702# Lappi, 7

12.3.2021, Friday, -5, Scattered clouds, Suomussalmi

 

Heräsimme seitsemältä. Mulla oli känny herättämässä kymmentä vaille kun tykkään torkuttaa, mutta Pp ponnahti ylös kuin palohälytyksen jäljiltä ja rupesi vehkoomaan. En ymmärrä miten kukaan voi olla niin energinen välittömästi yöunilta herättyään, mutta minkäs teet.

 

Puoli kahdeksalta menimme päärakennukseen aamiaiselle. Aurinko oli jo noussut, pakkasta oli -14 astetta mutta ei ollut sitä kauheaa tuulta enää mikä oli vallinnut edellisenä iltana. Katselimme hetken jäätynyttä Pielistä ennen sisälle menoa. Meille oli sisäänkirjautuessa mainostettu, että aamiaisen saa halutessaan mukaansa, mutta ilmeisesti monikaan ei tätä korttia ollut käyttänyt, sillä pyyntömme tuntui tulevan hienoisena yllätyksenä. Missään ei ollut keräyslaatikoita eikä edes työntekijöitä näkyvissä, mutta respa pelasti tilanteen. Aamiaissalissa riitti porrastuksesta huolimatta väkeä, vaikka turvavälejä noudatettiinkin, mutta silti vähän inhotti hypistellä samoja ottimia mitä kaikki muutkin. Keräsimme pienesti sapuskaa ja otimme vielä kaffet mukiin ja painuimme sitten takaisin mökillemme. Aamiainen oli niin Sokoshotellien perustasoa ja -makua, että olisin sen maistanut vaikka silmät kiinni. Mutta ei kuitenkaan pahaa.

Aamun valkenemista.

 

Aamuinen Pielinen.

 

Aamis maistui paremmalle mille näytti.

 

Vähän aikaa makoilimme ja laitoimme sitten kamat kasaan. Kävimme palauttamassa avaimen respaan ja tekemässä check outin, tänään jatkuisi matka kohti Suomutunturia, jonne oli matkaa reilut 450 km. Uloskirjautuminen onnistui nopeasti. Ajoimme ensiksi Nurmeksen "keskustaan" ja kuvasimme paikat. Päänähtävyys taisi olla Penan pubi ja taisi siellä jokin kirkkokin olla. 

Parkkipaikalta oli jäänyt lumityöt tekemättä.

 

Penan pub, huh!

 

Kirkosta ei saanut onnistunutta kuvaa oikein mistään suunnasta.

 

 Kesällä ajoimme Nurmeksen ja Kuhmon kautta Suomussalmelle, ja reitti olisi ehkä hotsittanut nytkin, mutta tie vaikutti sen verran jäiseltä, että päätimme valita kutostien. Ajoimme ensin kohti Kajaania, mutta päätimme vähän oikoa ja kävimme tsekkaamassa Vuokatin. Olin ollut täällä 14-vuotiaana koulun kanssa erään talvisen viikon. Muistin kyllä laskettelurinteet ja hissin, mutta en oikeastaan muuta, en edes sitä missä majoituimme. Väkeä näytti olevan melko runsaasti koronasta ja perjantaiaamupäivästä huolimatta.

 

Vuokatin rinteet näyttivät vaatimattomammalta kuin muistoissani.

 

Ei talvikunnossapitoa tuli kyllä selväksi ilman kylttiäkin.

Jatkoimme Jormualle ja siitä vitostielle ja käännyimme Kuusamon suuntaan. Saavuimme poronhoitoalueelle; olin ladannut puhelimeen porokello-apin, joka ei hälyttänyt kertaakaan koko matkamme aikana, ja olin vähän epävarma sen toimivuudesta edes muutenkaan. Suomussalmelle päästyämme kävimme kuvaamassa Talvisodan muistomerkin ja ajoimme kylälle. Kävin apteekista ostamassa Buranaa ja fluoritabletteja. Kylillä oli vain muutamia ihmisiä, joten se oli yhtä hiljainen kuin kesälläkin. Siitä sitten kohti Kuusamoa; koitimme päästä kuvaamaan taas Hiljainen kansa -teoksen, mutta parkkipaikkaa ei oltu aurattu eikä lähellekään päässyt ilman lumikenkiä. Tosin tänä vuonna taisi olla vähemmän lunta kuin viimeksi täällä käydessämme (silloin hahmoista näkyi vain tukat, tänä vuonna lunta oli vain vyötäröön saakka).

