923# Lappi, 25

2.4.-3.4.2026, +3, Scattered clouds, Kemijärvi

 

Mitä ihmettä, juurihan mä tulin pois Kemijärvestä ja nyt taas? Itse asiassa, olin suunnitellut meneväni Puolan Gdanskiin pääsiäisen viettoon, mutta ryökäleet olivat hinnoitelleet itsensä ulos. Toisekseen, Suomumökin omistajalle oli tullut ns. pahat tilanttteet ja hän oli loukannut jalkansa onnettomuudessa. Oli tullut pois junalla, ja auto oli jäänyt sitten Kemijärvelle, joten kun Pp kyseli halukkuuttani lähteä mukaan biilinhakumatkalle, niin suostuin oitis.

Matkaan lähdimme poikkeuksellisesti Haarajoelta, Järvenpäästä. Odotelimme Pp:n kanssa jonkun aikaa Z-junaa, joka lopulta Lahden suunnalta tulikin. Olimme järkyttyneitä väkimäärästä, sillä mahduimme vain vaivoin junavaunun eteiseen, jossa saimme olla kylkimyyryssä fillareitten ja muiden kanssamatkustajien kanssa. Siinä haisi pahahkolle, ja Keravalta vaunuun saapui vielä puliukko, joka jutteli sekavia, haastoi kanssamatkustajia keskusteluun, lauloi Irwin Goodmania ja ryypiskeli halvinta lonkeroa. Arvosana pultsarille 1/5, mutta Pp antoi 3/5. Kamala matka, joka maksoi vielä 5,50€. Olin aiemmin päivällä mennyt Vantaalle, josta Pp minut noukki mukaansa, ja tarvitsin C-vyöhykelipun, ja harkitsin vakavasti josko kerrankin olisin mennyt pummilla. Mutta ostin lipun kuitenkin kuuliaisesti, ja heti C-vyöhykkeen alettua junaan tuli kuin tulikin lipuntarkastajat, kävipä tuuri. Sakoista ”säästetyillä” rahoilla kehtasi siis ostaa vielä uudenkin lipun tähän Z-junaan. Puolen tunnin päästä saavuimme Hesaan, jossa kävimme syömässä Hesburgerissa vähän iltapalaa ja sitten kävimme vielä kaupassa ostamassa pitkälle junamatkalle juomista (vettä) ja Forexilla vaihtamassa rahaa myöhempää matkaani varten.

Lähtöasema tänään Haarajoki.

Hesesetit.

Yöjuna Kemijärvelle lähti klo 19.29. Olimme saaneet buukattua viimeisen makuuvaunupaikan kiirastorstain junasta, joskin se oli alakerrasta ilman omaa vessaa ja vieläpä lemmikkieläinhytti, joten epäilimme sen olevan täynnä vuvven- ja kissenkarvaa aiheuttaen Pp:lle ennennäkemättömän allergiakohtauksen. Pelko oli onneksi turha, sillä mitään oireita ei seurannut. Hytti oli tietysti ahdas, ja se vessattomuus vähän kieltämättä häiritsi. Ehkäpä vaunu oli vähän meluisampi myös. Juna lähti aikataulun mukaan, ja viimeistään Tikkurilassa kaikki vaunut olivat täyttyneet. Kävin neljästi vessassa ja muutaman kerran jaloittelemassa käytävällä, mutta muuten emme liikkuneet junassa, emme edes ravintolavaunussa, sillä sieltä saisi kuitenkin jonkun karsean taudin itselleen. 

Venailua steissillä.

Juna peruuttelemassa asemalle.

Pitkä juna tämä.

Hyttimme.

Vuvvekin olisi saanut oman veden.

Näkymä junan ikkunasta Hesan päässä.

Vessa oli onneksi helppokäytteinen, ovi avattiin napista, suljettiin sisäpuolelta napista ja painettiin sen jälkeen lukon kuvaa, ja ovet avattiin päinvastaisessa järjestyksessä, joskin ovea ei saanut ulkopuolelta kiinni vaan ovi sulkeutui automaattisesti. Vessanvetonappi oli erikseen, mutta todennäköisesti siinä oli automaatti joka huolehtisi myös vessanvedosta. Vessapaperirullia oli peräti neljä, joten se riiitti hyvin koko matkaksi; vaipanvaihtopiste ja potta oli myös joka sellaisia mieli käyttää. Hieman vessa semidunkkasi skeidalle, mutta kokonaisuutena ihan siisti. Myös alakerran hytissä oli kaappiin jemmattu lavuaari ja käsienpesumahdollisuus, myös pieni saippua oli annettu ja käsipyyhe, joten siitä plussaa. 

Junan vessa oli tilava.

Nappuloita ja vessapaperia.

