940# Tallinna, 10

 13.6.-14.6.2026, +12, Wet, Tallinn, Estonia

 

En ollut käynyt vuoteen Tallinnassa, ja se tuntui jopa oudolta kun on itsellänikin sellainen tunne, että ramppaan siellä vähintään kolmesti vuodessa. Keilauskausi oli saatu pakettiin, ja päätettiin sitten tehdä poikain (RK, PE) kanssa perinteinen keilausreissu Viroon. Tällä kertaa olimme hieman upgreidanneet matkaa, ja päätimme olla siellä oikein yötäkin. En ollut koskaan aiemmin käyttänyt Ikaalisten matkatoimistoa, mutta sieltä sai suht edukkaan matkapaketin laivamatkoineen ja hotelleineen alle 190€:n. Matkan olimme tilanneet 52 päivää etukäteen; vähän alkoi hermostuttamaan kun esimerkiksi laivamatkan tietoja ei ruvennut kuulumaan, mutta kaikki oli lopulta kuitenkin järjestyksessä 24 tuntia ennen laivan lähtöä. 

 

Laivana oli Tallinkin Megastar, ja lähtöaika oli klo 10.30, mutta tuttuun tyyliin se varmasti keulisi joten satamassa pitäisi olla hyvissä ajoin. Mä olen aina ottanut sporan steissiltä, mutta tänään päätin mennä metrolla Ruoholahteen ja kävellä sieltä Jätkäsaaren poikki Länsisatamaan, kun alue on jäänyt mulle aika vieraaksi. Sattumoisin PE oli tuli samalla metrolla, yleensä hän jättää saapumisen viime tippaan. Kävely sopi hänellekin.

 

Metroasemalta oli vajaan kahden kilometrin kävely. Meidät pysäytti sekapäiseltä vaikuttava nuori neito, ja sanoi olevansa vähän pulassa, ja pyysi meitä tilaamaan hänelle taksin. Hänellä oli jostain syystä valtavan kokoinen tyynykin mukana, ja muuten näytti siltä, että edellisen illan juhlat olivat venyneet aamuun asti. Emme kuitenkaan suostuneet taksin tilaamiseen kun vaikutti siltä ettei neidolla ollut edes rahaa maksaa kyytiään, ja jos meidän yhteystiedot jäisivät taksikeskukseen niin joutuisimme itse kuseen. 

Jätkäsaaressa on tällainen.

RK oli jo satamassa, kuten oli helkkarin moni muukin matkailija. Olimme tehneet check innin jo edellisenä päivänä, mutta RK oli alkanut kikkailemaan jotain, ja vaikka hänelläkin oli puhelimessaan QR-koodi niin lippuportilla laite sanoi "matkaa ei löydy" tms. RK joutui sitten hakemaan vauhtia uudelleen noutamalla automaatista fyysisen lipun, se sentään toimi. Kymmenisen minuuttia jouduimme odottamaan, ennen kuin laivaan päästettiin sisään. Melkoinen ryysis oli kyllä.

 

Menimme pubiin, saimme jopa ikkunapöydän. Emme ängenneet jonoon vaan odottelimme rauhaksiin kun tarjoilija tuli kysymään pöydästä juomatilaukset, olipa hyvä palvelu. Tilasimme tietysti kaljat, ja katselimme loittonevaa Hesaa. Väkeä oli paljon, osa istui terassilla ulkona ja mietinkin, miten lämmin siellä mahtaisi olla. Säätiedotus oli povannut meille todella huonoa säätä, sateen pitäisi alkaa puolilta päivin ja jatkua koko yön, eikä lämpötilakaan päätä huimaisi. Kävimme PE:n kanssa katsomassa kaupan tarjontaa, mutta jätimme ostotapahtumat seuraavalle päivälle. Sen sijaan haimme vielä toiset bisset, jotka ehdimme parahiksi juoda ennen saapumista Tallinaan, matka-aika oli tänään jämptisti pari tuntia. Matkaa vauhdittamaan tuli skottilainen trubaduuri joka oli ehkä vähän turhan kovaääninen, seurustelusta ei meinannut tulla mitään. 

Meri tyynenä.

 

Lauantaiaamu Tallinnanlaivalla.

Kesän 2026 suosikkijuomia niin täällä kuin Singaporessakin.

