943# Agios Nikolaos, 2

29.6.2026, Monday, +31, Clear, Agios Nikolaos, Greece

Hyvin tuli nukuttua kahdeksaan asti. Ilmastointikone oli aika äänekäs, mutta tehokas. Peittona oli pelkkä lakana (inhoan sitä), ja välillä tuntui hieman paleltavan, vaikka olin säätänyt sitä vähän lämpöisemmäksi ennen kuin menimme nukkumaan. Olin vähän yllättynyt miten Pp:kin nukkui kahdeksaan asti, kun yleensä on niin aamuvirkku.

Aamiaisaika oli klo 8-10. Menimme sinne ehkä puoli yhdeksän jälkeen. Se oli täynnä väkeä, ja oli jotenkin hyvin hermostuttavaa tungeksia siellä ihmisten välissä. Aamiainen oli kuitenkin yllättävän monipuolinen, kahvitkin tultiin tuomaan pöytään, laatukin ihan OK. Todennäköisesti kyllästynyt sihen jahka kuluu muutama aamu, mutta toistaiseksi se oli OK.

Raastepöydästä voipi aloitella.

Juusto- ja leikkelevalikoima.

Lämpimäisiä.

Hedelmiä.

Aamiainen lautasella.

Kiertelimme sitten vielä hotellin tiluksia. Löysimme kaikki uima-altaat, ne olivat yllättävän isoja. Uima-aika alkoi vasta klo 10, sitä ennen altaita puhdistettiin, joten aamu-uijia paikka ei suosinut. Pelasimme pari vetoa pinki-ponkia. Palasimme sitten huoneeseen, ja päätimme lähteä vähän tutustumaan kylille päivän valossa. Helkkaristi kuluu aina aikaa kaikenlaiseen valmistautumiseen ja huuhaan, kuten nytkin. Aurinkorasvaa pitää laittaa ja reppua pakkailla, ja matkaan pääsimme vasta lähempänä puolta kahtatoista. 

Hotellin baari (ei tullut käytyä kertaakaan viikon aikana).

Baarin / lobbyn tiloja.

Hotellin tilukset olivat hyvin hoidetut.

Isoin uima-altaista.

Lähiranta oli pieni ja kivinen, emme käyneet.

Hotellin kolmas uima-allas.

Osassa huoneista oli omat "altaat".

Kävelimme ensiksi rantaa pitkin, ja kävimme tsekkaamassa Amaltean monumentin (Horn of Amalthea). Tämä metallista ja vihreästä lasista tehty runsaudensarvi nyt ei ollut mitenkään ihmeellinen, mutta kuului ns. pakollisiin nähtävyyksiin. Vastapäätä niemennokassa oli El Greco-hotelli, jota olimme miettineet omaksi hotelliksemme, mutta oli vain kahden tähden luukku; ulkoapäin se kuitenkin vaikutti ihan hienolta.

 

Rantaraitilla.

Pien perhonen.

Horn of Amalthea.

El Grego-hotelli, 2/5?

Jatkettuamme eteenpäin vastaan tuli Abduction of Europa-teos, joka oli sangen härkämäinen teos neljän metrin korkeudellaan ja kuuden tonnin painollaan. Ympärillä pyöri ärsyttävä vanhempi pariskunta joka näytti tekevän kaikkensa pilatakseen meidän ottamat valokuvat. Tässä kohtaa alkoi myös kuumimaan sen verran, että piti kaivaa jo hikipyyhe esiin; sekään ei auttanut vaan piti etsiä kahvila. Satamassa oli muutama, valitsimme Pier-nimisen kahvilan, josta saimme loistavat paikat.  Frappet maksoivat tippeineen 10€, saatiin vielä litran vesikin kaupan päälle.

Abduction of Europa.

Härkää sarvista ja muualta.

Puuttuiko kahvilan nimestä kenties U-kirjain?

Näkymät kahvilasta.

Frappet 5/5.

