941# Heinola

19.6.-20.6.2026, +22, Scattered clouds, Heinola

 

Joskus kuulee hesalarppaajilta, miten siistii jäädä Hesaan juhannuksena, kun junantuomat lähtee landelle ja ”aidot stadilaiset” jäävät siihen kusimestaan. Mutta sellainen ei miellytä minua, joten piti kekata sitten jotain muuta paria päivää ennen mittumaarittia. 

Pp:n kanssa päätettiin lähteä juhannusta viettämään Päijät-Hämeeseen. En tiedä kumpi on ”parempaa” Hämettä, Päijät-Häme vai Kanta-Häme, mutta itse olin mielinyt jo pitkään päästä Asikkalan Pulkkilanharjulle, kun se näytti niin hienolta kartassa ja lapsuuden mielikuvissani 35 vuoden takaa. Pp tuli hakemaan minua juhannusaattona klo 9.30, mutta matkaan päästiin vähän myöhemmin. Mä olin varma, ettei juhannusaattona olisi enää mitään liikennehässäkkää, mutta väärässä olin, nelostie oli verrattain tukossa eikä vauhtia ollut kuin reilut 80 km/h paikoin. Lahden jälkeen käännyimme valtatielle 24 Jämsään. Tie vaikutti huomattavasti kapeammalta kuin nelostie. Pääsimme Vääksyyn, siinä kohtaa oli pakko etsiä puhelimesta kartta-appi ja vähän tutkailla mestoja. Ajoimme auton parkkiin jonkunlaiselle hiekkakentälle, kuvailimme hetken kapean kanavan meininkejä, ja asettauduimme sitten vieressä olevaan ulkoilmakahvilaan. Se oli mukava vanhan ajan mökkikahvila; Pp otti cappuccinnon, itse halusin tavallisen kahvin. Myyjä sai nopeasti ja ketterästi duunattua meille sellaiset. Joimme ne ulkoterassin varjoisassa pöydässä. Ei ollut mikään kovin kuuma sää, mutta eipä toisaalta kovin kylmäkään, t-paidalla tarkeni.

Kohti Päijät-Hämettä juhannuksen viettoon.

Pari venhoa kanavassa odottamassa pääsyä Vesijärvelle.

Vääksyn kanava Vesijärven puoli.

Sulku - オープン！

Tie nousi pystyyn.

Kanavan helmi-kahvila.

Kahvila sisältä.

Vuvvet ja kissetkin huomioitu.

Muistomerkki kovia kokeneille.

Siinäpä mukava nimi ulkomaalaisen pähkäiltäväksi.

Seuraavaksi ajoimme Asikkalan kirkonkylän läpi Pulkkilanharjulle, ja jätimme auton Päijänteen kansallispuiston parkkipaikalle Karisalmen sillan viereen. Meillä oli pienoinen vessahätä, sillä ulkoilmakahvilassa ei ollut vessaa. Täältä sellainen löytyi, mutta se oli semimallinen bajamaja ja erittäin ikävä sellainen. Koppeja oli kolme. Menin keskimmäiseen, mutta suljettuani oven alkoi pimeys ja sheissenhaju ahdistamaan niin, etten voinutkaan toimittaa asiaani siellä. Pp keräsi rohkeutta ja hoiti homman kotiin, ja itse sain asian suoritettua reunimmaisessa invavessassa. Arvosana näille vessoille 1/5.

Pulkkilanharju näkyvissä.

Pengertie.

Pulkkilanharjun loisto -majakka.

Hinttolanselkä.

Uusi silta tulossa.

Rohkeutta vaadittiin näissä vessoissa.

Sitten kävimme tekemässä noin 2,5 kilometrin luontopolkukävelyn Pulkkilanharjun maisemissa. Aluksi kierrettiin sillan ali ja noustiin harjun päälle, sitten laskeuduttiin Päijänteen rantaan ja sitten harjun toista puolta takaisin. Auton äänet kuuluivat ikävästi,ja muutenkin luulin maisemien olevan parempia, joten arvosana kävelylle 2/5. Vastaantulijoita ei ollut montakaan.

Harjupolun (2,4km) lähtöpiste.

Silta yli synkän virran.

Hyvältä vaikuttavaa metsää.

Vesi pilkotteli puiden takaa kaikkialla.

Päijänne tyynenä.

Juhannusteemaan sopiva Viinasaari jäi näkemättä.

Ja pitihän sitä myös suota olla kun Suomessa ollaan.

Takaisin tiellä.

