maanantai 31. lokakuuta 2011

88# Twin Peaks

Mun on pitänyt jo pitkään katsoa Twin Peaks. Mä en ymmärrä miksen ole kyennyt. Sarjahan on uusittu telkassakin sen kymmenen kertaa, ja joka kerta oon suunnitellut sen kattovani, mutta aina on jäänyt.

Viime viikolla päätin ottaa itseäni niskasta, ja hoitaa pois tämän epäkohdan. Kävin ostamassa Twin Peaksin DVD-boksina. Maksoi Anttilassa ~35€, netistä olisi saanut varmaan puolet halvemmalla, mutta väliäkös sillä. En vaan jaksanut odotella sitä päiväkausia, ja poksi ei olisi kuitenkaan mahtunut postiluukusta, joten laiska kun olen, niin ostaminen tuntui helpommalta.

Olen nyt katsonut pilottijakson ja muutaman jakson päälle. Sarja tuntuu vähän omituiselta, erikoiselta, mutta ei huonolta. Mielenkiintoiselta. Jännittävältä. Pitää oikein hillitä itseäni, etten käy lukemassa juonipaljastuksia.

En tiedä miksi asia tuli yhtäkkiä ajankohtaiseksi. Meinaan, mähän olen (tässäkin?) asiassa 20 vuotta myöhässä. Noh, mähän etsin uuteen puhelimeeni kunnon soittoääntä (ei kellään olisi mitään kivaa ideaa soittoääneksi?). Twin Peaksin tunnari on kaikkein hienoin sarjatunnari mitä on! Ollut minullakin puhelimen herätysäänenä pitkään. Sen sentään tiesin, vaikken sarjaa muuten ollut koskaan nähnytkään.

Toinen mielleyhtämä on tietysti sijainti. Washingtonin osavaltio Usassa on ehdottomasti lempiosavaltioni. Eikä vähiten siksi, että siitä on lyhyt matka Kanadaan ;) Mutta se on ilmastoltaan keskieurooppalainen, ihmiset ovat juntteja kuten Suomessa ikään. Jos mun täytyis joskus Suomesta lähteä esim. pakolaiseksi, niin suuntaisin Amerikkaan. Ensin New Yorkiin, ja kun oppisin maan tavoille niin voisin suunnata Seattlen tienoille.

Lempibändini Nirvana asui Washingtonissa. He kuvailivatkin asuinkaupunkiaan [Aberdeenia] kuin Twin Peaks ilman jännitystä.

Motiivini kyseisen kulttisarjan katsomiseen ovat siis irrelevantit. Väliäkös sillä, korkeintaan voin tykästyä jopa itse sarjaankin.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

87# Talvi-aika

No onhan se nyt täysin järjetöntä ruuvailla kelloja edes takasin, jos pituuspiiri ei kerran muutu? Miten joku on voinut keksiäkin niin mielipuolisen idean, ja miten se on saanut eurooppalaisen konsensuksen? Vaikka meneehän siitä pohja pois, jos muu maailma ei siirry perässä.

No joo, onhan tämä viikonloppu nyt sitten tunnin pidempi, joten ei siinä mitään. Mutta vituttaa kun on säkkipimeää jo viideltä. Miksei vaan voitu pysyvästi jäädä kesäaikaan? Miten talviaika voi olla oikea aika, kuka sen on edes "keksinyt"?

Ihmetyttää kun siirrettäessä talviaikaan siihen tottuu viidessä minuutissa. Kesäaikaan totuttautuminen vie viikon.

Monet teknisten laitteiden kellot osaa siirtää itsensä talviaikaan automaattisesti, hyvä niin. Mutta esim. lieden kelloa en osaa edes siirtää muuten, kuin vetämällä sulaketaulusta vähäksi aikaa virrat pois. Buutin jälkeen kellon saa kätevästi siirrettyä. Radion kello on aina yhtä perseestä, joka kerta joutuu kaivamaan sen ohjekirjan. Miten kellon siirtämisestä on saatukin niin helvetin vaikeaa?

Ja sitten täytyy mennä tietysti myös porukoille kelloralliin. Olen kokeillut sitäkin selitystä, että nythän kellot ovat jo valmiiksi kesäajassa. Ei mene läpi.

Tein tänään pitkän kävelylenkin lähimetsään. Tuntui, että luonto oli siirtynyt niin ikään talviaikaan yhdessä yössä; lehdet olivat pudonneet, kasvit kuihtuneet, taivasta peitti sellainen harmaa kansi kuten aina talvella. Valonmäärä tuntui väheneen merkittävästi, vaikka olikin vasta alkuiltapäivä. Sisällä joutuu polttamaan lamppuja päivälläkin. Ja päivänvalo lyhenee vielä kaksi kuukautta.

Lumentulo olo on vain ajankysymys. En uskalla edes katsoa säätiedotusta. Parempi että tulee sitten yllätyksenä.

Isä on toista mieltä. Hän joutuu lähtemään viikolla Itä-Suomeen autolla, ja pyytää että menen kaivamaan auton talvirenkaat valmiiksi autoon häkkikellarista, käy vaihdattamassa ne alkuviikosta. Ruoho vihertää vielä, mutta kohta sitä ei nähdä puoleen vuoteen.

