maanantai 13. joulukuuta 2021

730# Risteilemässä, 3

 5.12.-7.12.2021, -11, Clear, Stockholm, Sweden


Edellisestä ulkomaanmatkasta oli kulunut 1 vuosi ja 9 kuukautta, ja sekin oli viikonloppu reissu Tallinnaan, joten nyt piti pientä reissuntynkää kehitellä. Suunnitelmissa oli pyörinyt Berliiniä ja Edinburghia ja Pieksämäkeä, mutta sitten pitkällisen arvonnan jälkeen päädyimme A:n kanssa perinteiselle Stokiksen risteilylle. Buukkasimme matkan 10 päivää etukäteen, ja varauksesta taisi kulua pari tuntia kuin julkistettiin uutinen uudesta koronavariantiasta, joka olisi voinut vaikuttaa lähtöpäätökseen. Mutta nyt ei auttanut kuin mennä sitten riskillä.

Itsenäisyyspäivän vuoksi oli pidennetty viikonloppu ja minä olin vielä ottanut pari päivää saldovapaata siihen perään. A:n kanssa kun reissaa, niin varmasti muutama palautumispäivä tulee reissun jälkeen tarpeeseen. Laivaksi olimme ottaneet Viking Linen; Mariella oli myyty aiemmin jo veks, ja Gabriellakin taisi tehdä vain epäsäännöllisiä risteilyjä, joten se määritteli lähtöpäiväksi sunnuntain. Päivän aikana ehti vielä vähän touhuta ennen lähtöä. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt ottaa mukaan, joten aika kevein repuin lähdin liikenteeseen. Pakkasta oli enemmän kuin laki sallii, mutta diggaan Skattasta sen verran, että päätin kävellä terminaaliin Kaisaniemen metroasemalta.

Joulukuusi Senaatintorilla.

Tuomiokirkko.

Uspenskin katedraali.

Hiukan oli jäätä jo.

Krunikka.

A jo odottelikin terminaalissa. Check in sujui luikauksella. Olimme ottaneet kakkosillalle buffetin, se maksoi yhtä paljon kuin itse matka. Ikkunallinen hytti vitoskerroksesta irtosi 75€:lla, joten eihän se ollut käytännössä mitään. Meillä oli vielä aikaa kosolti, joten otimme ankeassa terminaalirakennuksessa yhdet janojuomat ja vaihdoimme kuulumiset. Jostain syystä laivaan ei haluttu päästää ihmisiä kuin vasta viime tipassa; sinällänsä mitään papereita tai koronapasseja tms ei kysytty vaan matkalipulla mentiin automaattiportin läpi, mutta sitten piti odotella ennen kuin grupieeri avasi ovet siirtymäputkeen.

Hytti löytyi suht helposti ja nopeasti läheltä ulkoramppia. Perushytti perusviikkarihajuineen, mutta sen verran tätä oli uudistettu, että huoneen yläosaan oli asennettu televisiot. Se oli ihan tervetullut uudistus. Levittäydyimme nopeasti ja hetken aikaa istuskelimme hytissä odottaen laivan lähtöä. Katselimme ulkokannelta laivan lähtöä ja menimme sitten kaljalle pubiin. Edellämme ollut asiakas kysyi myyjältä, paljonko laivalla oli väkeä. Arvio oli n. 500 matkustajaa. Me käytimme A:n kanssa liikkuessa koko ajan maskeja, mutta taisimme olla vähemmistönä.

Hytistä löytyi telkkari.

Ikkunasta nyt ei paljoa näkynyt.

Lähtökaljoille.

Lähdössä ei ollut samanlaista tunnelmaa kuin Lemmenlaivassa.

Irtautuminen.

Meri oli hyinen.

Ruokailun hoidimme á la carte-Grillistä. Tyydyimme molemmat burgeriin ja kyytipojaksi maailman parasta kaljaa, Mariestad'sia. Sain vähän tietynlaisia katseita kun pyysin oman jauhelihapihvini kypsänä, mutta mä en oikein diggaa raa'asta jauhelihasta. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa, ja ruuat tulivat myös nopeasti ja makukin oli ihan onnistunut. Piipahdimme kaupassa ja palasimme sitten hyttiin vähän lepäämään ja katselemaan televisiota. Hieman kuva pätki mutta kyllähän tuota nyt katsoi. Netti sen sijaan ei toiminut juuri mitenkään.

Ruokakippolassa oli tilaa.

Sapuskaa nuamariin.

Lepohetki hytissä.

