maanantai 23. joulukuuta 2013

300# Pre-joulu, 2

Juhlatunnelmiahan tässä vietetään, 300. postaus sentään. Aihetta ei ole, antaa intuition lentää ja katsotaan saako tikusta sanansäilää viritettyä.

Jouluhan se on taas tuloillaan. Joulu, joka on ennen kaikkea remuamisen ja metelöimisen aikaa. Sen huomaa jo työkiireinä; käytävät töissä ovat hiljaisia, esimiehet viestittävät "tämänkin voisi nyt tehdä kun välipäivinä on varmasti niiiiiin hiljaista". Just juu. Sanakin vielä siitä miten välipäivät ovat hiljaisia niin menee kuppi nurin. Töitä riittää niin paljon kuin jaksaisi tehdä. Pari kuukautta ollut hiljaiseloa, ja sitten kun tulee kiirus niin on semmoisia... hm, asennoitumisongelmia. Tulisi jo loppiainen ja alkaisi taas nämä kiireettömät ajat, jolloin töissä pystyi ottamaan nokosen tai vilkaisemaan jotain hupilinkkiä.

Mut joo. Joulu on kuulemma suomalaisten mielestä paras juhla. Ja miksei nyt olisi, ei siinä mitään. Laaditaas jonnin näköinen +/-lista aiheesta.

Plussat:
+ Jos käy hyvä tuuri vuodenkierrossa niin joulu tarjoaa ennätykselliset kolme vapaapäivää putkeen. Loistavaa. Yleensä töissä on helpompaa muutenkin, kun urpot ottavat välipäiviä vapaaksi, joten ei tarvitse niitäkään sietää.
+ Ihmisillä on joulumieltä, ainakin toivottavasti, niin ehkä ne ovat vähän mukavempia kuin muutoin? Yeah, right.
+ Aiemmin niin vasemmistolaismyönteinen juhla on joutunut kapitalistien jyräämäksi. Se ostoshypetys on jotenkin niin... toivonrikasta.
+ Kaupallisuudesta huolimatta juhlassa on myös kristillinen sanomansa. Ristit, uskonnollisuus, siankäry rappukäytävässä, koulussa laulettavat virret; ne ovat loistavia juttuja. Aivan kuin agitoimista, luvallista semmoista.
+ Jouluolut. Njamskis! Sitä on oltava riittävästi. Eikä ole syytä unohtaa myöskään glökiä, viiniä, konjakkia jne.
+ Talvipäivän seisaus on jo ohitettu, joten valostuvat päivät antavat niukkuudestaan huolimatta jo jonkinlaista toivoa.

Miinukset:
- Ruoka on aivan hirvittävää.
- Sää on yleensä todella syvältä (onneksi tänä vuonna on vihreä joulu).
- Joululaulut ärsyttävät jo ennen kuin niitä on ehtinyt kuulemaan yhden yhtäkään.
- Tekeminen sinällänsä on aika vähissä, kun kaikki paikat ovat kiinni. Kyllä nyt aina vois jonkun yhden Lidlin pitää auki edes jouluna.

Kyllähän näitä varmasti keksisi lisääkin... mutta lyhykäinen hengähdystauko on vietetty, ja se on taas työläisen aloitettava painamaan pitkää iltapäivää.

torstai 12. joulukuuta 2013

299# Parturi, 2

Edellisestä parturivisiitistä ei ollut kuin kaksi kuukautta, ja nyt jo joutuu käymään uudelleen! Mitähän on mahtanut mennä viimeksi pieleen? Tiedän toki, että herrasmiehet käyvät vähintään joka toinen viikko parturissa, mutta mulle riittää kerta / vuodenaika.

Mä kun olen tässä Hesan keskustassa hommissa, niin yleensä käyn sitten töiden jälkeen näppärästi leikkoomassa kuontaloni. Olen suosinut sitä WTC-rakennusta, mun mielestä siinä alakerrassa ei muuta olekaan kuin partureita ja aasialaisia ravintoloita. Nyt se on kuitenkin remontissa ja siinä ei taida olla kuin yksi parturi. Tällä kertaa siinä on ulos asti jono, joten ei puhettakaan että siihen voisi mennä. Harmi, siellä on yksi sellainen homomies, joka osaa leikata tukkani haluamallani tavalla; hiljaisuuden vallitessa, nopeasti ja tehokkaasti, jättäen sopivan pituuden.

Pp aina neuvoo, että mun pitäisi varata sille aika etukäteen? Ja mitenkäs se muka onnistuisi? Menisin ensin parturiin, kysyisin mikäs tuon ukkelin nimi on, haluan hänet, ja sitten jatkossa varata aina siltä aika? Eikös se nyt olisi vähän liian härskiä?

Joten jouduin nyt kiertelemään eri paikoissa sokkona etsien parturia. Normioloissa partureita on 13 tusinassa, mutta ei tietenkään silloin kun sellaista etsii. Löysin sitten sellaisen siivouskomeron kokoisessa kopperossa olevan venäjäläisen parturin. Puntaroin aatteissain valintaani, mutta ajattelin riskin olevan pieni. Todennäköisesti leikkoomisen jälkeen tukkani ei voi olla ainakaan huonompi kuin ennen liikkeeseen menoani.

Parturin tuoli on jo melkoisen huono. Sitä ei saa sillä lailla alemmas kuin yleensä, ja parturi on pienikokoinen, joten hän pyytää minua istumaan niin lysyssä kuin mahdollista. Älytöntä. Muija sitten föönaa tukkaani 5 minuuttia, ja ilmoittaa sen olevan valmis.

