maanantai 30. lokakuuta 2017

553# Kypros, 6

17.8.2017, Thursday, +35, Clear, Nicosia, Turkey

Pääkaupunkiin.

Herätä piti taas seitsemän maissa. Olimme suunnitelleet päivän retkikohteeksi Nikosian, joka oli saaren pääkaupunki. Nikosia on nykyään maailman ainoa jaettu pääkaupunki; pohjoispuoli kuului Turkille ja eteläpuoli Kyprokselle. Kaupungin halkoi rajavyöhyke ja passintarkastus oli kummassakin päässä, joten pakkasimme passit mukaan.

Emme juuri tuhlanneet aikaa aamiaiseen. Sen nautittuamme kävelimme ensin satamaan ala-Pafoksen bussiasemalle, josta otimme bussin nro 618 ylä-Pafokseen. Matka kesti noin vartin. Ylä-Pafoksen bussiasema oli tosi kämänen, mitään varsinaista asemarakennusta oli turha etsiä. Pieni infokioski siinä oli, odotustilat ulkona. Arvoimme vähän aikaa mistä vihreänväriset Intercity-bussit lähtisivät, mutta siitä ne starttasivat parkkipaikalta vuorollaan. Lippu ostettiin suoraan kuljettajalta. Ei ollut mikään kovin tyyris hinta 150 kilometrin matkasta; 7€ / suunta, mutta ostimme one day ticketin 13 €:lla, jolla pääsisimme vielä takaisinkin. Bussin keulassa luki "Lefkosia", joka oli kaupungin oikeampi nimi kreikaksi ja turkiksi, joten ei pitänyt antaa sen hämätä itseään. Dösä vaikutti hieman likaiselta ja vanhalta, ja se tuntui hyytyvän ylämäissä. Matkustajia oli ehkä kolmasosa kapasiteetistä. Matka kesti aika tarkalleen kaksi tuntia.

Bussiaseman aikataulut olivat analogiset.
Intercity bussimme.
Maisemat eivät ihmeitä tarjonneet.

Asemalle saavuttuamme löysimme nopeasti Ledras-kävelykadulle, jota pitkin pääsi talsimalla rajalle. Kadun varrella oli vaateliikkeitä ja ravintoloita, ja kaupunki vaikutti isolta. Jonkin verran oli myös puliukkoja ja luihunnäköisiä naamoja. Kadun päässä tuleva raja pääsi aivan kuin hieman yllättämään meidät, "tässäkö se nyt on". Ensiksi kysyttiin passit Kyproksen rajalla, sitten kävelimme aution ja sotketun rajavyöhykkeen läpi jonka jälkeen passit kysyttiin Turkin puoleisella rajakopilla. Kyltit varoittelivat tuomasta mitään piraattikamaa rajan yli takaisin. Jonottaa ei tarvinnut kauaa, eikä aikaa rajan ylitykseen juuri kulunut, ei kyselty mitään erikoista.

Kyproksen puoleinen raja-asema.
Rajavyöhyke.

Heti rajan jälkeen oli taas kauppoja ja baareja. Emme pysähtyneet näihin, vaan kävelimme vähän matkan päähän Atatürk-aukiolle, jossa oli kuivunut suihkulähde, ympärillä moskeija ja posti. Rakennukset olivat huomattavasti rähjäisempiä kuin Kyproksen puolella.

Turkin puolella oli rähjäisempää.
Atatürk-aukio.

Oli vähän vaikeuksia päättää mihin suuntaan lähtisi. Näimme kyltin Municipal marketiin, joten lähdimme etsimään sitä. Sitä ei tuntunut löytyvän millään. Kadut ja kaupunki vaikutti sokkeloisilta, joten en pitäisi mahdottomana tänne eksymistä ilman karttaa. Väkeä ei ollut paljoakaan. Kaupat ja liikkeet tuntuivat olevan kiinni. Näimme kuitenkin yhden aukiolevan baarin - luonnollisestikaan ei yhtään asiakasta - mutta päätimme jäädä siihen jääteelle. Sen tilaaminen onnistui, ja baarissa oli jopa wifi. Saimme luvan käyttää myös ravintelin vessaa.

