seiskatielle. Loviisaan pääsi moottoritietä pitkin, autoja oli jonkunlaisesti, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Taivas oli pilvessä ja oli vähän koleaa viime päivien jälkeen, enkä ollut varma oliko minulla tarpeeksi vaatteita mukana. 

Ensiksi ajoimme Ruotsinpyhtäälle tsekkaamaan vanhan Strömforsin ruukin. Hienolla paikalla joskin melkoisen syrjässä kaikesta muusta oli tämä 1600-luvun loppupuolella alkunsa saanut ruukkimiljöö. Ajoimme auton parkkiin ja jalkauduimme, mutta mitään ihmeitä täällä ei ollut tarjolla vessaa ja pientä turistimyymälää lukuun ottamatta. Vaikea arvioida johtuiko se koronasta vai vain Suomesta (tiedättehän, että sesonki on vain heinäkuussa ja muulloin kaikki on kiinni).

Silta yli synkän virran.

Sivukirjasto. Ja tätä ei muka vandaalit tuhoa?

Ruotsinpyhtääläistä kevätmaisemaa.

Strömforsin Bed & Bistro.

Brankkari (?)


Turistikauppa.
 
Turistikaupasta paljastui myös jonkinlainen saunahomma?

Nostimme sitten kytkintä jarrupoljinta ja otimme suunnaksi Lovisan keskustan, jonne oli reilun 15 kilometrin matka. Ajoimme ensiksi Laivasillalle ja jätimme auton parkkiin Rantatielle. Sen verran meitä jo hiukosi, että menimme katsomaan ravintolatarjonnan. Terassia oli kahdella puolen, sisätilat olivat suljettu. Aurinko oli tullut kuitenkin pilvien takaa ja ihan hyvin tarkeni istuskella terassilla. Väkeä oli jonkunlaisesti, joten toivottavasti siellä ei ollut sitä koronaporukkaa. Faija tilasi makkarapannun, mude halloumi-burgerin ja itse otin tavan juustopurilaisen. Juomaksi vettä. Annoksen laatu hieman floppasi; ranskalaiset olivat lötköhköjä ja mauttomia, täysin suolattomia mutta hampurilainen oli ihan ok ja annan siitä arvosanaksi 3/5. Mutsin mielestä myös hampurilainen oli ruisku ja antoi arvosanaksi 1/5. Faija puolestaan luonnehti omaansa "täyttä paskaa" perusteella, että vaikka sipuli oli hyvä niin makkarat halvan makuisia.

Laivasillan kippolan terassi.
 
Laivasillan aittarakennuksia.

Kävimme vessassa (ravintolassa taisi olla vain yksi vessa lasiterassin puolella) mutta aittojen takana oli lisää vessoja. Sen jälkeen ajoimme rantatien toiseen päähän, jossa oli hieno Camping-alue. Aikaisestä kesästä huolimatta siellä oli jo väkeä.

Kippolassa oli unisex-vessa.
 
Satamaraitti.

Ajoimme takaisin keskustaan ja jätimme auton parkkiin kirkon lähelle. Parkkitilaa täällä kyllä riitti. Porukat missasivat kaupungin yhden nähtävyyksistä, vaikka vastaan ajoi ehta Aku Ankan auto. Kävelimme hetken kylillä. Mitään ihmeellistä täällä ei kyllä ollut, olin ajatellut etukäteen olevan samankaltainen pössis kuin Porvoossa tai edes Haminassa, mutta aika mitätön mesta tuntui loppujen lopuksi olevan. Vanhakaupunki rajoittui muutamaan katuun. Mutsi oli bongaavinaan harvinaisia keltavuokkoja, mutta kyllä ne lopulta taisi paljastua mukulaleinikiksi - ainakin jos uskomme hortonomi Pp:tä, ja miksipä emme uskoisi.

Hieno pankin rakennus. Ja kirkkokin hieno.
 
Olisikohan tämä kaupungintalo?
 
Keltavuokkoepäily.

Poikkesimme vielä kahville pieneen kahvilaan Aleksanterinkadulla; nimi taisi olla Favorit Cafe & Tea. Se oli aika sympaattinen, myynnissä oli hienoja baakkelseja joista emme tosin niin välittäneet sekä kaikenlaisia bulkkiteetä yms. Viihtyisä paikka. Istuskelimme sivupihalla jossa oli mukava katsella ketterästi tuolinkarmilta toiselle pompahtavia naakkoja, jotka olivat myös äkänneet leivosten maistuvuuden olevan kohdillaan.