Meitä nälätti, ja ajattelimme pizzan olevan oikea ratkaisu. Googlettelin Kalkkisissa olevan pizzerian Mani-Baarin. Oli kummallista, että näin skutsissa olisi muka joku pizzamesta, joten pitihän sellainen käydä omin silmin toteamassa. Sinne oli ehkä reilun kymmenen kilometrin matka, tie oli tietysti kapeaa ja koko joukko pyöräilijöitä oli täällä lisähaastetta antamassa. Matka Kalkkisiin tuntui etäisyyteen nähden pitkältä, mutta kyllä, lopulta täältä tuli vastaan ihka aito ravintola. Ajoimme auton parkkiin ja menimme baariin, jonka terassi oli ääriään myöden täynnä. Sisällä oli muutamia paikkoja vapaana, joten asettauduimme sinne. Ruuat piti tilata tiskiltä. Pp otti Särkijärvi-pitsan, minä Ukko-pitsan.

Mani-Baarin sijainti.

Keskeltä ei-mitääntä löytyi pizzeria Mani-Baari.

Mani-Baarin tiski.

Vanhan ajan baari jukebokseineen päivineen, en muista koska olen viimeksi nähnyt sellaista. Pitsat tulivat yllättävän nopeasti. Pp ei tykännyt omastaan, omani oli ihan jees. Mä annan arvosanaksi 3/5, Pp 2/5. Juomaksi otimme vissyä ja limsaa. 

Baarista löytyi vielä jukeboxikin.

Piza.

Pp:n lätty.

Seuraavaksi vähän mietimme, mitä kautta Heinolaan kannattaisi ajaa, sillä siellä olisi yöpaikamme. Pp olisi mielinyt toiselle reitille, mutta vakuuttelin sen olevan hiekkatietä, mutta hän oli toista mieltä. Ajoimme kuitenkin pisempää reittiä, mutta siinä oli sentään koko matkan asfaltti, vaikka olikin huonokuntoinen tie. Matkaa oli varmasti 50 kilometriä, mutta lopulta pääsimme perille.

Kalkkisten silta.

Vettä kuskin puolella ja.

Ensiksi menimme keskustan S-markettiin, jätimme auton torin reunalla olevaan parkkiin. S-marketissa ei ollut juuri jengiä ja saimme sipsiostokset tehtyä nopeasti automaattikassoilla. Sitten ajoimme Kumpeli Spa-kylpylään, josta olimme varanneet majoituksen. Paikka oli järven rannalla pienen matkan päässä keskustasta. Kello oli about neljä, ja ihmisiä oli vielä melkoisesti tulossa sisään. Respassa oli kaksi naista töissä, mutta asiakkailta vaadittiin jonkun tyhmän lapun täyttäminen, ja aikaa kului. Hotelli olisi tänään aivan täynnä, ihme että olimme saaneet ylipäätänsä huoneen vain muutamaa päivää aikaisemmin. Meitä ennen olevalla pariskunnalla meni joku juttu tunteisiin, kun eivät saaneet varaamaansa huonetta tms, ja joutuivat neuvottelemaan jostain korvausjutusta.

Kumpeli Spa:n respa.

Meidän huone oli kakkoskerroksessa.

Saimme huoneen yläkerroksesta, hinta oli 152€ / yö, se sisälsi sisäänpääsyn spahan (joka oli vain 5€ / naama huoneen varanneille). Huone oli isohkon hotellin kauimmaisessa päädyssä, näköala oli parkkipaikalle eikä järvelle / joelle. Huone oli kuitenkin suht iso, siellä oli sohva yms. Muuten oli varsin ysärimäiset tunnelmat, eikä kauheasti oltu remontteja tehty. Parveke kuhisi ampiaisia. Pettymykseksemme täällä ei ollut jääkaappia, vaikka keinoäly oli väittänyt niin. 

Aah miten ysäriä!

Jopa vessa ja suihku oli ysäriä.

Olihan täällä oikein sohvakin. 

Ilmastointilaite.

Näkymä parvekkeelta oli parkkipaikalle.

Päärakennuskin näkyi kun oikein kurkotti.

Hyvää oli!

