320# Meksiko, 12

23.1.2014, Torstai / 24.1.2014, Perjantai

Mostly cloudy, +23, Cancun, Mexico / Partly cloudy, -18, Vantaa, Finland



Päiväreitti.

Aamiaisen kävimme syömässä klo 8.15. Munat jne alkoivat jo kovasti kyllästyttämään, en muutenkaan ole mikään aamiaisihminen. Aamupalan jälkeen olisi ennättänyt vielä aamu-uinnille Karibianmereen, ennen kuin kotimatka kylmään Pohjolaan alkaisi. En kuitenkaan mennyt, vaan jäin huoneeseen lepäämään. En saanut kylläkään enää nukutuksi. Ehkä johtui siitä, että olin nukkunut 10,5 tunnin yöunet, enkä toisaalta halunnut kastella enää uikkareitakaan ja pakata niitä sitten laukkuun muuta sisältöä homehduttamaan.

Tämä oli tietysti virhe, joka myöhemmin harmitti. Olisin mennyt jos olisin tässä vaiheessa tiennyt, millainen keli Suomessa tulisi olemaan.

Luin kirjaa hetkisen, pakkasin sitten kamat. Siihen nyt ei sinänsä kauaa mennyt. Klo 11.20 käytiin tekemässä respassa check out, josta oli operaationa saatu lähes yhtä monimutkainen prosessi kuin check inistä. Kaiken maailman typerää ylimääräistä lappua tuli taas annettavaksi jollekin erilliselle virkailijalle.

Bussi tuli hakemaan meidät ajallaan. Käytiin keräämässä väkeä vielä muista hotelleista ja sitten kohti lentokenttää. Matka Playa del Carmenista Cancunin lentokentälle kesti noin tunnin. Meille tuntematon opas höpötti melkein koko matkan ärsyttävällä äänellään, mainostaen firmaansa.



Liverpoolin pitkäkin matka täältä?



Viimeiset kuvat Meksikosta.

Lentokentällä normisähläykset, mutta yllättävän vähän oli jonoa. Laukku painoi 19 kg. Yli 23 kilon veskasta meni 80 €:n sakko, ja drop inissä näkikin ihmisiä purkamassa ja siirtelemässä kamojaan matkalaukusta toiseen.

Turvatarkastusjono meni myös nopeasti. Vähän se ukkeli valitti kun mulla oli nestepussukassani käsidesiä. Kyseli lentoyhtiön nimeä, ja kun vastasin Finnair, niin viittasi kintaalla ja ojensi käsidesin takaisin. Pääosa koneista lähti Jenkkeihin, joten ilmeisesti niille lennoille ei käsidesiä saanut ottaa. Muusta ei niin väliä?

Kävin ostamassa kaupasta litran lekan whiskeytä kotiinviemisiksi kun halvalla sai, ja käytiin sitten vielä baarissa parilla kaljalla. Katseltiin siinä sitä lentoaseman tohinaa, ennen kuin kutsu koneeseen kävi.

Tällä kertaa mulla oli vieruskavereitakin, joten en päässyt levyttämään pitkin pituuttaan kuten menomatkalla. Tuttu pariskunta matkaltamme. Kapteeni hehkutti, miten tänään olisi myötätuuli  suotuisa (muutenkin mä olen aina miettinyt, että miksi itäänpäin lentää nopeammin? Mun mielestä se johtuu osittain maapallon pyörimissuunnasta, ennenmmin kuin tuulista, mutta myöhemmin tarkistin asian ja tosiaan, maapallon pyörimissuunnalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, vaan tuulista se johtuu - ellei sitten vallitseva länsituuli johdu pyörimissuunnasta?) ja olisimme etuajassa perillä. Vaan sen jälkeen alkoikin joku ongelma jossain tietokoneraportin teossa ja jäpitimme paikoillamme toista tuntia ennen kuin kone pääsi edes lähtöön. Just joo.

Sen verran kuulin lentoemojenkin jutustelevan, että tosiaan näitä lomalentoja tehdään Helsingistä Cancuniin vain kerran viikossa. Koska lento kestää sen 12 tuntia, niin sama miehistö ei voi tietenkään palata saman tien takaisin, vaan he saavat viikon loman kohdemaassa! Ei hullumpi lepotauko, sano.

