917# Kajaani, 5

 7.3.2026, Saturday, +2, Scattered clouds, Kajaani

Mitä ihmettä, juurihan mä tulin pois Kajaanista? Ja nyt lähdössä sinne uudelleen? Noh, jäi kismittämään viime reissulta se ”kummitushotellin” väliin jättäminen, ja oltiin muutenkin Pp:n kanssa lähdössä vähän lappailemaan kolmen vuoden tauon jälkeen, joten nyt oli hyvä hetki korjata tilanne. Olimme varanneet vajaa viikkoa aikaisemmin Kartanohotelli Karolineburgin varmistauduttuamme ensin siitä, että ajokelit olisivat hyvät; matkaa Hesasta Kajaaniin oli about 560 kilometriä, ja jos sää olisi huono niin ajomatka olisi ehkä liian pitkä. Mutta nyt kevät näytti koittaneen etuajassa, joten esteitä sen puolesta ei ollut.

Pp:n piti tulla hakemaan minua lauantaina kahdeksalta, mutta myöhästyi ainakin 20 minuuttia. Vein sillä välin roskat, ja kauhistelin mukaan tulevaa tavaramäärää. Neljä kassillista kamaa reilun viikon reissua ajatellen tuntui kovin paljolta. Lisäksi Pp:llä oli saman verran tavaraa mukana itselläänkin + skimbat, joten piskuinen Volvo oli aika turvoksissa kun pääsimme matkaan. Aurinko paistoi ja keli oli kuiva joten ei muuta kuin baanalle.

Lahdessa oli ”Salppiksen kisat”, joten motarilla riitti Pp:llä ohitettavaa. Kovin paljon ei liikenne väljentynyt edes Lahden jälkeen, vaan ryysistä riitti. Vaikka aurinko paistoi niin lumipenkat olivat alkaneet sulamaan ja se kuraannutti Pp:n juuri pesemän auton uskomattomalla nopeudella. Myös pissepoika kumisi tyhjyyttään, mutta täyttämättä se jäi. Ohitimme sitten Heinolan ja saavuimme Etelä-Savoon, ja Vihantasalmelle päästyämme poikkesimme perinteisesti Nesteen bensikselle kahvittelemaan ja vessailemaan. Koitimme myös pistäytyä kuvattavana web-kamerassa, mutta tällä kertaa siitä ei tullut mitään, sillä kuvausfrekvenssi oli puolen tunnin välein, ja lisäksi bensiksen puoli oli jostain syystä pikselöity.

Kermit viettämässä matkakliffaa.

Vihantasalmen Neste. Ensimmäinen stoppi matkalla Lappiin.

Evääksi kahvia ja sipsiä.

Jatkoimme matkaa, sillä olimme tulleet vasta noin 170 kilometriä, ja kello oli lähemmäs 11. Ajoimme ohi Mikkelin ja Juvan ja painelimme lähes Kuopioon asti, jossa kurvasimme seuraavaksi ABC Pitkälahteen. Olisimme tankanneet ensiksi auton, mutta bensamittareille oli uskomaton ryysis, joten päätimme tankata sen sijaan ensiksi itemme. Ostimme automaatista hampurilaisaterian ja kebabin; Pp mielsi saada annoksensa ilman majoneesia allergian vuoksi, mutta se meni perseelleen, joten minun piti syödä sitten suurimmaksi osaksi hänenkin annoksensa. Lisäksi ruoka oli kylmähköä. Ostimme myös lasinpesunestettä, siinäkin alkoi myyjä ukottamaan, että kandeisi näillä keleillä ostaa kaksi. Sitten pettymysten sävyttelemänä tankkaamaan autoa, ja sielläkin oli ihme kikkailua muilta autoilijoilta, sillä koko bensis lainehti vedestä, ja lopulta minun piti käydä tankkaamassa auto Pp:n sukkien märjistymisen välttämiseksi.

Moottoriliikennetietä Mikkelin pohjoispuolella.

Pohjois-Savo saavutettiin nopeasti.

Visiitti Kuopion Pitkälahden asemalle ei onnistunut hyvin.

Lounasateriat.

Matkaa oli jäljellä vielä ehkä kolmannet 170 kilsaa. Iisalmen jälkeen oli pakko käydä vielä Sukevassa kahvilla, sellainen mukava paikka löytyikin (Linnanportti). Sukeva oli tunnettu vankilastaan, ja paikan kurki-biisimäinen motto "Ei vapaata vangita voi" oli jotenkin absurdi.

