torstai 24. kesäkuuta 2021

710# Aurinkokuntamalli Pajamäellä

 19.6.2021, Saturday, +26, Clear, Espoo


Kesän ensimmäinen - mutta toivottavasti ei viimeinen - helleaalto koetteli meitä neukkukuutiossa kärventeleviä hämmentyneitä pohjoisen kansakunnan jäseniä siihen malliin, että piti keksiä jonkin sortin ulkoilma-aktiviteettiä lauantain vapaapäivän kunniaksi. Vuosia "bucket listillä" oli pyörinyt Ursan kyhäämä Pajamäen Aurinkokuntamallin bongaaminen. Se oli toteutettu Helsingin ja Espoon rajalle ulkotiloihin jossa planeettojen koot ja välimatkat vastasivat suhteessa yksi metri luonnossa miljoonaa kilometriä avaruudessa.

Ideaaliahan olisi ollut aloittaa tutkimusretki Auringosta, mutta käytännön syistä jouduimme tekemään retken päinvastaisessa järjestyksessä. Meillä oli Pp:n kanssa treffit Koivusaaren metroasemalla kymmeneltä. Ehdin siis mainiosti nauttimaan aamiaisen kahveineen ja pakkaamaan veskan mukaan. Vesiputeli olisi ollut oiva lisä, mutta kamerat ja kiikari yms pikkusälä veivät jo pikkulaukun kapasiteetin. Kävelin metroasemalle; aamu oli jo lämmin ja pienet hikikarpalot juoksivat selkäpiitä pitkin kuin pienet hämähäkit ennen kuin pääsin junaan. Oli outoa käyttää länsimetroa, kun harvemmin eksyn sille puolen kaupunkia. Koivusaaren asemakin oli minulle uusi tuttavuus; aseman erikoisuutena kerrottakoon, että se oli bygattu meren alle ja täältä löytyi myös Suomen pisimmät liukuportaat (76 metriä). Ihmisiä ei ollut montakaan.

Suomen pisimmät liukuportaat Koivusaaren asemalla.

Ajoitukseni oli loistava, eikä minun tarvinnut odottaa tuskin minuuttiakaan kun Pp kurvasi hakemaan minut asemalle. Ajoimme pienen matkan Länsiväylää ja kurvasimme seuraavasta liittymästä Hanasaareen, jossa oli ensimmäinen planeetta bongattava kohde, kääpiöplaneetta Pluto. Autolle piti löytää paikka, joten jouduimme ajelemaan muutama sata metriä eteenpäin Länsiväylän toiselle puolen. Palasimme Hanasaarenrannan mutkaan ja löysimme ilmoitustaulun jossa oli pari nuppineulaa jotka symboloivat Plutoa ja sen kuuta Charonia. Tämä oli toteutettu vähän "ryssäksi". Nuppineulat olivat saman kokoisia vaikka Charon onkin Plutoa pienempi, ja todennäköisesti myös Pluton koko ei ollut suhteessa oikea (0,2mm liian pieni).

Pluto ja sen kuu Charon löytyivät ilmoitustaulun alaosasta.

...nuppineuloina.

Paikka oli äkkiä kuvattu joten palasimme autolle ja lähdimme etsimään Neptunusta. Kiersimme Keilaniemen ja painelimme Lehtisaareen. Ajoimme ensin auton parkkiin Liljasaarentien päähän, mutta se oli virhe, emme löytäneet kävelyreittiä rantaan, joten ajoimme auton Alepaa vastapäätä parkkiin. Tiira tai muu vastaava pyöri untuvikkoine jälkeläisineen ajotiellä kuin humalaiset. Onneksi emo ei purkanut meihin aggressioitaan tahi puolustusviettiään. Kävelimme muutamia satoja metrejä Kuusisaarentietä Espooseen päin ja näimme pusikossa ilmoitustaulun. Siinä käskettiin jatkamaan parikymmentä metriä eteenpäin laiturille, josta Neptunus löytyisi. Epäilimme alueen olevan variksien reviiriä kun sen verran pahankuuloisesti raakkuivat meille mutta saimme hiipparoida paikalle. Katselimme täältä kiikareilla ja koitimme etsiä Aurinkoa. Näimme jonkin sortin kukkulan jossa oli lipputankoja ja epäilimme sitä Pajamäeksi, mutta myöhemmin tajusimme katsoneen Malminkartanon täyttömaata. Mahdotonta bongata Aurinko tältä etäisyyksiltä jos ei tarkalleen tiedä mihin suuntaan katsoa - tai miltä sen kuuluisi näyttää.

Neptunus Lehtisaaren rannassa.

Seuraavaksi oli Uranuksen vuoro. Sen löytäminen oli jo vaivalloisempaa. Se sijaitsi Espoon puolella Villa Elfvikin lähettyvillä. Itse en ollut siellä koskaan käynyt. Syötimme osoitteen navigaattoriin, mutta koko Helsingin ja Espoon välinen raja-alue oli yhtä tietyömaata ja ne risteykset mistä meidän olisi pitänyt kääntyä olivat suljettu. Loppujen lopuksi harhailimme aina Turun moottoritielle asti ja jouduimme käymään kääntymässä Munkkivuoressa asti. Puistoalueen parkkipaikalle päästyämme jouduimme vielä kävelemään melko runsaasti ennen kuin bongasimme Uranuksen. Se oli planeetoista hienoin, sillä se sijaitsi keskellä paviljonkia. Istuskelimme sitten hieman ja kävimme kiertamässä kaislikkoon tehdyt pitkospuut / laiturin joka ei vienyt minnekään.

