maanantai 27. tammikuuta 2020

670# Risteilemässä, 2

24.1.2020 - 26.1.2020, +4, Clear, Stockholm, Sweden

Yleensä suunnittelemme Pp:n kanssa kaiken niin huolella, mutta tällä kertaa viikonloppuristeily Tukholmaan tuli hoidettua aika lailla ex tempore -meiningillä muutaman päivän varoajalla. Toki sen verran monta risteilyä oli takana, ettei sen kummempaa miettimistä tarvinnut. Matkatavaraakin oli sangen vähän. Ainoa hankaluus oli livistää duunista vähän aikaisemmin, semminkin kun työkaverini oli lomilla ja töitä reippaanlaisesti. Ratikka toimi kerrankin moitteettomasti ja pääsin Viking Linen terminaaliin kävelemällä vauhdikkaasti pari viimeistä kilometriä. Pp siellä oli minua jo ehtinyt tovin odotellakin.

Kävellen kohti Skattaa.
Viking Linen terminaali.

Saimme tehtyä check inin nopeasti. Ajokortti riitti henkkareiksi. Samalla saimme ohjeistusta etukäteen ostamaamme aamiais- ja illallisbuffaan. Varoimme menemästä valokuvattavaksi ja siirryimme risteilyalukseen. Hyttimme olivat viidennessä kerroksessa; ikkunahytti kuten aina, se on ihan must. Muuten se oli ihan samanlainen kuin yleensä, semmoinen pinttynyt ja tuttu tunkkainen hajukin oli pysynyt samana.

Mariella.
Hytti med ikkuna.
Mariannet oli päivitetty Daimeihin.

Heitimme kamat hyttiin jossa hetken ihmettelimme ennen kuin lähdimme baariin. Katsoimme laivan erkaantumista satamasta. Ilta oli tällä välin jo pimentynyt, ja kun Viikkari sai laivansa käännettyä niin kaupungin valotkin hävisivät nopeahkosti. Kustaanmiekan sivuamisen sentään vielä näimme, ennen kuin säkkipimeys valtasi maiseman. Kauhistelimme ryppyisiä ikkunaverhoja ja varsin koleaa sisälämpötilaa. Ihmisiä nyt ei hirveästi ollut, vaikka yökerho myöhemmässä vaiheessa puolittaisesti täyttyikin kun show alkoi. Kävimme välillä syömässä Ocean Grill-ravintolassa, ja ensimmäistä kertaa tännekään ei tarvinnut jonottaa vaan meidät ohjattiin pöytään heti. Tilasimme skumpat alkuun. Ruuaksi otimme molemmat piffit mediumina, juomaksi Pp:lle rosé-viiniä ja minulle Marienstad-olut. Jälkkäriksi vielä kaffet. Pihvit oli paistettu kypsiksi, joten siitä tuli kyllä miinusta, vaikka maku nyt oli kohtalainen. Marienstad on edelleen paras olut mitä maa päällään kaataa. Palvelu oli ok, hinta 90€. Arvosanaksi voin antaa 3/5.

Lähtö.
Olisi sitä kippolaan mahtunut enemmänkin porukkaa.
Käytävän lamppu.
Näin tyhjänä en ollut aiemmin tätä ravintolaa nähnyt.
Pippuripihvi á la Ocean Grill.

Poikkesimme sitten ihmettelemässä kaupan tarjontaa ja haistelemassa loputtomasti hajuvesiä Pp:n mieliksi. Minusta ne haisee kaikki samalle. Emme ostaneet vielä mitään mutta saimme mieliimme hajatelmia tulevista ostoslistoistamme. Sen jälkeen siirryimme kippolaan istuskelemaan iltaa.

Aamulla heräilimme auringonnousuun Tukholman saaristossa. Niitä olisi joskus kiva päästä kiertelemään, aika hienon näköisiä saaria ja huviloita. Lumi/jäätalvesta ei täälläkään ollut tietoakaan, vaikka elettiin jo tammikuun loppua. Kyyti oli melko tasaista, mutta kyllähän laiva piti aikamoista räminää, joka välillä alkoi ja loppui kuin vaihtoi sängyssä asentoa. Meillä oli meriaamiainen buukattuna (hintaan 11€ / naama, se on aika edukas), joten makkoomaankaan ei voinut jäädä mitenkään holtittoman pitkään. Mä olen aika huono syömään aamuisin, mutta näillä risteilyillä se on pakollista, sillä etukäteen jo tiesimme päivän kävelyistä tulevan pitkän, ja että saisimme ruokaa seuraavan kerran vasta laivaan palattuamme. Meriaamiainen oli mielestämme huonontunut aikaisemmasta, mutta sai siellä vatsansa täytettyä pinaattipiirakalla, karjiksilla, lihapullilla ja nakeilla. Kaffetta, ja pari lasia mehua sekä vettä kyytipojaksi. Ikkunapöytää emme onnistuneet saamaan, ja vähän ärsytti kovaääninen poikakaksikko muutaman pöydän päästä, jonka keskustelua opiskelun järkevyydestä jouduimme pakotettuina kuuntelemaan.