 

Talvisodan muistomerkki Suomussalmella.

 

Lunta oli sadellut täälläkin jossain vaiheessa.

 

Kuva samasta paikasta noin 8 kuukautta aiemmin.

Sama porovaroituskyltti oli paikoillaan kuten kesälläkin.

Suomussalmen raitilla oli autoja mutta ei ihmisiä.

Sapuskaa myyvä koju oli sentään uudistuksena.

Lumityöt olivat jääneet tekemättä myös Hiljaisen kansan parkkiksella.

 

Tämän lähemmäksi ei tällä kertaa päästy.

 

Kuusamoon on kyllä jumalaton matka, ja Suomussalmen jälkeen maisema on pelkkää korpea ilman kunnollisia taukopaikkoja. Lopulta se kuitenkin eteen tuli ja hyvä niin, sillä meillä oli täällä kosolti toimitettavia asioita. Ensiksi kokeilimme päästä tankkaamaan, mutta bensiksen oli vallannut moottorikelkkojen armeija, joten skippasimme sen toistaiseksi ja menimme ensin Prismaan. Yleensä meillä on huolellisesti laadittu ostoslista, mutta ei tällä kertaa, ja siksi asioiminenkin tuntui hankalammalta. Suomutunturilta lähin kauppa taisi olla 18 kilometrin päässä, joten siinä mielessä tähän ostosreissuun kannatti panostaa. Ostimme pääruoka-aineita ja juomista, sekä minulle myös pitkät kalsarit jos vaikka vilu pääsisi yllättämään. Kauppaan menikin yli 130€ rahhoo.

Prisman jälkeen onnistui tankkauskin, joskin kuhinaa riitti siellä vieläkin. Prismassa ei ollut Alkoa, vaan sellainen löytyi Citymarket-kompleksista. Kävimme ostamassa pullon Cointreauta sekä pinkkiä Giniä. Sen jälkeen vielä Hesburgeriin; vaikka Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa saikin syödä paikan päällä, niin täällä Pohjois-Pohjanmaalla ei. Tilasimme sapuskat automaatista ja vetäydyimme sitten takavasemmalle vartoomaan. Meitä ennen oli vain kaksi asiakaskuntaa, ja silti tilauksen odotus taisi kestää yli 20 minuuttia. Viimein sapuskat tuli, mutta jouduimme syömään ne ahtaissa oloissa Pp:n Volvossa. No, kyllä se sentään lentokoneaterioinnin voitti.

Kuusamon Lidl. Onneksi ei niin huonosti mene että joutuisi tuonne.

Cittarikompleksiin sitä vastoin jouduttiin.

Hesburgerin rajoittuneet sisätilat.

Hampurilainen maistusi.

Sitten kohti Kemijärveä. Autoja riitti Rukalle asti mutta sen jälkeen väenpaljous hävisi kuin taikaiskusta ja tien kuntokin droppasi melkoisesti. Lopulta pääsimme perille vähän puoli kuuden jälkeen. Naapurit olivat paikalla ja tulivat heti yytsäilemään vaikka näyttelivätkin tarkistelevansa moottorikelkkojaan. Purimme autosta kamat mökkiin; tavaraa tuntui olevan vähintäänkin pariksi kuukaudeksi. Sitten vielä taloksi asettumista, sängyn petausta ja veden aktivointia ja tietysti saunan lämmitys. Vesi ei ehtinyt lämmetä saunan kanssa samaan tahtiin, vaan jouduimme kylpemään kylmässä vedessä. Perille pääsyn kunniaksi korkkasimme shampanjan, ja sain 10 viikkoa kestäneen raittiusputkeni päätökseen.

Viimein Lappiin.

