maanantai 23. joulukuuta 2019

668# Turku

21.12. - 22.12.2019, +5, Drizzle, Turku


Joulunalusviikonloppuna päätettiin lähteä porukoiden kanssa käymään entisessä pääkaupungissamme tervehtimässä sukulaisia ja kiertelemään hautausmaita. Monesti olemme tehneet saman Turun reissun jouluaattona, mutta tällä kertaa päätimme tehdä reissusta paripäiväisen ja toisaalta sitten voisi hiljentyä joulunviettoon sen sijaan että istuisi päivän autossa.

Matkaan lauantaiaamuna kymmenen kieppeillä. Päivä oli valjentunut sellaiseksi kuin se nyt vain voi etelä-suomalaiseen talvityyliin valaistua; harmaata oli eikä lumesta tietoakaan ja muutenkin sumuinen keli piti luksimäärät kurissa. Ajoimme kaupungin halki nopeasti Turun moottoritielle, eikä ennustettua joulun menoliikennettä nyt liiemmälti ollut menoa jarruttamassa. Tie oli sula ja talvirajoitukset tuntuivat vähän kohtuuttomilta. Tunnelman lisäämiseksi viritimme melutoosan jouluradion taajuudelle.

Sumetta piisasi.

Ensimmäisen tauon pidimme Salon Piihovissa. Erehdyin kerran katsomaan telkkaristakin tosi-tv-ohjelmaa, jossa näytettiin ABC-huoltoasemien asiakkaita. Voi jessus millaista junttikööriä tämäkin maa päällänsä kantaa. Sinällään se nyt antaa varsin totuudenmukaisen kuvan kansasta, sillä samanlaisia tarinoita täältäkin saisi aikaiseksi. Arvoimme hetkisen minkälaista suupalaa ottaisimme, ja päädyimme sitten noutopöydän antimiin. Ruoka ei ollut kaksista - salaattipöytä koostui raasteista ja majoneesisalaatista, ja lämminruoka oli kalaa ja jonkinlainen porsaanpala. Jostain jäi vielä koko päiväksi voimakas valkosipulin maku. Ikävä kyllä valokuvaaminen annoksesta jäi tällä kertaa unohduksiin, mutta ehkä sapuska oli parempaa miltä näytti. Annon arvosanaksi 3/5. Jälkkäriksi kahvi. Poikkesimme sitten vielä hotelli helpotuksessa, laskimme hetken aikaa muun kuin mustanvärisiä asiakkaiden takkeja (saimme tulokseksi kaksi) ennen kuin jatkoimme jälleen matkaa.

Seuraavaksi ajoimme ensin Paimioon, jossa kävimme sytyttämässä kynttilät hautuumaalle. Seuraavaksi jatkoimme Sauvoon, missä hoidimme saman operaation. Oli alkanut tihuttamaan, ja vaikka lämpöasteita oli runsaasti niin kosteus ja kylmyys meni luihin ja ytimiin. Seuraavaksi ajelimme Naantaliin sukuloimaan, jossa meitä kestittiin maukkailla välipaloilla ja kahvilla. Kuulumiset vaihdettuamme ajoimme Turkuun. Meillä oli Seurahuoneelta buukattu hotellihuoneet. Pari kierrosta hotellin ympäri piti ajaa, ennen kuin saimme autolle parkkipaikan. Hotellilla olisi ollut parkkihalli, mutta faija kieltäytyi ajamasta sinne aikaisempien ikävien kokemusten perusteella (respantäti myöntäili asiaa, että parkkihalli oli suunniteltu 80-luvulla 70-luvun autoille). Teimme check innin ja saimme kaksi huonetta ylimmästä kerroksesta. Huoneisiin mentiin eri hisseillä, vaikkeivät ne kaukana toisistaan olleetkaan.

Sauvon kirkko.
Kohti Naantalia.

Huone oli siisti ja melko tilavakin. Minullakin oli kaksi vuodetta. Ikkunasta oli näkymä Eerikinkadulle. Telkkari vaikutti lupaavalta. Kylppäri oli suuri, mutta bidé tms valutti vettä niin, että kastelin joka kerta sukkani mennessäni vessaan (lattia oli tummansinistä kaakelia josta märkyys ei niin hyvin erottautunut). Hetken asetuin taloksi ja menin sitten porukoille katsomaan telkkaria.

