perjantai 30. joulukuuta 2011

114# Vuodenvaihde

Se aika on taas tuloillaan, kun jatkuvasti vuosiluvun muistaminen tuottaa vaikeuksia. 2012.

Kommarityyliin uudesta vuodesta (kirjoitetaanko se muuten isolla kirjaimella?) ei vapaapäiviä heru, toisin kuten muualla maailmassa maanantaina vietetään vapaapäivää. Se ärsyttää kyllä, mutta toisaalta kun se on suomalaisten tahto sanoa ei palkallisille vapaapäiville, niin kai mun täytyy näin demokraattisena henkilönä yrittää sietää asia. Mutta sitten kun minusta tulee valtakunnankansleri, niin varautukaa siihen että tämä lomahomma laitetaan ensimmäisten asioiden joukossa kondikseen.

Pääsen duunista vasta viideltä, joten kaupoissa on varmaan helvetilliset jonot... Eiköhän kaupat olisi huomenna aattonakin vielä auki, mutta paré pelata varman päälle. Ostoslista on yhtä mittava kuin jonotkin; onneksi Pp lupasi tuoda shamppanjat, joten ei tarvitse alkoon hipsiä.

Näillä näkymin vietetään uutta vuotta siis Pp:n kanssa kaksistaan. Varmaan vaan kotosalla, ei baari oikein uutena vuotena hotsita. Kuten olikin jo puhetta niin shamppanjaa olisi syytä varata, ainakin se pari putelia. Pp vastatkoon oikeaoppisesta jäähdytyksestä ja avaamisesta, mä katon että muutama puhdas shamppislasi löytyy kaapista... mä yritin tähän kehittää jonkun aasinsillan, missä olisin pilkannut sellaisia jotka juovat Elyséetä, mutta turhaahan se olisi, eihän kukaan nyt niin pärtsäri ole että moista moukkajuomaa särppisi. Joten säästetään siltä.

Joku ruoka pitäisi mun osata väsätä, mutta se lienee varsin haastavaa mun kokkaustaidoilla. Pp:n täytyy kyllä jeesata, jos haluaa jotain syödäkseen. Kun nyt selviäisi ostoksista edes. Ruokaa, ehkä pari olutta... raketit voi varmaan jättää ostamatta. Joskus mä olen semmoisiakin ostellut, mutta aina ne ovat olleet yhtä suuri pettymys. Sinänsä tietenkin raketit ovat hieno juttu, mikäli tarkoituksena ei ole ampua omaa tai muiden silmiä taivaalle. Mutta se idea, että miljoonia euroja räiskitään taivaalle on ok ja erityisesti jos kaupunki satsaa hienoihin ilotulitteisiin niin sehän on erityisen ok koska kerrankin saa verorahoilleen vastinetta. Ilotulitteista ei myöskään ilmasto tuhoudu millään lailla + varmasti tuottavat nautintoa myös lemmikkieläimille, ja vaikka eivät tuottaisikaan niin täytyyhän joskus mennä meidän ihmistenkin ehdoilla.

Melkein luiskahti tämä raketti-hommakin käsistä, mutta kun rupesi vaan yhtäkkiä vituttamaan kaiken maailman uudenvuoden paukkujen vastustelijat vrt. välkkyvistä jouluvaloista inisijät.

Semmosta. Vähän kyllä riepoo kun unettomuus on taas kiusannut koko viikon, ja olen nukkunut vain 4-5 tunnin yöunia. Päikkäreitäkään ei ole saanut otetuksi. Ettei vaan kävisi ohraisesti sitten lauantaina?

torstai 29. joulukuuta 2011

113# Pahuus

Aihe voisi käsitellä jouluruokia, mutta koska se nyt on hieman pois muodista, niin keskitytäänpä ihmisen pahuuteen.

Mä kun olen piilopositiivinen ihminen - naurakaa pois, se sallittakoot - niin yritän löytää aina jonkin hyvän jyvän tai siemenen asiasta kuin asiasta. Kun luen lehdistä pahantekijöistä, niin aina yritän löytää jonkinlaista puolustavaa aspektia, että tekijä varmaan kuitenkin tiesi tekevänsä väärin mutta ei voinut itselleen mitään, tai että se oli humalassa tai sitä on nussittu pienenä tai muuta tämmöistä. Mutta että kyllä se kuitenkin varmaan jälkeenpäin katuu tekosiaan, eikä se tarkoittanut mitä teki, ja sillä on nyt entistäkin pahempi olla.

Naiiviahan se on, tiedetään. Eräs tapaus on jäänyt mieleeni niin pysyvästi, että aina välillä palaan tutkimaan aihetta uudelleen. Se on niin täydellistä puhdasta pahaa, että se jollain omituisella tavalla koukuttaa. Miten kukaan pystyy tekemään mitään sellaista? Teko on niin täydellisesti vailla minkäänlaista sääliä, että varmaan vain kovimmat sotasankarit sellaiseen pystyvät.

James Bulgerin murha.

Se tapahtui Liverpoolissa helmikuussa vuonna 1993. Kaksi kymmenvuotiasta pojankoltiaista nimeltään Jon Venables ja Robert Thompson viettivät perjantaita tyypilliseen tapaansa; lintsaten koulusta, maleksien ostoskeskuksessa, varastelemassa kaupoista ja aiheuttamassa pahennusta. Kunnes idea alkoi itämään poikien päässä; mitäs jos tapettaisiin joku. Kidnapattaisiin joku kakara ja pudotettaisiin se sillalta alas, tai työnnettäisiin vilkkaasti liikennöidylle kadulle.

Aika normaalia kymmenvuotiaiden ajatusmaailmaa, eikö?

Ensimmäinen kaappausyritys meni pieleen; paikalle saapunut pikkulapsen äiti sai lapsensa takaisin.

Seuraavalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Äiti poikkesi Strand-nimisessä ostoskeskuksessa A.M.Tyr's -lihakauppaan, jättäen kaksivuotiaan James Bulgerin juoksentelemaan kaupan edustalle. Vain lyhyeksi aikaa, alle minuutiksi. Siinä ajassa Venables ja Thompson ehtivät tarttua tilaisuuteensa; viimeisessä turvakameran kuvassa toinen pojista taluttaa Bulgeria kädestä pitäen ulos ostoskeskuksesta kohti kuolemaansa.

He kävelyttävät poikaa koko iltapäivän, mailikaupalla. Kerran he nostivat lapsen nilkoista ja pudottavat hänet päälleen katuun. He uhkaavat hukuttaa lapsen läheiseen kanaaliin. Huolestuneille ohikulkijoille he selittävät lapsen olevansa pikkuveljensä. Lopuksi he vievät kakaran junaraiteille, kaatavat maalia lapsen silmään, pakottavat hänet syömään paristoja, tunkevat muutaman perseeseenkin ja häpäisevät uhrinsa muutenkin seksuaalisesti. He potkivat, kivittävät ja hakkaavat Bulgerin ratakiskoilla kuoliaaksi. Lopuksi he asettavat elottoman ruumiin makaamaan kiskoille niin, että seuraava juna katkaiseen lapsen kahtia.

