torstai 28. heinäkuuta 2016

463# Riika 4

14.7.2016, Thursday, +21, Haze, Riga, Latvia


Heräsin tuttuun tapaan kahdeksan kieppeillä. Loppuyön olin nukkunut huonommin, ulkona huudeltiin ja möykättiin ja vaikka ikkuna sisäpihalle, niin meteli kuului silti. Lisäksi käytävällä piippasi pitkään jokin. Otin herättyäni suihkun ja sitten aamiaiselle. Paikka oli tällä kertaa mustanaan väkeä, pelkästään ruuan haku kesti kun ihmiset arpoi ympärillä valikoimien suhteen. "Otank mä makkaroi? Vai munia sittenkin?"

Aamupalan jälkeen lähdin saman tien kävelylle. Ilma oli miellyttävä, aurinko oli harson takana mutta jaksoi silti lämmittää puoliteholla. Oli vielä aamu ja kaikki paikat kiinni, joten mitään ihmeitä kävelyretkeni ei tuottanut.

Kommunismitaidetta.

Palasin hotellille ja lepäilin hieman, pakkasin sitten kamat kasaan ja klo 12 tein check outin hotellista. Laukku painoi ja selkä hiestyi, joten menin sitten vain puistoon penkille hetkiseksi istuskelemaan. Puoli yhden maissa menin pysäkille katsomaan, josko menisi busseja lentokentälle päin. Heti meni yksi sellainen minibussi taas - samanlainen jolla kentältä tulinkin. Numero bussin yläosassa 222. Aikataulussa kyseistä vuoroa tai edes linjaa ei ollutkaan, mutta väliäkös sillä jos kerran perille pääsi. Kuskilta ostin 2 euroa maksavan lipun. Matkustajia mukana vain muutamia.

Tyyni joki aamun auringossa.

Kentällä olin klo 13 aikaan. Olin ehtinyt tekemään jo kotona check innin kun AirBalticilla on 120 tunnin check in -aika, joten ei muuta kuin turvatarkastukseen. Automaatti kysyi boarding passin, ennen kuin pääsi turvatarkastukseen. Passia ei tarvinnut sitä vastoin näyttää kenellekään kertaakaan.

Turvatarkastuksen läpäisin myös heittämällä. Sitten oikin kosolti aikaa. Kävelin pienen lentoaseman kertaalleen läpi, menin sitten kahvilaan ja tilasin ison cappucinon. Surffailin netissä. Latviassa oli kyllä ilmaisia wifi-paikkoja mielin määrin, siitä iso plussa. Kävin sitten vielä tsekkaamassa kauppojen tarjonnan. Eipä niissäkään ollut ihmeitä ostettavana.

Melkein rimmaava kahvimerkki :)

Viimein pääsi koneeseen, mulla oli käytäväpaikka tällä kertaa. Mukana koneessa oli myös Latvian koripallomaajoukkue. Pitkiä ukkojahan ne. Mullakin pää kolisin kattoon näin pienessä koneessa, en tiedä sitten miten mukavasti pojat matkustivat. Samanlainen potkurikone kuin tullessakin. Hesaan laskeuduttaessa näin melkein kotini. Ainakin jos olisi ollut ikkunapaikka ja rillit. Kone oli myöhässä kymmenkunta minuuttia.

Lentokentältä menin kotiin junalla. Ensimmäistä kertaa se ei lauennut matkalla eikä edes myöhästellyt. Päivän askelmääräksi vain 12000.

****


Kokonaisarvio: 


Hieno ja mukava paikka oli Riika, joten jos ei ole ennen käynyt niin suosittelen ehdottomasti. Kaikki toimi hienosti ja asiat olivat loogisia junalipun ostoa lukuunottamatta, englannilla pärjäsi hyvin. Oli siistiä ja turvallisen tuntuista, monikulttuuri loisti poissaolollaan. Tästä voi antaa ainakin 4/5.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

462# Riika 3

13.7.2016, Wednesday, +22, Haze, Riga, Latvia

Näin erittäin kummallisia unia koirista ja ampiaisista. Heräsin kahdeksalta puhelinsoittoon, se oli töistä. En vastannut. Mulla kesti muutenkin säkkipimeässä (huoneen pimennysverhot olivat eri tehokkaat) ensin edes ymmärtää missä olin. Puhelin soi uudelleen ollessani suihkussa, ilmeisesti jollakin tuntui olevan kova ikävä.

Siivoojille sittenkin miinusta; pyyhe oli vaihdettu, mutta tilalle oli tullut sellainen minipyyhe, en mahtunut siihen kietoutumaan. Tuskin yön aikana on niin paljon ehditty lihoamaankaan.

Lihotuksesta puheen ollen, hipsin taas aamiaissaliin. Kukaan henkilökunnasta ei taaskaan tervehtinyt minua tai kysellyt huoneen numeroa. Aamaissalissa oli tällä kertaa tilaa. Samat safkat kuin edellisenäkin aamuna ja samat biisitkin soi kaiuttimista. Ruoka tosin maistui jostain syystä paremmin, hain jopa lisää.