Aamu valkeni Tukholman saaristossa.
Aamiaista.

Tukholmassa oli niin ikään aurinkoinen keli, mutta yöllä oli ollut pakkasta, sillä kadut olivat kuurassa ja paikoitellen petollisen liukkaita. Aurinko sai lämmitettyä kelit plussan puolelle, ja ilma oli ihan siedettävä tammikuuksi. Kävelimme Slussenille ja ihmettelimme tietyömaata joka ei näyttänyt valmistuvan tai edes edistyvän koskaan, vaikka nyttenkin siellä oli ukkoja töissä lauantaista huolimatta. Slussenin yläpuolella oleva Gondolen-näköalasilta viritti meissä tutun keskusteluaiheen; "tuonnekin olisi joskus kiva päästä". Jatkoimme vanhaankaupunkiin, jossa puolet turisteista tuntui olevan Suomesta. Kävimme tsekkaamassa Storkyrkanin sisältä, sekä Pp:n mieliksi kuninkaalis-matkamuistomyymälän (emme löytäneet mitään ostettavaa).

Stokis.
Saksalainen sotalaivakin oli käymässä.
Kaupungin silhuetti.
Slussen.
Vanhakaupunki.
Sata kertaa kuvattu kuja.
Storkyrkan sisältä.
Vanhastakaupungista löytyi hiljaisiakin raitteja.

Jatkoimme sitten Drottninggatanille, jonka kaupat sivuutimme vielä toistaiseksi. Kävimme ihmettelemässä Centralbadetin pientä sisäpihaa, jossa pieni vesiallas karppeineen ja ihmettelimme eikö moinen pikkulätäkkö jäädy kovilla pakkasilla umpijäähän. Kävelimme edelleen Drottninggatanin päähän, sivuutimme Observatorielundenin ja saavuimme Odengatanille. Poikkesimme Tukholman pääkirjastoon. Se oli sisältä aika hieno pytinki, ympyränmallinen. Sitä oli moni muukin turisti ihmettelemässä. Käännyimme Sveavägenille ja palasimme sitten takaisin Drottninggatanille ja painelimme Åhlénsille. Etsiskelimme erästä tietynväristä kannua Pp:n äidille, mutta tietysti juuri se väri puuttui. Menimme sen jälkeen cappuccinoille tavaratalon kahvilaan. Tilauksen tekeminen on siellä aina kovin stressaavaa, mutta Pp hoiti asiat mallikkaasti. Otin vielä San Pellegrinon oheen kun niin janotti.

Drottninggatan.
Kiva peräkärri.
Taidetta.
Centralbadenin sisäpiha.
Taidetta.
Kirjasto.
Kirjaston hana.
Kurkun kostuketta.

Istuskelimme tovin ja surffasimme Åhlénsin tarjoamassa netissä. Voimien palauduttua menimme pohjakerroksen Hemköpiin tekemään elintarvikeostoksia. Minäkin sain sieltä tällä kertaa pari sipsipussia kotiin viemisiksi + retrohtavan putelin suihkusaippuaa. Samassa kompleksissa on System Bolaget jossa olemme usein vierailleet, mutta tällä kertaa jätimme sen väliin.

Hemköpingin automaattikassassa joutuu aina säätämään.

Kävelimme vanhankaupungin läpi Slussenille. Koska aikaa laivan lähtöön olisi vielä ja ilmakin oli niin otollinen, niin päätimme kiertää Södermalmin kautta. Katarinavägeniltä lähti nousemaan Harald Lingbergin portaat ylös Klevgrändille. Täältä lähti silta Gondolenille, josta aiemmin olimme haaveilleet. Odotimme kohtaavamme täällä jonkun grupieerin joka penäisi pientä maksua, mutta mitä vielä; sillalle sai mennä eikä se ainakaan näin talviaikaan tarjonnut muuta kuin hienot näkymät kaupunkiin (kesällä täällä saattaisi olla jonkinlainen baari, nyt luukut olivat kiinni eikä niistä voinut päätellä käyttötarkoitusta).