Vaikka notkuimme laivalla vielä tovin sen saapumisen jälkeen, niin silti matka laivasta terminaalirakennuksen ulkopuolelle kesti aikansa, ja joutui lonnimaan tuskastuttavan hitaasti väentungoksessa sairaiden ja humalaisten ihmisten keskellä. Sade alkoi kuin parahiksi siinä vaiheessa kun pääsimme kadulle. Sateenvarjo oli mukana, mutten viitsinyt kaivaa sitä repusta, sillä hotellimme Metropol ei ollut kovinkaan kaukana satamasta. Poikkesimme ensin kuitenkin Nautica-kauppakeskuksessa, ja haimme hieman juotavaa ja sinappia; hetken päästä kadutti ettei tullut ostettua sipsejä evääksi. Vessahätä alkoi kyllä olemaan infernaalista luokkaa, joten kun viimein pääsimme hotlaan niin piti ensimmäisenä mennä vessaan. Sen jälkeen pystyi keskittymään sisäänkirjaukseen: olimme saaneet jo laivamatkan aikana tekstarin, että sisäänkirjautuminen olisi käynnissä, ja RK ja PE saivatkin itsensä chekattua sisään, mutta minulle se herjasi koko ajan virhettä (informatiivisuus oli kaukana, kun linkkiä klikatessa tuli pelkkä "Tapahtui virhe"). Menin sitten tiskille tekemään check inin, ja virkailija tiesi sanoa huoneeni siivouksen olevan vielä kesken. Totesin sen olevan vähän omituista kun kerroin saaneeni tekstarin jossa sanottiin huoneeni olevan valmis. Virkailija totesi vain tyyliin "joo se viesti lähetetään kaikille, vaikka huone ei olisikaan vielä valmis" tms :D Joka tapauksessa, hän neuvoi odottamaan 20 minuuttia ja kokeilemaan sitten uudelleen. 

Kun hätä on suurin, on seurauksena tämä?

 

Hotellimme.

Hotellin ala-aula.

Hengailin hetken PE:n huoneessa, ja kun kokeilin check iniä uudelleen, meni se tällä kertaa läpi. Huoneeni oli valitettavasti ykköskerroksessa, kun PE:n huone oli kutoskerroksessa ja RK:n nelosessa. Respasta olisi saanut fyysisen avainkortin, mutta puhelimen kautta avautuvan nettisivun kautta huone aukesi myös, en sitten tiedä miten sellainen ovenavaus onnistuisi pikku tuiterissa. Joka tapauksessa, huone oli ihan kelpo, vaikka sellainen ysärimeiningin vivahde siinä oli, suihkuverho oli ehkä karseinta koko huoneessa. Pieni jääkaappi oli, mutta en huomannut vasta kuin pois lähtiessä ettei se ollut edes päällä (säilytin siellä sinappeja ja paria juomaa), ja toisin kuin RK:n huoneessa, minullakin oli ilmalämpöpumppu ja sain huoneeni lämpötilaa säädettyä.

Näkymä PE:n huoneesta oli parempi.

Appi, millä hotellihuoneen oven sai auki.

 

Oma huone.

Mun hotellihuoneen ikkunasta oli tällaiset näkymät.

Kauaa meillä ei ollut aikaa ihmetellä, kun piti lähteä suoriutumaan kohti Mustamäetä, ja siellä olevaa Elamus Bowling-keilahallia. Olisikohan tuonne ollut 8 kilometrin matka, joten taksi oli must. RK oli käyttänyt Boltia, ja toimi tänään meillä taksivastaavana. Vettä satoi nyt rehdisti, huomasin jättäneeni sateenvarjon hotellihuoneeseen. Sen olisi vielä ehtinyt hakemaan, mutta kun ei muillakaan ollut niin laiskuus voitti. Taksikin tuli muutamassa kymmenessa sekunnissa tilauksesta.

Mustamäen keilahalli & ostari.

Keilahallin sijainti Mustamäessä.

