maanantai 27. syyskuuta 2021

722# Ahvenanmaa, 3

4.8.2021, Wednesday, +20, Clear, Eckerö

 
Heräilin tunnin välein mutta nukuin silti hyvin, nukahdin aina uudelleen nopeasti. Kahdeksan maissa heräsin, ja otin virkistävän suihkun. Vähän ennen yhdeksää menimme aamiaiselle. Pahaksi järkytykseksi paikka oli niin ääriään myöden turvoksissa, ettei edes faija suostunut jäämään sinne, ja päätimme ottaa 20 minuutin aikalisän, ja palasimme huoneisiimme. Odottelimme kotvan ja kokeilimme sitten uudestaan. Vieläkin oli aika paljon väkeä mutta nyt sentään pääsi jo jotain tuotteita valitsemaan ilman tuskallista jonotusta. Yskijää ja aivastelijaa oli tietysti silti. En ymmärrä miksei Park hotelli voi aikatauluttaa / jakaa aamiaisvuoroja niin kuin muissa hotelleissa.

Aamiaisen jälkeen leppäilimme vartin verran ennen kuin lähdimme kohti Eckeröä. Mä otin uimakamatkin mukaan; aamuyöstä oli ollut vain +6 astetta, mutta nyt aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja oli lämmittänyt ilman jo +16 asteiseksi. Fundeerasimme ensin että pitäisikö mennä tankkaamaan autoa, mutta etäisyydet täällä olivat melko pieniä ja meillä oli vielä puoli tankkia bensaa. Lopulta tankkaus jäi pois kuin itsestään, johtuen tosin osittain myös siitä, että pikkupaikkakuntien pikkuiset bensikset vaikuttivat melko häröiltä. Ensiksi pysähdyimme Hammarlandin kirkolle; mistään ei löytynyt osoitetta moiselle rakennukselle, joten ajoimme hieman ohi mutta uukkarilla asia korjaantui. Kirkko oli rakennettu jo 1300-luvun alkupuolella joskin modauksia oli tehty aikojen saatossa, ja se döfäsi homeelle. Saarnastuoli oli vuodelta 1650, ja siellä piti olla myös 1200-luvulta peräisin oleva kastemalja, mutta tuskin bongattavissa oleva keppo oli se. Chantelier oli vähän tyhmästi asennettu niin että se peitti alttaritaulun. Kuten saaristolaismaisemissa muutenkin tämän kesäloman aikana on huomannut, myös täällä oli pienoismalli laivasta. Knoppitietona sellainen pläjäys, että kaksi nuorta saatananpalvojatyttöä olivat koittaneet polttaa kirkon vuonna 2010 polttopulloin, mutta olivat epäonnistuneet. Hautuumaan puoli siisti ja seesteinen, nimet hautakivissä olivat pääosin Mattssoneita ja Erikssonneja. Sankarihaudat luonnollisesti puuttuivat.

Hammarlandin kirkko.

Kirkko sisältä.

Jatkoimme sitten edelleen kohti Eckeröä. Maisemaa oli haukuttu netissä tylsäksi "finnemaisemaksi" jota ei kannata lähteä pyörällä ajamaan, mutta minusta täällä oli ihan kaunistakin. Ajaminenkin oli helppoa. Saavuimme sitten Eckeröön, jossa ensin kävimme taas bongaamassa lokaalikirkon. Se oli aika lailla samanlainen kuin Hammarlandissa. Täällä piti niin ikään olla erikoinen kastemalja, puinen sellainen, jota myös Suomen Graalin maljaksi kutsutaan. Note to self: Jatkossa voisi muistaa tarkistaa nämä asiat ennen nähtävyyden tsekkaamista eikä jälkikäteen :)

Eckerön kirkko.

Kirkko sisältä.

Ajoimme sitten Eckerön posti- ja tullitalolle. Se oli massiivinen laitos; rakennettu 1800-luvun alkupuolella samanlaisella tyylitajulla kuin Valtioneuvoston linna eikä ihme kun oli ollut sama häiskä (Engel) sitä bygaamassa. Silti näin suuri postirakennus näin piskuisella paikkakunnalla oli absurdia. Sisään pääsi ilmaiseksi joten kävimme katsomassa tilat. Eipä siellä nyt mitään ihmeellistä ollut, enemmän meitä kiinnosti pihamaan tallirakennuksessa oleva kahvila josta tilasimme tsufeet + yhden tuliaispullon. Paikalla oli rauhallinen, mukava tunnelma.