Tämän jälkeen Venables ja Thompson poistuivat koteihinsa. Bulgerin äiti on tietysti huolesta sydän syrjällään, mutta kestää pari päivää, ennen kuin ratakiskoilla leikkivät lapset löytävät silpoutuneen ruumiin.

Venables ja Thompson saadaan tietenkin kiinni muutaman päivän päästä. Mikäli heitä ei olisi koskaan tunnistettu niin olisiko heidän omatuntonsa kolkuttanut koskaan? Olisivatko he tunnustaneet murhaa koskaan? Todennäköisesti eivät, koska eivät koskaan tunteneet myöhemmin katumusta teoistaan.

Linnaa napsahti pojille 8 vuotta. Sinä aikana heidät koulutettiin, heille tehtiin uusi henkilöllisyys, heille koitettiin luoda uusi elämä. He eivät saa nähdä enää koskaan toisiaan, eivätkä ottaa uhriin minkäänlaista yhteyttä, eivätkä palata Merseysidelle ilman viranomaisten lupaa.

Jos on ollut kymmenvuotiaana noin hullu - tuskin tuon mielenvikaisemmaksi enää pääsee? - niin mitä tapahtuu kun on vielä 8 vuotta vankilassa? Täysin kelpo nuori mies, ilmeisesti?

Pitkään kuluikin, ennen kuin toinen pojista joutui vankilaan uudelleen. Viime vuonna napsahti parin vuoden tuomio, lapsipornon hallussapidosta. Hän oli Venables. Hän oli syyllistynyt myös pahoinpitelyyn ja huumerikkomuksiin, mutta nämä katsottiin läpi sormien.

Thompson on ollut ilmeisesti ihmisiksi. Psykologit olivat kuitenkin arvioineet, että Thompson olisi ollut se vaikeampi tapaus.

Mä olen monesti miettinyt, miten Venables ja Thompson ovat pystyneet elämään vankilatuomionsa jälkeen. Heillä on uudet nimet ja passit ja sosiaaliturvatunnukset jne, mutta miten selittää uusille kavereille entistä elämäänsä? Tai vaimoehdokkaille? Miten saa työpaikan? Ainakin Venables on työskennellyt pitzerioissa jne. Toisaalta, heidät koulutettiin vankilassa ja heillä on periaatteessa parempi tulevaisuus kuin jos olisivat elelleet "normaalin kaavan mukaan", eli työttömänä, kouluttamattomana, pikkurikollisena Liverpoolin kaduilla. Mutta ei se helppoa ole varmistakaan moinen kaksoiseläminen ja menneisyyden salaaminen.

Venablesilla oli ainakin ongelmia huumeiden ja alkoholin suhteen, ja monesti hän kerskui (työ)kavereilleen olevansa toinen Bulgerin murhaajista. Vaikea olla uskomatta, etteikö hänen kaveripiirinsä koostuisi linnakundeista muutenkin. Hänellä on ainakin ollut tyttöystävä jo vankila-aikanaan, johon hän tutustui jossain nuorten rangaistuslaitoksissa.

Tyrmistyttää edelleenkin tämä kaksikko. Tutkijat, poliisit ja poikia tutkineet psykologit eivät ole puolustaneet poikien tekoa; he ovat ymmärtäneet mitä ovat tekemässä. Teko ei ole ollut alkukantaista raakuutta, vaan oikein miettimällä ja suunnittelemalla toteutettua kiduttamista, joka jollain sairaalla tavalla on tuottanut pojille nautintoa.

Mutta se oli silloin 18 vuotta sitten. Nyt poikia on eheytetty mallikelpoisiksi kansalaisiksi. Se, mikä joskus tapahtui liverpoolilaisella junaradalla on nyt paha muisto vain. Poikkeuksellinen tilanne ja sattumusten summa. Mutta antoi se kuitenkin jonkinlaisen näytön siitä, mihin ihmiset oikein pahimmillaan pystyvät.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

112# Uudenvuodenlupaukset

Noo, kaippa minultakin irtoaa pari sellaista muodikasta uudenvuodenlupausta. Nämähän olivat niitä katteettomia lupauksia, joita ei tarvitse pitää? Ja koska muisti on tunnetusti huono, niin lupaukset pitää olla sellaisia, jotka saa lunastettua heti tammikuun aikana veks.

Eli siis: Tipaton tammikuu. Semmoinen sopii juopoille. Vaikka määritelmänhän mukaan viikossa pitää olla yksi selvä päivä, kuukaudessa yksi selvä viikko ja vuodessa yksi selvä kuukausi. Liika on liikaa, mutta kohtuus on liian vähän. Lakkoilemalla tammikuun lunastaa nämä kaikki.

Toinen tammikuun viritelmistä voisi olla laihis. Ensimmäistä kertaa elämässä. En olisi ikinä uskonut tulevani tähän tilanteeseen koska olen aina ollut hyvin laiha. Mutta nyt olen kuullut niin paljon piikittelyä kaljavatsasta, joten jos sit semmosen viisi kiloa poistaisi itsestään. Mulla ei ole mitään tietoa miten laihis pidetään, mutta oletan sen olevan helvetin helppoa. Minäpä näytän.

Palataan näihin tammikuun alettua ja edetessä.

tiistai 27. joulukuuta 2011

111# Joulu

Koska taas ollaan hiljennytty ja rauhoituttu arjen viettoon, niin kerrotaanpa nyt muutama sana jouluriehasta, halusitte tai ette.

Perjantaina riitti duunia ihan loppumetreille saakka, vaikka siis muuten konttorit olivat hiljaisia. Mutta eihän meillä ole varaa laiskotella. Kaiken huippuna oli firman pomon meili, joka oikein tosissaan nostatti melkoisen mulkun otsaan. Siinä toivoteltiin hyvää joulua kovin teennäisesti; tyyli oli sellainen, että nauttikaa nyt yhden päivän joululomastanne, mutta työt eivät karkaa minnekään, vaan päin vastoin ne jo odottavat ja jos voisitte vähän miettiä töitä joulunakin niin ei olisi pahitteeksi. Aivan kuin jätkä olisi joku Kristus itse. Se ei näytä käsittävän, että sen kuppasen firman menestyminen ei kiinnosta ketään, ja se on niin päin helvettiä johdettu muutenkin. Se äijä on häpeäksi porvarismille. Sen pulju on tavallaan jonkin sortin edelläkävijä, joka on kätevästi yhdistänyt kommunismin ja kapitalismin varsin kieroutuneella tavalla.

Mutta eipä siitä sen enempää, vaikka vasemmistojuhlaahan se joulu ennen kaikkea onkin. Päätin, etten jaksa murehtia duuniasioita viikonloppuna, joten suljin duunipaikan oven ihan hyvillä mielin. Käväsin siinä porukoilla syömässä viimeisen kerran syömäkelpoista ruokaa ennen joulun dieettiä. Otin pienet päikkärit ja lähdin kämpille. Sinne olikin tullut tilaamani dvd-paketti. Tai siis se lappu että se pitää hakea kun ei ollut mahtunut postiluukusta. Ja nykyinen Itellahan on niin käsittämätön, että pitää postitkin hakea R-Kioskilta.. huh huh.

