sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

451# Budapest, 5

27.3.2016, Sunday, +12, Partly cloudy, Budapest, Hungary


Viimeinen päivä Budapestissä alkoi kellojen reeraamisella; se oli kesäaika käsillä taas, joten piti tavallaan herätä tuntia aikaisemmin. Pp ei tuntenut armoa vaan repi vuoteesta seitsemältä - kuudelta siis vanhaa aikaa. Muuten oli nukuttanut hyvin, joskin herättiin kun naapurihuoneen mieskaksikko saapui hihitellen huoneeseensa yöllisistä riennoistaan puoli kahden maissa.

Aamiainen tuttu ja turvallinen, sitten viimeinen suihku kehiin. Pakattiin kamat, siinä riittikin taas sumplimista miten sai kaiken mahtumaan pieneen reppuun. Tehtiin respassa check out mutta jätettiin laukut vielä hotellille säilöön.

Aamiainen.

Otimme metron Szent Gellért térille, jossa vaihdoimme ratikkaan ja päätimme kokeilla josko siklo-hissiin jo pääsisi. Kyllä vaan pääsikin eikä jono ollut mahdoton tähän aikaan aamusta. Maksoi 1200ft ~ 4€, eikä tosiaan ollut hintansa väärti. Huonompi kuin vuoristorata, mutta ehkä tämä kuului Budapestin kävijän must see -kohteisiin.

Nolla-patsas, josta kaikki Unkarin etäisyydet mitataan.

Siklo.

Otimme ylhäältä tuplakuvat, sillä olimmehan vierailleet täällä jo aiemmin. Tällä kertaa ostimme liput gallerian puolelle. Mähän olen aika juntti, enkä ymmärrä taiteesta enempää kuin sika Pohjantähdestä, mutta Pp osasi vähän avata maalausten saloja. Katsoimme oikeastaan vaan Mihaly Munkacsyn näyttelyn, sen jaksoi katsoa läpi ok. Pääsymaksu 1800ft / aikuinen, takit yms piti jättää ilmaiseen narikkaan.

Näyttelyn jälkeen poikkesimme ulkoilmakippolaan, koska ilmakin oli miellyttävä. Pp otti skumpan, minä Irish coffeen. Vessavisiitin jälkeen kävelimme alas rinnettä ja sillan yli Pestin puolelle, aina Szent Istvan Bazilikan kirkolle saakka. Se oli isokokoinen kirkko ja sen torniin pääsi kiipeämään 500ft:n hintaan, joten pitihän se ottaa testiin. Olisi varmaan päässyt hissilläkin, mutta me tietysti kovakuntoisina urheilijanuorukaisina nousimme rappuja pitkin. Hienot maisemat, kannatti käydä, 5/5.

Basilika-kirkon kupoliin pääsi kipuamaan.
Kirkon kierreportaat.
Näkymät kupolilta.

Olimme kehuneet itseämme miten hyviä olemme matkustamaan julkisilla liikennevälineillä, mutta nyt saimme pienen oppitunnin. Löysimme Bajcsy-Zsilinsky Ut:n metroaseman; menimme ensin vahingossa oikealle puolen asemaa, mutta luulimme kuitenkin olevan väärällä puolella ja nousimme takaisin maan pinnalle, ylitimme tien ja laskeuduimme raput alas toiselle puolelle. Nousimme metroon ja lähdimme sitten kuitenkin väärään suuntaan, ja ei kun seuraavalla asemalla uudelleen vaihto takaisin päin. Sen jälkeen jouduimme vaihtamaan vielä kahdesti metrolinjaa ennen kuin pääsimme Vaci Utcalle ja La Botte -ravintolaan, jossa olimme suunnitelleet syövämme lounaan. Sekoiluun oli mennyt kuitenkin sen verran aikaa, että alkoi melkein tulla kiire takaisin hotelliin hakemaan kamat. Mutta ruoka oli hyvä, suosittelen ravintolaa.

Haimme laukut hotellilta, hyvästelimme ässä-vikaisen respanpojan, maksoimme huikean 1€:n lisäveron, kirjoitimme vieraskirjaan muutamat arvioivat sanat Baross City hotellista. Sähkökatkoilusta huolimatta ihan kelpo hotelli ja hyvä henkilökunta, 4/5 voisi lohjeta arvosanaksi.

