sunnuntai 25. joulukuuta 2022

765# Belgrad, 4

 20.11.2022, Sunday, +9, Wet, Belgrade, Serbia


Nukuin huonosti, ehkä olisi pitänyt jättää viimeinen kalja juomatta, tai sitten se oli matkajännitys mikä alkoi jo vaivaamaan. Tänään oli nimittäin kotiinpaluun aika. Ensiksi aamiaiselle, se oli karmea kokemus. Pelkästään sairaita ihmisiä ympärillä ja ruoka oli hirvittävää. Sen lisäksi ämyreistä soi jokin säkkipillin kaltainen ikävä soitin, mikä latisti tunnelmaa entisestään. Kahvi oli ainoa positiivinen asia.

Hotellissa oli check out-aika jo klo 10, sellainen on rikollista. Varsinkin, kun meillä oli vasta iltalento. Late check out olisi ollut mahdollinen, mutta niin riistohintainen, että päätimme jättää sen pois laskuista. Kauaa ei siis ehtinyt uusiounta huoneessa harrastamaan kun piti jo laittaa kamat kasaan, tyhjentää safe box ja sitten kirjautumaan ulos hotellista. Maksoimme samalla aamiaiset ja jätimme painavat reppumme respan selän (lattialle) taakse. Arvokamat tietysti mukaan.
 
Mahtoi siivoojat ihmetellä AT:n yöpöytää :)

Ulkona satoi tihkua, joka tuntui menevän vaatteiden sisään kera kylmyyden luihin ja ytimiin asti. Oli sunnuntai, ja kaupat kiinni, eikä huono sääkään saanut ihmisiä liikkeelle, joten kylillä oli sangen hiljaista. Meillä oli kolme tuntia aikaa tuhlattavana, emmekä keksineet sitten muuta kuin mennä ostoskeskukseen kaljalle. Sai olla ainakin sisätiloissa ja lämpimässä ja sateen suojassa.
 
Keskusaukio ja ratsastajapatsas sunnuntaiaamuna.

Keskusaukio museolta päin kuvattuna.
 
Autiot kadut.

Ostarin kippola.
 
Ei mikään ryysis kauppakeskuksessakaan.

Pitkän tovin istuttuamme menimme lounastamaan samaan BH Burgersiin, jossa olimme käyneet toissapäivänä. Tällä kertaa minäkin sain oikean burgerin, ja hyvää oli. Palasimme sitten hotellille hakemaan reput, ja kävelimme alas joenvarteen bussiaseman läheisyyteen. Bongasimme marshrutkan saman tein, piti tietysti varmistaa ensin kuskilta, oliko tämä sellainen joka menisi lentokentälle. Hetken emmittyään päästi meidät kyytiin. Hän oli vasta tulossa lentokentältä, ja ajoi ensin päättärille, jossa rahasti meidät. Siinä piti odotella melkoinen tovi, ja alkoi tulemaan jo orastava vessahätä. Maksoi edelleen 400 dinaaria / naama. Onneksi säästimme liput, sillä jonkunlainen tarkastaja tuli myöhemmin kyytiin?? Muutenkin kuski oli vähän erikoinen, sellainen vanha papparainen, joka ajeli hullun lailla. Kaiken huipuksi pysähtyi moottoritien reunaan urinoimaan kesken matkanteon.
 
BH Burgers 5/5 edelleen.

Natosta ei täällä diggailtu.

Lentokenttä oli yllättävän tehokas poispäin lähtiessä; mitään tulomatkan kaltaista sekoilua ei ollut (eikä sähkökatkoksia). Turva- ja passintarkastus sujui muutamissa minuuteissa. Meille jäi kosolti sitten aikaa hengailla kentällä; kävimme tekemässä vähän tuliaisostoksia - siinä ei ollut sinällänsä järkeä, sillä kenttä oli riistohintainen verrattuna serbialaiseen hintatasoon. Kippolassa jouduimme istumaan pitkään, ennen kuin koneen lähtöä saattoi edes ajatella. Meitä alkoi jo jännittämään tunnin vaihtoaika Munchenissa. Infotaulun mukaan kone lähtisi ajoissa, mutta mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan eikä boardaus alkanut kirveelläkään. Lisäksi oli vielä portilta bussikuljetus koneeseen, ja pääsimme matkaan huomattavan paljon myöhässä. Lento itsessään oli OK, paikkamme olivat hätäuloskäynnin kohdalla ja se tarjosi paljon jalkatilaa. Emme tilanneet tarjoilukärrystä mitään.