Matka jatkui kohti Kainuuta.

Tästä ei ollut enää kuin 40 kilsaa Kajaaniin, ja loppumatka meni hyvin. Lämpötila oli noussut kuukauden takaiseen 30 asteella. Meidän piti mennä ilmottautumaan hotelli Kajanukseen, joka oli 800 metrin päästä Karolineburgista. Hieman hämmentynyt nainen otti meidät vastaan, laskutti meidät ja antoi sitten avainkaapin pin-koodin. Näin talviaikaan Karolineburgissa ei ollut henkilökuntaa paikalla, joten omillaan oli pärjättävä. Nainen sanoi näyttävänsä meille kartasta miten hotellille pääsee, mutta ei sitten kuitenkaan näyttänyt, onneksi tiesin paikan etukäteen ja näkyihän se vähän kartassakin. Ajoimme sitten kartanonmaille – meillä ei ollut tietoa mihin auton olisi voinut parkkeerata, mutta pysäköimme sen pokkana muiden jatkoksi.

Ilmoittautuminen tapahtui hotelli Kajanuksen respassa.

Kajanuksen respa.

Vähän aikaa kamppailimme ensin avainkaapin kanssa, saimme sen sitten auki, mutta se oli täynnä suljettuja kirjekuoria joissa oli vain huoneen numerot merkittynä. Meillä ei ollut hajuakaan mikä huoneemme numero olisi emmekä osanneet sitä päätellä mistään, joten ei auttanut kun soittaa takaisin Kajanukseen ja kysyä huoneen numeroa. Respanlikka oli unohtanut sen meille kertoa, mutta homma selvisi hyvin. Meidän huone oli sivurakennuksessa, se oli kallein saatavilla oleva huone.

Kartanon päärakennus.

Sivurakennuksen ovikaan ei meinannut aueta, mutta lopulta totteli avainkorttia kun näytimme sen yksitellen lukijaan. Siinä oli pieni sisäveranta, ja sitten kolme huonetta, joista suurin oli meidän (Ebeling). Pesu- /ilmanraikastimen tuoksu oli aika voimakas, mutta ei haissut homeelle. Ensiksi oli vastassa olohuone vanhoinen sohvakalusteineen. Toisella puolen oli kylppäri-, vessa- ja saunaosasto ja toisella puolen makkari. Makuuhuoneessa oli sikakuuma, mutta ovi oli ollut kiinni ja lämpötila tasaantui. Makkarissa oli telkkari, mutta ei olkkarissa. Olkkarissa oli myös takka, joka ei tainnut olla käytössä. Wi-Fi löytyi, sekä jääkaappi, siitä plussaa.

Kartanon sivurakennus.

Mahtoikohan tuokin rakennus kuulua kartanon tiluksiin?

Käytävässä kolme ovea.

Meidän huone oli nimeltään Ebeling.

Olkkari.

Takka ja ovi saunalle.

Makkari.

Kylppäri.

Huoneessa mainostettiin olevan Rituals-tuotteita. Enemmänkin olisi mahtunut.

Sauna(jakkara oli vähän vaarallinen).

Kovin kauaa meillä ei ollut aikaa ihmeteltävänä, sillä meidän piti keretä vielä Alkoon, joka oli aina Cittarissa saakka. Kadut olivat peilijäätä ja eri liukkaat, eikä kävelyvauhti ollut päätähuimaava. Täälläkin oli plusasteita, ja kadut olivat muuttuneet hurjan liukkaiksi. Luulin, että vain Hesassa oli sellaista.

Sivurakennus saattaisi kaivata jo hieman maalia.

Pätkä Kajaaninjokea.

Elias Lönnrotin patsas.

Raatihuoneentori lauantai-illan humussa.

Jäinen Kauppakatu.

Alkosta haimme skumpan, etsimme myös Cointreauta, mutta sitä ei ollut saatavilla, tai emme ainakaan löytäneet. Sitten kiirehdimme Rossoon joka oli Kauppakadun toisessa päässä. Tällä kertaa väkeä ei ollut paljoakaan, ja saimme valita pöydän vapaasti. Olisimme menneet keskisloossiin, mutta tarjoilija sanoi, että juuri se pöytä on varattu. Onneksi toinen sloossi oli vielä vapaana. Pp tilasi vuohenjuustobroilerin ja itse otin edellisen kerran tapaan grillipihvin. Minä aloittelin raastepöydän valikoimalla, Pp ei siitä välittänyt. Juomaksi siideri ja kalja. Maksoivat yhteensä 76€, bonuskortilla sai vitosen alennuksen.