Erikoinen tapa merkitä vessat.

Otimme Keletin asemalta neloslinjan metron Kalvin Terille, jossa vaihdoimme kakkoslinjalle. Sillä ajoimme Köbanya-Kispestin pääteasemalle, jossa hetken aikaa odotimme 200E-bussia. Se tulikin aika täyteen. Matka lentoasemalle kesti toista tuntia. Ihme, ettei mitään suorempaa ja nopeampaa yhteyttä keskustaan / Keletille ollut.

Vanha metroasema.
100 vuotta uudempi metroasema.

Check in lennolle tehtiin automaatissa. Hyvä niin, koska jonot virkailijan luo & baggage dropiin olivat järkyttävät. Turvatarkastus meni ok ja melko vauhdikkaasti nostetusta turvallisuustasosta huolimatta. Kävimme myymälässä ostamassa brenkkua ja vettä, viimeiset kolikot tuhlattiin kokikseen & hyväntekeväisyysastiaan.

Lentokentällä on tunnelmaa.

Lentomme lähti kymmenen minuuttia jopa etuajassa; tyypillistä suomalaista meininkiä. Paikkamme olivat rivillä 26, käytäväpaikat koneen takaosassa. Paska ei haissut. Söimme sipsejä, juotiin shampanjaa. Ilta pimeni ja lento meni onnistuneesti. Hesassa oli pari astetta lämmintä, hieman lunta maassa. Pp oli autolla ja heitti minutkin kotiin. Miten mukava yllätys onnistuneen reissun päätökseksi.

Mukava paikka oli Budapest, ja suosittelen kyllä jos ei ole ennen tullut käytyä. Kevät- / syysaika on varmaan parempi, ei ole liian kuuma eikä kylmä mutta toisaalta turistiryysiskään ei ole pahimmillaan. Liikkuminen oli helppoa, eikä hintatasokaan ollut mikään paha, nähtävää riitti jne. Kyllä tästä 4/5 voi aivan huoletta antaa arvosanaksi.


torstai 14. huhtikuuta 2016

450# Budapest, 4

26.3.2016, Saturday, +12, Mostly cloudy

Nukutti todella hyvin, en olisi millään jaksanut herätä Pp:n tohinoihin klo 8:n maissa. Tiesimme vanhastaan, että aamiaissali tulisi täyteen puoli yhdeksään mennessä, joten piti hylätä vuode ja raahautua aamiaistamaan kun oli vielä pöytiä vapaana. First world problem, yeah. Saavuimme viime hetkillä ja saimme vielä pöydän. Aamiaiseen alkoi muutenkin tottumaan = kyllästymään.

Skruudaamisen jälkeen otin vielä suihkun ennen kuin lähdimme kohti Memento Parkia. Siellä oli vanhoja patsaita jne kommunismin ajoilta, sellaista ei paranisi jättää väliin mistään hinnasta. Jostain syystä kyseinen puisto oli varsin kaukana kaupungin laitamilla Budan puolella; ajoimme ensin metrolinjalla nro 4:n päästä päähän Kelenföld Vasutallomasin päätepysäkille jossa vaihdoimme bussiin nro 150. Sillä huristimme vartin verran Camponan suuntaan, jääden pois Memento Parkin pysäkillä. Bussissa oli onneksi reaaliaikainen infonäyttö pysäkeistä.

Rohkeasti vain nappia painamaan :)

Pääsymaksu oli 1500ft / aikuinen. Siellä oli ehkä parikymmentä vanhaa kommunismipatsasta; osa kuvasi Leniniä, osa oli muuten ylitsevuotavaa ja paatoksellista sotasankaruutta kuvaavaa patsasta. Stalinin patsaasta ei ollut jäljelle kuin saappaat. Vanha Trabant oli myös sekä kioskimainen matkamuistomyymälä. Ilahduin kun täällä oli valikoimissa myös kommunismiaiheisia julisteita, joita olen matkoiltani bruukannut ostamaan. Sain taas yhden kokoelmiini. Ei siis sillä, että olisin aatteen kannattaja, päinvastoin.