Parturien peileistä on mun mielestä aina vaikea arvioida tukan pituutta. Huomaan kuitenkin kielimuurin kasvavan sen verran suureksi, että parempi mun on vaan paeta paikalta. Hukkaan meni sekin ponnistelu, rahoista puhumattakaan. Myöhemmin mutsi ja työkaverit ihmettelevät mitä tukalleni on tapahtunut.

Jooh tiedän. Pitäisi uskaltaa asiakkaana ilmoittaa kun on tyytymätön saamaansa palveluun. Mutta enhän mä nyt sellaista. Parempi vaan puristaa hiljaa nyrkkiä taskussa ja manailla asiaa mielessään, että onko tämä joku parturien salaliitto; jos ne leikkaisivat hyvin, mä kävisin parturissa vain neljä kertaa vuodessa. Nyt leikkaamalla tukan huonosti, joudun tekemään korjausleikkauksia joka toinen viikko.

Sikamaista.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

298# Pikaisissa

Yritetäänpä katkaista blogilla vallinnut hiljaiselo kirjoittamalla muutama rivi tekstiä. Puoli kupillista semi-jäähtynyttä kahvia aikaa:

1. Strindberg.

Käytiin Pp:n kanssa viikolla herkuttelemassa kyseisessä ravintelissa. Aiemmin helmikuussa oltiin käyty siellä myös, syöty pitkän kaavan mukaan ja juopoteltu vielä kuohuviinit päälle. Tasokas paikka hyvällä paikalla, ja tietysti maksaa hunajaa, mutta silti kippola ei jäänyt mieleeni ainakaan ruoan osalta. Mutta nyt! En tiedä oliko kokki vaihtunut vai oliko ruokavalintani onnistunut, mutta safka oli yksi parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Muistelen kaiholla vielä päivienkin päästä. Söin itse härän tournedoksen ja Pp valitsi Bellmanin pannun, ja molemmat vallan loistavia. Ei tästä voi antaa arvosanaksi vähempää kuin 5/5. Suosittelen pöytävarausta (arki-iltanakin pöydän sai vasta klo 19.30, paria päivää aikaisemmin tilattuna) ja ehkä vähän fiinimpää kolttua päälle.

2. Itsenäisyyspäivä.

Osui kerrankin sopivalle viikonpäivälle ja sai pidennetyn viikonlopun. Tampereen "linnanjuhlia" en telkasta niin intensiivisesti katsonut, ohjelma rullasi taustalla sen verran, että tiesin mitä tapahtuu, jos jotain poikkeuksellista tapahtuisi. Kättelyn katsominen on muutenkin typerää, uskon että jokainen vieras osaa sen tarvittaessa suorittaa. Vaatteista en osaa sanoa tuon taivaallista.

Vain yhden haastattelun kohdalla ihmettelin, kun nuori kikkarapää vastaili "mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?"-kyssäriin tyyliin "ei se nuorille mitää merkkaa, tätä kandee kysyy joltai vanhemmilt tyypeilt" sekä Lipposkan maahanmuuttaja-jargonin, josta ei voi luopua edes itsenäisyyspäivän juhlissa.

Päähuomion saavutti tietysti ulkona hilluvat mielenosoittajat, jotka tuhosivat omaisuutta, hakkasivat niin poliisit kuin poliisihevosetkin (mikä on ainoa eläin, jolla on mulkku selässä?). Seuraavana päivänä lehdissä haastateltiin - ja Facebookissa niin osuvasti vitsailtiin - näistä nykypäivän lipunpolttaja-sankarloista, jotka osasivat kääntää selän pippurisuihkeella ja joilla krapulakaljat odottelivat muovipussissa. Päivääkään ei oltu tehty töitä, mutta minulle jäi vähän epäselväksi, millaisen Suomen he oikein haluaisivat?

3. Jouluostokset.

Vaikka on pitkä viikonloppu ollutkin, niin olen pidättäytynyt brenkusta. Siten energiatasoni oli kohtuukorkealla ja pääsin lauantaina aloittamaan jouluostosten suorittamisen. Ennätysaikoihin, sano. Yleensähän mä käyn kerran hakemassa tuskastuttamassa ideoitani, ja sitten seuraavalla rykäyksellä ostan kaikki lahjat kerralla, juuri viimeisenä viikonloppuna ennen joulua. Mutta nyt avasin pelin jo heti itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina. Kun saa pään auki, niin itseluottamus nousee ja lahjaostokset edistyvät kuin itsestään? Noh, tiedä siitä.

Joku muu oli saanut meinaan saman idean. Menin lähi-itäkeskukseen, auton jätin jo suosiolla kauimmaiseen parkkipaikaan. On meinaan joskus käynyt niin, että olen autolla ängennyt kapeisiin parkkialueisiin, huomatakseni, että se on aivan liian jumissa että sieltä pääsisi edes pois, saatikka että löytäisi parkkipaikan.

Pari lahjaa sain hankittua, kolmaskin oli mielessä, mutta en löytänyt sitä ja aika loppui. Olin tällä kertaa varannut vain reilun tunnin ostosaikaa, ja suurin osa tuosta meni jonottamiseen kassoille. Ainakin siinä liikkeessä missä vierailin oli sangen huono se jonotushomma; siellä oli puolittain numerovuorojärjestelmä käytössä ja puolittain taas ei. Sangen sekavaa. Aluksi mulla ei ollut sitä vuoronumeroa ja yritin kysyä muilta asiakkailta, tietävätkö he käytännön. Eivät tienneet, mutta silti jonottelivat :D

4. Kiroilulakko.

Tullut kalliiksi niin kuin ajattelinkin. Olen kiroillut yli kuudenkympin edestä tähän mennessä, 41€ olen jo maksanut mutta pari kymppiä taitaa olla vielä pulitettavaa. Jahka joulu ja stressi tässä kiihtyvät, niin eiköhän summakin verrannollisesti kasva. Vuoden loppuun saakka siis jatkuu tämä.

