perjantai 28. syyskuuta 2018

606# Santorini, 3

10.9.2018, Monday, +28, Clear, Kamari, Greece


Heräsimme taas kahdeksalta, olin nukkunut varmasti yhdeksän tunnin yöunet. Sellainen on nykyään harvinaista. Painelimme nopeahkolla aikataululla aamiaiselle, söin tällä kertaa varmuuden vuoksi kaksi aamiaisleipää yhden sijasta. Jotenkin mautonta mössöä se leipä, ja siitä oli lisäksi leikattu vielä niin paksuja viipaleita, ettei meinannut turpavärkki mahtua ympärille. Kahvi oli edellisaamun tapaan parasta koko aamiaisessa.

Kävimme vielä huoneessamme valmistautumassa päivän omatoimiretkelle Firaan, Santorinin pääkaupunkiin. Koko Santorini oli piskuinen, joten bussimatka sinne ei ihmeitä kestäisi. Kamarista Firaan meni busseja 15-20 minuutin välein; rahastaja oli bussissa, joten etukäteen lippuja ei tarvinnut hommata. Kertalipun hinta (v. 2018) oli 1,80€ / aikuinen. Etsimme bussipysäkin hotellimme läheltä kulkevalta Makedonias-kadulta, se oli onneksi merkitty asianmukaisin opastein. Tasatunnilta lähtevään aamupäivän bussiin oli tulossa kosolti muitakin matkustajia Kamarin viimeiseltä pysäkiltä. Kun bussi viimein pyyhälsi paikalle, olimme vaarassa jäädä pysäkille, niin täynnä väkeä se jo oli. Bussiin mentiin sisään takaovesta, ja olimme viimeiset jotka mahtuivat sisään. Rahastaja liikkui täydessä bussissa kuitenkin ketterästi ja sai rahastatteua koko sakin. Matka Firaan kesti 25 minuuttia, ja tukalaa oli kyllä koko rahan edestä.

Bussipysäkki oli merkitty selkeästi.

Firan bussiasemalta lähdimme kävelemään mäkeä ylös, kunnes saavuimme hotelli Atlantiksen eteen, josta alkoi kävelykatu. Maisemat merelle ja calderalle olivat hulppeat. Hienoja risteilyaluksia oli parkkeerattu poukamaan. Syyskuusta huolimatta turisteja vielä riitti selfieitä räpsimässä, voi vain kuvitella millainen meininki täällä oli heinä-elokuussa.

Pieni mäki kivuttavana Firan bussiasemalta.
Caldera.
Maisemakippoloita suolaisine hintoineen piisasi.

Kävelimme hetken eteenpäin kävelykatua pitkin kunnes saavuimme satamaan johtavien rappusten luo. Olimme lukeneet, että alas satamaan olisi 580 rappusta, melkoinen laskeutuminen siis. Alas satamaan pääsi myös telefericolla, hinta oli 6€ (matkatavarat 3€) suuntaansa, mutta päätimme kokeilla sitä ylöspäin palatessa. Kolmas vaihtoehto köysihissin ja kävelyn lisäksi oli aasikyyti; näitä muuleja oli parkkeerattu kymmenittäin rappusten varrelle, osa näytti vaeltavan hämillään vapaanakin. Kakkaa oli tietysti kadut täynnä, ja melko aasimainen haju. Onneksi elikot vaikuttivat suht säyseiltä eivätkä puuttuneet kävelyymme mitenkään. Edellispäivän tuuli ei juuri vaikuttanut tällä puolen saarta, ja tulipa siinä melkein hikikin portaita laskeutuessa.

Kävelytieltä erkani raput alas satamaan.
Aasikuja.
Tauko paikalla.
Hikinorot alkoivat juoksemaan selkäpiitä pisin vaikka alas mentiinkin.

Viimein pääsimme satamaan, joka nyt ei ollut luvalla sanoen kovinkaan ihmeellinen. Pari pientä mukavaa rantakahvilaa oli, joista toiseen poikkesimme juomaan jääteet. Katselimme, kun nuori mies hyppi sataman reunalta mereen, tapahtuma tuntui huvittavan häntä kovastikin. Sitten otimme telefericon takaisin ylös; niitä oli kuuden vaunun setit, saimme Pp:n kanssa oman vaunun. Nousu takaisin ylös tapahtui muutamassa minuutissa. Säästyi siinä melkoisesti voimia joskin kuuden euron hinta oli aika tyyris.