Vuode oli kutsuva.
Tunnelmavalaistustakin sai.
Sisälämpötilaa sai säädettyä.
Tämä jäi vähän oudoksi... liitujakin olisi ollut?
Näkymä ikkunasta Eerikinkadulle.

Klo 17.30 meillä oli pöytävaraus Bassi-ravintolasta. Se oli kalaravintola Aurajoen rannassa. Paikka vaikutti varsin fiiniltä tarjoilijoita ja portsaria myöden. Saimme ikkunapaikan, ravintola tuli ehkä puolilleen täyteen. Valinnanvaraa ei ollut liikaa, joten esimerkiksi alkuruuista en saanut mitään syödyksi. Pääruuan osalta päädyin grillattuun taimeneen. Toki yksi liharuokakin oli laitettu vaihtoehdoksi mutta sen verran minäkin tiedän, ettei kalaravintolassa kannata ottaa lihaa (ja vice versa). Juomaksi otin Kakolan panimon olutta, porukat valitsivat sikahintaisen valkoviinin. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja komponentit ja makukokonaisuudet toimivat, mutta minulle jäi kyllä tästä nälkä. Jälkkäriksi otin kahvin ja jallun. Kallis ravintola, nälkä jäi, miestenvessasta oli saippua loppunut ( :D ) ja alkuruuaksikaan en keksinyt mitään syömistä, niin arvosanaksi lohkeaa minulta vain 3/5.

Ravintola oli kakkoskerroksessa.
Aurajoki.
Alkudrinksu ja menyy.
Grillattu taimen.
Hurlum-olut oli maukas.

Syönnin jälkeen piti etsiä vielä kauppa, josta saisi vähän sipsejä ja juotavaa. Sellaisen löytäminen ei meinannut onnistua Turun keskustasta millään, kun kellokin oli jo seitsemän. Kiertelimme Hansakorttelia, josta löysimme onneksi vielä K-marketin joka oli puoli kahdeksaan asti auki. Muut kaupat olivat jo sulkeutuneet. Nuorisoa maleksi korttelissa tekemässä nuorison juttuja. Tori oli muutenkin remontissa, joten vähän ankeaahan täällä tietysti oli. Palasimme sitten hotellille ja erkanimme huoneisiimme. Mä kävin testaamassa suihkun, jossa oli lempitubettajani Harald Baldrin suosima "noodle shower head". Spesiaalimaininta lähtee myös hyväntuoksuisesta body lotionista. Loppuilta sujuikin lolleroidessa ja telkkaria tuijotellessa. Vuode oli pehmeä ja huone lämmin - mulla on kotosalla talvisin niin pirun kylmä, että tuntui kerrankin mukavalta kun ei tarvinnut sisätiloissa palella. Nautin muutaman oluen ja nälkävajeen kuittasin sipseillä. Unille menin puolen yön kieppeillä.

Aurakatu.
Tori oli remontissa.
Hansakorttelin humua lauantai-illassa.
Noodle shower head.
Pesoaineita.
Kippis!

Kuhtalaisesti nukuin. Vuode oli hyvä ja bedlinensit erinomaiset. Olisi jopa nukuttanut vielä lisääkin, mutta piti suunnata aamiaiselle yhdeksältä. Mä olen yleensä huono syömään aamiaista, mutta nyt meni kaikenlaista sortimenttiä naamariin (unohdin valitettavasti kuvata taas tämänkin ateriakokonaisuuden). Tarjolla oli jopa riisipuuroa - josta nyt en niin kovasti pitänyt, siinä oli semmoinen omituinen makea sivumaku. Croissantit olivat isoja, leipäkin hyvää ja leikkeleet myös. Kahvi oli maukasta. Aamiaisesta luikahtaa ainakin 4/5.

Aamun valkenemista.

