317# Meksiko, 9

20.1.2014, Maanantai

Partly cloudy, +23, Tulum, Mexico

Päiväreitti.

Heräsin joskus neljän aikaan pieneen krapulaan ja hirveään meluun enkä saanut nukuttua enää loppuyönä. Mitä lie ryminää käytävältä kuuluikaan. Silmät ristissä aamiaiselle. Ensimmäistä kertaa tällä matkalla se ei ollutkaan sellainen buffet-aamiainen, vaan ruoka piti tilata tarjoilijalta. Ehkäpä täällä haluttiin hillitä suursyömäreitä, nirsoilivat sen ruoan kanssa selvästi. Omeletti naamaan ja kaffetta ja taisi siinä joku leipäkin olla.

Sitten kiireellä kamat kasaan ja baanalle. Chetumal jäi tosi vähälle huomiolle, mutta oppaan puheiden mukaan siellä ei juuri mitään turistille ollutkaan. Heitettiin pieni kieppi bussilla kylillä kuitenkin, ennen kuin lähdimme isommalle tielle kohti Tulumia. Kaupungin ulkopuolella oli jälleen poliisien tarkastuspiste. Meidätkin pysäytettiin, tällä kertaa tarkistettiin jopa matkatavaratilat.

Onneksi ei tarvinnut tuolla yöpyä.

Noin kolmen vartin ajon jälkeen pysähdyimme Cenote Azulille. Kuten nimestä voipi päätellä, se oli siis sellainen luolajärvi, joka ei ollut tällä kertaa luolassa vaan ihan taivasalla. Järvi oli pyöreän mallinen, ei mitenkään iso paitsi syvyydeltään. Kyltti seinässä mainitsi syvyydeksi 90 metriä, joka minusta oi uskomatonta. Koska tämä oli romahtanut luolajärvi, niin se oli tietysti äkkisyvä. Vesi oli äärimmäisen kirkasta, ja tuntui käteen todella lämpimälle.

Oli vielä aamu, ja paikkaa vasta availtiin, ja baarikin oli kiinni. Monet kävivät uimassa. Aurinko paistoi ja ilma tuntui lämpimälle joten se oli oikein otollinen uimiselle. Mua olisi huvittanut myös, mutta kun ei ollut sitä pyyhettä.

Cenote Azul.

Sen jälkeen 2,5 tuntia ajoa Tulumiin, yksitoikkoista moottoritietä. Puolessa välissä pidettiin kusitauko. Ei hädättänyt joten keskityin kuvaamaan huoltoaseman pihassa olevaa Kuplavolkkaria, ja hengailemalla semmoisen palmun varjossa. En oikein tiedä itsekään miksi siirryin, mutta noin kymmenen sekuntia tästä yksi matkalaisistamme käveli saman palmun alta saaden sellaisen jumalattoman oksan päähänsä. Se vaan lahomistaan sen pudotti. Noin käy kun on väärässä paikassa väärään aikaan. Oksa lennätti silmälasit hänen naamaltaan, ja ne hajosivat ja taisipa tuo loukata siinä olkapäätäänkin.



Kupla.

Ajomatkalla näimme myös jaguaarin (ei se ajopeli vaan eläin) loikkimassa tien yli; sitä ei juuri tällä alueella näy, ja muutenkin se välttelee ihmiskontakteja. Oppaamme ei ollut nähnyt sellaista koskaan, paikallisoppaammekin vain pari kertaa elämässään.

Ohitimme myös kylän, joka oli äänestänyt kesäaikaan siirtymistä vastaan. Toisin kuin muualla Meksikossa, niin täällä pysyttiin koko ajan normaaliajassa (talviajassa), joten kesäisin täällä oli eri kellonaika kuin muualla maassa. Eikö ole outoa? Onnistuisiko tuommoinen Suomessa?

Mua sitten inhotti nämä.

Kävimme syömässä lounaan paikassa, jossa oli eräs toinenkin matkalaisryhmä. Ruokalista muuttui koko ajan, ruoka oli täyttä paskaa, palvelu hidasta ja töykeää.

Olimme keränneet oppaallamme kolehtikuoren, ja matkaryhmäläisistämme M antoi sen oppaalle kera kiitospuheen. Tämän päivän jälkeen emme näkisi opastamme enää ennen lentokentälle menoa, joten siksi oli hyvä hetki tämmöiselle toimenpiteelle. Vaikka minusta oli vähän outoa lahjoa opasta sillä lailla.

Ajoimme vielä n. 15 minuuttia ja saavuimme Tulumin raunioalueelle. Se oli aika pieni, tarjoten katsojalle vain muutamia kivisiä töllejä, mutta hienolla paikalla, ylhäällä korkealla rantatörmäällä. Alhaalla kuohusi sinisenä Karibianmeri, kauempana suuremmat mainingit löivät maailman toiseksi suurimpaan koralliriuttaan. Oikein kauniin näköistä, jollain kummallisella tavalla tuli mieleen Suomenlinna mieleen.