Huoneessa hetken aikaa lepäilin, melkein nukahdin taas, ja piti pakottaa itsensä liikkeelle. Ensiksi suunnistin juna-asemalle. En ollut nähnyt missään muualla postilaatikkoa kuin siellä, joten kävin siellä postittamassa kortit. Sitten etsin juna-aseman vierestä lentokenttäbussin pysäkin valmiiksi seuraavan päivän kotimatkaa ajatellen ja kuvasin myös aikataulut puhelimeen varoiksi.

Tutunnäköinen ravinteli. Jäi testaamatta.

Tämän jälkeen aloin etsimään miehitysmuseota, joka on Raina Bulvaris-kadulla. Itse katu löytyikin helposti, mutta ulkomuistista muistin katunumeron väärin (museo on osoitteessa Raina Bulvaris 7) ja ihmettelin mikä on kun en löydä sellaista. Tarkistin sitten asian ja löytyihän se oikea paikka lopulta. Museo avattiin kuitenkin vasta klo 11, joten menin hetkiseksi kiertelemään viereiseen puistoon, joka erotti vanhan ja uuden kaupungin tosistaan. Hyvin hoidettu ja oikein viihtyisä puisto, toki nyt oli vuodenaikakin semmoinen että kaikki oli kukkaloistossaan.

Puisto.

Suihkulähde jonka takana oopperatalo.
Rakkauslukot.

Kello tuli 11 ja museo avattiin. Sinne ei ollut pääsymaksua, mutta virkailija jaksoi muistuttaa ahkerasti lahjoitusmahdollisuudesta. Mulla ei ollut kuin pieniä kolikoita ja 20€:n seteli, sellainen olisi liikaa. Museo oli aika pieni eikä mikään erikoinen, 2/5. Kenkälaatikon kokoinen myymälä siinä oli ja elättelin toiveita josko siellä olisi ollut kommunismi-julisteita kun niitä mielelläni kerään, mutta eipä ollut. Ostin sitten yhden vihkosen, se toimikoot lahjoituksenani tällä kertaa.

Matkamuisto miehitysmuseosta.

Seuraavaksi ajattelin suunnata noin kilometrin päähän KGB-museoon, osoitteessa Brivibas iela 61. Se löytyi helposti, mutta keskiviikkoisin se avattiin jostain syystä vasta klo 12, joten mulla oli taas 25 min aikaa tuhlattavana. Koitin etsiä kelvollista kahvilaa, mutten löytänyt, joten kiertelin aluetta ympäriinsä. Tämä ei ollut enää vanhaa kaupunkia, ja muistutti arkkitehtuuriltaan Helsinkiä ja muita vastaavia venäläisiä kaupunkeja.

Museo avasi ovensa jo vähän ennen kahtatoista. Alkajaisiksi virkailija ilmoitti, että vankilakierrokset ovat loppuunmyytyjä aina klo 15 saakka. Norminäyttelyyn pääsi kiertämään ilmaiseksi, vankilakierros olisi maksanut. En jaksaisi enää palata tänne uudelleen, joten tsekkasin pelkän perusnäyttelyn läpi. Se oli huono, 2/5.

KGB-museo. Sisäänkäynti kulmasta.

KGB-museo.

Sitten takaisin vanhaan kaupunkiin. Matkalla herttainen mummo pysäytti minut ja kysyi jotain latviaksi. Sanoin englanniksi, etten ymmärrä. Mummo jatkoi: "Help, problem. Money problem." Just juu. Mummon suu oli kultahampaita täynnä ja siistit ja puhtaat vaatteet yllänsä, toisin kuin muilla kerjäläisillä, joten aloin hieman ärsyyntymään ja jätin mummon taakseni. En oikein tiedä mitä se koitti ukottaa.

Uuden puolen asuintaloja.

Vanhassa kaupungissa oli bongattavana kaksi kirkkoa, joiden erottaminen toisistaan tuntui minusta vähän vaikealta. Ensimmäiseksi painelin Tuomiokirkolle. Sisään maksoi 3€. Siinä oli groupieerina maailman hitain mummeli, ja kaiken huipuksi juuri edelläni lippunauha sattui loppumaan. Mummolla oli arvatenkin suuria vaikeuksia saada se nauha laitteeseen vaihdettua. Onnistui lopulta. Kirkko oli muuten vähän perseestä, 1200-luvulla rakennettu juu, mutta vaatimaton. Toki arvokamat oli nyysitty aikojen saatossa jo moneen kertaan. Sisäpihalle pääsi ja vessaan myös, siksi arvosana 2/5.

Tuomiokirkko.

Tuomiokirkko sisältä.
Entisaikaan kirkoissa käytettiin ristin sijaan kukkoja.

Sitten löytyi puolihiljainen kaljabaari, johon päätin poiketa hetkiseksi lepuuttamaan jalkojani. Askelia oli kertynyt jo 12000, joten olut lieni mielestäni ansaittu. Heti tuli tietysti taakseni suomalaisia.