Sen jälkeen vielä pienet uusiounet huoneessa, ennen kuin pistimme kamat kasaan ja kävimme tekemässä check outin. Ulkona oli jälleen harmaa, tihkusateinen päivä. Oli minun vuoroni ajaa. Ajoin ensin kaupungin halki Turun hautuumaalle, jossa kävimme jälleen sytyttelemässä kynttilät omaistemme haudoille. Sen jälkeen ajoimme moottoritielle, ja suuntasimme veljen luo Paimioon. Lapset meitä jo hieman vartosivatkin ja kärttivät joululahjojaan. Söimme maittavan lounaan itseteurastetusta hirvieläimestä ja myöhemmin vielä kaffet päälle. Saimmekin reilut pari tuntia kulumaan ennen kuin lähdimme ajelemaan kotia päin, kun vielä alkumatkasta olisi hetkinen päivänvaloa jäljellä. Kotimatka meni näpsäkästi, joskin vasenta jalkaa rupesi loppumatkasta jiulimaan ja epäilin siihen jo tulleen veritulpan. Mukava reissu oli ja mukava oli vähän rentoutua hotellissakin, kerrankin jäi aikaa relaksoitumiseen ja rauhoittumiseen. Hotellikin oli siisti ja jäi hyvät fiilikset. Reissusta tulee arvosanaksi 4/5, kyllä yksi Turun reissu aina vuoteen mahtuu.

Turun hautuumaa.

Rum för Anhöriga - Rommia kuuleville?

perjantai 29. marraskuuta 2019

667# Tripla

6.11.2019, Wednesday, -2, Partly cloudy


Mall of Triplasta on kohkattu nyt useamman viikon kyllästymiseen asti. Duunipaikastani on vain reilun kymmenen minuutin kävelymatka kyseiselle ostarille, mutta se on "väärään suuntaan" joten olin onnistunut kyseistä ostosparatiisia välttelemään. Tilanteeseen piti saada kuitenkin nopeasti korjaus, ja varsinkin kun sain Pp:n ylipuhuttua kaveriksi.

Tietyöt sotkivat vieläkin Triplan edustaa, vaikka olinkin menossa paikalle jalkaisin. Autolla-ajo parkkihalliin vaikutti aivan liian haastavalta hommalta muutenkin. Pahaa pelkäsin, että parkkihallikäytäntö olisi jotain uutta ja ihmeellistä myöskin, ja kuten sain myöhemmin huomata, en siinä liiemmälti erehtynyt.

Edusta.

Ostarin edessä feissarikaksikko pysäytteli näitä vältteleviä ihmisiä. "En halua mitään pahaa, mulla olisi vain lyhyt kysymys", johon oli helppo vastata "mulla on todennäköisesti vielä lyhyempi vastaus". Viimein päästessäni sisään marraskuun koleudesta huomasin tulleeni juna-asemalle joka oli mielestäni täysin samanlainen kuin se vanhakin (mutta pääasia että päästiin eroon siitä kamalasta väliaikaisasemasta). Siistiähän täällä tietysti oli kun oli uutta. Otin liukuportaat yläkerrokseen, josta valokuvasin hieman meininkiä. Keskellä oleva kahvilaterassi oli mieleinen. Alakerrassa ihmiset jonottelivat Subiin joita täällä tuntui olevan useampi.

Oliko tämä nyt ovi rautatieasemalle vai Triplaan?
Opaskyltti.
Uusi-vanha Pasilan asema.

Jatkoin yläkäytävää pitkin kohti länttä; se oli vain yksi pieni käytävä jonka varrella ei ollut mitään. Viimein tulin elokuvateatterin kohdille. Tämä tuli minulle yllätyksenä, sillä olin ounastellut näkeväni täällä kirkon. Sitä en kuitenkaan löytänyt. En löytänyt myöskään Surfhousea, jossa firma järjestäisi meille myöhemmin marraskuussa pikkujoulujuhlat. Laskeuduin yhden kerroksen raput alemmas, ja aloin ihmettelemään missä Pp mahtaisi olla, meillä kun kuuluisi olla täällä jossain treffit.

Päähän täällä menee sekaisin.

