603# Oulu, 2

25.7.2018, Wednesday, +30, Scattered clouds, Oulu, Finland

Ilmastoinnin ja edellisen yön vähien yöunien vuoksi nukuin kuin tukki kellon soittoon asti. Vuodekin oli hyvä, eikä tarvinnut tosiaan hikoilla edellisten öiden tapaan. Yhdeksän maissa menin aamiaiselle, perushyvä Sokoshotellin aamiainen. Ihmisiä oli oudon paljon, ajattelin ettei hotellissa olisi ollut montaakaan asiakasta, mutta aamiaissali oli täysi.

Aamupalaa.

Aamupalan jälkeen lepäilin hetken huoneessa, sitten lähdin kävelylle. Menin ensin kauppahalliin; se oli hyvin tyypillinen suomalainen kauppahalli, sisällä olisi ollut mahdotonta sanoa missä kaupungissa ollaan. Rössypottua tosin näin myynnissä - minua oli yllytetty tätä herkkua testaamaan, mutta nähtyäni tuon veripalttuannoksen päätin jättää sen muille. Kuten tapaan sanoa, "ei mikään ruoka pahaa ole, mutta aina vain ei ole tarpeeksi kova nälkä".

Ensiksi kauppahalliin.

Hallimainen meininki.

Tulevana viikonloppuna täällä järjestettäisiin Qstock-festivaalit, kaikenlaisia telttoja ja kyhäelmiä näkyi jo kovaa vauhtia nousevan. Kävelin sitten Hupisaaret-nimiselle paikalle, joka oli vesistöjen ja valkoisten siltojen muodostama vehreä puistoalue. Täällä oli mm. Pohjois-Pohjanmaan museo (en käynyt), erilaisia kasvihuoneita (kävin yhdessä, en oikein ymmärtänyt näiden ideaa), lasten leikkipuisto ja joku kahvilantapainen. Lähettyvillä olisi ollut myös enemmän ehkä lapsia kiinnostava Tiedekeskus Tietomaa, joka vaikutti vähän sellaiselta Vantaan Heurekan pikkuveljeltä (en käynyt).

Hupisaaret.

Kasvihuone.

Suihkulähteitä.

Kuumuus pisti janottamaan ja hiostuttamaan, että päätin mennä vähän lepäilemään hotellille. Matkalla kävin vielä tsekkaamassa Oulun tuomiokirkon. Kirkontorni oli korkea ja suht iso kirkko muutenkin, mutta sisältä aika perushomma.

Kirkko.

Kirkko sisältä.

Kaupungintalo.

Hotellille päästyäni puoli litraa vettä sujahti naamaan ykkösellä. Siivoja oli käynyt kävelyni aikana. Päätin kokeilla päikkäreiden ottoa, mutta parahiksi ikkunani alla olevan esiintymislavan oli valloittanut joku bändi ja he aloittivat kovaäänisen soitannan. Muistelin sitten saaneeni Arina-hotellilta ennen tuloani sähköpostia, jossa mainostivat Oulua oivaksi pyöräilykaupungiksi, ja että heiltäkin saisi fillarin halutessaan lainaan. Koska ilma oli helteinen niin pakkasin rantakamat kassiin ja ajattelin lähteä tsekkaamaan n. kolmen kilometin päässä olevan Nallikarin.

Menin respaan ja pyysin fillaria lainaksi. Se onnistuikin helposti, huoneennumeroa vastaan sai lukon avaimen. Täällä oli kymmenkunta jopoa lainattavissa, vaikuttivat ihan hyväkuntoisilta menopeleiltä. En ollut koskaan ennen jopolla muistaakseni ajanutkaan, vähän se oli naisellinen ilmestys kaikkine koreineen ja mainoskyltteineen. Kypärän olisi saanut lainaksi myös, mutta päätin tällä kertaa uhmata kohtaloa ja jätin sellaisen pois kampausta pilaamasta. Eniten vaikeuksia tuotti pyörän hakeminen autotallista, kun siellä oli kaikenlaisia puomeja avattavana ja jyrkkää liuskaa kiivettävänä, mutta pääsin parahiksi erään henkilöauton peesissä ulos.

