maanantai 28. tammikuuta 2013

236# Kurinpalautuskuukausi, osa 5

Viime viikko sujui takaiskujen saattelemana. Eräänä päivänä tuli sorruttua kebabiin, seuraavana pitzaan. Tiistain lenkki jäi täysin kokonaan välistä, ja muutenkin oli vähän laiskanlaista toimintaa liikunnan saralla. Viikonlopulla kyllä hieman paastosin. Tuloksena vain 0,6 kg vähennystä elopainoon, kokonaisvähennystä 4,3 kg. Olen siihen aika tyytyväinen. Ennen kaikkea omaan painooni, joskaan en vartalon muotoon. Ei mussa edelleenkään taida painaa muuta kuin kaljavatsa.

Tipattomuus sujui, vaikka olikin vaikeuksia. Ainakin kolme eri tahoa yritti houkutella minua lauantaina synnin tielle. Joukossa sellaisia, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä aikoihin. Yritin ehdottaa ensi viikkoa, mutta se ei käynyt. Vitut. Täytyy sitten perua ja olla menemättä.

Mä olin kyllä henkisesti valmistautunut tällaisiin. Siihen, että tallaisia tilaisuuksia ilmenee. Tipaton kuukausi tarkoittaa vähintäänkin neljää viikonloppua, ja ne on vaan läpikäytävä. Tänä vuonna siinä onnistuin, viime vuonna osui firman virkistyspäivä juuri tammikuun viimeiselle viikonlopulle, ja pieleen meni. Nyt en aio viime metreillä hötkyillä.

Nukuttua tuli kyllä kovasti viikonloppuna. Pe-la yönä varmaan 10 tuntia, ja la-su yönä samaten. Siksipä unta ei enää riittänyt maanantain vastaisena yönä. Viime aikoina on tullut kyllä nukuttua huomattavasti paremmin. Tai sitten se on se Sonnentorin Hyvää yötä-tee.

Sipsejä mun tekis mieli. Ja karkkia. Niin ja miksei oluttakin. Ennen kaikkea tekee mieli sitä, ettei tarvitse enää vaahdota tämän tyhmän jutun perään, vaan voi syye mitä huvittaa. Tietysti mä nyt vakuuttelen, että himmailen sen verran, että paino jää junnaamaan tähän ihannelukemaan, mutta saa nyt nähdä. Nythän mulla oli tammikuun lähtöpaino huomattavasti pienempi kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Ehkäpä kesän pyöräilykausi edesauttaa kesäkuukausina? Vaikea sanoa kun en ole silloin itseäni pahemmin punnitellut.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

235# Kyselyssä, osa 2

Haa, Nolliksen blogia kannattaa lukea jo senkin takia, että sieltä saa pöllittyä tämmösiä ajanviihdekyselyitä :)


1. Jos sinun täytyisi valita kaikista maailman maista yksi, jossa asua loppuelämäsi, etkä saisi valita alkuperäistä tai tämänhetkistä kotimaatasi, minkä maan valitsisit?
Mietin Jenkkilää, vaikka se niin helkkarin ärsyttävä maa kyllä onkin. Washingtonin osavaltio luoteessa, ehkä Seattle? Ei helkkari. Ehkä mä kuitenkin ottaisin Maltan? Englannilla pärjäisi, saisi olla aika rauhaksiin, lämmintä, joku kiva duuni matkailualalta.

2. Mikä on lempiravintolasi?
Kymmenen vuotta sitten mä olisin osannut vastata tähän oitis. Nyt en. Ravintola Holvi Mikkelissä oli aika hyvä, vaikka olenkin käynyt siellä tasan kerran. Ilmeisesti kysymys olettaa, että siellä pitäisi olla käynyt useammalti. Noh, sanotaan sitten Vanha Mylly Hesassa, Herttoniemessä.

3. Minkä kielen haluaisit oppia?
Japanin.

4. Kävisitkö töissä, vaikka sinulla olisi varaa elää tekemättä töitä?
Siis jos mä saisin saman rahan käteen mitä nyt saan työnteosta tekemättä mitään niin kyllä mä töissä kävisin sen lisäksi. Mutta jos olisin miljonääri, niin en. Jos aikoo viettää vapaaherran elämää, niin kyl sit pitää olla kans fyffee hemmotella itteään.