Lampsin edelleen lännen suuntaan, nyt täällä alkoi tulemaan kaikenlaisia liikkeitäkin vastaan. Pp:n kanssa onnistuttiin niin ikään tapaamaan HM:n edessä. Vaatekauppoja oli hehkutettu etukäteen, täällä pitäisi olla jos jonkinlaista ulkomaista vaateliikettä, mutta Superdry Storea lukuunottamatta mitään erikoista ei onnistuttu oikein bongaamaan. Jotenkin kaikelle tuli vähän sokeaksi, ja täällä olisi pitänyt viettää huomattavasti pidempi aika jotta olisi päässyt ikään kuin kartalle. Huomio kiinnittyi nyt lähinnä navigointiin. Ainoa missä lopulta kävimme oli Clas Ohlson ja K-Supermarket. Eipä näillä ostoskokemuksilla nyt Kuuhun mennä. Meidän oli tarkoitus päästä käymään jossakin syömässä sekä hankkia minulle talvitakki, mutta nämäkin onnistuivat lopulta huomattavasti helpommin autiuttaan kumuavassa ja paljon parjatussa Redi-ostoskeskuksessa.

Häivyimme sangen nopeasti hissillä autotallikerrokseen. Parkkitilat vaikuttivat niin ikään sekavilta, mutta täällä oli kuitenkin automaatti joka kertoi auton sijainnin rekisterinumeron perusteella (ihmettelimme tosin, eikö tässä ole jonkun sortin GDPR:n vastainen epäkohta?). Parkkilipun lunastusta piti odottaa todella kauan, koska lippuautomaatteja oli vain yksi (haluaisivat ilmeisesti, että asiakkaat lataisivat puhelimiinsa Moovy-sovelluksen). Pitkähkön jonon oli taakseen aiheuttanut vanhempi herrasmies, jonka ostosuorituksesta ei millään meinannut tulla valmista ennen kuin jonossa seuraava häntä hieman auttoi. Meille parkkeeraus ei lopulta maksanut mitään, ensimmäinen tunti oli ilmainen. Propsit siitä. Parkkihalli vaikutti niin ikään sekavalta, ja oikean ulosväylän löytäminen sekin hieman haastavalta, etenkin kun en ollut tullut auton mukana sisäänkään.

Tripla.
Rohkea väritys autotallissa.

Mutta joo, vähän floppasi Tripla kaiken sen hehkutuksen alta. Annan arvosanaksi 2/5, mutta ehkä arvostus nousee jos täällä tulee jatkossa käytyä "paremmalla ajalla". Mutta näin ensikäynnin perusteella tykkään jopa Redistä enemmän.

perjantai 22. marraskuuta 2019

666# Minsk, 4

23.9.2019, Monday, +10, Partly cloudy, Minsk, Belarus


Heräsimme yhdeksältä. Tänään olisi kotiinlähdön aika. Majapaikassamme oli check out klo 11, se tapahtuisi jättämällä avaimet rappukäytävässä oleviin lommoille potkittuihin postilaatikoihin, joten emme olleet varmoja miten tarkkaan lähtöaikaa valvottaisiin. Meille klo 11 sopi kuitenkin nakutettuna, joten ei tarjonnut osaltamme aihetta ukotukseen. Aamu sujui slaavikyykkysuihkusta ja hengailusta nauttien. Keräsimme kamat kasaan ja vähän järjestelimme paikkoja.

Yhdeltätoista lähdimme ja nautimme viimeiset haistiaiset kalmanhajuisesta rappukäytävästä. Oksetti koko paikka, ja olo tuntui jopa helpottuneelta päästessämme raittiiseen ulkoilmaan avaimien postilaatikkoon tiputtamisen jälkeen. Menimme kadun yli Olivo-ravintolaan, jossa olimme olleet illallistamassa perjantaina. Tilasimme aamiaista, itse päädyin omelettiin ja latteen - kummatkin olivat karsean makuisia. En saanut sapuskaa syötyä mikä aiheutti ehkä hämmästelyn aihetta tarjoilijassa, mutta asiaa ei onneksi pystytty enempää setvimään kielimuurin takia. 1/5.

Munakas... oikein selkäpiitä karmii kun on niin pahaa.

Kahdeksitoista kiiruhdimme samalle paikalle, jonne Vadim jätti meidät perjantaina (olimme harkinneet lähettää hänelle uuden osoitteen tapaamiselle). Vadim saapuikin täsmällisesti noutopaikkaan. Kyseli sitten, miten viikonloppu oli sujunut. Tarjosi meille jälleen vesipullot. Mieliala oli huomattavasti hillitympi kuin tullessamme, ja Vadimkin jätti meidät pian rauhaan synkistelemään aatoksinemme takapenkille.