Satoi helvetisti loskaa ja tuuli kovasti joten oikein megalomaanisesti vitutti talsia 1,5 kilsaa, kun justiinsa missasin bussinkin. Mutta menin silti porukoille kun siellä oli sauna palkintona.

Seuraavana päivänä herätys seitsemän jälkeen ukon karjuntaan. Helvetin hyvää joulua sitten vaan itse kullekin säädylle.

Lähdettiin kaatosateessa ja säkkipimeässä ajamaan kohti Turkua, jossa ollaan perinteisesti käyty joka jouluaatto kääntymässä, ja siinä samassa kyläilemässä parissa paikassa ja kolmella hautausmaalla kynttilöitä sytyttämässä. Mä ajoin ensimmäiset 150 kilsaa ja viimeiset 130 km. Käytin okuläärejä, ihan hyvin niillä näki erityisesti pimeällä.

Menomatka oli ihan ok, liikennettä ei ollut paljon paskaakaan ja sadan kilometrin jälkeen sateinen sääkin selkeni. Oikeastaan, säätila ei olisi voinut olla parempi. Ei ollut liukasta eikä tarvinnut palella.

Sukulaiset tuli tavattua ja hautausmailla käytyä. Ja koko homma reilussa 7 tunnissa, kotiinkin päästiin melkein valoisaan aikaan.

Yritin ottaa pienet päikkärit, mutta porukat metelöivät sen verran jouluruoan valmistuksen kanssa, ettei siinä saanut nukuttua. Luovutin sitten suosiolla ja kävin odottelemaan, kunnes pöydässä oli kystä kyllä. Kattaus oli hieno, mutta kyllähän se jouluruoka on niin paskaa... hyi helevetti. En mä siinä paljoa saanut syödäksenikään, mutta pienehköt kännit kyllä.

Ruoan jälkeen mutsi linnoittautui katsomaan telkkaria ja ukko alkoi makkoomaan. Mä lähdin vähän kävelemään ja poikkesin sen jälkeen pubiin. Terassilla oli muutama tyyppi, sitten joku känniläinen penkeillä joka myöhemmin heitettiinkin ulos, ja joku yksinäinen heebo katselemassa ikkunasta ja pari jätkää pelaamassa bilistä. Esittivät seuraavanlaisen dialogin baarimikon - tai siis oikeastaan baarimaijan kanssa:

- Mulle kans laatikkoperunat ja Hennessy!
- Mitä? (baarimikko)
- No sama kuin Terolle.
- Perunalaatikkoa ja Hennessy?
- Joo.

Aika outoa. Siis se, että siellä tosiaan tarjottiin perunalaatikkoa. Ja se, että siellä tarjottiin Hennessyä. Ja se, että jotkut yhdistävät nämä kaksi.

Baarimaija herkeentyi juttelemaan, mutta mä en semmosen akan seuraa kaipaa. Joku virolainen äijäkin siinä kävi kysymässä, että miksei metrot tai bussit kulje. Ei ilmeisesti ole kuullut joulusta? Myyjä selitti sille kyllä aluksi ystävällisesti ja kehoitti ottamaan taksin, kunnes muisti että eikös kyseisellä asiakkaalla ollut porttikielto heidän pubiinsa :D

Menin pelaamaan ja ryypiskelin kaljaa, mutta palasin takaisin porukoille sovittuun aikaan.

Jaettiin siinä lahjoja ja sen jälkeen faija vetäytyikin lopullisesti nukkumaan, olihan kello jo yhdeksän. Mä vähän manageroin siinä ja kittasin vielä viisi pientä kaljaa.

Joulupäivän aamuna heräsin kuitenkin suht aikaseen. Ehkä kymmeneltä. Tai jopa vähän ennenkin. Oltiin vähän mietitty porukoiden kanssa, jos oltaisiin menty Nuuksioon kävelemään, jos olisi hyvä sää. No olisihan se ollut, kun aurinkokin paistoi, jne, mutta ukko oli aloittanut kaljanjuonnin jo aamusta. Ei semmoisena päivänä voi sitten urheilla.

Sain mä ne kuitenkin kävelylle lähimetsään, tosin siinäkin valittelivat koko ajan jostakin lieveilmiöstä, vaikka lenkki ei ollutkaan pituudella pilattu. Ihme tyyppejä.

Syötiin lisää yrjöttävää jouluruokaa. Mä vietin illan kyllä kotona, mutta palasin kuitenkin vielä porukoille. Hätäruoaksi söin puoli paketillista nakkeja, samalla kuin katselin joululahjaksi saamaani Pieni mies Tatea. Oli huonompi leffa kuin muistinkaan.

Nukuin taas makeasti, ja heräsin ihmisten aikoihin, eli kymmenen paikkeilla. Piti tavata Pp Boxing dayn kunniaksi, mutta kun menin typeryyksissäni varoittelemaan kovasta tuulesta ja tielle kaatuneista puista niin se perui koko tapaamisen. Ihan harmitti, kun olin jo valmistautunut siihen eikä mulla ollut muitakaan suunnitelmia.

Menin sitten kämpille ja sain joululahjaksi saadun lampun kytkettyä kattoon. Nyt on tietokonehuoneessakin valo, ei mennytkään kuin reilu 3 vuotta siihen hommaan, voisin palkita itseni ahkeruudesta jollakin tapaa :)

Kävin sitten vähän kävelemässä metsässä. No joo, olihan siellä aika myräkkä. Puutavaraa tuli niskaan ja aikamoinen ryske kävi ympärillä kun puita kaatuili :D Merivesi oli noussut myös ennätyskorkealle; mä olisin mennyt kalliolle katsomaan tyrskyjä, mutta vesiraja tuli vastaan jo monta sataa metriä ennen rantaa! Eikä oikein kävelemäänkään pystynyt kun vesi oli tosiaan noussut tielle saakka. Tuulta lukuunottamatta keli oli kyllä leppoisa; 9 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydellä teholla.

Kävin Alepassa ostamassa vähän hiukopalaa sekä olutta. Pyysin J:tä kylään, hän sanoikin tulevansa illemmalla. Katselin telkkarista futista, kun kerran boxing dayn kierros oli menossa. Neljältä piipahdin porukoilla syömässä pitzaa, njamskista. Kylläpä ruoka maistuikin hyvältä monen päivän tauon jälkeen. Kävinkin siinä illalla piruuttaan vaa'alla ja 900 krammaa oli kehosta häippässyt.

J tuli kuuden jälkeen, katsottiin futista ja pelattiin xboxilla snookeria ja otettiin kaljat ja ihmeteltiin illan kulumista.