5. Minkä sellaisen ominaisuuden toivoisit omaavasi, mikä sinulta toistaiseksi puuttuu?
Älyn :D Noh, ehkä se ei oo ominaisuus. Sanotaan, että parempi hermojensäilytysominaisuus.

6. Minkä ominaisuuksistasi antaisit mielelläsi pois?
Pelkuruuden.

7. Kuinka kauan olet tuntenut vanhimman ystäväsi?
Jaa'a. Syksyllä taitaa tulla 30 vuotta mittariin.

8. Mikä on mielestäsi suomen kielen kaunein sana?
Koti. Ei jaxuhalikaan huono ole. Juuri sitä viikonloppuna käytin.

9. Mikä on tällä hetkellä suurin stressinaihe elämässäsi?
Kun en osaa elää. En saa otetta itsestäni. Aiheutan kurjuutta Pp:lle. Ja muillekin.

10. Minkä elämänvaiheen haluaisit elää uudelleen?
Ikävuodet 25-29.

11. Mihin elämänvaiheeseen et missään vaiheessa haluaisi palata?
Ikävuodet 17-20.

 

maanantai 21. tammikuuta 2013

234# Kurinpalautuskuukausi, osa 4

Olin vähän pettynyt viikon tulokseen. En sortunut kebabbeihin, saati kaljoihin tai sipseihin. Paastosin, harrastin liikuntaa 3-4 päivänä, 1,5 - 2h kerrallansa.

Pudotusta vain 1,1 kg. Yhteensä 3,7 kg tammikuun aikana.

Kokonaispainoon olen tällä hetkellä tyytyväinen. Mutta ehkä mun kannattaa tosiaan vielä nipistää vähän pois, koska ensimmäinen helmikuuta kun menen juomaan pitzan, syömään pari litraa kaljaa ja pussillisen sipsejä, niin siinähän tulee pari kiloa heti. Ehkä jos sen 1,3 kg yrittäisi vielä nipistää, niin pääsisi puoleen kymmeneen. Se olisi aika rok.

Edelleen mä ihmettelen, miksi jotkut pitävät tätä vaikeana? Eihän tämä vaadi mitään erityistä osaamista tai taitoja. Kuka tahansa pystyy tähän.

Itsekuria se vaatii, mutta voiko siitä käyttää termiä vaikea? Ei mullakaan ole itsekuria juurikaan. Sen verran, että kestän tasan kuukauden tätä hullutusta, mutta en esimerkiksi loppuelämää. Voiko itsekuria harjoittaa, vai onko se arvo joka syntyessä tulee, vähän niin kuin luonne? Kyllä mua vituttaa työpäivän jälkeen lähteä kymmenen kilsan lenkille. Mua paleltaa. Mua väsyttää. Mun jalkoihin sattuu. Mä en viitsi millään. Mitään hyvää oloa tästä ei tule, ei edes suorituksen jälkeen. Jos mun pitäis jatkaa toinenkin kuukausi tätä, niin varmasti lopettaisin yksin tein tähän paikkaan. Siksipä mun täytyy antaa respektiä niille, jotka kestää vuodenkin ajan tätä piinaa.

Tänäänhän on vuoden masentavin päivä. Mä luin juuri lehdestä, että viimeistään nyt meno kuntosaleilla on palautunut "normaaliksi" ja kaikki uuden vuoden lupauksen tehneet kuntoilun aloittamisesta ovat poistuneet takaisin sohvaperunoiksi. Jaksoin mä sentään paremmin kuin ne.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

233# Lotolla

Taas oli iso lottopotin arvonta mennäviikolla.

Mekin duunissa haaveiltiin, mitä tehtäisiin jos voitto omalle kohdalle sattuisi. Sitä normaalia, eli maanantaina mentäisiin vittuilemaan ihmisille ja päivän päätteeksi erottaisiin jos ei vielä oltaisi onnistuttu hankkimaan potkuja.