Maanantaista huolimatta ruuhkaa ei ollut, ja pääsimme ennätysajassa takaisin lentokentälle (reilussa puolessa tunnissa). Vadim pyysi meitä tekemään kotiin päästyämme arvostelun TripAdvisoriin. Tästä tuli parikin eri muistutusta, ja pitkien ponnistelujen jälkeen vaivauduin tekemään arvostelun. Kallishan Minsk Airport Transferin oli, mutta luotettava ja kuski oli mukava, joten kyllä tästä voi 4/5 luikauttaa ilman muuta.

Minskin kirjasto oli bongattavien nähtävyyksien listalla, mutta jäi väliin.

Heti lentokentän sisääntuloaulan ovista saavuttuamme bongasimme automaatin, jossa saimme tehtyä ketterästi check inin lennolle. Jatkoimme turvatarkastukseen joka sekin meni luikauksella. Passintarkastukseen oli hieman jonoa, siinä piti hetki vartoilla. Ynseä rajavirkailijatar syynäsi passia suurennuslasilla, ei onneksi kysellyt mitään. Löi tarvittavat leimat passiin, ja päästi jatkamaan matkaa kansainväliselle puolelle.

Meillä oli vielä valkkarirahaa ja vaikka ostimme brenkkua kaupasta, sitä jäi vielä masentavan paljon tähteeksi. Kävimme limsalla baarissa. Näimme saman juoppoköörin mikä oli tullessamme istumassa edessämme, sekä myöhemmin englanninkurssikaverini. Hyvinpä oli heilläkin reissu mennyt, joskin valittelivat huonoa säätä hekin.

Lentoaseman baari ei meininkiä tarjonnut.

Lento lähti ajallaan. Bussikuljetus koneelle. Siinä nähtiin jonkinlainen tavallisuudesta poikkeava episodikin, kun jonkun matkailijan pää jäi bussin oven väliin, mutta ilmeisesti ilman suurempia vaurioita selvittiin. Paikkamme olivat rivillä 24, melkeinpä koneen takaosassa. Koko kone lemusi vanhalle viinalle kuin rankkitynnyri, taisi olla varsin väsynyttä matkailijaa flygäri täynnä. Joimme tarjotut kahvit. Sama suklaapala tarjottiin kuin tullessakin, mutta tällä kertaa se jäi minulta syömättä.

Kolkko valko-venäläinen lentoasema.
Lentokonekin kuin åttio-talet.

Koneen laskeutumisesta aikaa meni 45 minuuttia ennen kuin pääsi rajamuodollisuuksien läpi. Helkkarin pitkä passintarkastusjono, ja olimme siinäkin viimeisiä. AT suunnisti junalle, minä kävin lentoaseman Alepassa hakemassa kotiin hieman hiukopalaa sekä aamiaistarvikkeita, ennen kuin lähdin etsimään taksia. Se oli varsinainen farssi, matkustajat tappelivat takseista ja taksikuskit asiakkaista ja minkäänlaista järjestystä ei ollut missään. Hieno homma, Berner!

* * * *

Arvio reissusta: Ei, ei, ei! Harvoin tuntee sellaista helpotusta päästessään takaisin kotiin kuin nyt. Vaikka olin varautunut neukkumeininkiin, tuli tämä kauheus jotenkin yllätyksenä. Okei, säätilat olivat pylleristä eikä sille voinut mitään, mutta semmoinen ankeus ja melankolisuus ja slaavilaisuus olivat liikaa. Koko ajan haisi naamariin se rappukäytävän lemu tai sitten neukkuhaju. Kadut ja rakennukset olivat kolkkoja eikä mihinkään pystynyt kiintymään. Olen saanut vähäksi aikaa tarpeeksi neukkulasta, kyllä. Arvosana 1/5.

perjantai 15. marraskuuta 2019

665# Minsk, 3

22.9.2019, Sunday, +14, Wet, Minsk, Belarus

 

Tänään ei ollut mitään erikoisempaa agendaa, joten heräsimme vasta klo 10.30. Aamun aloitin edellispäivän tapaan slaavikyykäten virkistäytymissuihkussa. Jotenkin ne valkkarimaiset pesuaineet inhottivat minua, niissä oli semmoinen ry... neukkumainen haju joka pesiytyi vaatteisiinkin.