Vähän aikaan ihmeteltyämme päätimme lähteä testaamaan span. Ensiksi piti palata huoneeseen kun olimme unohtaneet vesilämpömittarin, toisella kertaa pääsimme jo spa:han asti, mutta tulimme katumapäälle ja totesimme, että meillä pitäisi olla pyyhkeet mukanamme. Meillä oli kuitenkin hotellihuoneesta otetut kylpytakit (ja alla uikkarit), joten loppujen lopuksi pyyhkeet olivat turhat. Pukkarit löysimme vasta myöhemmin, ne olivat väärässä päässä sisääntuloon nähden, ja olimme jättäneet kylpytakit (ja huoneen avaimen kylpytakin taskuun) naulaan, joka oli kaiken kansan saatavilla. Kusiluistimet oli jalassa. Suihkuja oli vain pari, mutta ne riittivät tälle väkimäärälle, ei tarvinnut jonotella. Uima-allas oli 12,5 metrinen, ja vain muutaman metrin leveä ja 1,4 metriä syvä. Uimme muutaman kierroksen. Testasimme sitten vielä poreammeen ja sellaisen kahluualtaan jossa oli kiviä pohjalla ja toinen altaista oli kylmää vettä (10-asteista) ja toinen lämmintä (40 asteista). Sitten kävimme ulkona uimassa ihan järvivedessä, se oli 18-asteinen. Sen jälkeen testasimme vielä kolme saunaa neljästä (höyrysaunan skippasimme). Suolahuonetta emme löytäneet, vaikka huhupuheiden mukaan sellainenkin täällä piti olla. Meitä vähän hotsitti baari, joten jonottelimme sinne aikamme, ja kysyimme voimmeko ostaa huoneen piikkiin juomat. Kyllä sekin onnistui ja otimme lonkeron / seltzerin. Joimme ne ulkona terassilla, ja ihme kyllä siinä tarkesi kylpytakilla olla. Juomien jälkeen kävimme vielä uimassa hetken altaalla, ennen kuin palasimme huoneeseen, jossa otimme loppusuihkut.

Kippolasta levittäytyi kiva näkymä järvelle.

Kumpelin tanssiparketti.

Kävimme seuraavaksi pesemässä Pp:n auton konepellistä linnunpaskan pois, ja sitten menimme kävelylle järvenrantaan. Kävelimme aina Casinorannalle asti, levitimme viltin ja sipsit, ja korkkasimme skumpan, jota Pp oli jäähdytellyt kylmäkassissaan kera kylmäkallejen. Oli mukava katsella rannan meininkiä, humalaisia toikkaroimassa veneillään ja hanhia laiduntamassa ruohikolla. Kukaan ei tullut kiusaamaan meitä tai pummimaan mitään, ja poliisitkin antoivat meidän dokata rauhassa. Ainoa vaiva oli pieni parvi kärpäsiä, jotka tuntuivat olevan kiinnostunut enempi minusta. Hyvin tarkeni jälleen t-paidassa siinä istuskella.

Rantapuistoon piknikille.

Juhannusjuomaa!

Hotellilla oli ohjelmanumerossa klo 21 kokon sytytys. Kello oli ehkä 21.20 kun saavuimme takaisin paikalle, vastaantullut väki manasi pettyneinä etteivät ne saaneet sitä syttymään. Me katselimme parikymmentä minuuttia tulen epätoivoista valtauseritystä, mutta lähempänä kymmentä se syttyi kuin syttyikin. Väkeä oli aika tavalla, ja lähes kaikki olivat humalassa. Mekin tilasimme sitten baarista vielä yhdet juomat, ja menimme istumaan laiturille. Siihen tuli sitten joku partajeppe ja pahanhajuista sikaria röökaava mimmi jotakin säätämään ja kertomaan tarinoita t-paidastaan, ennen kuin ymmärsivät jättää meidät rauhaan. Aurinko laski lopulta klo 23 maissa, ja ilma viileni sen verran, että mekin päätimme lähteä huoneeseemme.

Savuaa ilman tulta.

Kyllä se siittä.

Saatiinhan se viimein fleggaamaan.

Melko suomalainen juhannusmaisema.

Kampai keskikesän juhlalle!

Aamulla heräsimme kahdeksan jälkeen, Pp luultavasti aikaisemminkin. Mutta aamiainen alkoi vasta klo 8, eikä heti tasalta kehdannut aamupalallekaan ängetä, joten odottelimme vielä hetken. Yöllä oli jonkun verran känniläisiä metelöinyt käytävällä ja parkkipaikalla, mutta sellaista se elämä on. Muuten oli tullut nukuttua ihan kohtalaisesti, vaikka sänky oli liian kapea, enkä ollut ihan varma bedlinensistakaan.

Aamiainen sen sijaan oli hyvä; karjalanpiirakat ja croissut olivat tuoreita ja lihapullat ja nakit hyviä. Kahvi ja mehukin oli tällä kertaa OK. Ei mitään valittamista. Aamu oli aurinkoinen, ja viileän yön jäljiltä sää oli lämmennyt nopeasti, joten söimme ulkona. Hieman siinä oli lokkeja yytsäilemässä makupaloja; ne pitivät ärsyttävää meteliä, mutta muuten olivat käytökseltään hillityimpiä kuin Hesan toreilla olevat kolleegansa. 
Aamiaisen jälkeen lollerointia huoneessa, minä siinä onnistuin vielä nukahtamaankin. Sitten lopulta vähäiset kamat kasaan ja check outia tekemään. Maksoimme vielä edellisen illan piikin pois, jonka olimme baarista kerryttäneet. 