Oletusarvolla siis, että koko 12 miljoonaa olisi tullut itselleen. Täydet miljoonat otettaisiin, ylimenevät poltettaisiin Senaatintorilla, jonne tapausta olisi pyydetty köyhät katsomaan. Semmoista peruspröystäilyä, siis. Tekisi sen vuoden maapallon ympärysmatkan, ostaisi uuden kämpän - jossa olisi edes kunnollinen lämmitys, stna - ja näitä perusjuttuja. Tietysti osuus hyväntekeväisyyteen; isä sanoo aina, että on yhtä tärkeää laittaa hyväntekeväisyyteenkin osuus, yhtä tärkeä kuin elämiseen, huvitukseen, uudelleensijoitukseen ja säästöönkin. Kävisi sijoittamiskurssin, ja ryhtyisi täysipäiväiseksi sijoittaksi.

Meidän mudekin ihmetteli, että enkö muka enää menisi töihin. Sinänsä helvetin typerä kysymys, mutta kun lehdistä lukee näitä juttuja niin aina siellä sanotaan "emmää työn tekoo lopeta, mitä ny piän kahen viikon kesäloman normaalin viikon sijaan ja maksan asuntolainan veks". Ne ei niinku tajua, että pelkästään yhden miljoonan tienaamiseen työllä menee 30 vuotta. Jäljellä oleva työura siis. Voi vittu hei, mä käyn töissä pelkästään sen rahan takia, ja mielikuvitusta löytyy edes sen verran, että jotain tekemistä keksisi jos talousresurssit olisivat kunnossa. Muistan lukeneeni jokin aika sitten jostain englantilaisista pikkukaupungin bussikuskeista, jotka voittivat merkittävän summan rahaa porukkalotollaan. Eräs kuskeista kuuli jopa kesken ajon voittaneensa. Veti bussin pientareelle ja ilmoitti kyydissä olleille matkustajille, että hän on voittanut lotossa ja hänen duuninsa loppui tähän, suksikaan helkkariin täältä. Niin sitä pitää! Sen jälkeen kyseinen bussifirma oli kusessa, koska suurin osa kuskeista lopetti yhtäkkiä, eikä maaseutupaikkaan niin vain bussikuskeja hommata.

Lehdissä oli jos monenlaista juttua ennen arvontaa. Jotkut tyytyivät toteamaan, etteivät he voita kuitenkaan, joten eivät edes pelaa. Kas näin he säästävät >1 € rahaa. Paras meni sanomaan, että on 300 € rikkaampi kuin toinen, kun ei pelannut lottoa tuolla määrällä. Kätevää. Jos mä jätän 5000 €:a pelaamatta, niin olen pian 5000 € rikkaampi.

Lauantai tuli ja arvonta suoritettiin, ja näin tietokoneaikakaudella saatiin äkkiä voittajien määrä selvitettyä. Yksi tamperelainen porukkalotto osui. Voitto meni siis kymmeneen osaan, jokainen sai 1,25 miljoonaa. Ja siitähän se riemu syntyi, kuten vaikkapa tämän uutisen kommenttiosuudesta saamme lukea (otsikko on sinänsä aika omituisesti nimetty, noin niin kuin lääkäritermien puolesta - myyjälle vaan paranemisia traumaperäisestä stressireaktiosta).

Ties kuinka monta kommenttia iloitsi siitä, että tosi hyvä juttu että meni porukalle tuo lottopotti, ettei vain yhdelle ihmiselle. Mä en ylipäätänsä ymmärrä näitä kimppalottojen tekijöitä. Tietysti siinä saadaan sijoitettua enempi hyffeä, mutta pidän lottoa kuitenkin onnenpelinä, en tilastopelinä, enkä usko että todennäköisyys voitontavoittelussa kasvaa merkittävästi, vaikka rasteja kupongille enempi saisikin - ja jos osuisikin, niin menettäisi voitto-osuuden murto-osaan. Mitä sellainen olisi? Raha-asiat täytyy pitää aina henkilökohtaisella tasolla.

(Ai niin, onhan mullakin se kimppapelijutska broidin kanssa :D)

Mutta kuitenni. Miksi iloitaan siitä, että nyt "voittajia" on kymmenkunta. Eihän 1,25 miljoonaa ole paskaakaan. Voiko sitä edes työstään erota? Mä ajattelin, että kommunistiset opit ovat niin hyvin iskostuneet perille, että siksi tuo olisi hyvä juttu. Nimimerkki "järkevä" jopa kiteytti:

"Olis parempi jos potti jaettaisiin niiden kesken jotka sitä oikeasti tarvitsevat, esimerkiksi 12.5miljoonasta saisi 500 henkilölle jaettua 25000€!"