Memento Parkin portti.
Kiire on.
Trabant.
Lenin.
Oma suosikkini.

Stalinin patsas ei kaatunut saappaat jalassa.
Tuo päätyi mukaan :)

Oli aika kylmä tuuli ja minua palelsi kesätakissa, ja bussia piti odottaa pysäkillä parikymmentä minuuttia, niitä meni lauantaisin harvennetuin vuorovälein, olisiko ollut kaksi kertaa tunnissa. Viimein se tuli ja palasimme aina hotellille saakka hieman lepäilemään ja lämmittelemään.

Unkarilaiset sipsit - oiva eväs.

Puoli kahden jälkeen otimme kakkoslinjan metron ja ajoimme yhden pysäkinvälin Blaha-asemalle. Se oli aika epämääräinen asema, oli huumeissa olevia ja sun muita kummallisia vipeltäjiä. Kävelimme Erzebet Korut-katua pitkin ja löysimme New York Cafe-ravintolan. Se oli hieno paikka, käymisen arvoinen ehdottomasti. Jonkin verran oli jonoakin. Ostimme kuoharit - joita tarjoilijat eivät kursailleet sanoa täälläpäin shampanjaksi - sekä oluen, hampurilaisen ja Pp:lle jäädykeannoksen. Hampurilainen oli ainakin hyvä, joskin se leipäosuus siitä hieman sitkeä. Pelkäsin koko ajan sitä leikatessani, että se luiskahtaa lautaselta pois lattialle, ja munaan itseni.

New York Cafen fasadi.

Café sisältä.
Purilainen.

Suuntasimme sitten ratikalla ja metrolla kauppahallille, joka oli järkytykseksemme mennyt juuri kiinni. Kävimme sitten vain alakerran Aldi-kaupassa hakemassa pientä suu palaa. Vaelsimme Vaci Utca-ostoskatua pitkin turistikauppaan, josta ostimme postikortteja ja muutaman turistirihkaman. Palasimme takaisin hotellille, joimme skumpat ja raapustimme kortteihin kokemuskuvaukset matkastamme.

Illallinen meillä oli ollut tarkoitus syödä lähistöllä sijaitsevassa Rosenstein-nimisessä juutalaisravintolassa. Sitä oli ylistetty maasta taivaisiin, mutta se oli täynnä eikä meillä ollut tietenkään pöytävarausta. Kyllä harmitti kun meni perseelleen illallinen taas. Jouduimme sitten tyytymään hätäratkaisuun ja menemään jo aiemmin testaamaamme Etna II -ravintolaan. Söimme pitsat. Sen jälkeen olo oli taas täysi kuin puutiaisen eikä muuta jaksanut tehdä kuin palata takaisin hotellille.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

449# Budapest, 3

25.3.2016, Friday, +11, Partly cloudy, Budapest, Hungary

Joten kuten nukutti. Heräsin ensiksi klo 4.17 kun naapurihuoneen asukkaat tulivat huoneeseensa. Äänieristys ei ollut mitenkään sangen vahva. Sitten katkonaista unta seitsemään. Otin suihkun, lämmin vesi toimi ok. Sitten aamiaiselle, sekin jees. Palasimme huoneeseen miettimään, mitä tehtäisiin.

Otimme metron Szt Gellert terin asemalle, ja kävimme Gellert-vuoren luolakirkossa. Tulopäivänä olimme jo pyörineet näillä kulmilla, mutta missasimme kirkon ja luimme siitä vasta myöhemmin opaskirjasta, että käymisen arvoinen paikka on. Kirkko totteli nimeä Sziklatemplom unkarilaisten kesken. Sisään maksoi 600ft / aikuinen. Se oli kaiverrettu vuoren sisään v. 1926, mutta muurattiin umpeen kommunismin aikakaudella ja avattiin uudelleen vasta v. 1989. Vaikka aina herjaillaankin, että kirkot ja museot kierretään ulkoa ja ravintolat sisältä, niin kyllä tämä kirkko oli vierailemisen arvoinen, ehdottomasti.

Gellert-vuoren sisään tehty kirkko.

Luolakirkko.