Mutta onneksi talviaikaan siirryttiin vasta nyt. Joskushan se oli vielä älyttömämpää kun talviaikaan siirryttiin jo syyskuussa. Toisin sanoen, talvi alkoi silloin jo kuukautta aikaisemmin... Eli jos talviaikaan ei siirryttäisi ollenkaan, niin silloinhan sitä ei edes tulisi :)

Koska talvihan ei tuota nautintoa kenellekään.

lauantai 29. lokakuuta 2011

86# Naapuri

Siitä on ollut ennenkin huolta. Naapurista.

Hyvä naapurihan on sellainen, että sitä voi korkeintaan moikata. Ei pysähdy juttelemaan. Ei kyttää. Ei melua, eikä rymyä, eikä käytä huumeita eikä juopottele eikä omista lemmikkikäärmeitä tai -hämähäkkejä. Aina parempi, jos on hiljainen ja hajuton ja mauton. Ja kunniallinen.

Mun seinänaapurissa asuu 50-vuotias yksinelelevä äijä. Työtön se on, ja tottakai alkoholisoitunut ja syrjäytynyt. Kavereita sillä ei juuri käy - naisesta nyt puhumattakaan. On jaksoja, jolloin ukko on välillä jopa ok, se revittää karaokea mutta päiväsaikaan. Iltaisin ei kuulu seinänläpi kuin kuorsaus tai aivastus.

Nyt ukosta ei oltu kuultu mitään aikoihin. Sen ulko-oveen oli ilmaantunut keltainen post it tarra, jossa kerrottiin, että häntä on yritetty tavoittaa, ja toivottu, että ottaisi yhteyden kaveriinsa. Lappu oli ovessa toista viikkoa, kunnes se viime viikonloppuna katosi ovesta.

Maanantaina aamuyöllä heräsin jossain vaiheessa kolinaan. Kuulin, miten rapussa möykkäsi joku. Välillä soitettiin ovikelloa, välillä taottiin ovea nyrkeillä tai sitten joku vain käveli ovea päin. Jaaha, naapurihan se varmaan siellä. Aina kun olin valahtamaisilla uneen, ovikelloa soitettiin. Menin sitten katsomaan ovisilmästä, siellähän se naapuri oli tillin tallin. Välillä soitti minun ovikelloa, välillä vastapäisen naapurin, ja välillä vain huojui tai keskittyi pystyssä pysymiseen. Äijä on varmaan hävittänyt taas avaimensa ja tullut lehdenjakajan imussa rappuun.

Yöunet jäivät siis taas joihinkin vaivaisiin tunteihin. Nousin seitsemältä. Rapusta kuului örinä, mutta ovisilmästä ei ihmispersettä enää näkynyt. Oli ilmeisesti jostain syystä noussut kerrosta ylemmäs. Örinä kuului vieläsilloinkin kun lähdin töihin. Huoh.

Tämä ei ole ensimmäin kerta kun näin tapahtuu.

Pari päivää myöhemmin näin äijän taas pyörivän sekapäisenä parkkipaikalla joskus kahdeksan aikaan illalla. Huutelevan kaikenlaisia saatania. Päätin lähteä evakkoon porukoille.

Vituttaa tämä paskasa. Mitä sille voi tehdä? En koe olevani niin synnitön, että tekisin siitä valituksen jonnekin, miksei joku naapuri voi tehdä? Joku kyllä kävi kerran sen ovea takomassa kun se luukutti musiikkia (päiväsaikaan) lujalla, mutta se ei kuullut ovikelloa, joten naapuri ilmeisesti jätti asian siihen. Lisäksi muo huolestuttaa, että mitä jos se sammuu joku kerta röökin kanssa kämppäänsä? Polttaa ittensä ja meitin.

Alakerran naapurissa asuu vastaavanlainen jätkä. Senkin löydin pari kertaa rapusta sammuneena kun lähdin aamulla töihin, oli hajoittanut nimitaulut ja lastenratteet ja heitellyt tavaransa pisin rappukäytävää. Kerran näin sen kusevan ovea päin. Ja semmosta pientä. Mutta se äijä vähän ryhdistäytyi, hankki koiran ja muijan (en muista kummassa järjestyksessä), eikä ole enää toikkaroinut. Mutta tällä seinänaapurillani on tuskin vastaavaa mahdollisuutta. Se on puhtaasti sekopää ja hullu juoppouden lisäksi.

Kyllä mäkin olen varmaan joskus huudattanut musiikkia, ja mulla on käynyt humalaisia vieraita (ei sillä että itse olisin kännipäissään siellä ollut;)). Mutta joku roti hei sentään. Ei työssäkäyvä veronmaksaja jaksa kuunnella tuommoista arkiyöt läpeensä!

Mainitsinko jo, että asunto on kaupungin vuokra-asunto? Kommunistithan haluavat aina lisää näitä kaupungin vuokra-asuntoja. Joo saatana, olisin kyllä niin paljon tyytyväisempi jos tämäkin sekopää asustelisi ulkona pahviroskiksessa. Miksei nuo kaupunginkämpät voi edes sijaita jossain maalla, etteivät häiritsisi kunniallisia ihmisiä? Niitä, jotka nämä asunnot maksavat?

