934# Kuala Lumpur, 2

17.5.2026, Sunday, +33, Partly Cloudy, Kuala Lumpur, Malaysia

 

Nukuin ne muutamat tunnit kuin tukki. Puoli yhdeksältä menimme aamiaiselle, jonka tilaamiseen olimme käyttäneet sisäänkirjautuessa jumalattomasti aikaa. Nyt tankkasimme huoneennumeroa ikusuuden grupieerille, hän ei millään meinannut ymmärtää, että meillä oli kaksi huonetta, ja kaksi aamaista. Aamiaisen tulossakin kesti, mutta saapui lopulta. Se oli valitsemaamme kahvia (minä otin americanon ja AT cappuccinon), appelsiinimehua, hedelmiä, club sandwich kinkku- ja munatäytteineen sekä ranskalaisia perunoita (aamiaiseksi?). En pystynyt syömään sitä kaikkea, en ole aamiaisihmisiä enkä syö sellaisia raskaita mättöjä muutenkaan aamupalaksi. Lisäksi mietin koko ajan, koska se vatsatauti täällä puhkeaa.

Aamiaissetit.

Ilma tuntui jo superkuumalta vaikka aurinko oli vasta noussut. Mutta nyt auringon aggressiivisuuden huomasi. Muutama minsa kattoterassilla tuntui jo pahalta. Musliminaiset lilluivat burkhissaan altaassa uittaen lapsiaan. Onneksi myös kutoskerroksessa olisi isompi allasalue, se täytyisi mennä varmaan tsekkaamaan myöhemmin. Nyt suuntasimme kuitenkin pariksi tunniksi nukkumaan. Käytin ilmastointia vain toisessa huoneessa, sillä ilpit olivat aika kovaäänisiä, mutta nukahdin silti. Näin omituisia unia. 

  

Yhdentoista aikaan heräsin AT:n viestiin, joten piti sitten mennä testailemaan ensiksi suoliston kondis, annetaan arvosanaksi 3/5. Laitoin hipiään ripauksen aurinkorasvaa, ja harmittelin kun vettä ei ollut kuin yksi puteli. Lähdin sitten hakemaan AT:ta, hän oli nukahtanut viestinsä jälkeen uudelleen eikä ollut saanut yhtään mitään aikaiseksi, sikamaista.

Lähdimme ensin tsekkaamaan miten pääsisimme iltapäivällä Petronas Twin Toweriin, sillä meillä oli varattu klo 5.30 pm liput torniin. Kävelimme puolipäivän uskomattomassa kuumuudessa aikamme, kunnes tajusimme eksyneemme. Poikkesimme 7-eleveniin hakemaan hieman vettä ja nauttimaan ilmastoinnista. Löysimme lopulta ostarin, joka oli Petronas Towerin alakerrassa. Ulkopuolella oli hienoja suihkulähteitä. Seuraavaksi suunnitelimme menevämme Pavillion-ostoskeskukseen, joka olisi kuulemma hienoakin hienompi. Vaelsimme läpi puiston, mutta minkä tahansa suunnan otimmekaan, päädyimme aina tietyömaalle, jossa liikkuminen oli kielletty. Vaatteet olivat läpimärät hiestä, ja se tuntui pahalta selkää vasten. Ei auttanut kuin sitten iltapäivärukouskutsun vauhdittamana palata ostoskeskuksen viileään ilmastoituun tilaan. Menimme Kenny Hills-nimiseen kahvilaan (olipa mauttomasti nimetty). Sielläkin oli aivan jumalaton säätö, ennen kuin saimme kahvit tilattua. Paikallinen englannin kielen murre on jotain aivan superkamalaa, en ole tottunut sellaiseen enkä ymmärrä siitä mitään.

Duriania myytiin täälläkin.

Korkea tönö tämä.

Kualalumpurilaiset tuntuivat tykkäävän näistä suihkulähdealtaista.

Formulakin oli saatu Petronaksen sisäänkäynnin yläpuolelle.

Naamat olivat vähän spookyja.

Suihkulähdealue Petronas-ostarin vieressä.

Simfoni Lake.

Puisto jatkui pitkälle.

Tilasimme parit cappuccinot, hiki tasaantui ja vaatteet kuivuivat. Olo tuntui vähän paremmalta. Palasimme hotelliin kaupan kautta, josta ostimme vähän pizzapasteijoita lounaaksi, ja nautimme ne sitten AT:n huoneessa. Menimme seuraavaksi uimaan kutoskerroksen isolle uima-allasalueelle. Vesi tuntui kylmältä, harmi kun lämpömittari oli unohtunut huoneeseen. Arvioisin veden lämpötilaksi ehkä 24 astetta. Onhan sellainen jäätävää, jos feels like-lämpötila ulkona on 40 asteen paremmalla puolella.