Olimme käyneet täällä 3,5 vuotta aiemminkin, mutta silti teimme samat virheet kuin viimeksikin emmekä meinanneet löytää oikeaa ovea sisään (pääoven vasemmalla puolelta piti mennä sisään, ja nousta raput ylös).  Samassa paikassa oli isohko spa, joten paikka muistutti hieman ehkä Vantaan Flamingoa. Olin varannut radan puolitoista viikkoa aiemmin - hyvä niin, sillä varauksia näytti olevan melkoisesti vaikka ratoja olikin peräti 16. Varaus ei todellakaan ollut helppo rasti, sillä vaikka yritin kirjautua jne, mutta koska sivut olivat vain viroksi niin ei meinannut mitään tulla mistään, ja lopulta homma hoitui sähköpostikyselyllä. Valmistautumattomuus vähän vaivasi meitä, sillä olisimme halunneet ehkä jonkun pienen suupalankin. Tilasimme lopulta 1,5 tunnin keilavuoron, kolmet kengät, kolmet kaljat ja kahdet ruuat. Hintaa tuli 94€. 

Ilmottaudu tässä.

Olimme vähän etuajassa, mutta virkailija päästi meidät radalle heti. Viereisillä radoilla oli lapsiperheitä, mutta ne eivät haitanneet meitä emmekä me toivottavasti heitä. Ehkäpä lauantaista johtuen täällä oli hohtokeilaus menossa (en nyt ehkä ole sen suurin fani), mutta radan valoisuutta sai säätää. Meillä oli oletuksena "valot päällä", ja se kelpasi meille hyvin. Heittelimme kolme täyttä kierrosta, olin varautunut huonoihin tuloksiin mutta yllättävän hyvin tuo meni meiltä kaikilta. Voiton vei tällä kertaa PE, se hänelle sallittakoon.

Baaritiski.

Keilahallin baaritiloja.

 

Game on!

Ennen lähtöä kävimme vielä vessassa, joskin kaikki eri aikaan ja teimme kaikki saman virheen käymällä naisten vessassa. Sen huomasi paitsi pisoaarien puuttumisesta myös vessan siisteydestä ja hajusta. Epäilimme kyllä jonkun sikailleen ja vaihtaneen vessanoven kyltit keskenään, tai sitten olemme vaan kaikki huonoja tulkitsemaan virolaisia naisten ja miesten kuvia. RK tilasi Boltin, joka tuli taas muutamassa sekunnissa vielä vanhat matkustajat kyydissään, ja läpsystä vaihto.

 

Seuraavaksi jatkoimme Sõle Grill-nimiseen armenialaiseen ravintolaan Pelgulinnaan. RK oli käynyt täällä joskus aiemmin ja kehui paikkaa, kun ei liikaa välittäisi ravintolan ulkonäöstä. Se olikin kieltämättä kummallinen, eikä tällaiseen paikkaan olisi tullut muuten koskaan mentyä. Alakerta oli ahdas, käteen iskettiin ruokalista. Kielimuuri oli jonkunlainen ja luulimme kömpelösti, että tilaus piti tehdä tiskillä. Valitsimme sitten nopeasti sapuskamme, päädyin itse annokseen jonka oletin olevan lammassaslik (ja sitä olikin). Tilauksen jälkeen meidät ohjattiin yläkertaan, valitsimme ahtaan ikkunapöydän. Ruuan tulossa kesti jonkun aikaa, vaikka muita asiakkaita ei kauheasti ollutkaan. Ensiksi tuli sellainen yhteinen jaettavaksi tarkoitettu lohkolautanen jossa oli alkusalaatteja, mutta ei omia lautasia joten syöminen oli vähän hankalaa, sekä leipää. Vihannespuoli oli osittain pikkelöityä josta en niin välitä, mutta leipä oli hyvää. Pääruoka olikin sitten täyttä timanttia; siinä missä kreikan souvlaki on sitkeää ja kuivaa, tämä lammas oli eri maukas ja murea, vaikka se oli selvästi duunattu grillissä (talon takaa piipusta nousi melkoinen savu). Pikkelöidystä sipulista tietysti miinus, mutta muuten annan ravintolasta arvosanaksi 4/5. Vaikka kielimuuri olikin ja esimerkiksi kortinlukija oli pelkästään venäjäksi (ja totta kai se alkoi silloin kyselemään pin-koodia) niin mukava tunnelma oli kippolassa. Jälkkäriksi RK haki meille vielä Ararat-brandyt. Hinta / naama oli about kolmenkympin luokkaa juomineen.

Armenialainen ravintola.

Kippola sisältä.