Ehkä käy niin kuin silloin kerran eräässä kerrostalossa missä asuin. Siellä alkoi kerran haisemaan saatanasti, ja sitä ihmeteltiin, ja kämppiin jaettiin tiedote, että sovittuna päivänä käydään kaikki asunnot läpi ja tutkitaan hajun lähde. Tulin sitten yhtenä päivänä kotiin ja haju oli poissa ja lippu puolitangossa.

Tampereella naapurissani asui huumemies. Se kävi joskus illalla niitä kamoja minulle kaupittelemassakin, samalla kun pummi röökiä :| Just. Sitten on tätä peruskyttääjämummoa ollut naapurissa, joka spämmää "heippa-lappujaan". Milloin valitellaan, kun olen roskastanut pihan ja milloin valitellaan kun paukutan ovia liian kovin kiinni.

Toisaalta, kerran olin menossa kaverilleni. Siinä oli rapun ulko-oven edessä semmonen summeri, ovi oli lukossa päivisinkin. Soitin summeria, ja sitten naapuriparvekkeelle ilmaantui joku vanha akka huutamaan: "Ei oo Jani kotona. Lähti jotain tunti sitten, en tiedä minne." :D Jaaha, ok.

Broidilta puolestaan kysyttiin nimettömästi lapulla: "Miksi käyt suihkussa aina klo 22:n jälkeen? Omakotitalo olisi sinulle parempi paikka."

Näin on. Ei nuo kerrostalot ole luotu ihmisille. Tai väärin - ehkä ne on, mutta naapurit eivät ole.

perjantai 28. lokakuuta 2011

85# Subway

Kävin ensimmäistä kertaa Subwayssa v. 2004 Liverpoolissa. En muista oliko niitä silloin jo Suomessa, mutta voi vittu mikä moka kun olin niin pihalla mitä tapahtuu ja sekaisin kaikkien valintojen kanssa. Olisin ollut Suomessakin sekaisin, mutta sitten vielä kun paksu jätkä kyselee tiukkaan sävyyn mitä valitaan työläis- & scousemurteellaan, niin olin vähän kujalla. Enhän mä tiedä niitten juttujen nimiä suomekskaan, saatikka englanniksi.

Nykyään käyn suunnilleen kerran viikossa syömässä Subwayssä. Yleensä ruokiksella, silloin kun työmaaruokalassa on pahaa ruokaa. Vorschmakkia tai jotain sellasta. Mutta välillä käyn siellä lomallakin. Voisin harkita jopa käydä ulkomaillakin... Kotisubissanikin on lähes aina joku ulkomaalainen asiakas, ja hyvin sekin näyttää selviävän siellä, miksen siis minäkin.

Mun suosikkini on grillattu kananrinta, vaaleeseen kokonaiseen leipään. Ei kai nyt puolikkaita syö kukaan muutenkaan... En ole hirveästi kyllä niitä muita maistanut, lihapullaleipää söin joskus mutta kyllästyin. Hyviä ne leivät on, ja täyttäviä, ei siinä mitään.

Sitä Subin ateria-juttua mä en kyllä tajua ollenkaan?? Siis semmonen saavillinen limua ja keksikö tekee siitä aterian? Yyh... Pelkkä leipä mukaan, se toimii mulla. Hävettää tunnustaa, mutta se patonki on niin hankala syödä, etten osaa syödä sitä suoraan pakkauksesta, vaan mun pitää aina kiikuttaa se lautaselle ja aterioida se veittellä ja haarukalla :P

Toinen juttu mikä siellä ärsyttää on se tilaussysteemi. Sinänsä myyjät vaikuttavat tehokkailta ja ovat ripeitä ( mulla kestäisi yhden leivän teossa varmaan 15 minuuttia - en tiedä miten Sub perehdyttää työntekijänsä, onko niillä jokin harjoittelurata?), mutta joka kerta ne ottaa tehtäväkseen kolme leipää kerrallaan. Sitten ne kysyy kaikki kysymykset etukäteen, pistävät leivät uuniin pikapaistumaan, ja puuhaavat välillä jotain muuta, ja sitten ne joutuvat taas kysymään samat kysymykset uudelleen kun ehtivät jo unohtamaan miten se nyt oli? Oliko se kaikki mausteet ei kun täytteet? Tuliko kuitti, ei vai? Kas tässä leipä ja kuitti.

Mutta mitä siitä, vaikka tuleekin vähän hermostunut olo katsellessaan sitä myyjien huseeraamista. Tämähän nyt on vain suomalaista mentaliteettiä, että jostain pitää valittaa kun ei muuta keksi :D Hyvä ketju se on, olen oikein onnellinen että sellainen on saatu Suomeenkin, kun yleensähän kaikki maailmanlaajuiset ketjut kiertävät Suornen kaukaa. Ei nyt Abrakebabran (jos käytte Irlannissa niin kannattaa tsekata tuo) tasoa, mutta eri hyvä kuitenkin!

Mitähän sitä ruokiksella tänään söisi?

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

84# Syntymäpäivä

Päivä, jota lapsuudessa niin varrottiin, mutta joka nykyään tuntuu jo viikkoja etukäteen niin pahalta. Syntymäpäivä. Se on tänään.

Olen syntynyt klo 23.23, joten vedätän vielä. Ikänumero ei ole vielä vaihtunut tätä kirjoittaessa. Harmittelen, miksen voinut syntyä 37 minuuttia myöhemmin, niin saisi luvan kanssa nauttia vielä päivän verran olevansa nuorempi.