Turkin puolella talot muuttuivat rötisköiksi.
Selimiyen moskeija joka oli aiemmin St. Sophian katedraali.

Juomat nautittuamme jatkoimme eteenpäin ja löysimme lopulta myös kauppahallin. Se oli suht hiljainen myös. Hallissa myytiin vihanneksia ja piraattituotteita, juuri niistä joita rajalla varoitettiin tuomasta. Me ostimme vain muutaman jääkaappimagneetin, se varmaan meille suotaisiin. Myyjät eivät osanneet yhtä ainutta sanaa englantia.

Patsas esitteli itse itsensä.
Kauppahallin fasadi.
Kauppahallin sisätila.

Kello 13 imaami jodlasi rauhanuskonnon sanomaa minareetin ämyreistä. Kävelimme takaisin rajan tuntumaan, siellä olisi sentään ihmisiä ja vähän turvallisempi olo. Ostimme pari postikorttia, merkkejä myyjällä ei tietenkään ollut. Muistimme kuitenkin Atatürk-aukiolta postin ja palasimme sinne. Rahayksikkönä täällä oli käytössä Turkin liira, mutta me käytimme koko ajan euroja. Postissakin ostimme merkit euroilla, mutta saimme rahan takaisin liiroina. Lisäksi kurssi oli tietysti sangen huono euroilla maksettaessa, 1€ = 4TUL. Kirjoitimme kortit, liimasimme merkit ja laitoimme ne postiin - turkkilaiseen tapaan tietysti ukotettiin ja kortit jäivät tulematta vaikka ihan virallisessa postiliikkeessä asioimmekin.

Posti.
Stop.

Poikkesimme sitten baariin, jossa Pp jatkoi jääteelinjalla, minä otin oluen. Nicosia on sisämaassa merituulen ulottumattomissa, joten kesäkelit täällä olivat lähes poikkeuksellisesti 40 asteen luokkaa. Lämmintä oli nytkin ja Efes-olut teki kauppansa, oikein hyvän makuinen bisse 5/5.

Tästä voi Suomikin ottaa mallia.
Lämpöä piisasi.

Juomat nautittuamme palasimme rajan yli takaisin EU:hun. Passit tsekattiin nopeasti läpi, eikä meitä ratsattu, joskaan meillä ei mitään suuria kantamuksia / ostoksia ollut näkyvilläkään. Kävelimme Ledras-katua etelään ja poikkesimme sitten sivukadulla olevaan Shacolas Toweriin, jonka 11. kerroksesta näki hienosti Nicosian kaupungin sekä Turkin puolelle. Sisään maksoi 2,50€ / naama. Silmiinpistävää oli Turkin puolelle vuorille tehty mosaiikkinen turkkilainen versio Kyproksen lipusta. Sellainen tuntui häikäilemättömältä provosoinnilta. Myyjä tuputti meille vielä kiikareita (ei meinattu millään ymmärtää binoculars-sanaa).

Shacolas Towerissa oli suomalaista osaamista.
Nicosia.
Pohjois-Kyproksen lippu Turkin puolella.

Ennen lähtöä kävimme vielä vessassa, ne löytyivät 9. kerroksesta. Ulkona mietimme, mitä tekisimme tai mihin menisimme, muttemme oikein keksineet mitään ja päätimme palata bussiasemalle. Kello 15 lähti bussi takaisin Pafokseen. Asema oli hieman sekava, sillä kaikki muutkin bussit lähtivät tasalta, ja kaikki oli merkattu lähteväksi samalta laiturilta. Näimme onneksi Pafoksen bussin lymyilevän piilossa toisen bussin takana, joskin väärällä laiturilla. Vähänlaisesti oli muita matkustajia. Bussissa oli kuuma ja alkumatkasta hikoilutti kovasti, mutta onnistuin nukkumaan puolisentoista tuntia, joten nopeasti meni matka. Ennätimme parahultaisesti Pafoksen päässä vielä 618-linjan bussiin ja pääsimme takaisin ala-Pafokseen.