Muuten lento meni kyllä ihan hyvin. Kone lähti (aikataulun mukaan) puoli neljältä ja olisi seuraavana aamuna perillä yhdeksän jälkeen, eli yön yli lento siis. Edessäni istui venäläisiä, ja niiden sähläykset alkumatkasta ärsyttivät (lähinnä kun se penkki piti tietysti taas ruuvata hammaslääkärintuolin asentoon). Mitään viihdekeskusta en hommannut tälläkään kertaa; mulle riitti ne ilmaiseksi näkyvät mittarit + lennon eteneminen kartalla, jotka ovat mielestäni huippumielenkiintoisia! Ryypiskelin aika tavalla ja ehkä siksi sain itseni tainnutettua muutamaksi tunniksi. Valot sytytettiin uudelleen Norjan yläpuolella, sitten tarjoiltiin vielä aamiainen. Loppumatka meni jutellessa vierustoverin kanssa.

Kone oli myöhässä ja Hesaan laskeuduttiin vähän ennen puolta yhtätoista. Laukut tulivat ok, ja ulos kentältä päästiin nopeasti. Pakkasta oli lähes parikymmentä astetta ja lunta maassa. Siinä oli kyllä sietämistä ja varsinkin kun oli pelkät kesävaatteet yllä. Suomi antoi taas muistutuksen maantieteellisestä sijainnistaan.

319# Meksiko, 11

22.1.2014, Keskiviikko

Partly cloudy, +26, Playa del Carmen, Mexico

Nukutti kyllä hyvin, ja oli mukava herätä ilman krapuloita. Ensi kertaa tässä hotellissa pääsi testaamaan aamiaisen; se oli buffet-tilassa, ei mikään hääppöinen. Sitä ennen kuitenkin käytiin tekemässä "saksalaiset", eli varaamassa pyyhkeiden kanssa rannalta aurinkotuolit. Ärsyttävä tapa kyllä, mutta minkäs teet kun toiset menettelevät näin? Muuten joutuupi hiekalle.

Koko päivä kului rannalla. Aallot olivat korkeampia kuin edellisenä päivänä, ja iltapäivällä ei oikein pystynyt enää uimaankaan. Tuulikin aika kovasti. Välillä käytiin allasbaarin puolella oluella ja syömässä. Iho tietysti hieman kärtsäsi.



Biitsi.

Biitsi <3

Lisko vol. 100. Creepy.

Auringon laskettua teimme pienen kävelylenkin puolen kilometrin päässä olevalla ostarille. Emme saaneet sieltä muuta kuin hammastahnaa ja purukumia, ukko myös partavaahdon.




Tästähän saisi oivan kämpän? Creepy.

Omituinen combo.

Hotellilla kävimme allasbaarissa, joimme mojitot. Olivat huomattavasti parempia kuin Guatemalassa.

Sitten syömään. Olimme yrittäneet aiemmin varata italialaisesta ravintolasta pöytää, mutta ei onnistunut, joten jouduimme taas buffettiin. Saimme tällä kertaa kuitenkin paremmat paikat rauhallisemmalta alueelta, täällä näki joskus jopa tarjoilijoita, jotka eivät rynnänneet paikasta toiseen unohtaen tilauksia kuin tsunamin alta. Ruoan laatu itsessään oli niin ja näin. Toivottavasti ei tule vatsatautia, eikös sellainen muhi juuri aina noissa buffa-pöydissä kun ei tiedä miten kauan ruoka on kylmennyt pöydissä, ja ihmiset paskaisilla käsillään sitä käyneet lääppimässä? Vatsatauti ei olisi kiva kaveri seuraavan päivän paluulennolla Suomeen.



Siivoojien taittelema pyyhe. Creepy.



318# Meksiko, 10

21.1.2014, Tiistai

Scattered clouds, +30, Playa del Carmen, Mexico

Jotenkin ihmeen tavalla olin osannut laittaa herätyskellon soimaan oikeaan aikaan, mutta olo oli kellon soittaessa täysin katastrofaalinen, joten kävin sanomassa porukoille, etten ollut kykeneväinen aamiaiselle. Nukuin vielä pari tuntia, mutta olo oli kaamea edelleen, ja sekapäinen. Mitä helkkarin myrkkyä oli oikein tullut juotua?

Luojan kiitos ohjelmassa ei ollut mitään muuta kuin rötväystä. Sen pystyi suorittamaan rannallakin, ja siksi toisekseen ajattelin uimisen vähän virkistävän. Sain vaihdettua kortin pyyhkeeseen ja itselleni jonkun lavitsan. Ilmeisesti täällä oli sen verran saksalaisia, että parhaimmat rantapedit ja aurinkovarjot olivat jo menneet vaikka kello oli tosiaan vasta vartin yli yhdeksän.

Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta ja ilma tuntui lämpöiselle. Aivan eteläeurooppalaiselta kesäaikaan. En ollut ottanut aurinkorasvaakaan mukaan, koska eihän nyt tammikuussa voi auringossa palaa.