Tänään on keskiviikko. Mä olen syntynyt keskiviikkona. Muistaakseni matemaattisesti, se viikonpäivä kun täyttää 50-vuotta on se viikonpäivä jolloin on oikeastikin syntynyt. Tapauksessani se lienee keskiviikko. Eikös sen saa duunistakin vapaaksi? Ulkomailla saa yleensä vähäpätöisemmänkin syntymäpäivän palkalliseksi vapaapäiväksi. Kas kun ei täällä Suornessa ;)

Ikä ei ole pelkkiä numeroita, se on vain vanhojen ihmisten kusetusta. Kuten "raha ei tuo onnea" on köyhien puhetta ja "sisäinen kauneus on tärkeintä" on rumarillojen puhetta. Nuoruus päättyy viimeistään 32-vuotiaana. Nyt se ei ole kuin kaukainen muisto. Kaiken maailman gallupeissakin kuulun varmasti jo keski-ikäisten jakaumaan.

Itse syntymäpäiväjuhlinnankin mokasin; ajattelin, että ei kukaan duunissa asiasta tiedä, joten jäi kaakut ostamatta. Ja miten sitten kävikään :oops:

En mä kyllä muista edellisiä synttäreitänikään, joten tuskin tätäkään. Ei hajuakaan mitä viime vuonna tapahtui? Sen sentään muistan, kun tulin täysi-ikäiseksi ja täytin 18. Mulla oli kutsunnat sinä päivänä, tosi vittumainen päivä. Illalla menin kaljalle ja kysyin tarjoaako talo. Ei kuulemma todellakaan tarjoa :D

Senkin muistan kun täytin 25. Join punaviiniä pullon suusta ulkona, menin Zen Cafén keikalle. Edelläolevilta kysyttiin ovella paperit, mun kohdalla toivotettiin vain tervetulleeksi. Silloin mä tiesin sen; en halua vanheta enää, vaan elellä kaksvitosena aina.

Pahimmalta vanhenemisessa on se kun ei ole saanut mitään aikaiseksi. Ei ole tullut rikasta perheenisää. Minusta ei ole tullut mitään. Olen häpeäpilkku. Kaikki, mitä tullaan saamaan, on jo saatu, ja hankinnat on nyt tehty. Kiska on kiinni. Jokainen lisävuosi on vain lisänaula arkkuun.

Parasta päivässä on kun se on ohi, ja saa taas lähes vuoden olla "rauhassa". No jaa, vuoden vaihtuminen on toinen ikävä jakso, joka muistuttaa vanhenemisesta. Mutta katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Asetetaan toivomukset ja tavoitteet. Ja silleen.

tiistai 18. lokakuuta 2011

83# Lauantai-ilta

... oli tarkoitus mennä juhlimaan.

Kaveri tuli jo hieman kahden jälkeen iltapäivällä. Tarkoitus oli, että otetaan vähän ja maltillisesti kaljaa siinä samalla kun katsotaan telkkarista alkuiltapäivän fudispeliä Liverpool-Manchester U.

Jostain syystä kalja maistui suht raikkaalle ja ravitsevalle jo päiväsaikaakin. Otettiin parit gini-paukut, katseltiin peli, surffailtiin hieman. Mentiin ulos. Meillä oli Mentoksia ja Coca-colaa ja piti saada jokin hieno efekti aikaiseksi, mutta se floppasi kyllä täysin. Säikytettiin naapurin muija ja koira, ja ne säikytti meidät. Mentiin ostarin räkälään kaljalle. Ensimmäiseen tosin ei kehdattu mennä, koska siellä oli terassikauden päättäjäiset ja porukka grillasi siellä jne. Menimme sitten kakkospubiin, jonne en ollut ennen uskaltautunutkaan.

Joku semmonen kamala ihmisperse aukoi päätänsä koko ajan, mitä me tiskillä oltiin kun odoteltiin juomia. Hirveä akka. Valitti miten ollaan pukeuduttu niin tummiin vaatteisiin. Itsellään hänellä oli tietenkin kauhtunut tuulipuku. Joku pöytäseurueesta onneksi akalle huomauttikin. Kai hän luuli itsekin ulkoilevansa.

Löydettiin kuitenkin rauhaista pöytänurkkaus, ryystettiin 3€:n oluet ja luettiin ilmatteeks Iltalehdet. Sen jälkeen tuntui siltä, että aivan kuin olisi hieman hiukonut. Mä olisin halunnut kebabin, mutta kaverini on kitsas kuin kivi, ja hän ei suostu ostamaan 5,90 €:n kebabia koska jossain muussa maassa sen saa eurolla. Mentiin sitten Alepaan ja ostettiin jotain paskoja perunoita ja makkaraa.

Sitten takaisin kämpille väsäämään ruokaa, ja pelaamaan Xboxia. Ruoka oli pahaa, ai että se kepsu olisi maistunut hyvälle. Surffattiin netissä ja huomattiin, että kello oli vaikka mitä.

Lähdettiin sitten suurelle kirkolle. Käytiin Wall St baarissa kaljalle, J latasi siellä puhelintaan. Ahdas meininki.

