918# Lappi, 22

8.3.2026, Sunday, -8, Overcast, Kuusamo

Jonkunlaisesti tuli nukuttua, yhden painajaisen näin ja muutaman kerran havahduin, mutta muuten ei ollut havaintoja kummituksista, eipä ollut Pp:lläkään. Heräsin vähän ennen kahdeksaa, Pp oli ollut ylhäällä jo pisempään. Lähdimme sitten aamiaiselle melko nopeasti, joka tarjoiltiin tosiaan hotelli Kajanuksessa asti. Sinne oli noin kilometrin matka. Mutta se tarjosi mukavan mahdollisuuden pienelle aamureippailulle. Sää oli hieman pakkasen puolella, ja se oli jäädyttänyt yön aikana tiet petollisen liukkaiksi.

Hotellin lämpömittari näytti asteet Fahrenheitteina :@

Aamu(pala)lenkillä.

Hotelli Kajanuksesta sai aamupalaa.

Koska oli naistenpäivä, niin päätin tarjota Pp:lle aamiaisen, se maksoi á 8€, oli mielestämme varsin edukas. Laatukin oli ihan ok, joskaan lihapullia ei ollut mutta muuten kaikkia suosikkikomponentteja. Pp otti lisäksi puuroa, jota kehui. Ravintolasali oli valtavankokoinen joten pystyimme pitämään hyvät etäisyydet plunssaisiin kanssamatkustajiin.

Valtavankokoinen aamiaissali.

Leipäpöytä.

Leivänpäällisiä.

Syötä- ja juotavia.

Sitten käppäilimme takaisin hotellille. Mun olisi tehnyt mieli vielä lolleroida vuoteessa, mutta Pp halusi päästä takaisin tien päälle, joten pakkasimme sitten kamat kasaan ja lähdimme klo 10.30. Check outtia ei tarvinnut erikseen tehdä, jätimme vain avainkortit huoneeseen. Tänään olisi vuorossa noin 350 kilometrin ajomatka Suomu-tunturille.

Sää oli pilvinen, ja alkumatkasta sää oli nollan kieppeillä, mutta jo Ämmänsaaressa sää oli valahtanut pakkaselle ja kevään merkkejä ei ollut ilmassa ainuttakaan. No, tykkylumet olivat sulaneet puista, mutta muuten tuuli ja sää olivat jäätäviä. Pysähdyimme Jalonniemeen, josta ostimme kahvit ja melkoisesti nannaa. Kävimme tsekkaamassa Ilmari Kiannon patsaan, joka jökötti tutulla paikallaan. Palasimme sitten kylmyyden ajamina takaisin kuraiseen autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Kuusamoa.

Jalonniemen taukopaikkakeskittymä.

Ilmari Kianto maastoutuneena puiden siimekseen.

Hiljaisen kansan kohdalla kävimme teimme vielä pysähdyksen, nyt kun oli parkkipaikkakin aurattu. Ihmisiä täällä ei ollut, mutta teos oli yhtä hämmentävä kuin ennenkin. Mulla oli täällä vielä erillinen missio, olin etukäteen suunnitellut jemmaavani tänne tai sitten Raatteen tien päätyyn itselleni tulevaisuuteen viestin minigrip-pussissa (näitä on mulla muutamia ympäri maailmaa). Raatteen tielle emme tällä kertaa kelirikon vuoksi voineet mennä, joten kohteeksi valikoitui sitten Hiljainen kansa. Jemmaaminen on tietysti aina vaikeaa, katsotaan nyt tuleeko tuota koskaan enää löydettyä.

Hiljainen kansa.

Omituinen näky.

Jotenkin synkkäsävytteinen työ.

Talvella paikat ja kippolat olivat suljetut.

Luetunymmärtämistesti.

Matka Kuusamoon tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Kajaanista taitaa olla matkaa 245 kilometriä, mutta jotenkin matka tuntuu pitkältä erityisesti Suomussalmen jälkeen, sillä siellä ei ole mitään muuta kuin loputonta korpea. Tien kondiskin muuttui huonommaksi, ja Kuusamossa tuntui olevan lunta jo varsin paljon (Ilmatieteenlaitoksen mukaan 77 cm), sillä alkoi olla vaikeuksia jo nähdä lumipenkan yli muita autoja risteysalueilla. Muualla Suomessa kevät oli alkanut toden teolla, Ylitorniossakin oli mitattu +8 asteen lämpötiloja, mutta täällä oli vielä saman verran pakkasta. Kummallista.