Sitten tajusin, että ei syytä huoleen. Vanha kunnon kateushan tässä on pakko olla taustalla. Kun ei itselle osunut voittoa, niin hyvä että jättipotti sössittiin tuolla tavoin. Hah. Jos ette opi häviämään, niin opetelkaa ainakin olemaan osaamatta voittaa.


Lehdessä esiteltiin myös lottovoittajien kohtelua itse Veikkauksen toimistolla. Siis siellä päämajassa Vantaallako se nyt oli, josta iso voitto noudetaan (eiköhän kaikki kuitenkin pelaa nykyään tilille). Siinä oli kuvattu tiskiä ja millaista ohjelmaa ja ruokaa lottovoittajille tarjotaan. Eikö tuo olisi kiusallista. Ja mitä jos siinä kävisi jonkinlainen tietovuoto, että voittajien nimet joskus vuotaisi julkisuuteen?

Toisaalta, kyllähän nykyäänkin joku lottovoittaja asialla kerskunnee. Ulkomailla on ainakin tyypillistä, että tällaiset jättipottivoittajat ensimmäiseksi tulevat lehdistön eteen. Mikähän järki siinäkin on? Saavat sen jälkeen pelätä omaisten kidnappauksia ja sukulaistensa kateutta loputtomiin.

Mutta eipä ole minulla tuollaisia tulonkäyttöongelmia tämänkään viikonlopun jälkeen. Tyhjin käsin ei tarvinnut jäädä, Euromillion-lotosta nappasin 12€ ja lotossakin neljä oikein, olisiko sillä 9€ saanut. Saahan sillä toisaalta kätevästi ensi viikon lotot, mutta sinänsä naurettavaa, että eihän tollasilla pikkuvoitoilla mitään tee, ne voitaisiin poistaa kokonaan, sillä lottoaako joku sen vuoksi, että saisi neljä oikein tuloksen ja hikisen 9 € rahaa? Jos on kupongin pelannut, niin eihän sillä saa edes omiaan takaisin. Mä lottoan vain siksi, että voittaisin 7 oikein, ja esim. 6 oikein + varanumeron voittanut rivi on sinänsä epäonnistunut tulos, koska se jäi sen alle mitä haettiin.

torstai 17. tammikuuta 2013

232# Telkasta

Mä katon aika vähän telkkaa. Paitsi aamuisin vartin verran. Mutta muuten se toosa huutaa iteksiin taustalla. Seuraksi voin toki myös katsoa, esim. Pp:n kanssa. Se katselee niitä laihdutus- sun muita ohjelmia. Jotkut niistä on ihan hauskoja.

Nyt tulee poikkeuksellisen paljon ohjelmaa telkasta, joita voisi katsoa. Niiden missaamisesta tulee jopa huono omatunto. Tässä nyt muutamia esimerkiksi:

1) Futis. Sen takia mä olen maksukanavat hommannut. Monta peliä viikossa. Erityisesti Liverpoolin pelien missaaminen harmittaa, ne on ainakin nähtävä. Ja futishan on katsottava aina suorana lähetyksenä.

2) Madventures. Okei, ne ovat uusintoja, ja olen ne varmaan nähnyt aikaisemminkin. Mutta silti niitä on kiva katsella.

3) Matkaoppaat. Uudet jaksot alkavat maanantaina, tuskin maltan odottaa \o/ Parasta on ehdottomasti sen suomijunttiuden korostaminen. Huomaa, että kyllä muutkin on pihalla matkustaessaan, enkä aina vaan pelkästään minä.

4) Huomasin vahingossa Youtubessa uusia Pasila-jaksoja, joten ilmeisesti niitä taas tulee. Ettei vaan juuri torstaisin? Pari kutostuotantokauden jaksoa tuli katottua, olivat huonoja. Kaikki 5 edellistä tuotantokautta multa dvd:nä löytyykin.

5) Japania Erinin kanssa. Jos tästä nyt tarttuisi takkiin jotakin.

6) Suomen surkein kuski. Tämä on parasta viihdettä mitä telkkari nyt tarjoaa. Kuskikandidaatit ovat niin huonoja, että uskon heidän näyttelevän, ei kukaan voi olla niin surkea. Näittekö viime jakson? Ok, en mäkään osaa taskuun pysäköidä, mutta se niiden kohellus oli jotain uskomatonta...