Skoude-mopedeja lentoaseman lähettyvillä.

Lentokenttä oli yhtä työmaata.
 
Koneet näyttivät olevan vielä aika_tauluissa.

Matkapäivät on aina yhtä odottelua kippoloissa.

Munchenin kentällä alkoikin sitten jännitys. Luonnollisesti bussikuljetus terminaaliin. Paikkamme olivat keskellä lentokonetta, joten ensimmäinen bussi täyttyi juuri meidän nenän edestä ja meidät ohjattiin kakkosbussiin, ja piti tietysti odotella, että loputkin hiturit tulivat koneesta siihen. Terminaalirakennukseen päästyämme juoksimme passintarkastukseen. Joku pöljä äijä alkoi etsimään passiaan laukkunsa syövereistä siinä vaiheessa kun se piti esittää lukijaan. Etuilimme pöljäkkeen röyhkeästi hänen vastustuksistaan huolimatta. Sitten junalla toiseen terminaaliin, taas juoksua läpi terminaalin ja siitä vessaan. Sen jälkeen lähtöportille, jossa olikin boardaus jo käynnissä, mutta ehtisimme kuitenkin vaikka vähän stressasi ja hiostutti.

Ehdittiinpäs!

We're on fire!
 
Paikkamme olivat koneen takaosassa. Takanamme istui kolme suomenruotsalaista jätkää jotka puhuivat taukoamatta kovaan ääneen minkä yskimisiltään pystyivät. Taisivat puhua pitkälti jopa päällekkäin. Oli sietämätöntä kuunnella sitä "pamlausta". Koneen peräpää oli lämmitetty +30 asteiseksi, ja erittäin karsea haju leijaili ympärillä koko ajan. Tilasimme sipsejä ja spritzerolit; ensimmäinen lentoemäntä ei saanut puteleita auki ja toinen kaatoi ne käytäväpaikalla olleen naisen syliin. Lukemattomien "de va de ju också liksom"- mölinöiden, kymmenien pierujen ja yskänkohtausten jälkeen saavuimme talviselle ja lumiselle Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 23.15. Ulospääsy koneesta kesti ikuisuuden. Kävimme vielä Alepassa hakemassa iltapalaa, ja sitten erkanimme omille teillemme.
 
Lentomatkan eväät.


* * * *

Arvio: 3/5. Ei nähtävyyksiä, ei kauheasti tekemistä, harmaat talot, säät todella kurjat, hankalat matkat, rahanvaihdon haasteet, sairastelevat ihmiset ja Venäjän propagandan aivopesemä maa oli sitä, mitä oletettiinkin olevan luvassa, ja sitä myös saatiin. Ei tarvitse vähän aikaan tänne palata.

sunnuntai 18. joulukuuta 2022

764# Belgrad, 3

 19.11.2022, Saturday, +10, Wet, Belgrade, Serbia


Varttia vaille kahdeksan heräsin, sitten suihkun kautta aamiaiselle. Ostimme sen jälleen respasta, mutta tällä kertaa vastaanotossa oli mies, joka laittoi aamiaiset huoneen piikkiin. Itse aamiainen oli sama kuin edellisenä aamuna, alkoi kyllästyttämään jo nyt. Sitten pieni lepohetki huoneessa.

Päivän suunnitelmissa oli käydä tarkistamassa Belgradin toinen nähtävyyksistä, Nikola Teslan museo. Sinne olikin hotellilta melkein parin kilometrin matka. Vielä ei onneksi kuitenkaan satanut, vaikka sellaista oli tällekin päivälle luvattu. Museo ei ollut ulkoisesti yhtään museon näköinen. Olimme ajoittaneet vahingossa tulomme kuitenkin hyvin, sillä lipunmyynti alotettaisiin 10 minuutin päästä. Jonottaa piti ulkona, hieman siinä oli jo jonoa ehtinyt kertyä. Museossa oli pakko osallistua opastetulle kierrokselle; niitä oli tunnin välein, mutta osa kierroksista oli serbiaksi ja osa englanniksi. Meillä kävi aika hyvä honkkeli, sillä englannin kielinen kierros oli vuorossa seuraavaksi. Kannattaa siis tsekata netistä etukäteen, jos haluaa varman päälle pelata. Pääsymaksu oli 800 dinaaria / aikuinen.

Uusi aamu Belgradissa.
 
Nikola Teslan museon sisäänkäynti.

