776# Islanti, 6

 13.4.2023, Thursday, +6, Mostly Cloudy, Garður, Iceland

 

Herätyskello soitti taas seitsemältä. Olin herännyt neljältä ja muutenkin yö oli sujunut huonommin kuin edellinen. Aamiselle klo 7.30, sitten piti alkaa pakkaamaan kamoja täysiä, sillä olimme suunnitelleet lähtevämme klo 9. Pakkaaminen tuntui tuskalliselta, mutta onnistuimme kuitenkin lähtemään aikataulussa. Teimme myös check innin seuraavan päivän lennollemme Kööpenhaminaan. Lähdettyämme kävimme vielä kuvaamassa Vikin mäen päällä sijaitsevan kirkon, Vikurkirkjan.

Tämäkin aamu alkoi aamiaisella.

Hotelli oli rakennettu vinoon.

Kria-hotellin respa.

Vikin kirkko, Víkurkirkja.

Näkymät kaupungille.

Sitten auton nokka kohti Reykjavikia. Kesken pakkaamisen mulle oli iskenyt äkillinen keuhkoputken oireilutunne, ja se tuntui pahenevan aamupäivän mittaan. Masensi jopa jos nyt tulisi kipeäksi kun matkastamme oli vielä monta päivää jäljellä.

Suuntima naviin ja menoksi.

Takaisin pääkaupunkia kohti.

Ajoimme ykkösellä Hveragerðiin asti (143 km), jossa olimme pysähtyneet jo menomatkalla (ja josta lähdimme Reyjadalurin vaellukselle). Kävimme ostamassa kahvilasta kahvit, ja poikkesimme vessassa. Jatkoimme sitten edelleen Reykjavikiin jonne päästyämme kävimme etsimässä Sky Lagoonin kylpylän. Kello oli vasta vähän päälle kaksitoista ja meidän aikamme oli klo 14, joten mietimme mitä tekisimme. Pp sen siinä sitten keksi, että voisimme piipahtaa Perlan-nimisessä Islanti-esittelykeskuksessa. Sinne maksoi tietysti jumalattomasti sisään, mutta sai onneksi pelkän entrancen, joskin sekin maksoi 10€ / naama, mutta pääsimme sillä neloskerroksen näköalatasanteelle. Ei nyt välttämättä rahan arvoinen juttu mutta saimme kuitenkin aikaa kulutettua.

Hveragerðin maanjäristyssimulaattori.

Veesee.

Perlan.

Alien tanssijapatsaat.

Näköalatasanteen lasi-iglukupoli.

Näköalatasanteen näkymä kylille.

Lisää näkymää.

Sisätilan lunniseinä.

Lintuseinä läheltä.

Palasimme takaisin Sky Lagooniin, olimme ehkä vartin etuajassa. Meitä taisi vähän jännittää, miten selviäisimme töppäilemättä. Onneksi vastaanottovirkailija kertoi meille aika hyvät ja seikkaperäiset ohjeet. Jakauduimme pukkareihin, siellä oli onneksi samanlaiset kaapit kuin Flamingossakin. Kamat kaappiin, uikkarit jalkaan, ja suihkun kautta ulkoilma-altaaseen odottamaan Pp:tä, joka onneksi saapui minuutin päästä jälkeeni.

Sky Lagoonin vaatimaton sisäänkäynti.

Respa.

Pukkarit.

