935# Kuala Lumpur, 3

18.5.2026, Monday, +34, Haze, Kuala Lumpur, Malaysia

Heräsimme jälleen tuttuun turvalliseen aikaan kahdeksan jälkeen, ja menimme aamiaiselle. AT oli vaihtanut aamiaisensa englantilaistyyppiseen ratkaisuun, minä menin vielä Club Sandwichilla. Minulla oli ollut hieman nälkä nukkumaan mennessä, mutta nyt ei nälättänyt enää yhtään, sain annoksesta ehkä puolet syötyä. Myös kahvi oli poikkeuksellisen pahaa. Varmasti pahin cappuccino minkä olen juonut. Oli maanantaiaamu, ja duunarit olivat jälleen raksalla töissä, ja Petronas Twin Toweriin oli tullut lisäksi erillinen uloke, josta roikkui omituisia köysiä. Päättelimme niiden kuuluvan ikkunanpesijöille.

Oma aamiainen oli samaa mättöä kuin edellisenäkin kerralla.

AT rohkeasti rokan syö, eli "englantilaisen aamiaisen".

Tunti lepoa huoneessa, ehkä vähän reilukin ennen kuin lähdimme Batu Cavesille. Otimme Grab-taxin, se tuli muutamassa minuutissa hotellin oven eteen. Matka Batulle kesti ehkä parikymmentä minuuttia, kuski ajoi ensin 40:n alueella kahdeksaakymppiä, ja sitten kiihdytti koslansa 130 km/h nopeuteen. Minua vähän hirvitti ajotapa, mutta pääsimme hengissä perille. Erikoista oli nähdä paikallisten mopoukkojen tyyli, jossa edestä napitettava paita oli puettu väärin päin päälle? Tekoälyn mukaan syynä tähän oli, ettei tuuli läpsytä paitaa ärsyttävästi, ei ole niin kuuma eikä aurinko polta, eikä hyönteiset napsahtele niin ikävästi rintamukseen.

Batu Cavesin luoliin ei ollut pääsymaksua, mutta kaikenlaista ukottajaa oli liikenteessä. Menimme ensiksi ylös luolaan, jonne oli 272 porrasta. Paikka oli ollut joskus jopa Suomen Amazing Racessa, jossa kilpailijoiden piti laskea rappusten määrä ja ilmoittaa sitten lukema jollekin hindulle huipulla. Jotkut tekivät tarkistuslaskentaa moneen kertaan, toiset tyytyivät kysymään oppaalta kuinka monta porrasta on. Me kävelimme raput kerran, ja se pisti soijan valumaan aivan uskomattomasti, lämpöä oli varmasti se 34 astetta ja portaat olivat jyrkkiä ja kapeita. Paikalla oli apinoita, ja ne pöllivät tavarat turistien käsistä, joten en uskaltanut ottaa puhelinta esiin. Huomasin myös hikipyyhkeeni jääneen hotellille, sitä sadattelin katkerasti moneen otteeseen.

Puluja ja apinoita.

Lampi.

Pyyhe päällä temppelissä? Tuonne ei uskallettu mennä.

Apina veteli banaania naamariin.

Värikkäät raput, ja "I'll protect ya".

272 porrasta, saa suorittaa!

Kohta perillä.

Ylhäältä avautuvia näkymiä.

Luolan suuaukolla.

Luolan sisällä.

Eih, lisää portaita.

Aukko luolan katossa.

Hindujumala Shiva Nataraja.

Näimme kuitenkin mestat ja kuvasimme mielestämme kaiken kuvaamisen arvoisen. Ostin ylhäältä veden 3 RM (0,65€) hintaan, se oli mielestäni edukas kun ottaa huomioon roudauskulut. Sitten lähdimme laskeutumaan rappusia alas, pelkäsin reisieni hapettuvan ja kolme seuraavaa päivää olisi tuskaa kävellä. Viimein alas päästyämme olimme hiestä läpimärät, ja menimme ensimmäiseen kahvilaan. Koska olimme inkkareiden hindutemppelissä, niin myös asiakaskunta oli inkkaria, ja meininki aivan kuin Delhissä. Tarjoilija oli ystävällinen mies, joka varoitti meitä feikkitarjoilijoista ja siitä, että joutuisimme menemään tiskille maksamaan, ja myyjä todennäköisesti koittaisi kusettaa meitä länkkäreitä. Uskomatonta. AT otti jonkun jääkahveen, minä otin mehua. Ne taisi olla bulkkikamaa, ja hanavedestä tehdyt jääpalat oli varmasti kauhottu intialaisilla käsillä itse mukiin. No, nyt menisi sitten vatsahappobakteerien teho ns. testiin.