Eckerön posti- ja tullitalo.

Sisäpihan puolelta.

Sisällä oli tavallista ei-mitääntä.

Kahvila oli kiva.
 
Juomaa.
 
Ajoimme sitten Käringsundiin, jossa ajoimme auton parkkiin villieläinsafarin parkkipaikalle (itse safari avattiin vasta kahdeltatoista, melkoinen jono olikin jo kertynyt porteille, mutta muuten emme jostain syystä noteraaneet tätä ollenka). Kävelimme katsomassa rantaa, venevajat ja kalastusjutskat olivat kyllä upeita ja toivat juuri sellaisen saaristolaistunnelman mitä olin hakenutkin. Täällä oli myös Pub Gastro Bodegan. Se vaikutti kivalta paikalta + sitä oli kehuttu netissä, mutta oli vielä liian aikaista lounaalle, joten emme poikenneet muuten kuin ottamaan valokuvat paikasta. Sen sijaan poikkesimme metsästys- ja kalastusmuseoon, sisäänpääsymaksu taisi olla aikuisilta 7€ ja eläkeläisiltä 5€. Siellä oli täytettyjä eläimiä ja sitten pyssyjä yms kamaa. Pieni myymälä oli myös, josta ostin pari riistohintaista magneettia tuliaisiksi. Vessaankin täällä pääsi.

Pub Gastro Bodegan.

Paatti kuivalla maalla.

Venetalleja?

Lisää affenanmaalaista merimiljöötä.

Metsästys- ja kalastusmuseo.

Kaikenlaista eläintä.

Peili?

Pyssylöitä.

Toivottavasti ei sentään tällaiseen törmää.

Sitten lähdimme Degersandiin, joka oli Eckerön eteläosassa, sinne oli kymmenen kilometrin ajomatka. Viimeiset kolme kilometriä oli vähän kapeampaa väylää, mutta ei sentään hiekkatietä. Paikka yllätti kyllä lopulta, sillä täällä oli pari kippolaa, vuokramökkejä, camping-alue muutamine asuntoautoineen ja helkkarin hieno uimaranta, ei ihme että sitä oli sanottu Ahvenanmaan hienommaksi rannaksi (ihmettelen vain miksei tätä markkinoida laajemmin tahi tehdä Yyterin tahi Kalajoen kaltaista turistirysää kun puitteet olisivat olemassa). Rannalla oli muutamia ihmisiä, mutta ei uimareita ja siitä jo tiesi veden olevan kylmää. Aurinko kuitenkin paistoi täydeltä terältä, ei tuullut juuri ollenkaan, lämpötila oli varmaan +20 astetta ja kun tänne oli kerran tultu niin pitihän se uimaan mennä. Yleensä jalat tottuvat veden lämpötilaan nopeasti mutta nyt kahlatessani suht matalaa rantaa eteenpäin jalkoja alkoi särkemään kylmyydestä ja lopulta lämpötilamittari ilmoitti veden lämpötilaksi n. 12,8 astetta joten uskottavahan se oli. Ihme juttu sillä kesä oli ollut lämmin ja pitkiä hellejaksoja, mutta ilmeisesti näin aavan meren äärellä se ei pääse koskaan liian lämpimäksi. Uimasuoritukseni laskettiin sekunneissa.

Ranta.

Rantakippola.

Porukat ottivat sillä aikaa kaljan rantakippolassa. Kävin vaihtamassa autossa märät uikkarit pois kuiviin kalsareihin (ihmettelen miksei rannalla voinut olla koppia?) ja menimme sitten syömään "isompaan" kippolaan syömään lounasta. Tarjoilijat olivat ystävällisiä. Faija tilasi tapas-lautasen, me otimme mutsin kanssa spaghetti bologneset. Ruuat olivat kyllä huippuhyviä. Ainoa mikä harmitti kun täällä ei ollut verkkoa ollenkaan, joten ei mikään puhelinaddiktin paikka. Mutta ravintolasta, miljööstä, rannasta ja kaikesta annan täydet 5/5.

Lounasravintolamme tänään.

Sapuska 5/5.