Vanhakaupunki oli piskuinen.

Palasimme sitten takaisin autolle ja faija ajoi minut Porvoon bensiksen kautta takaisin kotiin. Ihan mukava pikku ajoretki, ja kiva päästä aina pois seitsemän kilometrin koronakuplasta. Muuten Loviisa ei kyllä vakuuttanut, voin rankata sen pois mahdollisista asuinpaikoistani. Arvosana 2/5.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

708# Iisalmi, 4

 21.3.2021, Sunday, -0, Sleet, Iisalmi


Heräsin joskus hieman neljän jälkeen yöllä, enkä saanut sen jälkeen enää nukuttua. Naapurihuoneessa köhisi jatkuvasti lapsi. Mietin, voiko korona tarttua ilmanvaihdon kautta (ja miksipä ei voisi). Kuuden jälkeen heräsi Pp. Sen jälkeen sainkin vielä ehkä puolisen tuntia nukuttua lisää.

Aamiainen alkoi näin pyhäaamuna kahdeksalta. Keulimme hieman, kun emme halunneet naapurihuoneen koronaperheen kanssa samaan aikaan aamiaispöytään. Aaamiainen tarjoiltiin hienossa kirkkosalissa ja oli laadultaan oikein hyvä buffa. Hotelliaamiaisia olikin ollut vähän ikävä. Muutama perhetalous tuli hieman meidän jälkeen, mutta ehdittiin alta pois ennen kuin yskivä lapsiperhe saapui paikalle. Hyvä fiilis jäi aamupalasta ja hotellista, arvosana on kyllä korkealla. Iisalmeen suhteutettuna 5/5 luikahtaa ilman muuta.

Aamiaissalit ja huomioon otetut turvavälit.

Raikasta ja ravitsevaa aamupalaa.
 
Kaksi vuotta oli mennyt salin maalaushommissa.
 
Aamiaisen jälkeen lähdimme pienelle kävelylle, joka oli lähinnä kuvausreissu. Kylä / keskusta oli hiljainen, lukuun ottamatta muutamaa vastaan kävellyttä mumeksia. Kovasti oli lunta; meitä hesalaisina hämmästytti miksei sitä oltu viety pois niin kuin meillä päin oli tapana. Täällä se oli kerätty valtaviksi vuoriksi vatukkoihin. Kävimme Poroveden rannassa, tsekkasimme Kuapin ja palasimme sitten tyhjyyttään kumisevan torin kautta takaisin hotellille. Minun piti suunnata vessaan, Pp jäi vielä kuvaamaan hotellin näyttävää aamiaissalia ja sai samalla kattavan esittelyn joltain hotellityöntekijältä paikan historiasta ja eri vaiheista.

Hotellimme Golden Domen julkisivua.
 
Puu kiipelissä.
 
Pyhän Ristin kirkko.

Sotamuistomerkki.
 
Olvin tehtaat.

Laituri Poroveden rannalla.
 
Tykkäsin enempi (viime vuoden) kesänäkymästä.
 
Kuappikin oli vielä paikoillaan.
 
Muraalitaidetta.
 
Lavalla ei ollut tungosta pyhäaamuna.
 
Iisalmen Kalapoika saarroksissa.

Pakkasimme kamat ja kävimme tekemässä check outin ja lähdimme kohti Helsinkiä. Täältä oli vielä lähemmäs 500 kilsaa ajettavaa, joten pitkään saisi tänäänkin autossa istua. Keli oli muuttunut huonoksi; räntää tuli taivaan täydeltä (aina Lahteen asti) ja oli kova tuuli. Tiet eivät onneksi olleet liukkaat mutta näkyvyys oli heikko ja muutenkin masentava tunnelma. Ajoimme Juvalle asti, jossa pysähdyimme hakemaan noutoruokaa ABC:ltä. Odotuksemme eivät todellakaan olleet korkealla, mutta mitä vielä, tilaamani kerroshampurilainen oli vallan erinomainen, 5/5. Harmitti kun en tilannut kahta. Pp tilasi pitsen, vaikka sitä onkin tullut järsittyä viikon aikana riittämiin, ja tykkäsi myös omastaan. Olisin laittanut myöhemmin positiivista palautetta, mutta valitettavasti palautteen anto oli niin vaikeasti toteutettu etten jaksanut.

ABC:n tilaussysteemi.
 
Ensimmäinen haukkaisu sai minut niin vakuuttuneeksi, että piti räpsästä kuva.