Kävelimme Voulismeni-”järveä” ympäri, nousimme ylös näköalapaikalle. Siinä oli kiva baarikin, joten jäimme siihen drinksuille; tilasimme Aperol Spritzit, ne maksoivat 10€ / muki. Tarjoilija oli vähän väsähtäneen oloinen ukko, mutta juomat olivat ihan OK. Ne nautittuamme lähdimme kävellen kohti hotellia, poikkesimme välillä muutamaan kauppaan katsomaan, jos saisi kuivaa Cair-skumppaa, mutta valitettavasti ei tärpännyt. Ostimme sitten vettä ja sipsejä.

Silta päivänvalossa.

Näköalapaikalle piti päästä.

Kesä Agios Nikolaoksessa.

Yamas!

Kiitos kippola, palvelit meitä hyvin!

Agios Nikolaoksen kauppakatu.

Tämä vuvve tuli tutuksi viikon kuluessa.

Roussos Koundouros-patsas.

Liikenneympyrä päivällä.

Kisse päikkäreillä.

Jäähdyttelimme hotellilla hetken, siivoojakin oli jo käynyt. Vaihdoimme uimatamineet ylle ja aurinkorasvasimme lisää itseämme, ja painelimme sitten Almyros-rannalle. Merivesi oli sekoittunut ja viilentynyt, pintavesi oli vain 23 asteista, pohjassa 26. Omituista. Uskalsimme silti polskia about puoli tuntia. 

Ihmisiä vilvoittelemassa meressä.

Palasimme hotellille ja kävimme respan minimarketissa, joka sattui tällä kertaa olemaan jopa auki. Harmi vaan, että se oli niin sikahintainen, ettemme oikein viitsineet ostaa mitään. Yhden Alfa-oluen ostin, ja join sen sitten parvekkeella, Pp tyytyi kahteen Ice teahen.

Lähdimme syömään joskus seitsemän maissa. Meillä oli jo paikka tsekattuna etukäteen, sillä olimme jo päivällä päättäneet mennä Celesteen, olimme katselleet sitä jo eilisiltanakin. Kävimme ensin kuvaamassa Lato pros Kamaran, mikä oli ehkä puolen hehtaarin kokoinen arkeologinen alue keskellä Agios Nikolaosta, ja sitten järven kirkon (Fisherman's crypt). Ne oli nopeasti kuvattu, siirryimme sen jälkeen syömään. Meidät toivotettiin hyvin tervetulleeksi, palvelukin oli nopeaa. Otimme molemmat kleftikot, juomaksi puoli litraa rose-viiniä, olut ja vettä. Sapuskat olivat ihan ok, Pp tykkäsi tällä kertaa omastaan enemmän kuin minä. Oma arvosanani oli 3/5, Pp antoi 4/5. Jälkkäriksi tuli vielä talon tarjoamana pari taikinapalloa (pahahkoa), ja jonkunlainen tiramisu-juttu (hyvä). Parempi mieli jäi tästä kippolasta kuin edellispäivän ravintolasta.

Urkkapuisto.

Lato - vanhaa Agios Nikolaosta.

Arkeologisesta kaivauksesta oli tullut mopoparkki.

Fisherman's crypt.

Vanhoja maalauksia jätetty lojumaan ulkoilmavarastoon.

Veneitä lammen äärellä rauhoittumassa iltaa varten.

Illalliskippola Celeste.

Kleftiko.

Jälkkäri.

Paluumatkalla kävimme viinakaupassa ja ostimme pullon Cair-kuohuviiniä hintaan 12,20€. Telkkarissa meni Brasilia-Japani peli, joka oli kutkuttavassa 0-1 tilanteessa (lopulta Brasilia voitti ☹ ). Siitä sitten kävelimme kotiin, ylämäki sai jälleen hien virtaamaan, joten suihkuhan se oli kun kämpille päästiin. 

Kuu.

942# Agios Nikolaos

 28.6.2026, Sunday, +31, Scattered clouds, Agios Nikolaos, Greece

 

Heräsin klo 3.37 vatsan jiulintaan. Mä olen varma, että se on syöpä tms tappava tauti, joka korjaa minut pois kuleksimasta hyvinkin nopealla aikataululla. Mutta nyt ei ollut aika murehtia sellaista, sillä piti lähteä Pp:n kanssa Kreetalle Agios Nikolaokseen. Se oli Aurinkomatkojen valmismatkapaketti, joka oli tilattu noin kuukausi takaperin. Kohteen skouttaaminen oli jäänyt väliin, emmekä olleet koskaan tuolla oikein käyneet (pl. kerran retkellä muutaman minuutin drop outia lukuunottamatta ). 

