788# Vilna, 5

 2.7.2023, Sunday, +18, Wet, Vilnius, Lithuania

Ihan mukavasti nukutti. Aamulla ei ollut sen kummempaa kiirettä kun oli kotiinpaluu vasta myöhään illalla, eikä aamupäivällä tarvitsisi suorittaa mitään. Aamiaiselle menimme klo 9. Leonardo DiCaprion näköinen nuorimies toimi aamiaissalin grupieerina, muuten oli identtinen kokemus edellisaamun kanssa. 

Tullessamme olimme respan kanssa sopineet, että huoneenluovutus olisi vasta klo 14 normaalin klo 12 sijaan. Kävimme varmistamassa asian - ja yllätys - asiaa ei oltu kirjattu mihinkään. Nyt oli eri virkailija, joka myöntyi vain klo 13 maksuttomaan lisäaikaan, mutta heltyi sitten kun sanoimme, että meille oli jo luvattu klo 14. Avainkortit uusittiin, mutta saapa nähdä nyt sitten. Aina sama juttu näiden pidennettyjen check out-aikojen kanssa.

Otin tunnin uusiounet, mutta ei oikein nukuttanut, joten päätin lähteä kokeilemaan jos löytäisin jostain postimerkkejä, kun olivat jääneet edellispäivältä toteuttamatta. Ensiksi kysyin asiaa respalta; heillä ei ollut merkkejä, mutta neuvoi menemään postiin. Kysyin, onko sellainen auki tänään (sunnuntaina), eipä tietenkään. Neuvoi menemään kirjakauppaan. Lähdin sitten kävelemään kylille, vieläpä ilman sateenvarjoa. Näin pari kioskia (toinen niistä oli Narvesen, joka on melko yleinen kioski täällä), mutta kummassakaan ei ollut. Toinen oli vielä sellainen mummokioski, joka ei ymmärtänyt mitä olin vailla, vaan toinen asiakas joutui olemaan tulkkina. Tulin kauppakeskukseen, josta muistin ostaneeni vyön viisi vuotta sitten - ettei vaan olisi vielä sama vyö ollut nytkin käytössä - ja sieltä löysin kirjakaupan. Mutta eipä merkkejä ollut täälläkään, miksi olisikaan ollut.

Päätin lähteä vanhankaupungin turistimyymälöihin kysymään, jos siellä olisi jonkunlainen puskuri. Ikäväkseni vettä alkoi satamaan juuri silloin kun olin kaikkein kauimpana hotellilta. Löysin postin, mutta sekin oli kiinni. En muista kuinka monessa turistikaupassa kävin, mutta yhdessäkään ei ollut merkkejä. Neuvoivat kyllä menemään postiin - joka olisi auki kun olivat niin googlanneet, mutta tiesin sen sontapuheeksi. Sää sen sijaan haittasi sen verran, että päätin palata hotellille ennen kuin kastuisin läpimäräksi. Neljän kilometrin kävelylenkki siitä lopulta tuli.

Presidentinlinna.

Sateinen ja autio vanhakaupunki sunnuntaina.

 

Erään arkkitehdin taidonnäyte.

Hotellilla lolleroin vielä tunnin, ennen kuin laitoin kamat kasaan. Lentomme oli vasta klo 21.40, joten aika paljon jäi hengailtavaa. Check outin teimme kahdelta, saimme jättää laukut hotellille säilytykseen. Tilasimme Boltin ja suuntasimme vanhaankaupunkiin lounasta hakemaan. Sellainen löytyi Pilies gatvelta, kippola nimeltään Kristupo Kavine, toiselta nimeltään Christopher's cafe. Sade oli tauonnut, vaikka tummia pilviä näytti edelleen ajelehtivan taivaalla, mutta oli ilmeisesti pakko syödä ulkona. Ukko otti mustekalaa, me tyydyimme mutsin kanssa turvallisempaan vaihtoehtoon, pastaan ja lihapulliin. Faija antoi omastaan täydet 5/5, mutta me emme tykänneet mutsin kanssa omistamme; lihapullat näyttivät kummallisilta ja maistuivat kummallisilta, ja jätimme ne jopa syömättä vatsataudin pelossa. Tarjoilija tuli kysymään, eikö ruoka maistu. Yritimme ensi alkuun mumista kohteliaisuuksia "ei meillä ollutkaan nälkä", mutta kun jäi jankkaamaan siihen, että mikä vika ruuassa niin pakkohan se oli tunnustaa, että ruokas on skeidaa. Tarjoilijan naamasta näki, ettei vastaus miellyttänyt, keräsi astiat ja häipyi. Ei ehdottelua jälkkäristä tai hyvitystä laskusta, ei edes pahoittelua.