Tien kondis alkoi huonontua.

140 km:n korpitaipaleen jälkeen Kuusamo ilmestyy kuin tyhjästä.

Ensiksi menimme bensikselle, sillä autoon oli tullut vikailmoitus matalasta rengaspaineesta, kaikissa renkaissa. Kävimme tsekkaamassa paineet ja ne näyttivät olevan ihan OK, Pp kalibroi ajotietokoneen kautta homman kuitatuksi. Tankkasimme sitten siinä samalla, ja sen jälkeen menimme katsomaan Lidlistä jos olisimme saaneet sieltä Kirin Ichiban-kaljaa (ei ollut). Jotakin sitä piti ihmisen syödäkin, joten googlasimme Wanha Mestari-nimisen ravintolan puolentoista kilometrin päästä ja ajoimme sinne. Se vaikutti olevan sama paikka jossa olimme olleet v. 2017, mutta silloin se oli Martina-niminen kippola. Otimme molemmat lehtipihvet joiden valmistuminen kesti ikuisuuden. Juomaksi jäävettä josta siitäkin veloitettiin 2€, jumanakauta hanavedestä?? 54€ tästä oli muutenkin liikaa, vaikka maku oli ihan suht kelpo lanttuja lukuunottamatta, annetaan nyt arvosana 3/5 vaikka miinusta tuleekin pitkästä odotusajasta ja riistohinnoista.

Onpa typerä mainos.

Kuusamon keskustan pääraitti (Ouluntaival).

Kuusamon Wanha mestari.

Kippola sisältä.

Baaritiski.

Ylihinnoiteltu lehtipihvi.

Seuraavaksi menimme vielä Prismaan tekemään ostoksia. Kauppa oli tosi surkea, kaikki sellainen mitä olisimme halunneet tuntui olevan lopussa. Saimme silti likemmäs 120€ tuhlattua tähänkin kauppaan. Sitten kohti Kemijärveä, Suomulle matkaa oli jäljellä noin sata kilometria. Rukalle asti oli muita autoja myös, mutta sitten saimme ajaa aika lailla rauhaksiin. Viimeinenkin auto kääntyi Sallan risteyksestä edestämme pois. Loppumatka meni ihan hienosti ja ehdimme vielä valoisan aikaan mökille. Kyseessä oli siis sama tuttavan mökki, jossa olimme vierailleet aiemmin, joskin edellisestä visiitistä oli jo kolme vuotta aikaa.

Viimeinen puserrus.

Ruka ohitettiin luikauksella.

Maisemat alkoivat olemaan lappimaisia.

Suomutunturi.

Kamojen purkaminen vei aikansa, ja sitten mökin reeriin laittaminen, lakanoiden asettelu, jääkaapin lataus, netin virittäminen, veden lämmitys ja saunan lämmitys (sähkösauna). Televisiokin piti virittää, mutta täällä ei ollut saatavilla enää kuin viisi kanavaa. Käsittämätöntä. Vaikka matka oli paljon lyhyempi kuin edellisenä päivä, se ei välttämättä ollut sen helpompi, ja jotenkin olo tuntui väsyneeltä. Ei siis sen kummempia aikaansaannoksia enää loppupäivän osalta.

917# Kajaani, 5

 7.3.2026, Saturday, +2, Scattered clouds, Kajaani

Mitä ihmettä, juurihan mä tulin pois Kajaanista? Ja nyt lähdössä sinne uudelleen? Noh, jäi kismittämään viime reissulta se ”kummitushotellin” väliin jättäminen, ja oltiin muutenkin Pp:n kanssa lähdössä vähän lappailemaan kolmen vuoden tauon jälkeen, joten nyt oli hyvä hetki korjata tilanne. Olimme varanneet vajaa viikkoa aikaisemmin Kartanohotelli Karolineburgin varmistauduttuamme ensin siitä, että ajokelit olisivat hyvät; matkaa Hesasta Kajaaniin oli about 560 kilometriä, ja jos sää olisi huono niin ajomatka olisi ehkä liian pitkä. Mutta nyt kevät näytti koittaneen etuajassa, joten esteitä sen puolesta ei ollut.