Tämän jälkeen Mollyyn. En ollut käynyt siellä "kunnolla" vuosiin, mutta nyt tuli vietettyä koko ilta siellä. Olihan siellä kuuma ja haisi pahalle, mutta nähtiin muutamia kavereitamme. Ja meni myöhään. Ja meni lonkeroa.

Kolmen jälkeen bussilla kotiin, menin vielä "vahingossa" pummilla, mutta kuskikaan ei välittänyt. Kotimatkaan ne muistikuvat sitten loppuvatkin.

Aamulla heräsin klo 9.14 ja oli aivan hirvittävä krapula, jonka tiesi kestoltaan varsin pitkäikäiseksi. Kyllä tuommoisen setin jälkeen menee aina pari päivää toipumiseen.

maanantai 17. lokakuuta 2011

82# Röökilakko

Olen ollut nyt 716 päivää röökilakossa. Toisin sanoen, parin viikon päästä tulee 2 vuotta täyteen edellisestä sauhusta. Tarkastellaanpa asiaa hieman.

Ensimmäiset röökit polteltiin 12-vuotiaina, lähimetsikössä. 14-vuotiaana sai jo itsekin ostettua röökiä kioskilta (silloin ikäraja oli tosin 16 v), eikä niitä ikärajoja mun mielestä pahemmin valvottu. Oli niin jännää aina koulussa hipsiä pienen matkan päähän sauhuttelemaan... vau! Vasta näin jälkeen päin olen miettinyt, miten naurettavalta sen on täytynyt näyttää.

Senkin muistan, kun jossain vaiheessa tuli nuorisolle suunnattu Yo-tupakka. Askissa oli normaalin 20 savukkeen tilalla vain 18 pölliä, joten hintaa oli saatu hilattua vähän alaspäin. Olisikohan aski makasanut 14,70 mk?

Armeijassa nyt täytyy kaikkien tupakoida. Jo senkin takia, että esim. ruokailun jälkeen röökaajat meni tupakalle ja nössöt meni siivoomaan :D

Aika kultaa suihkut, mutta kertaakaan ei ole lakko kaduttanut. Jo silloin kun polttelin, inhosin sitä hajua mikä pinttyi vaatteisiin ja tukkaan ja sormiin. Ja se semmoinen nuhjuinen ja nuutunut olo. Ok, kyllähän se röökilläkäynti muitten pahisten kanssa loi semmoista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tai ne lauantaiaamut kun sai rauhassa kessutella parvekkeella kera kaffekupposen.

Vai oliko se niin? Eikö aina parvekkeella ollut niin helvetin kylmä imeä sitä kamalanmakuista röökiä, naapurit paiskoivat mielenosoituksellisesti ovia ja ikkunoita? Joka kerta iski tajuton paskahätä kun oli muutamat hatsit ottanut? Ja vaikka pari aamun ekaa röökiä maistuivatkin hyvälle, niin entä ne päivän loput 18? Hyi saatana.

Tuntuu siltä, että plunssia oli paljon useammin kuin nyt ei-tupakoitsevana. Ainakin yskät ovat nykyään maltillisempia. Ja se röökinpoltto muutenkin oli silkkaa kidutusta kun kurkku huusi leipää muutenkin. Ja muutenkin, ei siinä savun hengittämisessä nyt kovin paljon järkeä ole kun oikein fundeeraa. Siihenhän sitä kuollaan tulipalossakin. Ja vaikka röökinpoltto on aika halpaa huvia sellaiselle ihmiselle, joka on hoitanut koulutuksensa ja työnhakunsa kunnollisesti, niin kannattaako maksaa itsensä vahingoittamisesta omakotitalon verran?

Vireystasoni on kohentunut, ja energisyys lisääntynyt. Ääreisverenkierto on parantunut - ennen mulla oli sormet ja varpaat jäässä saunassakin. Ja parasta on, että voi keskittyä olennaiseen, eikä aina uusissa tilanteissa & tapahtumissa puntaroida missä ja miten pääsee röökille.

Viime lauantaina kävin ryyppäämässä muutamien kaverien kanssa. He polttavat silloin kun ovat ulkona juhlimassa. Se ei onnistuisi minulta; jos polttaisin yhdenkin röllen, niin polttaisin luultavasti seuraavan vuoden. Eikä mun tee oikeastaan mielikään yhtään. Olen ollut aiemminkin röökilakossa muutaman vuoden, mutta retkahtanut. Mutta silloin mulla olikin vähän erilainen fiilis; tiesin että retkahtaminen tapahtuu ja se on vaan ajan kysymys. Mutta nyt olen saanut tarpeekseni koko lajista. Mutta siis joka tapauksessa, lauantaina piti istua koko helvetin yö kylmällä terassilla röökipilvessä. Tiedä kuinka monta röökiä siinä tuli hengitettyä. Ja seuraavana päivänä kaikki vaatteet haisivat kamalalle, kuten myös lakanat, tukka jne. Hyi saatana.

Ja aamulla ruuhkametrossa semmonen paksukainen tuli ruuhkametrossa aivan iholleni, ja oli tietysti vetänyt kiukkukessut juuri ennen metroon siirtymistä. Voi vittu sitä hajua. Miksei se voi ees syyä jotain purkkaa tms raikastetta, kai sekin vähän auttaisi? Ainakin mä yritin dumpata sitä röökinhajua polttaessanikin.