Päivän ensimmäin Bolt-kyyti.

Uudestaan mestoille.

Ei ollut mikään viiden tähden sapuska.

Faija tykkäsi mustekalastaan.

Kävelimme hetkisen vanhassakaupungissa, taisin ostaa joltain mummolta muutaman tuliaisenkin. Postimerkkejä kyselin edelleen, faijaa se tuntui ärsyttävän. Minua se lähinnä huvitti. Tosiasia oli kuitenkin se, että merkit jäivät ostamatta joten kirjoitin sitten vain disclaimerit postimerkin tilalle (ei oo merkkiä kun ei teidän maassa myydä sellasia), ja löin ne postilaatikkoon (eivät tulleet perille).

Saint Parasceve Orthodox Church.

Kirkkoa sisältä.

Vilnan Raatihuoneentori ja -talo.

Kippola auki viimeiseen asiakkaaseen asti?

Champagneriaan ei tälläkään kertaa tullut mentyä.

Posti on kiinni ja pysyy.

Istuimme Pyhän Katariinan kirkon vieressä olevalle puistonpenkille vähäksi aikaa lepuuttelemaan jalkoja. Viereiselle penkille tuli niin ikään istumaan yksinäinen mies. En muista mitä pöljyyksiä siinä pohdiskelimme kun kuulimme jonkun naisen huutavan "Ristoa" niin, että kadulla kaikui. Totesin vielä, että nyt on Ristolla "pahat tilanttteet" kun on sillä lailla kadonnut, kunnes nainen tuli kulman takaa ja yhytti viereisellä penkillä istuneen miehensä. Tässä vaiheessa kyllä vähän hävetti.

Pyhän Katariinan kirkko.

Etsimme kahvipaikkaa. Viisi vuotta sitten olimme käyneet Caffeine-nimisessä kahvilaketjussa hörppäämässä tsufeet, ja palvelu oli ollut niin huono + kahvi tarjottiin pahvimukista, että muistan sen vieläkin. Jostain syystä ajattelimme kuitenkin, että meillä oli vaan huono tuuri asian suhteen, ja että asiat olisivat parantuneet, ja tämä oli eri Caffeine kun silloin viimeksi. Kissen marjat, sama kuvio toistui nytkin. Kahvista + tarjoilusta 1/5. Juuri kun olimme kerenneet lähtemään jatkamaan matkaa, taivas aukeni ja vettä tuli kuin Esteristä. Vanhankaupungin kadut muuttuivat välittömästi kuin pieniksi joiksi kastellen kenkämme ja sukkamme. Juoksimme pieneen sisätilaan (jossa oli lähinnä sellainen postiautomaatti eikä muuta palvelua näin sunnuntaina) pitämään sadetta parin muun ihmisen kanssa. Kaatosade kesti ehkä parikymmentä minuuttia, mutta loppui sitten kuin seinään. Tilasimme Boltin, jota jouduimme odottelemaan keskellä Hare Krishna-kulkuetta.

Sateenpitopaikka ei virikkeitä tarjonnut.

 Hotellilla menimme baariin ja tilasimme alkoholittomat drinksut. Viereiseen pöytään tuli iso lauma jenkkejä, joista lähti aivan jumalaton meteli. En muutenkaan niin välitä usalaisista, kun ovat niin olevinaan muita parempia aina, eivätkä huomaa itse omia epäkohtiaan. Mutta eniten ärsyttää niissä se, että puhuvat huutamalla aina toistensa päälle, eivätkä tunnu kuuntelevan mitä toisella on sanottavaa. Sitten kun kokoontuvat kaljoissaan saman pöydän äärelle niin huutokilpailu on melkoinen. Se on vaan niin jotenkin... junttia.