Välillä voi piipahtaa tauolle kippolaan.

Oluen jälkeen menin vielä Pyhän Pietarin kirkkoon, jonne olin yrittänyt päästä jo maanantaina. Nyt kirkko oli auki. Opaskirjani tiesi kertoa, että kirkon torniin pääsisi katsomaan näköalat "muutamalla kolikolla". Kirja taisi elää edelleen Neuvostoliiton aikoja, sillä pääsy kirkkoon + torniin maksoi 9€. Pitihän se maksaa kiltisti, kun en ollut nähnyt Riikaa yläilmoista vielä muutenkaan (vähän vanhan kaupungin ulkopuolella on korkea Radisson BLU-hotelli, josta mahdollisesti pääsee mahdollisesti tsekkaamaan näköaloja myös).

Itse kirkossa oli jonkinlainen mitäänsanomaton vaihteleva näyttely. Se ei herättänyt minussa minkäänlaista kiinnostusta, vaan ennemminkin juuri torni. Kirkon valmistusvuotta ei tiedetty, mutta se oli mainittu kronikoissa jo v. 1209, laajennettu myöhemmin. Torni valmistui v. 1491, mutta on sortunut aikojen saatossa monta kertaa. Ensimmäisen kerran torni prakasi v. 1666 surmaten kaupunkilaisia. Kymmenen vuotta myöhemmin torni paloi ja v. 1721 paloi uudelleen. Se rakennettiin uudelleen vasta v. 1746. Suunnittelija joi tornissa lasin viiniä ja pudotti lasin alas uskoen, että torni säilyisi niin monta vuosisataa kun lasista särkyisi sirpaleita. Epäonnekseen lasi putosi kuitenkin heinäkasaan ja hajosi vain kahdeksi kappaleeksi. Ja mites ollakkaan, n. 200 vuotta myöhemmin lentopommi osui torniin tuhoten sen. Nykyinen torni rakennettiin v. 1973 ja lasinpudotusrituaali toistettiin. Tällä kertaa lasi särkyi kaupunkilaisten helpotukseksi tuhansiksi sirpaleiksi.

Niin ja ne näköalat - juu hienot olivat.

Näkymät Pyhän Pietarin kirkon tornista.
Sisältä.
Patsastelija.

Seuraavaksi kävin bongaamassa viereisellä aukiolla Mustapäiden talon. Rasismilta kalskahtava nimi johtuu killan mauritilaisesta suojelupyhimyksestä. Muuten talo toimi aikoinaan herraskansan dokauspaikkana. Jatkoin sitten Meistaru iela 10:een etsimään Kisse-talon. Joku äijä oli aikoinaan moisen talon bygännyt ja oli suuttunut kaupungin päättäjille ja asentanut siksi kissepatsaat talon katolle näyttämään herroille pylleriä. Eipä ollut ihmeellinen.

Mustapäiden talo oikealla, Pyhän Pietarin kirkontorni vasemmalla.

Kissepatsaat pyllyilemässä talon katolla.

Palasin hotellille, melkein eksyin matkalla mutta puhelimen kartan avulla löysin perille sen kummemmin turhia haahuilematta. Lueskelin hetken aikaa työsähköpostejani ja vastailinkin muutamiin. Otin pienet päikkärit ja nukuin tunnin verran. Miten se jaksaakin väsyttää niin kovasti aina vaan?

Hienon näköinen laitos. Veikkaisin kirkoksi.

Kello oli jo sen verran että olisi voinut kokeilla syömistä. Löysin fasadiltaan minua miellyttävän syömäpaikan, mutta sisäänheittäjää ei kiinnostanut edes tervehtiä joten jatkoin matkaa. Ravintoloitahan vanhassa kaupungissa on pilvin pimein, joten hankaluuksia ruuan suhteen ei ollut. Löysin seuraavan kippolan nopeasti, täällä pelasi palvelukin. Otin jonkun sirloin lihan American stylenä, eli pekonit tulivat normiannoksen päälle. Ranskalaisten kera tuli kippo majoneesiä, mietin kyllä voisiko siitä tulla vatsatautia mutta heitin naamariin silti. Oikein hyvä ruoka, harmitti myöhemmin kun en muistanut enää ravintolan nimeä.

Kävelin vielä hieman ja katselin ihmisiä, palailin sitten vessahädän pakottamana takaisin hotellille. Join jäljelle jääneitä viinoja ja katselin telkkaria ja youtubea. Hyvät tarjonnat oli molemmissa. Nukkumaan klo 23.20. Raskas kävelypäivä, askeleita lähemmäs 20 000.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

461# Riika 2 / Jurmala

12.7.2016, Tuesday, +22, Partly cloudy, Jurmala, Latvia

Heräilin ja itseäni keräilin aamukahdeksaan saakka. Otin suihkun, tällä kertaa toimi toinen suutin, käsittämätöntä. Sitten aamiaispaikkaan alakertaan. Se oli alkujaan hieman hämmentävä, kun ei taas tiennyt miten olisi pitänyt toimia. Kukaan henkilökunnasta ei tullut kysymään minulta mitään, huoneen numeroa tms, toisilta kysyttiin. Aamiaissali oli ravintolaosan perällä, mutta niin täynnä ettei sinne mahtunut istumaan, vaan piti mennä baarin puolelle. En tiedä olisiko niin saanut tehdä. Muuten oli seisova pöytä tyyppinen-ratkaisu; otin mehua, kahvia, nakkeja, scrambbled eggs (onko se munakokkeli suomeksi?), croissantin, juustoa ja salamia. Ihan ok hotellin aamiainen.

