maanantai 28. marraskuuta 2016

486# Hammaslääkärissä, 4

Olin jo viikkoja kuukausia lykännyt hammaslääkärikäyntiä. Hammaslääkärissä käyntihän on kamalinta mitä voi housut jalassa tehdä. Mulla on sulakkeet olleet perinteisesti aika surkeessa kondiksessa, semminkin kun en viimeksikään saanut kaikkea hoidettua. Jotenkin asia oli kummittellut mielessäni jo pitkään. Lopulta sain kerättyä sen verran rohkeutta, että soitin ja varasin ajan yksityiseltä, missä olen tottunut käymään. Harmi vain, että tuttu hammaslääkärini oli siellä lopettanut. Ajan sai yksityiseltä nopeasti, siihen ajankohtaan kuin halusi.

1. kerta:
18.10.2016, Tuesday, +5, Clear
Ennakkotunnelmat: 3/5. Aikani oli heti klo 8, joten en ehtinyt kauheasti jännittämään, vaikkakin yöunet muuttuivat katkonaiseksi klo 4 lähtien. Lisäksi ajoitin saapumiseni tarkasti, etten ehtinyt viettämään juurikaan aikaa siinä odotussalissa. Taisin olla heti aamun ensimmäinen asiakas, joten ei ollut viivästyksiäkään.

Toimenpide: 4/5. Hammaslääkäri oli nuori kaunis nainen. En tiedä huomasiko hän hämmästykseni vai oliko asiaan tottunut kun esitteli itsensä tittelin kera, aivan kuin varmistaakseen, että olen varmasti ymmärtänyt juuri hänen olevan The Lääkäri.

Viimeksi kun kävin pelkässä tarkastuksessa, tuntui sekin vittumaiselta kun se pisteli niillä piikeillä ikeniin. Nyt oli vain hieman ronkintaa, ei tuntunut juurikaan pahalta. Vähän ärsytti, kun pitää aina röntgenkuvata leukaa ja hampaita, se maksaa sitten niin saakelisti lisää + arveluttaa minkä syövän siitä saa. Mutta helppo ja nopea keikka, eikä kirpaissut kuin vain kukkarosta. Lisäkertoja oli kuitenkin luvassa, sillä kolme holaria löytyi leegoista, hammaskiveä ja bonuksena pitäisi poistaa yksi viisureista. Multa ei ole koskaan hammasta poistettu, ja kauhujuttujen lukeminen netistä ei asiaa helpota.

2. kerta:
28.10.2016, Friday, +9, Wet
Ennakkofiilikset 2/5. Jännitti huomattavasti enemmän kuin tarkastuskäynnillä, koska tänään oli äksöniä luvassa. Aika oli taas klo 8, yöunet olivat jääneet minimiin.

Toimenpide 3/5: Homma käynnistyi vauhdikkaasti, eikä alkuun turhia hölötelty: kauhusta vapiseva ukko penkkiin makkoomaan, puudutuspiikit molemmille puolin yläleukaa ja sitten porat laulamaan. Se kävi varsin nopeasti, kahden hampaan paikkauksessa ei kauaa mennyt. Hammaslääkäri vaikutti pätevältä, oli tainnut ennenkin paikata hampaan jos toisenkin. Puoli tuntia ja kolme hunttia myöhemmin olin jo pihalla naama puutuneena niin, ettei puhumaan pystynyt tai silmiään liikuttamaan. Puudutusta kesti about neljä tuntia.

Jälkitunnelmat: 1/5: Puudutuksen jälkeen suuta särki yhden päivän, mutta toista puolta yläleuasta vihloi viisi päivää, ja purra ei uskaltanut ja muutenkin hammas tuntui viikon ajan aralta. Tämä oli kuulemma normaalia. Mun mielestä hammas ei ole palautunut täysin ennalleen vielä kuukauden jälkeenkään. Toivottavasti ei jäänyt mitään pysyvää vikaa.

3. kerta:
4.11.2016, Friday, -2, Partly cloudy
Ennakkotunnelmat: 3/5. Aika tuttuun tapaan kahdeksalta aamulla. Jännittämisen olin aloittanut vasta klo 5.30, joten edistymistä.

