keskiviikko 21. syyskuuta 2022

751# Sofia, 2

 25.7.2022, Monday, +31, Partly cloudy, Sofia, Bulgaria


Olin kokenut äkkikuoleman, ja nukahtanut TV ja valot päällä sängylle. Heräsin klo 2.30 sammuttamaan ne, jatkoin sitten koisaamista aamuun asti melko makoisasti. Kahdeksalta virkistävä suihku ja sitten A.n kanssa aamiaiselle. Se oli vähän erilainen kuin edellisenä aamuna, mutta valitettavasti ei yhtään sen parempi. Lihapullilta vaikuttaneet ruskeat pallot maistuivat kuivalta kuin kaarna. Parasta oli pinaattipiiras.

Lepäilimme tunnin huoneissamme ja sitten lähdimme päivän kierrokselle. Edellispäivän vahinko piti ottaa takaisin ja käydä ensimmäiseksi kuvaamassa Aleksanteri Nevskin katedraalin "oikeasta" suunnasta. Matkalla poikkesimme torikadulle jonne ihmiset olivat löytäneet viikonlopun jäljiltä. Kirkon viereisestä puistosta ostimme parit mitättömät jääkaappimagneetit tuliaisiksi; natsi- ja kommarikamat jäivät edelleen hankkimatta. Kävimme nauttimassa päiväoluet samassa puistokippolassa kuin edellisenäkin päivänä.
 
Torikadulla oli vähän enempi säpinää.

Myytävänä oli vihannesta.
 
Varastoon voisi suunnitella jo julkisivuremppaa?
 
Kirkon parempi puoli.

Kirkkoa joka kulmalta.
 
Katutaidetta.

Yksi uusi puisto.
 
Ja yksi uusi kirkko.

Ja kerta kiellon päälle.
 
Suihkulähde.

Teatteri.

Kiva talo.


Etsimme turistikauppaa, mistä olisimme saaneet postikortit koti- ja työväelle, mutta sellaista ei ollut vielä kertaakaan tullut täällä vastaan. Kävimme kirjakaupassa, ja kysyimme ihmisiltä, mutta emme tulleet hullua hurskaammaksi. Postin sentään löysimme, joten ostimme parit postimerkit siltä varalta josko myöhemmin tulisi korttikauppakin vastaan. Kolmet merkit maksoivat 5,10 levaa, se oli mielestäni aika edukas.

Eipä löytynyt postikortteja täältäkään.

Ruokapaikan löytäminen ei sekään meinannut aluksi onnistua. Kävelimme loputtomia pitkiä suoria, ja vaikka jonkun ravintolan löysimme niin sekin osoittautui mahdottomaksi kun ei ollut menua kuin bulgariaksi. Sattuman kautta eksyimme lopulta Vitosha bulevardille, joka oli harvoja - ellei ainut - kävelykatu Sofiassa. Kadun reunoille oli ripoteltu ravintoloita jotka näyttivät selvästi turisteille suunnatuilta. Pienen arpomisen jälkeen kippolaksi valikoitui Ugo. Ostimme makkarat ja kaljat; ei mikään voittajan annos kun olisi pitänyt tajuta taas tilata side dishit erikseen, mutta saipahan nyt jotain suupalaa.
 
Vitosha-kävelykatu.
 
Ugo-ravintola.
 
Makkarasetti.
 
Miedot röökit sallittiin.

Syönnin jälkeen kävelimme Vitoshan toiseen päähän saapuen lopulta samalle Hesburgerille, missä olimme olleet jo edellisenäkin päivänä. Olimme vain missanneet sen varsinaisen kävelykadun, ja kääntyneet aiemmasta risteyksestä sivuun. Täällä oli myös muutama turistikauppa, josta ostimme lisää magneetteja ja muuta pientä - sekä postikortit. Lähdimme sen jälkeen talsimaan takaisin hotellille päin. Matkalla bongasimme puun juurella kolme suomalaista juomassa kaljaa; mun mielestä niitä olisi pitänyt mennä moikkaamaan, mutta A:n mielestä se ei ollut hyvä idea, joten skippasimme sen. Isommassa risteyksessä Serdika II:n metroaseman läheisyydessä oli pieni Saint Petkan kirkko, joka oli tuhat vuotta vanha (oli suljettu). Täällä oli muitakin kaivauksia ja osa kaivauksista meni Serdika II:n metroaseman sisälle - osa näistä oli löydetty vasta kun metroasemaa ja -tunnelia oli alettu kaivamaan. Näky oli jotenkin absurdi kun kaiken sen uudehkon tauhkan keskellä oli arkeologiset kaivaukset. Jatkoimme kaupan kautta hotellille ottamaan lepiä ja rauhottumaan.
 