Alkoholiton drinksu.

Haimme kamat hotellin säilytyksestä, ja tilasimme Boltin. Kyyti lentokentälle maksoi 6,60€, tullessa virallinen taksi oli ottanut reilut 22€. Tämä oli ensimmäinen kuski joka koitti pitää keskustelua yllä. Käyttämänsä englanti oli minulle vähän haastavaa ymmärtää, lähinnä ihmetteli eikö suomalaiset olekaan viikinkikansaa. Kentälle päästyämme huomasimme, että meillä olisi vielä paljolti odoteltavaa ennen kuin pääsisimme edes baggage dropiin (check inin olimme tehneet mutsin kanssa jo edellisenä päivänä). Menimme odottelemaan yläkerran baariin, jossa ei montaa asiakasta ollut. Lentokenttä oli jo itsessään mallia "soviet" (esimerkiksi hissi toimi niin, että piti koko ajan pitää kerrosnappia pohjassa, jos irrotti otteensa niin hissin liike pysähtyi?? Toinen mielenkiintoinen kokemus oli kun koitin mennä vessaan; miestenvessan ovessa oli ilmeisesti siivouksesta kertova lappu. Avasin oven ja joku nainen sai hillittömän raivarin ja sätti minut liettuaksi ja käski painumaan tieheni ja sassia), mutta tämä baari oli jopa siinä omaa luokkaansa. En tarkoita sekalaisia ja pelkistettyjä mööpeleitä, vaan myös sitä yleistä pössistä ja henkilökuntaa. Tarjoilija ei osannut yhtään englantia (miten voi sitten työskennellä lentoasemalla??), joten hän haki paikalle kokin. Keskustelu meni jotenkin näin:

Kokki: Yes?
Zim: Do you have any food here?
Kokki: Yes.
Zim: Ööh, what do you have?
Kokki: What do you want?
Zim: Ööh, hamburger?
Kokki: No.
Zim: Omelet?
Kokki: Yes.

 

Otimme sellaiset ukon kanssa, juomaksi oli vain vissyä tai Pepsiä (ilmeisesti soviet-teema jatkuin kun ei ollut edes kokista). Mutsi oli ilmoittanut, ettei ota mitään, mutta olisi ehkä sittenkin safka hotsittanut sen jälkeen kun olimme tehneet tilauksen. Omeletti (ja oheen tullut salaatti) oli kuitenkin niin pahaa, että annoimme puolet annoksista hänelle. Arvosana 1/5.

Soviet-lentoasema.

 

Soviet-lentoaseman soviet-kippola.

Suomalaiseen tapaan lähtöselvitystiskillä oli jo huomattavan pitkä jono kauan ennen kuin tiski edes avattaisiin. Menimme siihen liki viimeisinä siihen. Saimme laukun ruumaan ja itsellemme printatut boarding passit. Turvatarkastus meni yllättävän helposti ja nopeasti läpi. Kentän ankeus ei loppunut tähän, vaan jatkui myös kansainvälisellä puolella. Kävimme tekemässä tuliaisostokset ja juomassa baarissa kahveet. Tässä vaiheessa huomasimme myös meidän lentomme myöhästyvän yli puolella tunnilla (itse asiassa kaikki lennot tuntuivat olevan saman verran myöhässä, ilmeisesti aiemmin päivällä ollut ukkoskuuro oli viivästyttänyt kaikkien lentojen aikatauluja). Sairaita ihmisiä oli odotushalli täynnä, sen lisäksi mutsin viereen lyöttäytyi ilmeisesti liettualainen raksamies, joka oli paitsi aivan seipäässä myös haisi kamalalle. Vähän jännitti saanko siitä viertustoverin lennolle, mutta en onneksi. Lentokoneeseen oli tietysti vielä bussikuljetus. Koneena toimi sellainen Finnairin pieni potkurikone.

Siivoojan moppi mieli lennolle myös.