Silta Gondolenille.
Slussenin työmaa.
Stokista.
Näkymä Gondoleniltä sataman suuntaan.

Tarpeeksi kuvia räpsittyämme palasimme huojuvalta sillalta vakaalle maalle. Lampsimme Södermalmilla ja näimme kukkivia kirsikkapuita Folkungagatanilla. Yleensä nämä kukkivat näillä leveyspiireillä vasta huhtikuussa, mutta lempeän talven ansiosta puut olivat väkertäneet näkyville muutamat epävarmat kukinnot. Saavuimme lopulta takaisin Viking Linen terminaaliin. Henkkarit ja liput kysyttiin, mutta ei sentään tarvinnut mennä repun kanssa turvatarkastukseen. Menimme hyttiimme ja sen verran oli 12,3 kilometrin taival käynyt väsyttämään, että oikasin itseni petiin.

Puhelinkiska.
Mielenkiintoinen lukitustapa.
Muraali.
Taidetta.
Katariinan kirkko taustalla.
Kirsikat jo kukersivat.
Stokiksen terminaali.

Tunnin päikkäreiden jälkeen olinkin kuin uusi mies. Suihku piti tietysti testata, ennen kuin menimme illallisbuffaan klo 17. Saimme kahden hengen pöydän, ei ollut pelkoa vieruskavereista. Venäläisnaisten kopla istuskeli lähellämme mutta eivät onneksi metelöineet liiaksi. Sen verran heikotti jo syömättömyys, että oli pakko hakea ensin pikaisesti alkupalat ennen kuin pystyi keskittymään tarkemmin, mitä seisovassa pöydässä oli edes tarjolla. Vähän mätön puolelle buffahomma meni, eikä laatu ollut kaksista. Parasta oli perunagratiini, mutta käsittämätöntä miten lihapullistakin oli saatu niin pahoja ettei niitä tehnyt mieli syödä. Tämä oli huonontunut melkoisesti, eikä arvosanaksi voi antaa enempää kuin 2/5.

Illallisbuffan antimia.

Ilta kului taas yökerhossa istuskellessa katsomassa samaa orkesteria kuin edellisenäkin iltana. Joku neljän hengen jousikvartetti esiintyi välitauolla. Peleissä ei ollut onnea yhtään. Kävimme toki kaupassakin tekemässä ostokset; mukaan tarttui laatikollinen Mariestad -olutta, vodkaa ja jaloviinaa ja tietysti nannaa.

Kauppa.
Ja sitten kippolaan.
Irish coffeet.

Aamulla Pp:n kello herätti kahdeksalta. Oli nukuttanut vähän paremmin kuin edellisenä iltana. Olisi vielä väsyttänyt, kun ulkonakin oli harmaa ja sateinen keli. Kävimme aamiaisella kahvilassa; Pp otti puuron, itse tyydyin kahviin ja juustosämpylään, jota sain syötyä yllättävän paljon.

Aamu talviselle merellä.
Aamiaista taas.
Nimensä veroinen Harmaja.

Teimme vielä pienen kierroksen kaupassa, joskin emme ostaneet enää mitään. Muuten aika kului odotellessa rantautumista. Se tapahtui klo 10.10. Sen verran oli ostoksia raahattavana, että matka terminaalirakennuksesta ulos parkkipaikalle tuntui tavallistakin raskaammalta. Siinä on aina aistittavissa krapulaiset tunnelmat kun matkustajat lonnivat vaiteliaina loputtomilta tuntuvia käytäviä, vaikka tällä kertaa Pp ihmettelikin risteilijöiden pirteää paluukuntoa. Onneksi Pp oli tullut autolla ja jättänyt sen Katajanokan sikahintaiselle parkkipaikalle. Yhtään pidempään ei olisi kaljapaksia jaksanut kanniskella ja sai vielä kaupan päälle kyydin kotiin ilman kamalaa ja ahdistavaa ratikkamatkaa.