Satama ei tarjonnut ihmeellisyyksiä.
Teleferiko operoi kuuden vaunun ryppäissä.
Irralliset kopit.
Telefericolla tultiin ylös luikauksella.

Tallustelimme sitten turistien täyttämällä alueella ja kuvasimme jylhät maisemat. Mitään ostettavaa emme keksineet, joten palasimme sitten aikanaan bussiasemalle. Siellä vallitsi hyvin kaoottinen meininki, täynnä hukassa olevia ihmisiä ja bussit peruuttelivat ahtaisiin väleihin. Busseista ei ottanut selkoa, minne ne olivat menossa tai mistä tulossa, mutta lopulta löysimme bussin takaisin Kamariin. Saimme jopa istumapaikat. Bussi lähti tasan klo 13, joten ilmeisesti aikatauluja noudatettiin. Matka meni tällä kertaa kuin huomaamatta, emmekä ymmärtäneet jäädä riittävän ajoissa pois, vaan ajauduimme ohi kotipysäkistämme. Pääsimme kuitenkin kiertämään kaupan kautta ja täydentämään juomavarastojamme.

Fira.
Ostoskatua.
Raput kirkolle.
Vasemmanpuoleista paikallista Donkey-olutta tuli maistettua.
Bussiasemalla piti olla tarkkana ettei jäänyt pakittavan bussin alle.

Hotellilla huilasimme hetkisen, söimme sipsejä ja nautimme juomia. Voimiemme palauduttua lähdimme uimaan Pp:n äidin ja TI:n hotellin rannalle. Hotellilla oli epäkreikkalaiseen tapaan jostain syystä yksityinen ranta - ei se juuri paljoa parempi ollut kuin mikään toinenkaan pätkä laavarannasta, mutta kaippa täällä sitten toimivat paremmin ravintolapalvelut tms. TI oli kysynyt luvan, josko mekin saisimme käyttää rantaa, eikä kukaan meille tullut mitään asiasta sanomaankaan. Kävimme sitten testaamassa uudet uimakenkämme, ne osoittautuivatkin hyödyllisiksi, ellei jopa välttämättömiksi. Silti minusta oli outoa uida kengät jalassa. Aallot olivat kasvaneet entisestään, mutta uimaan vielä jotenkin pystyi. Ranta oli äkkisyvä, ei tarvinnut kuin ottaa muutama askel rannasta kun oli jo uintisyvyyksissä.

Uinnin jälkeen palasimme hotellille, otimme suihkut ja joimme tuulisella parvekkeellamme kuoharia ja alkoholisoidut jääteet. Lähdimme sen jälkeen ulos kävelylle, katsastimme muutaman kaupan tarjonnat ja koitimme sitten päästä Eanos-ravintolaan pizzelle. Jostain syystä sisäänheitto oli kömpelöä, tarjoilija tuli kyllä kyselemään "may I help you?" ja säntäsi sen jälkeen karkuun. Päättelimme tämän viestiksi, ettei meitä tähän ravintolaan haluttu. Teimme vielä pienen kävelyn, istuskelimme hetken penkillä katsomassa tummenevaa merta, mutta pizzapaikkoja emme enempää löytäneet. Ohitimme pizzepaikan vielä toistamiseen ja tällä kertaa meidät toivotettiin tervetulleiksi. Saimme pizzet tilattua, ne tulivatkin ok-nopeudella. Ravintola ei ollut kuin puolillaan väkeä, mutta ei mikään ihme moisella sisäänheittäjällä. Pizza oli kuitenkin ihan syömäkelpoinen, 3/5. Maksoi yhteensä 38 €, joten ei mikään halpa summa pitsaillallisesta. Hotellille päästyämme googlasimme Tripadvisorista kippolasta kirvonneet mielipiteet, kovasti tuntui ihmisille tulleen mahatauteja tästä paikasta. Paikka yritti kuitenkin olla ensisijaisesti merenantimiin keskittyvä ravintola, joten toivottavasti pizzat olivat ok. Mainostivat vielä käyttävänsä puu-uunia pizzojen tekoon, mutta tiedä häntä.

Ilta saa.
Rantaraitti.
Rasvalätty illalliseksi.

maanantai 24. syyskuuta 2018

605# Santorini, 2

9.9.2018, Sunday, +26, Gale, Santorini, Greece


Yö tuli nukuttua ihan kohtalaisesti, ilmastointi oli ok ja sänkykin menetteli. Kahdeksalta oli kello soimassa, aamiaisaika oli kovin rajoitteinen, vain puoli kymmeneen asti. Se osoittautuikin luvalla sanoen surkeimmaksi aamiaiseksi sitten Puolan; yksi pieni leipä jossa juusto- ja meetwurstiviipale ja kyytipojaksi melko hyvänmakuinen kupillinen kahvia.