Jatkoimme sitten ohi Mikkelin ja Heinolassa pysähdyimme tankkaamaan. Mulla oli alaselkä kipeytynyt niin, etten oikein tiennyt miten päin olisin enää istunut, ja ylöspääsy tuotti tuskaa. Otin Buranaa, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Järvenpäässä kävimme palauttamassa vielä mökin avaimet, mutta pääsimme onneksi jatkamaan matkaa suht nopeasti. Takaisin kämpillä olin viiden maissa.

* * * * 

Kiva reissu, tosin näin korona-aikana ja seitsemän kilometrin kuplassa kuukausitolkulla elävälle mikä tahansa matka olisi tervetullut ja mitä luultavammin onnistunut. Mukavampaa oli silti kuin neljä vuotta sitten, nyt tiesi mitä odottaa. Mielellään olisi lomaillut kauemminkin. Säät suosivat, ja hyvin tarkeni olla ulkonakin. Flopeista jäi pahiten mieleen Kärsämäen hotelli(ttomuus)kokemus, ja sitten se Suomun tietynlainen osaamattomuus palveluiden järjestämiseen hämmästytti. Paljon oli kuitenkin onnistumisia ja hyvä fiilis jäi. Arvosana keväiselle Lapin reissulle 4/5.

tiistai 20. huhtikuuta 2021

707# Lappi, 12

 20.3.2021, Saturday, +3, Wet, Kärsämäki


Tuleva kotimatka ei hermostuttanut, vaan nukuin melko hyvin. Heräsin herätyskellon soittoon hieman ennen kahdekaa. Pp oli herännyt jo aiemmin. Hän oli luultavasti jo lähtövalmiudessa kamat pakanneena, ja tunsin olemassaoloni ja laiskuuteni lähdön suhteen hieman ärsyttävän häntä. Aamiainen naamariin ja pakoin sitten omatkin kamat, siinä menikin yllättävän paljon aikaa. Sen jälkeen auton pakkaamista ja paikkojen siistimistä. Pääsimme lähtemään hieman aikatauluamme edellä, klo 9.50.

Nuotiopaikkaa ei ole tullut käytettyä vielä kertaakaan.

Veimme ensiksi roskat (näillä on paha tapa unohtua autoon haisemaan), käännyimme sitten vitostielle ja suuntasimme etelään. Puolen tunnin päästä saavuimme Maaninkavaaraan josta käännyimme Posiolle. Sinne oli tästä vielä 44 km, tie oli kapeampi ja lumisempi ja jäisempi kuin vitostie. Pakkasta oli muutama aste, aurinko yritti paistaa raudanharmaan pilviverhon takaa. Vastaantulijoita oli vain muutamia.

Tien päälle taas. Ajettavaa riittikin tänään yli 500 km.
 
Auton takaosaa sai olla taas alati harjaamassa.

Posiolla oli Pentikin perustamispaikka. Katsoimme ensin erillisen näyttelyrakennuksen, jossa ei ollut muita kuin me, ei edes henkilökuntaa. Se oli tylsä, mutta siellä pääsi vessaan. Tällä välin yläpihan puoleinen myymälärakennuksen parkkipaikka oli täyttynyt autoista, mutta kävimme silti maskeineen tsekkaamassa paikan. Myymälästä emme löytäneet mitään, mutta kahvikuppimuseo ja Pentikäisten asuintalo olivat ihan mielenkiintoisia.

Pentikin Galleria.
 
Pukimia.
 
Kippoa ja kappoa.
 
Ei tullut tällä kertaa ostettua.

Myymälä - kahvikuppimuseo - Pentik-koti.
 
Mietteissä.
 
Hieno oli.
 
Kaffekopparen.
 
Enpä ole Finnairilla törmännyt tällaisiin.
 
Vilpoisaa oli Pentikäisillä.
 
Asuintalon takka.
 
Aikaa kului Pentikillä ainakin tunti ja oli jo puolipäivä. Emme olleet saaneet hotellilta edelleenkään mitään vahvistusviestiä, joten soitin hotelli Keskipisteeseen. Lopulta sieltä vastasi kyllästyneen oloinen miesääni. Kyselin, oliko eilinen varaukseni voimassa kun ei ollut kuulunut mitään vahvistusviestiä eikä pin-koodia tms (oletimme kyseessä olevan jonkinlainen köyhän miehen Omenahotellityyppinen ratkaisu). Ukko sanoi ettei ole jaksanut katsella varaustilannetta, mutta asia on OK kunhan saavumme ennen klo 21. Minulle jäi tosi epävarma olo tästä palvelusta, mutta minkäs teet. Sanoin, että olemme vielä Lapissa, mutta lähdemme ajelemaan kohti Kärsämäkeä. Asiaa pidettiin mielestäni sovittuna.