Sky Lagoon on iso ulkoilma-allas, vähän samantyyppinen kuin kilpaileva Blue Lagoon, mutta uudempi. Vesi johdetaan 40 kilometrin päästä ja tullessaan Sky Lagooniin se on vielä yli 70 asteista, mutta sekoitetaan kylmään veteen noin 40-asteiseksi. Allas oli valtavan kokoinen. Olimme ottaneet seitsemän askeleen paketin (nimeltään Pure - hinta 10000isk / naama eli 67€!), hinta oli tietysti suolainen. Ensimmäisessä askeleessa hengailtiin infinity -altaalla, ja kävimme hakemassa myös juomat (yhdellä rannekkeella sai ostettua kolme alkoholijuomaa, ei enempää ettei porukka humallu liiaksi). Nautimme ne hiljaksiin. Sitten menimme suorittamaan toisen askeleen, se oli cold plunge, eli pulahdus kylmään altaaseen (vesi oli 11 asteista). Tähän ei kauaa aikaa mennyt. Kolmannessa vaiheessa (tässä vaiheessa meiltä kerättiin mustat nauhat pois joka oli merkkinä siitä, että oli ottanut Pure-paketin) menimme ihan perisuomalaiseen saunaan jossa tosin ei heitetty vettä kiukaalle vaan automaatti huolehti siitä. Se oli 80-asteinen, lattiasta kattoon ikkunalla josta avautui mahtavat maisemat merelle. Neljännessä vaiheessa mentiin ulkoilmahuoneeseen josta valui kylmää tihkusadetta päälle, se oli ehkä ikävin vaihe. Vitosessa iholle siveltiin itse kuorinta-ainetta ja kutosessa mentiin höyrysaunaan - se oli kunnon höyrysauna jossa näkyvyys oli nolla. Sieltä sitten suihkun kautta takaisin infinity altaaseen. Hain vielä toisen kaljan itselleni. Tämän jälkeen hengailtiin vielä melkoinen tovi ennen kuin lähdimme pois. Kaikkinensa saimme aikaa kulutettua kolmisen tuntia. Arvosana 5/5. (Allaskuvat ovat Pp:n ottamia aquapackin läpi, joten krediitit hänelle - oma kamera kun oli edelleen kotosalla)

Iso allas.

Tässä vedessä tarkeni.

Pien vesputtous.

Tilaa riitti.

Baari.

Tyyristä oli.

Saunasta avautui merimaisema.

Kiukaan automaattinen löylynheittojärjestelmä.

Pukkareiden jälkeen oli vielä kauppa.

Ja kahvila.

Sky lagoonissa oli ollut hyvä fiilis, mutta heti pois tultua keuhkoputkessa tuntui jylläävän taas, ja se vähän droppasi tunnelmaa. Oli alkanut lisäksi satamaan. Islannin matkamme viimeinen hotelli oli Garðurissa, lähellä lentoasemaa. Ajoimme iltapäiväruuhkassa ensin Keflavikin lentoasemalle katsomaan minne palauttaisimme seuraavana aamuna auton (se ei ihan selvinnyt), ja sitten ajoimme Lighthouse Inn-hotellille. Se oli aika lailla keskellä ei mitääntä. Saimme tehtyä check inin ja vietyä kamat sisään ja sitten painelimme läheiselle majakalle katsomaan saisiko sieltä jotain illallista (hotellissamme oli oma ravintola mutta se ei taaskaan oikein innostanut meitä). Majakan kippolan ravintolan nimi oli Röstin Restaurant, ja siinä oli ohessa jonkunlainen museokin - joka tähän aikaan oli jo kiinni. Pp oli yytsäillyt itselleen lammas steakin, mutta ravintolalla ei ollut sitä tarjota, joten joutui tyytymään chopseihin, ja kastikkeen kanssa oli oma shownsa. Itse otin Fish&chipsin; se oli oikein hyvä. Pp:n lammas vähän floppasi. Aluksi olimme ainoat asiakkaat, ja miestarjoilija vaikutti tylyltä mutta muuttui sitten mukavaksi. Yksinäinen nainen ja kauhean iso italialainen sakki saapui myöhemmin. Ravintolan rekvisiitta ja sisustuselementit olivat dissonanssissa ja jopa kummallisia.

Lighthouse Inn-hotellimme keskellä ei-mitääntä.

Respa.

Puinen käytävä.

Huone.

Siistiä oli.

Islantilaista maisemaa.

Toinen majakoista.

Toinen majakka ja vieressä ravintola.

Majakkaan päästäkseen olisi tarvittu Pin-koodi.

Museo-ravintolaa etsiskelemässä.

Ravinteli löytyi yläkerrasta.

Kippola.

Fish & chips.

Pp:n lammas.

Ravintolan alakerrassa oli museo.

Ja tilataidetta.

Laiva kuivalla maalla.