Että semmosta. Otetaas vielä vikat huikat aamukaffesta.

tiistai 19. marraskuuta 2013

297# Kiroilulakko

Tuli työkaverilta tässä taannoin sen verran palautetta erään hermoja raastavan päivän jälkeen, että muka kiroilen liikaa? No se ei kyl pir paikkaans! Enhän mä ole mikään Markoboy:




 Mutta aloin sitten itsekin miettimään, että ehkä asioilla on vinha perä. Ei savua ilman kalikkaa jne.

Jotenka, vuoden loppuun saakka pyrin olemaan kiroilulakossa. Sanotusta voimasanasta tulee sakkoa euro / paha sana, rahat voin luovuttaa haluamaani hyväntekeväisyyskohteeseen.

Mä olen nyt ollut kymmenen päivää kiroilulakossa, ja toistaiseksi tämä lysti on maksanut minulle 31€, joten kalliiksi tulee. Varmaan pitäisi autoilua ainakin väittää, se tuntuu tulevan erityisen kalliiksi. Olen jo vähentänyt velkaani maksamalla lahjoituksia partiolaisille, nenäpäiväkeräykseen ja Filipppiinien myrskyuhreille. Hintaa taitaa silti kyllä kertyä ennen kuin vuosi on lopuillaan.

Ans kattoo kuin käy.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

296# Lidlis

Juu elikkä nyt olis sit tämmötti kauppa testis ku Lidl. Mul ol sanottu monest, ett men sin Lidli, ja kehuttu sit oikein kauhiast sit, nii mää miettisi mit vois tehrä tylsän marraskuisen arki-illal muut ku lähte hiuka shoppailema.

Ensmäiseks mää kiinniti huomiot ku parkkipaik ol nii tyhjä, ett mahtaak tää kauppa ol aukika. Mut kyl se oli, ei vissiin porukka sit kauhiast auton kans Lidlis käy? Sisälmennes ol tupla-ovet, jost toinen ol jopa automaattine, ett se avautus ku vaa kävel kohral. Juu. Toist ove joutus hiuka käsil antama vauhtit.

Se ol simmot pitkulainen kauppa hiuka. Mut vaan neljä hyllynrivi. Tavarat ol lattial, oli kyl aika paskast juu, ett ihan hirveest ei päivän mitta ol luuta lattial käyny. Kuittia ja kuraa ja semmot. Asiakkai ei ollu mitenkä kauhiast. Semmost mamu-taustast ja sit semmost eläkeläist ol juu. Ja kassal ol kans tummat pojat laskuttamas.

No mää sit miettisi, ett mitä sit mahtais arvata ostaa tämmösest, ja kun en oikke muut keksiny nii sinappi, meetvursti, valmisraviooli, sipsei ja muovikassi mää sain ostetuks. Hiuka ol kassal jono, ei mitenkä pal. Mut sitä mää ihmetteli ku ei niil muil ostajil ol pankkikortei eres, pelkil kolikoil maksetti, nii siin kyl kesti hiuka juu. Mut myyjä ol ystävälline, toivotti viel päiväjatkoi kaupan pääl. Ja ain ku o mainostettu ett kui helveti halpaki se ol, nii ol juu, kyl mää ihmetteli hiuka ett mahtaak pittä hinta paikkas?

Täsä viä plussi ja miinuksei:

+ rauhallist, ei tungost.
+ hiuka erilaissi tuottei ku muis kaupois
+ ol kyl halpaa juu

- likast
- hiuka ol niukanlaisest vaihtoehtoi, ett jos pittäis tietty tavara alka ettimä nii mahtaak ol
- en tiär kui laarukast ne tuatteet mahtaa ol

En mää ol viel maistanu itte tuottei, mut jos ny ostoskokemuksest anneta pistei, nii ehkä mää antasi 2/5. Elikkä ylitti mun orotukset pisteel.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

295# Tietoisku

Mä olen oppinut tänä viikonloppuna, että

1) Alaskassa on sademetsää
2) Venäläinen mies on onnistunut siirtämään itsensä tulevaisuuteen
3) Shanghaita rakennetaan niin tarmokkaasti, että viidennes kaikista maailman nostureista on siellä parhaillaan käytössä.

Aika outoa, vai mitä?

maanantai 28. lokakuuta 2013

294# JJJ: ssä

Töissä hiljaista niin vastataanpa tällaiseen jouluaiheiseen visaan, joka pöllitty Nolliksen blogista. Eli Joulu Jyrää Jo.

1. Joulun merkitys sinulle?
Kuten todettua, niin jouluhan on ennen kaikkea remuamisen ja metelöimisen juhlaa. Mutta kyllä siis joulu kiva on, katkaisee mukavasti tuon synkän talvisen ajanjakson, ja duunistakin vaihteleva määrä vapaapäiviä. Mutta ei niin, että mä käyttäisin välipäiviin kallisarvoisia lomapäiviä, saadakseni pidemmän joululoman. Ja koska vietän joulun suurimmaksi osaksi vanhempien luona, niin omassa huushållissa joulu ei näy mitenkään. En tee joulusiivoa, enkä vaihda jouluverhoja enkä laita kyntteleitä tai mitään muutakaan gay-hommaa. Että tietyt jutskat kyl kuuluu jouluun, mut jos mä asuisin maassa missä ei joulua vietettäis niin tuskin se kovin suurta tuskaa tuottaisi.