Ranta oli kyllä upea. Kymmeniä kilometrejä pitkä, lähes valkoista hienoa hiekkaa, turkoosi meri, ei roskia niin kuin vaikkapa Italiassa, jossa piti uida tyhjien vesipullojen, muovikassien ja banaaninkuorten seassa. Vesi oli todella lämmintä; mittaria ei ollut mukana, mutta ajattelin sen olevan 26-27 asteista. Oli absurdia ajatella, että jossain päin maailmaa muka joku palelisi.

Biitsi

Menin lillumaan veteen. Pohja oli outo, kun aluksi oli matalaa, sitten syvää, mutta kun ui hieman eteen päin, vettä oli jälleen vain polviin asti. Tässä matalikossa myös aallot murtuivat ja keinuttivat mukavasti.

Menetin ajantajuni, enkä oikein osannut arvioida kauanko siinä meni puljatessa. Hieman huoletti kuitenkin ihon palaminen joten nousin vastahakoisesti vedestä. Vesirajalla törmäsin myös A:han, meidän matkaryhmästämme sellainen vähän varttuneempi nainen. Hän ripitti eilisestä ryyppäämisestä. Miten hänkin pystyi siitä tietämään?

Rapuloitti, joten en uskaltanut ottaa baarista kuin kokiksen. Klo 13 kävin suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ja käytiin syömässä lounas. Otin hampurilaisen, se oli yllättävän hyvä. Pari olutta kyytipojaksi; arvelin sen parantavan oloa mutta olin väärässä. Toinen olut jäi tosin juomatta, koska iski niin äkillinen vessahätä, että piti poistuman huoneeseen, ja isän tehtäväksi jäi kolmen oluen juonti.

Hotellin allasalue.



Hotellihuone.

Vähän aikaa huilattiin ja otettiin sitten hotellilta taksi ja lähdettiin kylille Playa del Carmenin turistikaupunkiin. Hotellialueelta oli matkaa sinne ehkä 4 km, taksi maksoi 70 pesoa. Taksi jätti meidät 5th Avenuen alkupäähän joka on kaupungin ns. pääkatu. Se oli täynnä turistikauppoja ja baareja, ja koko ajan joku oli käsivarressa kiinni ohjaamassa liikkeeseensä ja kaupittelemassa jotakin. Oikein rasittavaa sellainen. Ei millään haluttaisi olla töykeä, mutta lopulta palaa pinna. "No thank you" aiheuttaa vaan yleensä jatkokysymyksen "why not?". Sitä kun on tapahtunut noin 100 kertaa 5 minuutin sisään niin lopulta ei vaan enää jaksa.  Pari kertaa tultiin myymään avoimesti huumeitakin; se ei poikennut rihkamakauppiaiden menettelytavoista millään tavoin, vaan jouduin perustelemaan miksi ei kamat kiinnosta. Uskomatonta.




5th Avenue, Playa del Carmen, Mexico.

Olo huononi entisestään. Lämpöä oli 30 astetta, mulla oli vielä musta t-paita ja tuntui että nestehukka pökerryttää hetkenä minä hyvänsä. Kävin sitten apteekissa, mutta en keksinyt sieltä muuta ostettavaa kuin kokiksen :D Se tosin teki tehtävänsä ja jaksoin taas hetken aikaa kävellä eteäpäin. Vastaan tuli Tequila barrel -niminen ravintola, jossa oli ilmainen Wi-Fi, joten siinä oli pakko pysähtyä (kaljalla).




Kippola, joka tosin jäi väliin vaikka viikonpäivä olisi "oikeanlainen" ollutkin.

Käytiin kaupassa katsomassa josko löytyisi tuliaisia (olisihan niitä ollut mutta ei pystynyt oikein keskittymään, ostin sitten itselleni pullon Mescalia - sellaista ruskeaa viinaa jonka pullon pohjalla on matoja). Ukko sai ostettua itselleen vyön; ei tajunnut tosin edes tinkiä, voi mikä urpo. Hinta oli varmaan nelinkertainen.



Hyvällä maulla (sic!) nimetty ostoskeskus.

Taksilla takaisin hotellille. Täälläkin kannattaa aina sopia taksikuskin kanssa etukäteen hinta, ettei tule mitään ylläreitä. Kuitenkin taksilla operoiminen vaikutti suht luotettavalta toimenpiteeltä.

Taas vähän aikaa lepoa. Käytiin vielä kiertelemässä hotellialuetta ja pikaisella kaljalla. Lepakoita oli hirveästi. Olimme aiemmin varanneet pöydän ravintolasta, mutta sen sai vasta klo 21, joten aikaa oli tapettavaksi asti.