Rappukäytävä kakkoskerrokseen oli fiini.

Yläkerran ruokalatilat.

Nätisti pakatut aterimet.

Yhteiset alkupalat.

Olipas hyvvee!

Brandya jälkkäriksi.

Seuraavaksi taas Boltin tilaukseen, tälla kertaa kuski vähän sähläili. Ajoi tietysti monikaistaisen tien toiselle puolelle, ja kesti vähän aikaa ennen kuin pääsimme tien yli. Juuri kun olimme tarttumassa oven kahvaan, äijä lähti ajamaan ja teki U-käännöksen, ja ajoi tien toiselle puolelle. Piti sitten taas odottaa vihreää valoa ja olimme varma, että äijä häipyy ennen kuin pääsemme sisään. Mutta ehdimme.

 

Ajoimme Telliskiveen. Aluetta hehkutetaan minusta turhaan, ei siellä ikinä ole mitään. No, yksi kiva baari oli, jossa joimme parit juomat. Ehkä se vaatisi aurinkoisen päivän, eikä synkkää kaatosateista iltaa kuten nyt. Koitimme mennä vanhaan "junavaunuun" kaljalle; tällä kertaa se oli auki mutta niin täynnä, että päätimme tilata jälleen taksin ja suoriutua kylille. Hätäillen funtsimme menevämme ensin hotellille, mutta lennosta kysyimme olisiko mahdollista vaihtaa vielä kohdetta. Kuskille kävisi jos heittäisimme pienen tipin. Suostuimme tähän. Käytimme neljästi taksia, olisikohan nuo maksaneet yhteensä nelisen kymppiä. Huomattavasti kalliimpaa kuin Liettuassa, jossa olen käyttänyt Boltia enemmänkin.

Vähän on eestiläinen meininki...

Tällaiset vessat aina vähän jännittävät...

Menimme Vallibaariin, joka on kovan luokan räkälä ainakin Tallinnan vanhankaupungin alueen mittapuulla. Nytkin paikka oli täyteen ammuttu, taisipa tällä kertaa olla pari naisasiakastakin. Muuten asiakaskuntaa yhdistää enempi ja kovempi humalatila. Paikka retostelee olevansa soviet eran kippola 50 vuoden takaa, ja sitä se kieltämättä onkin henkilökuntaa myöten. Täällä istuttiin baaritiskin ympärillä joten paikka on aika pieni eikä sosiaalisilta tilanteilta pysty välttymään. Meidän "riesaksi" tuli giniä lipittävä ukko, joka oli joskus asunut Suomessa ja osasikin jonkunlaisesti suomea. Vähän arvelutti kun ukko tuntui olevan melkoinen tuuliviiri, enkä ollut varma oliko hyväntahtoinen vai mörköpöhnäinen. Juomaksi tilasimme oluet ja Milli Mallikas-drinksut, jälkimmäisestä arvosana 5/5.

Vallibaar on kyllä melkoinen mesta!

Vallibaar sisältä.

Suihkulähde sateessa.

 

Elokuvateatteri Soprus.

Vettä tuli edelleen taivaan täydeltä kun lähdimme etsimään uutta baaria. Ehkä se vähän hillitsi meininkiä eikä ihmisiä ollut liikenteessä niin paljoa. Menimme sporttibaariin jossa tilasimme jonkunlaisen shottilaudan (5 shottia 15€:lla) ja oluet. Viereisessä pöydässä oli kosovolaisia urheilijoita yhteneväisistä asuista päätellen, olisivatkohan olleet lentopalloilijoita. Jatkoimme täältä vielä toiseen sporttibaariin, jonne RK:lla oli vanhoja drinkkilippuja. Päiväykset olivat menneet ajat sitten umpeen, mutta RK kertoi asustavansa talvet ulkomailla eikä ole ehtinyt käymään, joten tarjoilijaukko laski kuin laskikin meille ilmaiset bisset. Olimme käyneet täällä joskus aiemminkin, mutta nyt vasta huomasimme miten iso kippola olikaan kyseessä. Seinälle oli roudattu Mika Häkkisen vanha formula-auto.

Tanker-baari.

Shotteja tarjolla.