Toimenpide 2/5. Kolmen vartin aika, joten saihan siinä taas minuutteja laskeskella. Tänään oli luvassa yhden hampaan paikkaus + hammaskiven poisto. Ensimmäinen oli tuttua k(a)uraa, mutta jälkimmäisestä olin lintsannut useamman vuoden ajan, koska viimeksi kun hammaskiveä poistettiin, se tuntui niin pahalta että olin jo pyytämässä toimenpiteen keskeytystä, mihin sen aikainen hammaslääkärini ei suostunut. Tällä kertaa kokeiltiin jotain uutta ultraääni-vimpainta. Ääni oli paha ja tuntemukset samoiten. Plussapuolena se, että se oli nopeampi toimenpide kuin se jyrsintä. Täytyy kyllä sanoa, että jos jokin asia stressaa mieltä, niin hammaslekurissa se tehokkaasti unohtuu. Kolmen vartin aika oli tällä kertaa, yhtään kauempaa en olisi kestänytkään.

Jälkitunnelmat: Hammaslääkäri varoitti, että käynnin jälkeen suu olisi kipeänä mutta ei ollut. Edellinen paikkaus tosin jiulii vieläkin, mutta tämänkertaisesta käynnistä pystyy antamaan jälkifiilikset 4/5.

4. kerta
23.11.2016,  Wednesday, +4 drizzle
Ennakkotunnelmat: 1/5. Tänään olisi viisauden hampaan poisto. Pataan tulisi siis kunnolla. Olin pelännyt tätä koko elämäni, eikä multa ei ole koskaan aiemmin poistettu hammasta. Hammaslääkäristä tuli monta muistutustekstaria, ja joka kerta toivo heräsi, että ovat joutuneet perumaan aikani. Rukouksiin ei kuitenkaan vastattu, hammaslekuri ei ollut sairastunut eikä talo ollut romahtanut.

Ajan olin varannut iltapäiväksi, pääsisi sitten töiden jälkeen suoraan kotiin lepäämään. Etukäteen kävin syömässä pitsan, jotta energiaa riittäisi loppupäiväksi. Operaation jälkeen ei syödä mitään kuin korkeintaan pillillä. Harjasin hampaat huolellisesti. Valmistautumista henkisesti pompottelemalla stressipalloa työpaikan seinään tehden muut kollegat hulluksi. Ja mitä jännitykseen tulee, niin mulla oli ollut kauhunsekainen tunne jo maanantaista saakka, perhoset myllersi vatsassa eikä uni meinannut yöllä tulla. Päivän mittaan paniikki kasvoi. Sitä luulisi, että jännityksen tunteellakin olisi joku raja, mutta mitä vielä. Paniikki kasvoi kasvamistaan, mitä lähemmäksi aika kävi. Odotushuoneessa olin vähän liikaa etuajassa jossa mulla oli jo vaikeuksia istua paikallani. Hammaslekuri myöhästyi vielä viisi minuuttia.

Toimenpide: 1/5. Ihminen elättelee usein toiveita selviytymisestä ja helppoudesta. Jopa tällainen kyynikko kuin minä. Yritin järkeillä, että ei kai tämä niin kauhea kokemus voi olla kuin usein puhutaan. Todennäköisesti operaatio sijottautuisi hammaslääkärikokemusasteikollani jonnekin ikeneen avauksen ja juurihoidon väliin.

Ensimmäiseksi sanottakoon, että mä olen allerginen adrenaliinipuudutteille. Nytkin mua oli puudutettu monesti eikä mitään ongelmia mutta annas olla kun aletaan tekemään jotain sellaista missä veri lentää niin slaagi tulee varmasti. Siinä vaiheessa kun hammaslääkäri pisti kolmatta piikkiä naamariin, niin mielessä kyllä piipahti ajatus, että nyt ei varmaankaan hyvin käy. Hammaslääkäri kyseli jossain vaiheessa pyörryttääkö, en saanut enää mitään vastausta enää suustani. Havahduin sitten hikilammikosta. Tuskin siinä nyt oli kovin pitkään otettua lukua, mutta hävetti kyllä kauheasti. Ainoa positiivinen kokemus oli, että itse hampaan repiminen ei juurikaan sattunut - tuntui toki henkisesti häijyltä - ja toisaalta aikaakaan ei varmaan kulunut varttia enempää. Mutta olin sen jälkeen aivan pyörryksissä ja piti hetki vetää happea odotussalissa ennen kuin uskalsin lähteä ulos. Hintakin oli melko halpa, ei maksanut kuin hiukan päälle satasen. Lisäksi sain hampaan mukaani. Hammaslääkäri sanoi että voi esitellä hammasta sitten muille, miten käy kun ei harjaa hampaitaan tai laittaa se vaikka kokislasiin lillumaan ja katsoa kauanko se säilyy.