Siinähän se joulu sitten taas olikin.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

110# Joulun valmistelua

Jouluvalmistelut on vähitellen saatu käyntiin myös bloginpitäjän toimesta. Eihän tässä sinänsä mikään kiire ole kun vielä monta päivää jäljellä ennen joulua. Mutta noin niin kuin stressin vähentämisen kannalta on ihan hyvä, että kaikki eivät ole vielä alkutekijöissään. Ehkäpä tässä pääsee joulunviettoon riehumaan ja metelöimään lauantai-iltasella muun kansan tavoin.

Eilen tein joulusiivon, mutta en tosin aamulla huomannut enää eroa siivoamattoman ja siivotun kämpän väliltä. Noh, toivottavasti pölyä ja paskaa nyt olisi ainakin vähemmän. Nokka oli ehkä aavistuksen verran vähemmän tukossa? Joka tapauksessa, ainakin omatunto on nyt lahjottu, joten siinä mielessä parempi fiilinki.

Lahjat ovat ostettu ja paketoitu omia lahjoja ja yhtä mutsin lahjaa lukuun ottamatta. Ne ovat postissa tuloillaan ja pitäisi kyllä vielä parissa kaupassa jaksaa käydä. Mutta kaikkein tärkeimmät ovat jo ostetuksi, ja jos omat lahjat jäävät väliin, niin väliäkös sillä. Mutta olen yleensä narsistiseen tapaan ostanut muutaman paketin itsellenikin.

Töissä nyt on tietysti hirmuinen kiire. Ei joulusta tai joulumielestä ole siellä paljoakaan tietoa. Tietysti kun muutenkin kapeasta ryhmästä on paikalla vain yksi hemmo minun lisäkseni. Mä muistan kun tulin taloon 3,5 vuotta sitten, ja silloin sanottiin että sitten kun tulee duunissa hiljaisempi hetki niin voitaisiin katsoa joku kiva leffa. Sitä hetkeä mä tässä olenkin odotellut. Ja yleensä tällaiset joulut ja juhannukset ovat kaikkein kiireisempiä, kun porukkaa on pois ja valmistelevia töitä pitäisi tehdä. Joskus loka- tai helmikuussa se hiljaisempi hetki voisi joskus hyvällä säkällä osuakin, eli ei.

Mutta keljuttaa sekin kun ei ole (suomalaisella) työläisellä kuin yhden päivän joululoma. Mitä saatanaa sekin on? Ai niin mutta mä unohdin, että olenkin töissä maassa jossa on maailman surkeimmat lomat. Toista se on esimerkiksi Japanissa tai Amerikoissa. Käykääpä vaan googlettemassa niiden yleiset vapaapäivät kun ette muuten kuitenkaan usko. Ja enpä ihmettelisi jos tulisi vielä kipeäksi tässä ennen joulua, että olisi senkin ajan vuoteenomana.

Ostin muuten duunipaikallekin oikein joululahjan. Se on tosin vähän sukupuolisyrjivä, kun on suunnattu vain miehille. Tai sitten niille, jotka käyvät miesten vessassa. Nimittäinpä vessanpyntynharja. Joku ruojake käy monta kertaa päivässä paskomassa vessan niin törkyiseen kuntoon - ja jättää sen sellaiseksi - että toivottavasti harja antaa vähän ajattelemisen aihetta.

Entäs sitten säätila? Onneksi koko kansan rukouksiin on vastattu, eikä pakkasta tai lunta näy vieläkään. No, vituttaahan se jatkuva sade, mutta ajatteleppa jos se moska olisi tullut lumena? Semmoista ei kestäisi erkkikään.

Mutta ei kai tässä sitten mitään muuta kuin joulua odottelemaan.

torstai 15. joulukuuta 2011

109# Ylenanto

Mähän olen sitä mieltä, että mitään veroja ei oikeastaan tarvittaisi. Mutta koska on hyvä pitää yllä poliiseja ja vankiloita ja palomiehiä (maksutonta terveydenhuoltoa Suomessa nyt ei olekaan), niin voisin antaa myönnytyksen muutaman prosentin verolle, mikä otettaisiin tuloista poijes. Tietysti niin, että prosenttimäärä on sama tulotasosta riippuen, muunlainen toimintahan sopisi kaikkien oikeustajua vastaan.

Mutta verojen keksimiselle ei ole mielikuvituksella rajaa. Uusimpana keksintönä on tämä Yle-vero, joka tulee TV-lupamaksun tilalle. Siis niin käsittämätöntä??

Ensinnäkään koko Yleä ei tarvita yhtään mihinkään. Jos joku haluaa tietää merisään, niin kattokoot saatana netistä tuulet ja vedenkorkeudet. Tai sitten ne tv-kanavat!! Sellasta urpoa ei maailmassa ole, joka katsoisi "laadukkaita ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja" Ylen kanavilta, kun tarjolla on kerran Big Brothereita ja amerikkalaisia elokuvia muut kanavat pullollaan. Ja nämä kanavat sentään kustantavat itse itsensä mainoksilla yms. Tämä ei tietenkään yleläisille sovi, uskomatonta!!

Mulla on maksukanavat ja se on mun mielestä ok. Maksan siitä mitä katson tai olen katsomatta. Yleläisillehän se ei tietenkään käy semmoinen. Syykin on ymmärrettävä - eihän kukaan oikeasti halua katsoa "laadukkaita ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja", joten konkurssiinhan se joutaisi. Mutta koska kommunismi jyrääpi, niin ylläpidämme tämmöisiä käsittämättömiä instansseja verovaroin. Aivan turha naureskella Pohjois-Korealle, jossa on joka risteyksessä nainen ohjaamassa liikennettä, vaikka koko maassa on vain kourallinen autoja ja typötyhjät tiet. Samaahan mekin harrastamme täällä Ylen muodossa.

Yle-veron määräksi on kaavailtu 50-140 € / vuodessa / naama. Pummit - nämä yhteiskuntamme kulmakivet - joilla on aikaa katsoa televisiota sillä välin kun veronmaksajat käyvät työssä, eivät maksa veroa ollenkaan. Ne, joilla ei ole aikaa telkkaa katella, maksavat eniten. Loogista, eikö totta?

Niin ja onhan siinä sellainenkin, että nyt tv-lupa maksaa helvetisti enemmän, joten jos se maksaa max 140 € niin sehän puolittuu? Jos paskakilo maksaa kympin, niin en osta sitä siltikään vaikka hinta alennettaisiin puoleen. Ja sitä paitsi, äkkiäkös tuota summaa aletaan indeksikorotuksilla hilaamaan ylöspäin. Pari vuotta ja se on kaksinkertainen summa. Ja jos taloudessa on enemmän kuin yksi yhteiskunnalle tuottava kaveri, niin Ylehän rikastuu entisestään kun saa nyhdettyä verot kaikilta jäseniltä, aiemmin kun tarvittiin vain yksi tv-lupa / talous.

Ja nythän on reilua, kun ei kukaan pääse enää luistamaan tv-lupamaksusta kuten ennen vanhaan? Siis onko joku urpo mennyt maksamaan sen luvan tähän saakka ???!!?!