 

Kello alkoi olemaan puolen yön paikkeilla, ja kävelimme kaatosateessa ja kylmissämme hotellille. Haimme huoneistamme vielä aiemmin päivällä ostetut kaljat ja menimme PE:n huoneeseen ne dokaamaan. PE:tä ehkä vähän hermostutti kun järjestyssäännöissä oli mainittu ettei vieraita saa olla huoneissa enää klo 22:n jälkeen, mutta eipä tuosta tullut kukaan mitään sanomaan. Yhden kieppeillä palasin omaan huoneeseen ja sain vielä huoneeni ovenikin auki puhelimella. Otin suihkun ennen nukkumaan menoa toivoen sen selvittävän päätä ja vähintäänkin poistamaan koko päivän aikana kertyneen bakteerisen saastan minusta. Kaupasta olin onneksi ostanut myös puolentoista litran vesiputelin; olin googlaillut voiko Viron vesijohtovettä juoda ja vastaus oli vähän epämääräinen "yleensä voi" tms. Mutta entä jos ei nyt ole se yleensä?

Calling it a day on a wet evening.

Aamulla heräsin megaluokan krapulaan. Olimme sopineet menevämme aamiaiselle yhdeksältä. PE ilmoitti olevansa nälkäinen ja suuntavansa sinne, minä seurasin pian perästä mutten saanut syödyksi oikein mitään. Appelsiinimehua koitin juoda lasillisen; se oli pahin mehu mitä olen koko elämäni aikana juonut, tuli väkisinkin mieleen oliko kyseessä jonkunlainen maukas vitsi ja joku oli kussut siihen. Muutaman lihapullan söin, ne olivat ihan ok. Sitten oli pakko todeta PE:lle, että minun täytyy palata välittömästi huoneeseen kun tunsin legendaarisen hissipojan olevan liikenteessä. Onneksi kerkesin huoneeseen ja väärään suuntaan suoritetun ruuanjakelun päätteeksi otin puolentoista tunnin päikkärit. Herättyäni olo oli hieman kohentunut. PE laittoikin jo viestiä, että kello olisi kaksitoista ja olisi aika suksia takaisin satamaan. Check outin olisi voinut niin ikään tehdä puhelimessa, mutta ei tullut jotenkin sellainen mieleen ja kävin kertomassa respassa olevani valmis lähtöön.

Maistuuko aamupala?

 

Tässä kaikki mitä sain syödyksi buffet-aamiaiselta.

 

Koko edellispäivän kestänyt sade oli viimein loppunut, joskin ehdimme juuri kävelemään hiljaksiin satamaan kun vesisade alkoi uudelleen. Kävimme tsekkaamassa sataman kaupan, mutta en löytänyt sieltä mitään. PE ja RK olivat käyneet mun uusiounieni aikaan kaupassa hakemassa jo brenkkua, joten heilläkään ei kauppaan ollut asiaa. Notkuimme sitten satamaterminaalissa kunnes viimein kuulutettiin ovien olevan auki laivaan. Repun raahamisessa oli tullut lämmin, mutta lämpötila laivalla oli vähän holotna. Menimme baariin istumaan, yleismeininki oli huomattavasti rauhallisempi paluumatkalla, eikä pelkästään vain meillä. Matka kesti sen kaksi tuntia, kävin hakemassa kahvilasta patongin ja limun, PE otti pelkän kahvin ja RK uskalsi tilata oluenkin. Pari venäläistä mumeksia sen sijaan olivat juoneet kunnon päiväkännit, ei toinen meinannut enää pystyssäkään pysyä. Juttujen tasosta en tiedä, mutta kovasti tekohampaiden täyttämissä suissa tuntui pyörivän "blyat"-sana. Absurdia. 

Krapulakävelyllä.

 

Talsinki. Siellä tulevaisuuden bileet.

 

Tallinnan satamassa. Ei tainnut olla meidän laiva.

Sataman D-terminaali.

Ennen poistumista kävimme vielä PE:n kanssa tekemässä ostoksia laivan kaupasta. Itse ostin Pp:lle hänen pyytämänsä Piperin Marilyn Monroe-shampanjan ja itselleni kolme pientä BuzzBallz-tölkkiä joita joimme taannoisella Singaporen matkallamme. Se toi ikävän lisäpainolastin muutenkin jo painavaan reppuun, mutta toisaalta Tallinnan vesisade oli ehtinyt jo Hesaankin asti joten joutuisimme ottamaan sporan metroasemalle joka tapauksessa. Yllättävän paljon matkailijoita oli poiskin päin ja terminaali meni melkoisen tukkoon ja ratikat tietysti myös. Sen verran oli vielä olo krapulainen, että paluumatka otti tosissaan voimille, ja unettikin kovasti. Kotiin pääsin viimein puoli viiden aikaan.