2. Oletko viettänyt joulun/jouluja ulkomailla?
En ole, mutta voisin kyllä kokeilla. Armeijassa olin yhden joulun, se oli vähän perseestä. Eikö sitä vois laskea?

3. Mikä kuuluu ehdottomasti jouluusi?
Haudoilla käynti, ajaminen Turkuun ja takaisin, sukulaisissa käynti, joulurauhan julistuksen katsominen, lahjat, baarissakäynti aattona (yksin), yrjöttävän jouluruoan syöminen, joulukuusen hankkimisen vastustelu ja myöhemmin sen tuhoaminen.

4. Mikä ei missään tapauksessa kuulu jouluusi?
Sanotaan nyt vaikka tytinän (sianpääsyltyn) syöminen.

5. Oletko lahjoittanut joulukeräyksiin rahaa/tavaraa?
En oo, pitäis kyllä.

6. Oletko surullinen, jos joulusta puuttuu lumi?
Mä olen surullinen, jos lunta on hitunenkin. Mä en voi käsittää miten jotkut haluavat sitä vittumaista kamaa maahan, hyi helevetti. Eli semmonen +10 ja auringonpaiste, semmonen olis musta täydellinen joulukeli.

7. Postikortit vai sähköiset tervehdykset?
Postikortit. Koska vaivannäköä arvostetaan.

8. Leivotko/teetkö jouluruoat itse vai ostatko valmiina?
Ainoo mitä ostan joulupöytään on jouluolut, sitä ei porukat osaa ostaa. Koska olen nirso jouluruoan suhteen niin saatan ostaa myös nakkeja tms itteleni hengen pitimiksi. Muuten mä käyn valmiiseen pöytään ja yritän syödä sitä mitä annetaan, pl. tytinä. Jouluruoka on jotain niin oksettavaa. Joten kun porukoista aika jättää, ja muutkin ihmiset ovat minut hyljänneet, niin en todennäköisesti tule enää koskaan syömään jouluruokaa. Pitzet ja lihapullat ovat ihan hyviä jouluruokia. Mä en käsitä perinneruokia muutenkaan ylipäätään. Jos 1600-luvulla on syöty paskaa kun ei oo muuta ollut, niin miks ihmeessä viel nykyäänkin niin pitäis tehä? Toisaalta, paistetun sian käry rappukäytävässä tuo mukavasti joulun sanomaa monikulttuurisille naapureillemme ;)

9. Viihdytkö kauppojen jouluvilinässä vai kartatko jouluvilinää?
Viihdyn. Jouluostokset on karmeita, mutta se ihmisvilinä on kiva. Mä en saa muutenkaan mitään ostettua ennen ku on täydellinen paniikki tyyliin joulu alkaa huomenna. Silloin saa vasta jotain ostoksia aikaan. Eikä se ryysis siis vituta lain.

10. Käytkö joulusaunassa?
Joskus on tullut käytyä, siis jos tässä tarkoitetaan sitä että aattona on joulusauna. Yleensä vasta joulupäivänä. Mut sitä ei varmaan lasketa koska jouluhan on Suomessa ohi ennen kuin on ehtinyt alkaakaan, eli jouluaattona lahjojen avaamisen jälkeen.

11. Ovatko joulunviettotapasi peräisin lapsuudesta? Oletko muokannut joulunviettotapojasi aikuisella iällä?
On ne nyt vähän muuttuneet aikojen saatossa. Lapsena vietettiin joulut aina Turussa, nyt vain käydään siellä aattona pikaisesti. Hautausmaareissut on kyl hoidettu aina. Mut kai samanlaista vetelehtimistä se on ollut aina.

tiistai 22. lokakuuta 2013

293# Kaupassa

Mä nukuin sen edellisen yön megahuonosti; olin mennyt aikasin nukkumaan, ja todennäköisesti siinä tehnyt virheen. Nukuttua tuli 4 tuntia, sängyssä pyörittyä ehkä saman verran.

Niin, ja sitten se oli stressaavin työpäivä, jota olin eläissäni kokenut. Työpäivän jälkeen voimat nollissa.

Oli kuitenkin pakko hoitaa asioita, niitä oli lykätty riittämiin, eikä niitä voinut enää jättää huomiselle. Kiertelyä siis keskustassa työpäivän päätteeksi. Lisävastuksena selässä toistakymmentä kiloa painava reppu.

Kaikki meni yllättävän hyvin kunnes saavuin kaupalle. Mä inhoan mun lähikauppaa, joka kerta vannon itselleni, että en mene siihen vaan alan käyttämään 300 metriä kauempana olevaa kauppaa. Mutta nyt olin niin kaputt, että ei tullut kuuloonkaan että olisin kävellyt 300 metrin päähän pidemmälle, ja sitten vielä samat 300 metriä takasinpäin.

Keräsin ostokset nopeasti, ostoslistan ansiosta en todennäköisesti unohtanut edes mitään. Ja sitten tulen kassoille.

Sen mä olen oppinut, että tietyt kaksi kassahenkilöä ovat siinä töissä aina. Kävi mihin aikaan vuorokaudesta minä päivänä tahansa, niin se kaksikko on töissä. Ne ovat olleet jo vuosia siinä töissä, joten luulisi että kassatyöskentely sujuisi heiltä suit sait sukkelaan. Mutta näitä kassoja ei kiinosta; he tietävät, että vaikka työskentelisivät miten nopeasti niin he joutuvat istumaan siinä vielä tuntikausia tylsässä, monotonisessa työssä. Joten samapa tuo vaikka työskentelisikin kuin Uuno Turhapuro rautakaupassa. Ja vakioasiakkaat ovat tämän huomanneet, koska kaksikon jono on aina huomattavasti lyhyempi kuin muilla, mutta silti siinä kestää kauiten. Joten kenties niitä on alettu jopa hyljeksimään.