Paitsi tietysti minä ;)

tiistai 13. joulukuuta 2011

108# Ostoksilla

Joulu on jo ovella, ja edelleenkään ei mitään tietoa lahjoista. Niinpä ajattelin tehdä pienen täsmäiskun, ihan noin vaan suunnittelematta. Jospa luottaisin intuitioon.

Pääsin duunista viideltä. Tai oikeastaan vähän yli, siellä riitti hommaa varsin kovasti, ja koin itseni väsyneeksi jo ennen kuin olin ehtinyt edes ajattelemaan ostoshelvettiä. Sen verran olin kuitenkin suunnitellut ostosreittiä, että ensin Stockmannille, sitten Punnitse ja säästä-kauppaan nimimerkin -stjt-:n innoittamana. Sen jälkeen olisi voinut pyörähtää Kampissa ja ehkä syödä hieman hiukopalaa.

Stockmannille siis.

Siellä oli yhtä paljon väkeä kuin Hulluilla päivillä. Mä en tiedä, mitä ihmiset oikein kuvittelivat sieltä löytävänsä. Mä kiersin pari kerrosta, mutta en tosiaankaan nähnyt mitään mitä olisin voinut edes harkita. Liikkuminen oli vittumaista; hissilläkin kun meni, niin sai ängetä väkisin että pääsi kyytiin, ja sen jälkeen se pirulainen pysähteli tietenkin joka helkkarin kerroksessa.

Stockmann tuotti yhden heikonlaisen ja äärimmäisen hätäratkaisuidean, jonka tulen varmaan mitä suuremmassa todennäköisyydessä käyttämään.

Sen jälkeen ajattelin suunnata kohti Punnitse ja säästä -kauppaa. Mulla oli semmoinen mielikuva, että ensiksi pitää etsiä Lönnrotinkatu. Kyllä, osoite on Lönnrotinkatu 55. Mulla oli suurpiirteinen tieto, missä se suunnilleen on... mutta kävellessäni tuhottaman pitkän matkan huomasin, että kyseistä katua ei tule eikä näy.

Onneksi mulla on puhelimessa navigaattori, joten tarkistin sijainnin. Jep, sen avulla löysin kyseisen kadun. Enää piti etsiä numero 55.

Ja vittu mä kävelin melkein Lauttasaareen asti, kunnes tie päättyi eikä 55 tullut ikinä vastaan. Soitin Pp:lle kysyäkseni, onko hän kenties netin äärellä. Ei ollut, neuvoi soittamaan 020202. Soitin sinne. Kappas, osoite olikin Fredrikinkatu 55. Mä en tiedä miten mä silleen pieleen olin sen kattonut.

Ja kävelin siis pari kilometriä takaisin päin. Haahuilua, mutta löysin Fredrikinkadun vihdoin ja viimein. Ollessani 45 kohdalla muhun iski ehkä kovin kusihätä ikinä. Vaikka olin juuri käynyt vessassa kun lähdin töistä, enkä ollut juonut pariin tuntiin yhtään mitään. Voi helvetti. Ei tule kysymykseenkään, että pystyisin astumaan sisään johonkin liikkeeseen. Oli pakko puolijuosta takaisin Stockmannille, ängetä siellä hissiin joka pysähtyi joka kerroksessa, ennen kuin pääsin hotelli helpotukseen.

Muistin, että 020202 tytsy puhui myös, että Kluuvissa oli kyseinen liike. Siispä sinne.

Ainoa vaan, että kadut olivat täynnä jotain rantaruotsalaisia, eikä Aleksia päässyt ylittämään. Jaaha, joku saatanan Lusifer-saattuehan se siinä. Miten sattuikaan?!?!? Miksei ne voinut kävelyttää sitä muijaa esim. mereen??

Päästyäni viimein Kluuviin, en löytänyt kyseistä kauppaa kuitenkaan mistään. Löysin onneksi vihdoin ja viimein eräästä nurkasta semmoisen kartan, missä kerrotaan missä mikin liike on. Ei näy Punnitse -kauppaan. Otan puhelimen ja surffaan liikkeen sivuille. Näemmä sellainen on Kurvissa, ei Kluuvissa. Voi mikä torvi. Ehkä mä kuulin sitten paikan väärin...

Siihen loppui mun taistelutahto. Ei tästä tule mitään. On luovutettava. Kotiin on päästävä.

Kävin vielä syömässä pikaruokalassa (jossa muuten oli tosi kaunis neekerimuija myymässä - ihmettelenpä miksi oli sellaisessa jämäduunissa kun pääsisi varmasti minkä tahansa mallitoimiston listoille - mutta onpahan taas yksi tekosyy syödä epäterveellistä pikaruokaa kyseisessä paikassa), mutta mieliala ei kohentunut. Miten ostoksilla käynti voi olla niin saakelin vaikeata? Kaksi tuntia meni aikaa elämästäni, eikä mitään saatu ostetuksi. Ei jumalauta edes sipsipussia. Ja miten kukaan voi saada shoppailusta nautintoa?

maanantai 12. joulukuuta 2011

107# Joulustressi

Joulu yllätti muutkin kuin autoilijat. Meinaan, mullahan ei ole mitään sellasia joulujärjestelyjä tehtävänä kuten joillakin suurperheellisillä näyttää olevan. Menen valmiiseen pöytään ja syön porukoiden laatimia pöperöjä sen vähän mitä syön, jouluruoathan ovat erittäin oksettavia. Muunlaiset mielipiteet asiasta voi laittaa romukoppaan ilmastonmuutosjargoneiden seuraksi.

Mitään joulusiivoja en tee, ihan normaali pölynimurointi keskilattioilta saa riittää, enkä vaihda jouluverhoja. En edes lähettele joulukortteja, vaikka Pp siitä suuttuukin.

Ja muutenkin, miksi vauhkota muutaman päivän takia? Joulussahan on parasta vapaapäivät, ja niitäkin tulee nyt heikonlaisesti kun stalininaikainen yhteiskuntamme ei osaa siirrättää pyhäpäiviä arkipäiville. Sitä paitsi, mitä joulu on? Jouluhan on ennen kaikkea metelöimisen ja riehumisen aikaa, jota juhlistetaan viinan voimalla. Muunlaiset mielipiteet asiasta voi laittaa romukoppaan jouluruoan herkullisuuden ja ilmastonmuutosjargoneiden seuraksi.

Mutta silti. Kun asiasta kohkataan niin siitä tarttuu itsellekin sellainen hermostunut olo. Jottain tarttis tehrä -olo. Lahjojakaan ei tarvitse ostaa kuin kolmelle, mutta sekin on helkkarin vaikeaa. Yritin jo viime lauantaina avata päätä siltä saralta, mutta vettä satoi niin jumalattomasti niin jouduin menemään Lähi-Itäkeskukseen, jossa jouduin auttamattomasti jalkoihin. En saanut mitään aikaiseksi. Mielessä pyörii jo hätäratkaisut. Joka tapauksessa, joulussahan on tärkeintä kaupallisuus ja lahjat, ja muunlaiset mielipiteet asiasta voi laittaa romukoppaan joulurauhan, jouluruoan herkullisuuden ja ilmastonmuutosjargoneiden seuraksi. Joten siinä ei saa moata.