 

* * * *

Arvio reissusta: Olipahan sellainen ns. vanhan liiton dokausreissu. Ei tuollaisia enää tässä iässä oikein tahdo jaksaa (vaikka olinkin nuorin koko porukasta). Nuutunut olo tuntui vielä seuraavana päivänä töissäkin, joten olisi pitänyt PE:n tavoin ottaa lomaa töistä maanantaiksi. Laivamatkat onnistui, keilaus samoiten, hotelli oli kohtalainen, armenialainen ravintola hyvä, kelit umpisurkeat, fyrkkaa meni parisataa, seura ihan mukava joten annetaan arvosanaksi mitäänsanomaton 3/5.

939# Singapore, 7

22.5.-23.5.2026, +31, Haze, Singapore

 

Herätys inhimilliseen aikaan, eli vasta klo 8.30, ja sittenkin torkutin pari kertaa. Menimme ensimmäiseksi tekemään toiseen huoneistamme late check out-pyynnön, se maksoi 150$, eli 104€. Aika hapan hinta, mutta koska tänään paluukoneemme lähtisi Hesaan vasta klo 21.35 niin olisi vähän ikävä notkua tien päällä klo 12 asti kamat kannossa. 

Sitten aamiaiselle, se oli huomattavasti parempi kuin edellisenä aamuna, ja nyt meininki oli huomattavasti rauhallisempaa kun aamiaissalista puuttui 200 intialaista ja heidän aiheuttama kaaos. Jopa aamiaiskomponentit olivat parempia, ei ollut ihan tietoa mitä ne kaikki olivat mutta kiinalaismumeksi suositteli ja hyviä olivatkin (ja sienettömiä). Sitten vetäydyimme omiin oloihin aina puoleen päivään asti. Itse en saanut uusiounien lisäksi mitään aikaiseksi. 

Aamiainen oli parempi kuin edellisenä aamuna.

Kahdeltatoista AT teki check outin, ja tuli sitten minun huoneeseen crashaamaan. Muutama tunti siinä meni, lähdimme sitten vähän ulos. Emme keksineet muuta kuin mennä Singapuran ostoskeskukseen, ja kävimme ostamassa vähän paitoja. Tämän jälkeen poikkesimme kahville Tim Hortonsiin. Otimme medium-kokoiset cappuccinot, mutta ne olivat jättimäisiä mukeja. Onneksi puolet kupista oli pelkkää vaahtoa. 

Jonkunlainen pyhäkkö tämä on, Japanissa hokora.

Vielä uuttakin rakennetaan.

Tsufeet ja AT:n paakkelsi.

Palasimme hotellille ja jatkoimme lollerointia. Neljän maissa menimme lähistöllä olevaan Domino's-pizzapaikkaan. Halusimme syödä paikan päällä, se oli vähän erikoinen ratkaisu. Teoriassa mahdollista, mutta ne joutui syömään lautasten sijaan pahvilaatikosta ankeilta tuoleilla istuen, edes aterimia ei ollut. Jostain ukko kaivoi sitten kertakäyttöhaarukan ja -lusikan (??), veistä ei ollut. Pitsa itsessään oli ihan ok.

Domino's oli pelkkä noutokippola.

Pitselätystä mahantäytettä pitkälle lennolle.

Hotellilla otimme vielä suihkut. Kuudelta pakkasimme loput kamat, ja teimme minunkin huoneeseen check outin. Pyysimme respaa tilaamaan meille taksin, se tulikin välittömästi. Kuskina oli vanha ukko, jota ei oikein tuntunut kiinnostavan. Lisäksi oli iltapäiväruuhka, joten matka kentälle tuntui tuplapitkältä. Olimme kuitenkin lähteneet sen verran hyvissä ajoin, ettei pieni viivästys haitannut.