Aluksi meidät ängettiin pieneen auditorion tapaiseen tilaan, jossa katsottiin pieni historiikkifilmi Teslan elämästä ja keksinnöistä. Se oli ihan mielenkiintoinen pläjäys, vaikken sähköstä tai fysiikasta yleensä paljoa ymmärrä. Videon jälkeen meille esiteltiin sitten Teslan kummallisia keksintöjä; istuimme takarivissä emmekä nähneet ihmisten selkien takaa mitä tapahtui. Sen jälkeen liikuimme pienessä museotilassa; näyttävin oli laite, josta tuli aivan helvetillinen ääni, mutta se tarjosi käytännössä langattoman sähkövirran, ja sytytti valot yleisön käsiin annettuihin loisteputkilamppuihin. Sydämentahdistimen kanssa varustetut henkilöt joutuivat tässä vaiheessa poistumaan. Muuten tila oli pieni, ja kun ei asialle ollut vihkiytynyt (vaikka samassa yrityksessä Teslan kanssa olenkin, toim. huom.) niin ei siitä oikein paljon irti saanut. Teslan tuhkauurna oli paikalla myös. Hetken aikaa sai ihmetellä keksintöjä ilman opastusta. Museokauppa oli pieni, huono ja kallis (vaikka AT sieltä kynän ostikin). Arvosana museosta 2/5.

Auditorion tunnelmaa.

Fysiikasta L?

Teslan keksintöjä.

Lisää keksintöjä.

Opas demoamassa Teslan ihmeitä.

Teslan uurna.

Puvusta herrasmies tunnetaan.

Olimme pienen lepotauon tarpeessa, ja poikkesimme oluelle baariin, jossa oli sopivan rauhallista, mutta ikävä vesipiipun haju. Kävelimme sen jälkeen katsomaan Saint Savan kirkon; se muistutti pitkälti Sofiassa olevaa Aleksanteri Nevskin katedraalia. Sisälle emme kuitenkaan päässeet, emme tosin edes yrittäneet. Kävelimme kiertoreittejä pitkin takaisin hotellille, ja matkaa siinä tulikin taivallettua melkoisesti. Kaupasta haimme vielä lisätarvikkeita hotellille. AT etsi tupakkikauppaa, josta olisi saanut erikoissauhuja, mutta tämä epäonnistui. Lounaaksi sipsejä.

Kaupunkinäkymää.

Ilmastoitu talo.

Patsastelua.

Lisää patsastelua.

Kippola.

Saint Savan kirkko.

Saint Savan kirkko muistutti Sofian vastaavaa.

Isoja katumainoksia.

Valtioneuvoston kanslia.

Kaupungintalo.

Illemmalla uudelleen kylille. Ensiksi menimme edellisillan kippolaan Flamingoon kyselemään, josko AT:n sateenvarjo olisi siellä, mutta eipä tuo ollut. Satoi vettä, mutta onneksi sateenvarjokauppiaita oli liikenteessä, ja AT sai jonkunlaisen suojan hankittua itselleen 600 dinaarilla. Sitten menimme Kralja Petra-kadulla olevaan Manufaktura-nimiseen ravintolaan syömään; olimme spotanneet sen aiemmin, ja ajattelimme jos sieltä saisi jotain paikallista murkinaa. Sitäkin oli tarjolla ja paljon muuta. Itse otin gulashin; piti tulla riisillä, mutta tuli ranskalaisilla. Muutan ruoka oli ihan hyvää, mutta ärsytti kun vieressä poltettiin röökiä kuin viimeistä päivää, tulee huono olo sellaisesta. Toisella puolen oli venäläisseurue, jonka miespuolisen jäsenen olisi luullut pyörivän Z-porukoissa Ukrainassa sekä ärsyttävä mummeli joka koko ajan sätti ruokaansa ja haukkui tarjoilijaa, ja lopulta palautti ruuan syömättä sitä lainkaan.

Belgradin syysillat olivat synkkiä.

Gulassi.

Sää jatkui masentavana ja vaatteemme ja kenkämme olivat märät, joten emme oikein keksineet muutakaan kuin palata hotellille jatkamaan iltaa. Lähikaupan kautta, totta kai!


Kahden litran talouskalja.