Miksei muuten kassoilla ole palkitsemisjärjestelmää, eli mitä useamman tuotteen laskuttaa, niin sitä enemmän saisi bonareita? Tulisi vähän ripeyttä siihen kassojenkin touhuun!

Eikä hitaus ole edes ainoa pointti. Monta kertaa olen joutunut huomauttamaan, että laskutit tuotteen kahteen kertaan, tai että voisitko poistaa sen hälyttimen siitä deodorantista - ei, et ole poistanut sitä vieläkään, vaan voisitko oikeasti poistaa sen - jne. En jaksa sitä kaksikkoa enää.

Tällä kertaa mä luulin, että nyt kävi säkä. Nuori neito kurvasi kassan taakse ja huhuili, että täällä olisi vapaa kassa. Viereisessä jonossa ollut mummo hoksi tämän tuhannesosasekunnissa ja rykäisi tyhjälle kassalle nopeammin kuin sadan metrin juoksijat olympiakisoissa, mutta menkööt. Mä olin heti hyvissä asemissa mummon takana.

Ja voi jumalauta sitä iltapäivää joka siinä mummon takana sitten vietettiin.

Mummelilla oli ostoslista ja alleviivattuina tavarat joita hän ei ollut löytänyt, ja kassa alkoi soittelemaan sitten ympäri markettia kyselemään onko näitä tavaroita missä näkynyt. Aina ei tiedetty muuta kuin että sininen purkki se on, about tämän kokoinen. Ja myyjä paransi tilannetajua soittelemalla vääriin numeroihin, ja se jäljitys kesti ikuisuuden, eikä yhtään tavaraa siltikään löytynyt. Sitten alettiin etsimään sikarilaatikoita ja opettelemaan bonus- ja pankkikorttien käyttöä jne, tietysti. Mua suututti niin paljon, että en pystynyt enää pelkästään ajattelemaan kirosanoja vaan niitä taisi päästä muutama ilmoillekin. Ja myyjä huomasi ärsytykseni ja päätti ylipalvella mummoa vielä kostoksi vähän lisää.

Mummo huomasi kyllä takanaolevien kiukuttelun ja välillä aina mainitsi, että "voi kun mä aiheutan jonoa, no ei tämä nyt niin tärkeä juttu ole..." ja sitten kuitenkin alkoi taas kuvailemaan kadonneen tuotteen tuntomerkkejä lisää. Mahtoiko semmosia ollakaan sitten 1950-luvun maito- ja lihakaupan? Alan kyllä epäilemään...

Ja että ihminen viisastuu vanhetessaan? Epäilen kyllä tätäkin seikkaa... ja jos näin onkin, niin miten saatanan tyhmä sitä on sitten nuorena voitu ollakaan? Miksei mummo kysellyt osaston väleissä olevilta hyllyjen täyttelijöiltä näitä kamoja, kai nyt käsittää hölmömpikin, että kassalla on vähän liika myöhäistä alkaa tiedustelemaan puuttuvia tavaroista.

Entä mitenkäs sitten kun musta tulee vanha? No en haluaisi sitä vanhuuttani kassajonossa alkaa viettämään. Mulla on ollut raskas päivä ja haluan todellakin kotio lepäämään. Kovasti tuntui tässä mummossa sitä energiaa riittävän.

Suomalaiset tykkää jonottamisesta? En minä ainakaan. Jos muualla maailmassa jonotus toimii niin, että kassoille on vain yksi jono, joka kiemurtelee kassojen edessä, ja sitä mukaa mennään vapautuvalle kassalle kun sellainen vapautuu. Nyt tuo jonotushomma on ehkä maailman epäreilun. Erityisesti vituttaa se kun uusi kassa ilmestyy, ja takana olevat ryykäävät ensimmäisenä muiden jonojen ohi.

Mutta että tämmöstä oli... taas.

torstai 10. lokakuuta 2013

292# Ryysäys

Tiedättehän, kun maalaiset keuhkoaa metroasemilla siitä, että ensin pitäisi päästää matkustajat junista ulos ja sitten vasta sisäänpyrkijät saisi vyöryä sisään. Eikä päinvastoin. Huomaa, että tällainen motkottaja on elänyt ylimääräisen vapaan tilassa pitkään. Metsien mies. Sillä kyllähän suuressa maailmassa ryhmittäydytään metron oven eteen ja ryysitään sisään kuin pelastuslauttaan. Kamalaahan se on jos jääpi ilman istumapaikkaa.

Mutta siihen mä vedän rajan, että sama tapahtuu hississä. Menen alakerroksista ylimpään kerrokseen ja siellä joku odottaa alaspääsyä. Naisen on pakko ryykätä hissiin ennen kuin mä voin ajatellakaan poisjäämistä. Varmasti hän ymmärtää, että olen tarkoituksella tullut ylimpään kerrokseen, ja haluan jäädä siinä ulos. Ja kun tämä on tapahtunut pari kertaa jo.