Puhelimen kartan avulla pystyin luovimaan suoraan Nallikarille ilman vaikeuksia, pyörä kulki kuin rasvattuna eikä mielikuvissa olleesta vastatuulesta ollut minkäänlaista tietoa. Ajoin pyörän rannan parkkiin - se pullisteli fillareista joten ilmeisen suosittu ajopeli se tuntui täällä todella olevan. Pyörässä oli kaksikin erilaista lukkoa.

Pyöräilyä punaisella matolla.

Valkoinen ratsu.

Edessä avautui suhteellisen suuri hiekkaranta suomalaisen mittapuun mukaan, väkeä oli kuin pipoa. Tuntui vähän orvolta mennä yksin rannalle, mutta rohkaisin sitten mieleni ja asettauduin pyyhkeineni muiden sekaan. Vähän aikaa loikoilin hiekalla, kunnes päätin lähteä kokeilemaan onneani, uskaltaisiko näin pohjoisilla leveysasteilla uida. Mukanani oli aquapack jossa oli rahani ja pyörän avaimet mutta kännykän jätin kylmästi shortsieni taskuun.

Biitsi.

Merivesi oli kotikaljan väristä, enkä olisi pitänyt mahdottomana jos siinä olisi ollut sinilevääkin, mutta toisaalta väkeä oli niin paljon uimassa, joten eiköhän tämä nyt suht uimakelpoista vettä luulisi olevan. Ranta oli todella matala pitkän matkaa, tuntui että sai kävellä lähes Merenkurkkuun saakka ennen kuin pääsi ns. uintisyvyyksiin. Vesi tuntui todella lämpöiselle ja lämpömittari kun oli mukana niin saipa tuon mitattuakin, +24 astetta. Vaikka ranta oli matala niin jaksoin silti oudoksua meriveden lämpöisyyttä kun tässä kuitenkin näinkin pohjoisessa oltiin ja aivan aavan meren äärellä.

Merta.

Merestä päästyäni oli vaikeuksia löytää takaisin omalle paikalleen, mutta löytyihän se lopulta. Uimisen jälkeen kuivattelin pitkän tovin uikkareita ja katselin ihmisiä rannalla. Kun tunsin itseni kuivaksi, sonnustauduin takaisin shortseihin. Vaihtokoppejakin olisi ollut tarjolla, mutta en jaksanut jonottaa niihin. Käppäilin rantaraittia pitkiä Ravintola Nallikariin. Edessäni olleella ulkomaalaisella seurueella kesti tilaaminen tuhottoman kauan, ja terassilla oli turkasen kuuma. Kuka helkkari oli maalannut kaikki pinnat tummaksi? Sain kuitenkin lopulta oluen tilattua (muovimukissa), jonka join puolittaisessa varjossa.

Olut hieman piristi. Kävelin vielä laiturinnokkaan, siellä olisi ollut vesiskoottereita vuorattavana poskettomaan hintaan. Palasin sitten takaisin pyörälle, joka oli onneksi vielä tallessa. Ajelin vähän eessun taassun keksimättä oikein minne mennä, joten palasin sitten pikkuhiljaa takaisin hotellille. Sain pyörän palautettua vielä vaivalloisemmin autotalliin kuin lähtiessä. Tällä kertaa edelläni ei mennyt autoa, vaan jouduin itse taistelemaan puomien kanssa.

Hotellilla otin suihkun ja huuhtelin pois iholla silisevät sinilevät. Googlasin sitten itselleni ravintolan, "Pannun". Sitä oli kehuttu ja oli kätevästi hotellin lähettyvillä, osoitteessa Kauppurienkatu 12. Se oli kellariravintola, suht hiljainen. Otin savuporopitsan suolakurkkuineen, juomaksi olutta. Oudoimpia pitsoja ulkonäöllisesti mitä on tullut tilattua, mutta maku oli aika hyvä joskin reunat olivat liian paksuja ja kuivia. Harmi kun savuporopitzaa ei ole tarjolla enemmälti. Harmitti myös, kun joku oli tehnyt jekun oreganopurkin kanssa, joten sitä tuiskahti melkoinen keko.