Ennätin juuri ja juuri syödä aamiaisen, kun piti alkaa tilaamaan taksia klo 4.20. Se onnistui niin nopeasti, että kävelin raput alas ja näin kuskin jo kaasuttavan pois paikalta. Juoksin äkkiä laukkuineni perään, kuski hidasti, mutta lähti sitten kuitenkin menemään. Viittelöimällä sain sen kuitenkin vielä kerran palaamaan takaisin minut hakemaan. Olipas se ripeää toimintaa.

Muuten matka lentokentälle meni hyvin, olin siellä noin 4.50. Pp:tä piti odotella melkoinen tovi, meillä oli treffit sovittu viideksi mutta naikkonen myöhästyi 8 minuuttia vielä siitäkin. Aurinko oli jo noussut ja ilma tuntui lämpimälle tähän aikaan aamusta, vähän harmitti kun olisi ollut kivempi lähteä reissuun jos sää olisi ollut ikävämpi. 

Auringonnousu lentokentällä.

Ovi maailmalle.

Kesäaamuna väkeä riitti kentällä.

Check inin tekeminen lentokentän automaateilla oli tällä kertaa vähän tavallista haastavampaa, sillä automaatti ei löytänyt yhteisiä tietojamme, vaan jouduimme molemmat printtaamaan omat lappumme. Lopulta sekin onnistui ja saimme boarding passit ja matkalaukkutägit tulostettua. Laukun vieminen baggage droppiin ei sekään meinannut aluksi onnistua, mutta viimein saimme laukut matkaan. Sitten erosimme hetkiseksi Pp:n kanssa, sillä minä oli Finnairin silver-asiakas ja sain oikeuden Priority check iniin Pp:n jäädessä rahvaiden sekaan jonottelemaan. Oma turvatarkastukseni sujui heittämällä, Pp:tä jouduin hetken aikaa odottamaan. Hänen laukkunsa oli kurvannut sivuraiteelle, mutta lopulta veskaa ei tarvinnut penkoa vaan kuvista selvisi hälytyksen aiheuttaja.

Ensimmäistä kertaa Priority-turvatarkastus testiin.

Priority-turvatarkastuksessa ei ole jonoja.

Kävimme sitten siinä kakkoskerroksen kahvilassa juomassa kahvit, ja sen jälkeen ostamassa sipsejä ja vettä evääksi. Ostin vielä tarjouksesta patongin, jonka söin naamariin ennen lentokoneeseen menoa. Paikkamme olivat rivillä 15, kuuluimme group 4:seen. Minä istuin käytäväpaikalla ja Pp keskipaikalla, ja ikkunapaikalla oli joku vanhempi yksinäinen nainen. Heti aluksi kuulutettiin koneen lähdön myöhästyvän ainakin 40 minuuttia Kreikan täynnä olevan ilmatilan takia. Puoli tuntia odotettuamme kuulutettiin tulevan vielä 20 minuuttia lisää, mutta sitten kuitenkin kone lähti noin kuuden minuutin kuluttua. 

Lentoaseman photospotilla.

Lähtöportti tänään 35.

Lentokone odottelemassa meitä jo.

Lento itsessään sujui mukiinmenevästi. Penkit olivat Pp:n mielestä epämukavat selälle, mutta lämpötila oli sopiva, ei turbulenssia, ei potkivia eikä kiljuvia lapsia takana, muutama yskijä, ei pierunhajua. Tilasimme kuohuviinit, merkki oli vaihtunut sitten viime kerrasta. Minusta se oli silti ihan hyvää. Lopulta kone laskeutui vartin myöhässä Heraklionin kentälle, joten aika hyvin saatiin kirittyä menetettyä aikataulua.

Eväät lennolle.

Kone kesti perille asti.

Laskeuduttuamme odotti bussikuljetus.