Arvosana reissusta 4/5. Rahaa meni kamalasti ja tunsin siitä jopa pientä morkkista. Matka itsessään kahdelta ikkunahytissa + meriaamiset + illallisbuffa maksoi 250€. Mutta kyllä tällaisen risteilyviikonlopun nyt kerran vuodessa mielellään tekee. Tukholma on ihan mesta paikka, ja reissuun käytetty viikonloppu tuntuu tehokkaalta ajankäytöltä.

maanantai 6. tammikuuta 2020

669# Talvea kesämökillä

3.1.2020 - 5.1.2020, -1, Partly cloudy, Ruokolahti


Pp:n ei tarvinnut minua toista kertaa houkutella ehdotettuaan mökkiviikonloppua heti uudenvuoden jälkeen. Mökki on kyllä talviasuttava, vaikkemme siellä olleet koskaan talvella käyneetkään. Yleensä matkanteon esti teiden kunto (tietä ei aurattu), mutta tänä vuonna asia oli toisin. Vaikken mihinkään ilmastonmuutoshössötykseen juuri uskokaan, niin myönnettäköön että kansaamme on tänä talvena siunattu mahtavilla keleillä. Tammikuuta mentiin jo hurjaa vauhtia, eikä Etelä-Suomessa ollut lumesta vielä tietoakaan.

Matkaan perjantai-illalla töiden jälkeen. Se oli varsin sateinen ja myrskyinen iltapäivä, kolmelta oli jo pimeää emmekä päässeet matkaan ennen kuin lähempänä viittä. Pp ajeli ikävissä ja vettyneissä olosuhteissa ensin Porvooseen ja siitä kutostielle Kouvolaan ja edelleen Lappeenrantaan. Olimme nukkuneet koko viikon huonosti ja kyllä väsyttikin. Lappeenrannassa saimme tarvitsevamme tauon, jonka käytimme Hesburgerissa syömiseen, vessakäyntiin ja Prisma-visiittiin, josta haimme tarvittavat viikonlopun tarvikkeet. Tipaton tammikuu eli ei, mutta jätimme kuitenkin alkotuotteet kauppaan ja tyydyimme vesilinjalle. Sitten jatkoimme vielä viitisenkymmentä kilometriä eteäpäin. Kuolevia lumikasoja muistutti teiden pientareella talven olemassaolosta. Viimeiset viisi kilometriä mökkitiestä oli yleensä hiekkatietä, mutta nyt päällysteenä toimi luistinradan virkaa ajava muhkurainen ja jäinen kulkuväylä. Olisi ollut kiva tempaista jalkaan hokkarit ja luistella perille. Tiellä oli naurettava 50 km/h nopeusrajoitus, mutta ei täällä pystynyt ajamaan kahtakymppiä kovempaa.

Hese.
Maistuipas se hyvältä, pitkästä aikaa.
"Kaikkea on... ja rahani riittää."
Hurjassa kunnossa oli tie.

Viimein perillä. Kaikenlaista pientä reeraamista riitti aina ennen kuin pääsi asettautumaan taloksi. Purimme auton ja täytimme ensiksi jääkaappikamat. Kävimme virittämässä vesihanat ja sähköt toimintavalmiuteen ja avaamassa lisärakennusten ovet. Sängyt piti saada myös kondikseen ennen kuin uni pääsisi yllättämään. Etänä ohjattavan ilmalämpöpumpun ansiosta mökissä oli huomattavasti lämpimämpää kuin kodeissamme, joten lämmityshommiin ei tarvinnut onneksi erikseen ryhtyä. Saimme relaksoitua ja kovasti väsyttikin joten unillekin teki mieli.

Olin nukkunut koko viikon huonosti ja aivan liian vähän. Nyt nukuin sikeästi kuin tukki pitkään. Aamu valkeni siinä vartin yli yhdeksän. Edellispäivän sade oli muisto vain, ja taivas näytti selkiytyneen. Näimme tilukset päivänvalossa. Pihalla ja laiturilla oli lumen ja jään sekoitusta, tehden kävelyalustan melkoisen liukkaaksi. Lämpötilakin oli valahtanut nollan alapuolelle. Kävimme laiturilla ihmettelemässä puolitalvista maisemaa. Järvi oli saanut jääkerroksen joskaan lunta ei ollut jäänyt yhtään päällysteeksi.

Aamu valkenee.
Laituri.
Auringonnousu.

Keittelimme kaffetta ja nautimme aamupalan. Menin sitten uusiounille ja kylläpä unta riittikin. Pp puuhaili omiaan. Mitään ihmeitä siinä päivän aikana ei tullut tehtyä. Hetken mietimme kävelylenkin mahdollisuutta, mutta muistikuvamme eilisillan jääkentistä ei saanut meitä innostumaan asiasta, olisi pitänyt olla nastalenkkarit sitten mukana. Nautimme vain joutenolosta, hiljaisuudesta, kirjan luvusta yms lolleroinnista. Vesivessaa täällä ei ollut ja vierailun lämmittämättömässä hyyskässä suoritti mieluusti nopeammin, vaikka toisaalta kokemus oli raikkaampi ja kärpäsettömämpi kuin kesäaikaan.

