689# Kaakkoiskulmalla

15.8.2020, Saturday, +18, Partly cloudy, Hamina

Mulla oli vielä viikko jäljellä kesälomaa, mutta koronakesä oli uhkaavasti käymässä vähiin. Johonkin se loma piti tuhlata, ja koska ulkomaille ei tartuntatautien vuoksi ollut asiaa, niin Itä-Suomi kutsui jälleen. Olin elätellyt toiveita, että olisi päässyt matkaan jo perjantaina heti töiden jälkeen, mutta Pp:llä oli vielä duunikuviot niin pahasti rästissä, että jouduimme skippaamaan lähdön lauantaiaamulle.

Herätys olikin aikaisin, seitsemän pintaan. Ehdin juuri ja juuri syömään vähän puuroa ja juomaan kaffekupillisen, kun Pp jo tulikin minua noutamaan. Suunnitelmissa oli lähteä ensin Ruokolahden mökille. Tähän asti olemme menneet aina ensin Porvoon moottoritietä, ja sitten kuutostietä Koskenkylän liittymästä Kouvolan, Lappeenrannan ja Imatran ohi Ruokolahdelle. Navigaattori jostain syystä ohjaisi meidät ajamaan Haminan kautta, mutta olemme sivuuttaneet tuon reitin syystä tahi toisesta. Tällä kertaa päätimme muutama kilometri ennen liittymää jatkaa suoraan ja ajaa ohi Kotkan ja tehdä stopin Haminaan.

Kotka lähestymässä.

Yllätykseksemme moottoritie jatkui aina Haminaan asti (jatkuuko pidemmälle?). Oli vasta aamu, eikä ihmisiä ollut kylillä mitenkään poikkeuksellisen paljoa. Torin reunan parkkipaikat olivat täynnä, mutta heti seuraavalta sivukadulta tilaa löytyi. Jalkauduimme. Keli oli vielä vähän pilvinen, mutta lämpimämpää oli luvattu. Kävelimme Kesäpuistoon, kuvasimme sinilevän täyttämän lammen. Kiersimme linnoitusta (Lappeenrannan bastion) mukaillen takaisin torille, ja sitten Fredrikinkatua pitkin Raatihuoneelle, joka oli sijoitettu liikenneympyrään. Muutenkin haminalaiset tuntuivat pitävän liikenneympyröistä, josta lienee tullut sanonta "sekaisin kuin Haminan kaupunki" (?). Syy miksi Pp oli suostunut ylimääräiselle Hamina-kierrokselle oli Jukka Rintalan iltapukunäyttely, joka olisi tänään viimeistä kertaa framilla. Mä olin vähän vastahakoinen, mutta piti kai suostua kun tänne oli kerran tultu. Sinne oli vapaapääsy, turisteja oli yllättävän paljon. Itse taiteilijakin oli paikalla. Pukuja oli näytillä ja maalauksia seinillä, alakerrassa myymälä. Mä olen tosissaan vähän huono tämmöisissä, mutta kuvasin nyt muodon vuoksi jotakin sillä seurauksella, että onnistuin jotenkin aktivoimaan puhelimeni Facetimen (en ikinä tätä ominaisuutta käytä) joka rimpautti pomolleni perinteisen taskupuhelun tähän lauantaiaamuun... sori siitä!

Mitähän täällä tehdään?

Kesäpuisto.

Myllynkivi, jonka läpi Kustaa III kosi Katariina II:sta v.1783.

Tori.

Brittiläinen arkkitehtuuri vetoaa minuun aina.

Mihins laskut pannaan?

Raatihuone liikenneympyrässä.

Raatihuoneelle pääsi ilmaiseksi katsomaan Jukka Rintalan näyttelyä.

Taiteilija itse.

Pukuja.

Kävimme myös Haminan bastionissa, joka oli vähän laajempi kokonaisuus mutta sisäpiha oli vuorattu rumilla armeijan teltoilla ja penkkirivistöillä. Epäilimme niiden olevan Hamina Tattoo-tapahtumaa varten. Muurilta näkyi hienosti myös koko Haminan pesäpallo"stadion".

Bastioni.

Pesiskenttä.