Lentokenttä oli täynnä ihmisiä ja puolinainen eläintarhameininki siellä oli. Matkalaukkuja piti venailla melko tovi, mutta tulivat sitten lopulta viimeisten joukossa. Joku oli tehnyt jollekin melkoisen jullikan, sillä kentän ulkopuolella mies oli ottamassa vastaan vierasta, jonka kyltissä luki PornHubin mainos ja toivotettiin tervetulleksi joku ”näyttelijäkokelas”. Me puolestaan bongasimme oppaan ja meidät ohjattiin nopeasti bussille. Saimme veskat sisään ja hyvän istumapaikan bussista. Matkaa Agios Nikolaokseen oli reilut 60 kilometriä, joten ajattelimme matkan kestävän vähintään tunnin. Siellä oli kuitenkin tietöitä hidastamassa matkaa. Lisäksi hotellimme Miramare oli viimeisenä, joten saimme vielä kyläajelun samaan pakettiin.

Olipahan säpinää matkalaukkuhallissa.

Maisemia bussimatkan varrelta.

Päästyämme hotelliin meidät pakotettiin jättämään matkalaukut vartioimatta eteisaulaan. Pp kieltäytyi tästä. Meille jaettiin jokin lomake täytettäväksi, jota ei saanut täyttää haluamassaan pöydässä, vaan meidät ohjattiin baariin (jossa olisi pitänyt juoda joku tervetuliaisjuoma, mutta meitä kiinnosti vaan päästä tekemään check in mahdollisimman nopeasti). Lapun täytettyämme kävimme hakemassa avaimen jne muuta selvittelyä virkailijan kanssa. Grupieeri otti laukkumme ja saattoi huoneeseemme. Olimme olleet hieman huolissamme, millaisen huoneen saisimme, sillä olimme upgreidanneet omamme Deluxeksi, mutta koska finneä aina ukotetaan tällasissa asioissa niin pelkäsimme saavamme normihuoneen roskis-näkymällä. Varmistimme asian vielä respantytyltä, joka vakuutti asian olevan kondiksessa, mutta… 

Hotellin pääsisäänkäynti.

Huone ei ollut niin ruisku kuin pelkäsimme, mutta huonohko. Se oli sentään toisessa kerroksessa, henkilökunnan röökipaikan yläpuolella, näkymä parkkikselle. Heti ensiksi vastassa oli täysin turha huone, jossa oli pelkästään paskanen sohva, ei ikkunaa eikä muutakaan kuin se pelkkä sohva. Mutta huone toi deluxeen vaadittavat neliöt. Sitten oli käytävä jonka varrella oli puiset kaapit 80-luvulta, sisällä oli keskikokoinen jääkaappi ja turvakaappi, jonka käyttöliittymä oli sangen vaikea, ohjeet olivat vain ranskaksi ja espanjaksi ja siihen soveltuva kova-avain? Toisella puolen oli vessa ja kylppäri, jotka olivat suht siistit. Sitten makkari, kapeat sängyt, pieni telkkari, ja ilmalämpöpuppu. Kivilattia. Pieni parveke, jossa epämukavat penkit ilman pehmusteita, ja tilaa vei ilmastoinnin tuuletinlaite joka puhalsi kuuman ilman ja kondensaatiovedet suoraan parvekkeella istuvien riemuksi. Näkymä oli suoraan parkkipaikalle (ja parkkipaikalta suoraan meidän parvekkeelle). Lisäksi hotelli oli sijainniltaan kaukana kyliltä, 1,5 kilometrin päässä, joten aika lailla floppi oli tämä nytten. 

Huoneemme löytyi oikealta keskikerroksesta.

Hukkahuone sohvineen.

Makkari.

Kylppäri.

WC.

Näkymät parvekkeelta.

Kävimme tsekkaamassa vähän hotellin tiloja; se oli valtavan kokoinen sekä äärimmäisen sokkeloinen. Uima-altaita piti olla kolme, mutta löysimme vain yhden. Laskeuduimme raput alas, ja löysimme vastamäestä Minimarketin. Sieltä ostimme kaljaa, siideriä, ouzoa, sipsejä, jääteetä, limsaa ja vettä (hotellin jääkaappiin oli jätetty onneksi yksi puolentoista litran leka), maksoivat vain 17€ ja risat joka oli mielestäni edukas. Hotellin respan lähettyvilla oli myöskin jonkunlainen kauppa, mutta siellä oli näin sunnuntaisin ja keskiviikkoisin pitkä siesta, ja se oli nytkin kiinni.