Sängyt olivat kerrossänkyjä, tällainen 180cm ukko mahtui makaamaan siinä hyvin. Yläkerran vuode oli pedattu päin hemmettiä, mutta huomasin sen vasta koisattuani sängyssä puoli yötä. Tyyny oli superonneton, muuten bedlinesit ehkä 3/5. Puhelimen sai kuitenkin ladattua yläsängylläkin, se oli hyvä juttu. Oven kanssa meillä oli vähän vaikeuksia, se jäi meillä pari kertaa auki, kerran jopa konduktööri änkesi sisään ihmettelemään olemmeko jättäneet vahingossa oven auki ja poistuneet esim. ravintolavaunuun. Muutenhan olimme jo liput aktivoineet apin kanssa. Myös pienet vesipullot sisältyivät hytin hintaan, joka kustansi meille 338€ + 40€:n peruutusturva (sellainen oli pakko ottaa, koska lähtömme oli hyvin epävarmahko tilaushetkellä). Se oli silti paljon halvempi kuin lentokone, + lentämällä olisimme päässeet vain Rovaniemelle ja sieltä olisi pitänyt päästä vielä Kemijärvelle.

Junan käytävää.

Yö junassa meni niin kuin meni. Tampereella kömmimme makkoomaan, mutta juna piti melkoista meteliä ja heittelehti runsaasti, joten tuntui siltä kuin nukkui vain kymmenen minuutin pätkissä. Joskus puoli neljän maissa piti mennä vielä vessaan ja sen jälkeen syödä sipsejä pahimpaan nälkään, sitten nukuin paremmin siihen saakka kunnes konnari herätti kuulutuksellaan. Juna oli saapumassa Rovaniemelle, jossa suurin osa matkustajistakin jäisi pois.

Aamuista näkymää junan ikkunasta.

Hätäisimmät jäivät veks jo Rovaniemellä.

Söimme aamiaiseksi Pp:n kotona tekemät eväsleivät, olivat herkullisia. Juomaksi vesiä. Juna saapui lopulta hivenen myöhässä Kemijärvelle, mutta ei haitannut mittään. Olimme ensimmäisessä vaunussa, ja niitä oli varmaan toistakymmentä + autojunavaunut, joten sieltä oli vähän kävelemistä junalaiturilla ennen kuin pääsimme asemarakennukselle ja sen ohi parkkipaikalle. Noudettava automme odotteli kiltisti parkissa. Keli oli aurinkoinen joskin pakkasta oli reilut viitisen astetta, joten ensimmäiseksi piti skarabata auton ikkunat. Muuten auto lähti kyllä käyntiin hienosti (oli hybridi). Tuntui myös hyvältä laskea useat kassit käsistään auton takakonttiin, niitä oli ollut ikävä raahata koko edellisen päivän kotoota töihin ja sieltä Järvenpäähän ja takaisin steissille.

Foliosta löytyi aamiaisleipä.

Perille päästy.

Juna oli niin pitkä ettei edes asemarakennusta näkynyt :)

Kemijärven asema muistutti Rovaniemen vastaavaa.

Kemijärvellä ajoimme ensiksi S-markettiin, mutta kello oli vasta vähän päälle yhdeksän. Pitkäperjantaista johtuen se avattiin vasta klo 10. Onneksi K-market oli auki, mutta tietysti harmitti kun jäi S-bonukset saamatta. Saimme kuitenkin tarvittavat kamppeet ostettua, niihinkin meni taas satanen.

Sitten auton nokka kohti Suomutunturin mökkiä. Huonosti nukuttu yö alkoi tässä kohdin kyllä väsyttämään melkoisesti. Pp ajeli reilun 40 kilometrin matkan mallikkaasti. Aurinko paistoi ja keli oli huomattavasti mukavempi kuin viimeksi, mutta lumi oli kasoja ja moottorikelkkauria lukuunottamatta sulanut. Puhuttiin, että kevät oli kuukauden etuajassa. Mökkitiekin oli jo sula.

Mökkinaapureita pyöri enemmänkin ja jouduimme harrastamaan small talkkia tosi runsaasti, ennen kuin pääsimme purkamaan ostokset ja matkatavarat mökkiin. Mökin omistajan seurue oli lähtenyt melkoisen vauhdikkaasti, ja mökki oli jäänyt vähän resuiseen kondikseen. Piti ensin vähän reerailla kamoja, pedata vuoteet ja sen semmoista, sitten keittelimme kahveet. Olo vähän piristyi tästä. Tyhjensimme jääkaapin piloille menneestä ruuasta, ja lähdimme sitten tekemään kävelyretken. Veimme samalla roskat. Kävelimme vitostien riesteykseen saakka ja sitten takaisin Suomuhotellille. Menimme kippolaan ja tilasimme kaljan ja Aperol Spritzin, ja suuntasimme sitten ulos terassille ne juomaan. Siinä oli lämmin istuskella, sillä aurinko paistoi lähes täydellä teholla eikä käynyt tuuli yhtään. Mäenlaskijoita oli kuin meren mutaa, ei oltu koskaan nähty niin paljoa laskettelijoita täällä. Niitä oli mukava seurata. Haimme sitten vielä toiset juomat, jatkoin edelleen bissellä ja Pp otti Irish coffeen. Englantia bamlaava ukko oli haluton lisäämään kermavaahtoa, mutta toinen jätkistä lähti sitten hakemaan sitä alaravintelista. Sen verran suolaiset hinnat, joten mielestäni kermavaahtovaade oli perusteltua. 