Menimme sitten vielä katsastamaan meiningin Night clubissa. Siellä oli sellainen monihenkinen orkesteri soittelemassa ikivihreitä, kuten aina ennenkin. Uhkapelit olivat suljetut, pelasimme jonkun verran automaateilla. Semmoinen iso ulkomaalainen porukka perheineen oli siellä myös, öykkäreiltä vaikuttavat ukot näyttivät olevan vauhti päällä ja humalassa. Siirryimme kerrosta ylemmäs seuraamaan karaokekippolan meininkiä, mutta hetken päästä öykkärijätkät siirtyivät sinnekin. Me emme kehanneet enempää ryhtyä dokaamaan, sillä halusimme päästä seuraavana päivänä maihin, joten siirryimme hyttiimme makkoomaan.

Night clubin meininkiä.

Karaokea.

Ulkosalla oli hyytävät tunnelmat.

A:lla on melkoisen ikävä kuorsausvimma; nukuin ehkä viiteen saakka mutta sen jälkeen ylälaverilta alkoi kuorsaus kuulumaan täysin palkein. Hyväksyn vielä jonkinlaisilla kaksinumeroisilla desibeleillä tapahtuvan kuorsauksen, mutta ei sellaista meteliä kuunnellut erkkikään joten herättelin häntä tuon tuosta niin, ettei kumpikaan saanut nukuttua loppuyönä. Lopulta nousimme kahdeksissa ihmettelemään Tukholman saaristolaismaisemaa ärsytyksen toista kohtaan valtaamissa mielissämme. Tilannetta ei merkittävästi helpottanut sekään, kun saimme wc-pyttymme tukkoon. Onneksi neljännellä vetokerralla kuului sellainen huojentava "slurps"-ääni kun pytty päätti viimein hyväksyä kyseisen lastin.

Meillä ei ollut aamiaista, mutta kävimme ottamassa buffan puolelta meriaamiaisen. Se oli kallistunut viime kerrasta parilla eurolla, mutta oli siltikin vain á 13€, joten onhan tuo aika edukas. Eikä laatukaan huono ollut, perus viikkarin aamiainen karjalanpiirakoineen, nakkeineen ja lihapullineen. Juomapuolelta naamariin lorahti kahvia ja mehua.

Maata näkyvissä.

Ikkunasta katselimme lähestyvää Tukholmaa. A tunnusti, ettei ole eläissään käynyt Tukholmassa (maissa, vaan jäänyt aina makkoomaan laivalle?!?), en aluksi ollut uskoa sellaista todeksi. Meillä ei ollut kruunun kruunua paikallista rahhoo, mutta meille vakuuteltiin kortin käyvän kaikkialla, joten uskoimme siihen. Laiva saapui satamaan aikataulussa, ja annoimme hätäisimpien mennä ensiksi jaloista pois ennen kuin vuorasimme itsemme lämpimillä vaatteilla (ulkona oli -11). Hieman hermostutti, jos rajaviranomaiset olisivat keksineet matkailijoille kaikenlaisia uusia kyykytysjuttuja koronavirukseen liittyen, mutta mitä vielä; sen kuin käveli tyhjiä halleja pitkin ulos. Raittiiseen ulkoilmaan astuttua olo oli hieman epätodellinen; 645 päivää kestänyt korpivaellus Suomessa oli viimein ohi.

Stokistakin pikku hiljaa näkyvissä.

Lampsimme kohti Slussenia sitä loputonta ja tylsää suoraa merenraittia pitkin. Keli oli aurinkoinen mutta kylmä, onneksi ei sentään tuullut. Slussenin työmaa oli lähes ennallaan kuten se oli ollut niin pitkään kun ikinä muistan, joskin sillä erotuksella, että tällä kertaa kävelijät joutuivat kiertämään vielä hieman pisemmältä ennen kuin portaat nousivat sillalle jonka ylittämällä pääsi vanhaankaupunkiin. Oli maanantaiaamu eikä mikään turistikausi ja sen kyllä huomasi. Vanhakaupunki oli hiljainen, vasta muutamia liikkeitä auki. Poikkesimme Stortorgetille (joka kyllä nimestään huolimatta vaikutti melko piskuiselta), jossa oli samanlaisia joulutorikoppeja kuin meillä Hesassa Tuomaan markkinoilla. Kojuista vain 1/5 oli auki ja muutenkin se vaikutti jopa ankeammalta kuin Hesassa. Arvosana 1/5.

Joulutoria.

Kävimme kääntymässä Kuninkaanlinnan edessä. Maanantaista huolimatta sinne olisi tainnut päästää sisään, mutta ei meitä oikein sellainen kiinnostanut, ulkopuolinen tutkiminen sai riittää. Jatkoimme eteenpäin, mutta olimme sen verran ajatuksissamme ja typerien keskusteluidemme lomassa, että kävelimme vahingossa Vasabronille asti. Onneksi vahinko ei ollut suuri ja pääsimme sillan ylitettyämme takaisin Drottninggatanille. Ostin postikortteja ja -merkkejä eräästä turistikaupasta. Ne maksoivat mielestäni aika lailla (neljä korttia ja neljät postimerkit 122kr), ja jäi vähän ukotettu olo, mutta menkööt.