Paksureunainen savuporopitze.

Tsekkasin seuraavan päivän sääennusteen, lupailivat ukkosta eikä mulla ollut sateenvarjoa mukana, joten kävin tekemässä pienen kävelylenkin Raksilan Prismaan, josta ostin itselleni sateensuojan. Aika heikkokuntoinen ja iänsyömä Prisma. Kävin viemässä ostokset hotellille ja tein sitten vielä toisen iltakävelyn kylille, kävin kaljalla Petrellin Saluunassa. Hotellille palasin kymmenen kieppeillä, katsomaan Latelaa.

Kerrostalossa ilmastointi pelasi.

Seuraavana aamuna heräsin vasta yhdeksissä, ennätin juuri käymään aamiaisella. Sen jälkeen rötvälin sängyssä, en saanut enää nukutuksi, eikä telkkaristakaan tullut mitään järkevää. En kuitenkaan enää jaksanut lähteä kylillekään pyörimään, joten odottelin hotellilla siihen asti kun tein check outin ja suuntasin juna-asemalle. Juna lähti kahdentoista kieppeillä, ikkunat olivat aurinkopuolella mutta onneksi ilmastointi toimi. Vaunu täyttyi pikkuhiljaa etelämmäs mentäessä, tällä kertaa ei ollut mitään poikkeavia matkakumppaneita. Varsin pitkäveteinen junamatka, kävin kerran ravintolavaunussa juomassa kahvit. Matka kesti sen kuusi tuntia minkä tullessakin, mutta matka tuntui paljon pidemmältä. Onneksi VR toimi kerrankin moitteita eikä viivästymisiä tullut.

Sitten steissille...

Tanpere.

 

* * * *

Oulu yllätti kyllä positiivisesti, olin tosiaankin odottanut tästä yhtä masentavaa paikkaa kuin Kajaani. Mutta mitä vielä, säät olivat mahtavat, hyvä pössis kylillä, muutamaksi päiväksi riitti nähtävää ja pyöränlainaus oli erittäin tervetullut lisä. Kivat baarit, hotelli oli myös onnistuminen. Ehkä talviaikaan meininki on eri, mutta nyt oli vaikea keksiä mitään huonoa, joten Oulusta tulee täydet 5/5.

602# Oulu

24.7.2018, Tuesday, +28, Scattered clouds, Oulu, Finland

Kesälomaa oli vielä hitusen jäljellä, ja koska mulla on lomalla aina tunne, että jotain tarttis tehdä, niin päätin lähteä tekemään itsekseni ekskursion Ouluun. Ei ole oikein koskaan tullut siellä käytyä, vaikka muutama serkkuni siellä vuosikausia aikoinaan asuivatkin. Jotenkin tuo matka tuntuu niin käsittämättömän pitkältä, että se kai siinä on ollut se suurin syy. Lentämällä pääsisi varmaan tunnissa, eikä olisi mainittavasti kalliimpaa kuin junallakaan meno, mutta ollaan nyt kerrankin ekologisia ja valitaan kiskoliikenne ja tsekataan samalla VR:n toimivuus. Halvimmillaan biletti olisi irronnut reilun 27€:n hintaan, mutta sillä olisi joutunut matkustamaan sitten puolipäivää. 57€:lla pääsi Hesasta Ouluun alle kuudessa tunnissa.