Sinänsä mä en kyllä usko mihinkään Guzeninan ratkaisuihin, että aletaan kieltämään polttamiset parvekkeella ja piilotellaan röökiaskit kaupoissa ettei pennut näe, jne. Kyllä ihmisen pitää itse tajuta, mikä itselle on hyväksi. Jos joku ei asiasta välitä, niin se olkoot hänen tyhmyytensä, mutta vapaus päätöksestä pitäisi olla itsellä.

Kyllä röökinpoltossa on hyviäkin puolia. Parhaimmillaan se on hyvä sosiaalinen tapahtuma. Sairaalassa nämä röökiveikot jäävät harvemmin vuodepotilaiksi; kuntoutus alkaa heti kun röökille on päästävä. Kovikset polttavat röökiä, joten sillä tavoin selviytyy koulukiusaajien hampaista. Tekee odottamisesta vähemmän tyhmän näköistä. Ja sitten tietysti mielihyvä; mitä hyötyä ihmiselle on esimerkiksi vuoristoradalla ajelusta?

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

81# Lotto

Toissa viikolla oli Suomessa kaikkien aikojen lottopotti, 10 miljoonaa rahaa. Voittopotti meni valitettavasti puoliksi kahden 7 oikein tuloksen saaneen kesken, mutta 5 miljoonaa on sekin jo jotain. Sekin raha olisi tässä tilanteessa hieman auttanut.

THL:n mielestä lotto on haitallista lapsille. Niinhän se rikastuminen on haitallista kenelle vaan, mikä uskomme näitä kommunistisia aatoksia joita maassamme niin ahkerasti viljellään. Alas kapitalismi! Jos joku toinen rikastuu, niin se on minulta pois, jne.

Nyt Veikkaus on tehnyt mullistavan kusetuksen uudistuksen, jolla on saatu kätevästi rivinhintaa nostetuksi ja esimerkiksi 4 oikein tuloksen voittomäärän pienemistä. Sitten muka käänteisesti on tullut uusia voittoluokkia, joilla voittaa jopa euron.

Siis ei saatana. Mä lottoan siksi, että voittaisin 7 oikein. En siksi, että voittaisin 3 oikein ja lisänumeron, tai 4 oikein, tai siksi, että voittaisin 6 oikein. Vaikka voittaisin 6 oikein ja lisänumeron, koen epäonnistuneeni, koska en päässyt tavoitteeseeni. Mun tavoite on voittaa lotossa 7 oikein, eikä mikään muu. Kerroin tästä juuri taannoin työkaverillenikin, näin miten hän mielessään hämmästeli asiaa. Piti ehkä ahneenakin. Mutta jos mä haluaisin pikkuvoittoja, niin kai mä nyt pelaisin jotain helvetin kenoa, jossa todennäköisyys voittaa olisi suurempikin? Ja kyllä mä tiedän miten käy jos voittaa 4 oikein; sitä ajattelee, että olisi nyt ollut edes 5. Ja jos voittaa 5 oikein niin harmittelee, kun kuudeskin oli lähellä osua.

Ex-anoppi voitti kerran 6 oikein, sillä sai hiukan toista tonnia. Juhlafiilis loppui melko nopeasti sadatukseen, että olisi nyt tullut edes se lisänumero niin olisi saanut sen 20K€. Tätä mä just tarkoitan. Vain 7 oikein tulos riittää, ja sekin tietysti niin, ettei kukaan muu pälli ole pottia jakamassa. Irti mun rahoista!

Jokunen viikko sitten nauroin kippurassa, kun joku kommunistimietteinen oli sitä mieltä, että loton päävoitto saisi olla maksimissaan 300 000€. Kai juuri siksi, ettei muille tule paha mieli tms. Huh huh.

Alkaisi jo se euromillions-lotto. Just tommonen 115 miljoonan voitto sopisi mulle. Pelatkaa te muut niillä penneillänne :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

80# Tanssii tähtien kanssa

Hyvä MTV3,

Olen pyytänyt teitä uusimaan kotimaisen mini-sarjan nimeltä Painajainen. Se on uusittu alkuperäisen näytäntäkerran jälkeen (v. 1988) vain kerran (v.1994). En saanut kuitenkaan palautteeseeni vastausta, joten voinen päätellä tästä seuraavaa: "Ei kiinnosta."

Ok.

Mutta minulla olisi myös toinen pyyntö. Nimittäin tämä aivoinvalideille suunnattu ohjelma nimeltä Tanssii tähtien kanssa. Voisitteko lakkauttaa kyseisen moskan lähettämisen idioottilaatikosta? Ymmärrän, että teillä on mainostajia, joita teidän pitää hyysätä ja siksi on luotu tällainen mediatemppu, kun lehdistökin hehkuttaa kyseistä ohjelmaa. Vaikka eihän sitä kukaan normaaliälyllä siunattu katsele. Koska kyllähän juttu on niin, että iso pyörä heittää jos joku tällaisesta ohjelmasta saa kiksejä.

Katsoisin ennemmin testikuvaa, tai jopa kommunistista 45 minuuttia tai Puhtaita valkeita lakania. Ehkä jopa Maajussille morsian, vai sulhanenko sille nyt hommattiinkaan? Ja minä puhun nyt varmasti koko Suomen suulla.