Uranusta piti etsiä Villa Elfvikin tiluksilta.
 
Itse huvila.
 
Omituinen lehmälauma kaukana kaislikossa.
 
Uranus alkoi löytymään.
 
Paviljonki.
 
Löytyihän se lopulta.
 
Laituriväylä ei minnekään.

Lämmin päivä oli tosiaan, ja juomapullo olisi ollut kyllä hyvä lisä mukana. Toisaalta, vessamahdollisuudet olivat nekin kortilla joten ei sellainenkaan paine olisi kiva. Jatkoimme sitten autolla tietöiden ja suljettujen risteysten täyttämiä reittejä pitkin Pitäjänmäelle. Pp oli töissä näillä seuduilla ja tunsi alueen, minulle tämäkin oli vähän vieras vaikka olenkin ollut muutamassakin paikassa joskus aikoinaan täällä hommissa. Auto jäi kauas ja jouduimme kävelemään 800 metriä suuntaansa puliukkojen seassa bongataksemme Saturnuksen, sijainti oli Pitäjänmäen Lidlin edessä. Muut planeetat olivat melko suorassa pohjois-etelälinjassa, mutta Saturnus oli jouduttu Talin golfkentän (?) vuoksi laittamaan kauas muista. Kaiken huipuksi sekin oli rakennusaitojen sisällä, mutta saimme kuitenkin näköyhteyden tekoplaneettaan. Paluumatkalla kävimme Alkossa hakemassa vähän juomia myöhempää käyttötarkoitusta varten.

Saturnus syrjässä Lidlin pihalla.

Seuraavaksi meidän piti luovia autolla Talinhuipun epämääräiselle parkkipaikalle. Lisäksi tietyöt haittasivat menoa täälläkin sen verran, että ajoimme harhaan ja meiltä kesti melkoinen tovi ennen kuin löysimme sopivan kiertotien parkkikselle. Jonkun verran oli käveltävää, mutta tulihan se Jupiterkin viimein vastaan. Tämän jälkeen jahti helpottui, sillä pystyisimme todennäköisesti bongaamaan loput jäljellä olevat planeetat jalkaisin. Näimme puistossa myös ns. Monkey barsin, jossa mittelöimme käsivoimiamme. Pp eteni varmasti toistakymmentä puolaa, itse pääsin vain yhden välin. Ei ne heikot käsivoimat vaan Maan vetovoima.
 
Jupiter.

Palasimme pienen matkaa takaisin päin, mutta emme kääntyneet autolle vaan jatkoimme puistotietä eteenpäin kunnes saavuimme ajotielle. Olimme saapuneet viimein Pajamäkeen; ohitimme bussin päätepysäkin kääntöpaikan, ja bongasimme sen läheisyydestä hieman kallellaan olevan Marsin. Monet olivat kuvanneet tällä paikalla Mars-patukoitaan, mutta me keskityimme ihailemaan piskuista replikaa naapuriplaneetastamme. Tästä olikin kivenheitto Maahan. Muista maista oli tehty planeetat, mutta ilmeisesti ilkivallan vuoksi Maa oli pitänyt korvata jonkinlaisella litteällä veitsenterällä, jonka toisessa päässä oli sormen mentävä reikä mikä symboloi Maata, ja toisessa päässä pienen pieni reikä jonka oli tarkoitus olla Kuu. Taiteilijan näkemys ei oikein miellyttänyt meistä kuimpaakaan.
 
Bussin kääntöpaikalta lähtevä puistotie.
 
Mars oli pieni.
 
Maa. Ja Kuu.
 
Venusta pitikin sitten vähän haeskella, se löytyi toisen polun varresta ja sen välittömästä läheisyydestä löytyi myös Merkurius. Pieniä planeettoja molemmat. Täältä näki jo Auringonkin; se oli korkean tolpan nokkaan ripustettu viuhkamainen pallokuvio, ei siis sinällänsä pyöreä kokomuodoltaan. Ja tietysti vähän harmitti kun ei sitä päässyt koskemaan, mutta ilmeisesti tämä lipputangon nuppiin nostettu hökötys piti sitten näkyä sinne Neptunukselle asti (mikäli olisi osannut katsoa oikeaan suuntaan).
 
Venus.
 
Merkillinen Merkurius.
 
Aurinkokin rupesi pilkottamaan Merkuriuksen lähistöllä.
 
Aurinko.

Istuskelimme hetken aikaa penkillä ihmettelemässä Ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitustöitä ja lepuuttamassa jalkojamme. Oli jotenkin tyhjä olo tämän reissun jälkeen, retki oli ollut pitkä vaikka käytimmekin autoa apunamme. Propsit vaan niille jotka tuon kävelevät läpi. Meiltäkin meni urakkaan varmasti nelisen tuntia aikaa. Tarkoitus olisi ollut käydä testaamassa myös Kauniaisen pizza-automaatti, mutta ajallisesti siihen ei ollut enää mahdollisuuksia joten se jäi seuraavaan kertaan.
 
Arvosana planeettakierrokselle 3/5. Mukava retki, mutta ei tätä toista kertaa ihan heti viitsisi uudelleenkaan tehdä.