Lento lähti klo 22.15, matka kesti sen 1,5h. Mulla oli käytäväpaikka, mutta viereeni ikkunapaikalle ei tullut ketään, joten vaihdoin istumaan siihen. Ukko vaihtoi viereeni, sillä heidän takanaan tuntui olevan kuolonyskässä oleva mies. En tilannut tarjoilusta mitään, ukko otti sentään ilmaisen mustikkakeiton.

Viimein matkaan.

 

Lentokoneemme turvallisesti laskeutuneena kotikentällään.

Helsinki-Vantaalla kone rullasi vanhan ykkösterminaalin kauimmaiseen nurkkaan, josta kesti ikuisuuden kävellä keskitetylle tuloaulalle matkalaukkua hakemaan. Ilmeisesti sen suurempaa ruuhkaa ei kentällä ollut kun matkalaukkukin oli jo odottamassa siinä vaiheessa kun päästiin sitä hakemaan. Kotiin otimme Taxi Helsingin, mikä maksoi 40€ (tullessa se maksoi 60€, omituista miten matka kentältä kotio tuntuu olevan aina niin paljon halvempi?). Pikasuihku, ja sitten äkkiä nukkumaan, että ehtisi muutaman tunnin koisata ennen aikaista herätystä ja seuraavaa työpäivää.

 

* * * *

Arvio: Vilna oli yhtä huono kuin talvellakin, vaikka olihan se vähän kivempi syödä ulkoterasseilla kuin sisällä. Mutta mitään erityistä nähtäväähän tuolla ei ole, ja Kaunas oli tosi huono. Perjantaista sunnuntaihin riittää Vilnan reissuun aivan mainiosti. Ruoka oli pahaa. Hotelli oli siisti, siitä plussaa, mutta miinuspuolena se oli niin kaukana vanhastakaupungista & tymäkkä haju respassa. Bolt-taksin toimivuus oli parasta. Arvosana reissusta: 2/5.

787# Kaunas

 1.7.2023, Saturday, +20, Partly cloudy, Kaunas, Lithuania

Havahduin ensimmäisen kerran kahden ja kolmen välillä ja luulin, etten saa enää nukutuksi. Kuitenkin, heräsin seuraavan kerran vasta puoli kahdeksalta herätyskellon soittoon. Testasin suihkun ja hyväksi havaitsin. Aamiaiselle alakertaan kahdeksalta. Ala-aula haisi meidän mielestä pahalle, sellainen tymäkkä pesuaineen haju - äiteetä se jopa etosi. Haju ei välttämättä herättänyt ruokahalua, mutta onneksi aamiaistila oli vähän vähemmän hajustettu. Aamiaissalissa oli yllättävän väljää; muutamia jenkkejä jotka jauhoivat tyhmiä juttujaan aivan liian kovalla volyymillä. Ruoka oli itsessään ihan perusaamiainen, ja maistui ihan hyvin vaikken aamiaisihmisiä olekaan. Plussamaininta eri hyvästä kahvista.

Aamiaissali.

Hotellin aamiaista naamariin.

Pieneksi hetkeksi huoneeseen rauhoittumaan, ja vähän etukäteistutustumaan päivän retkikohteeseen, Kaunasiin. Sinne oli noin sadan kilometrin matka, joka taittuisi kätevimmin junalla. Niitä näytti menevän noin tunnin välein. Vilnan juna-asema oli vähän syrjässä, joten sinne päästäkseen piti ottaa taas Bolt-taksi. Taksi tuli jälleen taas parissa minuutissa, eikä maksanut vitostakaan.

Vilnan juna-asema.

Näkymä aseman rappusilta kohti kaupunkia.

Asemalta ostimme meno-paluu-liput ykkösluokassa Kaunasiin; porukoilla ei ollut jostain käsittömästä syystä henkkareita mukana, joten eivät saaneet eläkeläisalennustakaan (yli 70-vuotiaat olivat tähän oikeutettuja). Yhteensä liput maksoivat 66,60€, mutta eihän tuo paha hinta ollut kun sen jakoi per naama per suunta. Lippu oli tietysti liettuaksi, mutta osasi sieltä bongata vaunun, ja kerroksen ja paikat. Harmi vain, kun emme jostain syystä olleet saaneet vierekkäisiä paikkoja (vaikka minunkaan viereeni ei tullut ketään koko matkan aikana).