Sain aloitella raastepöydästä.

Rosson grillipihvi.

Liukastelimme sitten takaisin hotellille, ilta oli jo alkanut pimenemään. Jätimme skumpan roikkumaan ikkunasta ulos muovikassissa, ja aloimme lämmittämään saunaa. Se tuntui lämpiävän turkasen hitaasti, mutta loppujen lopuksi oli superkuuma. Sieltä ei saanut edes ikkunaa auki, vaan saunaosasto jäi tosi kuumaksi. Kylppäri oli muutenkin tosi ysäri, mutta ajoi tehtävänsä. Bonusmainintana kova vedenpaine, jollaista en ole nähnyt missään, löylykiulukin täyttyi puolessa sekunnissa. Saunan jälkeen nautimme skumpan. Loma oli viimeinkin alkanut. 

Illan hämyä.

Kajaaninlinnan rauniot.

Iltanäkymä ikkunasta & heijastuksen.

Lomanaloittajaisskumppaserviisi.

916# JLPT-tasokoe

 Elokuun alku:

Olin päättänyt kokeilla kepillä jäätä, ja käydä tsekkaamassa vihdoin ja viimein JLPT-kansainvälisen tasokokeen. Olin suunnitellut sitä itse asiassa jo yli vuosikymmenen, välillä enemmän vakavimmissani ja välillä vähemmän. JLPT järjestetään Suomessa kerran vuodessa, yleensä joulukuun alussa. Siinä vaiheessa kun olen printannut hakemuksen Japanin suurlähetystön sivuilta, mulle on iskenyt epätoivo. Siinä saa aika monta pdf:ää vääntää eri instansseille, tarvitaan omituisen kokoisia kuvia yms. JLPT-tasokokeita on viittä eri leveliä; N5-taso on helpoin, N1 on edistyksellisin. N5-tason koemaksu oli 60€ (v. 2025). Hakuaika kokeeseen oli 1.8.-29.8., mutta verkkosivuilla suositeltiin olevan ajoissa liikkeellä, sillä vain 50 osallistujaa / taso otetaan, paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä (ja kaikki paikat täyttyivätkin).

Onneksi duunissa oli jengi vielä kesälomilla, joten ehdin täyttämään lomakkeet superhuolellisesti. PDF-pohja itsessään vähän bugitti, sillä osa tiedoista kopioitui automaattisesti seuraaviin lomakkeisiin, mutta eivät kaikki tiedot. Lisäksi lomakkeessa tarvittiin ohjepumaskaa, sillä osa tiedoista esitettiin numeroin; esimerkiksi äidinkieli-sarakkeeseen ei suinkaan kirjoitettu "finneä" vaan 410. Silti mulle jäi vähän arveluttamaan, osasinko täyttää kaikki tiedot oikein vai jäikö joku kohta täyttämättä tai jokin allekirjoitus kirjoittamatta. Kuvia piti olla pari kappaletta; niiden piti olla kooltaan 3~4 cm x 3cm. Eikö sellainen ole aika pieni kuvakoko? Kävin otattamassa kuvat liikkeessä ja kuvaaja kertoi, että vieläkin pienempiä kuvakokoja aina välillä tarvitaan. Sain toivon mukaan oikeat kuvat. Ohjeessa sanottiin, että kuvien taakse piti kirjoittaa nimi ja syntymäaika - ja sen jälkeen kuva pitäisi liimata kiinni lomakkeeseen. Kirjoitin tiedot ja liitin ne lomakkeeseen pelkillä klemmareilla. Maksoin maksun ja printtasin kuitin vielä mukaan.

 

En ollut varma saako lomakkeet taittaa, en meinannut löytää sellaista kirjekuorta mihin A4-koon paperit olisivat saaneet ilman taitosta. Jonkun pakettikuoren sitten sain duunista. Mulla taisi tulla seitsemän paperia yhteensä. Sen olisi voinut lähettää Japanin lähetystöön, mutta koska olin epävarma kauanko postilla kestäisi tässä tehtävässä, päätin mennä käymään itse pääkallopaikalla. Virallinen osoite oli Unioninkadulla, mutta käyntiosoitteeksi suositeltiin mennä Fabianinkadun puolelta sisään.  