Olimme tehneet tuttuun tapaan lennolle check inin netissä, mutta emme olleet saaneet boarding passeja sähköisesti, vaan meidän piti mennä lähtöselvitystiskille tunnistautumaan. Jonoa ei ollut juurikaan, ja homma hoitui helposti ja nopeasti. Meillä oli paikat rivillä 60, mulla keskipaikka, AT:lla käytäväpaikka. Seuraavaksi skannasimme passit ja sitten olimmekin jo kansainvälisellä puolella. 

Changin lentokentällä taas.

Ottakaapa muut lentoasemat siisteydestä mallia!

Kosketusvapaa kosketusnäyttö.

Menimme ensimmäiseksi pubiin juomaan riistohintaiset kaljat, ja sitten tuhlaamaan loput rahat nannaostoksiin. Vaikka kenttä iso olikin, valinnanvaraa ei ollut kauheasti, olisin halunnut jotain paikallista kompiaista enkä mitään jenkkiroskaa. Jotain sitten lopulta löytyikin. AT kävi vielä sauhulla, ja itsekin poikkesin ihmettelemään meininkiä parvekkeelle; aurinko oli jo laskenut, mutta ulkona oli niin pistävä kuumuus, että piti palata äkkiä takaisin sisälle ilmastointilaitteen pauloihin. Menimme lopulta yytsäilemään lähtöportin lähelle, ja venaamaan koska pääsisimme turvatarkastukseen. Viimein siihenkin annettiin lupa, meni läpi heittämällä, joskin läppärit ja puhelimet piti laittaa brikalle. Koneen boardaukseen annettiin toista tuntia aikaa. Me olimme group 4:sessa, mutta aika nopeasti tuli meidän vuoro. Saimme veskat hyvin hattuhyllylle. Ikkunapaikalle viereeni tuli singaporelaisnainen. Edessämme istui lapsi isänsä kanssa, kakarassa tuntui olevan jotain vähän omituista. ADHD sillä nyt ainakin oli. Taakseni tuli tietysti lapsi potkimaan penkkiä. Vanhemmat tuntuivat olevan vähän plunssassa, ja AT:n vieressä käytäväpaikalla mies vaikutti myös sairaalta, istui koko lennon toppatakki päällä. 

Lentoaseman parvekkeella / röökipaikalla.

Helsingin ja Brisbanen koneet vierekkäin. Kumpaan menisi?

Lentoaika oli tänään 13h, pelkkä ajatuskin tuntui kamalalta. Kone lähti onneksi ajoissa, mutta muuten matka oli arvosanaltaan 1/5. Ruoka oli pahaa (vaihtoehtoina mudalta maistuvaa kalaa tai sitten sienipastaa, ja aamaissetti ei ollut juurikaan parempaa), edessä oleva kekara ärsytti ja takanaoleva potkija myös, pierun katku oli myös voimakas. Lisäksi pimeyden laskeuduttua päällemme alkoi valumaan vettä; sanoimme siitä lentoemännälle, joka epäili sen olevan vain kondensaatiovettä, mutta paljastui sitten kuitenkin hattuhyllyllä olevaksi vesipulloksi. Vessa meni epäkuntoon, juomatilauksemme jäi tulematta yms. Nukuttua emme saaneet. Kun kone laskeutui lopulta kymmentä vaille kuusi, niin oli kyllä sellainen olo ettei näitä pitkiä lentoja tosiaankaan kaipaile ollenkaan.

Pitkä setti edessä taas.

Mutakalaa.

Aamiaismunakasta.

Helsinki-Vantaa klo 6 aamulla.

Passintarkastus sujui automaatissa, aika moni tuntui sen feilaavan, mutta me pääsimme läpi. Matkalaukutkin tulivat suht nopeasti. Sitten vielä AT:n kanssa loppupuheenvuorot, ja sen jälkeen viimein taksilla kotiin. 

 

Loppumatka kotiin hoitui taksilla.

* * * *

Sellainen reissu tällä kertaa. Malesiasta annan arvosanaksi 2/5, Singaporesta 3/5. Olihan Singaporessa siistiä ja turvallista, mutta jotenkin paikalta puuttui täysin sielu. Kuala Lumpur taas spurgumesta. Kallista oli, eikä juuri nähtävää, joten ei varmaankaan tule ihan heti lähdettyä sinne uudelleen (tosin viime aikoina kun olen näin sanonut, olen joutunut palaamaan sinne muutaman viikon päästä).