Palasin huoneeseen vähäksi aikaa. Olisi unettanut taas kun sai vatsaansa täytettä, mutta pakotin itseni liikkeelle. Tarkistin säätilan ensiksi; täksi päiväksi oli luvattu parempaa säätä kuin huomiseksi, joten päätin tehdä ekskursion Jurmalaan. Sinne ei välttämättä kannattaisi mennä sateella.

Päiväkohde Jurmala.

Rautatieasemallehan mulla ei ollut matkaa juuri lainkaan, se näkyi heti hotellin ovelta, Stockmannin takana. Asemalla alkoikin sitten arpominen, kun en meinannut löytää lipunmyyntiä mistään. Näin sitten jonkun kiskatyyppisen luukun, josta ajattelin kokeilla lippujen ostoa. Siinä oli jonoa, ja joku eukko meinasi mut siinä ohittaakin, mutta tällä kertaa uskalsin ojentaa etuilijaa. Kostoksi se liimautui aivan minuun kiinni, jopa sen aikaa kun ostin junaliput. Hävytön. Lipunmyyntivirkailija oli myös ammentanut palveluoppinsa Neuvostoliitosta. Koitin ostaa meno-paluu-lippua Jurmalaan, mutta en tiedä onnistuinko. En ymmärtänyt puheesta mitään (muuta kuin sanan persons). Sain sitten vaihtorahat sekä jonkinlaisen pitkulaisen kuitin jonka jälkeen myyjä ajoi minut tieheni. Oliko kuitti nyt se lippu? Siinä oli tekstit vaan latviaksi, mutta puhuttiin zona a & b, joten sen voisi päätellä lipuksi? Mutta oliko lippu varmasti Jurmalaan - koska sen nimistä asemaa ei ollut edes olemassakaan. Jurmala oli alue, jossa oli monta asemaa - pääpaikka oli nimeltään Majori (tämä selvisi googletellessa). Ja miten se lippu maksoi vain 2,73€, ei oikein kuullostanut meno-paluulta vaan kertalipulta? Seuraavaksi piti ihmetellä mikä juna olisi se oikea. Missään ei lukenut tietenkään väliasemia, vaan piti katsoa pääteasema ja sitten sen kuitin toiselta puolen näki asemat ja suunnat. Tämä on juuri sitä hajottavaa perse hommaa, joka saa aina turistin haromaan hiuksiaan. Tai kai kaljuahi voi haroa. Mutta juu, piti tosiaan ottaa Tukumsin tai Slokan suuntaan menevä juna.

Junalippu á la Latvia.

Juna olikin sopivasti juuri mennyt, joten piti odottaa melkein puoli tuntia seuraavaa. Kävelin aikani asemalla - onneksi siellä tosiaan pääsi nettiin, mutta sekin kyllästytti. En löytänyt mitään kiinnostavaa muuta kuin epämääräisiä pummijoita. Mietin, näytänkö paikalliselta ja pitävätkö ne minua paikallisena ja siksi pummivat, vai ehkä juuri turistina jolla nyt on tietysti aina fyrkkaa?

Viimein kello oli sen verran että nousin laiturialueelle ja siellähän se Slokan juna jo odottelikin. Raput junaan olivat todella kapeat ja jyrkät, aivan kuin tikkaat, joten huonokoipisilla tai lastenrattailla ei tänne olisi asiaa (en tiedä sitten olisiko niille joku oma kulkupaikkansa). Juna oli paskainen ja kuuma, hyvin ankea, pelkistetyt penkit, ampiaisia pörräsi vaunussa, haisi Neuvostoliitolle ja täyttyi vaunu lopulta ihmisistäkin. Hyvin kaurismäkeläinen tunnelma. Samaan sloossiin tuli kanssani paikallinen nainen, sekä ruotsalainen mieskaksikko, joista toinen hipelöi hermostuneena samanlaista kuittipaperia kuin minullakin oli. Näin siitä jopa hinnan, 5,46€, eli olivat todennäköisesti menossa samaan paikkaan kuin minäkin samanlaisella lipulla (joskin tuplana koska lippu oli varmaan kahdelle henkilölle). Leimauslaitetta en bongannut mistään, mutta konnari kiersi katsomassa kaikkien liput ja leimasivat myös. Ei valittanut lipusta mitään joten ilmeisesti se oli ok.