Suomun roskisalue.

Täällä mahtui kevlille kävelemään.

Kevät oli ottanut harppauksen tässäkin risteyksessä 3 viikossa.

Suomun napapiiri-toteemi.

Jollekin mennyt mutka pitkäksi.

Hotellille katsomaan meininkiä.

Terassi.

Terassibisse.

"Väkeä oli rinteessä kuin pipoa" suomulaisittain.

Kävelimme sitten takaisin kämpille puolijuovuksissa, ja aloimme lämmittelemään saunaa. Pp duunaili poronkäristyksen preppiksiä. Saunoimme, ja sen jälkeen Pp loihti meille maukkaan poronkäristysaterian, vaikka ei itse siihen ollut jostain syystä niin kovin tyytyväinen.

Poronkäristys tulilla.

Finnelonkeron haastaja.

Njamskista!

Revontuliappi huusi hoosiannaa; aurinko laski täällä kahdeksan jälkeen, mutta vielä kaksi tuntia myöhemminkin pohjoinen taivas oli aivan liian vaalea iltaruskosta johtuen, ja revontulet jäivät näkemättä. Ehkä niitä olisi voinut bongata jos olisi käynyt puolen yön aikoihin ulkona, mutta alkoi ikävä kyllä unettamaan liian aikaisin.

922# Luettua ja katsottua, 22

1. Jean Raspail - Pyhien leiri (kirja)

Johan oli pitkäveteinen kirja tämä. Kyseessä oli vanhaa kunnon dystopiaa oikeistolaisten silmin, jossa miljoona intialaista päättää lähteä laivasaattuein Ranskaan paremman elämän toivossa. Kai tämä jossakin piireissä on eräänlainen klassikkoteos, mutta minusta se oli aivan juukelin tylsä. Henkilöhahmot olivat aivan hukassa. Yhteneväiset aatokset monikulttuurista ja vasemmistolaisuudesta tuotti tälle pisteen, mutta siihen se jäi. Arvosana 1/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. Erik Axl Sund / Milly Thomas - Varistyttö (TV-sarja)

Tällä kertaa syntyi maukas soppa vaikka kokkeja olikin mukana useampia. Erik Axl Sund on ruotsalainen kirjailijaduo ja salanimi, jonka takana on Jerker Erikson ja Håkan Axlander Sundquistia, ja he toimivat tämän jännärin luojana. Milly Thomas oli puolestaan ohjannut tämän mini-tv-sarjan. TV-sarja sijoittautui kirjasta poiketen Englannin Bristoliin, ja siinä naispollari tutki kummallisia murhia. Upeasti toteutettu, todella synkkä mutta jännittävä, ja näyttelijät hoitivat homman mallikkaasti. Toinen kausi tekee tuloaan, tuskin maltan odottaa. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3. Billy Hayes / William Hoffer - Keskiyön pikajuna (kirja)

Koska olin elokuvan katsellut monta kertaa, niin pitihän se kirjakin sitten lopulta lukea, semminkin kun Billy itse on kertonut, että leffan tapahtumat eivät lopun osalta pitäneet ollenkaan paikkaansa. En tiedä Hofferin osuutta kirjoittamiseen, mutta jännäksi oli kirja saatu kuitenkin. Tositapahtumiin perustuvat teos 70-luvulta, jolloin amerikkalaisnuori joutui Turkissa vankilaan kun oli sekaantunut huumeiden salakujetukseen. Vankilapaoissa on aina sitä jotain. Arvosana 5/5. 

4. Totti Karpela - Sudet, lampaat ja paimenet (kirja)

Vankilateema sai tästä jatkoa, sillä viime vuotinen Kakolan visiitti sai minut tutkimaan tuota Turun entistä vankilaa enemmänkin. Totti oli vankilanjohtajana, ja osasi kertoa sivun mittaisina anekdootteina vankilakundien kokemuksista hauskalla tavalla. Arvosana 3/5. 

5. Risto Jarva - Loma (elokuva)

Koska tuli kesällä käytyä Rodoksella, niin olihan se sitten pakko katsoa tämä vuodelta 1976 oleva suomifilmi. Ilmeisesti tätä leffaa on kiittäminen siitä, että Rodos on vakiinnuttanut paikan suomijunttien sydämmissä. En tiedä millaista oli matkustelu vuonna 1976, mutta nyt näin lähes 50 vuotta myöhemmin katsottuna tämä oli aivan käsittämätön elokuva. Antti Litja oli pääosissa, joka hökälöi hökälöimästä päästyään. Muista näyttelijöistä tunnistin lopulta Hannele Laurin. Arvosana 2/5.  