Nicosian bussiasema.

Ennen hotellille paluuta kävimme vielä marketissa hakemassa täydennyksiä. Hotellilla vaihdoimme pikaisesti uimakamat päälle ja suuntasimme sen jälkeen rannalle. Uimme tällä kertaa rappusilta, koska oli enää keltainen lippu, mutta siltikin mua hieman hirvitti uida siinä kun aallot ja virtaukset olivat tuntuvia. Pp ui enempi.

Hotellilla suihkua, surffausta ja sen semmoista. Auringon laskettua lähdimme illallistamaan satamaan The Moorings-nimiseen ravintolaan. Tilaamani lammasruoka ei ollut hassumpi, joskaan en tykännyt garnisheista ja annoskoko taisi olla mitoitettu taas englantilaiselle suursyömärille. Annan kuitenkin 4/5. Pp:n risotto oli sekin kuulemma ihan kelpo esitys. Vatsat pullollaan kävelimme kylillä vielä hetken. Emme löytäneet etsimäämme postilaatikkoa. Hotellille palasimme kymmenen jälkeen.

The Moorings.
Illallinen.

perjantai 27. lokakuuta 2017

552# Clarion

11.10.2017, Wednesday, +8, Mostly cloudy, Helsinki


Clarioniin.

16-kerroksinen Clarion-hotelli on ollut auki Helsingin Jätkäsaaressa jo lähes vuoden päivät, mutta en ollut vielä ennättänyt käymään tsekkaamassa sen yläkerroksen baarin näköaloja, vaikka monta kertaa on pitänyt mennä. Hesassa nyt ei kuitenkaan niin montaa näköalabaaria ole, etteikö niissä pystyisi vierailemaan. Eräänä keskiviikkona tuli kuitenkin muutos kun vanha työkaveri tuli eläkepäiviensä ratoksi morjestamaan meitä työläisiä duunipäivän jälkeen. Ja siitä se ajatus lähti.

Näyttävä fasadi.
Ala-aula.

Paikkahan oli vähän syrjässä noin niin kuin ydinkeskustasta katsottuna, joten otimme Senaatintorilta ratikan numero 7, jolla pääsimme Clarionille asti. Hotellilla oli kaksi tornitaloa; olisi ollut vähän arpomista, mihin mennä, mutta onneksi työkaveri oli käynyt täällä jo aiemmin ja tiesi minne mennä. Ala-aulassakin oli pieni baari, mutta sivuutimme sen ja otimme näköalahissin suoraan 16 kerrokseen, jossa baari oli. Hissien toisella puolen olisi ollut saunarakennusta yms.

Nappeja riitti.

Keskiviikko kun oli kyseessä, niin porukkaa oli jonkun verran, todennäköisesti muita toimistotyöläisiä after workilla, vaatteista päätellen. Tarjoilijat olivat siistejä (ei ollut pöytiintarjoilua  vaan juomat piti noutaa itse tiskiltä) ja siististi pukeutuneita, mutta asiakkaat olivat vähän rönttöisimmissä kuteissa, niin kuin suomalaiset nyt yleensä tuppaavat olemaan. Hyvä sinänsä, sillä mekään emme sitten liiemmin erottauduttu massasta.

Saatiin pöytä ikkunan vierestä, näkymä keskustaan päin. Oli kyllä ihan hienot maisemat, vaikka keli olikin vähän sellainen syksyinen ja harmaa, mutta päivänvaloa vielä riitti niin näkikin jotain. Meren suuntaan näkymät eivät olleet kovin kaksiset. Espooseenkin näkyi.