Sveta Sofian patsas korvasi Leninin patsaan.

Autoja ajamassa metroaseman katolla.
 
1000 vuotta vanha kirkko.

Kaivauksia Serdikan metroaseman liepeillä.
 
Kaivauksia Serdika II:n metroaseman sisällä.

Illallisen suhteen halusimme päästä helpolla ja menimme samaan hotellin lähellä olevaan Lion Bridge-kippolaan, jossa olimme olleet edellisenä päivänä Mojitoilla. Valitsin sisilialaiset lihapullat ja A otti jonkun pihvijutun. Oli ihan ok, näytti paremmalle miltä maistui, annetaan arvosanaksi 3/5. Hieman sitten käveltiin ruuan päälle, mutta emme oikein keksineet minne mennä, joten poikkesimme ProMarketiin ja haimme paikallisten pulsujen suosiossa olevan 2,3 litran kaljapullon hintaan 1,40€, ja kyytipojaksi vettä ja sipsejä, ja vetäydyimme sitten hotellille näitä tuotteita nauttimaan. 

Sapuska.

A:n sapuska.
 
Kaljaputeli.

Note to self: Miksi ihmeessä kaikki yli 40-vuotiaat bulgarialaiset äijät näyttivät kuin samasta muotista valetuilta? Lyhyet tukat, pyöreät päät, kaljamahat, ja aivan uskomattomat niskaläskimakkarat? Ehkä se on se safka. Pitää ottaa iisisti paikallisen ruuan kans.

torstai 15. syyskuuta 2022

750# Sofia

 24.7.2022, Sunday, +35, Partly cloudy, Sofia, Bulgaria


Nukutti jonkunlaisesti. Alkuun oli kuuma, ilmastointi tai luonnollinen jäähtyminen tapahtui vasta lähempänä aamua. Aurinko alkoi nousemaan kuuden aikaan valaisten alapuolella olevan pimeän alueen ja paljastaen sen metsiköksi kuten olin epäillytkin. Puiden välistä pilkotti jos jonkunlaista romua, enpä haluaisi lähteä tutkimaan tuota aluetta sen tarkemmin. Lopulta nousin puoli yhdeksältä. Päätin ottaa suihkun, mutta se oli tosiaankin ängetty niin pieneen kulmaukseen, että oli käytännöllisesti wc-pöntön yläpuolella. Mietin jo, että voiko tämä tosiaan olla näin, mutta toisaalta lattiakaivo indikoi, että kai tässä tosiaan suihkumahdollisuus on. Lämmintä vettä tuli, joten muuten ihan ok kokemus, mutta olisi tosiaan voinut tajuta aikaisemmin evakuoida vessapaperi turvaan, nyt tuli kasteltua sekin.

Sen jälkeen hain A:n ja menimme aamiaiselle. Se ei ollut mikään sali edes, vaan pieni huone respan takana. Pienen tilan pöydistä lähes jokainen oli varattu yskijöillä ja aivastelijoilla. Syötäväksi valikoitui laihasta valikoimasta perunakroketti ja croissant ja jonkunlainen makkara, juomaksi mehua ja kahvia automaatista joka sekään ei ollut hääppöistä. Arvosana 2/5.
 


Osa hotelliamme Boutique Sofiaa.

Aurinko valaisi hotellikatumme.

Aamiaissali.
Ei mitään ihmeitä aamiaisella.

Hetki happea huoneessa ja sitten lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Hotellimme oli rautatieaseman lähellä, mikä oli vähän syrjässä keskustaan nähden. Täältä olisi 1,5-2km ns. mestoille. Jonkunlainen metro kulkisi kyllä, mutta päätimme kävellä, että saisimme vähän tuntumaa lähiympäristöönkin. Tiet ja erityisesti jalkakäytävät olivat karmeassa kunnossa eikä yhtään paremmin pyyhkinyt asuinrakennuksillakaan. Edellisyön synkkyys oli onneksi haihtunut auringonpaisteen myötä, mutta katukuvasta puuttui täysin kanssaihmiset. Ehkä se johtui sitten sunnuntaista, kun kaikki liikkeet tuntuivat olevan kiinni ja ihmiset viettivät mieluummin viikonloppuaan jossain landella?