Kununlinna.

Vartija ja tykki.

Saavuimme Åhlénsin tavaratalolle, jonne poikkesimme sisään. Kiertelimme nelos- ja kolmoskerrokset etsien ostettavaa, muttemme löytäneet vaikka täälläkin oli jultorget ja Muji. Kalsareita olisi voinut ostaa, niitä on aina mukava ostaa ulkomailta kun ovat sangen käytännöllinen tuliainen, mutta ei jaksanut sitten alkaa niitä raahailemaan. Menimme kolmannen kerroksen kahvilaan. Ostaminen sujui minulta ruotsiksi hyvin siihen saakka, kunnes myyjä iski tyhjät kupit brikkalle ja sen jälkeen ei tapahtunut mitään. Onneksi päätteli hölmistyneistä katseistamme, että lisäneuvot lienevät finneille paikallaan ja vinkkasi kulman taakse josta sai itse haettua kahvit (ja vedet). Saimme ikkunapaikan. Viereiseen pöytään tuli kaksi naista, joista toinen yskiskeli meihin päin niin, että seinät tutisivat. Muutenkaan täällä ei kohkattu juuri koronasta, mitään "varoituskylttejä" ei ollut missään, ei rajoituksia lainkaan minkään suhteen ja maskinkäyttö oli aika onnetonta. 
 

Drottninggatan.

Åhlénsin kulmalla.
 
Kirjoittelimme postikortit ja lähdimme sitten vielä alakerroksiin. Kävimme ensiksi katsomassa System Bolagetin, kun A:ta kiinnosti se liike. Emme ostaneet mitään, ja vartija pyöri takanamme seuraten meitä. Eikös sellainen ole vähän rasisteerausta jo? Menimme sitten Hemköpiin, sekin tuntui olevan ennallaan. A himoitsi tillisipsejä, niitä kun ei enää kuulemma saa Suomesta. Hän ilahtuikin kovasti kun löysi pari pussillista niitä. Ostimme sitten vielä kokista ja muuta pientä arkista tavaraa. Tällä kertaa oli onneksi kaksi ihmiskassaakin, joskin niihin oli tuhottomat jonot. Mutta kokemukset automaattikassoista ulkomailla ovat aina olleet niin happamia, että päätimme suosiolla skipata ne.

Kaffehetki kului korttien kirjoittelusta.

Hemköpin automaatteja.

Lähdimme lampsimaan takaisin kohti vanhaakaupunkia. Ostimme turistikaupasta parit jääkaappimagneetit; nekin olivat kalliita ja epäilimme tulleemme taas huijatuksi. Näimme postilaatikon ja heitin kortit sisään, ja noin sekunnin päästä aloin ihmettelemään, mitä korttipaperipussissa vielä oli. Ne paljastuivat lisäpostimerkeiksi, ja huomasin aikamoisen mokan tapahtuneen. Eipä tullut mieleen, että paperipussissa oli vielä sellaisiakin, kas kun eivät olleet putkahtaneet sitten kahvilassa esiin kun kaivoimme sieltä postikortit ja varsinaiset postimerkit. No, mokaa ei saanut enää korjattua, mutta myöhemmin huomattiin huolen olevan turha, kortit tulivat perille. Harmitti kuitenkin sillä hetkellä kovasti.

Löysimme todella pienen baarin Stora Nygatanilta, en muista nimeä mutta se oli sellainen amerikkalaistyylinen dineri, jossa oli niin ahtaat penkit ettemme meinanneet mahtua istumaan edes. Aluksi ei ollut minkään sortin myyjää, mutta lopulta sellainen saapui paikalle. Oli ystävällinen ja saimme kaljat tilattua. Täältä olisi saanut ilmeisesti ruokaakin, mutta meitä odotti klo 17 laivabuffa, joten piti kerryttää vähän nälkää varastoon. Takana istui joku kööri yskiskelemässä. Vessaa ei ollut, mikä vähän meitä huolestutti, mutta myyjä kertoi ulkopuolella olevan WC:n (joka oli ilmeisesti yhteiskäytössä muutaman muun yhtä pienen kippolan kanssa), sellainen ei ole juurikaan kovin siisti niin kuin arvata saattoi. Mutta kalja oli hyvää.

Päiväkaljalla ahtaassa pubissa.

Sisustus oli amuriikka-henkistä.

Veesee-tiloja.

Mietelauseesta 5/5.