Jälkimainingit: 1/5. Metromatka meni edelleen puolipyörryksissä. Suu täyttyi verestä ja sitä sai syljeksiä koko illan pikkutunneille saakka. Otin buranaa. Vielä nukkumaan mennessä veri tulvi suuhun. Sain syödyksi palan jäätelöä ja palan jukurttia. Yöllä heräsin klo 2.30 järkyttävään särkyyn, mutta burana auttoi nopeasti.

Verta valui vielä seuraavan päivän, kolmantena päivänä alkoi tuntumaan kyllä paremmalta. Kyllähän naisetkin vuotaa verta monta päivää kuolematta, joten kai sama onnistuu miehiltäkin? Leuka ei oikein ottanut auetakseen, syöminen oli hidasta ja vaivalloista, pehmeät ruuat olivat suosiossa. En oikein uskaltanut harjata hampaita viisurin lähettyviltä, ja mä en oikein tiedä mitä paskaa sieltä montusta valui, mutta maku suussa oli todella järkyttävä. Epäilemättä myös dunkkasin tavallista pahemmalta, joten pahoittelut vaan lähimmäisille.

Nyt on kuitenkin hyvät fiilikset kun sai itsestään irti tämän hammashomman (pun intended). Jos ei ihmeempää esiinny, niin saa taas olla vuoden verran rauhaksiin ilman hammaslääkärivisiittejä. Pelko ei lähtenyt mihinkään, vaikka kuinka hammaslääkärissä ramppaisi. Makaaminen suu auki on ehdottomasti vaikempia asioita mitä first worldissa joutuu tekemään.

maanantai 21. marraskuuta 2016

485# My summer car

Eipä tule juuri tietokoneella pelattua Miinaharavan ja Football Managerin lisäksi, mutta viime viikot olen tahkonnut tuntikausia My Summer Car-peliä. Sattumalta näin YouTubessa esittelyvideon, joka vetosi minuun siihen malliin, että hommasin pelin sillä sekunnilla (Steamin kautta maksoi 14,99€). Mä en ymmärrä miksi suomalaiset niin monesti tuntuvat häpeilevän rallienglanti-aksenttiaan, mun mielestä se on parhain aksentti mitä edes on. Jos en itse osaisi sitä luonnostaan niin opettelisin.

Aloitusikkuna.
Pelin tallennus tapahtuu aina wc-tiloissa.

Peli on suomalaisvalmisteinen, siinä liikutaan 90-luvun suomalaisessa kuvitteellisessa kesäisessä maaseutupitäjässä hyttysten ininässä. Päätarkoituksena on kasata auto osista ja nippeleistä. En tiedä autoista mitään, joten olen joutunut kyllä "lunttaamaan" monta kertaa netistä ohjeita etenemiseen. Siltikään en ole saanut autoani vielä kertaakaan edes käynnistettyä. Lisämausteen hommaan tekee se, että pelaaja on pidettävä hengissä, joten yltiöpäiväinen kaahailu maistissa lopettaa pelin vikkelään. Myös pelaajan ravinnosta on pidettävä säännöllisesti huolta, joskin muonapuoli keskittyy vain valmisruokiin, makkaroihin ja olueeseen. Yhtä tärkeää on huolehtia virkeydestä, puhtoisuudesta ja kusella käymisestä. Rahaa saa puolestaan tekemällä töitä klapien hakkaajana tai loka-auton kuljettajana tai kännikuskina.

Olutta naamariin.
Moottorin asennus menossa.

Rekan tankkaus kestää varmaan viisi minuuttia.