Aamiaistiski.

Pistäydyimme ulkona katsomassa hotellimme ympäristöä päivänvalossa. Rannalle ei ollut kuin pari korttelia, joten kävimme noutamassa uintikamat hotellilta ja palasimme biitsille. Rannan hiekka oli tummaa laavakiveä. Se pisteli hullun lailla jalkapohjia, ja huomasin jälleen kerran unohtaneeni uintikengät kotiin juuri silloin kuin niitä olisi tarvinnut, veteen ei oikein ollut asiaa ilman niitä. Heti vesirajan jälkeen pohjassa oli isompiakin kiviä, johon polvet ja nilkat kopisivat ikävästi. Ranta syveni nopeasti, aallotkin olivat kohtalaisen kokoiset.

Hotellimme Summer Dreamin julkisivu ei prameillut turhia.
Hotellimme editse menevä tie.
Hotellin takana oleva futisstadion.
Lippu oli varmaan nähnyt parempiakin päiviä.

Viihdyimme rannalla 1,5 tuntia, välilllä joku kiinalaisryhmä kävi meitä kuvaamassa, varoen itse altistumasta auringolle yhtään. Merivesi oli +27 asteinen, joten hyvin tarkeni uida, mutta tuuli oli selvästi yltymässä. Aallotkin kasvoivat, ja paikalle saapunut rantavahti vaihtoi vihreän lipun keltaiseen.

Ranta.

Rannan jälkeen palasimme hotellille, otin pikasuihkun huuhdellen merivedet iholta pois. Mulla alkaa aina paita pistelemään niin kovasti meressä uinnin jälkeen, se tekee minut heikkopäiseksi. Rannallakin olisi ollut kyllä muutamia pikasuihkuja, mutta jäi nyt käyttämättä.

Ajattelimme lähteä käväisemään läheisellä vuorella, jonka huipulla oli Ancient Thira -niminen muinaisraunioalue. Kävelimme aluksi ajotietä pitkin, mutta vaihdoimme sitten hiekkaiselle kinttupolulle joka johti Pigi-nimiselle kirkolle. Se oli bygätty puolittain vuorenrinteeseen. Polku oli irtosoraa ja nousi siksakkia yhä ylemmäs. Auringonsuojaa ei ollut, mutta navakka tuuli piti lämmön melko lailla kurissa. Mitään kaiteita ei ollut ja muutaman kerran polku oli hieman sortunutkin, joten ei välttämättä mikään korkeapaikankammoisten suosikkikohde, mutta mukavat maisemat täältä kieltämättä avautui. Hieman kävi kunnonkin päälle moista jyrkkää mäkeä kiivetä. Pääsimme kuitenkin kirkolle, jonka pihalla kasvavan puun varjoon kävimme hetkeksi lepäämään. Kirkon ovi oli kiinni, myöhemmin saimme kuulla, että sen olisi voinut ehkä saada aukikin.

Pigi-kirkko pilkistää hitusen rinteen keskivälillä.
Nousua riitti.
Kävelypolku kiemurteli serpentiinimäisessä muodossa.
Tuo lohkare kun lähtisi menemään...
Kirkko piileskeli vuorenseinämässä.
Ei ollut kirkko koolla pilattu.
Täällä pääsi soittamaan kirkonkelloja.
Kieltokyltillä ei ollut auktoriteettiä.

Jatkoimme polkua ylöspäin, joka yhtyi myöhemmin ajotiehen. Ajotie mutkitteli serpentiininä ylös saakka, jossa autot olivat ajaneet parkkiin sikin sokin. Puhelimen epäluotettavasta korkeusapista tarkistin olevamme hieman yli 300 metrin korkeudessa. Täällä oli kioski, polkujen risteämiskohta (täältä pääsi alas mm. Perissan kylään) ja hieman ylempänä oli vielä Ancient Thiran arkeologinen alue, jonne emme tällä kertaa jaksaneet poiketa. Mielipuolinen tuuli suhisi korvissa, oli vaikeata kuulla mitä toinen puhui. En uskaltanut pitää edes lippistä päässä. Ostimme kioskista juotavat.