Olimme edellisenä päivänä bonganneet pienen ravintelin läheltämme, josta oletimme saavamme jotain aamiaiseksi soveltuvaa. Suuntasimme ensimmäiseksi sinne. Kippolan nimi oli Fresh Cafe, sangen mielikuvituksellinen nimi. Ulkopuolella oli muoveilla katettu terassi, eikä meillä ollut hajuakaan oliko paikka edes auki. Ovi kuitenkin avautui, ja siististi pukeutunut mies otti meidät vastaan. Muita asiakkaita ei ollut. M.A.Nummista lainatakseni, mikä olisikaan parempi aamiainen kuin aamukahvi ja keskiolut? Kaipasimme hieman hiukopalaakin, joten tilasimme myös potato pancakesit & ham & sourcream. Tippeineen maksoi 40BYN, joten ei nyt halvemmasta päästä. Paikka kuitenkin miellyttävä ja sapuskakin OK, ainakin 3/5.

Aamiainen pieksi mennen tulleen edellispäivän nahistuneen croissun.

Kävimme kaupassa ihmettelemässä elintarviketarjontaa ja saimme sieltä myös hankittua muutamia tuliaisiksi soveltuvia kamppeita. Eniten meitä ihmetytti kaupassa oleva akvaario, joka oli täynnä eläviä kaloja. Ilmeisesti ne oli kuitenkin tarkoitettu syötäviksi. Palasimme sitten takaisin majapaikkaamme, jossa levyttelimme pienet tovit.

Spåriakin Minskistä löytyi.
Ruokakaupan akvaariosta tuoreet fisut.

Levättyämme hieman lähdimme tsekkaamaan kaupungin päräyttävimmät maamerkit. Otimme metron vaihtoyhteydellä Njamihaan josta kävelimme vulica Lieninan ja Niamiha -katujen risteykseen. Tässä on varsin ikoninen minskiläinen monumentti aiheesta jossa kommunismi ja kapitalismi kohtaavat. Rakennuksen yläpuolta korostaa valtavan suuri betoninen veistos ihmisistä ja sotilaista ja sosialismin ihanuudesta ja teoksen alapuolella irvokkaasti kapitalismin ilosanomaa levittävä KFC-pikaruokaketju. Pienoinen ihme, ettei meiltä Suomesta löydy kumpaakaan.


Kommunismin ja kapitalismin risteyksessä.

Kävelimme seuraavaksi joen rantaan, alue näytti semmoiselta jonne turistit varmaankin mielellään menisivät. Oli sunnuntai ja sangen hiljaista, ja mietimme jo mahtavatko tuliaisiksi suunnittelemamme jääkaappimagneetit jäädä saamatta. Pienen matkan käppäiltyämme näimme rivin kioskeja, joista yksi oli avannut luukkunsa. Naisella oli myynnissä turistikamaa, tarjolla jopa jääkaappimagneetteja jotka olivat ajat sitten haalistuneet. Osittain ne kertoivat maasta paljolti olennaisen mutta toisaalta huvitti hieman tukea tätä kapitalistikauppiasta joka oli avannut kioskinsa sunnuntaista huolimatta. Teimme maltilliset ostokset ja jatkoimme kävelyä. Syksy oli saanut ampiaiset jotenkin sekoamaan ja niillä tuntui olevan erityisesti meitä vastaan jotakin hampaankoloissaan, sen verran ärhäkkäitä hyökkäyksiä ne tekivät. Erään pitkän talon keskipaikkeilla Cyril & Methodius-kadulla nuori nainen oli avannut ikkunaluukut josta bongasimme hienoja magneetteja lisää. Myymälän sisällä näytti olevan jos jonkinlaista muutakin aarretta joten piti ensin kysellä olisiko liikkeeseen mahdollista päästä jotenkin sisään. Jouduimme kiertämään koko pitkän rakennuksen mutta tämä kannatti, saimme muutaman sosialistisen lisämagneetin ja pari postikorttia hankittua. Postimerkkejä naisella ei ollut myydä, mutta sanoi niitä saavan postista jonka pitäisi olla auki myös sunnuntaisin.