Kenny Hills-kahvila.

Piti ottaa vielä uusi suihku huoneessa, ja sitten laitoimme ykköset päälle – tarkoittaa siis pitkiä housuja ja kauluspaitaa tässä kuumuudessa – koska Petronas Twin Toweriin olisi kuulemma dress code. Se oli ihan hupipuhetta, sillä siellä oli turisteja tyyliin vaimareissa. Piti olla vartin etuajassa, mutta sekin taisi olla ukotusta. Turvatarkastus oli, ja laukut yms piti jättää narikkaan. Ensiksi nousimme keskitasanteelle yhdyssillalle, joka oli Petronas Towerin tuttu maamerkki. Meille annettiin 10 minuuttia aikaa ottaa riittävät selfiet, ja sitten jatkoimme 83. kerrokseen, josta nousimme suoraan kolmannella hissillä 86. kerrokseen, joka oli ylin tasanne. Täällä annettiin taas 10 minuuttia aikaa, mutta voi olla että siinä meni varttikin. Sitten palasimme kolme kerrosta alemmas, siellä oli baari, mutta siellä ei myyty edes kaljaa koska haram. Ostimme sentään turistimyymälästä postikortit ja -merkit, sekä jääkaappimagneetteja. Sitten palasimme hissillä katutasolle, joskin sitä sai odotella hyvinkin toistakymmentä minuuttia. Etukäteislippu taisi olla noin 30€:n kieppeillä (ulkomaalaisilta), joten mitään halpaa huvia se ei ollut, eikä ollut edes lasilattiaa, joten arvosanaksi Petronas Twin Towerille 2/5. 

Välisillalla.

Vastapäinen torni.

Kuala Lumpur ylhäältä.

Iso kaupunki.

Meidän kämppä näkyi suoraan edessä.

Asuinalue, jossa edellisenä iltana seikkailimme.

Suihkulähdeavenue.

Puisto, jossa vierailimme aiemmin päivällä.

Menimme lähiostarille syömään. Meidän oli tarkoitus ostaa malesialaista ruokaa, mutta paikka dunkkasi taas niin skeidalle ja ruoka näytti olevan pelkkää mutakalaa, joten pokkamme petti ja menimme Pizza hutiin. AT osti jonkun Melt burger-jutun ja minä spaghetti-lihapulla-annoksen. Ihan ok safka, vaikka nälkä ei lähtenytkään, ja muslarityyliin ei saanut edes olutta. Halpaa se kyllä oli, kuten ruoka kaikkialla muuallakin.

Pasta-annos.

Palasimme hotellille juomaan hieman kaljaa ja kävimme myös hotellin kattobaarissa, jossa bangladeshilainen tarjoilija otti meidät ilolla vastaan. Tänään joimme vain oluet, sillä taivas alkoi vilkkumaan salamoista, ja toisaalta halusimme mennä katsomaan klo 21.30 Petronas Twin Towerin suihkulähdeshowta. Oli edelleen järjettömän kuuma, ja valusimme soijaa ennen kuin pääsimme suihkulähteille, vaikka olimme oppineet jo maanalaiset oikoreitit. Suihkulähdeshow oli floppi, emme jaksaneet edes katsoa sitä edes loppuun. Kävimme vielä kiinamarketissa hakemassa vähän olutta, joimme yhdet kaupan terassillakin. Ukkonen iski päälle vasta nyt, ja koko loppuillan sateli. Nukkumaan kahden kieppeillä.
 

Yökkö päivällä vai päikkö yöllä?

Sateet saapuvat.

Valaistu oli nämäkin talot.

Twin Towers iltaloisteessa.

Suihkulähde illalla.

933# Kuala Lumpur

 16.5.2026, Saturday, +32, Overcast, Kuala Lumpur, Malaysia

 

Herätys oli puolta tuntia aiemmin kuin yleensä, sillä tänään piti lähteä Singaporesta veks kohti Kuala Lumpuria, Malesiaa. Lähtö olisi vasta puolen päivän aikaan, mutta olimme päättäneet varautua kommelluksiin. Vettä satoi kaatamalla koko sen ajan minkä tänään vietimme Singaporessa, täällä tosiaan sataa enemmän kuin missään. Vaikka olinkin sen säätiedotuksia seuraamalla huomannut, niin silti asia tuli hieman yllätyksenä kun minulle oli väitetty "ne on vain pieniä kuuroja jolloin sataa 15 minuuttia kovasti ja sit loppuu" tms. 