Pp:n piti tulla hakemaan minua lauantaina kahdeksalta, mutta myöhästyi ainakin 20 minuuttia. Vein sillä välin roskat, ja kauhistelin mukaan tulevaa tavaramäärää. Neljä kassillista kamaa reilun viikon reissua ajatellen tuntui kovin paljolta. Lisäksi Pp:llä oli saman verran tavaraa mukana itselläänkin + skimbat, joten piskuinen Volvo oli aika turvoksissa kun pääsimme matkaan. Aurinko paistoi ja keli oli kuiva joten ei muuta kuin baanalle.

Lahdessa oli ”Salppiksen kisat”, joten motarilla riitti Pp:llä ohitettavaa. Kovin paljon ei liikenne väljentynyt edes Lahden jälkeen, vaan ryysistä riitti. Vaikka aurinko paistoi niin lumipenkat olivat alkaneet sulamaan ja se kuraannutti Pp:n juuri pesemän auton uskomattomalla nopeudella. Myös pissepoika kumisi tyhjyyttään, mutta täyttämättä se jäi. Ohitimme sitten Heinolan ja saavuimme Etelä-Savoon, ja Vihantasalmelle päästyämme poikkesimme perinteisesti Nesteen bensikselle kahvittelemaan ja vessailemaan. Koitimme myös pistäytyä kuvattavana web-kamerassa, mutta tällä kertaa siitä ei tullut mitään, sillä kuvausfrekvenssi oli puolen tunnin välein, ja lisäksi bensiksen puoli oli jostain syystä pikselöity.

Kermit viettämässä matkakliffaa.

Vihantasalmen Neste. Ensimmäinen stoppi matkalla Lappiin.

Evääksi kahvia ja sipsiä.

Jatkoimme matkaa, sillä olimme tulleet vasta noin 170 kilometriä, ja kello oli lähemmäs 11. Ajoimme ohi Mikkelin ja Juvan ja painelimme lähes Kuopioon asti, jossa kurvasimme seuraavaksi ABC Pitkälahteen. Olisimme tankanneet ensiksi auton, mutta bensamittareille oli uskomaton ryysis, joten päätimme tankata sen sijaan ensiksi itemme. Ostimme automaatista hampurilaisaterian ja kebabin; Pp mielsi saada annoksensa ilman majoneesia allergian vuoksi, mutta se meni perseelleen, joten minun piti syödä sitten suurimmaksi osaksi hänenkin annoksensa. Lisäksi ruoka oli kylmähköä. Ostimme myös lasinpesunestettä, siinäkin alkoi myyjä ukottamaan, että kandeisi näillä keleillä ostaa kaksi. Sitten pettymysten sävyttelemänä tankkaamaan autoa, ja sielläkin oli ihme kikkailua muilta autoilijoilta, sillä koko bensis lainehti vedestä, ja lopulta minun piti käydä tankkaamassa auto Pp:n sukkien märjistymisen välttämiseksi.

Moottoriliikennetietä Mikkelin pohjoispuolella.

Pohjois-Savo saavutettiin nopeasti.

Visiitti Kuopion Pitkälahden asemalle ei onnistunut hyvin.

Lounasateriat.

Matkaa oli jäljellä vielä ehkä kolmannet 170 kilsaa. Iisalmen jälkeen oli pakko käydä vielä Sukevassa kahvilla, sellainen mukava paikka löytyikin (Linnanportti). Sukeva oli tunnettu vankilastaan, ja paikan kurki-biisimäinen motto "Ei vapaata vangita voi" oli jotenkin absurdi.

Matka jatkui kohti Kainuuta.

Tästä ei ollut enää kuin 40 kilsaa Kajaaniin, ja loppumatka meni hyvin. Lämpötila oli noussut kuukauden takaiseen 30 asteella. Meidän piti mennä ilmottautumaan hotelli Kajanukseen, joka oli 800 metrin päästä Karolineburgista. Hieman hämmentynyt nainen otti meidät vastaan, laskutti meidät ja antoi sitten avainkaapin pin-koodin. Näin talviaikaan Karolineburgissa ei ollut henkilökuntaa paikalla, joten omillaan oli pärjättävä. Nainen sanoi näyttävänsä meille kartasta miten hotellille pääsee, mutta ei sitten kuitenkaan näyttänyt, onneksi tiesin paikan etukäteen ja näkyihän se vähän kartassakin. Ajoimme sitten kartanonmaille – meillä ei ollut tietoa mihin auton olisi voinut parkkeerata, mutta pysäköimme sen pokkana muiden jatkoksi.

Ilmoittautuminen tapahtui hotelli Kajanuksen respassa.

Kajanuksen respa.