6. Enid Blyton - Viisikko jälleen yhdessä (kirja)

Siitä on muutamia vuosikymmeniä kun olen viimeksi Viisikkoa lukenut. Mukavaa iltalukemista tämä oli, joskin kirjan alkupuoli oli aika tapahtumaköyhää, ja sitten vähän ennen loppua kirja aivan kuin heräsi paniikkiin siitä, että takakansi oli jo kulman takana eikä vielä oltu päästy tarinassa puusta pitkälle.  Kirjassa viisikon piti mennä lomaa viettämään, mutta jonkinlaisen sen aikaisen koronakaranteenin vuoksi he joutuivatkin pellolle telttailemaan tuttavien takamaille, jonne samaan aikaan leiriytyi sirkus. Sitten pöllittiin pirullisen tieteilijäisän laskelmat, ja loppupapereita piti lähteä kätkemään yön selkään majakkasaarelle. Arvosana 3/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

   

7. Miki Liukkonen - Lapset auringon alla (kirja)

Miki Liukkosta on kulttuuripiireissä ylistetty - rauha hänen sielulleen. Itseänikin vähän kiinnosti, minkälaista tekstiä ukko on pistänyt tulemaan. Etukäteen ajattelin sen olevan vaikeaselkoista ja sekavaa, mutta ihan positiivinen yllätys tämä oli helppolukuisuudessaan. Kirja oli jaettu kahteen osaan, ensin seurattiin faijaa ja sitten seuraavassa osiossa jälkikasvua. Vasta kirjan loppupuolella alkoi homma menemään kummalliseksi. Eniten minua ärsytti "kaikkitietävän kertojan" tietämättömyys. Miten hän voi suhtautua välinpitämättömästi asiaan kertomalla "Kari tai Karoly ajoi Henryn perille...". He olivat kuitenkin kaksi eri henkilöä, miten kertoja ei tiennyt kumpi Henkan ajoi perille? Mutta, ehkä rohkaistun lukemaan vielä joskus Mikin Finlandia-palkintoehdokkaana olleen teoksen O.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8. Suomen surkein kuski - kausi 10 (TV-sarja)

Muutama tuotantokausi oli eri hyviä, ainakin ne ensimmäiset, mutta sitten tämä ohjelma on alkanut pahasti toistamaan itseään. Mulla on kuitenkin sellainen typerä pakkomielle, että jos olen alkanut seuraamaan jotain tosi-tv:tä niin minun on pakko katsoa aina kaikki tuotantokaudet. Uusia tehtäviä ei keksitä, huonoimmat kuskit ovat jo aikaa sitten osallistuneet tähän. Tässä uusimmassa kaudessa kukaan kilpailijoista ei erikoisemmin säväyttänyt, ja tehtävät olivat toistoa. Uutuutena oli uusi juontaja (Constantinos ”Gogi” Mavromichalis), joka varasti shown kilpailijoilta ja keskittyi pelleilyyn. Tuomaristossa oli poliisi Arttu Kilpeläinen, jota tuntui vituttavan sarjan teko huolella, sekä Formula ykkösistä tuttu selostaja Matti Kyllönen. Ainoa positiivinen asia oli driftaaja ja autokoulun opettaja Krisse Aalto, jonka ansiosta annan tästä arvosanaksi 2/5.  

9. Shingo Adachi - Lycoris Recoil / リコリス・リコイル (anime)

Elämäni toinen animesarja, ettei vaan tulisi tavaksi? Oli huomattavasti parempi ja juoneltaan selkeämpi kuin Cyberpunk Edgerunners. Jaksoja oli 13, ja tuotantokausia vain yksi, joten tämän kyllä jaksoi katsoa läpi. Jopa harmitti kun tämä loppui, olisi tätä voinut vielä toinenkin kausi mennä. Pääosissa kaksi teini-ikäistä (?) daamia Chisato ja Takina, jotka pyörittivät kahvilaa mutta kuuluivat samalla salaiseen jengiin joka laittoi konnia nippuun, ja pääpahis Majiman kanssa tuli välillä ns. pahat tilanttteet. Nämä animet ovat silti minusta kakarien ohjelmia á la prätkähiiret, mutta annetaan tästä arvosanaksi 3/5. 

10. Erikoisjoukot - kausi 4 (TV-sarja)

Tykkään kyllä Erijoisjoukot-formaatista, mutta näitä on viime aikoina näytetty niin tiuhaan, että homma kärsinyt vähän inflaatiota. Lisäksi kaudesta oli leivottu extra-pitkä, jaksoja oli 16 aikaisemman kymmenen sijasta. Osallistujakaarti oli ihan mielenkiintoinen, joskaan yksikään suosikeistani ei loppupeleissä pärjännyt. Kouluttajat olivat tutut vanhat ukot, mutta aikaisempaan verrattuna olivat entistä pirullisempia. Annan arvosanaksi peräti 5/5, aika kului nopeasti tätä katsellessa.

11. Simon Fink - Where we disappear (elokuva)

Omituinen elokuva 1940-luvun Venäjältä, jossa nainen tappaa miehensä ja joutuu vankileirille Siperiaan. Nainen saa pitkän tuomion, mutta tässä keskitytään ensimmäiseen yöhön. Täysin sekava juoni ja kummalliset juonikuviot. IMDB:ssä elokuva sai 4/10, ja minusta sekin on liikaa, ainoa hyvä asia oli leffan lyhyys (1h12min). Näyttelijät tuntemattomia, ja sellaisiksi jäävät. Arvosana 1/5.