Laskeuduimme alas rantatörmän laiturialueelle odottelemaan jokilaivaa, tarkoituksena nousta Tonavaa ylävirtaan Margitinsaarelle saakka. Meillä ei ollut oikein hajua miten ja mistä laivoja meni, ja vaikuttiko menneillä oleva Pitkäperjantai jotenkin aikatauluihin, mutta joku saksalaisperhe siinä oli myös vartoomassa. Vartin päästä paikalle purjehtikin melko kookkaan kokoinen laiva. Ei muita matkustajia meidän ja saksalaisperheen lisäksi. Näitä veneitä meni pitkin päivää, lipuksi kelpasivat meidän 7 päivän liput. Vene meni rannalta toiselle ja muitakin matkustajia nousi väliasemilta kyytiin. Matka ei ollut pitkä, mutta voimakkaasta vastavirrasta johtuen se kesti 50 minuuttia ennen kuin saavuimme Margitinsaaren pysäkille.

Paatti.
Veneajelulla.
On siinä botskilla pituutta. Miten tuollainen käännetään?
Parlamenttitalo.
Rantojen mies.

Margitinsaari oli ulkoilualue, saari keskellä Tonavaa. Puistoalueella oli lenkkeilijöitä, lapsiperheitä, koiranulkoiluttajia jne, oikein viihdyttävä paikka. Sieltä olisi saanut vuokrata golfkärryjä, fillareita ja jonkinlaisia pyöräkärryjä, joita poljettiin 2-4 hengen porukoissa. Pieniä ulkoilmakahviloita oli myös; poikkesimme erääseen juomaan cappucinot.

Margitinsaaren ulkoilualue.
Margitinsaaren puisto.

Palasimme Budan puolelle, hyppäsimme 19-numeron ratikkaan ja matkustimme 4 pysäkinväliä Clark A. terin pysäkille, josta pääsi nousemaan kuninkaanlinnaan Siklo-hissiä pitkin. Se oli semmoinen ratahissi, mutta paikalla kuvattiin parhaillaan jotain elokuvaa ja rata oli pois käytöstä kolmen päivän ajan. Nousimme rinteelle portaita pitkin, mutta näimme samalla hieman elokuvan tekoa.


Kuninkaanlinna.
Elokuvan tekoa Kuninkaanlinnalla.
Ketjusilta.

Kununlinnan ulkopuolella oli tietty väenpaljous, vaikkei turistikausi vielä aivan ollutkaan. Sisällä oli jonkinlainen näyttely kansallisgallerian taidekokoelma, emme menneet sitä katsomaan. Kävimme vessassa, josta turhankin innokas krupieeri kinusi 200ft (vessaan olisi päässyt ilmaiseksi jos olisi ostanut pääsylipun näyttelyyn). Ärsytti kun käsikuivaimet oli paskana eikä ollut edes paperia. Luulisi nyt saniteettitilojen olevan kondiksessa kun kerran ylläpitomaksunkin joutuu suorittamaan. Kahviossa puolestaan ei ollut oikein mitään syötävää. No semmoisia makeita leivoksia olisi ollut mutta mä en pidä niistä. Tyydyimme sipseihin ja jääteehen.

Ulkopuolelta kuvasimme maisemat jonka jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Se ei ollut mitenkään ihmeellinen, ei mitään tarjottavaa muutamaa kuvauskohdetta lukuunottamatta. Porvookin on parempi. Laskeuduimme portaat alas takaisin joen rantaan, otimme taas ratikan ja palasimme Clarke A. terin pysäkille. Ylitimme kävellen Szechenyi Lanchid-sillan, eli ns. Ketjusillan, jossa oli päissä kuvaukselliset leijonapatsaat. Vastarannalla otimme ratikan nro 2 ja menimme Fövam terin metroasemalle ja palasimme Coop-kaupan kautta hotelliimme.

Halászbástya eli Kalastajalinnake. Eihän täällä ole mertakaan?
Pelargoniat vähän huonos hapes.
Ketjusillan leijonapatsas.
Joenrantaa suhaava ratikkalinja nro 2.