Posiolta ajoimme ensiksi Taivalkoskelle pikkuteitä pitkin. Vastaantulijoita ei montaa tullut. Taivalkoskella yhytimme Oulun ja Kuusamon välisen valtatie 20:n. Se oli leveämpi valtatie, eikä ollut enää luminen, maisemaltaan varsin tylsää. Pudasjärvellä tankkasimme auton ABC:llä, mutta ihmisiä oli sen verran ettemme kehdanneet hakea sieltä lounasta. Jatkoimme kohti Oulua ja näimme tienvarsimainoksen Kiimingin kotipizzasta, joten navigoimme seuraavaksi sinne. Pitseria oli sijoitettu hauskasti nimettyyn K-Supermarket Aterian yhteyteen. Täälläkin oli vain ulosmyynti, ja hetken piti vartoa omia pitsojamme jotka söimme sitten autossa. Olimme ottaneet niihin kysyttäessä valkosipulia, jota tuntui olevan eri reippaasti. Auto nyt ei ole mikään mukavin ruokailupaikka, mutta toisaalta mikäs siinä oli kiiminkiläisiä ohikulkijoita katsellessa eikä pitzekään ollut ruiskumman makuinen. Ruokailun päätteeksi ajoimme valtien toiselle puolen Kiimingin ABC:lle vessaan. Bensis-kompleksissa oli myös Alko; en ole varmaan ennen sellaistakaan Suomessa nähnyt.

Kiimingin Kotipitsan makupala.

Jatkoimme Ouluun ja kurvasimme nelostielle kohti Jyväskylää. Lämpötila oli noussut nollan yläpuolelle, ja taivas oli harmaa. Illaksi oli luvattu sadetta ja viimeisen 120 km:n aikana ensimmäiset vesipisarat alkoivat lätsähtelemään epävarmasti tuulilasiin. Saavutimme kuitenkin Kärsämäen naftisti ennen pimeän tuloa ja kurvasimme Hotelli Keskipisteen (vai oliko se Keskisormi?) varttia vaille kuusi. Hiljaista oli kuin huopatehtaalla. Menimme nykimään respan ovea mutta se oli lukossa / eikä sisällä näyttänyt olevan oikein valojakaan. Minkäänlaista ovikelloa ei myöskään löytänyt eikä ohjeistusta mitä tehdä jos ovi on kiinni. Soitin pari kertaa numeroon josta vielä aiemmin oli vastattu mutta ei enää. Kyllä alkoi harmittamaan kun väsyneenä luulee saapuvansa perille ja sitten tehdään tällainen ohari? Ehkäpä paikka on maaliskuisessa vesisateessa niin ylivoimainen turistimagneetti, että asiakkaille voi huoletta haistatella ja vetää höplästä.

Pienen googlauksen jälkeen toiveet heräsivät, tien toisella puolen oli Juustoportti, jonka yhteydessä olisi motelli. Ovi oli kuitenkin lukossa täälläkin, eikä paikka näyttänyt olevan millään tavoin auki. Sinänsä ymmärrettävää, kun eihän meillä ollut varaustakaan, mutta en ole silti varma onko tämä oikea tapa hoitaa businekset?

Hotelli Keskipiste Kärsämäellä meni tunteisiin.

Autossa lisää googlausta ja karttojen tutkailua. Jyväskylään oli vielä yli 200 km. Lähimpänä näytti olevan Iisalmi, jonne sinnekin oli toista sataa kilsaa ja joka oli pienoisen koronalingon maineessa mutta tunsin paikan kuitenkin ja tiesin siellä olevan pari hyvää hotellia. Päädyimme ensiksi soittamaan Golden Domeen, jossa olimme olleet viime kesänäkin. Sieltä vastattiin reippaasti, ja kerrottiin huoneenkin löytyvän, mikäli pääsisimme perille ennen yhdeksää. Upgreidasimme itsemme suoraan superior-huoneeseen, kun vastoinkäymisiä oli ollut jo riittävästi. Vähän harmitti sekin, että mulla olisi ollut duunin kautta 200 dollarin edestä vouchereita Expedialle, mutta jostain syystä niidenkään käyttö ei tänään onnistunut. 