Sitten toinen asia mikä pistää suututtamaan on bussit. Kauheimpiin bussimatkoihin kuuluu matka Rautatientorilta Jumboon. Ensinnäkin, että se matka kestää vähän saaterin kauan. Bussissa on luonnollisesti helvetin kuuma tai kylmä, riippuu vaatetuksesta. Ja sitten kun on sitä kamaa tietysti kaikilla kannettavanaan. Bussi tulee täyteen, joudun ottamaan repun syliin että viereeni päästään istumaan. Vierustoverilla on yhtä lailla kamaa, ja siinä menee 3 varttia hievahtamatta bussin madellessa iltapäiväruuhkassa. Kun saavutaan Pakkalaan - joka muuten tuntuu Vantaan hienommalta asuinalueelta, ne englantilaistyyppiset talot ovat eri hienoja - niin ihmisiä rupeaa jäämään pois kyydistä. Matkustajat koostuvat suurimmaksi osaksi töistä palaavista naisista ostoskasseineen - ukot ilmeisesti ajavat töihin autollansa. Vähitellen kokonaisia istuinsloosseja vapautuu, mutta mitä tekee vierustoverini? Istuu edelleen vieressäni. Hän ei voi rykästä vaikkapa käytävän toiselle puolen vapaaseen sloossiin. Ei.

Ei semmosesta oikein kehtaa sanoakaan. Tyydyn vain huokailemaan. Lopuksi bussissa on vain kaksi matkustajaa; minä ja vierustoverini. Painan pysäytysnamiskaa ja sitten vasta vierustoveri tekee tilaa. Uskomatonta. Miksei ihmisellä ole yhtään tilannetajua? Mä en varmastikaan tuoksu niin hyvältä, että mun vieressä kannattaisi viettää aikaa yhtää enempää kuin tarvis. En sentään tyhjennä kaasuvarastoani siinä, mutta sekin käy jo mielessä. Inhoan muutenkin sitä kun tuntemattomat ihmiset kajoavat minuun. Joten en todellakaan halua istua reisi kiinni toisessa ellei nyt ole ihan pakko.

Joten ryysikää, ryysikää kaikessa rauhassa, mutta mielellään pois päin minusta. Mut loppuispa jo tää työpäivä, että pääsis Hulluille päiville.


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

291# Lausumisissa

Mua ärsyttää, kun kolleegaa ärsyttää jos joku lausuu englantilaisen jutun suomalaisittain. Vaikkapa lausuu Googlen googlena, eikä guugl. Ja ei, me emme ole töissä uutistenlukijoina.

Oikeastaan edes googlaamalla ei selviä, miten Google lausutaan suomeksi. Mutta että arkikielessä minusta voi käyttää suomettunutta termiä, sen ei pitäisi ärsyttää ketään. Vaan joka kerta hän korjaa lausunnan oikeaksi, jos vaan sivukorvallaankin kuulee toisen lausuvan väärin, ottamatta osaa keskusteluun muuten ollenkaan.

Sama herra käyttää kuitenkin Fujitsusta lausuntamuotoa Fujitsu - suomalaisittain. Eikä siis Fudzitsu, kuten se japaniksi menisi. Kuitenkin Toyota on tojota. Olettaisin, että Tokio on myös Tokio?  Lontoo on hänelle Lontoo eikä Tukholma olekaan Stockholm.

Niin että kuka onkaan näsäviisas, tai pilkunpanija. Tai ristiriitainen? Prkl!?

tiistai 8. lokakuuta 2013

290# Lyhyissä

Viime viikon kylmän jakson jälkeen olen ilahtunut kun säätila on palautunut taas yli +10 asteen. Sehän tarkoittaa t-paitakelejä. Niinpä siis pitkähihaiset ja takit korjuuseen, t-paita päälle ja menoksi.

Mutta kyllä ihmiset ovat sitä ihmetelleet. Töissä hämmästelevät "etkö ota takkia", tai japaninkurssille saavuttaessa "miten sä tarkenet?".

Jaa, että onko mun kylmä? Noo, on tietysti kohmeessa sormista olkapäihin asti juu. Kylmyys menee ytimiin, ja vaikka vietänkin suurimman osan ajasta sisätilassa lämpimässä, niin hohkan silti kylmää. Maanantaisauna oli varsin tervetullut jutska.

Jaa, mutta motiivi? Okei, juuri muita ei tule vastaan t-paidalla. Yhden hepun olen tainnut lokakuun aikana bongata, sekä erään lenkkeilijän shortseissa. Suurimmalla osalla on takit ja jopa hanskat. Ei saatana. Hanska on nolointa mitä päällensä pukea. Yhdyn niin englantilaisten näkemyksiin, jonka mukaan hanskat kertovat heikkoudesta. Varsinkin kun niitä käytetään aurinkoisina lokakuun alkupäivinä +14 asteen lämpötiloissa. Ja kyse ei ole reumapotilaista vain terveistä ihmisistä. Mä katselin sunnuntain sitä Armanin ohjelmaa, jossa se äijä oli pohjois-siperialaisessa leirissä tekemässä töitä -45 asteen pakkasessa. Silloin on hyväksyttävää käyttää hanskoja. Mutta siis mihin suomalaisista on sellainen sissihenki kadonnut?

Jos mä olisin opettaja, ja näkisin oppilaiden tulevan kouluun hanskat kädessä pluskeleillä, niin lähettäisin ne takaisin kotiin viemään hanskat sinne. Pianisteille voisin myöntää erivapauksia konserttipäivinä.

No entäs sitten pitkät kalsarit tai pipot? No eihän ilman niitä nyt kukaan hullu pärjää, näillä leveysasteilla.

perjantai 4. lokakuuta 2013

289# Laeissa

Jotta elo maan päällä onnistuisi niin ihminen on näppäränä kehitellyt muutamia pelisääntöjä. Lait. Joissakin maissa niitä ei juuri ole (Afganistan), ja joissakin niitä on enemmälti (Yhdysvallat). Lakien rikkomisesta tulee joko päänsilitystä (Suomi) tai ankaraa ja pitkäaikaista kamppailua henkensä edestä (Venäjä).