Peli on kyllä todella vaikea, eikä pelkästään moottorin kasaamisen vuoksi. Ohjattavuus vaatii kyllä pitkään totuttelua, ja pelissä oleva kiroilunäppäin tulee kyllä aktiiviseen käyttöön. Pelissä puhutaan suomea (tekstitys englanniksi) eri murteilla, ei niille jutuille voi kuin nauraa. Ehdottomasti yksi parhaimmista peleistä joita olen koskaan pelannut, ei tästä voi antaa vähempää kuin 5/5.

Kiroilunäppäin käytössä.
Ruuvien kiristys. Jakoavaimiakin on kymmenkunta erikokoista.


torstai 17. marraskuuta 2016

484# Lätkä, 2

12.11.2016, Saturday, -0, Overcast, Helsinki



Hartwall Arena.

Mua ei siis tosiaan voisi vähempää kiinnostaa mikään jääkiekko, vaikka olenkin muutaman matsin käynyt eläissäni katsomassa. Mutta sukulaispoika tahkoaa kiekkoa KHL:n ruplaliigassa, joten pitihän sitä lähteä katsomaan kun kerran tekivät vierasmatkan Hesaan saakka Jokereita vastaan pelaamaan. Kyseessä siis Kiinan ihme jääkiekkoilevalle maailmalle, Kunlun Red Star-niminen seura. Samalla sai yhdistettyä näppärästi isänpäivän vieton, tosin päivän etukäteen.

Lauantai-iltapäivän peli oli liki loppuunmyyty, paikalle tuli yli 12000 katsojaa. Aika ihmeellistä, että tuommoinen kepillä huitominen kiinnostaa väkimääriä. Lipputrokareita pyöri jo hyvissä ajoin ennen hallille saapumista Pasilan asemalla. Meillä oli jo liput buukattuna rehellisesti nettisivujen kautta. Faija halusi alakatsomoon, koska kuulemma huippaa päästä korkeammalta ja toisaalta olisi kiva jos näkisikin jotain. Alakatsomon keskipaikoista piti pulittaa kyllä hieman enempi, yli 60€ / lippu. Järjetön hinta minusta.

Hallille tultuamme meillä oli puoli tuntia aikaa, joten hörppäiltiin siinä riistohintaiset oluet muovituopista. Katsomon puolelta istumapaikat löytyivät helposti, näkyvyys oli hyvä. Viimeksi kun käytiin katsomassa Jokereiden peliä Tseljabinskia vastaan, alkajaiseksi soitettiin Neuvostoliiton kansallislaulu. Nyt tuo biisi jäi pois, mutta oltiin sen verran vieraskoreita että soitettiin alkajaisiksi Kiinan kansallislaulu - jostain oli paikalle hinattu jokin kiinalainen lapsikuoro paikalle biisi veisaamaan. Kuulosti todella erikoiselle. He varmaan olivatkin ainoat kiinalaiset hallissa, ei ainakaan kiinalaisia pelaajia Kunlunin joukkueessa näkynyt. Suomen biisi nyt oli tutumpi, mutta aika laimea versio.

Kiina esittää kansallislaulun.
Joku alkukarkelo. Onko siellä Hjallis?

Peli alkoi viimein. Ensimmäisen erän alku oli melkoisen katkonaista, ja tuntui ettei aika kulu millään. Melko suuri osa katsojista tuntui olevan humalassa. Jokerit siirtyi johtoon, mutta muuten peli oli aika tylsää. Matsi televisioitiin Suomen lisäksi Kiinaan ja Venäjälle, joten miljoonayleisö oli tätäkin matsia seuraamassa. Siksi välillä oli ns. teknisiä mainostaukoja. Välillä hauskuutettiin yleisöä erinäisillä kilpailuilla ja muilla arvonnoilla ja haastatteluilla. Toisessa erässä oli joku typerä Mannequin challengekin, jolloin yleisön ja kenttähenkilökunnan piti pysyä liikkumattomana hetken aikaa. Lapsellista. Cheerleaderit toivat hieman silmäniloakin.

Peliä.

Erätauot (17 min - eikö ne yleensä ole vartin pituisia?) kuluivat ensin jonottaessa olutta ja sen jälkeen jonottaessa vessaan. Koska jonot olivat pitkiä niin jäin jonottamaan ohrapirtelöä isälle ja itselleni, mutta myyjä ei voinut antaa toista tuoppia mukaani, kun en osannut näyttää henkilöä kenelle se menee. Jouduin sitten hakemaan isän jonon ohi uudelleen esittelemään naamaansa myyjälle. Pääsi ainakin vakuuttumaan ettei ole faija alaikäinen.