Palasimme sitten autolle ja ajoimme 40 km takaisin Marianhaminaan ja hotelliin. Huoneita ei oltu vielä siivottu mutta oltiin juuri rupeamassa siivoamaan, joten menimme sitten alakerran pubiin kaljalle. Otin Stallhagenin hunajaoluen; ensimmäinen kulaus oli vähän pahahkoa, mutta sen jälkeen makuun tottui ja loppumukillinen meni alas ilman suurempia taisteluita. Sen jälkeen porukat vetäytyivät hotellille ja itse lähdin katsomaan Pommern-laivan. Se oli satamassa, sinne oli noin kilometrin kävelymatka. Matkalla oli joku kirkko jonka kävin tsekkaamassa myös.

Bongaamani kirkko.

Päivän kolmas kirkko sisältä.

Kuvasin Pommernin ja uudemman Birka-laivan satamassa ennen kuin aloin ihmettelemään miten Pommerniin pääsisi sisään. Lopulta huomasin puolirinteessä olevan rakennuksen joka oli ilmeisesti merenkulkumuseo, ja kävin sisältä ostamassa pääsyliput penseähköltä myyjältä. Maksoi 14€ ja ymmärsin, että lipulla pääsisi myös merenkulkumuseoon, mutta ensin kannattaisi mennä katsomaan Pommern, koska viimeinen pääsy oli klo 16 (aukioloajat kesäaikaan olivat klo 10-17). Laivaan päästyäni virkailijat yhyttivät minut udellen mitä kieltä herra mahtaa puhua ja antoivat sitten finne-opasprintin ja -kuulokkeet, ja mietin miten hygienisiä ne mahtoivat olla. Laivassa oli 11 kohtaa, jossa kuulokkeista tuli tarinaa laivamatkasta ja henkilokunnan kommelluksista svensk-aksentilla bamlaten. Suurin osa jutuista meni ohi keskittyessäni valokuvaukseen ja ihmettelyyn. Kansiosa oli ihan fine ja osa majoitustiloistakin vielä mielenkiintoisia, mutta kaksi alempaa kantta aika turhaa. Koitin katsella jotain valoesitystä hetken aikaa, jonka oli ilmeisesti tarkoitus demonstroida myrskyä ja mylväystä, mutta kyllästyin siihenkin melko nopeasti.

Merimuseosta sai comboliput laivaan ja museoon.

Pommern.

Kannella.

Ruori.

Kapun kajuutta.

WC-tiloja.

Skönärien makuusoppeja.

Varastotiloihin oli tehty tilataidenäyttelyitä.

Poistuin laivasta ja päätin mennä vielä tsekkaamaan merenkulkumuseonkin, vaikka minua jo hieman väsytti + puhelimen akku oli aika lailla finito. Mutta kun oli kerran maksettu. Olin vähän eksyksissä, mutta näin kyltin utställning enkä tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta menin sinne silti ja vielä ymmärsin grupieerin hölötyksestä sanan "skanna", jolloin tajusin kaivaa takataskussani yhä tallessa olleen qr-koodillisen pääsylippuni. Museossa ei ollut väkeä juurikaan, joten täällä oli turvallista olla. Tila oli aika iso, ja olihan siellä kaikenlaista laivarekvisiittaa. Kello läheni viittä, joten meni puolittain juoksuksi. Annetaan arvosanaksi Pommern & museo 3/5. Sisään taisi maksaa 14€ joten olihan se himppasen kalliskin.

Ratti merimuseon lattialla.

Miksi näitä keulafiguureita kutsutaan?

Mutta ovat hienoja.

Miina.
 
Liekkö jonninlainen torpedo.

Palasin hotellille ja kävin pesemässä suihkussa koronabaku poijes ja sen jälkeen hieman kirjoittelin koneella. Puoli seitsemältä piti mennä porukoille ja syömään. Mä olin ehdottanut Kvarter 5 -ravintolaa, mutta porukat pitivät sitä hieman liian fiininä ja kalliina, joten menimme sen sijaan Club Marin-nimiseen kippolaan itärannalla. Tarjoilijoilla piisasi ilmeisesti kiirusta joten juttuja sai vähän odotella. Otimme mutsin kanssa fish & chips, ja faija otti lohikeiton, joten aika lailla perussafkoilla mentiin, arvosanat pyörivät 2/5 - 3/5 asteikolla.

Fish & chips.

