314# Helvetillinen helmikuu

Otetaan tällainen tylsä välipostaus tylsien matkarapsojen väliin.

Mähän olen yleensä viettänyt tammikuisin kitukuukautta. Tipatonta, tylsää, urheilullista, tervehenkistä, laihdutuksellista tammikuuta. Tänä vuonna lomailin tammikuun, joten en päässyt vauhtiin vasta kuin tammikuun viimeisellä viikolla. Kaksi viikkoa on nyt sitten kärvistelty, kolme olisi vielä jäljellä.

Mun oli tarkoitus ensinnäkin olla tipattomalla. Se on mennyt ihan jees. Molemmat viikonloput olivat tietysti ikäviä, ensi alkuun. Juuri silloin, kun perjantaina pääsee työstä ja monet suuntaavat baariin tai kaljakauppaan. Mutta muuten palkitsevaa; olen nukkunut vähän paremmin, ei ole huono olo, olen saanut asioita aikaiseksi, ajatus luonnistuu paremmin, elämä luonnistuu paremmin.

Noh, sitten mä ajattelin laitattaa taas hampaita kondikseen. Pari kertaa olen nyt käynyt. Pelkkä tarkastus maksoi 108€, seuraavalla kerralla paikkasivat vasemmalta puolen ylhäältä ja alhaalta, 260 € kiitos. Naama oli pari päivää kyllä sen käsittelyn jäljiltä melkoisessa kondiksessa. Seuraavan ajan olisi saanut viikon päähän, mutta en suostunut ottamaan sitä, vaan siirsin sen kolmen viikon päähän. Pitäähän olla toipilasaikaa, muuten dieetti sujuu vähän turhankin automaattisesti. Hammaslääkärinä oli sellainen vanhempi nainen; hyviä puolia sellaisessa, että kokemusta varmasti löytyy ja kädet ovat pienet, mutta toisaalta nainen vaikutti juuri sellaiselta joka kostaa aroille miespotilailleen synnytyssalissa kokemansa vääryydet.

Laihikseen mä en ole päässyt käsiksi ollenkaan; ensimmäisen viikon ei pitänyt edes sipsilakko, siihen pääsin mukaan vasta jälkimmäisellä viikolla. Molempina viikkoina olen syönyt pitzoja, kebabeja, subeja jne, ja kaloreita en ole edes viitsinyt laskea. Liikuntaa olen harrastanut vain muutamana päivänä, enkä silloinkaan riittävää määrää. En vain jaksa töiden jälkeen. Kelit ovat olleet niin paskamaisia; loskaa ja jäätä, sadetta ja pimeää. Ei siis iihme, että ensimmäisen viikon aikana paino putosi vain 0,4 kg, viime viikolla ei yhtään.

Lisäksi mulla oli erikoisuutena, että ajattelin kokeilla viitenä päivänä kuukauden aikana kasvisruokapäivää. Mä en muista eläneeni sellaista päivää, jolloin en olisi syönyt jotain eläinperäistä. Saattaa kuulla uskomattomalta, mutta jos otetaan huomioon, että ostin vasta pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa elämässäni kaupasta hedelmän, niin antaa ehkä osviittaa.

Tiedän jo nyt, että viittä päivää en pysty kasvispäivää viettämään, enkä edes kokonaista viikonloppua. Panostin sunnuntaihin, ja olin henkisesti valmistautunut koitokseen päiväkausia etukäteen. Pidin jo riskinä sitä, että haen aamulla aamiaista ja vielä unenpöpperössä lätkäisen leivälle siivut kalkkunaa. Mutta sitten kun sunnuntaiaamu viimein koitti niin koin olevani valmis.

Ensin normaalileivät juustolla, ei kalkkunaa. Ja kaffetta tietysti. Sitten parin tunnin setti keilaradalla, jossa join keikan päätteeksi maitokaffen. Porukoilla pari kourallista pähkinöitä. Kävin lenkillä, jonka pituus jäi alle puoleen loskapaskakelin vuoksi. Kämpillä lisää kaffetta. Viisi valmispinaattilettua, pari hapankorppua ja juustovoileipä. Löhöilyä, datailua, futiksen tuijottamista telkassa. Ilta päättyi kaikkien aikojen karmivampaan vesiripuliin, joten yöpalaksi vielä Imodiumia.

Hereilläoloa 15 tuntia, joten aika lailla paastoksihan tuo meni. Fiilikset olivat kuitenkin sen verran huonot, että tuskin uutta kasvispäivää ihan heti vietän. Eikä tästä laihiksestakaan tule mitään. Taisi mennä perseelleen koko homma tänä vuonna, ehkäpä vain tammikuu on oikea aika kurjiskuukaudelle. Kokeillaan sitten ensi vuonna vaikka uudelleen.