Näkymä baarin pöydästä.
Näkymä Espooseen.
Kirkkovene.
Meri.

Tiski.

Tyydyin itse olueeseen, joka maksoi 8,50€ / tuoppi. Se on ihan siedettävä hinta oluttuopista tämäntasoisessa paikassa. Vähän kyllä harmitti, ettei taloa päässyt kokonaan kiertämään, kuten vaikkapa Tornissa. Erikoista oli ehkä vessatilat, jossa oli sama käsienpesutila miehille ja naisille; miesten kopit olivat vasemmalla puolen ja naisten oikealla, ja pisoaarit tietysti puuttuivat. Siistiä oli kyllä niin vessassa kuin muutenkin baarissa joten siitä ei löytynyt moitteen sijaa.

Vastakkaiset vessat.
Fiinit käsienpesualtaat.

Ihan miellyttävä kokemus ja suositus baarivierailuun kyllä irtoaa, mutta merinäköala olisi pitänyt olla ja lisäksi tuo kippola on kuitenkin vähän turhan syrjässä (vaikka kävelimmekin takaisin keskustaan), mutta kyllähän tästä täytyy 4/5 antaa, ehdottomasti.

Baari hiljeni äkisti.

tiistai 24. lokakuuta 2017

551# Kypros, 5

16.8.2017, Wednesday, +31, Clear, Paphos, Cyprus

Heräsimme jo puoli kahdeksalta, aamiaiselle suuntasimme puolta tuntia myöhemmin. Kävelimme bussiasemalle yhdeksäksi, josta otimme bussin nro 631 kohti Kouklian kylää. Kuskilta ostimme päiväliput, á 5€. Kertalippu olisi maksanut 1,50€, mutta suunnitelmissa oli tehdä päivän aikana muutama erillinen bussimatka, joten päivälippu tilisi halvemmaksi ja kätevämmäksi. Bussi tuli yllätykseksemme täyteen. 16 kilometrin matka Koukliaan kesti 35 minuuttia.

Bussiaseman infotaulu oli suht selkeä.
Linja-autossa on tunnelmaa.

Pp oli selvittänyt päivän matkareitin ja kohteet, joten minulle oli yllätys kun hän halusi jättäytyä pois bussista keskellä ei-mitääntä. Hetken aikaa meni arvuutellessa, mihin suuntaan meidän kuuluisi lähteä kävelemään, että pääsisimme Afroditen temppelialueelle. Onnistuimme kuitenkin löytämään perille kymmenessä minuutissa sen pahemmin harhailematta.

Autiolla bussipysäkillä ei soinut Janos Valmunen.
Afroditen temppelialueen vaatimaton sisäänkäynti.

Liput sisään maksoi 4,50€ / kipale. Ei ollut paljoa ihmisiä täälläkään, mutta eipä ollut kauheasti mitään näkemistäkään. Kuumuudessa lojuvat kivikasat olivat aikojen saatossa varsin pienimuotoiseksi rapautuneet. Linnamainen rakennus oli tosin alueella myös, jossa oli jonkun verran tsekattavaa vanhaa kamaa, aina jopa 1600-luvulta eaa.

Kivikasoja kuumassa vol. puoli miljoonaa.
Afroditen temppelialuetta.
Esineitä löytyi sisätiloistakin.
Hauta-arkku.

Busseja meni harvakseltaan joten meillä oli vain 1,5 tuntia aikaa kunnes piti yhyttää seuraava 631-linjan bussi, joten kiiruhdimme ajoissa takaisin pysäkille juoma-automaatin ja vessan kautta. Bussia ei tosiaan kannattanut missata, sillä seuraava tulisi vasta neljän tunnin päästä (aikataulut pystyi tsekkaamaan http://www.pafosbuses.com/ ).