Ensi viikonloppukin näyttää pahalta; perjantaina on pikkujoulut, joten lauantaina ei kuitenkaan ahdistustiloissa ole mahdollista mennä kaupoille. Ja sittenhän on jo joulu. Miksen mä saakeli aloittanut jouluhössötystä jo helmikuussa? Ja miksi mä panikoin joka vuosi tähän samaan aikaan samasta asiasta??

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

106# Ruotsi

Mikään ei ole parempi tapa viettää itsenäisyyspäivää kuin lähteä Ruotsinristeilylle.
Maanantaina siis duunin jälkeen suoraan terminaaliin. Olen töissä kantakaupungissa, joten päätin kävellä terminaaliin, kun eihän mulla mitään painavia kamoja ole moisen pikkupyrähdyksen takia. Reppu riittää mainiosti. Joka tapauksessa, kiinnitin jo kävellessäni huomiota melko kovaan tuuleen.

Olin liian ajoissa terminaalissa, joten jouduin siinä vähän aikaa vartoomaan. Pp tuli sitten samalla ratikalla kuin tuttavapariskunta, jonka kanssa jaoimme hytin. Käytiin Pp:n kanssa jonottamassa liput. Tietysti valittiin hitain mahdollinen jono. On aivan uskomatonta, miten joku saakin kulutettua niin jumalattomasti aikaa siinä lippuluukulla. Miten riittää asiaa?

Käppäiltiin paattiin, hyttimme oli neljännessä kerroksessa. Omituinen haju oli käytävällä, sellainen pinttynyt tupakan ja vanhan viinan haju, ulolla höystettynä. Hytti oli tietysti pieni, ja lattia tahmainen kuten seinätkin, mutta sängyt vaikuttivat puhtailta. Niin, ja olihan meillä ikkuna. Kyllä sellainen pitää olla, vaikka ei tietysti näin talviaikaan mitään näekkään.

Kusihätä oli mieletön, joten pääsi ensimmäiseksi tutustamaan pynttyyn.

Mentiin parille drinksulle baariin. Siellä ei ollut juuri ketään, joten sai ihan rauhassa istuksia ja jutella niitä näitä. Sitten alkoi bingo, ja harmaahipiäistä valui paikalle, ja baari olikin sen jälkeen täynnä. Osa meidänkin seurueesta osti parit kupongit; toisaalta tässähän alkaa olemaan ikää itselläänkin sen verran, että paré alkaa harrastamaan näitä eläkeläishupeja.

Käytiin syömässä ravintelissa. Olin kahden vaiheilla söisikö hampurilaisjutun vai lehtipihvin. Tuli sitten otettua jälkimmäinen, ja se oli kyllä totaalinen virhevalinta. Hampurilaisjutska näytti niin paljon paremmalta, kun tuttavapariskunta sellaisen valitsi. Pp otti entrecotên, siinäkin kuulemma oli hyvät ja huonot puolensa.

Ruoan jälkeen käytiin Taxfreessä ostoksilla. Varsinaiset tuliaisostokset päätettiin jättää seuraavalle päivälle, mutta ostettiin nyt pientä purtavaa ja juomista. Sen jälkeen palattiin hyttiin.

Jo ruokapöydässä alkanut haukotteluseminaari alkoi saamaan hytissä surkuhupaisia piirteitä, kun väki alkoi tosissaan käymään nukkumaan :rolleyes: Mun oli sitä vähän vaikea sulattaa, mutta pyrin välttämään lapsellista vastustelua. Lähdin kuitenkin käymään sitten iteksiin vielä baarissa. Hävisin 40 € rulettiin, toiset 40 € Blackjackiin, ennen kuin ehdin edes tajuta. Tuttavapariskunnan miespuolinen edustaja tuli vielä baariin seurakseni ja tilasi oluen. Katseltiin siinä humalassa toikkaroivia matkustajia. Mulla olisi vielä suu napsannut vähän, mutta piti sitten pidätellä, etteivät leimaa juopoksi ja palattiin hyttiin, vaikkei kello ollut paljon paskaakaan.

Nukuin ehkä pari puolen tunnin settiä. Sen jälkeen laiva keinui myrskyaallokossa kuin heikkopäinen, ja joku ihme kolina kuului ulkoa ikkunamme takaa. Ja muutenkin, kun mä otan vähänkin alkoholia niin mun elimistö tulee sellaiseen kiihtyneeseen tilaan, enkä saa nukuttua. Joten pyöriskelin sitten vuoteessa monta tuntia nukkumatta. Meinasi alkaa tosiaan vituttamaan... meinaan jos nukkua haluaa niin sen voi tehdä paremmin kotona, ei sitä varten tarvitse lähteä laivalle asti. Keinuvassa, kolisevassa metelissä semmoseen ahtaaseen paikkaan sullottuna... huoh. Nukahdin kuitenkin Maarianhaminan visiitin jälkeen (puoli viiden kieppeillä), joten ei onneksi ihan koko yö valvomiseksikaan mennyt.

Aamulla oli herääminen aikaisin, mutta ei tosiaan ollut krapulaa. Ehkei juomattomuus ollut sittenkään paskempi idea :)

Meille oli buukattu meriaamiainen. Mä olen ollut aina vähän nirso syömään aamulla, mutta hyvinhän tuo meni alas. Sai tuhdin alun päivälle.Katseltiin ikkunasta ohilipuvaa Tukholman saaristoa.

Laiva saapui satamaan kymmenen kieppeillä. Tuttavapariskunta oli hommannut bussiliput Cityterminaaliin ja takaisin, mutta me Pp:n kanssa käveltiin kun ollaan niin rautaisessa kunnossa.

Oli aika kylmä, jopa pakkasta. Ja kadut osittain jäässä. Hrr. Tulikin siinä talsiessa mieleen, että en ole tainnut koskaan käydä Tukholmassa kesäaikaan.

Mä yritin käyttää rillejäni, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Jotenkin tulee huono olo niiden kanssa, ja tuntuu etten saa edes hengitettyä nokan kautta :D

Slussenilla joku puliveivari tuli kinuamaan röökiä. Vaikutti ihan suomalaiselta sälliltä, joku ihme kaljakorikin sillä oli siinä. Jatkettiin matkaa, ja käveltiin vanhankaupungin halki Åhlénsille asti, jossa poikettiin kauppaan. Pp:llä oli suuri ostoslista hankittavista tavaroista, ja voi kylläpä hän ostelikin. Oli muutenkin kuin kala vedessä, kun osaa ruotsia niin hyvin. Mä tajusin - tai no, arvasin - lauseen sieltä täältä, mutta en mä olisi osannut kyllä vastata mitään.