Juna Jurmalaan.
Juna sisältä.

Juna ei kiirettä pitänyt ja se oli muutenkin varsin nykivää ja äänekästä menoa. Asuinalueet olivat neukkukuutioita, metsäalueet samanlaista kuin Suomessakin. Matka Majorin asemalle kesti reilut 30 minuuttia. Suurin osa ihmisistä jäi pois juuri Majori-asemalle, joten todennäköisesti olin oikealla asemalla.

Radanvarrella olevat neukkuutiot.

Majorin juna-asema.

Mulla ei ollut muuta karttaa alueesta kuin etukäteen puhelimeen ladattu Latvian kartta. Silläkin pärjäsi ihan hyvin, mutta eipä Jurmala nyt mikään maailman suurin city ollut. Kävely- /ostoskadulle pääsin seuraamalla muita ihmisiä. Se oli ihan viihtyisä katu. Poikkesin Narveseniin ostamaan vesiputelia kun kuuma junamatka pisti janottamaan. Joku dille edessäni maksoi kahvijuomansa 1 ja 2 sentin kolikoilla, ja siinä meni taas ikuisuus myyjän laskiessa kolikoita. Juoman saatuani istuin hetken aikaa kävelykadun penkillä ja huomasin puhelimeni yhdistyneen taas nettiin. Hyvin täällä avoimia wifi-verkkoja löytyi.

Jurmalan ostoskatu.
Hyi.
Mä niin tykkään tälläsestä arkkitehtuurista.

Jatkoin sitten matkaa. Poikkesin sivuun kävelykadulta. Jurmala oli kuuluisa paitsi rannastaan, myös puisista huviloistaan. Niitä olikin täällä runsaasti. Osa oli hyvinhoidettuja, osa olisi kaivannut hieman tuoreempaa maalipintaa ja osa oli röttelöitä. Rannalle tupsahdin ison ja neuvostohenkisen Baltic Beach-hotellin kulmilta. Ranta oli juuri sellainen kuin olin sen kuvissakin nähnyt; matala ranta ja jumalattoman pitkä. Lepuutin hieman jalkojani penkillä, ennen kuin menin hieman rannalle kävelemään. Hiekka oli ajettu kaistaleelta tasaiseksi joten ei ollut pelkoa hiekan menosta kenkiin. Ranta vaikutti matalalta. Ihmisiä ei ollut kovinkaan paljoa; vähän siinä tuuli ja ilma olisi voinut olla rantakelejä ajateltuna lämpimämpikin. Jotkut kävivät uimassa, mutta en uskonut veden olevan kovinkaan lämmintä.

Baltic Beach hotelli.
Biitsi.

Siinä ihmetellessäni meininkiä minut yhytti venäjää puhuva muskelimies. Saaliikseen kyseinen rantaleijona oli saanut missinmitat täyttävän naaraan. Kova oli selitys, en ymmärtänyt tietenkään mitään. Tapaili sitten selvästi ajukoppaansa jospa sieltä löytyisi tilanteeseen jokin sopiva englanninkielinen sana. Sanoi sitten "money" ja osoitti takataskuani. Tosiaan, olin jemmannut 40€ rahaa takataskuun myttyyn siltä varalta, jos mut rullattaisiin matkalla, niin olisi ainakin pieni hätävara olemassa. En sitten tiedä, miten setelit olivat lähteneet painovoiman vastaisesti liukumaan yläsuuntaan pois taskustani, ja olivat nippa nappa putoamaisillaan. Kiitin pariskuntaa vuolaasti. Ja joku väittää ettei rys neuv venäläisiin voi luottaa?

Aika hurja värivalinta.
Huvila.
Uudenaikaisempi huvila.

Palailin hieman nolostuneena takaisin kävelykadulle päin. Aika paljon täällä pyöri muitakin suomalaisia. En löytänyt turistikojuista mitään ostettavaa. Riika balsamista olin kuullut, mutta en voinut sitä ostaa kun sitä ei saisi vietyä koneeseen. Lähdin sitten aikanani takaisin juna-asemalle päin. Juna meni tietysti juuri kun odottelin liikennevalojen vaihtumista aseman edessä, mutta seuraava tuli onneksi jo 17 minuutin päästä. Sama ruotsalainen mieskaksikko tuli asemalle kuin mikä oli ollut sloossisani menomatkalla. He eivät ostaneet uutta junalippua, joten päättelin sitten heilläkin olevan menopaluu-lippu, ja hinnat mätsäsivät omaani.

Tällä kertaa juna ei ollut niin täynnä väkeä kuin tullessa, mutta yhtä ankea vaunu silti oli. Matka meni kuitenkin takaisin päin helpommin. Konnari kiersi ja kysyi taas liput, ja onneksi lippu kelpasi tälläkin kertaa. Päästyäni Riikaan kävelin eri reittiä takaisin hotellille, poiketen vielä aseman lähellä olevan torialueen ja kauppahallin läpi. Alueen koko hämmästytti. Hörppäsin siinä vielä kaffet naamariin - se oli kitkerää ja pahaa - ja mutustelin hieman sipsejä evääksi.