Hiukan siinä huilasimme ja googletimme josko lähistöltä löytyisi illallispaikkaa. Valitsimme sitten Huszar Etterem-ravintolan, joka osoittautui virheeksi. Emme saaneet tilata mitä olisimme halunneet, vaan meille "pakkosyötettiin" gulassit. Ei se nyt pahaa ollut, mutta olisi voinut kokeilla jotain muutakin. Tarjoilija oli liian ekstrovertti. Ihme ukotusta "täydestä ravintolasta". Soitto-orkesteri, joka onneksi keskittyi enemmän soittamaan viereisessä salissa. Laskun tilaus kesti tuskastuttavan kauan... hetkinen, mulle tuli tästä melkein jo déjà-vu! Palatessamme takaisin hotelliin poikkesimme pieneen kauppaan, joka sekin oli myös melko floppi. Ei mennyt ilta aivan putkeen, sano.

Hotellilla surffausta, joimme pois edellisillan viinin.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

448# Budapest, 2

24.3.2016, +12, Partly cloudy, Budapest, Hungary

Heräsin klo 8.08 ja herätin Pp:n. Pahaksi onneksi kello oli Suomen ajassa, oikeasti se oli vasta 7.08, joten heräsimme tunnin verran liian varhain. Ihmettelin, miksei puhelin ollut latautunut ja myöhemmin, miksi tv ei mennyt päälle. Sähköt olivat kaputt. Aamiainen onneksi pelitti, syötiin samat kamat kuin edellisenä aamuna. Sen jälkeen kävin ihmettelemässä huoneen suihkua. Lämmintä vettä tuli kuitenkin.

Vähän ennen kymmentä lähdimme kävellen Rakaczi-katua pitkin. Körut Erzsebetin risteyksessä hyppäsimme ratikkaan ja ajoimme sillä Oktogonille. Kävelimme pienen pätkän Andrassy Ut-katua pitkin saapuen House of Terror-museolle. Rakennuksen fasadi ja etenkin kattoleikkaus oli erikoinen; auringonpaiste siivilöityi sen läpi muodostaen sanat katuun / seinälle.

House of Terrorin fasadi.

House of Terrorin sisääntuloaula

Museonäyttely kertoi natsien ja kommunistien kauheuksista. Se avattiin kymmeneltä, joten jonoa ei ollut juuri vielä ehtinyt kertyä. Sisäänpääsymaksu oli 2000ft / aikuinen, laukut piti jättää narikkaan. Sisällä ei saanut valokuvata. Ihan ok näyttely se oli, joskin vähän huonosti merkitty missä järjestyksessä näyttely olisi pitänyt edetä. Mekin katsoimme ensin kommunistien julmuudet ja sitten vasta puolivahingossa natsien aikaansaannokset, järkevämpää olisi ollut edetä aikajärjestyksessä, periaatteessa rakennuksen ylimmästä kerroksesta alas. Saippuapaloista tehty labyrinttiseinä oli vaikuttava, muuten vähän turruttavaa materiaalia. Pieni myymälä oli myös, josta ostin tuliaiseksi Leninin pään muotoisen kynttilän. Harmitti kun en löytänyt kommunismia ihailevia julisteita, mä olen bruukannut semmoisia ostamaan näistä stallarimaista.

Biili.

Aikaa museolla kului melkein puolitoista tuntia. Poislähtiessämme olikin museolle jo kertynyt aikamoinen jono, joten aikainen lintu jne. Kävelimme aurinkoisessa säässä kohti Varosliget-puistoaluetta. Menimme katsomaan ensiksi puiston etureunalla Lenin-patsaan tilalle tehdyn  maailman suurimman tiimalasin; 60 tonnin painoinen tiimalasi käännetään aina uutena vuotena ylösalaisin ja hiekka valuu sitten alaosaan koko vuoden ajan. Se oli minusta aika hieno idea.

Tiimalasi.

Polkuveneet.

Jatkoimme Sankarien aukiolle räpsimään kuvat patsasvankkureista ja tolppapinoista, kuten kunnon turistin kuuluukin tehdä. Jotenkin tuli siitä mieleen Berliinin Brandenburgin portti. Etenimme Vajdahunyadin linnapuistoon. Itse linna oli rakennettu (vasta) 1800-luvulla "huvikseen". Sisätiloihin päästäkseen olisi pitänyt jonottaa ja pulittaa jonkinlainen maksu. Emme menneet. Poikkesimme sitä vastoin kaljalle. Aurinko paistoi ja lämmitti hieman naamaa, ulkona tarkeni jo istuskella terassilla.