Junaliput.

Pieni oli pääasemakin.

Juna Kaunasiin.

Omituinen patsas.

Matka kesti 1,5 tuntia, mutta se meni yllättävän nopeasti, vaikkei maisemiltaan mitään erikoista tarjottavaa reitillä ollutkaan; pääasiassa sellaista korpimetsää muutamilla pikkukylillä höystettynä. Ykkösluokan lippuun kuului lisäksi vesipullot; ne tulivatkin ihan tarpeeseen.

Maalaismaisemaa.

Vanha talo radan vieressä.

 

Kaunasiin päästyämme olimme hetken kuutamolla niin kuin aina uuteen paikkaan saavuttaessa. Kävelimme sitten alikulkutunnelia pitkin markettialueelle, jonka ohitimme pikaisesti ja tilasimme Boltilla kyydin Nebeprisikiškiakopūsteliaujantiesiemsille. Minne? Moinen sanahirviö oli neukkuajan hotellinraato joka oli jäänyt muistuttamaan kansalaisia tuolta aikakaudelta; sitä miksei näin keskeisellä paikalla olevaa romuläjää ole purettu on ihan kohtalainen kysymys, ja vähintäänkin aiheellinen. Tämän kuvattuamme kiersimme korttelin toiselle puolelle jossa oli esteetikoille vähän kauniimpaa katseltavaa, nimittäin Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko. Poikkesimme sisäänkin. Se muistutti Vilnassa olevaa kirkkoa, joka sekin oli pääkadun päässä, aivan kuten täälläkin. Tästä lähti Laisves aleja-niminen suora katu kohti vanhankaupungin niemennokkaa. Se oli kävelykatu - joskin fillareita sai varoa - ja kummallakin puolella oli joukko erinäisiä ravintoloita ja kahviloita. Meitäkin jo hieman hiukosi, joten valitsimme georgialaisen ravintolan lounaspaikaksi. Otimme mutsin kanssa hatsapurit (kun se suomalainen puliukolta näyttävä näyttelijä niistä aina kohkaa) ja ukko otti jonkun keiton. Eipä ollut hääppöstä; porukat antoivat arvosanaksi 1/5, mä annoin sentään 2/5. Lisäksi terassille tuuli vähän kylmästi. Hinta oli 40€:n hujakoilla.

Kaunasin asema.

Ensi puraisu Kaunasiin.

 

Nebeprisikiškiakopūsteliaujantiesiems.

Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko.

 

Kirkko sisältä.

Patsas kirkossa.

Georgialainen lounaskippolamme.

 

Potpur.. ei kun hatsapuri.

Matkoilla on aina velvollisuus lähettää muutamia postikortteja. Kaunas ei vaikuttanut olevan mikään turistimekka. Löysimme vain yhden turistikaupan, josta sain kortit mutta en merkkejä. Nainen ei osannut sanoa sen tarkemmin, mistä merkkejä voisi saada, mutta neuvoi kuitenkin menemään "Kropolis-ostarille" tai kirjakauppaan. Kirjakauppa löytyi pääkadulta, mutta ei sielläkään merkkejä ollut, vaan myyjätär neuvoi samalle Kropolis-ostarille. Sinne oli matkaa kilometri, joka piti taittaa jalan. Pysähdyimme matkalla cappucinolle (jotka olivat hyviä ja maksoivat yhteensä 9€), mutta siltikin kun lopulta löysimme ostarin - joka paljastuikin "Akropolis-ostariksi" - porukat olivat kummatkin väsymyksestä kiukkuisia kuin perseeseen ammutut ampiaiset ja kieltäytyivät etsimästä postia isosta ostoskeskuksesta. He istuivat odottamaan penkille siksi aikaa kun koitin löytää postin, mutta sellaista ei vaan tullut vastaan. Infopisteessä ei ollut ketään ja koitin kysyä muilta kauppiailta missä on posti, mutta eivät tienneet, eikä googlestakaan ollut apua. Mutsi sai hepulin, koska paluujunan lähtöön oli enää tunti aikaa, vaikka asema oli suht vieressä. Ei sitten auttanut kuin jättää merkit ostamatta, tilata Bolt ja odottaa sitten 50 minuuttia tylsistyneenä asemalla junan lähtöä. Tällainen Kaunas-reissu oli tällä kertaa, arvosana 1/5.