Tulum, Meksiko.



Tulum, Meksiko.

Karibianmeri.

Rauniokierroksen jälkeen oppaalla tuntui olevan taas vaikeuksia saada porukka kasaan vessa- ja ostoskohteiden jäljiltä, joten aikaa siinä meni kupeksiessa. Tästä oli vielä 45 minuutin ajomatka Playa Del Carmeniin, jossa seuraava ja viimeinen hotellimme olisi. Ilta alkoi jo pimetä ennen kuin pääsimme perille. Playa del Carmenin turisteja varten rakennettu kaupunki jäi vähän sivummas varsinaisesta hotellialueesta; kaikki hotellit oli rakennettu samalle aidatulle alueelle, jota taas poliisit vartioivat.

Talitiainen.



Isompia talitiaisia.

Hotellimme oli Occidental Allegro. Sisäänkirjautuminen hotelliin oli tällä kertaa kusinen homma. Ensiksi jokaisen piti näyttää passit, josta otettiin kopiot, sen jälkeen täyttää joku typerä lomake ja kaikenlaista muuta säätöä. Koska meillä oli all inclusive, niin piti käydä pyytämässä ranneke sekä hommaamassa joku erillinen kortti rantapyyhettä varten, sekä käydä vielä laukkupojille merkitsemässä laukkunsa ja huoneensa numeron. Nopeasti kyllä laukut siirtyivät, laukku oli huoneessani ennen minua.

Hotellin majoitustilat olivat isohkolla alueella, sellaisia neljän huoneiston kämppiä ripoteltu sinne tänne. Muut saivat huoneensa rannan lähettyviltä, meidän majoitustilat olivat lähempänä respaa, vähän tylsässä kohdassa. Muutenkin huone oli nuhjuinen. Varmaan tämä oli ollut 80-luvulla hienoistakin hienompi hotelli, mutta kun uusiutumista ei ole tapahtunut remontin tai sisäänkirjautumisen osalta, niin taso on romahtanut. Nettiäkään ei huoneissa ollut, vaan pelkästään respassa ja siitäkin olisi joutunut maksamaan $10 / päivä. Meillä kaikilla oli ollut kovat ennakko-odotukset tätä hotellia kohtaan, joten oli siinä mielessä iso pettymys.

Ruoat ja juomat olivat siis ilmaisia maksuttomia. Illemmalla lähdimme testaamaan buffetin tarjonnan. Se oli täyttä paskaa. Ovella oli kyltti "Wait to be seated", mutta vaikka siinä kuinka kauan arvoimme niin kukaan tarjoilijoista ei tullut meitä minnekään saattamaan. Hälinä oli kova, tarjoilijat juoksivat pää kolmantena jalkana eessun taassun. Pysäytimme pari tarjoilijaa jotka sanoivat "kysykää joltakin muulta". Kävimme sitten vain istumaan johonkin pöytään, lopulta joku tarjoilija tuli nakkelemaan meille astiat.

Juomia saatiin koko ajan kinuta ja tarjoilija sanoi aina "yes, yes", kiiruhti pois ja unohti saman tien asian. Neljännen kerran jälkeen isä sai kauhean raivokohtauksen, jyrähti niin että koko ravintolasali tuntui hiljenevän. Meksikaani laski tarjottimensa, kävi hakemassa täyden pullon viiniä, kaatoi lasit täyteen ja jätti loppuputelin pöytään. Kokonaisesta pullosta olisi pitänyt vissiin 15 taalaa pulittaa mutta nyt saatiin sekin ilmaiseksi. Vau. Mä olin hämmästynyt, olisi tehnyt mieli melkein taputtaa.

Viinipullo ei silti pelastanut buffettia. Ruoka oli pahaa, meteli salissa oli niin jumalaton ettei ajatuksiaan kuullut. Vähän tasoa pitäisi olla edes buffassakin. Tämä oli pelkkä räkälä.

Porukat menivät aikaisin nukkumaan. Mä ajattelin käydä vielä tarkistamassa rantabaarin tilanteen. Otin kaljan. Sen jälkeen tein lähtöä hotellihuoneeseen, mutta muut matkalaiset saapuivat baariin ja pyysivät jäämään. Viinin ja oluen jälkeen olin varsin helposti ylipuhuttavissa.

Ensin ryypiskelimme baarin ilmaisia viinoja yhteen saakka katsellen jotain tulishow'ta, ja kippolan mentyä kiinni menimme M:n kanssa jatkoille J:n huoneeseen, jonne oli hotellin puolelta tuotu 4 putelia ilmaista viinaa. No, senhän tietää miten siinä hommassa kävi. Ei juuri muistikuvia moneltako ja miten päin olen hotellihuoneeseeni kömpinyt.

J:n viinakaappi.