Terveisin
Zim

perjantai 7. lokakuuta 2011

79# Syksy

Tänään se sitten viimein iski, jota olin jo odotellut toista kuukautta. Syysmasennus. Mä olen kulkenut sitkeästi t-paidalla, teeskennellen, että syksy ei ole vielä täällä. Aivan kuin pakottaisin syksyn pois. Tai ainakin vähentäisin sen pituutta. Mutta ei syksyä voi kusettaa. Ei täällä.

Pääsen töistä. Myrskytuuli tekee kävelemisestä vaikeaa. Kaatosade puhkeaa, se kastelee tuulen avustuksella hetkessä läpimäräksi. Paleltaa. Kauppakassi täyttyy vedestä. Kello ei ole vielä kuuttakaan, mutta synkeät pilvet ovat hämärryttäneet ilmapiirin ennen aikaisesti. Kotiin päästyäni kamat kuivumaan, lämpimään ja pitkään suihkuun, sohvalle peiton alle kuuntelemaan kesäbiisejä. Kaveri pyytää ulos, mutta en voi kerta kaikkiaan palata enää tuonne (ulos).

Juuh. Jotkut kusettavat lähinnä itseään kertomalla, miten hieno vuodenaika syksy on; ulkona sataa ja tuivertaa, niin voi sytyttää takkaan tulen, laittaa villasukat jalkaan ja juoda lasin punaviiniä. Tai sitten on kuulaat syysaamut.

Syksy ei ole vuodenajoista pahin, noin niin kuin fyysisesti. Mutta pahinta on, että tietää kaiken muuttuvan vielä kamalemmaksi. Se on sitä pakkasen ja lumen odottamista. Aivan kuin sinua olisi kidutettu, ja tiedät että sinua tullaan kohta kiduttamaan vielä pahemmin.

Jos talvea ei olisi, niin voisin vielä hyväksyä syksynkin. Mutta ei, semmoinen kamala, puoli vuotta kestävä ajanjakso on tuloillaan. Ei kukaan kestä sitä. Kukaan ei kestä sitä täällä, enkä tajua miten joku voi asua jossain Lapissa tms. Ei helvetti.

Mä haluan ainaisen kesän. Haluan auringonpaisteen, haluan lämmön ja haluan valon. Haluan kukkivat kasvit. Haluan hyttyset ja surkeat uusintasarjat televisiosta. Haluan yöaikaan hiestä ihoon liimautuvat lakanat. Haluan mökkiviikonloppuja ja kesälomia, haluan päästä rannalle liottamaan jalkojani, haluan syödä grilliruokaa tyyntyvässä illassa ja juoda olutta ulkona. Haluan pyöräillä shortseissa. Haluan heinäallergian ja haluan haistaa Venäjältä kantautuvien metsäpalojen savun. Haluan...

Joo joo. Kyllä mä tiedän. Suu kiinni ja ota vastaan mitä annetaan. Niinhän se täällä on aina toiminut.

Mutta tunkekaa nyt edes ne takkatulet ja kuulat perseisiinne ja lopettakaa se syksyn yltiöpäinen ylistäminen!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

78# Pahoinpitely

Olin sunnuntaina parilla tuopillisella kaverini kanssa paikallisessa pubissa. Pub on perehtynyt erikoisiin oluisiin, on hinnoiteltu niin, ettei pahimmalla roskaväellä ole sinne asiaa. Paikka on ollut aina rauhallinen, ihmiset hyväkäytöksisiä, sellainen siisti baari. Jopa viikonloppuisin.

Sunnuntai-iltana, puoli kahdeksan kieppeillä, kiskoessamme toista olutta naamariin ja jutellessamme viime aikojen kuulumisia, viereisessä pöydässä alkaa tapahtua. Ei huutamista tai muuta riitelyä, mutta yhtäkkiä juomat lentävät ensin pitkin seiniä, sen jälkeen lentävät lasit ja tuopit. Kaksikko käy toistensa kurkkuihin kiinni, painivat, hakkaavat toisiaan nyrkeillä naamaan, hakkavat toisiaan patteria ja lattiaa vasten. 160 senttinen baarimikko ryntää urheasti väliin, pöytäseurueen muut tyypit huutavat, että antaa niiden tapella. Minuutin vääntämisen jälkeen baarimikko saa irroitettua pukarit. Toinen on värjäytynyt kauttaaltaan verestä. Lattialla on iso verilammikko. Toinen pukari on lähdössä pois, mutta baarimikko saa käskettyä hänet toiseen nurkkaukseen. Toinen makaa edelleen verilammikossa, kasvot muussina. Pöytäseuruetta ei heitetä ulos, he hakevat lisää juotavaa ja jatkavat juttelua niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ihmiset soittavat ambulanssia ja poliisia paikalle. Niiden tulo kestää älyttömän kauan, kaksikko alkaa tappelemaan uudelleen. Soitetaan uudelleen poliisia. Myös toiset asiakkaat alkavat hermostua tappelevan pöytäkunnan muuhun seurueeseen. Tilanne on eskaloitumassa pahasti.

Ensimmäisenä paikalle tulee ambulanssi joka kärrää pahemmin siipeensä saaneen veks. Pian tulee poliisi, vie toisen nujakoitsijan autoon ja jää ottamaan baarimikolta lausuntoa.