Laisves aleja-pääkatu.

Suihkulähde.

 

Välikahvee.

 

Asemalla taas.

Paluujuna lähti onneksi aikataulussa, ja tällä kertaa meillä oli vierekkäiset paikatkin. Vesipullot jaettiin taas. Matka meni ehkä aavistuksen nopeammin kuin tulomatka, taisi jättää jonkun pysähdyksen väliin. Takanamme oli plunssainen äijä joka niiskutti nokkaansa kuin pikkulapsi, se vähän ärsytti.

Junaa venaamassa.

Takaisin Vilnassa olimme viiden pintaan iltapäivällä. Tilasimme jälleen Boltin, joskin kuskilla oli vaikeuksia löytää meidät, ja meidän löytää autoa, kun päärautatieaseman edessä oli sen verran vilinää. Auto oli likainen ja rikkinäinen, kuski oli epämiellyttävä myös, mutta heitti meidät hotellille neljällä eurolla. Sitten otimme 1,5 tuntia lepiä.

Illallispaikaksi porukat olivat valinneet Nineteen18, joka sijaitsi vanhassakaupungissa. Tämä tiesi Bolt-kyytiä taas. Matkaa olisi ollut kävellen vain mailin verran, mutta auto joutui ajelemaan pienen ikuisuuden yksisuuntaisia katuja pitkin ennen kuin pääsi perille. Sen jälkeenkin meidän piti etsiä pieni tovi ravintolaa, joka löytyi lopulta sisäpihalta. Harmi vaan, ettei meillä ollut pöytävarausta, ja ravintola oli aivan täynnä, emmekä mahtuneet sisään. Jälkeenpäin ajateltuna, ehkä näin oli hyvä, koska ravintola vaikutti melkoisen fiiniltä kummallisine tasting menuineen. Sillä hetkellä se ei tietenkään lohduttanut, koska ruokaa piti saada. Päädyimme sitten ex tempore-valintaan, se oli italialainen ravintola nimeltään Notre Vie, eikä mikään hääppöinen. Käytännössä asiakkaat pakotettiin istumaan ulkosalla; siinä oli vähän ahdasta, mutta onneksi tarkeni eikä satanut. Tilasimme mutsin kanssa lasagnet ja se oli aivan skeidaa; aivan kuin sellainen Alepan valmislasagne, jota ei oltu viitsitty lämmittää mikrossa tarpeeksi kauaa, safka oli kylmä sisältä. Faija tilasi jotain vielä kamalempaa. Annan arvosanaksi 1/5 (jopa minä osaan valmistaa parempaa lasagnea kuin tämä "italialainen" ravintola!?!), porukat antoivat sentään 2/5. Jälkkäriksi otimme espressot ja tiramisut; sekin tuntui olevan suoraan kaupan pakastealtaasta, mutta oli sentään sen verran hyvä, että jouduin korottamaan arvosanan sittenkin 2/5. Tarjoilu oli sentään nopeaa ja ystävällistä. WC tosi kauhea. Maksoi 82€.

Uutta kaupunkia Neris-joen toisella puolen.

Illalliskippolamme.

Safka.

Jälkkäristä plussaa.

Otimme Boltin takaisin hotellille. Menimme käymään mutsin kanssa vielä hotellia vastapäätä olevassa Rimi-kaupassa. Olisin halunnut ostaa pari olutta, mutta myyjä sanoi kassalle tultuani "njet". Kello oli vasta puoli yhdeksän, mutta ilmeisesti Liettuassa ei saanut myydä enää alkoholia siihen aikaan illasta. Aika tylyä. Tyhjin käsin hotellille. Testasin suihkun; pesuaineet lemusivat hieman samalle mille hotellimme respa. En tiedä mikä haju se on, mutta arvosana 1/5. Nukkumaan klo 22.30.

Kappale vanhaakaupunkia.

Yliopiston rakennuksia.