 

Fabianinkatu 21 löytyi helposti. Olin tarkistanut lähetystön sivuilta huolellisesti aukioloajat; se oli auki muutaman tunnin arkiaamupäivisin ja parisen tuntia iltapäivällä. Rakennuksessa toimi monia muitakin yrityksiä, ja ensiksi piti etsiä reception. Respassa ei ollut kuitenkaan ketään, vaan kyltti "palaan pian". Sivuilla oli painotettu, että hissit ovat lukittu eikä ilman respaa pääsisi ineen. Muutaman minuutin venattuani joku nainen tulikin kysymään mitä haluaisin. Esitin asian ja nainen leimasi kulkulätkän hissiin ja pääsin vitoskerrokseen. Siellä piti kävellä pitkä käytävä rakennuksen toiseen päähän kliinisen valkoista käytävää pitkin. Oven edessä pyöri hämmästyneitä ihmisiä, ja mietin itsekin mikä keissi, mutta päätin feikata alfaa ja soitin rohkeasti ovisummeria. Nainen kysyi englanniksi mitä asiaa. Vastasin, että tarttis päästä palauttamaan JLPT-lomake. Kysyi vielä nimenikin, hävetti se kertoa kun siinä oli se lössi jengiä ympärillä. Ovi kuitenkin avattiin, muut peesasivat raukkamaisesti perässä. Seuraavaksi piti täyttää joku vierailijalappu, sitten turvatarkastukseen jossa tsekattiin laukku ja metallipaljastin yms. Sen jälkeen ohjattiin eri luukuille asiasta riippuen. Mun edellä ei ollut ketään, ja virkailija otti heti luokseen. Hän tarkisti lomakkeet, ja sanoi kaiken olevan ok, ja he postittavat lisäohjeita marraskuun loppuun mennessä. Ei sitten muuta kuin venaamaan.

Nihon taishikan e wa kochira e osusumi kudasai?

 

Elokuu-joulukuu: 

Harjoittelin mielestäni paljon, 15 kuukauden ajan joka ikisenä päivänä ainakin edes vähän. Koitin googletella miten paljon pitäisi osata läpipääsemiseksi; tiedot näyttivät vaihtelevan. Jossakin sanottiin, että asiat oppii kuukaudessa, toiset puolessa vuodessa. Sanoja pitäisi kuitenkin hallita n. 800-1000 sanan kokonaisuus, joista 80 kanjia, ja tietysti hiraganat ja katakanat. Kuuntelussa olen aina huono, joten olen harjoitellut sitä eniten, mutta järkytyksekseni huomasin myös kieliopin olevan aivan poskellaan. Olen aina keskittynyt peruskohteliaisuus-muotoon, mutta testejä tehdessäni huomasin suurimman osan olevan casual-tason japania. Katson paljon japanilaisia vlogeja Youtubesta, luen muutaman rivin kirjaa ennen nukkumaan menoa (lukeminen on tuskastuttavan hidasta), pelaan paljon Duolingoa - ja aloin pelaamaan jopa Silent Hill F:ää noin niin kuin opetusmielessä. Täytän kolmea vihkoa saman aikaisesti joissa kertaan kirjoittamalla kanjeja. Ne nyt vielä menee, mutta toisaalta luetun ymmärtäminen on myös olematonta, en oikein meinaa saada edes puolia oikein. Pisterajoista en ottanut selvää, mutta jokaisesta osiosta piti saada jonkunlainen minimitulos, sekä kokonaisminimitulos. Ihmettelin kun serkkuni kertoi aloittavansa N4-tason preppauskurssin käymättä N5:sta. Hän luuli N5-tason olevan lelukurssi, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen huomasi erehtyneensä melkoisesti kun olivat käyneet lämmittelynä vanhoja N5-tason kokeita läpi. Noin 50% feilaa N5-tasokokeen, joten ei se ihan helppo voi olla.

Se konsertti ei varmaankaan ehkä ollut hieno? Say what now?