Juna lähti klo 9.14. Olin sen verran hermostunut, että olin liian aikaisin rautatieasemalla, junaliput printattuna. Ostin vähän sipsejä evääksi ja juomaa. Kesän hellekausi oli voimakkaammillaan, toivoin todella junan ilmastoinnin toimivan. Koska oli tiistai, ei muita matkustajia kauheasti ollut. Tikkurilasta mukaan nousi kolmihenkinen perhe. Jo heti alkuun pitivät sellaista meteliä ja taistelivat epätoivoisesti matkalaukkujensa kanssa, että tiesin ettei junamatkasta mitään hiljaista reissua tule. Toisekseen puhuivat niin maalaisittain, että päättelin heidän olevan menossa Ouluun saakka. Kolmannekseen, perheen nuorimmainen - ehkä noin 6-7 -vuotias poika - vaikutti aika rasavilliltä tapaukselta. Alkajaisiksi tempaisi sokerikännit, uhosi sitten koko ajan vanhemmilleen hajottavansa uuden puhelimensa heittämällä sen jonkun naamaan. Sanavarasto käsitti koko joukon kirosanoja, hoetuksi tulivat eniten ehkä "kakka", "ripuli", "tamppooni", "helekkari" ja "jumaleissön". Välillä arvosteli vanhempiaansa "läskiksi" tai "paskanaamaksi". Ymmärrän kyllä, että pieni lapsi turhautuu kuuden tunnin junamatkan aikana, mutta sitä ihmettelen mikseivät vanhemmat käyttäneet lastaan vaikkapa ravintolavaunussa tai leikkivaunussa? Joku muu matkustaja taisi tätä loppuvaiheessa matkaa kysyäkin, koska vanhemmat perustelivat että menomatkalla Helsinkiin - joka oli ollut huomattavasti kauheampi kokemus koko junalle - heidät oli heitetty riehumisen takia ravintolavaunusta ulos. Tyrmistyttävä kokemus oli tapahtunut myös Linnanmäen vierailun aikana. En tiedä onko ADHD:hen lääkettä, tai miten lapsia kasvatetaan, mutta eniten ihmettelen vanhempien apatiaa. Tällänen tapaus.

Juna valmiudessa.

Vanhan kotikaupungin maisemia.

Seinäjoelle asti matka meni aika nopeasti, se oli about puoliväli. Pohjanmaan peltolakeudet muuttuivat pian metsiköiksi. Keli pysyi kesäisenä. Kävin välillä ravintolavaunussa juomassa yhden oluen. Palatessani vaunuuni havaitsin menon pysyneen samanlaisena; poika matki junakuulutusta mukaillen omaa versiotaan: "Seuraavaksi Ylivieska, nästa paska." Söin hieman sipsejä ja katselin tylsistyneenä maisemia.

Pohjanmaalla riitti lakeutta.

Kolmen kieppeillä saavuttiin Ouluun, 752 matkustettua kilometriä rikkaampana. Ilma tuntui kuumalle. Olin varannut hotellin Sokos Hotelli Arinasta, kaksi yötä kustansi 148€. Hotelli löytyi helposti Pakkahuoneenkadulta. Huoneeseen checkaaminen onnistui helposti, esitäytetty lomake piti allekirjoittaa. Sai oikein valita huoneenkin, ottaisiko sen sisäpihan vai kadun puolelta. Päätin ottaa kadunpuolen ja sainkin mukavan huoneen neljännestä kerroksesta, näkymä Rotuaarille. Äänieristys tuntui erinomaiselta, ei kadulta kuulunut pihaustakaan. Ilmastointi pelitti mallikelpoisesti.

Arina-hotelli.

Hotellihuone oli ok.

Hotellin ikkunasta oli näkymä Rotuaarille.

Jätin kamat huoneeseen, ja lähdin sitten tutustumaan kaupunkiin. Buranat olivat loppu, joten piti ensin etsiä apteekki, sellainen löytyikin pienellä hakemisella. Sitten menin osoitteeseen Uusikatu 22, jossa oli seinään töhritty "Paska kaupunni"-graffiti, joka Kauko Röyhkääkin oli aiemmin innottanut samannimisellä biisillä. Jatkoin sitten kierrellen torille, joka oli ulkolaisten krääsäkauppiaiden valloittama. Poikkesin lonkerolla torin reunalla olevalle terassille.

"Tää on niin Paska kaupunki." Paitsi ettei ole.

Tori.

Siisti oli.