12. Jose Saramago - Oikukas kuolema (kirja)

Kirjallisuuden Nobel-palkinnon aikoinaan voittaneen portugalilaisen Jose Saramagon kirjallinen tuotos leikitteli kuolemalla. Kirjan pystyi jakamaan kolmeen osaan; ensin ei kuollut ketään, sitten alkoi väkeä kuolemaan mutta he saivat henkilökohtaisen tiedotuskirjeen viikkoa ennen tapahtumaa, ja kolmas osa käsitteli sellistiä jolle kirjettä ei voitu toimittaa. Sekavaa ja kummallista tarinan kerrontaa, jossa ei ollut välimerkkejä eikä pisteitä eikä isoja alkukirjaimia nimissä. Tuoni oli loppujen lopuksi ihan OK, ja eniten pidin sellistin koirasta, mutta varmasti kesti yli kaksi kuukautta lukea tämä 240-sivuinen kirja. Arvosana 2/5. 

 

 

13. Jack Gold - Escape from Sobibor (elokuva / vuoden 1987 versio)

Holokaustielokuvaa pukkasi sattuman kaupalta. En ollut koskaan edes kuullut Sobiborin keskitysleiristä, enkä tällaisesta tositapahtumiin perustuvasta elokuvastakaan. Näyttelijöistä en tunnistanut ainuttakaan. Tästä on tehty jopa uusi versio vuonna 2018, täytyypä harkita sitä seuraavaksi. Pitkä oli elokuva (liki 2,5 tuntinen), ja ensimmäiset puolitoista tuntia keskityttiin juutalaisten rääkkäämiseen, pieksemiseen ja lahtaamiseen, ja ajattelin elokuvatekijöiden olevan jonkinlaisia psykopaatteja itsekin jotka halusivat keskittyä vain tällaiseen meininkiin. Mutta lopulta elokuvaan saatiin juoni ja natsitkin saivat osansa. Jännä leffa oli. Annan arvosanaksi 4/5. 

14. Clint Eastwood - Kirjeitä Iwo Jimalta (elokuva)

Surullinen elokuva toisen maailmansodan kahinoista USA:n ja Japanin välillä. Eastwood teki aiheesta kaksi elokuvaa, toisessa seurattiin sotaa jenkkien näkökulmasta (Isiemme liput) ja tässä toisessa elokuvassa japanilaisten. Suurimmaksi osaksi puhuttiin japaniaa (siitä propsit, mikään ei ole typerämpää kuin esim. saksalaiset sotilaat puhumassa keskenään englantia), joten näyttelijätkin olivat tuiki tuntemattomia. Elokuva oli jonkunlainen menestys aikoinaan (v. 2006). Minulle elokuva näyttäytyi lähinnä kummallisena sekamelskana, enkä lopulta pysynyt ihan kärryillä kuka oli kuka. Arvosana 3/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

15. Amazing race Suomi - kausi 3 (TV-sarja) 

Mulla kesti pitkään ennen kuin aloin sietämään Amazing Racen koohotusta. Jenkkiversiossa hyppimistä paikasta toiseen oli vielä enemmän, mutta toisaalta tehtävät olivat ehkä vaikeampia ja lisäksi kilpailijat vastasivat menemisistään itse. Suomi-versiossa taas tuntuu siltä, että kaikki tippuu kilpailijoille valmiina. Silti olen alkanut lämpenemään tälle tosi-tv -sarjalle viime aikoina enemmän, vaikken juuri perusta Heikki Paasosesta ja lisäksi omat suosikkini eivät ole pärjänneet. Lisäksi harmittaa kun eivät rundaa Suomi-versiossa koko maapalloa, vaan keskittyvät johonkin tiettyyn alueeseen. Mutta vaikea tätä on jättää väliinkään. Arvosana 4/5. 

16. Olivier Norek - Talven soturit (kirja)

Kirja Simo Häyhästä, joka talvisodassa kunnostautui nohevana sotilana, ja loukkaantui sitten pahoin sodan loppuvaiheessa. Ihan ok aihe sinänsä, mutta tällaista propagandaa en ole lukenut aikoihin. Kamoon hei, ihanko oikeasti neuvostoliittolaiset sotilaat olivat laitettu kävelemään raiteita pitkin, ja sitten suomalaisilla oli helppo työ jyrätä lauma ajamalla junalla näiden päälle, ja ihanko oikeasti kirjailija tiesi, että venäläisillä skappareilla tuli paskatkin housuihin (ja miksi ruuansulatusvaivat kuuluvat tällaiseen kirjaan?). Lisäksi itse Simppa oli niin kova ukko, että pitää melkein Pohjois-Korean hallitsijoista hakea vastaavaa kaveria joka pääsee samoille saavutuksille. Aivan uskomatonta skeidaa, arvosana 1/5. 