Vladaya-"joki".

Kadut vaikuttivat autioilta.

Sen verran tuli lämmin, että vettä piti käydä ostamassa melko pian. Ohitimme Parashkevan ortodoksisen kirkon, mutta sekin oli ängetty niin pieneen tilaan rumien kerrostalojen väliin (ja lasten leikkipuisto pihalla?), että kuvaaminen ei oikein onnistunut. Sisälle emme rohjenneet mennä, etenkään nyt näin pyhäpäivänä. Istuskelimme hetken toisen puiston varjossa ja katselimme suihkulähteestä juovia ihmisiä ja puluja.

Parashkevan ordoksinen kirkko.

Pulujen juoma-automaatti.

Saavuimme Aleksanteri Nevskin katedraalille, joka oli yhtä kliseinen turistikohde Sofiasta kuin Tuomiokirkko Hesassa. Täällä kävimme sisälläkin kun oli vapaa pääsy. Sisätiloja olisi saanut kuvata 10 levan ryöstöhintaan, mutta passasimme sen, koitimme tallentaa muistot verkkokalvoillemme. Ulkokuvat sössimme myös, sillä kuvasimme katedraalin täysin väärästä suunnasta (vähän sama jos ei olisi Hesan tuomiokirkkoa kuvannut Senaatintorin puolelta), joten meidän piti mennä seuraavana päivänä ottamaan vahinko takaisin.

Aleksanteri Nevskin katedraalin "rumempi" julkisivu.

Viereisessä puistossa oli muutamia pöytiä jossa blisattiin kommari- ja natsikamaa. Emme olleet nähneet mitään turisteille sopivaa myytävää vielä täällä kertaakaan, mutta emme oikein rohjenneet ostaa näitäkään, arveluttavaahan sellainen olisi ollut. Jatkoimme eteenpäin, ympärillämme oli hiljaisia ministeriöitä ja muita valtion hallintovirastoja. Eräässä puistossa oli kuitenkin kiva baari, jossa istuskeli muutamia ihmisiä. Koska kello oli jo yli 12, niin katsoimme ansainneet tässä vaiheessa börstat. Stobe maksoi vain 2€, joten eipä ollut hinnalla pilattu.

Leijonapatsas.

Julkishallinnon rakennuksia.

Puistokahvila.

Lintu oli alkanut makkoomaan baarissa.
 
Virkistyttyämme jatkoimme kävelyä. Emme olleet edelleenkään varmoja, olimmeko keskustassa vai jollain sivualueella, mutta ei täällä oikein mitään ihmeellistä tuntunut olevan eikä muitakaan turisteja näkynyt. Ison Hesburgerin sentään bongasimme, ja vaikka emme siellä käyneetkään niin pelkkä tuttu mainoskyltti sai mielemme ilahtumaan. 

Kapitalistien mainos neukkukuution katolla.

Uusi puisto.

Hese.

Olimme kävelleet tässä vaiheessa reilut 6 kilometriä, joten aprikoimme jos kävisimme hotellilla lepäämässä. Kohdallamme oli parahiksi metroasema, joten päätimme testata sen. Metro lienee täällä aika uusi tuttavuus, sillä asemat ja metro olivat poikkeuksellisen siisti ja nykyaikainen Sofian mittapuulla. Lippu ostettiin automaatista ja maksoi 1,60 levaa (0,8€), viivakoodin syöttäminen portinlukijaan oli vähän vaikeampi homma. Matkustimme kolme pysäkinväliä ja jäimme pois rautatieasemalla, ja kävimme Billa-nimisessä kaupassa ostamassa sipsejä ja juotavaa ennen kuin palasimme hotellille.
 
Metroaseman lippuautomaatti.
 
Metrolippu.
 
Metro oli siisti.
 
Metroasemalla oli vivahteita sosialismin ajoilta.
 
Juna-aseman mosaiikkia.