Käytiin myös NK:ssa ja Pubissa (ei siis sellainen baari vaan kauppaliike) ja Galleriassa vai mikä se oli. Sitten vielä ruokakaupassa, josta mäkin sain erikoisteetä, sipsejä ja kakkoskaljan kotiinviemisiksi. Ja pyörittiin edes takaisin muutenkin, ennen kui palattiin takaisin vanhaan kaupunkiin. Pp halusi käydä jossain sellaisessa kunun matkamuistomyymälässä. Mä ajattelin etukäteen, että siellä on ehkä muutama ihminen, ja siellä tehdään yksi ostos viikossa. Mutta paikkahan oli ääriään myöden täynnä, ja siellä joutui jonottelemaan  pitkään. Uskomatonta kyllä. Miten kukaan on kiinnostunut kuninkaalisista niin paljon, että vielä ostaa moista kamaa? Noh, Pp tuli tyytyväiseksi kun sai haluamansa.

Oli edelleen kalsa, ja jaloissa jo painoi, joten poikettiin kaffelaan jossa ryystettiin kaakaot. Olivat kyllä ihan makoisat, ei siinä mitään.

Voimien palauduttua ja käsien lämmettyä lähdimme vielä Södermalmille, jossa en ainakaan itse ole koskaan käynyt. Eikä siellä turisteja näkynyt muutenkaan. Käytiin taas jossain kummallisessa Pp:n suosikkiliikkeessä, jossa oli jumalattoman kallilita tavaroita. Jotain hän sieltä sai ostettuakin. Käytiin vielä Södermalmin Åhlènsissa, jossa Pp jälleen tehtaili ostoksiaan.

Sen jälkeen lähdettiin satamaa kohti, käytiin vielä jossain semmosessa kirkkopuistossa katsomassa auringonlasku. Hienoa oli.

Päästiin takaisin laivalle. Tuttavapariskunta oli ollut jo tunnin verran kipolla.

Kävin suihkussa, join pari alkoholipitoista juomaa siinä odotellessa laivan lähtöä. Paatti taisi lähteä klo 16.45. Käytiin tax freessä tekemässä sitten ostokset, ja kylläpäs ne vaan maksoivatkin taas. Ostin karkkia aika tavalla, mutta myös litran lekan Laphroaig-viskiä. Se maksoikin lähemmäs viisikymppiä, joten ei varmaan viitsi ihan kokista sillä pilata. Todennäköisesti pullo säilyy minulla yli vuoden, eihän tuota raaski juopotella.

Tuli siinä viskinmakuja selatessa huomattua sellainenkin makuarvio, kuin "selvä vatiluonne". Melkein olisi tehnyt mieli ostaa tuo pullo, jotta olisi tiennyt miltä "selvä vatiluonne" maistuu. Edes pikainen googlaus aiheesta ei anna minkäänlaisia tuloksia.

Meille oli varattu buffetti, se alkoi klo 17.30. Siellä oli jouluruokaa, mutta onneksi tavan ruokaa myös. Ärsyttää kun jouluruokaa tuputetaan muutenkin kaikkialla, ja sitten on ihan kypsä siihen jo ennen joulua. Saati kun sitä pitäisi vielä syödä joulun pyhätkin. Oli tuollakin tarjolla lipeäkalaa ja tytinää. Siis hyi helvetti, kuka pitää jouluruoasta? Ilmeisesti samat tyypit, jotka pitävät talvestakin, eli ei kukaan. Olisi kiva tietää kuinka paljon kansan paino putoaa joulunpyhien aikaan, kun kukaan ei saa syödäkseen oikeaa ja hyvää ruokaa, vaan pelkkää skeidaa kuten mm. laatikkoja, kinkkua ja konvehteja. Ja kaikki vaan jonkun typerän perinteen takia! Jos joskus 1600-luvulla on Suomessa nähty nälkää ja syöty pettuleipää yms, niin mä en ymmärrä miksi nykyään täytyy juhlistaa tilannetta syömällä samaa moskaa?

Tulihan sitä nyt muutama lautasellinen vedettyä sitä ruokaa. Sitten vielä muutama lasi valkkaria ja kaljaa, sekä yksi punkku vahingossa. Viini oli semmoista pultsarijuomaa, ja vähän oli naurussa pitelemistä kun buffaväelle kaupiteltiin vielä kotiinviemisiksikin tätä kuraa.

Tuttavapariskunta meni vielä tekemään tax free ostoksiaan, me mentiin Pp:n katsomaan niitä kuvia, jotka otetaan tullessaan laivaan. Siinä kuvaa etsiskellessämme viereeni tuli ruotsia höpöttävä mummo, ja ajattelin, että onpa mummo vetässyt kummallisen karkin kun haisee niin erikoiselta. Sitten Pp alkoi kakomaan, ja sanoi että toi muori on varmaan paskonut housuunsa, ja että se on kakan haju mikä haisee. Sitten alkoi kyllä itseänikin etomaan niin paljon, että piti jättää kuvien haeskelut seuraavaan kertaan ja poistua takavasemmalle.

Käytiin sitten baarissa ostamassa shamppanjat kun oikein tuli ylin miehistö estradille nostamaan lasin kuohuvaa Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Vaikka miehistö varmaan olikin ruotsalainen :D

Käytiin osallistumassa Casino-kouluun, mutta Pp pahoitti mielensä kun ei kuvauslupaa herunut ja se blackjack -jakaja häntä asiasta kurmootti. Joten pelit jäi siltä illalta väliin ja hyvä niin. Käytiin Pp:n kanssa pubissa ottamassa sitten superlonkerot, ja juttelemassa niitä näitä. Hyttiin palattuamme tuttavapariskunta olikin jälleen jo menossa unille. Minusta se oli uskomatonta; kaikilla muilla oli sentään vapaapäivä seuraavana päivänä, ja itse joudun menemään suoraan laivalta töihin. Joten kirjataanpa itselleen ylös, että unikavereina kivoja, mutta bileseurana pidättäytyviä.

Tosiaan kun edellisenä yönä ei ollut tullut nukuttua kuin joitakin tunteja ja seuraavana päivänä duuniin, niin ei se nukkuminenkaan huono vaihtoehto ollut. Nyt ei tuullut eikä laiva keinunut enkä muutakaan kolinaa havainnut, niin ihan hyvin kyllä nukutti. Ja lepo tuli tarpeeseen.

Mä en ole ikinä ollut niin hyvässä hapessa laivareissulla kuin aamulla herätessä. No, vähän yökötytti, mutta se oli vain stressivatsa ja inhotutti tuleva työpäivä. Käytiin Pp:n kanssa hakemassa mulle leipä aamupalaksi; sain siitä tosin vain puolikkaan syötyä. Pakattiin kamat, odoteltiin että kippo saapui satamaan. Sitten väentungoksessa ulos. Muut lähtivät viettämään vapaapäivää, minä lähdin painavan repun (ne tuliaiset nääs) kanssa duuniin kitumaan.