Kivoja tönöjä.

Kaupunki vaikutti omituisen suurelta, olin varautunut huomattavasti pienempään. Nälkäkin tuli, eikä mielikuvitukseni riittänyt Pancho Villaa kummallisempaan ravintolaan. Söin pihvin, join oluen ja jälkkäriksi kahvin. Ihan ok, joskin pakastevihannekset olivat karseita.

Safka.

Kävin kaupassa ostamassa hotellille pientä evästä ja palasin huoneeseen melkoisen vessahädän saattelemana. Koin pienen välikuoleman kun erehdyin katsomaan telkkarista Pokka pitäätä, mutta uni pääsi yllättämään. Herättyäni kiiruhdin vielä ulos. Kävin ehkäisemässä nestehukkaa käymällä oluella terassilla, sen jälkeen kävelemään rantaan. Ihmisien määrä tuntui vaihtelevan; ensiksi ajattelin, että eihän täällä ole ketään missään, mutta illalla kadut täyttyivät ihmisistä, tiistai-illasta huolimatta. Nuorisoa oli paljon, humalaisiakin, mutta oli muuten sellainen hyvä pössis. Ilta oli todella lämmin, aivan kuin ulkomailla ja erittäin kaunista. Livebändit soittivat terasseilla. Jotenkin Oulu vaikutti jo ensimmäisen iltapäivän perusteella kivalta paikalta, mä kun olin varma, että luvassa on joku "Kajaani kakkonen".

Toripolliisi.

Krapulan hoitoa ja hankintaa.

Mihinköhän menis.

Siis mitä ei koske?

Teatteri.

Baarit pullistelivat väkeä tiistai-illasta huolimatta.

Uimarantaa.

Lämmin ilta.

Pitkän lenkin jälkeen palasin hotellille katsomaan junttiohjelma Latelaa, johon olin jäänyt vähän koukkuun. Suihkun testasin myös ja hyväksi havaitsin. Ikkunasta oli kiva katsella kävelykadun iltameininkiä.

601# Cattolica, 3

18.7. - 21.7.2018, +31, Clear, Cattolica, Italy

Seuraaviksi päiviksi meillä ei ollut enää mitään järjestettyä ohjelmaa, vaan taaplasimme menemään omin päin. Pp:n plunssa osoittautui ärhäkäksi tapaukseksi; nokka vuoti, yskitti ja ääni oli käheänä. Sinänsä se nyt ei menoa hillinnyt, mutta mielessäni kävi ajatus jos tuollainen tauti iskisi minuun miesplunssa-versiona niin olisin täysin kanttuvei. Joten välttelin Pp:n läheisyyttä parhaani mukaan. Huoneessa oli kakkossänky parisängyn lisäksi, nukuin siinä yöni. Pp kyllä valitteli, mihin jäi rakkaus vastamäessä, mutta no can do.

Rannalla tuli käytyä päivittäin, joskaan emme koskaan siellä paria tuntia kauempaa viihtyneet. Säät suosivat, aurinko paistoi ja lämmintä riitti, eikä maanantain kaltaista ukkosmyrskyä enää tullut. Meri pysyi tyynenä. Ilmaisranta kelpasi meille edelleen hyvin.

Hotellimme uima-allasaluekin tuli kerran testattua.

Muutamana päivänä teimme pienen kävelyreissun läheiselle Monte Gabiccen kukkulalle, josta avautui hienot näkymät alas Cattolicaan ja Riminiin. Täällä oli jonkun verran näköalaravintoloita, joissa varmasti kelpasi istuskella auringonlaskua ihailemassa, me olimme vain päiväsaikaan. Sinne pääsi minijunallakin, mutta aikataulut eivät oikein mätsänneet meidän vastaaviin, joten me nousimme sinne jalkavoimin.

Näkymää Cattolican suuntaan Monte Gabiccelta.

Cattolican rantaa kuvattuna Monte Gabiccelta.