 

Ei ollut enää ruuhkaa näillä teillä.

Mökki.

Sauna.

701# Nurmes

 11.3.2021, Thursday, -8, Overcast, Nurmes

Koronaepidemiasta huolimatta meillä oli Pp:n kanssa talviloma kulutettavana. Työaikasaldoni oli vielä niin pahasti plussalla, että piti keulia hieman ja ottaa pari lisäpäivää loman eteen. Ulkomaille ei tietenkään tällaisina aikoina ollut asiaa, joten päätimme lähteä Lappiin Suomutunturille, kun majoitus järjestyisi tuttavien kautta. Viimeksi olimme olleet Suomulla neljä vuotta aiemmin.

Matka olisi kuitenkin pitkä emmekä olleet sellaisia rautaperseitä, että ajelisimme matkan Hesasta Lappiin ykkösellä. Edellisenä päivänä olin buukannut meille majapaikan Nurmeksesta, kiitoksia vaan Minä ja Hän-blogin ylläpitäjälle vinkistä ;) Hotellina toimi Sokoshotelli Bomba. Pp tuli hakemaan minua torstaina vähän ennen kahdeksaa. Oli omituista lähteä matkalle toisten mennessä töihin ja kouluihin. Edellisestä lomasta oli ikuisuus, eihän sitä enää meinannut muistaakaan millaista on olla lomalla.

Sää olisi voinut olla Hesan suunnalla parempikin; lunta sateli ja oli pakkasta, tienpinnat liukkaat. Onneksi sää kuitenkin parani melko nopeasti päästessämme pois rannikon läheisyydestä. Ensimmäinen stoppi tuli Järvenpäässä, josta kävimme hakemassa mökin avaimet ja sukset. Pitäähän sitä nyt hiihtolomalla hiihtääkin.

Jatkoimme ohi Lahden ja Heinolan. Etelä-Savoon päästyämme teimme stopin Vihantasalmen Nesteelle. Meitä oli vähän arveluttanut miten saisimme ruokaa kun ravintolat olivat koronan vuoksi kiinni tai niissä oli vain ulosmyynti tai sitten oli muita rajoituksia, riippuen maakunnista. Tankkasimme täällä auton ja hyödynsimme vessamahdollisuuden ja ostimme pientä purtavaa kaupan puolelta. Asiakkaita oli muutama autokunta.

Vihantasalmen Neste.

Seuraavaksi ohitimme Mikkelin, jonka jälkeen oli taas tietöitä. Ne olivat edenneet viime kesästä jolloin olin täällä viimeksi, mutta kiertotietä riitti edelleen Juvalle asti. Kuukausitolkulla olimme olleet pienessä muutaman kilometrin kuplassamme, joten nyt oli hyvä flow päällä eikä persiikään pahemmin puutunut joten painelimme edelleen Varkauden ja Kuopion ohi. Pysähdyimme vain muutamaksi minuutiksi jalottelemaan valtatien varressa olevalle levähdyspaikalle, mutta kylmyys ja keltaiseksi kustu lumihanki sai meidät palaamaan nopeasti autoon. Siilinjärveltä kurvasimme tielle 75 ja jatkoimme edelleen kohti Nurmesta. Olimme sen verran ajoissa ja kun emme olleet pahemmin taukoja pidelleet niin päätimme pysähtyä katsastamaan Nilsiän. Paikkakunta selvästi valmisti meitä tulevaan; tällaisia masentavia paikkakuntia oli Suomi väärällään emmekä uskoneet Nurmeksen olevan sen parempi. Lunta oli pientareet pullollaan, muutama kauppa ja sauvakävelevä vanhus. Mäen päälle oli kyhätty kivikirkko, jonka fasadin kävimme tsekkaamassa - emme edes vaivautuneet käymään ovea nykimässä, suljettuhan se tietysti olisi kuten aina.

Tauko paikalla.

Nilsiän kirkko.

Uimaankaan ei ollut asiaa.