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

763# Belgrad, 2

 18.11.2022, Friday, +11, Wet, Belgrade, Serbia


Nukutti ihmeen hyvin vaikka oli tullut otettua kaljaa, vieras paikka yms. Liikenne oli yllättävän runsasta yölläkin, mutta ei siitäkään ollut yöunien pilaajaksi. Aamusuihkun jälkeen klo 8.30 menimme respaan hankkimaan aamiaisvoucherit samalta koronamuijalta mikä oli ottanut meidät edellisenä päivänä vastaan. Maksoi 5€ / naama.

Aamu valkeni harmaana.

Aamiaisserviisin naiset yskivät myös kovasti, sekä siivooja. Ilmeisesti heillä kiersi täällä jonkunlainen tauti. Aamiainen oli pahahkoa. Se käsitti makkaraa, pienen munakokkelin, leivän, jugurtin, juuston ja metukan. Kaksi viimeistä olivat syömäkelvottomia. Parasta oli kahvi. Arvosana 2/5. Stressaavan kokemuksen jälkeen piti ottaa huoneissa uusiolepiä hetken aikaa. Sään oli ennustettu huononevan; vesisadetta ja lämpöäkin vain 11 astetta.

Aamiainen. Oikein selkäpiitä karmii kun on niin pahaa.

Sade alkoikin lähes heti kun astuimme ulos hotellilta kymmenen jälkeen. Belgradissa ei ollut mitään ihmeellisiä turistinähtävyyksiä, mutta linnake Sava-joen ja Tonavan risteyksessä oli must-see -kohde. Sinne oli hieman toista kilometriä, joskaan emme osanneet aivan suoraan suunnistaa, mutta löysimme perille. Sateinen perjantaiaamupäivä marraskuussa oli karkoittanut kaikki turistit pois. Kesäisin tämä kukkulan päällä oleva linnake tarjosi varmasti mukavat näkymät joen risteysalueelle. Strategisen sijaintinsa vuoksi ensimmäinen linnake oli pykätty tänne jo 300-luvulla eaa kelttien toimesta. Myöhemmin siitä tuli Rooman valtakunnan pohjoinen raja-asema, ja senkin jälkeen täällä on hengaillut monenkirjavaa sakkia bulgaareista ottomaaneihin, frankkeihin ja kommunisteihin. Linnaketta on modattu ja laajennettu moneen otteeseen; ensimmäiset vuosisadat porukka asui linnakkeen muurien sisäpuolella, ennen kuin asutus laajentui enemmälti linnakkeen viereen. Sotilaskäytöstä linnake poistettiin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Hotellikatu Maršala Birjuzova.
 
Vastapäisen talon ovisummerit.
 
Pyhän arkkienkeli Mikaelin katedraali.
 
Kalemegdanin puisto.
 
Sava-joki.

Linnaa ja muurta.

Tonavakin pilkisti.

Jokien yhtymäkohta.

Linnake.

Syksyiset oli tunnelmat.

Kuvasimme linnakkeen näyttävimmällä paikalla olevan Pobednikin patsaan (ottomaanien ja Itävalta-Unkarin voittojen kunniaksi). Näimme muurissa olevan pienen kahvilan, mutta siellä soi rokkimusiikki niin helvetillisellä volyymilla, ettei sinne huvittanut jäädä. Pari myymälää osui matkan varralle; toinen myi vanhoja karttoja (koska olimme ainoat asiakkaat, myyjä innostui esittelemään tuotteitaan meille ja sellainenhan on kovin kiusallista "kuhan-tässä-kattelen-vaan"-suomalaiselle... erääseen hyllyväliin oli laitettu muista tuotteista ja teemasta poiketen kisse, onneksi kysyin myyjältä onko tämä oikea :D, ja juu olihan se vaikka ei yhtään liikkunut ennen kuin uskaltauduin hieman paijaamaan), toinen myi turistikamaa, mutta tunnelma sielläkin oli niin kiusallinen, että poistuimme nopeasti. Kapusimme muurin päälle, näimme vanhoja tykkilöitä ja tankkiloita ja muurin päässä jonkunlaisen päärakennuksen joka paljastui sotamuseoksi. Kumpikin meistä halusi päästä vähäksi aikaa pois sateesta, joten pyrimme museoon sisään. Se oli onneksi auki. Ovella oli kaksi vartijaa ja metallinpaljastin, mutta he tuntuivat hälystä huolimatta olevan enemmän huolissaan märistä sateenvarjoista jotka piti jättää eteiseen. Sisäänpääsymaksu oli 350 dinaaria / naama. Museo oli kaksikerroksinen, ja käsitti serbien sotahistoriaa aina ottomaanien kahinoista viimeisimpiin natopommituksiin. Pyssylöitä ja muita tappovälineitä ja sotasopia oli näytteillä jos jonkinlaista. Olimme täälläkin ainoat asiakkaat. Annetaan arvosanaksi 3/5; Jugoslavian hajoamissodasta olisi kaivannut vähän lisää tietoa, mutta ehkäpä häpeilivät sitten asiaa liikaa.