7) Mikäs se Jimiltä tuleva ohjelma on, jossa rekkakuskit ajavat Alaskan arktisissa oloissa? Sellainen tositv-homma? Se on ihan hauska. En sitä tietoisesti katso, mutta aina silloin tällöin jumiudun sohvalle sitä tapittamaan kun huomaan sen sattumoisin tulevan.

Ylevero on silti saatanasta, kuten kaikki varmaan ymmärtävät. Sinänsä hauska, että ahvenanmaalaiset veijarit välttyivät siltäkin. Vaikka listallani onkin pari Ylen ohjelmaa, niin voisin mielelläni luopua niistäkin, jos saisi verohelpotuksen. Olisi kiva tietää, kuinka moni tosiaan katsoo näitä Ylen ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja, kuten niin monesti kuulee ihmisten kerskaavan.

tiistai 15. tammikuuta 2013

231# Kyselyssä

Nollikselta putkahti tämmöistä.. galluppia. Pakkohan siihen on vastailla.

1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?- Aika perinteisesti mennään, mutta en vastustaisi 7-oikein tulosta lotossa. Tai jos saisi sellaisen perheen, ettei tarvitsisi kuolla ypösen yksin - sen toiveen kanssa pitäisi kyllä olla varovainen, ettei joutuisi ojasta allikkoon. Tai... ehkä mä toivoisin utopiaa. Sellaista yhteiskuntaa, jossa ei vahingoitettaisi toista ihmistä tai omaisuutta ja jossa kaikilla olisi niin hyvä olla ettei sellaiseen olisi tarvetta. Yhteiskuntaa jossa voisi iltasellakin matkustaa metrolla ilman pelkoa siitä että joku hullu hyökkii kohta kimppuun tai pamauttaa metsästyskiväärillään talon katolta...  Missä ei tarvitsisi lukea lehdistä umayyojen rasismilätinää tai maksella veroja ja pohtia palkanalennuksia... tai miten olis ilmastonmuutos Suomeen? Sellainen, että lämpötila ei laskisi koskaan alle 20 plusasteen.

Mä muistan kun joskus yläasteella kysyttiin suurinta haavetta. Meidän luokalla oli eräs jannu, jonka hartain toive oli että keskiarvo nousisi kutoseen :D Kaikista maailman haaveista! Voiko vaatimattomampaa kaveria ollakaan.

2. Millainen oli vuosi 2012?- Mitäänsanomaton, turhanpäivänen. Ei hyvä eikä huono.

3. Oletko aamu- vai iltaihminen?- Ehdottomasti ilta. Vaikka olisin miten väsynyt, niin ei mitään mahkuja mennä nukkumaan kuin puolen yön jälkeen vasta. Aamulla sitten kyllä nukuttaisi.

4. Minne haluaisit matkustaa nyt?- Jonnekin lämpimään, tropiikkiin, päiväntasaajalle, Balille. Mutta jos nyt ei olisi nyt, vaan kesä, niin mua kyllä kiinnostaisi ne siperian kaupungit. Yakutsk, Novosibirsk, Habarovsk, mitä näitä nyt on. Sillä junalla kun kiertelisi.

5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?- Monesti olen kavereilleni sanonut, että mua harmittaa kun lukiota käydessäni en jaksanut panostaa koulunkäyntiin ollenkaan. En vaikka äitee sanoi, että lue nyt läksysi, se kannattaa myöhemmin. En lukenut. Toisaalta, kaveri kyllä sanoi, että vaikka läksyt olisi luettu, niin paperit eivät olisi olleet paljoakaan paremmat, eikä niillä olisi mihinkään kouluun päässyt, saati että elämä olisi muuttunut joksikin toiseksi.

6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?- Mikä tahansa Pp:n valmistama ruoka (pl. sienipiirakka). Luoja miten se nainen osaa tehdä hyvää ruokaa. En edes tiennyt että niin hyvää sapuskaa on mahdollista valmistaa :D

7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?- Terveenä, nuoresta pitäen, yltäkylläisyydessä ja jossain lämpimässä maassa, ystävien kesken.