Vuvve ottamassa lepiä kun ei ollut muuta tarjolla.

Kävimme seuraavaksi "talvimaailmassa", luulimme paikkaa ensin ukotukseksi, mutta saimme ostettua liput joltain häröltä ukolta á 10 RM hintaan. Ukko sanoi sisällä olevan -7 astetta, ja tarjolla olisi toppavaatteita, mutta totesimme olevan Suomesta. Ukko itse puki tamineet päälle ja vei meidät sisään. Olihan tuo tietysti kylmä kun meillä oli hiestä läpimärät vaatteet, mutta alue oli pieni ja jääveistokset yms oli äkkiä kuvattu. Ulos tultuamme silmälasit jäätyivät välittömästi samanlaiseen jäähän kuin auton tuulilasi pakkasyön jälkeen. Ihan mielenkiintoinen paikka kaiken kaikkiaan. Kävimme sitten vielä juna-aseman vessassa, ja sen jälkeen tilasimme taksin jota sai odotella liki 10 minuuttia.

Magica Snow house.

Jäähuoneessa oli hämärää.

"Vartija" hytisi nurkassa talvivaatteissaan :D

Patsas sopii skandinaaviseen mielenmaisemaan ?/5?

Liukumäki tuskin olisi kestänyt meitä.

Pingviinit ja pagodat.

Seuraavaksi menimme Central Marketiin. Sinne ajo kesti puolisen tuntia. Paikka oli seesteinen ja rauhallinen, ei yhtään ukotusta tms ja tuotteita sai katsella rauhaksiin. Ostimme magneetteja ja pinssejä. Lisäksi paikka oli sisätiloissa, joten ei tarvinnut hikoilla ulkona kuumassa. Hyvä mesta oli tämä.

Takaisin kohti keskustaa.

Laitakaupungin ostari oli vähän köyhemmän oloinen.

Turistikamaa etsimässä.

Sitten ulkona kävelyä; olin laittanut aurinkorasvaa toisin kuin AT, mutta silti pelkäsin palavani. Oli ennustettu pilvistä iltapäiväksi, mutta aurinko paistoi edelleen sangen voimakkaasti. Kuvasimme isokokoisen Sultan Abdul Samadin hallintorakennuksen (jota luulimme ensiksi moskeijaksi), joka sijaitsi Itsenäisyyden aukion (Dataran Merdeka) vieressä. Poikkesimme 7-eleveniin nauttimaan ilmastoinnista, vedestä ja sipseistä. Levättyämme jatkoimme Chinatowniin. Täällä oli jonkun verran häröä jengiä, osa nukkui kadulla ja yksi mies otti munasillaan suihkua vesihanan vieressä keskellä vilkasta katua (vaikka minusta oli järkyttävämpää huomata hänen juovan sitä vettä). Kun viimein pääsimme Chinatownin vilkkaimmalle ostoskadulle Petaling Streetille, niin olimme aivan kypsiä koko touhuun. Ukottajat hyökkäsivät kimppuun kuin yleinen syyttäjä, emmekä keksineet mitään ostettavaa, joten päätimme tilata taksin takaisin hotellille. Saisi riittää tämän päivän agendaksi.

Muraali.

Kauppakadulla.

Tällaisia pieniä kanavia tuntui risteilevän pisin Kuala Lumpuria.

Sultan Abdul Samad-hallintorakennus.

Itsenäisyyden aukio (Dataran Merdeka).

Standard Charteredin vanha pankkirakennus.

Merdeka 118 on maailman toiseksi korkein rakennus (678 m).

Kävimme suihkussa, ja menimme sitten uima-altaille hillumaan. Tällä kertaa muistin mitata veden; se tuntui edelleen kylmältä, mutta oli peräti 29-asteista. Piti käydä sitten vielä uudestaan suihkussa huuhtelemassa kloorivedet veks, ja lähdimme sen jälkeen hakemaan illallista. Kävelimme ensiksi Petronas Twin Towerille, koska ajattelimme siellä olevan postilaatikko, jonne voisimme nakata aiemmin kirjoittamamme postikortit. Se oli mennyt jo siltä illalta kiinni, joten piti sitten infotaulusta etsiä posti. Lopulta sellainen löytyikin. Sen jälkeen menimme neljänteen kerrokseen Kyoto Katsu-nimiseen japanilaiseen ravintolaan. Listalla ei ollut kaljaa, kuten ei missään muussakaan ravintolassa jossa olemme olleet, mutta myyjältä kysyessämme hän sanoi, että sellaista kyllä saataisiin järjestettyä. AT otti Curry Beef katsun, minä otin Beef katsun (tonkatsu on yleensä porsaanlihaa, mutta täällä oli näköjään eri variaatioita). Sapuskat ja juomat maksoi 165,40 RM, maksoimme käteisellä kun halusimme päästä eroon rahoistamme. Sitten kävimme vielä 7-elevenissä hakemassa kaljaa, ja palasimme hotellille niitä nauttimaan.