Yhtenä päivänä teimme omatoimisen retken Riminiin, paikallisbussilla. Olimme ostaneet tupakkakaupasta kahden zonan liput. Meille oli vakuuteltu, että kaksi zonaa riittäisi, mutta myöhemmin kun tarkistimme niin olisi pitänyt olla todennäköisesti kolmen zonan lippu. Eipä sinällänsä väliä, koska meiltä ei lippuja onneksi kyselty mutta olisihan tämäkin ollut kiva tietää. Liput olivat voimassa 24 tuntia, ne piti aktivoida ensimmäistä kertaa bussiin mentäessä leimauslaitteessa. Hinta oli 4,50€. Ensiksi menimme bussilla nro 125 Riccioneen noin vartin verran, jossa piti vaihtaa bussiin nro 11. Kävimme kuitenkin ensin Riccionessa katsomassa Mussolinin vanhaa lomakämppää, se oli juurikin bussiasemaa vastapäätä. Pytinki ei ollut auki, joten tarkastelu jäi ulkopuoliseksi. Sitten odottelimme hetken aikaa Riminin bussia. Oletimme, että täällä oli sama käytäntö kuin Roomassa, että keski- ja takaovista sisään, mutta ovissa kyllä vihjattiin, että olisi suotavaa käyttää etuovea. Kuitenkin muutkin marssivat röyhkeästi takaa sisälle, niin painelimme tietysti joukon perässä.

Mussolinin kesämökki.

Bussi oli pitkä haitarimallinen ja omituisen tyhjä. Pysäkit oli numeroitu, ja niitä piti kytätä silmä kovana, että osasimme jäädä oikealla pysäkillä pois, koska mitään automaattista digitaalinäyttöä ei ainakaan tässä bussissa ollut. Jäimme pois pysäkillä nro 10. Matka Riccionesta Riminiin kesti lähes puoli tuntia, mutta ei sinänsä tuottanut vaikeuksia. Kävelimme sitten ensiksi Fellinin puistoon, jossa oli hieno suihkulähde mutta rumat torimyyjien teltat. Ne pilasivat koko pössiksen. Jatkoimme sitten rantaan; yleinen ranta oli huomattavasti suurempi kuin kotirantamme Cattolicassa. Kävelimme eteenpäin kanavanrantaa pitkin, jossa haisi pahalle. Se oli täynnä kalastusaluksia meren puoliselta osuudeltaan, myöhemmin hienoja purjeveneitä ja lopuksi oli vain mitättömiä jollia. Pysähdyimme pieneen rantakahvilaan, josta otimme kalliit ice teat. Ne olivat itse asiassa vihreää teetä, mutta ihmeen kelvollisen makusia, á 4€. Täällä olisi hämmästykseksemme saanut myös shampanjaa, montaa eri merkkiä vieläpä.

Linja-auton tunnelmaa.

Suihkis.

Riminin ilmaisranta vaikutti tilavammalta kuin Cattolican.

Kahvila-kioskista olisi irronnut myös shampanjat.

Rimini.

Hetken levättyämme jatkoimme kävelyä saavuttaen Tiber-sillan. Se oli rakennettu jo ennen ajanlaskumme alkua ja oli edelleen niin vankkaa laatua, että autotkin käyttivät siltaa kanavan ylittämiseen. Kävelimme melkoisen rupeaman vanhassakaupungissa, kuvasimme eri aukioita ja tönöjä. Caesarkin oli ollut täällä aikoinaan puheita pitämässä, joskin kyseinen kivi jonka päällä hän oli pamlannut oli pöllitty aikojen saatossa. Malatestiano Temple oli suljettu; tätä keskeneräiseksi jäänyttä valtavaa kirkkoa oli alettu rakentamaan 1400-luvulla, mutta ilmeisesti kiinnostus oli lopahtanut kesken. Lounaan kävimme syömässä L'Atrov-nimisessä ravintolassa juna-aseman lähettyvillä ennen kuin palasimme takaisin kuumissa ja unettavissa busseissa pitkien vaihtoaikojen kyllästyttäminä takaisin Cattolicaan.

Tiber-silta. Se takimmainen.