Vähän aikaa kamppailimme ensin avainkaapin kanssa, saimme sen sitten auki, mutta se oli täynnä suljettuja kirjekuoria joissa oli vain huoneen numerot merkittynä. Meillä ei ollut hajuakaan mikä huoneemme numero olisi emmekä osanneet sitä päätellä mistään, joten ei auttanut kun soittaa takaisin Kajanukseen ja kysyä huoneen numeroa. Respanlikka oli unohtanut sen meille kertoa, mutta homma selvisi hyvin. Meidän huone oli sivurakennuksessa, se oli kallein saatavilla oleva huone.

Kartanon päärakennus.

Sivurakennuksen ovikaan ei meinannut aueta, mutta lopulta totteli avainkorttia kun näytimme sen yksitellen lukijaan. Siinä oli pieni sisäveranta, ja sitten kolme huonetta, joista suurin oli meidän (Ebeling). Pesu- /ilmanraikastimen tuoksu oli aika voimakas, mutta ei haissut homeelle. Ensiksi oli vastassa olohuone vanhoinen sohvakalusteineen. Toisella puolen oli kylppäri-, vessa- ja saunaosasto ja toisella puolen makkari. Makuuhuoneessa oli sikakuuma, mutta ovi oli ollut kiinni ja lämpötila tasaantui. Makkarissa oli telkkari, mutta ei olkkarissa. Olkkarissa oli myös takka, joka ei tainnut olla käytössä. Wi-Fi löytyi, sekä jääkaappi, siitä plussaa.

Kartanon sivurakennus.

Mahtoikohan tuokin rakennus kuulua kartanon tiluksiin?

Käytävässä kolme ovea.

Meidän huone oli nimeltään Ebeling.

Olkkari.

Takka ja ovi saunalle.

Makkari.

Kylppäri.

Huoneessa mainostettiin olevan Rituals-tuotteita. Enemmänkin olisi mahtunut.

Sauna(jakkara oli vähän vaarallinen).

Kovin kauaa meillä ei ollut aikaa ihmeteltävänä, sillä meidän piti keretä vielä Alkoon, joka oli aina Cittarissa saakka. Kadut olivat peilijäätä ja eri liukkaat, eikä kävelyvauhti ollut päätähuimaava. Täälläkin oli plusasteita, ja kadut olivat muuttuneet hurjan liukkaiksi. Luulin, että vain Hesassa oli sellaista.

Sivurakennus saattaisi kaivata jo hieman maalia.

Pätkä Kajaaninjokea.

Elias Lönnrotin patsas.

Raatihuoneentori lauantai-illan humussa.

Jäinen Kauppakatu.

Alkosta haimme skumpan, etsimme myös Cointreauta, mutta sitä ei ollut saatavilla, tai emme ainakaan löytäneet. Sitten kiirehdimme Rossoon joka oli Kauppakadun toisessa päässä. Tällä kertaa väkeä ei ollut paljoakaan, ja saimme valita pöydän vapaasti. Olisimme menneet keskisloossiin, mutta tarjoilija sanoi, että juuri se pöytä on varattu. Onneksi toinen sloossi oli vielä vapaana. Pp tilasi vuohenjuustobroilerin ja itse otin edellisen kerran tapaan grillipihvin. Minä aloittelin raastepöydän valikoimalla, Pp ei siitä välittänyt. Juomaksi siideri ja kalja. Maksoivat yhteensä 76€, bonuskortilla sai vitosen alennuksen.

Sain aloitella raastepöydästä.

Rosson grillipihvi.

Liukastelimme sitten takaisin hotellille, ilta oli jo alkanut pimenemään. Jätimme skumpan roikkumaan ikkunasta ulos muovikassissa, ja aloimme lämmittämään saunaa. Se tuntui lämpiävän turkasen hitaasti, mutta loppujen lopuksi oli superkuuma. Sieltä ei saanut edes ikkunaa auki, vaan saunaosasto jäi tosi kuumaksi. Kylppäri oli muutenkin tosi ysäri, mutta ajoi tehtävänsä. Bonusmainintana kova vedenpaine, jollaista en ole nähnyt missään, löylykiulukin täyttyi puolessa sekunnissa. Saunan jälkeen nautimme skumpan. Loma oli viimeinkin alkanut. 

Illan hämyä.

Kajaaninlinnan rauniot.

Iltanäkymä ikkunasta & heijastuksen.

Lomanaloittajaisskumppaserviisi.