Käytiin syömässä a la carte -ravintolassa. Se oli huomattavasti mukavampi kokemus kuin edellisen illan buffet. Ruoka ihan ok, ainakin oli rauhallista eikä semmoista kamalaa kännistä mölyä ympärillä. Tällä kertaa viinipullosta tosin joutui pulittamaan sen 15 U$D.

Baarin puolella oli sama myyjä kuin edellisiltana. Hän minut tunnistikin ja vinoili jotain (en ymmärtänyt). Onkohan tullut jotenkin munattua?

Teatterilla katsottiin hetken aikaa jotain musiikkiesitystä. Vaihdoin pari sanaa matkalaisten kanssa. Krapula oli ollut silläkin suunnalla. Väsytti voimakkaasti, ja nukkumaan olisi tehnyt jo mieli puoli yhdentoista aikaan, mutta teatterilta kantaunut musiikkiesitys soi niin voimakkaasti huoneeseeni, että piti lukea vielä tunti kirjaa ennen kuin desibelit laskivat unen edellyttämälle tasolle. Ihoa kuumotti, huoneen peilistä huomasin palaneeni.


317# Meksiko, 9

20.1.2014, Maanantai

Partly cloudy, +23, Tulum, Mexico

Päiväreitti.

Heräsin joskus neljän aikaan pieneen krapulaan ja hirveään meluun enkä saanut nukuttua enää loppuyönä. Mitä lie ryminää käytävältä kuuluikaan. Silmät ristissä aamiaiselle. Ensimmäistä kertaa tällä matkalla se ei ollutkaan sellainen buffet-aamiainen, vaan ruoka piti tilata tarjoilijalta. Ehkäpä täällä haluttiin hillitä suursyömäreitä, nirsoilivat sen ruoan kanssa selvästi. Omeletti naamaan ja kaffetta ja taisi siinä joku leipäkin olla.

Sitten kiireellä kamat kasaan ja baanalle. Chetumal jäi tosi vähälle huomiolle, mutta oppaan puheiden mukaan siellä ei juuri mitään turistille ollutkaan. Heitettiin pieni kieppi bussilla kylillä kuitenkin, ennen kuin lähdimme isommalle tielle kohti Tulumia. Kaupungin ulkopuolella oli jälleen poliisien tarkastuspiste. Meidätkin pysäytettiin, tällä kertaa tarkistettiin jopa matkatavaratilat.

Onneksi ei tarvinnut tuolla yöpyä.

Noin kolmen vartin ajon jälkeen pysähdyimme Cenote Azulille. Kuten nimestä voipi päätellä, se oli siis sellainen luolajärvi, joka ei ollut tällä kertaa luolassa vaan ihan taivasalla. Järvi oli pyöreän mallinen, ei mitenkään iso paitsi syvyydeltään. Kyltti seinässä mainitsi syvyydeksi 90 metriä, joka minusta oi uskomatonta. Koska tämä oli romahtanut luolajärvi, niin se oli tietysti äkkisyvä. Vesi oli äärimmäisen kirkasta, ja tuntui käteen todella lämpimälle.

Oli vielä aamu, ja paikkaa vasta availtiin, ja baarikin oli kiinni. Monet kävivät uimassa. Aurinko paistoi ja ilma tuntui lämpimälle joten se oli oikein otollinen uimiselle. Mua olisi huvittanut myös, mutta kun ei ollut sitä pyyhettä.

Cenote Azul.

Sen jälkeen 2,5 tuntia ajoa Tulumiin, yksitoikkoista moottoritietä. Puolessa välissä pidettiin kusitauko. Ei hädättänyt joten keskityin kuvaamaan huoltoaseman pihassa olevaa Kuplavolkkaria, ja hengailemalla semmoisen palmun varjossa. En oikein tiedä itsekään miksi siirryin, mutta noin kymmenen sekuntia tästä yksi matkalaisistamme käveli saman palmun alta saaden sellaisen jumalattoman oksan päähänsä. Se vaan lahomistaan sen pudotti. Noin käy kun on väärässä paikassa väärään aikaan. Oksa lennätti silmälasit hänen naamaltaan, ja ne hajosivat ja taisipa tuo loukata siinä olkapäätäänkin.



Kupla.

Ajomatkalla näimme myös jaguaarin (ei se ajopeli vaan eläin) loikkimassa tien yli; sitä ei juuri tällä alueella näy, ja muutenkin se välttelee ihmiskontakteja. Oppaamme ei ollut nähnyt sellaista koskaan, paikallisoppaammekin vain pari kertaa elämässään.