Sankarien aukio.

Vajdahunyadin linna

Hetken aikaa levähdyttyämme menimme lähistöllä olevaan Alllatkertin eläintarhaan. Sisään maksoi 2500ft / aikuinen. Suurimmista eläimistä mainittakoon meidän nähneen kirahvin, virtahevosia, kauhealta haisevan sarvikuonon (luulin muuten tähän päivään saakka, että virtahepo ja sarvikuono on sama eläin, toim. huom.), norsun yms. Lisäksi Australia-osastolla oli pieni alue jonne sai mennä käppäilemään eläinten sekaan. Pp tunsi kengurun hengityksen kädellään, mutta aivan ei paijaamaan yltänyt hänkään. Ihan ok paikka, kannattaa käydä. Mekin saimme siellä ainakin pari tuntia kulutettua. Miinusta kuitenkin sen verran, että mitään lounaspaikkaa eläintarhasta ei löytynyt, pelkkiä kusisia kahviloita vain, joten palasimme neljän kieppeillä takaisin hotellille nälän mourutessa vatsoissamme.

Peekaboo.


Torrakat.

Hotellilla odotti kuitenkin hienoinen yllätys kun respanlikka ilmoitti, että kuudennessa kerroksessa (jossa siis huoneemme sijaitsi), oli edelleenkin sähkökatkos, eikä sitä todennäköisesti saada korjattua tänä iltana. Koska vitoskerroksessakaan ei ole tilaa, niin meidän pitäisi vaihtaa hotellia. Masennuimme kovasti. Kävimme huoneessamme pakkaamassa kamat ennen pimeän tuloa ja palasimme sitten respaan. Hotellivirkailija pyysi meitä istumaan ja odottamaan sillä välin kun hän tilaisi taksin jonka he maksaisivat - vaikka hotellille sinänsä oli kävelymatka.

Taksin piti tulla viidessä minuutissa, mutta odotimme sitä ainakin 20 minuuttia. Juuri kun ekstrovertiltä vaikuttava kuski saapui meitä noutamaan, hotellin manager käveli paikalle ja sanoi, että sähkärit paikallistivat vian ja se saataisiin todennäköisesti korjattua. Päätimme siis jäädä hotelliin. Taksikuskia harmitti kun menetti pokan kuppaamalla matkalla muutaman ylimääräisen sekunnin. Hotellinjohtaja sanoi tarjoavansa meille hyvitykseksi sekoilusta viinipullon - kävimme vielä myöhemmin muistuttamassa respaa asiasta. Veimme kamat takaisin huoneeseemme; sähköt vielä katkeilivat ja netti ei toiminut. Päätimme lähteä illalliselle.

Ei ainakaan sähkömiesten lukumäärästä jäänyt kiinni tämä homma.

Otimme neloslinjan metron Fövam Ter-asemalle ja kävelimme Vaci Utcaa pitkin etsien ravintolaa. Keskikestoisen arvonnan päätteeksi päädyimme Rusticoon. Se oli fiinin tuntuinen kippola, tarjoilija pokkuroi, ei juuri muita asiakkaita. Yksi siistimpiä julkisia vessoja jossa olen asioinut. Omituinen sisustus. Tilasimme pitsat & kuohuviinit, olutta ja spriteä eikä hinta ollut kuin kymppitonnin forintteina (alle 35€), vaikka varmasti turistikadulla osattiin hinnat korottaa riittävän ylös.

Illallisravintolamme Rustico.

Sitten metrolla takaisin hotellille. Oli jo ilta ja pimeä, mutta melko turvallinen olo kun metrossa ja asemilla oli vartijoita ja poliiseja eikä häiriköitä kuten meillä lintukoto-suomessa.

Huoneessa sähköt toimi ja kaikein huipuksi oli toimitettu pullo punaviiniä ja kaksi lasia. Hieno ele, 5/5. Viinit naamariin, sitten jo väsyttikin niin, että unille oli päästävä.

Viinilahjus.