Ihan ymmärrettävää. Laeilla luodaan paitsi turvallisuuden tunnetta niin pyritään myös erottamaan oikea väärästä. Osoitetaan, mikä on ei-hyväksyttävää toimintaa, ja tuomion pituudella näytetään teon vakavuus tai saatetaan viestittää, ettei kannata tulla silmille hyppimään. Tuomioelin tekee päätökset tapahtuneesta ja langettaa siitä rangaistuksen. Joskus syyllistetty voi myös vedota tuomioonsa, mikäli on kokenut omasta mielestään vääryyksiä, ja instassi sitten tekee uudet tuomiot. Esimerkiksi vaimon kuristaminen suihkuletkulla, kaljuksiajaminen, puukottaminen ja tuntikausien pahoinpitely ei olekaan törkeä pahoinpitely, vaan semmoinen tavallinen justka joten poistetaanpa pari kuukautta vankilaistumista. Toisaalla taas mietitään, että onko öljynporaustornin valloittaminen terroritekoa, merirosvousta vai vittuilua ja tuomio langetetaan sen arvoisesti. Linja vaihtelee maittain.

Sitten on olemassa Jumalan lait. Nekin vaihtelevat uskonnosta tai haarasta riippuen. Pommin räjäyttäminen torilla voi olla ok, tai salmiakin syönnistä voi joutua helvettiin. Telkkarin katsominen on kielletty, teurastettava eläin tainnutetaan rukouksilla. Naisen raskaus kestää 3 päivää; ensimmäisenä päivänä rukoillaan, toisena lapsi kasvaa äidin mahassa ja kolmantena päivänä syntyy. Jne.

Kaikkein häilyvin on kuitenkin omatunto.

Mä olin tässä yksi päivä syömässä sellaisen hyvänpäiväntutun kanssa, jonka kanssa olen ehkä 'varovainen' ystävä. Henkilö vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta en tiedä hänen taustojaan enkä ajatuksiaan, eikä hän tiedä minun. Jonninlainen konsensus on henkilöiden välillä vallittava, jotta ystävyys voi syventyä uudelle tasolle. Nyt näemme toisiamme vain keskittyen yhteen tiettyyn toimeen; vähän sama kuin työkaverit. Jotta työkaverit voivat varsinaisesti ystävystä, heidän välillä pitää olla paljon samankaltaisia ajatuksia.

Joka tapauksessa, koska olemme töissä melko lähekkäin niin päätimme mennä yksi kerta lounastamaan yhdessä. Hän ehdotti minulle kasvisravintolaa. Hän on itse sellainen kasvissyöjä. Mä järkytyin. Ihan sama mulle jos joku haluaa sellasia syyä, se ei ole minulta pois, ja itse asiassa harkitsin itsekin lihatonta lokakuuta, mutta en eettisistä syistä vaan sen takia että hieman laihtuisin. Mutta tämä kaveriko ei suostu menemään edes sellaiseen paikkaan syömään, josta saa myös liharuokaa? Häntä häiritsee sellainen? Häntä häiritsee se mahdollisuus että sieltä saa lihaa? Ja että joku syö sellaista? Että minä syön sellaista?

Tällä kertaa kävi tuuri, ja minut pelasti ulos asti ulottuva jono (mitä, onko Suomessa muka niin paljon kysyntää moiselle kasvisravintolalle?). Menimme toiseen paikkaan, jossa oli buffa, eikös se ole kaikkein kätevin niin toinen saa pureksia hernettä ja toinen härkää? Kaveri vakuutti, että se on ok, hänelle on ok syökö muut lihaa vai ei, mutta epäilen kyllä mahtaako olla näin? Hän kertoi minulle tv-ohjelmista mistä oli järkyttynyt kun hän oli nähnyt miten eläimiä sikaloissa kohdellaan. Hän on liittynyt tällaisiin järjestöihin, jotka eläimiä suojelevat. Hän on luopumassa autostaan; on alkanut ajamaan pyörällä, ja käyttämään julkisia. Tätä paatoksellisuusjargonia tuli oikeastaan koko lounastunnin ajan, en tiedä tekikö hän sen tahalleen vai tahtomattaan. Yritin välillä siirtää puheenaihetta muualle, mutta aina se kääntyi uudelleen tähän maailmanparantamiseen.

Totesin hänelle, että siinä hän kyllä teki viisaasti ettei lähtenyt Muurmanskiin öljynporauslauttoja valloittamaan.

Luulen, että hän huomasi siinä vaiheessa mun vitutuksen. Ja mä huomasin, miten häntä ärsytti minä. Joten ehkä on viisainta että pysymme vain yhdessä yhteisessä asiassa.

Mutta omatunto. Jos mä en pode huonoa omatuntoa Jäämerellä tapahtuvista öljynporauksista tai sikojen huonosta kohtelusta niin tekeekö se sitten minusta huonomman ihmisen, vai näistä asioista välittävästä henkilöstä paremman ihmisen? En mäkään revi kärpäsiltä siipiä irti (vaan pliiskaan paskanaaman sanomalehdellä, ja tunnen ehkä mielihyvää osuessani ja vaimentaessani naamalla surranneen elikon). Annan rahaa keräyksiin, mutta en feissareille enkä halua todellakaan kuulua mihinkään järjestöihin. Palautan löytämäni lompakot, mutta en löytämääni satasen seteliä. Toisinaan saatan laiskotella töissäni. Joskus voin valehdella merkityksettömissä asioissa välttääkseni konfliktin, enkä kuitenkaan pidä itseäni "kusettajana". Teen toisinaan tyhmyyksiä, ja koen niistä myöhemmin aikansa mielipahaa ja huonoa omatuntoa.