 

10.10.2025, Friday, +12, Scattered clouds:

Etanapostilla saapui kotiin lähetystöstä kuori, jossa oli test voucher, kuitti ja ohjelappu koetta varten, mitä piti ottaa mukaan ja missä koetilaisuus järjestettäisiin ja kellonajat. Vaikutti aika hermostuttavalta kun puhuttiin koepäivästä aivan kuin se kestäisi kauankin. Myöhästyä ei saisi. Miten löytäisin perille kun en ole yliopistolla ennen käynyt? Kännykät ja älykellot yms laitteet kerättäisiin pois ennen koetilaisuutta, eikä niitä saisi käyttää edes tauoilla. 

Kotiin lähetettyä ohjeistusta.

7.12.2025, Sunday, +3, Wet:

 

Itsenäisyyspäivän juhlahumujen jälkeen koitti itse pääpäivä. Olin harjoitellut täysiä japaniaa viime ajat, ja olin täysin kyllästynyt koko juttuun, ja toivoin vain kokeen olevan suoritettu - ja läpi. Koe alkoi Helsingin yliopiston Metsätalolla klo 12. En yhtään tiennyt, kuinka paljon etukäteen siellä pitäisi olla, päätin varata 20 minuuttia etuaikaa. Se oli turhaa, sillä koetilaisuus alkoi vasta tasan klo 12, ja luokkahuoneen ovella tsekattiin henkilöllisyys. Mukana piti olla henkkarit, lyijykynä, kumi ja postissa saatu testivoucher.

 

Aluksi olin vähän hämilläni mihin piti mennä. Ala-aulassa oli lokerikkoja mutta siihen olisi pitänyt laittaa 50 snt kolikko, että sitä olisi voinut käyttää. Siinä oli onneksi joku henkilökuntaan kuuluva nainen päivystelemässä, kysyin häneltä voiko takin ja kamat viedä koetilaisuuteen. Hän suositteli käyttämään lokerikkoja, ja antoi jonkun sikavanhan eestin kopeekan, joka menisi kuulemma 50 sentistä. Näin kävikin. Sitten odottelin rappukäytävässä loppuajan katsellen muita osallistujia. Siinä oli kaikenlaista kirjavaa kansaa, oli nuorta ja vanhaa, japsilarppaajia, nörttiä ja puliukkoa. Vasten tahtoani minuun hiipi itseluottamuspuutteen varjo. Olisin varmasti tyhmin koko tästä sakista. 126 sykkeillä lähdin viimein kohti luokkahuoneita.

 

Luokan ovella tsekattiin henkilöllisyys ja test voucher. Paikat oli merkitty rekisteröintinumeroon perusteella, en ollut sitäkään huomannut opetella ulkoa. N5-tason oppilaita oli pari luokkahuoneellista, minun huoneessani oli 25 kokelasta (muutama tyhjä paikka, joku jätti tulematta). Istuin pahanhajuisen ukon vieressä, tila oli hyvin ahdas. Yskijöitä oli ilahduttavan vähän.

 

Valvojia oli kaksi / huone. Koska paikalla oli ulkomaalaisiakin yllättävän paljon, niin ohjeistus annettiin englanniksi. Ensiksi pyydettiin sammuttamaan puhelimet, jos sen jätti äänettömälle mutta värinän päälle, niin sekin katsottiin syyksi hylkäämiseen. Puhelimet laitettiin kirjekuoreen, johon nimi ja rekkarinumero päälle, ja ne kerättiin pois. Myös älykellot piti laittaa siihen, mä mietin katsottiinko mun aktiivikelloranneke älylaitteeksi, mutta pidin sen ranteessa silti. Pöydälle ei saanut laittaa kuin testivoucherin, kynän ja kumin. Vesipullot, silmälasikotelot yms piti viedä veke. Sitten jaettiin vastauskuoret, jossa oli kolme erillistä paperia, ne piti repiä irti toisistaan. Jokaiseen piti laittaa nimi, syntymäaika, rekisterinumero kirjoittamalla ja värjäämällä vastaavat numerotaulukosta. 

Kysymysvihot jaettiin yksi kerrallaan aina uuden osion alussa. Ensiksi aloitettiin sanastolla. Kellonaika oli tarkkaan määritelty, siinä jäi pari minuuttia aikaa ennen kuin valvoja antoi luvan kääntää kyssärit esiin. Sitten ei muuta kuin kynä sauhuamaan. Ensimmäinen osio vaikutti helpolta, rentouduin muutaman kyssärin jälkeen kun huomasin hallitsevan tämän. Siinä oli 21 kysymystä, mielestäni tiesin vastauksen ainakin 17. Lisäksi mulle jäi aikaa vielä tarkistaa kaikki kahteen kertaan, etten ollut tehnyt huolimattomuus- tms virheitä. 