Satoi enemmän kuin laki sallii.

Aamiaisesta suoriuduttuamme huomasin huoneessa viimeistellessäni pakkausta, että oli iskenyt vesiripuli. Pakko oli sitten kaivaa vielä Imodiumit jo pakatuista laukuista. Check out sujui helposti, tosin jäi nähtäväksi tulenko koskaan saamaan hotellin 400$ depositia takaisin (tuli). Concierge tilasi meille taksin, joka saapuikin muutaman minuutin päästä. Vanha ukko oli kuskina, ja ajoi meidät kentälle oikein mallikkaasti.

Taksia odottelemassa.

Tervetuloa Changin lentokentälle.

Lentoyhtiönämme oli tänään halpalentoyhtiö Scoot. Sellaiseen piti tehdä check in automaatilla, ja samalla lailla baggage drop kuin Helsinki-Vantaallakin. Onneksi siinä ei ollut jonoa ja sellainen vanha patu valvomassa, että osasimme tehdä homman oikein. Seuraavaksi siirryimme immigrationiin, joka oli automaatinen, ja sitten olimmekin jo sisällä. Turvatarkastus järjestettiin vasta lähtöportin välittömässä läheisyydessä kullekin koneelle erikseen, tällaiseen en ollut ennen törmännytkään. Meillä oli sen verran vielä aikaa, että kävimme 30€:n aamukaljoilla. 

Changin pitkiä käytäviä.

Lentoaseman hulppea ulkotupakkipaikka.

Lentoyhtiönä arveluttavalta kuullostava Scoot.

Viimein portti avattiin, boarding passia kysyttiin kolmesti. Turvatarkastus oli aika minimalistinen. Scootin kone tuli täyteen, meidän paikkamme olivat rivillä 21, ja ne oli totisesti mitoitettu aasialaisille. Nipin napin mahduimme jakkaroille istumaan. Kone oli vähän myöhässä, en tiedä oliko huono sää sitten sotkenut asioita.

Koneemme lähtövalmiudessa.

Lento kesti vain 50 minuuttia, siinä ei ehditty edes tarjoilemaan sitä vesimukillista. Suurin osa ajasta kului kiitoradalla ja ulko-oven avausta odotellassa. Mulla alkoi olemaan hirveä kusihätä, mutta sitä saikin sitten pidätellä melko tovin. Pois lähtiessä huomasin jonkun unohtaneet singaporelaisen passinsa penkille; luulin aluksi että edellä ollut nainen oli sen pudottanut, mutta ei tunnistanut sitä omakseen, sitten tarjosimme sitä eräälle äijälle, mutta ei hänkään sitä huolinut. Lentoemäntä otti sen lopulta.

Eipä ollut montaa länkkäriä meidän lisäksi...

Selvittiin hengissä Kuala Lumpuriin.

Maihintuloa varten oli pitänyt edellisenä päivänä täyttää netissä MDAC-lomake. Ensimmäiset Googlen hakutulokset olivat huijauksia jotka yrittivät vedättää rahaa, sillä tuon ei pitäisi maksaa mitään (v. 2026). Toisin kuin Singaporessa, täällä oli ihmiset tarkistamassa passeja ja lomakkeita ja sormenjälkiä. Jono oli pitkä, mutta veti kohtalaisesti. Minut ohjattiin musliminaisen luo, joka puhui niin hiljaa, että minun oli vaikea kuulla hänen kysymyksiään. Kyseli lähinnä, kauanko aion olla Malesiassa ja mihin menen sen jälkeen ja kauanko aion olla siellä. Sen jälkeen hän ohjasi minut uudelleen miesvirkailijalle, joka onneksi oli kiinnostunut vain passistani ja sormenjäljistä. Matkalaukkumme olivat jo tulleet, ja seuraavaksi skannattiin ne kuten myös käsimatkatavarat; monet joutuivat tässä lisätarkastukseen, mutta onneksi kaikki virkailijat olivat jo kiireisiä, joten kävelimme tyynesti veke paikalta. Sitten olimmekin jo ulkona ja pääsin viimeinkin vessaan (en toki ensimmäiseen, koska siellä oli siivous käynnissä), mulla kesti varmaan 5 minuuttia lorotella rakko tyhjäksi. Maabongaus nro 65 myös korkattu!