Hotellilla vähän lepiä. Koitin saada myös televisiota toimimaan onnistuen 3/5, mutta lähes kaikki ulkolaiset ohjelmat tuntuivat olevan dubattuja bulgariaksi. Neljältä lähdimme uudelle reissulle; lounaskin oli jäänyt väliin joten jotain safkaakin oli hyvä saada jossain vaiheessa (jos brunssi on aamiaisen ja lounaan yhdistelmä, niin onko olemassa jotain nimitystä lounaan ja päivällisen yhdistelmälle?). Vaikka olin pukeutunut shortseihin (en juuri käytä koskaan shortseja, koska herrasmiehellä on pitkät housut uimarannallakin) niin iltapäivän kuumuus oli typerryttävää ja lannistavaa. Alle kilometrin käveltyämme hikinorot valuivat valtoimenaan pisin selkää ja koipia, joten piti mennä ensimmäiseen baariin mikä vastaan tuli (olisikohan ollut nimeltään The Bridge bar). Tilasimme mojitot. Vaikka istuskelimme ulkona niin tässä oli sentään markiisinvarjo + sellaista vesisumua tuli päälle ylläolevista putkista. Siinä juodessamme jonkunlainen sadekuuro purjehti alueen ohi vilvoittaen hetkiseksi ilmaa.

Mojito tuli tarpeeseen.

Jatkoimme matkaa kävelemällä varsinaista Lion's brigeä pitkin ja ylittäen Slivnitsan bulevardin (joka oli jonkunlainen keskustan ohittava pääväylä) ja edelleen Maria Luizan bulevardia pitkin kunnes saavuimme jonkunlaiselle minareetille (Banya Bashin moskeija). Vieressä oli puisto jonka ohitimme, sekä vasemmalle puolelle jäävä kummallinen vesipistealue (Fontaine d’eau chaude publique) jossa oli lavuaareja ja hanoja vaikka muille jakaa. Me etsimme kuitenkin Skapto-burgeria (Скаптобургер), koska olimme apetta vailla ja olimme kuulleet hyvää tästä hampurilaispaikasta. Se oli ketjuravintola, mutta me menimme ulitsa Bacho Kiro-kadun toimipisteeseen. Väkeä ei ollut paljoakaan ja saimme englanninkieliset menut. Tilasimme mitäpä muutakaan kuin hamppikset ja ranskalaiset (ja toivoimme onnistuvamme paremmin kuin Bunsen-ravintolassa Dublinissa). Janotti kovasti ja kun täällä näkyi olevan legendaarista skottilaista Irn Bru:ta niin oli pakko ottaa sellainenkin testiin, vaikka en ikinä energiajuomia juokaan (arvosana Irn Bru:sta 5/5). A otti testiin Dr. Pepperin (3/5). Jano oli kuumassa kävelystä sen verran kova, että tilasimme vielä puolen litran Zagorska-oluet. Sapuskakin tuli, ja olihan siinä taas syömistä niin uskomattomasti, mutta laatu ei ollut hääppönen, Cheesus-niminen hampurilaiseni oli pahahkoa eikä ranskalaisissakaan ollut hurraamista. Henkilökuntaakin tuntui kiinnostavan enempi tupakointi ja keskenään seurustelu. Hinta yhteensä 54 levaa (27€) joten melko halvalla kyllä päästiin. Arvosana 2/5.

Лъвов мост - Lion's Bridge.

Minareetti.

Moskeija.
 
Fontaine d’eau chaude publique.

Ei kehattu mennä tähän ravinteliin.

Skapto-burgerin muraali.
 
Hampurilaispaikka.
 
Ei ollut ryysistä.
 
Juomapuoli.
  
Safka.

Ruuan päälle kävelimme vähän ristiin rastiin, mutta nekin vähän paikat mitkä olivat auki, sulkivat ovensa. Yhden erittäin rähjäisen baarin bongasimme, joten joimme siinä parit kaljat ja istuskelimme saastaisen kadun varressa melko pitkään. Palasimme sitten hotellille, joskin kävimme matkalla Promarketissa hakemassa putelin hauskasti nimettyä Doctor's-vodkaa. Hotellin edustalla iso romaniperhe kerjäsi glitteri-kledjuissaan rahaa hieman arrogantilla tavalla ja halveksivat päälle kun emme antaneet mitään. Yksi mukuloista sujahti jopa hotellin respaan täyttämään vesipyssyään ja ties mitä muuta hökälehtimään. Täytyy sanoa, etten ole vielä oikein ymmärtänyt heidän kulttuuriaan ja erilaista tapaa toimia ja menetellä.
 
Vanhempaa asutusta.

Kisse.

Johan nyt ei ole markkinat.

Melkoinen talo.

Tähän baariin uskalsimme mennä.

Ravintolan yläpuolinen talo oli aika näky.

Kippolan näkymät.

Ilta alkoi tulemaan.

Tätäköhän ne lekuritkin juo?