 

Sitten oli viiden minsan tauko, jonka käytin kävelemällä käytävää edes takaisin. Seuraavan osion alkuvalmisteluihin meni taas aikaa, uudet kysymysvihot jaettiin. Nyt oli kyseessä kielioppi- ja luetun ymmärtämisosiot. Näissä olin huono, eikä harjoittelu ollut tuottanut riittävää tulosta. Kysymysvihko taisi olla lähes 15-sivuinen, ja siinä riitti kyllä tekemistä. Aikaa oli varattu 40 minuuttia, mutta tällä kertaa meinasi tulla kiire, enkä ehtinyt palata epävarmoihin kysymyksiin, saati tarkistella mahdollisia virheitä. Olin hyvin hämmentynyt osion jälkeen, enkä hyvällä tavalla. 

 

Pienen tauon jälkeen alkoi kuuntelu. Sound checkissä meni oma aikansa, minua alkoi jo hermostuttamaan mitä enemmän alku lykkääntyi. Olin harjoitellut kuuntelua paljon ja parantunut siinä alkutilanteeseen verrattuna. Tiesin mihin pitäisi keskittyä - yleensä tehtävissä kaksi ihmistä puhui keskenään ja piti olla huolellinen kumman tekemisiä tehtävässä kysyttiin, tai mitä tehtäisiin ensimmäiseksi. Olin myös tehnyt vahingossa muutaman N4-tason kuuntelun, mutta silti tämänpäiväinen kuuntelu oli vaikein. Olin järkyttynyt; mun teki jo mieli viitata ja sanoa, että epäilen tulleeni nyt väärään huoneeseen. Taisin kusta tämän homman sitten siinä.

 

En ihan ymmärtänyt, saisiko tulokset tammikuussa vai maaliskuussa, mutta mielipaha oli sellainen etten viitsinyt asiaa alkaa selvittelemäänkään. Lopuksi valvoja totesi " お疲れ様でした", eli vapaasti käännettynä "Kiitos kovasta työstä". Olin suunnitellut meneväni kaljalle "palkinnoksi" kokeen jälkeen, mutta harmitti niin uskomattomasti, että päätin palata vain kotiin. Kolmen tunnin koe oli vienyt kyllä mehut, sade harmitti ja penkin alle mennyt skaba masensi todella. Ja sitä paitsi, mulla oli vielä tämän päivän japaninkielen tehtävät tekemättä. 

Koe suoritettiin Metsätalolla.

4.2.2026, Wednesday, -10, Light snow:

Olin käynyt sillon tällöin yytsäilemässä, josko edes epäviralliset tulokset olisivat saatavilla. Tulossivu oli varsinaisen supergooglauksen takana, mutta lopulta helmikuun puolella löysin toimivan linkin monien huijaussivustojen joukosta: https://www.jlpt-overseas.jp/onlineresults/preinput.do

Kirjautuminen tapahtui omalla rekisteröidyllä tunnuksella ja salasanalla. "Passed"-sana tuli aika nopeasti silmiin, ja mietin voiko tämä olla mahdollista. Pisteet olivat kyllä varmasti minimit, pois lukien Vocabulary-osio, josta nappasin A:n (paras arvosana). En tosiaan ymmärrä, miten se kuunteluosio on voinut mennä läpi, sillä sain siitä tuskin edes puolia oikein. Viimeisissä harjoituksissa ennen kokeeseen menoa sain useimmin 70-85% oikein, mutta niin kuin sanottu, koe oli supervaikea. Vähän juhlintaa hillitsi ilmoitus "Formal score reports will be issued through local host institutions", mitä ikinä se sitten meinaakaan. Voiko ne vielä evätä minulta läpipääsyn? 

 

15.3.2026, Sunday, +6, Overcast: 

Palasin kotiin viikon lomalta, ja huomasin postipojan tuoneen minulle kirjeen Japanin lähetystöstä. Kyllä vain, siellä oli sertifikaattitodistus läpäistystä N5-tason kokeesta ja toinen paperi jossa oli määritelty pisteytykset tarkemmin aihealueittain. Kuuntelusta sain varmaan minimipisteet mutta muuten ihan kelpo tulos. Olisi se ollut kyllä masentavaa jos näin pitkä prokkis olisi mennyt pieleen. Mutta väkisinhän tässä on löytänyt itsensä ajattelemasta, miten haastava se N4-tason koe mahtaisi olla...