Olin hökälöinyt e-Simmin kanssa, eikä se näyttänyt toimivan Malesiassa laisinkaan, se vähän harmitti. Olimme käyttäneet Airaloa, ja mietin pitäisikö ostaa uusi e-Sim. Jätin sen kuitenkin vielä tekemättä. Oli tärkeämpääkin tekemistä, nimittäin miettiä kyytiä lentokentältä hotellille. Lento oli vienyt meidät Subangin kentälle, joka oli joku minikenttä hevon helkkarissa. Aluksi mietimme Grabia mutta otimme sitten tavallisen taksin. Menimme taksijonoon, jolloin muutamia eri ukkoja tuli selittelemään jotain ja lopulta yksi vei meidät takaisin lentokentälle ja käski asioimaan taxi servicen kanssa. Tämä ukko laskutti meiltä 60RM (n. 15€), ja antoi pari kuittia käteen jonka kanssa menimme uudelleen taksijonoon. Nyt meidät otettiin kyytiin. Seuraavaksi äijälle piti näpytellä itse majapaikkamme osoite puhelimen navigaattoriin. Taisi ukko sen lopulta hyväksyä ja lähti ajalemeen lukemattomia moottoriteitä eteäpäin. Matka kesti varmaan lähemmäs 45 minuuttia. Singaporen jälkeen maisemat ja talot vaikuttivat suorastaan slummilta. Mietimme, mihin helkkariin olemme joutuneet. Kaupunki vaikutti isolta, esikaupunkialueineen yli 7 miljoonaa asukasta, joten ei kai sitten mikään ihme. Sateinen sää oli sentään loppunut. Ei täälläkään tosin aurinko paistanut.

Hotellimme oli jonkunlainen hybridi asuintaloja ja apartamentosta, nimeltään Star Suites KLCC. KLCC:n mietimme lyhenteeksi Kuala Lumpur City Centren, ja majapaikka sijaitsikin suht lähellä Petronas Twin Towersia. Taksikuski jätti meidät oven eteen ja alkoi puhelemaan jotain mistä emme ymmärtäneet mitään. Annoimme sitten 20RM setelin ja sen jälkeen äijä vaikutti tyytyväiseltä ja häipyi. Seuraavaksi hotellin respaan. Jonottelimme ensin Star Residenceen, mutta huomasimme olevamme väärässä tiskillä, vaihdoimme Star Suitesin tiskille. Siellä nainen otti meidät vastaan. Check in tuntui kestävän jumalattomasti kaikkine QR-koodiskannailuineen ja aamiaistarjoiluvalintoineen ja whatsapp-viestien vaihtoineen. Lisäksi hän halusi meiltä kummaltakin 200RM depositin, joka oli pakko maksaa käteisellä. Paska juttu, koska sitten meille jäi 200RM matkan lopuksi, joka piti tuhlata jonnekin käytännössä lentokentällä. Korttimaksu ei kelvannut tässä. Saimme huoneemme 25. kerroksesta, hotellissa oli 69 kerrosta. Itse asiassa kerroksia oli vain 53, mutta ilmeisesti joku oli ollut niin mielikuvituksellinen, että halusi nimetä kattotason 69:ksi.

Kerros 69.

Meillä oli molemmilla eri huoneet ja ne olivat isokokoiset. Oli keittiö, olkkari, makkari, ja tietysti wc/kylppäri. Vähän olivat ehkä kulahtaneet, mutta kodinkoneet ja sänky vaikuttivat ok:lta. Olisi löytynyt jopa pesukone. WC vähän dunkkasi pahahkolle.

Olkkari.

Sohvakin oli.

Pesukone ja uuni vaikuttivat uusilta.

Sängyssä olisi mahtunut makkoomaan vaikka poiketpäiten.

Näkymät olivat urbaanimaisia.

Petronas Twin Tower näkyi ikkunasta.

Uima-allas hotellihuoneestani kuvattuna.

Ei humalassa suihkuunkaan.

AT oli tupakintuskissaan ja tuli heti hakemaan minua ulos röökille, ennen kuin olin ehtinyt yhtään asettumaan. Menimme sitten pienen matkan päässä hotellista olevaan kiinakaupan edustalle, jossa AT pääsi sauhulle. Sen jälkeen menimme katsomaan oluttarjontaa. Täällä myytiin vain olutta pienissä tölkeissä sekä sojua. Päätimme etsiä mieluummin 7-elevenin, joka löytyi ostarista pienen kävelymatkan päästä. Valitettavasti sielläkin brenkkutarjonta oli aika heikonlaista. Ostimme muutamat kaljat, kolmioleivät ja kummallisia sipsejä kokoburkhaan pukeutuneelta naiselta. Palasimme sitten hotellille niitä nauttimaan. Kuumuus, pitkä stressaava päivä ja hermostuneisuus sai meistä kummastakin huonoimmat puolet esiin, ja muutenkin koko Kuala Lumpur vaikutti kaoottiselta ja spurgumestalta. Fiilis ei parantunut merkittävästi eväiden jälkeenkään. 