Hotellin korkeimmalta tasolta näkyi Agios Nikolaokseen asti.

Yksi hotellin uima-altaista.

Lähikauppamme.

Istuimme sitten hotellihuoneen parvekkeella ryyppäämässä. Siihen ei enää iltapäivällä paistanut aurinko, mutta silti jostain kantautui heijastus ja Pp poltti otsansa. Vähän ennen viittä saimme sentään itsestään sen verran irti, että lähdimme kävelemään läheiselle Almyroksen uimarannalle, jonne oli matkaa joitakin satoja metrejä. Se oli matala hiekkaranta, eikä merenkäynti eli aallot olleet mitenkään superkovia. Vesi tuntui jäätävältä ja meidän kesti tovin ennen kuin uskalsimme kastautua. Meriveden lämpötilaksi mittasimme 26 astetta, joten ns. ”herrasmiesrajan” yli se oli, mutta silti olisi ollut suotavampaa hieman lämpöisempi wateri. Uimme varmasti yli puoli tuntia, sitten kuivattelimme itseämme rannalla jonkunlaisen tovin. Palasimme hotellille, ja kävimme vielä testaamassa uima-altaan; senkin vesi tuntui kylmältä vaikka oli 28 asteinen. Allas ei ollut kovin pitkä, mutta 2,65m syvä.

Biitsi.

Loivasti syvenevä ranta.

Näkymä mereltä rannalle.

Nämä raput piti aina nousta rannalta palatessa.

Hotellilla pikasuihkut ja dokailimme ouzon. Sen jälkeen valmistauduimme illalliselle menoon. Hotellin lähellä oli muutama ravintola, mutta kreikkalaiseen tyyliin menua ei oltu saatu verkkosivuille. Ne olivat kalapainotteisia, joten eivät meille allergioiden vuoksi sopineet. Kävelimme puolitoista kilometria kylille asti, mutta edelleenkään vastaan ei meinannut tulla muita kuin kahviloita ja baareja. Viimein keskustan ”lammen” luona oli muutama ruokaravinteli, mutta niissäkin oli tarjolla vain ”länkkäriskeidaa” eli junttihampurilaisia ja pihvejä tms. Kreikassa on mielestäni parhain ruokaskene koko maailmassa, ja siksi on sääli ja käsittämätöntä ettei niitä perinneruokia enää tunnuta tarjoavan. Viimein löysimme yhden kippolan, jossa oli tarjolla muutama kreikkalainenkin annos. Ihmisiä ei ollut paljoa, mutta päätimme jäädä siihen silti.

Auringonlasku värjäsi vastapäiset vuoret jännästi.

Hautausmaa.

Kissejä riitti Kreetallakin.

Kylän kujilla.

Liikenneympyrä.

Vielähän tänne olisi lisäjengiä mahtunut.

Pp otti kleftikon (lammasta) ja minä soutzoukakian (kreikkalaiset lihapullat). Alkupaloiksi pakotettiin ottamaan jotakin, otimme jonkun leipäsetin. Pp otti juomaksi lasillisen rose-viiniä, minä otin Mamos-kaljan. Ihanaa, että vielä jossakin sai kaljaa lasipullossa, niin paljon parempaa kuin tölkistä tai hanasta. Alkuleivistä annoin arvosanaksi 5/5, pääruasta 4/5 (Pp antoi leivistä 2/5 ja sapuskasta 3/5). Tarjoilija oli vähän hätäinen ja sisäänheittäjä jopa ärsyttävä, joten ehkä yhteisarvosana voisi olla 3/5.

Soutzoukakia.

Kleftiko.

Ravintolan lasku.

Kippolan nimi taisi olla Pacifae.

Kävelimme sitten takaisin, olimme superväsyneitä aikaisesta heräämisestä ja matkustuspäivästä johtuen, joten uni tuli nopeasti kun saavuimme hotellille. Toki piti vielä käydä suihkussa pesemässä illan hikoilemiset veks.

Silta yli synkän virran.

Kanava oli ihmisen tekemä, ja yhdisti Voulismeni-järven mereen.