310# Meksiko, 6

14.1.2014, Tiistai

Showers, +23, Palenque, Mexico

Päiväreitti.

Herätys taas klo 6.45. Olisi nukuttanut pidempäänkin, mutta eihän päivänvaloa sovi haaskata. Aika synkeät pilvet ympäröivät viidakkohotelliamme, tälle päivälle oli luvattu sadetta.

Aamiainen oli vähän pylleristä, olisi pitänyt pyytää kokkia paistamaan tietynlainen munakas. Munakasjonoon oli kuitenkin kertynyt sen verran jo jonoa, ja vain yksi kokki työssä, että ei jaksanut maksaa vaivaa.

Hotellin tv ja äkäinen tsirppa.

Ensin ajettiin bussilla kymmenen minuutin matkan päähän luonnonsuojelupuistoon, Palenquen suurimpaan Maya-kaupunkiin. Tämä oli selvästi mäkisempää seutua mitä rannikoilla oli ollut, raskaat pilvet roikkuivat ympärillä. Ensiksi meille luennoitiin Kuningattaren hautapyramidistä. Kesken kaiken alkoi pistelemään shortsin lahkeessa inhottavasti. Olin seisonut ties kuinka pitkään kusiaispesän päällä, ja pienen pieniä polttiaisia pisteli jalkaani. Niitä ravistellessa menikin sitten tovi jos toinenkin. Sen seurauksena suuremmat luennot meni minulta vähän ohi. Käytiin kuitenkin itse hautakammiossa, jossa ei oikein tunkeilevien turistien lisäksi ollut muuta näkemistä.

Suurempi palatsialue oli ihan mielenkiintoinen, joskin aika romahtanut. Nähtiin Mayojen kivisänky, joka epäilemättä kuulunut jollekin virkaatekevälle, sekä sen aikainen paskahuussi. Mun mielestä oli outoa ajatella, että pari tuhatta vuotta (?) sitten joku oli kökkinyt siinä kakalla, nukuttuaan ensin kivipaadilla yönsä, ja nyt turistit Suomesta tätä asiaa ihmettelivät. Käytävät olivat ahtaita, raput jyrkkiä ja raskasnouseisia. Osa porukasta ei päässyt palatsin sisälle.

Suurin temppeli oli Auringontemppeli. Sinnekin pääsi kiipeämään, ja nyt mä päätin ryhdistäytyä. Jyrkät ja raskaat ja kapeat ja vaaralliset raput, mutta ne eivät näyttäneet mahdottomilta. Ylös pääsikin aika helposti, joskin edellispäivän kaljat tuntuivat happoina jaloissa. Alastulo olikin sitten vaikeampaa. Hölmösti vielä käytin koko ajan samaa tukijalkaa, jonka seurauksena vasen jalkani olivat seuraavat kolme päivää niin kipeät, että yhtäkään rappusta (edes bussiin könytessä) sillä ei irvistämättä päässyt.

Asiaa Aurinkotemppelin huipulta nähtynä.

Halukkaat pääsivät tekemään vielä sellaisen luontopolkukävelyn. Porukat menivät bussille, mutta mä päätin käydä lenkin kävelemässä. Pituudesta mulla ei ollut hajua ja vesi oli lopussa, joten mielisairas jano pääsi tietysti yllättämään. Mutta oli kaunista. Tuli ihan mieleen samoilut Madeiran levadoilla. Vesiputouksia nähtiin pariinkin otteeseen, oli riippusiltoja ja kannibaalipuita. Kiva se oli juu, mutta se juomavedettömyys pänni. Onneksi reitti ei ollut kovin pitkä, ja heti luontopolun jälkeen oli äijä myymässä juotavaa (???). Kaupat tuli.

Kerrankin olimme kohtauspaikalla etuajassa, joten poikkesimme vielä museoon. Se ei tarjonnut mitään mullistavaa, joten kiersimme sen nopeasti. Museon pihalla pyörivät koirat hauskuuttivat sitä vastoin enemmän. Täällä oli mielettömästi koiria, mutta kissoja en ollut nähnyt ainuttakaan. Ehkäpä Meksikossa ei kissoja ole? Alueella piti olla myös Mölyapinoita. Nimi kuullosti sen verran pahalta, että olin jo kotona youtubettanut millaista ääntä sellainen elikko mahtaa pitää. Niitä ei kuitenkaan näkynyt... eikä kuulunut.

Emokoiruus.

Sitten vuorille.

Sen jälkeen syömään. Join kaksi olutta sekä kahvin, kun ei varoitettu etukäteen ollenkaan vessattomuudesta seuraavan tunnin aikana. Ajoimme 40 minuuttia mutkittelevaa vuoristo- / metsätietä, kunnes saavuimme Misol-Ha nimiselle alueelle, jossa oli massiivinen vesiputous. En ollut ikinä nähnyt sellaista. Erikoisuutena oli, että vesiputouksen sisään pääsi kiertämään. Siihen kuohui kuitenkin sen verran vesipärskeitä, ettei kameraa voinut käyttää. Lisäksi siinä olisi ollut myös uimamahdollisuus, mutta kova virtaus (piti pitää kiinni köysistä ettei jäänyt virran viemäksi) ja lähtöpaikka oli sangen kivinen. Kyllä siinä jotkut kävivät uimassa - tietysti tapaturma-altis matkalaisemme etunenässä. Mulla puolestaan oli niin piinaava kusihätä, että täytyi käydä baarissa. Samalla tuli juotua taas uudet kaljat, joten varsinainen noidankehä, sano.

Vesiputous sivusta kuvattuna.

Misol-Ha, Mexico.

Sitten hotelliin. Mä käväsin testaamassa ulkouima-altaan. Vesi oli todella lämmintä, varmaan +30 asteista. Siinä tarkeni monta kieppiä tehdä.


Illallisen söimme hotellilla, emme jaksaneet ottaa taksia keskustaan. Söimme mutsin kanssa pizzat. Mulla oli mexicana. Kysyin tarjoilijalta, onko se tulinen; hän vastasi että hänestä on hiukan tulinen, mutta kakat se mitään tulinen ollut. Itse kun käyn vakiopizzeriassa Hesassa, niin siinä kyllä tietää seuraavana päivänä syöneensä mehikolaista. Mutta ei pizze pahaa ollut; erikoisen näköistä, mutta ihan hyvää.

Hotellihuone ulkoapäin.

Jälkkäriksi otimme coctailit. Mä otin mojiton. Tarjoilija tuli hetken päästä takaisin, puhui pelkkää espanjaa enkä ymmärtänyt sanaakaan. Kyllä se sitten jotkut juomat toi, mutta se oli pelkkää valmisesanssia. Ei sellainen ollut coctailia nähnytkään. Myös muden juoma oli pelkkää paskaa.

Nukkumaan vähän ennen klo 22 - uskomatonta. Juuri ennätin hotellihuoneeseen, ennen kuin sade alkoi.