Hotellin aamiaista.

Kiva oli tällainen yrttilisä.

Meillä ei ollut vielä kiirettä Hesaan, joten suuntasimme seuraavaksi Vierumäelle, jossa suunnittelimme tekevämme pienen metsälenkin. Ehkä olimme lähteneet vähän takki auki matkaan tai sitten nettisivut reiteistä olivat vain huonot. Lemmenharjun luontopolku oli valintamme, mutta ensiksi oli jo vaikeuksia keksiä minne ajaisimme auton; ei sillä etteikö parkkipaikkoja olisi ollut, mutta luontopolun lähtöpaikka oli meille mysteeri. 

Parkkeerasimme sitten jonnekin tennishallien taakse ja kävelimme Kaskelantien päähän asti, jossa oli vanha sotilassairaala. Sen jälkeen oli jokin kyltti joka neuvoi meidät eteenpäin. Kiersimme Valkjärveä myötäpäivään mutta yhtäkkiä huomasimme olevamme vähän hukassa, emmekä tienneet mihin mennä. Nousimme sitten jyrkän harjun päälle ja jatkoimme sokkona eteäpäin, Pp taisi siinä hieman hermostuakin minun reittivalintaani. Lopulta tulimme tulentekopaikalle, jossa oli jonkunlainen kartta, ja aloimme ymmärtämään mihin suuntaan meidän edes kuului lähteä. Näimme muutaman pitkänmatkan uimarin, jotka vetivät perässään jotain poijua. Vaikea sanoa oliko niillä jokin harkka menossa.

Vanha sotilassairaala.

Näistä kuvista ei näe miten jyrkkää rinnettä tämä oli.

Lampi.

Romanttisesti nimetty hulppea laavu.

Metsää.

Kiersimme ensi alkuun järvenrantaa. Alkupisteen löytämiseen ja harjun ylittämiseen oli mennyt jo sen verran energiaa, ettemme jaksaneet kiertää Ahvenlammen ympäri, vaan käännyimme oikopolulle. Siinä oli kuitenkin vielä yksi harju noustavana, joten kyllähän tuo vähän voimille otti. Palasimme sitten lopulta lähtöpisteeseen, ja jatkoimme vähän eteenpäin, sillä näimme Valkjärven vastarannalla uimarannan kahviloineen. Päästyämme perille huomasimme paikalla olevan ambulanssin ja hoivaavan jotakuta. Ilmeisesti pahat tilanttteet, muttemme tietenkään jääneet sitä sen kummemmin seuraamaan, toivottavasti saatiin tyyppi kondikseen.

Pehmeä on harjulla kävellä.

11 km:n Ilvesreitti olisi joskus kiva kävellä päätyyn asti.

Harjumaisemia.

Valkjärven rantakippola.

Oli sen verran alkanut lenkki janottamaan, että otimme kahvien lisäksi vielä jaffaa ja SolareSpritzin. Istuimme jälleen terassilla melko pitkäänkin, siinä oli kiva katsella uskalikkoja uimahyppääjiä korkealta tornista ja vähän arempia vilukisseuimareita. 

Mainoksen uhreja.

Hyppytorni. En uskaltaisi ykköstasoltakaan.

Palasimme sitten aikanaan autolle ja otimme suunnaksi Lahden Renkomäen ABC:n jossa lounastimme. Mun olisi tehnyt mieli hamppiksia, mutta en nähnyt sellaisia myytävän. Samassa kiinteistössä oli toki Hesburger, mutta en halunnut sellaistakaan, joten tilasimme sitten molemmat ronskikset. Pp otti sen nyhtöpossulla ja minä nyhtökanalla. Oli se nyt jonkunlainen ateria ja vei nälän, joten annetaan arvosanaksi 3/5. 

 

ABC Renkomäki.

Pizza-TV:stä näki mitä pitsoja oli tarjolla.

 

Juhannuspäivän ateria sisälsi kanaa (siellä jossain).

Sitten ajoimme motaria pisin Helsinkiin, jossa tankkasimme auton ennen kuin Pp palautti minut kotiin, ja taas oli yksi juhannus lusittu. Ei yhtään huonompi reissu näin lyhyellä suunnittelulla ja kelitkin osui kohdilleen, joten tekisi mieli luikattaa kokonaisarvosanaksi ihan 4/5.