Iso uima-allas.

"Nyt on karsee maku..."

Limesipsit olivat vähän parempia.

Pidimme hieman taukoa toisistamme, ja tapasimme sitten kuuden jälkeen. Joimme toiset oluet, ja päätimme lähteä läheiselle asuinalueelle Kampung Baruun katsomaan millaista ruokaa markkinoilta saisi. Menimme ensiksi kuitenkin tsekkaamaan kattoterassin meiningit. Siellä oli uima-allas, ja ihan kivat näkymät Petronas Twin Towersille. Minareettien auringonlaskurukoukset raikuivat ja paikka vaikutti jotenkin aavemaiselta hämärtyvässä illassa. Mukava ujon oloinen bangladeshilainen tarjoilijajätkä yritti ukotella meitä ostamaan juotavaa; otimme kaljat mutta ukko vaikutti pettyneeltä, kuulemma hän osaa tehdä 5/5 cocktaileja. Lupasimme tulla myöhemmin uudelleen.

Ilta alkoi hämärtyä ja rukouskutsu raikua.

Näkymä kattoterassilta.

Sitten ulos kävelylle. Jonkun matkaa hotellilta käveltyämme väentungos tuli kuin puskista. Meininki oli samanlainen kuin Intiassa olisi ollut. Mitä pidemmälle asuinaluetta menimme, sitä enemmän alkoi muslarimeiningit. Kävimme katsomassa Klang-joen ja moottoritien ylittävän Saloman sillan, joka oli hienosti valaistu, mutta ei mielestäni mikään ihmeellinen, ja silti sitä tuntui olevan kuvaamassa sen tuhannen hunnutettua naista. Laskeuduimme raput alas slummiin asuinalueelle. Ruokaravintoloita oli runsaasti, mutta haju oli jotain ihan hirvittävää. Annokset maksoivat alle euron, mutta kojut ja kokit näyttivät siltä, ettei ole ihan viime aikoina varmaankaan suoritettu hygieniapassia. Kuumuus nousi jotain aivan uskomattomalle tasolle, joten oli pakko ostaa edes vettä maailman paskaisimmasta kioskista. Lapsikerjäläiset hyökkivät kimppuun, ja kirjaimellisesti iholle, ne itkivät ja rukoilivat maassa edessämme. Oli pakko päästä äkkiä pois.

Petronas Twin Towers.

Saloma-silta.

Silta vaihtoi väriäkin.

Asuntoja pilvenpiirtäjien kupeessa.

Lisää asujaimistoja.

Lähiömeininkiä.

Kippoloita ja autoja.

Unelias kisse.

Ruuan saimme lopulta KFC:stä, ja sekin oli aika kamalaa ja varmasti vatsataudin riski siinäkin, semminkin kuin limsa sisälsi jääpaloja. Kahden hengen "illallinen" maksoi yhteensä 5,16€. Pääasia tuntui olevan, että saimme hiestä läpimärät vaatteemme hiukan kuivatettua. Missä se hikipyyhe oli kun sitä eniten olisi tarvinnut? 

Illallista KFC:stä.

Menimme sen jälkeen vielä 7-eleveniin hakemaan paria olutta, mutta jääkaapissa oli ikävä viesti, ettei alkoholia myytäisi kuin klo 7-21. Menimme sitten vielä hotellimme lähellä olevaan kiinakauppaan, ja sieltä saimme ostettua kaljat ja sojut, vaikka kello olikin jo 22. Tämäkään ei meille riittänyt vaan menimme hotellin kattoterassille juomaan bangladeshilaisen ukon koktailit. Ne maksoivat 122RM, eli jotain 27€ - viisinkertainen hinta illalliseen verrattuna. Se oli hotellin baari, joten menkööt. Kattoterassin ympärillä lenteli paljon lepakoita, ne vähän karmivat. Toivottavasti ei jäänyt hotellihuoneesta ikkunaa auki… Kuunsirppi näytti niin kummalliselta, sillä se oli poikittain niin kuin vene, eikä sellainen ylhäältä alaspäin oleva sirppi niin kuin meillä. Harmi kun siitä ei saanut kuvaa.

Kippis!

Tänään oli myös Euroviisuilta, mutta koska olimme viisi tuntia edellä niin oli vähän vaikea katsottava. Otimme kuitenkin hieman kaleksia siinä, emmekä päässeet muutenkaan nukkumaan kuin vasta kolmelta. Siltikin saimme vasta Euroviisuetkot katsottua.