Pyhän Hengen katedraalin kaksoistornit.
Turistialue.

Jatkoimme mäkeä ylöspäin, ja oikealle puolelle jäi Pyhän Hengen katedraali. Tämä 1600-luvulla valmistunut kirkko oli myöhemmin annettu ortodokseille ja oli Minskin suurimpia ja näyttävimpiä kirkkoja. Kaksoistorneistaan huolimatta se ei meihin tehnyt ulkonäkönsä perusteella suurtakaan vaikutusta. Sisältä kantautui ulos asti kirkonmenojen aikaansaama mölinä, joten sisälle emme uskaltautuneet mennä. Sen sijaan viereisellä aukiolla oli vanhanajan linja-auto, joka oli muutettu matkamuistomyymäläksi. Sisälle ei mahtunut kuin muutama ihminen kerrallaan ja tunnelma oli kiusallinen kielimuurista johtuen, mutta valikoima oli täydellinen. Parhaimmat jääkaappimagneetit sai ehdottomasti täältä ja muutakin kamaa olisi ollut mukava hankkia, joskin niiden kuljettaminen Suomeen olisi ollut mahdotonta joten tyydyimme vain pieniin ostoksiin.

Mona Lisakin löytyi kadulta.

Vieressä oli pronssipatsainen teos nimeltään Гарадскія шалі (näkyi kartoissa olevan englanniksi City Scales Sculpture). Huomion vei kuitenkin suuri ihmismassa, joka seurasi esiintymislavalla olevaa tapahtumaa. Paikka oli koristeltu Israelin lipuilla ja AT epäilikin meneillään olevan jotain "juutalaisjuttuja", joihin meidän ymmärrys tuskin riittäisi. Päätimme käväistä tässä vaiheessa ravintolassa nauttimassa yhdet hyvin ansaitsemattomat oluet. Sisällä olikin melkoinen meisinki meininki, sillä kippolassa oli jonkinlainen Octoberfest-teema meneillään. Paikallinen äänekäs ja röhönaurava mieslauma vastasi laulullaan myös musiikkipuolesta. Emme antaneet sen häiritä, vaan tilasimme ohrapirtelöt ja kynän, jolla saimme kortit kirjoitettua.

City Scales Sculpture.
Juutalaisten meininkiä.
Kippola.

Tämän jälkeen kävelimme plošča Svabodya pitkin, jonka varrella oli muutamia avonaisia puisia pikkukioskeja. Mummot koittivat blisata meille suurella vaivalla jotakin mikä jäi meille epäselväksi. Kadun päästä löytyi kuitenkin myös Tourist Info samanlaisesta kioskista. Kävin kysymässä mistä löytyisi posti ja olisiko se sunnuntaisin auki. Hämmästyin myönteisestä vastauksesta, joskin ymmärsin ettei sinne olisi pitkä matka, mutta saimme loppujen lopuksi taivaltaa aikamoisen matkan ennen kuin se löytyi osoitteesta praspiekt Niezaliežnasci 10. Ulkoapäin kyseessä oli aikamoinen rakennus jota ei olisi postiksi pikaisella silmäyksellä arvannut - eikä arvannut vähän hitaammallakaan. Ennen pääaulaa sijaitsi jonkinlainen lehtikioski josta kysyin mummomyyjältä olisiko postimerkkejä, mutta viittasi jatkamaan eteenpäin. Saavuimme suureen saliin josta nappasimme vuoronumeron ja hetken aikaa vartoilimme vuoroamme. Eipä onnistunut vieläkään, vaan virkailija ohjasi meidät pyöreän salin päässä olevaan pienempään tilaan. Täältä onneksi merkit jo irtosivat, joskin ne olivat kaikki erilaisia. Liimailimme niitä sitten sattumanvaraisesti kortteihimme ja nakkasimme kortit ulkopuolella olevaan postilaatikkoon (näitäkin oli erilaisia emmekä olleet varmoja mihin lodjuun kortit olisi pitänyt oikeasti sijoittaa). Ilahduttavaa oli, että kortit tulivat perille sangen nopeasti.