Auringonlasku hotellihuoneen ikkunasta.

Kauppakeskukset olivat hienoja.

Illalliskippolaksi valikoitui taas japanilainen.

Tonkatsua ja Sapporoa, mitä muuta ihminen tarvitsee...

Kiinakauppa haki työntekijöitä. Pitäiskös?

Kattoallas illan hämärässä.

934# Kuala Lumpur, 2

17.5.2026, Sunday, +33, Partly Cloudy, Kuala Lumpur, Malaysia

 

Nukuin ne muutamat tunnit kuin tukki. Puoli yhdeksältä menimme aamiaiselle, jonka tilaamiseen olimme käyttäneet sisäänkirjautuessa jumalattomasti aikaa. Nyt tankkasimme huoneennumeroa ikusuuden grupieerille, hän ei millään meinannut ymmärtää, että meillä oli kaksi huonetta, ja kaksi aamaista. Aamiaisen tulossakin kesti, mutta saapui lopulta. Se oli valitsemaamme kahvia (minä otin americanon ja AT cappuccinon), appelsiinimehua, hedelmiä, club sandwich kinkku- ja munatäytteineen sekä ranskalaisia perunoita (aamiaiseksi?). En pystynyt syömään sitä kaikkea, en ole aamiaisihmisiä enkä syö sellaisia raskaita mättöjä muutenkaan aamupalaksi. Lisäksi mietin koko ajan, koska se vatsatauti täällä puhkeaa.

Aamiaissetit.

Ilma tuntui jo superkuumalta vaikka aurinko oli vasta noussut. Mutta nyt auringon aggressiivisuuden huomasi. Muutama minsa kattoterassilla tuntui jo pahalta. Musliminaiset lilluivat burkhissaan altaassa uittaen lapsiaan. Onneksi myös kutoskerroksessa olisi isompi allasalue, se täytyisi mennä varmaan tsekkaamaan myöhemmin. Nyt suuntasimme kuitenkin pariksi tunniksi nukkumaan. Käytin ilmastointia vain toisessa huoneessa, sillä ilpit olivat aika kovaäänisiä, mutta nukahdin silti. Näin omituisia unia. 

  

Yhdentoista aikaan heräsin AT:n viestiin, joten piti sitten mennä testailemaan ensiksi suoliston kondis, annetaan arvosanaksi 3/5. Laitoin hipiään ripauksen aurinkorasvaa, ja harmittelin kun vettä ei ollut kuin yksi puteli. Lähdin sitten hakemaan AT:ta, hän oli nukahtanut viestinsä jälkeen uudelleen eikä ollut saanut yhtään mitään aikaiseksi, sikamaista.

Lähdimme ensin tsekkaamaan miten pääsisimme iltapäivällä Petronas Twin Toweriin, sillä meillä oli varattu klo 5.30 pm liput torniin. Kävelimme puolipäivän uskomattomassa kuumuudessa aikamme, kunnes tajusimme eksyneemme. Poikkesimme 7-eleveniin hakemaan hieman vettä ja nauttimaan ilmastoinnista. Löysimme lopulta ostarin, joka oli Petronas Towerin alakerrassa. Ulkopuolella oli hienoja suihkulähteitä. Seuraavaksi suunnitelimme menevämme Pavillion-ostoskeskukseen, joka olisi kuulemma hienoakin hienompi. Vaelsimme läpi puiston, mutta minkä tahansa suunnan otimmekaan, päädyimme aina tietyömaalle, jossa liikkuminen oli kielletty. Vaatteet olivat läpimärät hiestä, ja se tuntui pahalta selkää vasten. Ei auttanut kuin sitten iltapäivärukouskutsun vauhdittamana palata ostoskeskuksen viileään ilmastoituun tilaan. Menimme Kenny Hills-nimiseen kahvilaan (olipa mauttomasti nimetty). Sielläkin oli aivan jumalaton säätö, ennen kuin saimme kahvit tilattua. Paikallinen englannin kielen murre on jotain aivan superkamalaa, en ole tottunut sellaiseen enkä ymmärrä siitä mitään.

Duriania myytiin täälläkin.

Korkea tönö tämä.