Ja silti mä ihmettelen, miten jollakin on otsaa toimia niin kuin toimivat. Vailla moraalia. Eikö niillä ole minkäänlaista omaatuntoa?

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

288# Kilometrikisassa


Aiemminkin on aihetta sivuttu, eli meidän yritys on mukana tällaisessa Kilometrikisassa, jonne osallistuneen yrityksen halukkaat työntekijät merkitsevät kesän ajalta päivittäiset pyöräilykilometrit ylös. Raportointi perustuu rehellisyyteen, eikä sitä erikseen valvota. Voittaja ei saa palkintoa, jotain palkintoja osallistujien kesken kuitenkin arvotaan. Jokaisesta ajetusta 25 kilometristä osallistuva yritys on suostunut maksamaan yhden (1) euro hyväntekeväisyyteen (SPR).

Tämä oli jo kolmas kesä peräkkäin, jolloin olen tähän hullutukseen ottanut osaa. En ole mikään ammattipyöräilijä, vaan jokainen kilometri ottaa minulle ja hybridipyörälleni voimille, joten tulokset ovat maltilliset. Mutta koska minussa(kin) asuu pieni tilastoniilo, niin tarkkaillaanpa ajamiani kilometrejä vähän tarkemmin. Antaa lukujen puhua puolestaan:

Ajetutut kilometrit:

Kesä 2013:
1110,60 km
Kesä 2012:
1241,87 km
Kesä 2011:
1076,85 km

Vaihtelua vuosien välillä siis, eikä sitä selitä Kilometrikisan ajankohdan vaihtuvuus - joka toki sinänsä on ärsyttävää, koska ajanjakso ei ole sama joka vuosi. Tänä vuonna tuo oli 1.5.-22.9. välisenä aikana, viime vuonna ajoaikaa oli 8 päivää enemmän, ja vuonna 2011 taas 10 päivää vähemmän. En tiedä mikä tässä on pointti, eikö olisi helpointa vain sopia ajoajaksi 1.5.-30.9. ja sillä sipuli.


Suhteessa päiväkohtaisesti ajetut kilometrit
Kesä 2013:
7,66 km / päivä
Kesä 2012:
8,12 km / päivä
Kesä 2011:
7,48 km / päivä



Tämäkään ei anna aiheesta koko totuutta, vaan asian ratkaisevat tietenkin lenkkimäärät:

Kesä 2013:
47 ajokertaa
Kesä 2012:
48 ajokertaa
Kesä 2011:
43 ajokertaa

Joten lenkkien keskimääräinen ajokilometrimäärä:

Kesä 2013:
23,63 km
Kesä 2012:
25,87 km
Kesä 2011:
25,04 km

Toisin sanoen, lenkkien pituus oli vähentynyt tähän vuoteen varsin radikaalisti.


Rahatuotto on kuitenkin helppo laskea:

Kesä 2013:
44 €
Kesä 2012:
49 €
Kesä 2011:
43 €
Yhteensä: 
136 €


Seuraavaksi voidaan paneutua pelkästään tämän vuoden saavutuksiin:


Ajetut kilometrit:
1110,60 km
Käytetty aika:
2 vuorokautta, 7 tuntia, 8 minuuttia, 55 sekuntia
Keskinopeus:
20,14 km/ h




Tavoitteena itse kisassa oli sijoittua 40. parhaan joukkoon, mutta oltiin loppulukemissa vasta sijalla 44. Tärkein tavoite, eli 1000 kilometrin ylitys sentään saavutettiin.

Pisin ajokerta oli 51,18 km ja lyhin 2,59 km. 

Jakauma kuukausittain:
Toukokuu:
324,33 km
Kesäkuu:
259,40 km
Heinäkuu:
153,45 km
Elokuu:
273,24 km
Syyskuu:
100,18 km



























 
 

Huomataan heinä- ja syyskuun olevan aliedustettuina. Heinäkuussa syy lienee kesälomassa, jolloin on parempaakin tekemistä kuin kuluttaa itseään pyörän selässä. Toisaalta syyskuussa illat alkavat olla liian pimeitä pyöräilemiseen ja säät ikävämpiä. Kuukausijakaumassa ei ole eroa muihin vuosiin verrattuna; toukokuussa näyttäisi talven jäljiltä innostusta riittävän, koska kilometrimäärät ovat silloin suuremmillaan, hidastuen loppukesää kohden, joskin lomajaksossa on selvä notkahdus havaittavissa.


Jakauma viikonpäivittäin:


Ma: 190,58 km
Ti: 172,36 km
Ke: 152,9 km
To: 246,36 km
Pe: 186,12 km
La: 59,07 km
Su: 103,21 km



Huomataan lauantain olevan selvästi aliedustettuna. Sama juttu kuin heinäkuun loman kanssa; vapaapäivää ei tahdota tuhlata liialliseen aktiviteettiin. Perjantain lukemat yllättivät positiivisuudellaan.

Kehittymisen kannalta tärkeä siis on tilasto. Näppärästi voidaan tehdä johtopäätös, että pyöräilykertojen lisääminen lauantaisin ja heinäkuussa on kenties helpoin tapa päästä uudelle tasolle. 

Näitä lukemia ja tilastoja pystyisi tarkastelemaan vaikka miten paljon, mutta excelin käyttötaitoni eivät ole kaksiset ja toisekseen datan raahaaminen blogiin oli sen verran hermoja kuluttavaan, että tyydytään nyt näihin.