Karistimme Kärsämäen nopeasti taaksemme ja ihmettelimme millainen persläpi voikaan joku paikka olla keskellä ei-mitääntä. Pyhäjärvellä käännyimme Vaskikellon risteyksessä itään, ja vesisade muuttui uudelleen lumisateeksi Kiuruveden korvilla. Säkkipimeästä ja lumisesta korpitiestä huolimatta pääsimme viimein Iisalmeen; alaselkä oli kipeytynyt melkoisesti koko päivän autossa istumisesta. Pp jaksoi kuitenkin ajaa hienosti, vaikka varmasti väsymys painoi häntä. Hotelli löytyi luikauksella, ja ensimmäiseksi meidät toivotettiin tervetulleeksi ja fiilis kohosi jo siitä. Check in sujui nopeasti ja hoidimme maksun myös samalla alta pois. Huone oli siisti ja tilava. Ei yhtään hullumpi, ja varmasti 127€:n arvoinen.

Golden Domen viihtyisä huone.

Haimme vielä autosta vain välttämättömimmät tavarat. Illallinen ei tänään enää onnistunut vaan Kiimingin pitsoilla olisi pärjättävä seuraavaan aamuun. Telkkarista tuli Selviytyjät Suomi, jonka halusin katsoa. Samalla ryypiskelimme hieman Cointreauta ja napostelimme vaahtokarkkeja. Hotellin suihku tuli myös testattua ja hyväksi havaittua. Oikeastaan oli mukava olla taas Iisalmessa.

torstai 15. huhtikuuta 2021

706# Lappi, 11

18.3.-19.3.2021, -5, Gusty, Kemijärvi


Pp:n unet olivat menneet kiville, kun olin kuorsinut kuulemma joka 16. henkäyksellä. Itseäni sellainen ei ollut häirinnyt vaan tunsin nukkuneeni mainiosti. Aamu sujuikin sitten laiskanpuoleisesti tekemättä mitään ja sama meno jatkui iltapäivän puolelle. Vasta klo 13 otimme itseämme niskoista kiinni, ja googlasimme uutta hiihtoreittiä. Kalliovaaran lenkki vaikutti parhaimmalta, pituus ehkä vähän hermostutti kun olisi tuplat aikaisempaan verrattuna.

Parkkipaikkaa lenkin alkupäästä emme oikein löytäneet, joten ajoimme biilin sitten hotellin pysäköintimaille. Sukset meni jalkaan tänään lähes luikauksella, joskin tuurilla. Keli oli aurinkoinen, mutta välillä tyhjästä nousi kummallisia ja voimmakkaita tuulenpuuskia. Vaatetus oli tietysti kysymysmerkki, kun ei viitsinyt palelluttaa itseään mutta todennäköisesti hiihtopuuhissa tulisi lämmin. 

Lenkki paljastui sopivaksi. Sen jaksoi hiihtää hyvin, vaatetuskin oli sopiva. Vain yksi valtavan pitkä ylämäki osui matkan varrelle mutta alamäki oli onneksi varsin loiva ja pitkä (myötäpäivään kiertäessä). Helpompi latuprofiili kuin omalla kotilenkillämme, Suomukankaan kierroksella. Risteileviä latuja oli, mutta kaikki oli merkitty selkein opastein. Ainoa miinus oli ladulle kertyneet "stopparit", joita oli puuskittaisen tuulen vuoksi pudonnut puista (kaarnaa ja pieniä oksia). Lisäksi sukset tuntuivat lipsuvan enemmän kuin edellisinä kertoina. Ihmisiä taisimme kohdata kymmenkunta, mikä ei ollut kovinkaan paljon ladulla viettämäämme aikaan nähden. Urakan pituudeksi tuli 7,8 km, kun jouduimme sivakoimaan hotellille saakka. Annan arvosanaksi 5/5.

Suht tasaista.
 
Metsä oli kitukasvuista mäntypuuta.
 
Kevättalvinen näkymä.
 
Opasteita riitti.
 
Latu auki taivasta myöden.
 
Ettei totuus pääsisi unohtumaan.

 
 
Aika nyt ei päätä huimannut kun piti tehdä videousteja. Seli seli..

Mökille palattuamme viritimme valkean takkaan. En tiedä koska sitä oli viimeksi käytetty, kun savutti sisälle taas melkoisesti. Saimme kuitenkin makkarat grillattua avotulella, minusta ne maistuivat erinomaisille, mutta Pp ei tuntunut diggaavan. Lämmitimme sitten saunan, joka jäi vähän kiireiseksi tällä kertaa kun oli kiire dokailemaan shampanjaa (Deutz - yli vuoden kaapissani pyörinyt Viron tuliainen) ja tietysti sipsejä kyytipojaksi. Hyvinhän siinä ilta sujuikin.