Palasimme autolle ja lähdimme jatkamaan eteäpäin. Valtatie 26 Lappeenrantaan löytyi helpohkosti. Tie oli varsin kapea, ja nopeusrajoitus vaihteli tiuhaan 60 ja 80 km/h:n välillä ja sinne tänne oli ripoteltu myös nopeusvalvontakameroita. Taavetin kohdalla tie yhtyi valtatie kutoseen ja pääsimme kurvailemaan kahdella kaistalla aina Imatralle asti.

Täällä otimme kohteeksi Näträmälän vanhan kaivoksen (kiitoksia vaan Arjalle vinkistä!). Parocin ylläpitämä kaivostoiminta oli lopetettu jo vuonna 1998 vaikka ilmeisesti kaivosalue oli kuulunut heille aina vuoteen 2019, jonka jälkeen kaivostoimintalupaa ei enää udelleen myönnetty. Hehtaarin kokoinen kaivuualue oli täyttynyt turkoosin värisellä vedellä johtuen maaperän mineraaleista.

Paikka oli noin viitisen kilometriä Imatran keskustasta etelään. Jätimme auton Viipurintien ja Jokimäentien risteykseen. Kävelimme ehkä kilometrin verran Raatesuontietä, ohittaen hevoslaitumia kunnes saavuimme aidatulle kaivosalueelle. Nousimme porteista vasemmalle ohittaen metsään unohdetun peräkärryn ja nousimme aidanvierustaa pitkin ylös kalliolle. Parista kohdasta verkkoaitaa oli nostettu sen verran, että meidänlaiset laihat ja notkeat nuoret saivat itsensä limbottua toiselle puolen. Kallio oli pystyjyrkkä, ja alhaalla paistatteli turkoosi vesi. Tuskin tämä olisi pilvisellä säällä näyttänyt yhtä hienolle, mutta nyt kävi tuuri kun aurinkokin paistoi välillä. Mua vähän huimasi niin korkealla, mutta saimme pakolliset kuvat ja selfiet räpsittyä. Paikka vaikutti hieman vaaralliselta, ja siksipä tänne ei näköjään haluttu ulkopuolisia, joten en voi suositella paikkaa muille vierailijoille. Sukelsimme taas aidan toiselle puolen ja palasimme autolle. Olo oli jo varsin metsittynyt ja hiestynyt, ja kuvittelimme punkkien vaeltelemassa vaatteiden alla etsien sitä maukkainta haukkaisukohtaa.

Näträmälän kaivokselle lähtevä tie Jokimäentien suunnasta.

Imatralaista peltomaisemaa.

Hepot limittäytyivät vastakkain, että pääsivät hännillä huiskuttamaan toisten naamat paarmoista.

Käsien näyttäminen kielletty?

Kulkuaukko.

Näträmälä.

Vesi oli kyllä metkan väristä.

Ajoimme Imatran Prismalle, ja poikkesimme ensiksi käsien pesun jälkeen Hesburgeriin. Eipä ollut tullut käytyä pitkään aikaan sielläkään. Sen jälkeen menimme apteekkiin, josta saimme kaiken tarvittavan, ja lisäksi Pp hankki vielä kalliin sinilevätestin mökkiä varten. Kävimme tekemässä ostoksia Prisman puolella (vähän eväitä, mulle myös kalsareita, valkosipulipuristin ja shampoota). Tankkasimme auton, ja ehdimme ajaa liikenneympyrään kunnes muistimme, että brenkku unohtui ja jouduimme palaamaan vielä Alkoon.

Risma.

Mökille päästyämme Pp kävi tekemässä sinilevätestin, jonka mukaan levää ei pitäisi olla (epäilys oli syntynyt viime viikonloppuna, jolloin järvessä oli ollut paksuja leväkukintoja veden pinnalla). Huojentuneena laitoimme sitten saunan tulille. Hiukan silti jännitti kylpeä järvivedessä ja googlailimme sinileväoireita joiden olisi pitänyt ilmaantua 3-5 tunnin kuluessa. Mitään ei kuitenkaan tullut, vaikka uimmekin piirun verran alta kaksikymmentä asteisessa vedessä.

Testi.

Saunan jälkeen joimme lomaskumpat ja vietimme rauhallista lauantai-iltaa hiljaisen luonnon keskellä. Elokuun illat olivat jo pimeitä ja kun ei ollut kuutakaan niin elättelimme toiveita kunnon tähtitaivaan näkymisestä. Kirkkaasta kelistä huolimatta mitään erikoista tähtiloistetta ei ollut. Pp tosin vihjaili vian olevan siinä kun en käyttänyt silmälaseja. Hän sitä vastoin mukamas bongaili sputnikkeja taivaan täydeltä.