8. Elämäsi eläin?- Mulla ei ole koskaan ollut mitään lemmikkieläintä. Joskus oli sellainen kuin hoitokoira, joka oli joskus päiväkausiakin hoidossa. Kai mun täytyy se valita, vaikka olikin vähän rasittava tapaus. Muistan kuitenkin harmituksen kun se piti jonkun sairauden takia lopettaa.

9. Sielunmaisemasi?- Mä en ole varma, ymmärränkö kysymystä. Mutta sanotaan, että joku suurkaupunki, pilvenpiirtäjäviidakkoineen. Kaupungin valot, kattoterassilta katsottuna, kuumana kesäisenä yönä, liikenteen ja tööttäilyjen täyttäessä äänimaailman.

10. Tärkein esine kotonasi?- Tietokone? Toisaalta valokin on kiva. Ja lämpöpatteri. Jääkaappi, sänky?

11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?- Syön elääkseni.

maanantai 14. tammikuuta 2013

230# Kurinpalautuskuukausi, osa 3

Mennyt viikko sujui lopulta yllättävän hyvin, noin niin kuin tulosten valossa. Olin viikon aikana sortunut pari kertaa kebabiin, kerran thaimaalaiseen, sitten tuli syötyä ranskalaisia ja pihvejä ja Pp valmisti itse sipsejä - voi jessus ne olivat hyviä, toim. huom.! Joten siksipä en odotellut liikoja, vaan 1,9 kg oli lähtenyt viikossa kuitenkin. Melkein kaksi kiloa! Ja tavoitteena oli vain 1,3 kg, jota en siis todellakaan uskonut saavuttavani. Tammikuun aikana lähtenyt siis 2,6 kg jo.

Ja turha marmattaa että se tuli ilmaiseksi. Sanotaanko, että helpolla se tuli, mutta ei ilmaiseksi. Kyllä siinä sai naama jäässä harrastaa liikuntaa, torstaina ja lauantaina söin varsin niukalti ja sunnuntaina jopa melkein paastosin.

Noh, alussa sitä varmaan laihtuu helpommin. Uskon, että sipseistä, karkeista ja brenkusta luopuminen aiheuttaa varmaan alkusysäyksen, ja nyt homma vaikeutuu. Toisaalta, olen sen verran lähellä ihannepainoani, jotta ei tässä ihmeitä tarvita. Tavoite uudelle viikolle siis -1 kg.

Tipaton kausi on sujunut niin ikään. Perjantaina kyllä vähän suu napsasi, vanhasta tottumuksesta varmaan. Mutta töistä kotiin palattuani parkkeerasin itseni sohvalle ja nukahdin saman tien elokuvaa katsellessani. Muutenkin mä olen huomannut, että unenlahjat ovat palautuneet. Viikonloppuna tuli nukuttua paljolti, ja silti olisin voinut nukkua lisääkin. Väsymys on jotenkin erilaista. Se ei tunnu niin syvältä, niin krooniselta enää. Se on nimen omaan positiivinen tunne.

lauantai 12. tammikuuta 2013

229# Ihmissaasta

Suruikseni olen huomannut asuinalueeni muuttuvan slummiksi, viimeisen parin vuoden aikana. Ennen täällä oli viihtyisää, nykyään pelottaa liikkua kauppojen sulkemisajan jälkeen.

Ihmissaasta. Se on kuin tarttuva tauti, ja aiheuttaa paljon pahaa. Jos ei olisi ollut pahoja vaikutteita alun perin, tuskin kukaan olisi ominpäin sellaiseksi ruvennut? Tiedä mistä se on sitten sikinnyt. Tiedättekö Walking Dead -tv-sarjan? En minäkään. Mutta luulen, että siitä tässä on kysymys.

Tänään näin taas takaa-ajon, joka oli kuin amerikkalaisesta tv-sarjasta. Pari jätkää kuikuilivat kurkkien kulman takaa, lähtivät sitten juoksuun. Epäilin, että mitä lie norminäpistelijöitä paikallisesta marketista, jotka kenties pakenivat vartijaa. Näitä täällä näkee. Mutta hetkeä myöhemmin auto ajoi tuhatta ja sataa jalkakäytäviä pitkin, renkaat ulvoen. Ihme todella, ettei kukaan jäänyt alle, tai autonhallinta lähtenyt hanskasta.