Malatestiano Temple.

Cattolicassa ravintolan löytäminen ja valitseminen ei tuottanut kauheasti päänvaivaa. Lounaaksi suosimme usein piadina-nimisiä täyteplättyjä, jotka muistuttivat vähän tortilloja. Usein niihin sai valita täytteensä itse. Illallinen täyttyi enemmälti mättömäisistä pitzeistä ja hampurilaisista kuin mistään kulinaristisista snobbailuannoksista, mutta mitään tavattoman huonoa ruokaa emme saaneet missään. Alkuillasta kävimme usein drinksuilla, jotka kustansivat noin 8 € / drinkki, mutta mukaan alkoi tulemaan jo kaikenlaisia mielikuvituksellisia suupaloja, jotka kävivät melkein puolikkaasta ateriasta.

Lounaspiadina.

Drinksujen mukana tuli kaikenlaista lisähärpäkettä.

Perjantai-illalla meitä hämmästytti äkillinen kadulta kuuluva liikenteen melu. Katselimme parvekkeelta meininkiä, loppumaton letka moottoripyöriä ajoi pitkin kaupungin katuja. Myöhemmin kuulimme, että Cattolicassa oli tällä kertaa järjestetty vuosittainen Ducati-moottoripyörien kokoontumisajot, ja pyöriä oli kaikkialta Euroopasta.

Viimeisenä päivänä lähtö oli vasta kuuden jälkeen illalla, mutta olimme käyneet edellisenä iltana kysymässä respan Mauralta, olisiko myöhempi check out -aika mahdollinen. Tämä onneksi onnistui eikä maksanut kuin parikymppiä (check out aika olisi ollut muuten jo klo 10!). Hieman siinä tuli hotellille kaikkinensa lisähintaa (viikon ajalta ilmastoin 35€ + safetybox 10 € + myöhempi checkout 20€ + hotellivero viikolta 21€). Pystyimme kuitenkin tekemään ihmeen paljon asioita päätöspäivänäkin, eikä ollut sellaista kellon kyttäämistä valmiusasemissa kuin yleensä. Aika kului lähinnä tuliaiskauppoja kollatessa.

Omituisia paikallisalkon tuotteita.

Bussi tuli noutamaan lentokentälle ajoissa, matka kentälle kesti noin puolisen tuntia. Riminin lentokenttä oli tuskastuttavan pieni ja täynnä ihmisiä, kahvila oli vain tiski johon maksettiin ostokset ja kauppakin oli tosi huono, en keksinyt sieltä mitään ostettavaa.

Lento lähti ajoissa, paikkamme olivat aivan koneen takaosassa, rivillä 34. Alkumatkasta oli vähän turbulenssia, mutta saimme kuitenkin juomatilaukset tehtyä. Venetsia näkyi lentokoneen ikkunasta kivasti, kun iltakin oli jo pimentynyt. Lento meni mukavasti. Matkalaukut tulivat nopeasti, manchesterilaiset olivat saaneet odotella matkalaukkujaan tuntikausia. Aivan liian puhelias taksikuski heitti minut kotiin, jonne saavuin kahden jälkeen aamuyöstä.

Lentokentällä ei päässyt enää eksymään.

Illaksi kotio.

 

* * * *

Annan Riminille arvosanan 3/5. Odotin paljon pahempaa [turistirysää] mutta kyllä täällä sai viikon kulumaan, ja retket onnistuivat ja olivat mielenkiintoisia. Huonoimpana puolena oli italialainen käytäntö maksullisten rantojen suhteen, en oikein ymmärrä sellaista. Ruuat keskinkertaisia, hinta-laatusuhde ei ollut mikään kovin kallis. Looginen ja yksinkertainen meininki, joten täällä pärjäsi ihan hyvin vaikkei kauheasti englantia paikalliset tuntuneet osaavan (emmekä me italiaa). Ei ukotettu ja säätkin suosivat yhtä ukkosiltaa lukuunottamatta. Hotelli nyt olisi voinut olla kyllä parempi.