Skumppa.

Imatra-kaljaa, joka tehty Savonlinnassa.

688# Kuopio, 2

17.7. - 18.7.2020, +23, Scattered clouds, Kuopio

Aamulla ei tarvinnutkaan pakata kimpsuja ja kampsuja kasaan, sillä tulisimme olemaan vielä toisen yön Kuopiossa. Hotellin aamiaisaikaa oli jatkettu aina klo 10.30 saakka (Zim approves!), me painelimme aamiaiselle yhdeksältä. Se oli toisessa rakennuksessa, mutta sinne pääsi hissillä P-kerrokseen ja sieltä tunnelia pitkin kippolaan. Olimme etukäteen varautuneet kovaan ryysikseen aamiaissalissa - sillä hotelli oli henkilökunnan mukaan aivan täyteen buukattu - ja ryysistä siellä piisasikin. Turvavälit loistivat poissaolollaan ja ihmiset tungeksivat toistensa iholla ja hönkivät niskaan. Kaikenlaista köhää tuntui riittävän. Tietysti yskös on aina käteen (kämmeneen), ei koskaan hihaan. Mä käytin taas koronahanskaa buffet-ottimiin, kuten olen käyttänyt jo helmikuusta saakka. Aamiainen itsessään ihan ok, samanlainen kuin kaikissa muissakin hotelleissa. 

Alikulkutunneli aamiaissaleille.

Lepäsimme klo 10.30 saakka, sai hieman makkottua ja katsottua Pokka pitäätä. Sitten otimme auton ja lähdimme käymään Puijolla. Melkoinen mäki oli noustavana, kunnes pääsimme Puijon tornin juureen. Yläparkkipaikka oli täynnä autoja, mutta alemmas saimme kaaran vielä hienosti. Torni oli avattu kymmeneltä, vielä se ei onneksi ollut ääriään myöten täynnä. Sisäänpääsymaksu oli aikuisilta 7€ (naurettavaa pyytää kymppiä Raatteen tien tornista). Hissimatka kesti jonkun verran. Ylhäältä (torni oli 75m korkea, mäki toiset samanlaiset Kallaveden pinnalta) avautuivat hienot suomalaiset maisemat järvineen ja metsineen. Mäkihyppytornit erottautuivat, jotkut siellä leiskauttelivatkin muovimäestä. Kaupunki näytti naurettavan onnettomalta. Näköalatasanteen alapuolella oli kahvila, emme ottaneet sieltä mitään. Mutta muuten ihan vierailun arvoinen paikka.

Puijo.

75 m korkea torni.

Metsää piisasi.

Kuopio city.

Puijon mäkimonttu.

Ajoimme seuraavaksi Väinölänniemeen, luulimme siellä olevan meille jotain (kahvila), mutta vähänpä tiesimme. Heitimme kiepin Rönössä, oli selvästi hieman paremman väen asuinpaikka. Ajoimme auton hotellille (parkkipaikan menetyksen pelossa piti vähän ennakoida) ja kävimme samalla hotellilla huussissa. Lähdimme sitten satamaan, jossa kävimme terassilla nauttimassa oluet. Odottelimme täällä laivaristeilyn alkamista, joka starttaisi klo 13. Me käytimme Koski-yhtiön tarjontaa. Liput ostettiin pienestä kopista, aikuinen maksoi 18€ ja eläkeläisen lipun sai 15 €:lla. Pituutta risteilyllä oli puolitoista tuntia. Erilaisia variaatioita oli jos jonkinlaista, oli lounasristeilyä ja päivällisristeilyä, mutta tämä oli "tavan" saaristolaiskierros.

Kippo.

Aika paljon väkeä tuli laivamatkalle, turvavälit olivat taas pois. Aurinko paistoi sen verran kuumasti, että pelkäsimme palavamme. Laiva lähti onneksi lopulta, ja aurinko kääntyi paistamaan muuallekin kuin niskaan. Tarjoilua oli laivassa myös, ostimmekin muutamat lonkerot. Vessa oli laivalla myös, mutta jätin tämän testaamatta. Olin vähän pettynyt kun matka ei ollut lenkki, vaan kippo kääntyi takaisin ajettuaan 45 minuuttia. Muuten risteily oli ihan OK, vaikka olenkin ehkä enempi meri-ihmisiä. Pidin kuitenkin ajatuksesta, että teoriassa täältä olisi mahdollista päästä veneellä aina Hesaan saakka. Arvosana 3/5.