Metroasemalla pummataan tupakkaa, remutaan, ryypätään, ryöstetään, tapellaan. Osa näistä päättyy silloin tällöin paikallislehden uutispalstoille.

Aiemmin päivällä tullessani metrolla keskustasta kotiin pääsi todistamaan niin ikään ihmissaastaa. Ihmettelin pahaa hajua jo noustessani vauniin. Hetkeä myöhemmin taka-osasta kömpi horjahdellen isokokoinen mies, joka alkoi kävelemään edes takaisin metron käytävää, istuen välillä ihmisten viereen ja vittuili ja haastoi riitaa. Sitten hän ilmoitti pieksevänsä koko vaunun, aloittaen ryssistä ja neekereistä, joita molempia sattuikin vaunussa istumaan. Nämä eivät kuitenkaan kiinnittäneet mieheen mitään huomiota, vaikka tämä esitteli heille isokokoisia käsiään, joilla on kuulemma hakannut laumoittain väkeä. Rasistikin vielä. Jumalauta, Umayya taisi sittenkin olla oikeassa.

Pitkään sinnittelin, mutta vaihdoin sitten vielä vaunua vaikka kotiasemalle olisi ollut vain yksi pysäkinväli. Monet muut noudattivat esimerkkiäni. Kun jäin seuraavalla pysäkillä pois, näin kun sekopää riehui juuri siinä paikassa, jossa olin aiemmin istunut. Huh.

Mä olen pultsarirasisti. Mä inhoan niitä niin paljon. Jeesus rakasti kusipäitä, mutta minä en sellaiseen pysty. Mä en vaan tajua niitä. Jos niillä on ollutkin elämässään vaikeaa, niin eikös meillä kaikilla ole? Lopettaisi nyt jumalauta sen muiden ihmisten kiusaamisen ja

a) dokaisi jossain omissa oloissaan yksikseen, eikä tulisi ihmisten ilmoille tai
b) lopettaisi sen dokaamisen tai
c) tekisi harakirin.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

228# Kurinpalautuskuukausi, osa 2

Päivä on pidentynyt talvipäivän seisauksesta jo 22 minuuttia. Hesan leveyspiirillä siis. Siitähän tulee jo positiivinen fiilis. Toki valoisuus jakautuu varmaan 50-50 aamulle ja illalle... mutta silti. Kymmenen minsan pidennys molemmista päistä on huomattava.

Näin kätevän aasinsillan kautta tammikuun kurinpalautukseen.

Tipattomuus on sujunut oikein mallikkaasti ja onnistuneesti. Ei ole tehnyt tiukkaakaan. Hyvä niin.

Sipsejä tuli syötyä Uudenvuoden päivänä kourallinen tai maksimissaan pari. Pitihän ne syödä pois pilaantumasta, ei niitä olisi voinut enää kuukauden päästä syödä. Tätä en laske edes repsahtamiseksi.

Mutta sitten muuten on mennyt pieleen, dieetin osalta siis. Ensimmäisen punnituksen myötä huomasin pudottaneeni vain 0,7 kg. Mitä se sellainen on? Sen jälkeenkin on tullut vielä kahdesti sorruttua kebabille. Tsot tsot. Eihän dieettiä näin käydä.

Kebabin lisäksi pieleen on mennyt valmistautuminen. Tavoitteet. Mun piti pudottaa nyt vain 4,5 kg kuukauden aikana, kun lähtöpaino ei ollut niin suuri kuin viime vuonna. Siksipä aloin tekemään heti laskelmia, että nyt mun ei tarvitse ottaa dieettiä niin tosissaan kuin viime vuonna jolloin piti pudottaa liki 7 kg. Tässä vaiheessa se homma lähti viimeistään pieleen. Pudotuksen ja tavoitteen on oltava suuret. Jos lähdetään johonkin maltilliseen pudotukseen niin siitä ei tule yhtään mitään.

Motivaatio on niin ikään hukassa.

Ja taistelutahto. Sisu.

Ilman niitä ei tule mistään mitään.

Iltaisin on vielä ollut kiirettä. Sen vuoksi ei riitä yhtään aikaa harrastaa liikuntaa eikä yhtään mielekkyyttä kärsiä nälästä. Mutta kokeillaan silti, jos tässä pääsisi vielä raiteilleen.