Kävimme sitten vielä sellaisessa kaupassa, jossa myytiin amerikkalaisia ja japanilaisia limsoja, makeisia yms. Jostain syystä mitään ei tarttunut täältäkään mukaan, vaikka pitkään fundeerasimme erilaisia ostomahdollisuuksia. Sen jälkeen palasimme laivalle. Pari vuotta sitten kysyttiin henkkarit ja läpivalaistiin laukut yms, mutta nyt ei ollut sitäkään rajamuodollisuutta jäljellä. Matkalipun kun näytti automaattiin ja portti aukesi, niin se oli siinä.

Hytissä otimme pari tuntia lepiä, ja näimme itsenäisyyspäivän kunniaksi esitettävän Tuntemattoman sotilaan viime räiskinnät hyttimme televisiosta. Hytin suihkukin tuli testattua, se hieman freesasi oloa. Viideltä painelimme buffaan. Meillä oli ikkunapöytä; vieressämme oli sama yksinäinen mies johon olimme törmäilleet jatkuvasti laivalla. Ei puhuttu mitään, mutta laitoin merkille hänen pidättelevän ysköksiään ja niistävänkin ainakin neljästi. Ruokapuolesta olin ollut aluksi vähän huolissani, kun sesongin mukaisesti täällä oli joulubuffa. Laatikot skippasin suosiolla, mutta kinkkua sentään otin. Se oli parempaa kuin odotin, joskin melkoisen suolaista. Lihapullat kuivahkoja, perunat olivat aterian parasta. Maha tuli täytettyä ruualla ja viinillä. Silti hinta on aikamoinen enkä ole varma on se sen väärti, mutta eihän nyt samaa hampurilaisateriaakaan voi syödä kahta päivää peräkkäin. Annetaan arvosana 3/5.

Lepi- ja kulttuurihetki hytissä.

Buffan antimia.

Kävimme sitten kaupassa ostamassa nannaa ja brenkkua kotiin viemisiksi ja menimme sitten samoihin baareihin (night club ja se yläkerrroksen baari) kuin edellisenäkin iltana juomaan lonkerot ja oluet. Edellisillan öykkäriporukka oli myös, mutta taisivat ottaa tänään vähän iisimmin kuin edellisenä iltana. Ihmettelimme, etteivät olleet ajautuneet johonkin tappeluun ja löytäneet itseänsä putkasta.

Nukkumaan menimme puoli yhden kieppeillä. Ehdin onneksi nukahtamaan ennen A:ta ja sain taas muutaman tunnin nukuttua ennen kuin hän aloitti kuorsausoopperansa. Sen jälkeen loppuyö oli taas yhtä kiukuttelua molempien tahoilta.

Yhdeksältä kävimme hakemassa kahviosta 5,50€:n arvoiset nahistuneet kinkkusämpylät jotka palasimme syömään hyttiin. Ei mikään hääppöinen ruoka. Sen lisäksi edellisaamun vessaepisodi toistui uudelleen. Meitä jännitti myös extraa Suomen päässä olevat rajamuodollisuudet, sillä niistä kuulutettiin useaan otteeseen, että koronapassi, henkkarit ja matkalippu vaadittaisiin (ja lisäksi ne, jotka olivat olleet viimeisen parin viikon aikana eteläisessä Afrikassa, joutuisivat pakolliseen terveystarkastukseen). Tämä aiheuttaisi tietysti lisää ryysistä, joten suosittelivat ettei kaikki poistuisi hytistä samaan aikaan heti laivan saavuttua maihin. Niinpä odottelimme hytissä vielä tovin rantauduttuamme. Ryysistä oli, mutta ei niin pahasti kuin olin pelännyt, virkalijat suoriutuivat urakastaan mallikkaasti (eikä ainakaan minuta kysytty muuta kuin pelkkä koronapassi).

Helsingin kasuuni siellä jossakin.

Tervetuloa hyytävään Hesaan.

Hyvänä kakkosena maaliin tuli pieni ja sisukas Silja.

Ulos päästyämme kävelimme nelosen ratikan pysäkille siihen entisen vankilan kulmille. Spåra tulikin juuri sopivasti eikä siinä ollut ryysistä yhtään. Jäin pois Senaatintorilla ja otin suunnaksi metron, A jatkoi sitten steissille päin.

Sinne jäi botski.

* * * *

Olipa mukava päästä pois Suomesta edes päiväksi, näin pitkän ajan jälkeen. Muutenkin reissu oli onnistunut postikortti- ja wc-mokista huolimatta, osasimme ottaa iisisti brenkun kanssa ja emme muutenkaan hölmöilleet. Jos tästä reissusta selviää ilman koronaa, niin arvosana 4½/5.