Paluumatkalla kävin vielä Mathisissa, ja sitten hotellilla blogasin ja katselin vähän telkkaa. Alakerran pubissa oli live-bändi esiintymässä, joten avasin ikkunan ja kuuntelin talon piikkiin vähän svensk trubadur. Se soittikin enemmän kuin tarpeeksi ja bileet tuntuivat jatkuvan vielä kun menin nukkumaan klo 23.

tiistai 21. syyskuuta 2021

721# Ahvenanmaa, 2

 3.8.2021, Tuesday, +16, Partly Cloudy, Godby, Finland

 
Nukuin likemmäs 11 tuntia, kerta kaikkiaan olin ollut aivan kaputt ja unta riitti. Aamiaiselle suuntasimme klo 8.30. Sali oli täynnä ihmisiä, yskintää kuului tosi runsaasti. Vähän kyllä ahdistikin se touhu, mutta minkäs teet. Itse aamiainen oli jonkunlainen, kahvi oli ruotsalaista mutta ihan mukavaa vaihtelua, jugurtti oli annosteltu pikareihin ja sekin oli ihan hyvä. Croissu myös, sämpylässä oli ehkä vähän liikaa sitkoa. Leikkeleet ok. Pekoni oli taas paistettu hotellityyliin lötköksi, joten en ottanut sitä, enkä uskaltanut maistaa puuroakaan.

Puoli tuntia ihmettelyä hotellihuoneessa, ja koitin guuglailla päivän retkiohjelmaa kun se oli jäänyt edellisenä iltana tekemättä. Raapustin muutamat osoitteet paperille. Kastelholman linna lienee yksi Affenanmaan päänähtävyyksistä ja linna-fanina minua kiinnostaa sellainen, joten otimme esimmäiseksi kohteeksi sen. Sinne oli ajettavaa 23 km. Vähän jännitti aluksi ajella taas tuntemattomia teitä "vieraassa" maassa, mutta onneksi pian huomasi ettei mitään kummallista koettelemusta ollut tarjolla ja ajelu oli aika mukavaa. Jostain yhteydestä oli jäänyt mieleen Uffe på Berget-niminen maisemakahvila Godbyssä, joten koitimme pyrkiä aluksi sinne. Se tuli niin yllättäen vastaan, että ajoin aluksi ohi ja meidän piti käydä tekemässä uukkari, mutta kannatti. Maisemapaikka vuoren huipulla josta avautui nätit maisemat ja mukava kahvila ja kaiken lisäksi näkötorni (rappuja taisi olla 105) josta näkyi ehkä vielä paremmin miljööt. Olin ainoa joka meni torniin. Kahvilassa oli muutamia pariskuntia ja sitten suurempi ihmiskokonaisuus inkkareita tms. Faijalla on vähän vaikea kävellä epätasaisilla alustoilla, ja kun kahvilaan johtava "tie" koostui kallioaskelmista yms, niin tietysti ei mikään kompurajalkaisten paikka, mutta itse luikautan arvosanaksi puhtaan 5/5. Ainoa mikä harmitti, niin olin onnistunut hävittämään käsidesini jonnekin, sitä ei löytynyt pettymyksekseni edes autosta eikä edes hotellihuoneesta.

Uffe på Berget entrance.

Kaffela.

Ja hienoa maisemaa.

Hieman mertakin näkyi.

Näköalatorni oli pakko testata.

Arboretum.

Luontopolku jäi väliin.

Jatkoimme sitten vielä viitisen kilometriä eteäpäin kunnes näimme kyltit Kastelholm's slottiin. Navigaattori uneksi jostain eikä oikein tuntunut muutenkaan olevan kartalla. Paikka avattiin kymmeneltä, mutta nyt jo lähin parkkis oli ajettu täyteen ja autot olivat parkkeerattu varsin villillä tyylillä. Jatkoimme tietä pienen matkaa eteen päin ja siellä oli onneksi isompi nurmikenttä lisäparkkiksena, jonne auton sai mahtumaan hyvin.

Auton jätimme brenkkutehtaan parkkikselle.

Miss Määki.