Ajotie vuorelle kiemurteli vähän kauempana.
Kioski.
Olimme korkeammalla kuin lentokone.

Laskeuduimme sitten takaisin Kamariin ajotietä pitkin. Se oli pidempi kuin kävelypolku, mutta tietysti helpompi kävellä. Poikkesimme hotellimme lähellä olevaan Big-nimiseen kauppaan. Se oli varsin erikoinen, kolmessa kerroksessa, vain yksi hissi jonka avulla kerrosten välillä liikuttiin. Sipsiosasto oli hississä. Sitten hotellille hieman huilaamaan, liikkeellä oltiin taas oltu 3,5 tuntia, vaikkei tullutkaan käveltyä edes seitsemää kilometriä. Joimme limsat ja söimme hieman sipsejä, menimme sitten testaamaan hotellimme uima-allasalueen. Se oli aika hyvä, altaan syvä pääkin peräti 2,40m. Muutenkin siistin ja rauhallisen tuntuinen alue. Altaan vesi oli +30.

Kissenpentupesue piti majaansa hotellimme liepeillä.

Sitruunasipsit testaukseen.
Hotellimme uima-allas.

Illalla kävimme ensin Prince-nimisessä loungebaarissa mojitolla, kun kaverini oli paikkaa suositellut. Ei se nyt mikään tavallisuudesta poikkeava ollut, ja paukkujen hinnatkin korkeat ( 9€ / muki ). Ei maussa sinänsä vikaa ollut mutta olisi siinä voinut brenkkua vähän enempi olla.

Mojitot.

Kävelimme hetken aikaa rantakatua, törmäsimme sitten anoppiin (in spe) ja TI:hin. Pääsimme katsomaan heidän hotelliaan, joka oli sellainen bungalow-tyyppinen ratkaisu. Oli toki muutenkin hulppeampi siisteine kylpyhuoneineen ja keittiöineen, eikä vessanpöntöllekään tarvinnut peruuttaa.

Ennen illallista kävimme vielä ostamassa meille molemmille uimakengät. Sen jälkeen päädyimme illallistamaan Amelia-nimiseen kippolaan, sitä oli vuolaasti kehuttu Tripadvisorissa ja oli muutenkin aina täynnä väkeä. Palvelu oli kuitenkin hidasta, emme saaneet tilattua kleftikoa jota olisimme kumpikiin halunneet, ruoka oli pahaa - leipien kanssa tarjottu kalatahna jopa syömäkelvotonta, tarjoilija kumautti Pp:tä tarjottimella päähän yms. Kolmella kympillä selvittiin, mutta arvosana 2/5 on melkeinpä liikaa. Ei jatkoon.

Amelia-ravintolassa riitti tungosta.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

604# Santorini, 1

8.9.2018, Saturday, +27, Clear, Kamari, Greece


Olimme buukanneet Pp:n kanssa Apollomatkoilta reissun Kreikkaan Santorinille, jossa emme olleet kumpikaan ennen käyneet. Mukaan tulivat myös Pp:n äiti sekä hänen miesystävänsä TI, joskin he asuivat eri hotellissa kuin me. Lähtö oli lauantaina klo 15, tapasimme kentällä Pp:n kanssa yhden kieppeillä. Kentälle minut heitti maailman puheliain taksikuski, toista kertaa peräkkäin osui kuskiksi tällainen moottoriturpa.

Päätimme kokeilla kakkosterminaalin toista turvatarkastusta, koska pääturvatarkastuksessa näytti olevan kovasti jonoa. Jonotella sai reippaasti kyllä tälle sivupisteellekin. Lisäksi reppuni joutui lisätarkastukseen, virkailija väitti että repussani oli nesteitä, vaikka olinkin ne erotellut pussiin. Eipä se virkailija sanaani uskonut ja puolittain purki laukkuni, vei sen sitten uudelleen skannttavaksi ja lopulta sitä tutki jo viisi virkailijaa. Vartin penkomisen jälkeen tulivat siihen tulokseen, että nesteet olivat mystisesti haihtuneet ja pääsin viimein jatkamaan matkaa.

Fujitsun mainostamat turvatarkastuskaukalot ovat lentoaseman saastaisin paikka, joten kävimme pesemässä pöpöt pois hanskoista. Kävimme morjestamassa Pp:n äidin ja TI:n, olivat olleet jo jonkun aikaa kentällä ennen meitä. Shoppailimme hieman ja tuhlasimme aikaa maleksimalla edes takaisin. Lähtöportti oli 21. Paikkamme olivat koneen takaosassa rivillä 30. Vaikka meillä oli tuubiportti, niin pääsimme tallustelemaan kentälle kun avasivat takaovenkin. Käytäväpaikka jäi vapaaksi, joten kävi hyvä säkä senkin suhteen. Lento lähti suht ajoissa aikataulun mukaan.