Järvikierrokselle.

Kahvinvärinen vesi ja mökkirantoja.

Ei pahemmin keinuttanut.

Venelaituri.

Ökyä.

Sillankorkeus aikamoinen.

Taloja kanaalin varrella.

Kävimme jälleen vessassa hotellissa ja lepäsimme vartin, ennen kuin lähdimme hankkimaan lounasta kyliltä. Suuntasimme tuttuun tapaan torille. Ostimme ulkomaalaistaustaiselta ukolta lörtsyt ja kahvit. Oli ehkä aavistuksen verran paremmat kuin edellisviikon savonlinnalaismumeksien lörtsyt, mutta aika onnetonta tämäkin. Vähän niin kuin lihapiirakka, mutta huonompi. Arvosana 2/5. Käytimme sen jälkeen isää viinakaupassa, ja kävelimme kiertoreittiä takaisin hotellille, jossa sovimme ottavamme kolmen tunnin "vapaa-ajan".

Tuomiokirkko.

Nukuin tunnin verran ja lähdin sitten käymään jäätelöllä kylillä. Juuri jäätelöä odotellessani isä laittoi tekstaria, jos aikaistaisimme illallista kolmella vartilla. Sovimme ruokatreffeistä klo 18.45. Illallispaikaksi valikoitui sama hotellin kippola, jossa olimme käyneet aamiaisella (Frans & Sophie bistro). Valitsin ruuaksi Flank steakin; todella tuhti annos mutta ruoka nyt oli keskinkertaista, arvosana 3/5. Palvelu oli kyllä ystävällistä.

Illallinen.

Sapuskan jälkeen kävin tekemässä itsekseni iltalenkin. Tuomiokirkkoon pääsi sisälle, kävin sielläkin. Ihmisiä oli kylillä jälleen runsahkosti. Kiersin torin, mutta tällä kertaa en kehannut jäädä terassillekaan. Kiersin sieltä vielä satamaan jossa oli vieläkin enemmän väkeä. Sieltä palasin hotellille reilut kolme kävelykilometria rikkaampana. Otin suihkun ja katselin loppuillan telkkaria.

Tuomiokirkko sisältä.

Näkymä kirkon rappusilta Snellmaninpuistoon.

Iltatori.

"Tilaa jo se taksi."

Mainostusta savoksi.

Unta riitti jälleen mukavasti, ja yön jälkeen aamiaiselle suuntasimme klo 9. Ryysistä oli vieläkin enemmän, jouduimme menemään toiseen ravintola-saliin kun eilisessä illallispaikassa ei ollut istumatilaa, joten ruuanhakumatka oli vähän pisempi. Ihmiset olivat täysin holtittomia ja säntäilivät sinne tänne. Jotenkin stressaava tällainen aamiaiskokemus.

Huoneessa lepoa puoli yhteentoista. Sitten pakkasin kamat kasaan, tänään olisi kiertueen viimeinen päivä ja kotimatka edessä. Se olisi pitkä ajomatka (lähes 400 kilometria). Yhdentoista maissa teimme check outin - tai emme oikeastaan tehneet vaan jätimme avainkortit laatikkoon, toivottavasti se riitti kun emme olleet käyttäneet minibaarin tuotteita ja parkkipaikat jne oli jo maksettu etukäteen.

Keli oli aurinkoinen ja mukava, vähän lämmin tietysti kun aurinko paistoi syliin. Faija onneksi suostui ajamaan aina Heinolaan saakka. Juvan ja Mikkelin välillä oli tietöitä kovastikin, kiertotie ja sai körötellä vain viittäkymppiä. Mikkelin (Pitkäjärven) ABC:llä pysähdyimme lounastamaan. Viimeksi täällä käydessämme meni masut sekaisin joten olin vähän varovainen paikan suhteen. Otimme noutopöydän, hyvää se ei ollut mutta tällä kertaa ikäviä sivuvaikutuksia ei tullut.