Ulkona oli sen verran holotna, että palasimme autolle ja lähdimme ajamaan jäljellä olevaa matkaa. Korpimaata riitti loputtomiin, mutta niin vain pääsimme viimein perille, eikä tuntunut edes kovin pahalta. Ajoimme Nurmeksen läpi ja saavuimme Pielisen pohjoisrannalle. Olimme buukanneet rivitalotyyppisen ratkaisun Karjalaiskylästä, lähinnä oman uloskäynnin vuoksi. Check inissä piti hieman jonottaa ja täytellä kaiken maailman lippulappusta. Tarjosivat upgradea hintaan 25€, mutta emme menneet retkuun. Avaimet ja alueen kartan saatuamme meille tuotti suuria vaikeuksia löytää itse Karjalaiskylä ja oma luukkumme. Harhailtuamme edes takaisin aikamme ja ajettua risteyksen ohi kolmesti vai neljästi pääsimme lopulta perille. Huoneemme muistutti 80-luvun kauhtunutta mökkiä sisätiloiltaan; ei se likainen ollut mutta ajan patina oli tehnyt tehtävänsä. Se oli kaksikerroksinen joten perheille sopiva, me nyt vain makoilimme alakerrassa. Langaton verkko toimi vaihtelevalla menestyksellä, televisio oli hyvä, vessa ja kylppäri ajoi asiansa. Sänky ja bed linensit ok. Kyllä tässä yhden yön pystyi olemaan, mutta ei nyt ehkä koko viikkoa. Huoneen hinta oli 108€/yö. Arvosanaksi voi antaa 3/5.

Ei ollut enää pitkä matka perille.

Onni on oma ovi.

Sisätiloja.

Hotellialueen kartta oli meille ylivoimainen.

Paikat desinfioituamme piti alkaa googlailemaan ruokapaikkoja, nälkä oli jo kova. Valinnanvaraa ei kovin paljoa ollut, ja pitzaa teki mieli. Soitimme sitten Lempi-nimiseen kippolaan, ja saimme pitsatilauksen sisään. Naispuheloija sanoi heillä olevan kovasti jonoa (tuona hetkenä ilmeisesti Pohjois-Karjalassa olisi saanut syödä myös paikan päällä) ja aikaa menisi 45 minuuttia ennen kuin lätyt olisivat valmiita. Ravintola oli Porokylässä, jonne oli Bombasta hieman matkaa viitisen kilometriä joten päätimme lähteä jo mestoille. Poikkesimme S-markettiin palauttamaan tyhjät pullot, ostamaan juotavaa ja kertakäyttöhaarukat ja -veitset. Kaupan pihalla oli hampuuseja, sisällä puolestaan epäsiistejä miesasiakkaita jotka olivat lisäksi tuskastuttavan hitaita, mutta kuitenkin siirtyivät aina vikkelästi eteemme.

Lunta riitti.

Porokylää.

Ääsmarketti.

Seuraavaksi haimme pitsat (Pp:n kanapitsa ja minun fantasia maksoivat about 25€) ja palasimme hotellille aterioimaan. Alkoi olemaan jo pienoinen nälkäkiukku, mutta kyllä kummasti helpotti kun sai murua rinnan alle. Eikä pitsekään tainnut hassumpi olla.

Sapuskat haettiin Lempi-/ Saha-kippolasta.

Pitze laatikossa.

Ruuan jälkeen lähdimme kävelemään tiluksille. Ilta oli jo pimentynyt ja ulkona oli aivan tajuttoman jäätävää + kauhea tuuli jäätyneeltä Pieliseltä. Ei siellä pystynyt kävelemään hullukaan, joten palasimme sitten takaisin huoneeseemme. Testasin suihkun, se oli ihan kelpo. Äänieristys naapuriin oli sangen ruisku ja tietysti jenkkiovi naapurin puolelle ei edesauttanut asiaa. Nukkumaan puoli yhdeltätoista; aikainen herätys ja matkapäivä oli saanut väsyn aikaiseksi.

Päärakennus illan hämyssä.

Bomban talolla oli jäänyt lumityöt tekemättä.

Tuntemattomaksi jäänyt patsas.

Bomban tori.