Konetta pakkailtiin.
Tuubista huolimatta myös takaovi oli käytössä.

Lento kesti kolme ja puoli tuntia, ei ollut turbulenssiä eikä oikein plunssapotilaitakaan. Edellä istunut mies puuttui muutaman kerran keskusteluihimme, mutta muuten jees lento. Otimme matkaa vauhdittaaksemme perinteiset shampanjat, lisäksi Pp:lle mustikkamehua ja allekirjoittaneelle whiskey. Syömäpuolella toimivat kentältä ostetut sipsit ja Pp:n eväsleivät. Pari kertaa piti poiketa vessaankin, mutta eipä tuo juuri haitannut kun ei tarvinnut sitä käytäväpaikkalaista vaivata.


Tutut ja turvalliset lentoeväät.
Santorinille laskeuduttu.

Matkalaukut tulivat melko nopeasti. TI oli tilannut meille etukäteen yhteiskyydin tila-autolla, vaikka eri hotelleissa asuimmekin, joskin samaisella pienellä Kamari-nimisen kylän alueella. Meitä oli nainen vastassa kyltin kanssa. Kuski eikä naisapuri eivät tienneet missä hotellimme Summer Dream sijaitsi. Nainen soitteli ympäriinsä lyhyehkön ajomatkan ajan lentokentältä Kamariin. Pienen kiertelyn ja peruuttelun jälkeen pääsimme viimein hotelleillemme, maksoi yhteensä 25€. Halvempi kuitenkin kuin yhteisbussikuljetus ja ennen kaikkea huomattavasti nopeampi.

Check in hotelliin sujui jouhevasti, huoneemme sijaitsi toisessa kerroksessa. Parveke oli hiljaiselle kujalle päin, toinen vaihtoehto olisi ollut uima-altaan puoli (olisi ollut ehkä parempi). Melko kulahtanut luukku, kylppäri ja vessa olivat jopa vähän epämiellyttävät. Ei oikein kaappitilaa. Ilmastointi toimi, joskin kaukosäädin oli lukittu seinään niin, että siinä oli käytössä vain on / off -näppäin, mutta lämpötilan säätönamista oli jostain syystä peitetty pleksillä. Se oli kuitenkin maksuton, samoin kuin safetybox, joka oli tällä kertaa sentään järkevän kokoinen (toisin kuin Italiassa, jonne mahtuivat vain passit).

Huone.
Lisää huonetta.
Ilmastoinnin säätimen kanssa oli piruiltu.

Aurinko oli jo laskenut ja päätimme kiiruhtaa kylille katsomaan jos saisi vielä illallista. Pienen arpomisen jälkeen päädyimme Family Taverniin. Söin giouvetsin, Pp otti souvlakin. Hän ei perustanut juuri omasta annoksestaan, mutta omani oli ihan kelpo esitys. GT:t otimme alkuun. Saimme sitten vieruskavereiksi suomalaispariskunnan, siinä piti hieman smooltalkatakin. Semmoinen on aina vähän kiusallista.

Giouvetsi.

Syönnin jälkeen kävelimme hetken rantakatua ja poikkesimme säkkipimeällä rannallakin. Näimme tähdenlennon, toivoimme kuin lapset. Irtokoiralauma juoksenteli hietikolla, mutta eivät vaikuttaneet vaarallisilta. Ilma tuntui edelleen aika lämpimälle. Kävimme ostamassa minulle uudet "kusiluistimet" hintaan 7,50€ ja hieman vettä juomisiksi. Kaupantäti antoi 14 snt alennuksen. Paluumatkalla näimme vielä Pp:n äidin ja TI:n. Olivat olleet samassa ravintolassa samaan aikaan kuin mekin, mutta emme silti olleet huomanneet toisiamme.

Hotellilla testasin suihkun, se oli aika karsea kokemus. Suihkuverhokin liimautui ihoon, ja muutenkin oli vähän vaikea hallita suihkusuutinta ja veden virtausta. Yleensä hotellilla saa semmosia pikkupurkkeja shampoota yms aminitieseja, paitsi Kuubassa ja täällä.