Heinolassa pysähdyimme Tähtihovin Teboilille. Se vasta räkälä oli. Paikka oli ollut hieno parikymmentä vuotta sitten mutta nyt vessatkin olivat sellaisessa kunnossa, että heikkoja hirvittää ja hirviä heikottaa. Kusta lattialla yms. Muutenkin paikka oli likainen, valikoima onnetonta. Otimme kahveet ja lähdimme sitten jatkamaan matkaa. Viimeinen etappi oli sekin raskas, mutta pääsimme viimein kotio hieman neljän jälkeen, se oli vähän ennakoitua aikaisempaa.

Bensis.

Tähtihovin räkälä.

Heinolan Tähtiniemen silta.

Näkymä Ruotsalaiselle (järvi).

* * * *

Koronakesän vuoksi jouduimme tyytymään Itä-Suomen kiertueeseen. Viikossa tuli kyllä näppärästi kierrettyä ne paikat jotka halusimme nähdä, ajettavaa oli kyllä paljon. Reissu tuntui pidemmältä mitä se olikaan. Ylivoimaisesti onnettomin paikka oli Lappeenranta; en tiedä mikä sitä paikkakuntaa vaivasi mutta nappasi Kajaanilta haltuunsa Suomen surkeimman paikkakunnan tittelin, mikä on melkoinen saavutus kun kesä oli ns. kukkeimmillaan. Joensuu oli kiva. Suomussalmi oli sitä mitä lähdin hakemaan; korpea. Raatteen tie oli kuitenkin käymisen arvoinen paikka ja sitten tykkäsin siitä kylpyläjutusta kun se oli vähän absurdi. Iisalmi oli myöskin kiva, ehkä siksi kun tässä vaiheessa ilmat paranivat ja se rantabaari oli kiva ja kaunistahan siellä oli. Kuopiossa oli ihmeen vilkasta, se oli hämmästys. 

Arvosana reissulle "Suomi-asteikolla" 4/5.

687# Kuopio, 1

16.7.2020, Thursday, +21, Scattered clouds, Kuopio

En nukkunut niin hyvin kuin edellisenä yönä, joskin sänky oli paras tähän astisista, ja bed linensit myös 5/5. Suht pitkät unet kuitenkin. Aamiainen oli vain yhdeksään saakka, joten meidän piti mennä aamiaiselle jo klo 8.15. Tarjoiltiin samassa hulppeassa salissa kuin illallinen, mutta menimme istumaan vähän syrjemmälle kun sen verran oli köhivää porukkaa mukana. Täällä oli myös kertakäyttöhanskoja buffetissa vierailijoille, propsit siitä. Eipä sellaista muut käyttäneetkään kuin minä. Sapuska nyt oli perusaamiaista, joskin plussana oli rapsakkaaksi paistetut pekonit. Mutta RE oli kehunut meille aamiaista, eikä tämä nyt niin hyvä ollut.

Tänään siirtyisimme Kuopioon ja sinne oli vain noin 85 kilometrin ajomatka, joten ei tarvinnut hötkyillä pois lähdön kanssa. Ajan tappamiseksihan tuo oikeastaan meni; ulos ei jaksanut lähteä joten lolleroimme huoneissamme telkkaria katsoen ja pienet uusiounet ottaen. Yhdeltätoista teimme check outin, joka kävikin nopeasti. Saimme vielä hienot ortodoksikuosilla varustetut purkkapaketit muistoksi. 

Golden Domesta saatu purkkapaketti.

Lähdimme ajamaan kohti Kuopiota. Navigaattorin mukaan sinne oli vain 84 kilometriä, joten kurvasimme ensimmäiseksi Lapinlahdelle. Täältä emme löytäneet kuitenkaan mitään, emmekä viitsineet pysähtyä Nesteellekään, joten jatkoimme matkaa. Ajoimme ohi Pöljän kylän ja seuraavaksi poikkesimme Siilinjärvelle. Laitoimme auton parkkiin ja kävimme torilla juomassa kahveet ja ostimme pari litraa herneitä. Sen jälkeen vaihdoimme kuskia ja ajoimme Nesteelle tankkaamaan, ja siitä sitten Kuopioon.

Siilinjärven tori.

Sokos hotelli Puijonsarvi löytyi helposti, sisäänkirjautuminen oli jotenkin hidasta ja kauheasti kysymyksiä ja lippulappujen täyttöä. Otimme autolle parkkipaikan; se piti maksaa vaikka ei ollut takeita siitä, oliko parkkipaikalla tilaa. Aika erikoinen käytäntö. Huoneet löytyivät neljännestä kerroksesta, joskin melko kaukana toisistaan. Huone oli siisti.