Miksei Vadimilla ollut tällaista kotteroa?
Posti.
Postissa oli selkeä jonotussysteemi.

Postista päästyämme alkoi jälleen satamaan. Olimme bonganneet aiemmin kissemuseo-mainoksen kadun varrelta, ja kun meillä ei parempaakaan tekemistä ollut niin päätimme lähteä sitä metsästämään. Se löytyikin varsin nopeasti pikaisella googlettamisella Lokakuun aukion läheltä (vulica Internacyjanalnaja), ja tarjosi taas kovasti kiusallisia hetkiä kielimuurin rikkomisen kanssa. Jonkinlainen pääsymaksu paikkaan oli, mutta en muista enää paljonko. Paikka floppasi huolella kyllä muutenkin, tämä oli enemmänkin kissekahvilan tyyppinen ratkaisu. Positiivista oli, kun kisset olivat täällä pääsääntöisesti hereillä - toisin kuin Hesan visiitillämme - mutta muutaman paijauksen ja hännänkelauksen jälkeen homma alkoi tylsistyttämään, varsinkin kun porukka hyöri kissepentujen kimpussa niin ettei niistä nähnyt kuin vilauksen. Lähdimme hyvin nopealla aikataululla pois kun henkilökunnan silmä vältti. Arvosana 2/5.

Kissemuseo.
Asukkaita.
Mau.

Palasimme takaisin Pyhän Hengen katedraalin liepeille ja menimme sitä vastapäätä olevaan Planeta Pizzaan. Pizzat eivät olleet kovinkaan hääppöisiä, mutta henkilökunta oli ystävällistä. Nauratimme myyjää pyytämällä häntä kuvaamaan mikä on "gopnik" (uhoava nuorehko juntti, jollaista Pp kutsuisi "pärtsäriksi" tai jotkut "amikseksi"). Viereisessä pöydässä oli iso sakki nuoria miehiä - tuskin ne nyt gopnikeja olivat koska vaatteet olivat siistit ja käytös asiallista, mutta meitä ihmetytti se vodkan määrä mitä nämä kaatoivat kitusiinsa. Ei pelkästään ennen ruokaa nautittu aperitiivi tai ruuan jälkeinen digestiivi, vaan tarjoilija tuntui kantavan sitä pöytään brikkakaupalla.

Aperitiivi.
Eipä saatu tuhlattua rahaa tähänkään kippolaan.

Ruuan jälkeen otimme metron takaisin himaan. Oli kylmä ja vettä satoi, se toi autioille kaduille melkoisen lisämausteen muutenkin niin masentavaan meininkiin. Poikkesimme toki tutussa magasinissa ensin; tällä kertaa onnistuimme kassamyyjän keksimään mitä olimme olleet vaille kaikki nämä ostoskerrat - "paket!" tarkoitti ilmeisesti sitten kassia. Hetken verran istuskelimme kämpillä, mutta vähän tylsistytti ja olisi tehnyt vielä mieli käydä jossain kun kellokaan ei ollut paljoa. Lähdimme piipahtamaan alakerran baarissa. Se oli jonkinlainen viinipaikka, jossa ensin saatiin tarjoilijalta sirukortti. Emme ymmärtäneet mitään, mutta tarjoilija tuli demoamaan meille miten homma toimisi: ensiksi kortti sisään automaattiin, sitten lasi alle ja painettiin nappeja mitä juomaa halusi ja kuinka paljon. Sitten lähtiessä lunastettiin korttiin juotu summa grupieerillä. Tämä oli meille uutta ja ihmeellistä ja poskettoman edistyksellistä. Zim approves! Ainoa miinus oli oluttomuus sekä iso suomalaisseurue asiakkaina meidän lisäksi.

Neitsyt Marian katedraali (Архикафедральный костёл Девы Марии).
Vakoilu- tai ainakin jonkinlainen tv-torni.
Vakkarikauppamme.
Kippolan käyttäytymisohjeet.
Ja ei ku syöm... juomaan.
Omituisesti sisustettu kippola kun oli torahampaatkin katossa.