17. Mike Flanagan - Doctor Sleep (elokuva)

Tämä on oikeastaan Hohto 2-elokuva, mutta kenties teknisistä syistä tms elokuva nimetty Dr. Sleepiksi. Stephen Kingin käsialaa kuitenkin. Hohto itsessään on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuviani, joten en halunnut pilata tunnelmaa katsomalla kakkososaa, joka ilman muuta olisi floppi. No, jostain syystä päätin kuitenkin kirjastosta lainata tämän, ja tulipahan katsottua. Se ei ollut läheskään niin huono kuin pelkäsin. Ykkösosassa kovia kokenut Danny oli kasvanut aikuiseksi ja ongelmia oli riittänyt, mutta löysi sitten itselleen aisaparin teinilikasta, jota ihmiselämää kaipaavat haamut janosivat. Muutamat humoristiset viittaukset ykkösosaan olivat ihan kiva lisä. Kolmen tunnin leffasta arvosanaksi 4/5 (annoin ensin 3/5, mutta upgreidasin myöhemmin yhdellä pykälällä). 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

18. Giuseppi Verdi / Francesco Maria Piave - La Traviata (Ooppera)

Äetmuor kyseli oopperaan, ja kun vaihtoehtona olisi ollut olympialaisten jääkiekkopeli Kanadaa vastaan, niin eipä tarvinnut miettiä. Siispä sprigi niskaan ja Töölööseen. Lähtö tapahtui kiireessä, joten multa jäi lompsat, käsidesit yms himaan, joka alkuun vaivasi mieltä. Lisäksi muden liput olivat mallia "eläkeläinen", enkä ollut varma menisinkö sellaisesta (mutta ukotus onnistui). Jengiä oli paljon, ja heti huomasi porukan olevan fiininpää, paremmin pukeutunutta ja sivistyneempää kuin edellisellä kerralla kun kävimme Pp:n kanssa katsomassa Eläinten vallankumouksen. Meillä oli hyvät paikat ensimmäisen parven keskeltä. Flunssaisia oli paljon kuten arvata saattaa, ja veikkaan minukin vieruskaverit lähteneen kotiinsa potemaan väliajalla. Mä en ole mikään oopperan ystävä, mutta tämä nyt oli kohtalainen esitys, ooppera-asteikolla varmasti kärkipäätä. Esiintyjät ja näytös oli huomattavasti parempi kuin edellisellä kerralla. Esiintyjistä oli yllättävän suuri osa suomalaisia, jopa Alfredo. Tuttuja biisejä (Pretty woman-elokuvasta? :D ), ja juonikin (Pretty Woman-elokuvasta? :D) eteni jonkunlaisesti. Ensimmäisen osion aikana meinasi uni yllättää välillä, ja toisen puoliajan loppukohtaus oli tarpeettomasti pitkitetty. Mutta musiikki soi ajukopassa koko loppuillan, joten mun on annettava tästä arvosanaksi peräti 3/5. Se on varmasti maksimaalinen suoritus mihin ooppera voi koskaan arvosteluissani päätyä. Ellei kyseessä ole sitten pizza.

19. Ethan Coel / Joel Coen - Menetetty maa (elokuva)

Olipahan kummallinen elokuva tämä v. 2007 tehty "western". Mies löytää aavikolta rahaa ja huumeita, ottaa hillot itselleen ja saa peräänsä poliisin lisäksi muutaman muun palkkiometsästäjän. Omituinen, sekava mutta jollakin tapaa koukuttava leffa. Ehkäpä tämä pitäisi katsoa uudelleen jos sen ymmärtäisi paremmin. Näyttelijäsuoritukset menivät kyllä kaikilta jätkiltä (Javier Bardem, Tommy Lee Jones, Josh Brolin) aivan nappiin. Javierin tukkamalli oli erityisen mieleen. Arvosana 4/5.
 

 

20. Kati Pukki, Tomi Långstedt - Vankina Thaimaassa (kirja)

Nyt kun olen seurannut telkkarista Erikoisjoukot 5, mukana on Tomi Långstedt jolle Thaimaa ja huumeet maistuivat vähän liiankin kanssa. En ymmärrä miksi joku alkaa sekoilemaan huumeilla erityisesti Thaimaan kaltaisessa maassa, missä tuomiot ovat melkoisen murskaavia. Tomikin jäi sitten kiinni ja sai 25 vuotta linnaa, joista joutui lusimaan 5,5 vuotta Thaimaassa. Hyvin kirjoitettu selviytymistarina, diggasin tästä kyllä paljon vaikka aihe nyt onkin vähän haram. Annan arvosanaksi 4/5.

921# Iisalmi, 7

 14.3.-15.3.2026, +3, Overcast, Iisalmi

 

Bursiitti pisti käden särkemään huolella, enkä saanut nukuttua. Lisäksi se oli todella kosketusarka, ja kyynärpäätä piti pitää käytännössä ilmassa ettei olisi jiulinut. Heti kun vaihtoi asentoa ja se osui johonkin niin unenrippeet kaikkosivat.

Lopulta tuli aamu ja aurinko nousi puolipilviselle taivaalle. Söimme aamiaisen; kättä särki edelleen, mulla oli ihan huono olo sen vuoksi. Nappasin sitten Buranan, ja se kyllä auttoikin pahinpaan. Fiiliskin parani ja oli kiva nähdä aurinkoa ensi kerran sitten tiistain. Ulkona oli yhä edelleen kova tuuli ja roppakaupalla plusasteita.

Mökin puupanelointia.