Auringonlasku Atlantilla.

Kävelimme pienessä sateessa takaisin hotelliin, jossa olikin taas kaikenlaista hommaa. Aamulla oli aikainen herätys ja piti lentoa varten kamatkin pakata oikein.

775# Islanti, 5

12.4.2023, Wednesday, +7, Scattered clouds, Vik i Myrdal, Iceland

 

Kylläpä nukutti maireasti ja hyvin. Nukahdin heti ja havahduin ensimmäisen kerran kun oli jo valoisaa, sen on täytynyt olla aamukuuden jälkeen. Seitsemän jälkeen nousimme ja menimme puolta tuntia myöhemmin aamiaiselle. Siellä oli harmittavan paljon sairaita yskiskelijöitä. Muuten aamiainen oli todella paljon parempi kuin Reykjavikssa. Pekonit oli rapsakasti paistettu ja oli nakkeja ja muukin oli hyvää. 5/5 aamiainen, mutta ne muut sairaat asiakkaat harmitti.

Aamiaispekonitkin rapsakoita.

Tänäänkin oli ohjelmaa luvassa, joten liikkeelle lähdimme ennen yhdeksää. Ensiksi otimme kohteeksi edellispäivänä ohittaman Seljalandsfossin; sinne oli noin 60 kilometriä. Sää oli kuin morsian, muutamia pilviä, lämpöä ehkä 3 astetta mutta ei tuullut. Tiellä ei ollut tähän aikaan vielä paljoa liikennettä, ja ajo sujui nopeasti ja olimme perillä tuossa tuokiossa. Edellispäivänä olimme tulleet Vikiin raskaiden pilvien saattelemana ja olimme missanneet sekä Mýrdalsjökullin että Eyjafjallajökullin. Nyt oli selkeätä ja nämä jökullit - eli jäätiköt - näkyivät hienosti. Eyjafjallajökull aiheutti pahennusta eurooppalaisissa lentomatkustajissa vuonna 2010, kun purkautuessaan tuhkapilvi esti lähes koko Euroopan lennot kokonaan päiväkausiksi. Tällä hetkellä enemmän huolta aiheutti kuitenkin viereinen Mýrdalsjökull, jonka sisällä muhi Katla-tulivuori. Yleensä Katla purkautuu samaan aikaan kuin Eyjafjallajökull, mutta v. 2010 se jätti sen tekemättä. Itse asiassa Katla purkautuu 40-80 vuoden välein, mutta edellisestä kunnon purkauksesta on kulunut jo yli 100 vuotta, ja siksi paikallisilla oli pelko, että pian saattaa jysähtää.

Mýrdalsjökull - jäätikkö.

Pahamaineinen Eyjafjallajökull.

Eteen ilmestyi vuori.

 

Aakeaa laakeaa.

Seljandefossissa oli vesiputous; sitä oli mainostettu, että sen "sisään" pääsisi kävelemään, ja ehkä kesäaikaan näin olikin, mutta nyt rappusissa oli lusikallinen jäätä, ja ilmeisesti siksi reitti vesiputouksen sisään oli suljettu. Se harmitti ainakin minua kovasti, se olisi ollut minusta se the juttu joka teki tästä paikasta erikoisen. Muutenhan se oli ihan näyttävän näköinen vesiputous. Lisäksi joku puhelinmyyjä soitti mistä en päässyt eroon kohteliaisuuksilla, vaan piti lyödä luuri korvaan ja sellainen on vähän ikävää ja droppasi tunnelmaa. Kävelimme sitten reilun puolen kilometrin päässä olevalle Gljufrabuin vesiputoukselle; tässä olisi pitänyt kahlata kolmiasteisen vesistön läpi kalliolohkareiden sisään, jotta olisi nähnyt vesiputouksen kunnolla, mutta olisi samalla kastellut itsensä läpimäräksi + olisi pitänyt olla ehkä saappaat, joten väliin jäi. Sieltä saapui kyllä porukkaa kuin uitetut koirat ja kehuivat meille, että se oli sen arvoista, mutta ajattelimme heidän ukottavan. Pp sentään yritti mutta hänkin kääntyi nopeasti takaisin.