Mitäs itse matsista sitten... Matsi parantui loppua kohden, Kunlunkin pääsi tasoittamaan, ja olipa lähellä päästä johtoonkin (maali hylättiin videotarkistuksen perusteella). Jokerit lopulta voitti pelin 3-2 ja kesti Kunlunin viimehetkien painostuksen. Nopeita ukkojahan ne pelaajat olivat; ei mennyt montaa sekuntia niillä luistella kaukalon päästä päähän, järjetön vauhti. Ainoa harmitus meillä oli, että ei sitten nähty sukulaispoikaa tositoimissa, oli yllättäen saikulla jonkun vamman vuoksi. Muuten kendon katselu oli ihan ok, ei tarvinnut palella kuten esimerkiksi aina futismatseissa. Vaikka halli oli melkein täynnä, niin jonotukset olivat maltillisia ja homma toimi ihan hienosti. Ihan mukava tapa viettää lauantai-iltapäivää, mutta en mä jaksaisi kyllä joka matsiin vääntäytyä. Arvosanaksi irtoaa 3/5.

torstai 3. marraskuuta 2016

483# Yayoi Kusama

2.11.2016, Wednesday, -1, Snow, Helsinki


Tennari.

Mä en edes tiennyt Helsingin Taidemuseosta HAM:n olemassaolosta ennen kuin Pp asiasta mainitsi. Sellainen sijaitsee Tennispalatsissa, jonka olin mieltänyt pelkäksi leffateatteriksi. Joka tapauksessa, Pp oli saanut muutaman vapaalipun japanilaisen Yayoi Kusaman näyttelyyn, mikä oli meneillään aina 22.1.2017 saakka. Meille visiitti näyttelyyn ei maksanut siis mitään muuta kuin paikalle menemisen vaivan, muuten olisi maksanut 10€ / aikuinen. Oli siellä vielä narikkakin, jonka palveluja emme tosin käyttäneet.

Näyttelykartan saatuamme menimme hissillä kolmanteen kerrokseen, josta aloitimme kierroksen. Ensimmäiseksi oli taiteilijan omakuva. Hän on ehtinyt jo 87 vuoden kunnioitettavaan ikään, etenkin kun asunnut hullujen huoneella jo 70-luvulta lähtien. Sitä ennen hän oli viettänyt Ameriikoissa nuoruusikänsä. Täytyy kyllä myöntää, etten ollut koskaan kuullut mammasta ennen tätä.

Raput.
Taiteilija itse.

Ensimmäiset teokset olivat pelkkää scheissea, eikä mielestäni taso muuttunut juuri sen jälkeenkään. En osannut päättää, pilailtiinko niissä katsojan kustannuksella, vai oliko taiteilijan mielenvikaisuus niin hallitsevaa, että sitä luultiin jonkinlaiseksi taiteelliseksi nerokkuudeksi. Eräänlaista autismisuutta niistä saattoi olla havaittavissa; osa töistä on varmasti vaatinut paljon pitkäjänteisyyttä ja aikaa ja samanlainen kaava toistui monissa töissä. Ne olivat hyvin epäjapanilaisia mielestäni. Teoksia oli tauluista kankaisiin, vaatteisiin, veistoksiin, elokuviin ja omituisiin peilihuoneisiin. Pisteitä, häivytysyritystä, fallossymboleja.

Vene.
Spot.
Täältä sais kätevän lampunvarjostimen makkariin.

Olin pitkään sen vaiheilla, että tämä on surkeinta mitä olen nähnyt pitkään aikaan, mutta hellyin peilihuoneista sen verran, että myönnän vastahakoisesti arvosanan 1/5. Lisäksi bonusta räpsähti ykköskerroksen valkoisesta asuinhuoneesta, jossa sai itse osallistua teoksen tekoon liimaamalla tarran haluamaansa paikkaan. Mutta muuten, en voi oikein tällaista suositella. Ajanhukkaa.

Kävijät saivat osallistua taiteeseen.