Niin, ja vielä koko homman mielekkyydestä: Tiedänhän minä, että mahdolliset menetetyt kilot tulevat äkkiä takaisin, ja jos joku pitää tipatonta kuukautta hölmöläisen hommana, niin menköön itseensä. 90% tästä tammikuun kurinpalautuksesta on testata omaa mielenlujuutta. Eli vakuuttaa itselleen, että pystyisin elämään terveellisemmin jos haluaisin. Loput 10% on oikeasti fyysisen terveyden edistämistä.

maanantai 7. tammikuuta 2013

227# Teiniäiteet

Mulle on tullut paha tapa avata telkka aamulla ennen töihin lähtöä. Siinä samalla kun syö aamiaista. Siinä on se riski, että vaikka olisi herännytkin ajoissa, juuttuu katsomaan jotain tyhjänpäivästä kuten Matlockia tai säätiedotusta ja sitten myöhästyy töistä.

Nyt oon muutamana aamuna nähnyt dokkaria teiniäideistä, Englannista. Huh huh.

Yhteistä näille teiniäideille on, että he tietysti asuvat vanhempansa luona. Tietysti vain yksi vanhempi, sillä he ovat yksinhuoltajia. Perhe on silti jumalattoman suuri, kun sisaruksia ja serkkuja ja mitä lie on vaikka muille jakaa. Äiti itsessään on kolmekymppinen, mummoksi tulossa. Talossa saattaa olla 12 koiraa ja 16 kissaa. Kämpät ovat kauheassa kunnossa, sekaisia, ränsistyneitä, varmasti jumalattoman kylmiä talvisin, hometta täynnä. Ja sijaitsevat slummissa. Ja tuillahan sitä elellään.

Joku kommari luultavasti sanoisin, että se on luokkayhteiskunnan vika. Että yksilöllä ei ole mitään vastuuta, he ovat tahtomattaan syntyneet eurooppalaisittain "alempaan kastiin". Siksi he puhuvat niin epäselvästi, heillä on risat hampaat ja kamalat vaatteet eikä mahdollisuuksia kouluttautua.

Niinpä niin.

Tämä dokkari ei kuitenkaan tartu tähän. He kuvaavat paksuna olevan teinin mietteitä vilpittömästi. Tänä aamuna meinasin tukehtua aamupullaani, koska

1) ensimmäinen haastateltava oli 14-vuotias ja paksuna. Oli ollut paksuna jo 13-vuotiaanakin, mutta saanut keskenmenon.

2) Toinen oli 14-vuotias, ja halunnut jo pitkään saada lapsen, siitä saakka kun oli viisivuotias. Syy: koska hänen siskonsa oli saanut lapsen, ja hän halusi myös saada "sellaisen vastuun".

3) Niin ikään 14-vuotiaalla paksuna olevalla teinilikalla oli 22-vuotias poikaystävä (tietysti risahampainen, verryttelyasuun pukeutuva, tupakkaa ketjussa poltteleva pikkurikollinen). Eikös tuommoisesta napsahtaisi joku lapseen sekaantumissyyte?

4) 17-vuotias teini, jolla oli kolme lasta, luonnollisesti kaikki eri äijän kanssa hankittuja. Ensimmäinen lapsi hommattiin silleen, että hän niin kovasti halusi lasta ja kävi nussimassa koulun jälkeen jalkapallokentän takana paikallisen jätkän kanssa, ja valehteli tälle käyttävänsä pillereitä, että sai ittensä raskaaksi. Äijästä erottiin kun lapsi oli 2 viikkoa vanha. Kuitenkin - viikko lapsen syntymän jälkeen (eli viikko ennen kuin silloisestä ukosta erottiin) äiti lähti bilettämään ja kävi panemassa jotain toista äijää, tullen jälleen heti paksuksi. Niinpä hänellä oli kaksi alle 2-vuotiasta lasta, kun hän kerran mäkkäriin mennessä tapasi parkkipaikalla söpön pojan, jolle antoi heti pesää, tullen heti paksuksi uudelleen. Mikä sikiämisvimma?!? Noh, eipä siinä mitään, tämän jälkeen hän sanoi oppineensa elämästään, että yhteenkään mieheen ei voi kuulemma luottaa.

Semmosta tähän maanantaiaamuun heti. Hiljaiseksi vetää.