Seljalandsfoss.

Viereinen Gljufrabui-putous kannatti tsekata myös.

Gljufrabuin vesiputous kallion sisässä.

Haimme kahvilasta kahvit mukaamme ja maksoimme parkkipaikan (kahvit maksoivat reilun 8€ ja parkkipaikkakin vitosen) ja palasimme sitten autolle ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Vikiä. Minä tulin taukopaikalla ajamaan. Auto oli vähän herkkä, mutta suht helppo ajettava kuitenkin. Paikoitellen olisin kaivannut tieltä vähän lisää leveyttä; nopeusrajoitukset olivat maaseudulla yleensä joko 70km/h tai 90km/h, taajamissa 50km/h.

Kannuja tienvarsipaikalla.

Seuraavaksi bongasimme Skogafossin joka oli niin ikään vesiputous. Se oli myös näyttävän näköinen. Kuvasimme itsemme alhaalla putouksen juuressa; putouksesta aiheutuva vesihöyry aiheutti auringonpaisteessa pieniä sateenkaaria. Täällä pääsi lisäksi kiipeämään n. 550 rappusta ylös vesiputouksen huipulle, mutta se ei ollut yhtä upea kuin alhaalta päin katsottuna. Rappusissa meinasi lähteä ikä ja terveys; ne olivat vielä pahasti muiden turistien ruuhkauttamia. Portaat olivat niin kapeat ettei niissä voinut oikein väkeä ohittaakaan eikä kauheasti pitää taukoakaan ettei jäänyt muiden jalkoihin. Kuvasimme silti maisemat ylhäältä päin, ennen kuin palasimme takaisin alas - joka oli muuten huomattavasti helpompaa kuin ylöspäin meneminen.

Skogafoss.

Sateenkaaren päästä löytyy keltatakkinen ukko.

Muutama kuutiollinen vettä.

Raput näköalapaikalle.

Vesiputous ei ollut näyttävä ylhäältä päin.

Näkymä parkkipaikalle.

Kovasti oli tarve vessaan, ja onneksi sellaiset löytyivät parkkipaikan päästä. Vessoihin oli laitettu kolikkoboksi ovenpieleen, jossa pyydettiin maksamaan 200 ISK (noin 1,40€) vessan käytöstä, mutta meillä ei ole täällä ollut vielä kertaakaan rahaa, vaan olemme kortilla maksaneet kaiken, joten juoksukusi tuli tällä kertaa. Autossa söimme vähän eväitä ennen kuin lähdimme taas jatkamaan matkaa kohti Vikiä.

Islantilaista tietä.

Ennen Vikiä kurvasimme Dyrhólaeyn majakalle tsekkaamaan maisemat. Ajoimme aluksi väärälle parkkikselle, näyttävimmät maisemat olisi korkeimman mäen päällä. Minua vähän arvelutti voisimmeko ajaa sinne autollamme (automme vakuutus ei kattanut ns. F-roadeja), mutta Pp piti päänsä. Tie oli serpentiinitie, mutta ei edes hiekkatietä, ja siellä oli paljon pienempiäkin autoja kuin meidän. Maisemat olivat kyllä hienot, täältä näkyi Dyrhólaeyn ranta ja Reynisfjaran ranta ja "ikkunallinen" kallioleikkaus jonka läpi valtavan kokoiset Atlannin aallot risteilivät.

Dyrhólaey.

Reynisfjaran ranta Dyrhólaeyn suunnalta nähtynä.

Majakka näytti kyllä hienommalta internetissä.

Kallioikkuna.

Okran väristä maata.

Täältä ajoimme katsomaan vielä Reynisfjaran rannan, joka oli kuuluisa rantavedessä pilkistelevistä neulamaisista kivimuodostelmistaan, jotka kansantarujen mukaan olivat auringonvalon vangitsemia kivettyneitä peikkoja. Sen lisäksi täällä oli basalttikivipylväitä, jotka ovat paineessa kiteytyneet pylväsmuodostelmiksi. Varoitustaulut varoittivat kovasti hengenvaarallisista "sneaker-aalloista; monen monta epäonnista oli menettänyt täällä henkensä kun mereltä oli tullut sala-aalto joka vienyt varomattoman turisin merelle. Emme uskaltautuneet ihan rantaveteen, vaikka nyt tyyni keli olikin.