 

ジャーン！ できた！

  

915# Kajaani, 4

1.2.2026, Sunday, -25, Clear, Kajaani

Vuoden ikävin kuukausi lusittu, helmikuussa voi alkaa venailemaan kevättä, tai sitten ei. Nukuin pitkät ja maittavat yöunet, varmaankin lähemmäs 9 tuntia. Tänään ei ollut kiirettä, olin luovuttanut aamun suhteen jo valmiiksi. Aamiaiselle menin klo 9.20. Ruokasali oli ääriään myöden täynnä sairaita ihmisiä. Ne köhisivät ja niistelivät onneksi jo omissa pöydissään, eikä itse linjastolla ollut juurikaan väkeä. Hain nopeasti sen minkä sain lautaselleni ja vatsaani sopimaan, löysin onneksi vapaan pöydän kauimmaisesta nurkasta. Tästä selvittyäni palasin takaisin huoneeseen, suuntana vuode. 

Sunnuntain aamiaissetti.

Junani lähtisi klo 12.11, ja asemalle oli ehkä 10-15 minuutin matka. Vaikea arvioida menisikö check outissa aikaa, mutta toisaalta ei hirveästi huvittaisi venailla junaa liki 30 asteen pakkasessakaan. Makoilin yhteentoista, aloin sitten hiljaksiin laittamaan kamoja kasaan. Matkaeväät olivat vähän laihanlaiset, vain tuubi Pringlesejä ja vessan hanasta laskin puteliin kainuulaista kraanavettä.

Elämää ikkunan takana.

Klo 11.30 tein check outin; jonossa oli vain yksi seurue ennen minua, ja muutenkin check outin tekeminen oli supernopeaa kun rahat oli kinuttu etukäteen. Istuskelin sitten vielä kymmenisen minuuttia respassa. Näköjään muitakin oli tulossa samaan junaan, hekin odottelivat mieluummin täällä kuin ulkosalla.

Hei hei huone 245!

Lähdin sitten hitaasti lampsimaan kohti steissiä. Ulkona oli aivan uskomattoman kylmä, mutta muuten hieno ja aurinkoinen talvipäivä. Matka asemalle ei ollut pitkä, joten menin sitten vartoomaan sisätiloihin; asemalla ei ollut vessojen lisäksi minkäänlaista palvelua (mistä esim. ulkolaiset turistit saavat junalippunsa?), toki valot ja keskuslämmitys kuului sentään vielä pakettiin. Sama kuvio taitaa olla kaikilla Suomen juna-asemilla, surullista. Täällä tuntui olevan puolet Kajaanista, ilmeisesti porukka halusi päästä pois, ja kuka heitä voisi siitä syyttää. Viittä minuuttia vaille menin laiturille ja asemoiduin oikeaan kohtaan (vaikka asemalla on opasteet mitkä vaunut pysähtyvät mihinkin, silti se tuntuu tulevan monille yllätyksenä). Pakkasesta huolimatta juna saapui ajallaan, hyvä juttu.

Suljettuja liikkeitä.

Kaarlo Mikkosen Uusi aika.

Steissi.

Ei näy sitä junnoo vielä (terveisiä pomolle-edition).

Eipä taida olla nämä enää auki :(

Juna-aseman vanha kakluuni.

Nysse tulee.

Mulla oli paikka kakkosvaunussa, olin vielä buukannut itselleni oman päivähytin, siitä sai maksaa 42,20€ lisää. Yhteensä lipun hinta 95,70€, eli vähän halvempi se oli kuin lentolippu (varsinkin kun tähän ei tullut taksilisää). Kuitenkin halusin näin pitkälle matkalle omaa rauhaa, sillä junamatkan kesto tänään 6h33min. Sellainen olisi ikävä viettää rahvaan parissa, pierua haistellen ja kitinää kuunnellessa, ja joku luuseri vieruskaverina, ja kaikilla ympärillä olevilla satavarma akuutti tauti. Muutenkin hytissä pystyi vaihtamaan paikkaa naaman osoittaessa koko ajan menosuuntaan (junan kulkusuunta muuttui Kouvolassa) ja voisi virittää verhon ikkunan eteen jos aurinko häikäisi ja ennen kaikkea oikasta jalkansa suoraksi. Pari pistorasiaa piti huolen siitä, että akullisia sähkölaitteita sai ladattua riittävästi.