Kauppahalli.

Hotellilla otin päikkärit ja surffailin netissä ja luin saapuneita työsähköposteja. Pelkkää valitusta aina sielläkin. Siivooja oli käynyt huoneessani ja tehnyt hyvää työtä. WC-paperia oli lisätty, saippuaa ja shampoota lisätty, sänky pedattu, roskat viety veks ja jopa kännykän laturin johto oli kieritetty siistille rullalle. Hotellin telkkariin sai youtuben, joten katsoin siinä sitten vielä muutamat vlogaajan videot joita olen seuraillut.

Illemmalla lähdin taas nurkan takana olevaan vanhaan kaupunkiin. En ollut syönyt mitään "oikeaa" ruokaa aikoihin, joten etsin syömäpaikan. Se löytyi helposti, Il Patio -niminen kippola. Pizzet (latviaksi pica) näyttivät hyviltä, mutta koska olin syönyt edellisenä päivän semmoisen, tyydyin Latvian style hamburgeriin. Olisi ollut muuten hyvä, mutta bbq-kastike pilasi sen. Inhoan bbq-kastiketta melkein yhtä paljon kuin bearnaisea. Juomaksi latvialaista olutta, kelpo juoma oli sekin. Ilma oli lämmin ja ulkona tarkeni syödä lyhythihaisellakin. Ateriakokonaisuus maksoi 13€, siihen muutama kolikko tippiä päälle.

Daugava. Väinäjoki suomalaisten kesken.

Kävelin hetken lämpimässä illassa ja ihmettelin muita turisteja, kunnes vanha kaverini kusihätä päätti tulla käymään. Ennen hotelli helpotusta poikkesin vielä Rimiin täydentämässä vesivarastoani. Hotellilla katselin telkkaritarjontaa - sieltä tuli varsin kotoisia ohjelmia joita ei oltu dubattu piloille. Tällä kertaa jätin yömyssyn ottamatta ja pääsin siirtymään hallitusti yöpuulle klo 23.

Arvosana päivän retkikohteelle Jurmala olkoon 4/5, kannattaa käydä jos ei Riiassa tekemistä keksi. Junamatka kaikkine arpomisineen ja lippujen ostamisineen oli tosin 1/5, mutta jos siitä selviää niin helpottaa.

Askeleita päivän aikana rapiat 11000.

torstai 14. heinäkuuta 2016

460# Riika 1

11.7.2016, Monday, +18, Thunderstorm, Riga, Latvia

Kolmen viikon kesäloman alkajaisiksi olin buukannut itselleni omatoimimatkan Riikaan. Myönnettäköön, että olin mennyt hieman retkuun; aluksi huomasin 200€:n Riikan matkan, jolloin kiinnostus heräsi mutta kun alkaa lisäilemään sinne hotelliaamiaisia ja parempia lentoaikoja yms, niin hinta on pian kaksinkertaistunut. Mutta kun en koskaan aiemmin ole Latviassa käynyt, niin siitähän nyt voisi saada "helpon" maabongauksen, ja kun mulla ei oikein parempaakaan tekemistä loman ensimmäiselle viikolle ollut. Jotenkin tuntuu, että loma menee "hukkaan" jos ei jotain suunnitelmallista touhua tee.

Lähtö oli maanantaina niinkin juhlalliseen aikaan kuin vasta klo 10.20. Edellisenä iltana piti tapitella futiksen em-kisojen finaalia yhteen saakka, joten aika vähillä yöunilla silti mentiin kun piti kuitenkin herätä jo klo 6.45. Puuroaamiainen naamariin kera kahvin, ja sen jälkeen otin metron keskustaan ja siitä bussiyhteyden lentokentälle. Säästihän siinä nyt varmaan sen nelisenkymppiä mitä olisi taksi maksanut. Ja kukaan tuskin on niin hullu, että luottaisi VR:ään sen vertaa että päräyttäisi junalla lähtevälle lennolle.

Lentoyhtiönä toimi AirBaltic, joka lähti Terminaalista 1. En muista olisinkohan vain kerran lähtenyt ykkösterminaalista? Minkäänlaista jonoa ei ollut turvatarkastukseen, ja check in oli tehty netissä näppärästi myös takaisinkin päin - AirBalticilla kun voi tehdä check inin peräti 120 tuntia ennen lentoa.

Kävelin hetken aikaa kentällä - Hesarin ukottajat koittivat hihkua minulle lehtitarjouksiaan, mutta en tosiaankaan ole kiinnostunut moisesta Pravdasta. Yök! Ja joku musta heppu tuli myös puku päällä iholle jotain horisemaan. Jotenkin ärsyttävää kun ukotus alkaa jo ennen kuin ehtii maasta pois. Mietin sitten vaihtoehtoja oluen ja kahvin väliltä; loma oli toki alkanut, mutta päädyin sitten kuitenkin kahviin. Se kusetti enemmän kuin olut, omituista. Jouduin ramppaamaan varmaan kolmesti vessassa ennen lentoa.