Tänään piti kuitenkin lähteä kotia kohti, joten aamupäivä meni astioita tiskatessa, kamoja pakatessa ja siivotessa. Viimein saimme mökin minttiin ja sitä kautta myös itsemme, ja pääsimme lähtemään noin 20 minuuttia myöhässä, mutta kuitenkin reilusti ennen puolta päivää. Veimme ensin vielä roskat veke, tie oli erittäin jäinen mutta ihme kyllä auto pysyi tiellä. Vitostielle päästyämme pääsimme ajamaan kuivassa kelissä Kuusamoon asti, ennen kuin vesisade alkoi. Olimme jopa harkinneet pysähtyvämme Rukalla katsomassa tuliaisia ja ehkä jopa käydä tsekkaamassa tunturivuoristorata, mutta lopulta emme jaksaneet vaan jatkoimme ajamista.

Bye-bye mökille.

Ruka.

Ensimmäisen tauon pidimme Suomussalmen Jalonniemessä, jonne pysähdyimme tullessammekin. Me matkustaisimme tänään Iisalmeen, joten se oli aika lailla puolivälissä. Kuusamo-Kajaani-välillä Suomussalmi on oikeastaan ensimmäinen kunnon taukopaikka, joten se on tietysti aina täynnä väkeä, kuten nytkin. Sen verran kyllä nälätti, että päätimme ostaa kahvia ja suu_palaa, vaikka yskijöitä oli tosi runsaasti. Nannaa tuli ostettua myös.

Ämmänsaarelaista hiukopalaa.

Pettuleipää Kainuun puista.

Ämmänsaaressa tapahtuu.

Jatkoimme ajamista kohti Kajaania. Kajaani-Kuusamo -tie tuntui pitkältä pohjoiseen päin ajaessa, mutta niin tuntui nytkin. Se on liki 250 kilometriä pitkä tieosuus ja pelkkää korpea. Lisäksi loman lopunta harmitti tietysti vielä extraa. Kajaanin ABC:llä pysähdyimme tankkaamaan. Sitten vielä viimeiset 90 kilsaa, kunnes saavuimme sateiseen ja synkkään Iisalmeen.

Kajaanin ABC:llä.

Hotellimme oli tuttuun tapaan Golden Dome. Respassa oli ulkomaalainen ukko, jolle piti alkaa nopeasti bamlaamaan englantia. Varaus löytyi, kysyimme voimmeko upgradettaa huoneen saunalliseen. Se maksoi parikymppiä lisää, ollen yhteensä 178€.

Hotelli Golden Dome.

Golden Domen respa.

Hotlahuone.

Hyvin finnenäkymä hotellin ikkunasta.

Heitimme kamat sisään ja lähdimme Kotipizzaan. Yli viikon matka, emmekä olleet saaneet vielä kertaakaan pizeä, ennen kuulumatonta. Kotipizzassa en ole käynyt vuosiin, tilasimme Perfettat jossa sai itse tilata haluamansa täytteet. Asiakkaita ei ollut montaa, mutta pitsojen teko kesti aika pitkään. Lopulta kun ne tulivat niin olivat oikein maukkaita, eipä voi valittaa. Juomaksi limskaa.

Kirkkopuisto.

Kotipizza.

Kippola sisältä.

 

Piza.

Oli kyl ihmeen hyvvee.

Palasimme hotellille saunan lämmitykseen ja videoiden katseluun.  Sauna oli aika ruisku, sillä se oli Harvia – kiukaiden mokkamaster, eli roskaa. Ihan sama kuinka sitä olisi lämmittänyt, niin pieni kiuas ei saanut moista löylyhuonetta juuri kuumenemaan, ja lisäksi tuntui sitlä että ikkunasta kävi melkoinen veto. Kattoluukun sentään tukimme käsipyyhkeellä, mutta eipä auttanut. Suihkutila oli minimaalinen jossa ei mahtunut pyörähtämäänkään ja wc-pyttykin oli pitänyt sijoittaa vinoon että mahtui. Kyynärpää oli turvottanut käsivarren tuplapaksuiseksi. Sitten telkkaria ja yksi olut illan painikkeeksi. 

Sauna.

Ensimmäinen yö lomalla kun voi sanoa nukkuneensa hyvin. Bedlinensit olivat 5/5 ja hiljaista eikä kyynärpää särkenyt tai kilpailut. Aamiainen alkoi kahdeksalta, mutta ehdimme sinne puolta tuntia myöhemmin. Vain yksi ukko istuskeli salissa, toisessa nurkassa oli tyhjä lautanen. Ilmeisesti ei paljoa hotellivieraita. Aamiainen tarjottiin siinä superhienossa salissa kuin aiemminkin. Valikoima oli hyvä ja kamppeet hyvät. Harmitti kun ei ollut lihapullia, ja pekoni oli lötköä, mutta muuten tosi hyvä. Arvosana 4/5. 

Vatsantäytettä.

Leikkeleitä.

Marjoja.

Aamiais-/ravintolasali.

Aamiaissetit.