Rannan varoitussysteemi.

Reynisfjara oli turistien suosiossa.

Basalttipylväitä.

Neulamaisia kivipatsaita.

Reynisfjaran kippola jäi käymäti.

Napsimme kuvat ja ajoimme sitten takaisin Vikiin, jossa pysähdyimme vielä Kronan-markettiin hakemaan evästä ennen kuin menimme hetkiseksi lepäämään hotellille ja lataamaan puhelimet yms. Kauaa emme ehtineet lepiä ottamaan, kun olimme buukanneet aiemmin itsellemme Lava Shown klo 17.00 näytökseen (kannattaa varata se etukäteen, sillä mekin varasimme sen noin viikkoa aikaisemmin, emmekä meinanneet enää mahtua mukaan. Liput maksoivat suunnilleen 40€ / naama). Se oli eilistä ruokapaikkaa vastapäätä, joten osasimme sinne hyvin. Ohjeissa oli pyydetty tulemaan 20 minuuttia etukäteen, olimme tunnollisina suomalaisina ensimmäisten joukossa. Ukko kysyi varaajan nimen tiskillä ja ohjasi meidät sitten sisään. Valitsimme paikkamme ja toivoimme ettemme saisi plunssaisia vierustovereita (turha toivo). Aluksi esittelijä selitti englanniksi alueen vulkaanista toimintaa ja historiikkia edellisistä purkauksista ja miten ovat varautuneet tuleviin purkauksiin ja mahdollisiin tuhoihin ja evakuointeihin (kerrontatapa oli mukava ja mielenkiintoinen ja englanti selkeätä), sitten katsoimme pienen videon, ja lopuksi laavaa laskettiin huoneeseen. Huoneen lämpötila nousi välittömästi korkeaksi ja pimeä huone valastui laavan voimasta. Kertojaukko siinä sitten käpisytteli rautatangon kanssa 1100 asteista laavaa eessun taassun. Lopuksi jaettiin kolmen päivän takaisesta lavashowsta jäähtyneitä kappaleita muistoksi. Ihan hyvä show. Suojalaseja piti käyttää jos ei ollut omia tavallisia rillejä (meillä oli).

Islantilaisessa Kronan-ruokakaupassa.

Omituisia munia.

Laavashow-paikka.

Missä ne oikein voi säilyttää sitä laavaa?

Laavaa tulossa.

Hottis-kamaa.

Olimme ajatelleet syövämme samassa rakennuksessa olevassa baarissa, mutta kaikki esityksessä olevat jäivät syömään tähän, joten menimme Strondin-pubiin ensin oluelle. Pp vähän kritisoi paikkaa juntiksi - ja sitähän se vähän olikin, mutta hinkusin tänne, mutta hyvinhän tässä viihdyttiin. Palasimme sitten takaisin Lava-show mestaan ja tilasimme keitot; Pp otti lammaskeiton ja minä otin leivän sisään tehdyn keiton. Leipä oli erikoisen näköinen (tuhkanharmaa) mutta ei erityisen hyvän makuinen, keitto oli sen sijaan maukasta, ja mikä parasta sitä sai haettua tiskiltä lisää (itse hain santsin). Juomaksi olutta, Pp otti siiderin. Arvosana 4/5, vaikka olihan se taas kallista (maksoikohan se 45€).

Strondin Pub.

Leivän sisässä keitto.

Sitten kävimme vielä Icewear-liikekeskuksessa ostamassa vähän tuliaisia. Pp:tä harmitti kun ei saanut haluamaansa kallista islantilaista villapaitaa (ei löytynyt oikein sopivaa materiaaliltaan). Aurinko alkoi painua vuorten taakse ja painelimme sitten takaisin hotellille iltaa viettämään ja juoksevia asioita hoitamaan.

Skoude-mopedi.

Aurinko laski taas vuorten taa.

 

"...I'm not going home."