Koneeseen oli vielä bussikuljetus, joten piti olla ajoissa portilla. Edelläni ollut mies oli ottanut vanhan passinsa vahingossa mukaan vaikka uusikin oli kuulemma hommattu, ja silminnähden hätääntyi. Hän jäi sitten sivuun etsimään muita henkilötodistuksia veskastaan. Bongasin ukon kyllä hetken päästä bussista, hikikarpaloita otsallaan.

Lentokoneena toimi sellainen pieni potkurikone. En tunne lentokonemalleja, mutta varsin säälittävä näky se kuitenkin on. Pääkin kumisi kattoon kävellessä koneen sisällä. Mulla oli paikka rivillä 6, ikkunapaikka. Viereen tuli joku suomalainen nuori jätkä.

Matkalla etelään


Lentomatka kesti keskimittaisen pierun verran, eihän se ollut kuin 383 km:n päässä Hesasta, mutta silti tarjoilukärri ehdittiin vetämään koneen läpi kertaalleen. En tiedä ostiko kukaan sitten kuitenkaan mitään. Riikan päässä oli synkeän mustat pilvet, jotka väistämättömästi tiesi ukkosta, mutta onneksi kone ehti laskeutumaan ennen kuin alkoi salamia sinkoilemaan ilmassa enemmänkin. Tuubiin ei päästy täälläkään, mutta yllätykseksi terminaaliin käveltiin sen sijaan että olisi menty bussilla. Äkkiä piti päästä taas kuselle. Matkalaukkuahan mulla ei ollutkaan, pelkkä käsipakaasi, joten pääsin siitä sitten heti jatkamaan eteäpäin.

Olin katsonut youtubesta etukäteen videon, mistä kohdasta bussi nro 22 lähtee keskustaan. Heti terminaalista tultua ulos kävelee autoparkin läpi, ja bussipysäkki on parkkialueen toisella puolen. Ensimmäiset epävarmat sadepisarat ropisivat jo asfalttiin, mutta ehdin onneksi juuri pysäkin alle katokseen ennen kuin taivas aukesi kunnolla. Pysäkillä oli lippuautomaatti, mutta se oli rikki. Bussilippuja olisi saanut Narvesen-kioskista kentältä halvemmalla, mutta ei tullut mieleenkään enää palata sateessa sinne. Toisekseen bussi jo kurvasikin pysäkille, eikä lippu kuskilta ostettunakaan maksanut kuin 2€. Bussin koko sen sijaan ihmetytti sekä bussin numero. Bussi oli sellainen vähän pakettiautoa suurempi, mitähän sinne olisi matkustajia mahtunut, korkeintaan 20, ja linjan numerokin oli 222. Mutta samapa tuo kun kerran ukko hyväksyi minut kyytiinsä.

Riikan lentokenttä bussipysäkiltä kuvattuna.

Lentokenttä oli 13 km keskustasta, bussimatka kesti noin 30 minuuttia. Olin etukäteen katsonut Google Street view'llä hotellin olevan Stockmannin lähellä, joten jos vain näkisin Stockmannin logon niin voisin hamuta niillä paikoin stop-näppäintä. Tämä onnistui helposti; suurin osa muistakin matkustajista jäi samalla pysäkillä pois.

Vettä satoi niin saateristi ja kadut lainehtivat ja ukkonen jyrisi, että oli pakko mennä Stockmannille sadetta pitämään. Ukkonen riehui ainakin tunnin, joten tulipa siinä Stockmann jo suht tutuksi. Herkusta ostin pari olutta ja sipsejä; tarjolla olisi ollut Taffeleitakin, mutta päädyin paikalliseen tuotemerkkiin. Muitakin tuttuja tuotteita oli kuten esimerkiksi Juhla Mokka. Härskiä.

Vettä tuli kuin aisaa.

Sitten sade hieman hilliintyi ja kävelin alikulkutunnelia pitkin tien ali vastakkaiselle puolelle, jossa hotellini Metropole oli. Se olikin varsin fiini heti respaa ja respan virkailijaa myöden ja minua alkoi hieman hävettämään junttimainen habitukseni reppuineen ja seppälä-paitoineen. Passia piti näyttää ja luottokorttia samaten ja täyttää jos jonkinlaista lappua ja disclaimeria, että minua saatiin sakottaa ankaralla kädellä jos röökaisin huoneessani tai miten joutuisin vaikeuksiin jos tulisin klo 23:n jälkeen hotellille. Sain kuitenkin huoneen heti; se oli kakkoskerroksessa ja siistin tuntuinen. Olin upgradettanut huoneen business-luokan huoneeksi, koska siihen sai mm. aamiaisen ilmaiseksi + sun muuta jutskaa, mutta esimerkiksi näkymä Vanhaan kaupunkiin ei mielestäni toteutunut. Tai no, hotellihan oli vanhassa kaupungissa, joten jos vastapäisen talon seinä lasketaan näkymäksi niin kai se sitten piti paikkaansa. En mä nyt sen vuoksi kehdannut alkaa valittamaankaan, kun olin muuten ihan tyytyväinen huoneeseen. Huoneen ovi myös hämmästytti ensimmäisellä kertaa kun ei ollut sitä lukkojutskaa ollenkaan mihin se kortti työnnetään, vaan siinä oli sellainen hipaisujutska. Onneksi mä hiffasin sen sitten kuitenkin.