Meneillään oleva kirjaprokkis.
Metsää oli pistetty nurin.

Kun ilta alkoi pimenemään, aloimme reeraamaan saunaa. Järvi oli jäässä mutta saimme hanasta raikasta järvivettä ämpärit täyteen. Aika monta pesällistä piti saunassa klapeja poltella ennen kuin saimme lämpötilat nousemaan riittävälle tasolle. Vasta päästessämme saunan löylyihin ja katsellessamme lumista terassia ja säkkipimeää metsämaisemaa talvinen mökkireissu konkretisoitui mieleeni; tämä tosiaankin oli spesiaali vierailu mökille, aivan irrallinen kuin muut kerrat. Se tuntui hienolta.

Iltakin tuli nopeasti.
Lähtölämmöt.
Kyl puusauna on vaan niim pal paré.

Löylyistä oli kiva mennä jäähdyttelemään verannalle. Höyrysimme koleassa illassa, intiaanit olisivat voineet löyhytellä meistä savumerkkejä. Kovin pitkään ulkona ei kannattanut olla kylmettymisen vuoksi, ja mieli teki äkkiä saunaan lämmittelemään. Terassilla oli pressuihin viritetty pihakeinu, jonka suojista kuului melkoinen elämöinti. Ilmeisesti jonkin sortin eläin oli siellä pesää väkertämässä. Saunan päälle Pp:n loihtima ruoka (maustetut lohkoperunat ja makkarat) kruunasi kokemuksen kyllä 5/5.

Illallinen. Njamskis!
Illaksi vielä pari pesällistä takkaan.



Takassa loimusi.

Nukuin seuraavankin yön kuin tukki. En tiedä oliko se raitisilmamyrkyteksen ansiota, vai vallitsevan hiljaisuuden, vai stressittömän viikonlopun, vai saunakaljattomuuden, mutta olisipa hienoa jos voisi aina nukkua näin. Heräsin lähemmäs puolta kymmentä enkä ollut herännyt mihinkään koko yön aikana. Ihmeellistä.

Sää oli kirkas, ja pakkasta oli kuutisen astetta. Rannassa kuuli selvästi, miten pakkanen sai veden jäätymään entisestään. Järven jäätymisestä lähtevä pauke ja vonkuna oli melkeinpä aavemaisen kuuloista. Näimme kiikareilla vastarannalla kolmen ihmisen ja yhden koiran uskaltautuneen jäälle pilkille. Mekin kävimme vähän tallailemassa laiturin päästä; jää jalkojen alla vaikutti kyllä vahvalta joskaan emme uskaltautuneet kovinkaan kauaksi kun meillä ei mitään naskaleita tms ollut mukana.

Ei ihan tuore lehti.
Jäälle oli tullut hieman lunta.
Pilkkijät.

Nautimme aamupalan, luimme kirjaa, pelasimme muistipeliä - jonka hävisin joka kerta. Otin jälleen uusiounet. Aurinko laskisi kolmen kieppeillä, ja koska pimeässä olisi ikävä ajella niin päätimme lähteä Hesaan vähän tavallista kesämökkiviikonloppua aikaisemmin. Siivoamisessa, tiskaamisessa ja mökin reeraamisessa menee aina yllättävän kauan aikaa. Viimein saimme kaikki kuosiin ja itsemme matkaan puoli kolmen kieppeillä. Aurinko paisteli vielä alkumatkasta ja muutenkin pakkaskelin myötä tiet olivat kuivuneet eikä ollut niin synkkää kuin tullessa. Ajoimme luikauksella Kymen Paviljonkiin, jossa nautimme makkaraperunat lounaaksi (kello oli tosin tässä vaiheessa puoli viisi). Ihan hyvä sapuska, mutta kallis eikä annoksesta lähtenyt oikein edes nälkäkään. Siitä jatkoimme ykkösellä Hesaan; liikennettä oli kertynyt jonkun verran mutta ehkä seuraavan päivän loppiaisesta siunautunut vapaapäivä jakoi viikonlopun paluuliikennettä vielä osiin.

Sitten kotimatkalle.
Viittäkymppiä näillä teillä ei uskaltanut ajaa.
Ruokolahden kirkko.
Pala Saimaata.
Kymen Paviljonki on yksi suosikeistamme. Kesäisin takapihalla vuohia ja kanasia.
Lounas oli OK.

Ja entä arvosana talviselle mökkiviikonlopulle? Ehdottamasti 5/5. Talvisista olosuhteista huolimatta tästä tuli pieni muisto vierailu kesäkaudelle.