Mutta annetaan nyt arvostelut suurelle laivaristeilylle: kyllä tästä 4 tähteä tulee (viidestä). Ja kuvia oheen:

Aamiaisella:

 Vanhaa kaupunkia.

Puu vielä viheriöi:

Viinakauppa:

Koirailija:

Kyrka

Aurinko laskee seljän taa

Ostokset:

maanantai 5. joulukuuta 2011

105# Viikonloppuna

Sananen viikonlopusta kun en muutakaan keksi:

Perjantaina kävin duunin jälkeen kaupassa, ajattelin tehdä kunnollista ja ehkä jopa terveellistä ruokaa. Ruoat maksoivat lähes neljäkymppiä. On se kumma kun aina kun käy kaupasta hakemassa vaikkapa nyt maitoa vain, niin tarttuu jotain muutakin mukaan, ja kauppalasku on vähintään parikymppiä. Noh, onneksi ei polta enää röökiä, siihen menisi vielä vitosen per päivä päälle, vai mitä ne röllit nyt maksavatkaan näinä päivinä.

Eipä silti, köyhien puhettahan se on tuommoiset rahasta vaahtoamiset. Mutta sitä mä ihmettelen, kun jotkut käyvät tyyliin kerran viikossa kaupassa tekemässä kerralla kaikki ruokaostokset, ja sitten korkeintaan hakevat jotain pientä jostain pikkukaupasta. Joo, semmoseen mää en usko kyl ollenkaan, ei kai kukaan nyt niin urpo ole? No, ehkä jos asuu jossain maaseudulla, niin sitten mä ymmärrän, mutta siltikin, pilaantuuhan ne kaikki ostetut kamat jo viikossa, ja miten voi muka tietää, mitä minäkin päivänä syö, ja arvioida ruoan määrän jne? Ei, se on paskapuhetta semmonen, ei kukaan tee niin.

Mut niin. Himassa väännän lihapullat ja perunat ja salaatin. Aikaa menee kauheasti, mutta kyllä ruoka oli melko hyvää, vaikka itse sanonkin. Kaljaa rupesi tosin tekemään kovasti mieli, mutta sain hillittyä itseni. Sen sijaan kävin saunomassa kunnolla, ja menin suht ajoissa nukkumaan. Univaikeudet ovat helpottaneet tällä viikolla.

Lauantaina heräsin yhdentoista maissa - mulla oli kello jo soimassa klo 9.45, mutta en katsonut tarpeelliseksi nousta vielä silloin. Vähän hengailua, vähän aamupalaa. Koska ilma näytti mukavalta niin päätin lähteä kiertämään Vanhankaupungin lahden ympäri. Siitä tulee sellainen 15 km lenkki, mutta ihan hyvin sen jaksoi. Aikaa meni 2,5 tuntia eikä jalatkaan mitenkään erityisesti väsyneet. Ihan hyvää teki.

Söin eiliseltä jääneitä sapuskoja. J rupesi kinuamaan baariin, joten siihen mun terveydenedistämisviikonloppu oikeastaan katkesi. Ilta oli vasta nuori, ja jotain hotsitti tehdä, niin eipä jäänyt paljoa vaihtoehtoja.

Ei me kyllä käyty kuin kolmessa eri baarissa, joissa juotiin maltillisesti. Kamalia räkälöitä tässä lähimaastossa, niissä ei kerta kaikkiaan viitsinyt olla pidempään. Semmoisia kypsiin kymmeniin ehtineitä kännikala-akkoja ja uhoavia ukkoja... Mielellään olisi istunut vielä hetken, mutta ei kiitos semmoisten seurassa, joten olin kotonakin jo kymmeneltä. Manageroin sitten vielä reilut pari tuntia ja ilahduin, kuin Veikkauksesta oli tullut suurehko voitto pitkästä aikaa.

Sunnuntaina rohkaistuin ja tempasin itseni pitkästä aikaa auton rattiin. En ollut ajanut käytännössä ollenkaan vuoteen. Mutta suht hyvin se meni, ajotuntuma näytti olleen tallella, ja muutama liikennesääntökin muistui mieleen. Kokeilin ajaa myös ekaa kertaa elämässäni rillejä käyttäen. Jotenkin nuo silmälasit edelleen hämäävät - tuntuu että koko ajan jostain näkökentän reunalta pomppii eteen joku urpo, vaikka kyseessä onkin vain silmälasin reuna.

Mitään muuta järkevää mä en oikeastaan saanutkaan aikaiseksi. Katselin paria futismatsia, kokkasin terveysruoaksi paistettuja munia ja pyttipannua, tiskasin astioita, kastelin mutsin kukkia (joka onkin helvetin vittumainen homma kun orkidea vai mikä orkku se saatana onkaan, pitää liottaa jossain vesiämpärissä, ja tietysti se purkki kaatui matkalla kylppäriin ja kaikki oli semmosessa hakkeessa), vedin herkän 200 vuotta vanhan seinäkellon ja pakkasin vähän kamoja kasaan. Maanantaina oli meinaan tarkoitus lähteä laivalle. Mikäs sen patrioottisempi tapa viettää itsenäisyyspäivää kuin mennä Ruotsiin.

perjantai 2. joulukuuta 2011

104# Veronpalautus

Tänään taisi tulla veronpalautukset. Ei aihetta juhlaan. Oisko sieltä joku reilut 140€ tullut. Joskus aikoinaan sai parikin tonnia. Sellaisen jo huomaisi.

Käsittämätöntä. Kuinkahan paljon sitä tulee vuodessa maksettua veroja, kun otetaan kaikki helkkarin alvit ja muut paskat mukaan? Se on käsittämätöntä. Ja sitten pieni kävelylenkki kaupungilla kertoo, mihin mun kovalla työllä ansaitut veroeurot menevät.

Mut juuh, onhan meillä tämä hyvinvointivaltio. Jos sairastun niin voin mennä ilmaiseen terveydenhuoltoon *huutonaurua*. Tai vaikkapa kirjastoon. Tai entäs ne opiskelijatuet ja lapsilisät? Työttömyyskorvaus yhdeksän kuukauden ajalta? Tai armeija, tuo valtion poikaleiri? Jumalauta.

Mun faija on eläkkeellä. Sen eläke on suurempi kuin mun palkka. Kyllä jotain on valtakunnassa todella pahasti pielessä, kun tällainen on mahdollista.


Sen palautuksen pitäisi olla mulle vuodessa tuhansia euroja. Voisin maksaa liksastani 10% veroa, enkä muuta. En mitään alveja. Se on muuten kumma, kun tällaisiakin maita on. Ja se on erityisen kumma, kun mitä höllempi verotus niin sen paremmin valtiolla ja sen asukkailla pyyhkii.

Mut me eletäänki sosialistisessa hyvinvointivaltiossa. Olisi vaan kiva tietää, mikä olisi se veroprosentti, että se viimein riittäisi ja kaikki olisi täällä tyytyväisiä? Yli sadan se on joka tapauksessa.