Kualalumpurilaiset tuntuivat tykkäävän näistä suihkulähdealtaista.

Formulakin oli saatu Petronaksen sisäänkäynnin yläpuolelle.

Naamat olivat vähän spookyja.

Suihkulähdealue Petronas-ostarin vieressä.

Simfoni Lake.

Puisto jatkui pitkälle.

Tilasimme parit cappuccinot, hiki tasaantui ja vaatteet kuivuivat. Olo tuntui vähän paremmalta. Palasimme hotelliin kaupan kautta, josta ostimme vähän pizzapasteijoita lounaaksi, ja nautimme ne sitten AT:n huoneessa. Menimme seuraavaksi uimaan kutoskerroksen isolle uima-allasalueelle. Vesi tuntui kylmältä, harmi kun lämpömittari oli unohtunut huoneeseen. Arvioisin veden lämpötilaksi ehkä 24 astetta. Onhan sellainen jäätävää, jos feels like-lämpötila ulkona on 40 asteen paremmalla puolella.

Kenny Hills-kahvila.

Piti ottaa vielä uusi suihku huoneessa, ja sitten laitoimme ykköset päälle – tarkoittaa siis pitkiä housuja ja kauluspaitaa tässä kuumuudessa – koska Petronas Twin Toweriin olisi kuulemma dress code. Se oli ihan hupipuhetta, sillä siellä oli turisteja tyyliin vaimareissa. Piti olla vartin etuajassa, mutta sekin taisi olla ukotusta. Turvatarkastus oli, ja laukut yms piti jättää narikkaan. Ensiksi nousimme keskitasanteelle yhdyssillalle, joka oli Petronas Towerin tuttu maamerkki. Meille annettiin 10 minuuttia aikaa ottaa riittävät selfiet, ja sitten jatkoimme 83. kerrokseen, josta nousimme suoraan kolmannella hissillä 86. kerrokseen, joka oli ylin tasanne. Täällä annettiin taas 10 minuuttia aikaa, mutta voi olla että siinä meni varttikin. Sitten palasimme kolme kerrosta alemmas, siellä oli baari, mutta siellä ei myyty edes kaljaa koska haram. Ostimme sentään turistimyymälästä postikortit ja -merkit, sekä jääkaappimagneetteja. Sitten palasimme hissillä katutasolle, joskin sitä sai odotella hyvinkin toistakymmentä minuuttia. Etukäteislippu taisi olla noin 30€:n kieppeillä (ulkomaalaisilta), joten mitään halpaa huvia se ei ollut, eikä ollut edes lasilattiaa, joten arvosanaksi Petronas Twin Towerille 2/5. 

Välisillalla.

Vastapäinen torni.

Kuala Lumpur ylhäältä.

Iso kaupunki.

Meidän kämppä näkyi suoraan edessä.

Asuinalue, jossa edellisenä iltana seikkailimme.

Suihkulähdeavenue.

Puisto, jossa vierailimme aiemmin päivällä.

Menimme lähiostarille syömään. Meidän oli tarkoitus ostaa malesialaista ruokaa, mutta paikka dunkkasi taas niin skeidalle ja ruoka näytti olevan pelkkää mutakalaa, joten pokkamme petti ja menimme Pizza hutiin. AT osti jonkun Melt burger-jutun ja minä spaghetti-lihapulla-annoksen. Ihan ok safka, vaikka nälkä ei lähtenytkään, ja muslarityyliin ei saanut edes olutta. Halpaa se kyllä oli, kuten ruoka kaikkialla muuallakin.

Pasta-annos.

Palasimme hotellille juomaan hieman kaljaa ja kävimme myös hotellin kattobaarissa, jossa bangladeshilainen tarjoilija otti meidät ilolla vastaan. Tänään joimme vain oluet, sillä taivas alkoi vilkkumaan salamoista, ja toisaalta halusimme mennä katsomaan klo 21.30 Petronas Twin Towerin suihkulähdeshowta. Oli edelleen järjettömän kuuma, ja valusimme soijaa ennen kuin pääsimme suihkulähteille, vaikka olimme oppineet jo maanalaiset oikoreitit. Suihkulähdeshow oli floppi, emme jaksaneet edes katsoa sitä edes loppuun. Kävimme vielä kiinamarketissa hakemassa vähän olutta, joimme yhdet kaupan terassillakin. Ukkonen iski päälle vasta nyt, ja koko loppuillan sateli. Nukkumaan kahden kieppeillä.
 

Yökkö päivällä vai päikkö yöllä?

Sateet saapuvat.

Valaistu oli nämäkin talot.

Twin Towers iltaloisteessa.

Suihkulähde illalla.