Välillä maistuu limsakin.
Kirkko.

Bussi tuli ajallaan ja jatkoimme sillä päätepysäkille asti, joka oli Petra tou Romiou. Paikka oli juurikin sama Afroditen syntymäkallio, jonka olimme kuvanneet kalliolta edellisen päivän retkellämme, mutta ajattelimme, että pitihän se nyt käydä tsekkaamassa lähempää ja ajan kanssa. Suuntasimmekin heti bussista päästyämme alikulkutunnelin kautta rantaan. Syntymäkiven toisella puolen oli pienemmät aallot, mutta isommat kivet, toisella puolen oli hienompi hiekkaranta mutta aallot olivat liian isot uimiseen. Kävin kokeilemassa uimista hiekkarannaltakin, mutta sen verran hirvitti, että vaihdoimme toiselle puolen. Kivet olivat isoja eikä makoilu pyyhkeen päällä tuntunut kovinkaan nautinnolliselta, ja lisäksi ranta oli kuuma kuin piru, kivet tuntuivat kertaavan auringonlämmön tuplaten. Sanomattakin selvää, että uimakengät olivat täälläkin ihan must. Veden lämpötilaksi mittasimme 26 astetta. Jonkun verran oli rannalla ihmisiä, mutta hyvin mahtui vielä uimaan.

Afroditen ranta.

Hetken aikaa otimme aurinkoa, mutta mua kuumi niin juukelisti ja pelkäsin ihoni palavan, joten lähdimme pois, vaikka Pp:tä olisi ehkä vielä huvittanutkin rannalle vähäksi aikaa jäädä. Kiirehän meillä ei ollut, sillä bussia piti odotella vielä liki pari tuntia, eikä alueella ollut muuten kuin yksi kioski / baari.

Kävimme ensiksi kuitenkin suihkussa, joka oli kämänen kuin mikä. Se maksoi vielä 50 snt, täynnä venäläisiä ja ampiaisia. Vaatteiden vaihto pukukopissa oli aivan pylleristä; kopissa ei ollut mitään koukkuja missä olisi voinut pitää kamoja vaan ne piti laskea märälle maalle. Tästä selvittyämme menimme katsomaan kioskin tarjonnan; sekin oli varsin venäläistyylinen ainakin palvelultaan: ostin kaljaputelin ja ice tean, ja myyjä viskasi pullonavaajan kuin luun koiralle. Saimme ajan kuitenkin tapettua ja viimein bussi 631 tuli noutamaan meitä takaisin Pafokseen. Aikataulut pitivät hyvin. Bussissa rupesi unettamaan kovasti, ja pyltsy puutui. Muuten oli hyvä bussi, ilmastoitu ja siisti.

Kyltti muistuttamassa vasemmanpuoleisesta liikenteestä.

Palasimme marketin kautta hotellille, jossa lepuutimme hermojamme surffaamalla netissä ja juomalla kahvia. Lähdimme sitten ulos Ideal-baariin juomaan Brandy sour -drinksut. Oli vielä happy hour, joten maksoi vain 4€ / muki. Juomien jälkeen kävimme ostamassa jääkaappimagneetteja tuliaisiksi ja postimerkkejä ja -kortteja. Kävimme hotellilla pikaisesti vaihtamassa vaatteet ja sitten suuntasimme Solemio-ravintolaan illalliselle. Se oli rantakadulla. Mennessämme oli täynnä väkeä, mutta hiljeni siinä istuskellessamme. Tilasimme pitzet; ne olivat jättikokoiset ja lihatäytteet olivat valtavat, aivan kuin pitsen päälle olisi ripoteltu kokonaisia kanoja ja lehmiä. Ruuat ja juomat ja tipit yhteensä 35€. Nuo safkat kuin veti naamariin, niin oli taas täysi kuin puutiainen.

Brandy sour -drinksut.
Illallispitse.