Sisään maksoi (elokuussa 2021) aikuisilta 8 € ja eläkeläisiltä 5 €. En tiedä montako eläkeläistä paikassa vierailee kun myyjä meni siitä niin hämilleen, ja kesti pitkään ennen kuin sai laskettua oikean loppusumman / printattua oikean lipun. Samalla lipulla pääsi myös mäen päällä olevaan vankilamuseoon. Tsekkasimme itse linnan ensimmäiseksi. Ei taaskaan mikään huonokoipisten / lastenrattaiden / korkkareiden kanssa valloitettava paikka, mutta muuten aika hieno linnaksi ja mielenkiintoinenkin ja varsin hyvin säilynyt (kontra Bomarsundin linnakkeeseen). Sitä oli alettu rakentamaan jo 1300-luvun loppupuolella, ja päivitetty sitten aikanaan aina 1630-luvulle saakka. Vieressä oli pieni kukkula jossa oli vankimuseo + aittoja ja juhannussalko + Åland distillery, jossa poikkesimme juomille. Vaikka tällä kertaa en kuskin roolissa olutta ottanutkaan, on se aina edellytyksenä sille että nähtävyydestä voi antaa täydet pisteet. Sellaiset oli luvassa tälläkin kertaa, joten annan tälle 5/5.

Kastelholman linna.

Korkeat fasadit.

Sisätilat vaatisivat pientä pintaremonttia.

Eri kerroksia.

Luovia ratkaisuja.

Huipulla.

Ahvenanmaalainen sotilas oli pelkkää pahvia.

Nykyajan maalaismaisemaa.

Aittaa ja riihtä.

Vankila.

1800-luvun vankilan sänky näytti pehmikkeiseltä.

Omituisen näköisiä ponupannuja.

Tällä kertaa oli tyytyminen limpsaan.

Jatkoimme sitten Sundsvägeniä pitkin kohti Vardötä, ja kävimme tsekkaamassa Bomarsundin linnakkeen. Se oli pelkkää hajanaista kivikasaa tuulessa, mutta sen tiesimme jo etukäteen. Propsit kuitenkin aikalaisille rakentajille, että olivat saaneet moisen suuruudenhullun rakennuksen vietyä edes puolilleen läpi; rakennustyöt aloitettiin 1800-luvun alussa, mutta linnake jäi kesken v. 1854 jolloin alkoi se kauhia Oolannin sota jonka seurauksena linnake räjäytettiin romuksi. Alueella oli myös kioski (emme käyneet) sekä jonkunlainen baari / kahvila, josta mietimme lounasta, mutta emme sitten saaneet sitä hankituksi kun ei paikka oikein saanut meitä vakuuttuneeksi.

Havainnelma Bomarsundin linnakkeesta.

Eipä ollut kauheasti jäljellä entisestä loistosta.

Ei jatkoon.

Ajoimme Sundsvägeniä pitkin aina Prästön lossirantaan saakka, jossa teimme uukkarit, emme nähneet syytä jatkaa enää pidemmällekään. Laitoimme navigaattoriin suuntimeksi Stallhagenin panimon, joka sijaitsi Godbyssä, joten palasimme samaa reittiä takaisin reilut toistakymmentä kilometriä. Panimo oli kakkostieltä hieman sivuun, ja parkkipaikka kuhisi autoja. Paikka ei ollut suuri; kuvasimme ympäristön ja menimme sitten ukon kanssa jonottelemaan sisätiloihin, siellä saikin jonotella pitkään koronalingossa ennen kuin tuli meidän vuoro tilata. Melkoinen linko se olikin eikä yhdelläkään työntekijällä ollut maskia. Faija tilasi "Dagens brickan" jossa oli neljä erilaista desinvetoista olutta ja mulle vadelmalimsan. Joimme ne terassilla, jossa ampiaiset olivat tuttuun tapaan kiinnostuneita juomastani, välillä pullon suulla käppäili kolmekin raitapaitaa imailemassa teollista nektariinia. Muuten Stallhagenin olut ei ollut tehnyt minuun suurta vaikutusta joten jätimme kauppapuolen tällä kertaa väliin. Olimme katselleet lounastakin täällä (vaihtoehtoja taisi olla pari) mutta skippasimme sen ja palasimme takaisin Maarianhaminaan.

Tervetuloa Stallhagenin panimolle.

Mainosmini.

Koura.

Vanha jakeluauto.

Tilataidetta riitti.

Panimokippolan sisätiloja.

Minulle ja amppareille maistui limpsa.