Seuraavana päivänä verilammikko on luututtu lattialta pois. Lehdessä ei ole verilöylystä mainintaa. Jos olisikin, niin se olisi luultavasti "nujakointi" tai "tukkanuottanen". Tappelijoiden taustasta ei varmastikaan sanota mitään, ettei ole - mikäs se termi nyt olikaan - vihapuhetta. Tai leimaamista. Yksittäistapaushan se on tämä. Seurauksena on kenties pienimuotoinen sakkotuomio - ellei sitten mahdollista kostokierrettä oteta huomioon.

Tapahtuma tuntui pahalle koko illan ja seuraavan päivän. Mielenrauha järkyttyi, en mene enää kyseiseen lempipubiini koskaan. Olen toki nähnyt ennenkin kovia juttuja; kerran nähtiin vappupäivänä kun yksi puukotettiin - ja lehdestä luettiin seuraavana päivänä että jätkä kuoli matkalla sairaalaan. Kerran Turussa ohikulkevasta autosta tähdättiin aseella. Plus erilaiset onnettomuudet ja sairauskohtaukset. Onhan näitä.

On tämä paha paikka tämä lintukoto. Mitenköhän kamalaa muualla sitten mahtaakaan olla?

tiistai 4. lokakuuta 2011

77# Kuvavisan tulokset

Aiemmin postatun kuvavisan vastaukset tulevat tässä.

1 - a
2 - b
3 - c
4 - d
5 - e
6 - f
7 - g
8 - h
9 - i
10 - j

Järjestystä ei siis tarvinnut sen kummemmin muuttaa. Ajattelin ensin, että olinkohan antanut liian selkeät vihjeet, mutta ilmeisen haastava tämä oli silti :)

Pidemmän korren vei tällä kertaa Arja, onnittelut vaan Lappeenrannan suunnalle!

maanantai 3. lokakuuta 2011

76# Valkoinen heteromies

Facebookissa törmäsin tämmöiseen linkkiin. Näin nopeasti sanottuna se on tätä ilmastonmuutossoopaa. Jokainenhan saa uskoa mihin haluaa, kunhan se nyt ei ole sinänsä vahingollista. Mutta että tämmöstä paskaa julistetaan yliopistossa, verorahoilla? Ei helvetti. Mä vielä oletin, että tommoset yliopisto-luennoitsijat olisivat fiksua väkeä, vaan mitä vielä.

Yhtenäistä näille ilmastomuutoslässytyksille on, että kaiken pahan alku ja juuri on se kuuluisa valkoinen heteromies, joka kaikki maailman kärsimykset on teoillaan aiheuttanut. Syyllistämiskelpoinen kaveri. Eli siis itä-Afrikan nälänhätä johtuu siitä, että länsimaissa kaurapuuro keitetään liedellä eikä lämmitetä mikrossa? Miten tämmöstä roskaa voidaan edes väittää?

Ja jos nyt ajatellaan hypoteettisesti, että täällä ruvettaisiin kaurapuuroa lämmittämään mikroissa ja ilmasto muuttuisi niin, että elinolot Afrikassa kohenisivat. Mitäs sitten? Väestöhän lisääntyisi räjähdysmäisesti kun ei luonto korjaisi heikkoja yksilöitä pois? Ongelmat eskaloituisivat eksponentaalisesti.

Ei. Maapallolla on vain liikaa väkeä. Niin paljon, ettei maapallo pysty enää sitä ylläpitämään. Kurjuus johtuu siitä. On ihan paskanhaile millä minä aamupuuroni lämmitän. Ikävää, mutta näin se vaan on.

Todennäköisesti kun uusi ihminen syntyy, se syntyy juuri jollekin kurjalle alueelle. Mä olen tehnyt semmoisen testin Heurekassa, että jos nyt syntyisin, niin millainen elämäni olisi. Synnyin Sudaniin ja tekisin 12 tunnin työpäiviä 8 dollarin päiväpalkalla, enkä osaisi lukea eikä elinikäennusteeni olisi kovin mairitteleva.

 Elämässä on kyse kahdesta asiasta;
a) hyvästä tuurista 90%
b) puolensa pitämisestä 10%

Mutta tämähän on epäreilua, eikä elämä voi toimia silleen. On löydettävä syyllinen. Kirjoitan tätä lauantaina. Kävin äsken vessassa, vedin pyntyn juomakelpoisella vedellä samaan aikaan kun keittiössä paloi valo, ja tietokone ja televisio olivat päällä. Ajattelin syödä tänään lihaisan kebabin, joka on tehty lihakarjasta joka on piereskellyt metaanikaasua niin, että Afrikassa kuivuus jatkuu. Iltapäivällä menen kullun luo saunomaan, kiuas lämmitetään sähköllä, jota ei varmaan tuulivoimalla ole tuotettu. Sitten yksityisautoillen keilaamaan. Ja arvatkaa mitä - en todennäköisesti tule tuntemaan hetkeäkään huonoa omatuntoa tai pistoa sydämessäni. Nautin elämästäni ja viikonlopusta sen minkä voin, enkä murehdi liikoja. Maanantaina menen työhön, maksan kovat verot, jolla ylläpidetään esimerkiksi Helsingin yliopistoa ja maksetaan ilmastonmuutoksista paasaavien palkat.

Se on tämä valkoisen miehen taakka semmonen.