Hotelli Metropole.

Alkoi uudelleen satamaan joten oikaisin itseni pehmeälle sängylle hetkeksi aikaa pitkäkseen. Muistin sitten Stockmannilta ostamani bisset ja hulautin toisen naamariin. Taivas näytti kirkastuneen - siitä erotti juuri ja juuri pienen kaistaleen talojen välistä jos katsoi oikeasta kulmasta - joten päätin lähteä katsastamaan millaista meininkiä kylillä.

Vanha kaupunni.

Ensiksi suunnistin pitkää kirkon tornia kohti. Se oli Pyhän Pietarin kirkko, ja muistin opaskirjan kertoneen että sinne torniinkin pääsisi "muutamalla kolikolla" katsomaan Riikaa yläilmoista. Kirkko oli kuitenkin yllätyksekseni kiinni, vaikka kello ei vielä paljoa ollutkaan, joten se siitä sitten. (Tarkistin myöhemmin, kirkko on tosiaan maanantaisin suljettu). Kävelin sitten eteenpäin kierosti mutkittelevia epätasaisia teitä tietämättä oikein missä olinkaan, kunnes saavuin Ruutitornille. Se oli rakennettu 1300-luvulla ja oli alunperin osana linnoitusjärjestelmää. 1700-luvulla siellä alettiin säilyttämään ruutia, josta torni sai nykyisen nimensä. Nyt tornissa - tai itse asiassa sen juurella olevassa talossa oli sotamuseo; se oli auki ja vieläpä ilmainen, joten kävin katsomassa sen läpi. Vanhoja pyssyjä ja sen semmosta kamaa siellä oli. Vessakin löytyi alakerrasta ja sepä tuli taas kerran tarpeeseen. Täällä ei ollut edes niitä ärsyttäviä groupieerejä, joita yleensä Keski-Euroopassa on. Kyllä tästä siis voi huoletta 3/5 antaa.

Ruutitorni.

Jatkoin kävelyä, ja näin Paddy Whelan's nimisen pubin, jota kaverini oli kehunut joten päätin käydä sen katsastamassa. Ystävällinen ukko ohjasi pöytään. Tilasin tuopin jonka join takapihalla. Ei ollut paljoa ihmisiä mutta ihan ok tunnelma. Tuoppi maksoi 3,70€, ei paha hinta turistirysästä, vaikka lähiössä stobe irtoaisi täällä varmaan eurolla.

Paddy Whelan'sin julkisivu.

Terassikaljalla.

Aperitiivi naamariin ja aloin sitten etsimään ruokapaikkaa. Muutamia ruoan kuvia katselin ruokalistoilta - paikallinen murkina näytti mielestäni karsealta, vaikka tarjolla oli muutakin kuin kaalisoppaa. Haukkukaa vain luuseriksi, mutta päätin mennä sitten pizza hutiin. Se oli turvallinen vaihtoehto, oli myös halpa ja hyvä.

Ostin postikortteja + muistivihon jonka olin unohtanut ottaa mukaani. Vihko maksoi melkein enemmän kuin illalliseni, mutta minkäs teet. Postimerkit piti mennä ostamaan Narvesen-kioski/kaupasta - Narvesen-kioskeja tuntui olevan täällä kaikkialla. Siellä joku humalainen öykkäri etuili jo muutenkin pitkän jonon, osti vielä tupakkia ja hotdogin, että ei ollut mikään nopea ostos edes, mutta eihän noille uskalla mitään sanoa, mutta ärsytti se silti.

Kommunistitaidetta.
Ei ollut Perse auki... vielä?

Käveltyäni vielä hetken poikkesin Rimi-kauppaan (eikö Suomessakin ollut joskus sellainen?). Ostin pienen putelin skumppaa ja vodkaa, kaljaa, limsaa, vettä (voikohan hanavettä juoda?), pari pakettia purkkaa, sipsejä ja muovikassin, koko setti irtosi hintaan 11,55€ joka oli mielestäni aika edukas. Palailin sitten hotellille tutustumaan latvialaiseen tv-tarjontaan ja join pois skumpan ja pienet hömpsyt vodkaa. Testasin myös hotellin suihkun; se oli varsin omituinen kun siinä oli kaksi suihkusuutinta, mutta sain vain toisen toimimaan.

Pitkä ja raskas päivä, vaikka askeleita ei tullutkaan kuin 15000. Uni ja väsymys kuitenkin yllätti, ja sammuin sänkyyn valojen ja telkkarin jäädessä päälle.

Suulas suihku.