Mein Platz.

Onni on oma hytti.

Ensi alkuun hytissä oli ikävä haju, ja vessan vetoääni kuului uskomattomasti hyttiin. Epäilin hajunkin tulevan sieltä, se oli sellainen desinfiointi- / pesuaineen pistävä lemu. Siihen totuttuani minua alkoi paleltaa, erityisesti jalat kylmenivät nopeasti. Outo juttu, sillä kenkäni olivat nyt selvinneet liki kaksi talvea eikä mulla ollut vielä kertaakaan varpaat kylmettynyt, mutta nyt pelkäsin niiden paleltuvan. Jonkin matkan päästä oli pakko ottaa takki peitoksi, ja loppumatkasta puin sen jo päälleni ja Lahdesta eteenpäin piti iskeä jo pipokin päähän. Hytti oli lähellä vaunujen väliä, ehkä sieltä tuli kylmää eikä seiniä oltu varmaan eristetty mitenkään.

Oli paikkoja mistä valita, ja sai koipiset suoraksi.

Muuten en poistunut hytistäni mihinkään koko matkan aikana, en edes vessaan. Lounaankin nautin vasta myöhään kotona, noin kello 22.15, hyvinhän se meni aamiaisella koko päivä + muutamalla sipsillä. Kiskokilometrejä kertyi 634, ja ensimmäiset pari tuntia matka tuntui puuduttavalta, Kouvolasta eteenpäin aika meni vauhdilla. Kainuun päässä lumitäytteiset korpimaiset olivat todella upeat; mä olen aina pilaillut mielessäni Suomen lipun väreillä ja ihmetellyt missä sitä sinistä ja valkoista esiintyy, oma ehdotukseni Suomen lipuksi olisi kokoharmaa väritys. Mutta täällä sitä sai ihailla. Almost getting emotional. Auringon laskettua kuu alkoi ujosti nousemaan metsärajan takaa, mutta aina kun koitin sitä kuvata, se piiloutui äkkiä kallioden ja puidenlatvojen taakse. Iisalmessa joku mumeksi ryykäsi hyttiini ja kysyi olenko henkilökuntaa. Vastasin kieltävästi mutta hän ei tuntunut uskovan minua. Istuinpaikka oli hänellä kateissa, mutta en lähtenyt hänelle sitä etsimäänkään, podin siitä kymmenisen minuuttia huonoa omatuntoa. Siinähän olisi ollut vielä sekin riski, että eukko oli hypännyt väärään junaan... 

Maisemat saivat herkistymään.

Taidetaan olla pian Iisalmessa.

Kuuta on sitten vaikea kuvata liikkuvasta junasta.

Takaisin Pasilassa.

Juna saapui Helsinkiin minuutilleen aikataulusta, hienosti vedetty. Tosin kylmyydestä joudun verottamaan pari pistettä, joten junamatkan arvosana 3/5.

 * * * *

Arvio reissusta: Liian pitkä matka oli käydä parturissa sydäntalvella Kajaanissa. Menomatka nyt vielä meni kuin siivillä (pun intended), mutta paluumatka junassa oli tuskaa. Olisin toki ottanut lennon takaisinkin päin, mutta aikataulullisista syistä siinä ei ollut järkeä (sieltä tuli vain iltalento takaisin, enkä halunnut kulutella sunnuntai-Kajaanissa aikaa seitsemää tuntia). Parturia en saanut varattua etukäteen, mutta onneksi pääsin sellaiseen semi-lennosta. Lisäksi olin ollut huolissani miten pääsen lentokentältä Kajaanin keskustaan, mutta ennakkotilauksella onnistui sekin. Hotellissa harmitti kun en saanut saunallista tai edes ammeellista huonetta, mutta muuten olin tyytyväinen hotelliin, ja aamiaisesta plussaa. Nähtävyyksiä ei ollut tarjolla kuin yksi museo, joten vähän valju maku tuosta jäi. Kainuulaiset olivat kyllä mukavaa sakkia ja talviset maisemat kauniita, joten vähän harmi kun ei heillä tämän parempaa keskustaajamaa ole asuttavanaan. Pakkasesta ja valjuudesta huolimatta tämä Pohjois-Suomen rajoilla oleva maakunta nauttii suuresti luottamustani, ja annan arvosanaksi 4/5.