Makkaran grillaus.

 
Shampanjaa ja sipsejä. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee, herra Maslow?
 
Perjantaiaamu sujui edellisten aamujen malliin. Heräsin ysiltä ja sitten tuntikausien lollerointia. Mulla on käytössäni ns. "siviilipuhelin" jonka liittymää olen pitänyt vuosikaudet aktiivisena vaikken sitä oikeastaan käytä, ja siihen tulee muutenkin harvakseltaan mitään yhteydenottoja (paitsi tietysti intialaiset feikkimicrosoftilaiset tekevät kusetussoittojaan useamman kerran viikossa). Jostain syystä luopuminen on aina ollut minulle vaikeaa ja siksi olen pitänyt liittymää hengissä, vaikka se hieman kukkarolle käy. Nyt liittymän perusmaksua oli nostettu taas 70% joten päätin äänestää jaloillani ja vaihtaa operaattoria. Pienen googlettelun ja chattailyn jälkeen homma onnistuikin helposti. Toivottavasti ei nyt vaan huijata siinäkin.

Tänään oli myös viimeinen täysi päivä mökillä, ja huomenna alkaisi kotimatka. Sellainen olisi järkevintä suorittaa kahdessa erässä, joten piti etsiä majapaikka suurin piirtein puolivälistä. Olemme aina körötelleet vitostietä, mutta päätimme nyt tehdä pienen poikkeuksen; puolivälin krouvia voisi edustaa Kärsämäki, onhan paikalla niin sikamainen (pun intended) nimikin. Sieltä löytyi motellityyppinen Hotelli Keskipiste ja buukkasimme huoneen. Tästä epäonnistuneesta valinnasta myöhemmin lisää, mutta olisi pitänyt heti hälytyskellojen soida kun vahvistussähköpostia ei tullut.

Pp päätti aloittaa jo siistimisen, hänellä on sellainen vähän ärsyttäväkin tapa aloittaa paluumatkan valmistelut niin kovin aikaisin. Hän imureerasi mökin minun pysytellessä lähinnä poissa jaloista.

Puoli kahden maissa lähdimme hiihtolenkille. Pakkasta oli seitsemän astetta, taivas pilvessä. Tällä kertaa kiertäisimme vain Suomukankaan kolmen kilsan peruslenkin. Sekin tuntui hyvin tuskaiselta tänään, jo pelkkien suksien kiinnitys harasi vastaan. Liikkuminen näiden kömpelöiden pitkulaisten lautojen kanssa oli yhtä hammasten kiristystä. Tasamaalla ne lipsuivat ja joutui tekemään kaksinkertaisen työn mikäli halusi päästä eteäpäin mutta toisaalta alamäissä ne liukuivat kauhean kovaa. Kaatusin jopa yhdessä mutkaisessa mäessä, lähinnä enempi kauhistuneena vauhdin kovuudesta kuin kömpelyydestä. Lisäksi nivuset olivat kipeytyneet edellispäivän hiihtourakasta. Neljä kilsaa oli tänään lenkin pituus ja liikaa sekin, arvosana 2/5.

Lepäilimme hetken mökillä ja nautimme cappucinot. Kävimme sen jälkeen vielä kävelemässä 4,2 kilometrin lenkin. Sekin otti hieman voimille ja olo tuntui uupuneelle. Nivuset ja alaselkä olivat sökönä kaikesta urheilusta.

Lämmitimme "jäähyväissaunan", oli vähän haikea olo nyt kun loma läheni loppuaan. Lohdukkeeksi joimme giniä. Pp duunasi vielä herkullisen poronkäristyksen, maistui erinomaiselle ranskalaisten perunoidenkin kanssa, arvosana 5/5.

Lenkkimaisemaa.
 
Tekovaiheessa käriste näytti vielä epämääräiseltä.
 
Njamskista. Eikä mitään turhaa kasvista ateriaa pilaamassa :)

Pp pakkaili vaivihkaa kamojansa kondikseen mutta minä en kehdannut vielä sellaiseen touhuun ryhtyä. Hermostutti kun hotellivarauksesta ei vieläkään ollut kuulunut mitään vahvistusmeiliä. Eivät vastanneet Facebook-kyselyynikään mitään.