Päästyämme takaisin hotelliin lepäilimme hetken ennen kuin lähdimme myöhäiselle lounaalle. Sellainen löytyi Torggatanilla olevasta Me Gusta-snägäristä (sellainen vanhan ajan citikka-paku). Hamppisten hinta pyöri 8,90 - 9,90€. Ainakin minun hampurilainen oli aivan järjettömän hyvä, ehdottomasti annan arvosanaksi 5/5. Mutsi ei välittänyt omastaan kun oli liian suolainen ja faija taas ei tykännyt pulled porkista (miksi sitten tilasi sellaisen, ja fattar ikke?). Kävelimme hetken Torggatania, tuuli vähän kylmästi. Poikkesimme rantaan ja menimme Sjökvarteret (Merikortteli) alueelle katsomaan mitä heillä oli tarjottavana. Museo taisi olla jo tältä päivää kiinni, mutta kävimme eräässä turistimyymälässä, josta sain ostettua postikortit (ja mielestäni tilasin hienosti myös postimerkit ruotsiksi mutta myyjä katsoi viisaammaksi vaihtaa suomeksi :( ). Pub Niskaan poikkesimme ja tilasimme kaljat ja mutsille lonkeron kun hän ei kuulemma ole "hiivaveden" ystävä. Viereiseen pöytään tuli heti juntilta vaikuttava pariskunta joista molemmat yskivät ja ukkeli aivastelikin tosi runsaasti, ärsytti ihan sellainen. Samalla sain postikortit täytettyä, jotka laitoin paluumatkalla Torggatanilla aiemmin bongaamaani postilaatikkoon. Porukat painelivat sitten hotellille ja minä menin Mathis-kauppaan. Yritin etsiä täältä käsidesiä, mutten onnistunut löytämään kuin jotain ihoallergikolle sopivaa vaahtoa, piskuinen puteli olisi maksanut 10,95€, joten jätin ostamatta. Ostin vähän ostbågar, pari juomaa ja Fisherman friendsejä jotta kehtasin poistua kaupasta. Sitten palasin hotellille minäkin.

Me gusta-snägäri Torggatanilla.

Tilaaminen oli helppoa.

Kynnys ei ollut ns. persjalkaisille.

Velosipedi lienee nähnyt parempiakin päiviä.

Muskelbååtti.

Vanhempaa paattia.

Merikorttelin tunnusmajakka. Miten mahtaa toimia...

Merikorttelin museo ei ollut auki kuin muutaman tunnin päivässä.

Pub Niska.

Pubin sisätilat.

Kirjastokin.

Vanhoja pulloja.

Vakkarikauppani Mathis Hallen.

Aika meni blogatessa ja surffatessa. Varttia vaille seitsemän menin kysymään porukoilta olisiko halukkaita illalliselle. Pienen arvuuttelun jälkeen päätimme lähteä itärannalle. Ensiksi epäilimme mahtaisimmeko joutua tyytymään Teboiliin, mutta alueelta paljastui muutama ok-tason ravintola, josta valitsimme murkinapaikaksi F.P. von Knorring-nimisen ravintolalaivan. Paikka olikin aika viihtyisä, istuskelimme sisällä. Tarjoilijat olivat vähän tiukkiksia mutta tunnelma ravintolassa oli hyvä ja ruoka myös. Myöhäisen lounaan vuoksi olisin halunnut ehkä kalaa, mutta kun porukat tilasivat sitä niin minun piti tilata sitten härkää. Ei ollut huono sekään. En ole normaalisti mikään kastikkeiden ystävä, mutta tässä annoksessa parasta oli kastike. Arvosana 4/5.

Leijuvia venhoja.

Julius Sundblom tässä päivää.

Joku leikkinyt Venetsiaa täällä.

Ravintolalaiva F.P. von Knorring.

Terassikin oli.

Ravintolasali.

Itse ruoka.

Palasimme hotellille, tosin minä kävin vielä kaupassa. Harmitti kun telkkarista ei näkynyt Liv-kanavaa (olen seurannut tiistaisin Orange is a new black- sarjaa), paljolti näkyi Ruotsin puolen tv-kanavia. Illan otin taas iisisti, aika pitkä päivä oli loppujen lopuksi mutta mukava sellainen; asiat tuntuivat onnistuvan hyvin. Kerrankin niin. Nukkumaan vähän ennen yhtätoista.