Pobednikin patsas.

Leikkipyssyiltä näytti nämä.

Sotamuseo.

Vanhoja pyssyjä ja uniformuja.

Ei varmaan helppo ampua tuollasella piipulla.

Jestas jos tollaisella muka pystyi lentämään.

Suomineidon päänuppi oli vähän tylpistynyt.

Suomen armeijalla näitä on varmaan vieläkin käytössä.

Yes!

Palasimme takaisin kylille, vettä sateli edelleen ja sää oli synkkä ja kolea. Pohdimme turistikrääsän ostamista; Kneza Mihaila-kävelykadulla oli siellä täällä pieniä matkamuistokiskoja, mutta olipa oikea sisätilaliikekin ja pääsimme taas hetkiseksi pois sateesta sisälle lämmittelemään. Ostimme sormustimen, magneetteja ja postikortteja. Merkkejä ukoilla ei ollut myydä, mutta neuvoivat etsimään viereiseltä kadulta (Zmaj Jovina) kommunistiselta aikakaudelta olevan ruman rakennuksen jossa myytäisiin postimerkkejä ja jonka edustalla olisi postilaatikoita. Se löytyikin helposti ja saimme merkit hankittua. Samalla kadulla oli myös kippoloita; katos näytti sateenkestävältä ja kaasulämmittimet olivat päällä, joten päätimme jäädä siihen oluelle. Tarjoilu pelasi alkuun nopeasti, mutta laskun saaminen oli vaikeaa. Mutta kyllä siinä sen verran tarkeni istuskella. Palasimme sitten hotellille lämmittelemään ja ottamaan pienet päikkärit.

Terassikaljat sateessa ja koleassa.

Säät olivat ruiskut.

Tältä varmaan näyttäisi Belgrad auringonpaisteessa.
 
Hotellilla olutta ja telkkaa, 5/5.

Serbian dinaareja.

Iltapäivän edettyä alkoi hiukomaan. Olimme aamupäivän reissulla nähneet burgerimestan, jota päätimme kokeilla. Se oli BH Burgers Kralja Petra-kadulla. Otsatukkainen naismyyjä sekoili tilauksessa, kävi kysymässä tilaukset uudelleen ja siltikin ne menivät väärin, mutta ruoka oli 5/5. Yksi parhaimmista hampurilaisista mitä olen ikinä syönyt, ja minä olen syönyt niitä paljon.

Sateinen Belgradin ilta.

Olipahan hyvä hampurilaisateria, huh huh. 5/5.

Syönnin jälkeen menimme viereiseen irkkubaariin. Se oli ryöstöhintainen, tuoppi maksoi viitisen euroa (muualla tuopin hinta oli puolet tästä). Koitimme istua alakerran pöytään, mutta myyjä tuli häätämään meidät pois. Hän ei suostunut aluksi edes uskomaan ettemme olleet venäläisiä vaan sitkeästi koitti pamlata meille venäjää. Lopulta vaihtoi englantiin ja pyysi meitä yläkertaan. Sielläkään ei ollut montaa asiakasta, mutta melkein jokaisessa pöydässä luki varattu. Omituista. Lisäksi ympärillä leijaillut röökinsavu hieman häiritsi.

Ai tällaisiakin vessoja on Euroopassa vielä?

Kävimme vielä Flamingo-nimisessä kippolassa, jonne AT unohti aiemmin keväällä Irlannista ostamansa sateenvarjon. Menimme sitten vielä kauppaan tekemään ostoksia, jossa töppäsimme rahojen kanssa. Jotenkin se laskupää ja sadan kertotaulu oli mennyt tässä vaiheessa sekaisin. Kovin myöhään emme jaksaneet perjantai-iltaa kylillä viettää, vaatteet ja kengät olivat läpimärjät. Kuluihan se aika hotellillakin tv:tä katsellessa ja seurustellessa.

Noitabaariin ei uskallettu mennä.

Miksei me oltu Moskva-hotellissa?

Flamingo-baari ukotti sateenvarjon.

Vuvven ilma.