Hotellimme Puijonsarven julkisivua.

Päätyhuoneisto, jenkkiovi naapurihuoneeseen.

Näkymät ikkunasta sisäpihan haastavalle parkkipaikalle.

Puoli tuntia levättyämme lähdimme katselemaan kylille meininkiä. Kävelimme ensiksi torille, jossa poikkesimme jälleen torikahvioon, ostimme kolmet "kuumat koirat" jotka ainakin olivat hyviä. Kyytipojaksi vissyä. Kävelimme sitten hieman ympäriinsä lokkeja väistellen, ja palasimme takaisin hotellille päin, mutta jäimme oluelle erään baarin terassille kun oli melko lämmin päivä. Kävimme sen jälkeen hotellihuoneessa vessassa (hotellissa oli täysi kaaos respassa kun iso lauma sisäänkirjautuneita oli tullut samaan aikaan, mukana totta kai ruotsalaisia taas koronoineen). Asiat toimitettuamme menimme vielä tutustumaan satamaan, jossa kävelimme hetken aikaa ja vähän yytsäilimme Kallavesi-risteilyitä, jos vaikka seuraavana päivänä sellaisen toteuttaisi. Menimme terassille vielä juomille; lokit ja naakat kisasivat ruuanjätteistä ja tarjoilijoilla piti kiirusta. Auringossa oli lämmin istua, ja pelkäsin naamani palavan. Palasimme sitten hotellille, minä kävin vielä kaupassa hakemassa nannaa.

Hotellin vieressä oli kissekahvila.

Snellmaninpuisto.

Kuopion tuomiokirkko.

Luonnontieteellinen museo.

Veljmies-patsas.

Tämä olisi ollut jo liian turistia meille.

Kippola.

Terassilla.

Pari tuntia meni lolleroidessa ja makkoomassa ja lähdimme normiaikaan ravintolaan, eli vartin yli seitsemän. Kippolaksi olimme valinneet Isä Camillon osoitteessa Kauppakatu 25-27. Terassi oli ääriään myöten täynnä, mutta oli Suomityyliin vähän holotna niin pyysimme päästä sisälle, ja sinne meidät ohjattiin. Saimme hyvän pöydän. Sisätilatkin täyttyivät asiakkaista melko nopeasti meidän jälkeen. Tarjoilu oli hidasta ja vähän konstikastakin, esimerkiksi menut pyydettiin tsekkaamassa netistä mutta pyytämällä sai kuitenkin laminoidut liuskat luettaviksi. Vaihtoehtoja oli sopivan vähän, joten valinta oli helppoa; itse otin pihvin, isä bouillabaissen ja äetmuor kanan. Ruokia piti odottaa pitkään, mutta sapuska oli hyvää. Perunat pikkasen al denttejä minun makuuni, ja pihvi mennyt ehkä hitusen liian kypsäksi, mutta mureaa se oli silti ja erittäin maukasta. Jotain kertoo sekin, että söin kaikki kasvikset, ja kastike oli loistava (en ole kastikeihmisiä). Annan arvosanaksi 4½/ 5 ja vahvan suosituksen.

Isä Camillo.

Isä Camillo sisältä.

Ruoka oli hyvvee.

Sapuskan jälkeen porukat palasivat hotelliin, minä menin vielä kävelylle kylille. Oli outoa nähdä niin paljon ihmisiä, niin monta eri katua ja kaikenlaista menoa. Torilla kävin juomassa vielä lonkeron Mualiman napa-nimisen kippolan (?) terassilla. Kävelin sitten vielä muutaman kilometrin, palaten sataman kautta kotiin. Mun olisi tehnyt Kingis-jäätelöä kaupasta mieli, mutta vessahätä alkoi olla sitä luokkaa, etten uskaltanut riskeerata. Hyvä niin, koska juutuimme jonkun muijan kanssa hotellin hissiin pieneksi toviksi (no, ovi saatiin auki, mutta hissi kieltäytyi jääräpäisesti liikkumasta mihinkään).

Huoneessa sitten vielä surffailua ja suihkua ennen kuin päivän sai päätöksen.

Kuopion kaupungintalo.

Torilla iltalonkerolla.

Kallavesi.