Aamiaisen jälkeen lähdimme tekemään aamukävelyn kylille. Iisalmi vaikuttaa minusta masentavalta paikalta, mutta Pp diggaa. Vastaan tuli neljä ihmistä, sehän on 50% enemmän kuin aikaisempina pyhäaamuina. Lumet olivat sulaneet poikkeuksellisen paljon ja aikaisin, Poroveden jääkansikin näytti siltä, ettei kovin kauaa enää sinnittelisi. Jotkut pilkkiskabat olivat rannassa, ne eivät olleet keränneet kovinkaan paljoa osallistujia.

Iisalmen uutuutena Ilves-teos.

Kirkko.

Kirkon pääovi.

Vielä ei päässyt uimasilteen.

Jäätä ja Olvin tehdasta.

Kuappi - pieni baari joka ei koskaan auki.

Muraali.

Tori.

Iisalmen kauppahallissa ei ole tullut vielä koskaan käytyä.

Iisalmen linja-autoasema.

Sutkauttelua.

Huastelupenkki.

Palasimme hotellille, sillä check out oli sikamaiseen aikaan klo 11. Nopeasti kamat kasaan ja sitten respaan. Siinä ei ollut ketään, ja lapussa luki, että riittää kun palauttaa avainkortit jos maksut ovat jo hoidettu. Joten eipä siinä muuta kuin sitten taas tien päälle.

Sää oli ensi alkuun harmaa, vähän ripeksi vettäkin. Vitostie Iisalmesta Kuopioon on minusta omituinen, mutta liikenne sujui vielä. Aurinkokin uskalsi tulla näkyviin ja Pp kurvasi P-paikalle vaihtamaan blehat ja itse töhöilin siinä samalla niin, että kallisarvoinen jutska putosi maahan ja kuraantui. P-paikalla oli jotain kummallista nokea + ihmispaskat, joten saapa nähdä tuleeko enää kondikseen. 

Kuopiota ohittamassa.

Juvalla pysähdyimme ABC:lle. Juva on mielestäni Suomen juntein mesta, mutta toisaalta Ano Turtiainen lienee vaikuttanut näillä main, joten ei kai paikka voi ihan huono olla. Joka tapauksessa, Juvan ABC:ltä saa maailman parhaimmat kerroshampurilaiset, joten siinä syy pysähtyä tänne. Myös Marimekon iso myymälä löytyy täältä jostain käsittämättömästä syystä. Tilasin hampurilaiset mutta Pp vatuloi hieman tilauksensa kanssa, ja meille aiheutui siitä puolittainen risa. Sori siittä. Joka tapauksessa hampurilainen oli jälleen sikahyvä, Marimekossa kävimme myös ja ostin sieltä Fanta-jääkaappimagneetin. Kuvasin bensistä ulkoapäin, ja joku äijä osui vahingossa kuvaani ja pillastui täysin manaten minua pitkään vaikka pyysin anteeksi.

Juvan junttiasema.

Kippola sisältä.

Hamppisateria.

Ajoimme ohi Mikkelin ja kiistelimme siitä kuuluuko se Etelä- vaiko Keski-Suomeen (ei siis maakuntaan vaan Suomen aluejakona). Vihantasalmella pysähdyimme tutulle Nesteelle, sillä minun teki mieli kahvia. Siellä oli tällä kertaa poikkeuksellisen paljon väkeä. Sain kahvin ja Pp:kin suun makeaksi, ja bonarina vielä vessakäynti, joten onnistunut visiitti. Sitten ajoimme loput vajaa 200 kilsaa ykkösellä. Nelostien yhdistyttyä motariin jonoa alkoi olemaan paljolti, Pp ajeli kymmeniä kilometrejä putkeen ohituskaistaa. Hesaan ja arkeen palaava lammaslauma sai mielen apeaksi sen lisäksi, että loma ja reissu oli ohi. Vaikka Suomessa ei sinänsä mitään olekaan jne, niin jotenkin road trip on loppujen lopuksi ihan kliffa.

Kerppa haikeana matkan ollessa loppusuoralla.

Kotiin päästyäni iskee aina niin tyhjä fiilis, että piti lähteä saman tein lenkille verryttelemään puutuneita jalkoja. Pakko kerätä vähän itseään ennen kuin jaksaa edes alkaa suunnittelemaan laukkujen purkamista yms.
 

 * * * *

Semmonen reissu tällä kertaa. Ei mikään kovin erikoinen, jos tunnustaa saa. Pääsyyllinen oli paskat säät; vaikka olenkin kesäihmisiä niin olisin halunnut viettää talvea vielä tämän ajan. Suomutunturin hotelli ja infra olivat surkealla tasolla. En ymmärrä miten se on paskottu niin pahasti, mutta sellaista uutta vetäjää jota kiinnostaisi tai osaisi ei vaan tunnu löytyvän. Lisäksi paikka tuntuu olevan jollakin tapaa kirottu, sillä lähes aina kun käyn Suomulla, on jotain kremppaa. Milloin koronaa, milloin noidannuolta ja tällä kertaa bursiittia. Paikan päällä asiat tuntuivat menevän pieleen, mutta nyt kotiin takaisin päästyäni mietin, ettei se ehkä niin paska reissu ollutkaan. Arvosana 2/5.