Ohitimme myös kylän, joka oli äänestänyt kesäaikaan siirtymistä vastaan. Toisin kuin muualla Meksikossa, niin täällä pysyttiin koko ajan normaaliajassa (talviajassa), joten kesäisin täällä oli eri kellonaika kuin muualla maassa. Eikö ole outoa? Onnistuisiko tuommoinen Suomessa?

Mua sitten inhotti nämä.

Kävimme syömässä lounaan paikassa, jossa oli eräs toinenkin matkalaisryhmä. Ruokalista muuttui koko ajan, ruoka oli täyttä paskaa, palvelu hidasta ja töykeää.

Olimme keränneet oppaallamme kolehtikuoren, ja matkaryhmäläisistämme M antoi sen oppaalle kera kiitospuheen. Tämän päivän jälkeen emme näkisi opastamme enää ennen lentokentälle menoa, joten siksi oli hyvä hetki tämmöiselle toimenpiteelle. Vaikka minusta oli vähän outoa lahjoa opasta sillä lailla.

Ajoimme vielä n. 15 minuuttia ja saavuimme Tulumin raunioalueelle. Se oli aika pieni, tarjoten katsojalle vain muutamia kivisiä töllejä, mutta hienolla paikalla, ylhäällä korkealla rantatörmäällä. Alhaalla kuohusi sinisenä Karibianmeri, kauempana suuremmat mainingit löivät maailman toiseksi suurimpaan koralliriuttaan. Oikein kauniin näköistä, jollain kummallisella tavalla tuli mieleen Suomenlinna mieleen.

Tulum, Meksiko.



Tulum, Meksiko.

Karibianmeri.

Rauniokierroksen jälkeen oppaalla tuntui olevan taas vaikeuksia saada porukka kasaan vessa- ja ostoskohteiden jäljiltä, joten aikaa siinä meni kupeksiessa. Tästä oli vielä 45 minuutin ajomatka Playa Del Carmeniin, jossa seuraava ja viimeinen hotellimme olisi. Ilta alkoi jo pimetä ennen kuin pääsimme perille. Playa del Carmenin turisteja varten rakennettu kaupunki jäi vähän sivummas varsinaisesta hotellialueesta; kaikki hotellit oli rakennettu samalle aidatulle alueelle, jota taas poliisit vartioivat.

Talitiainen.



Isompia talitiaisia.

Hotellimme oli Occidental Allegro. Sisäänkirjautuminen hotelliin oli tällä kertaa kusinen homma. Ensiksi jokaisen piti näyttää passit, josta otettiin kopiot, sen jälkeen täyttää joku typerä lomake ja kaikenlaista muuta säätöä. Koska meillä oli all inclusive, niin piti käydä pyytämässä ranneke sekä hommaamassa joku erillinen kortti rantapyyhettä varten, sekä käydä vielä laukkupojille merkitsemässä laukkunsa ja huoneensa numeron. Nopeasti kyllä laukut siirtyivät, laukku oli huoneessani ennen minua.

Hotellin majoitustilat olivat isohkolla alueella, sellaisia neljän huoneiston kämppiä ripoteltu sinne tänne. Muut saivat huoneensa rannan lähettyviltä, meidän majoitustilat olivat lähempänä respaa, vähän tylsässä kohdassa. Muutenkin huone oli nuhjuinen. Varmaan tämä oli ollut 80-luvulla hienoistakin hienompi hotelli, mutta kun uusiutumista ei ole tapahtunut remontin tai sisäänkirjautumisen osalta, niin taso on romahtanut. Nettiäkään ei huoneissa ollut, vaan pelkästään respassa ja siitäkin olisi joutunut maksamaan $10 / päivä. Meillä kaikilla oli ollut kovat ennakko-odotukset tätä hotellia kohtaan, joten oli siinä mielessä iso pettymys.

Ruoat ja juomat olivat siis ilmaisia maksuttomia. Illemmalla lähdimme testaamaan buffetin tarjonnan. Se oli täyttä paskaa. Ovella oli kyltti "Wait to be seated", mutta vaikka siinä kuinka kauan arvoimme niin kukaan tarjoilijoista ei tullut meitä minnekään saattamaan. Hälinä oli kova, tarjoilijat juoksivat pää kolmantena jalkana eessun taassun. Pysäytimme pari tarjoilijaa jotka sanoivat "kysykää joltakin muulta". Kävimme sitten vain istumaan johonkin pöytään, lopulta joku tarjoilija tuli nakkelemaan meille astiat.

Juomia saatiin koko ajan kinuta ja tarjoilija sanoi aina "yes, yes", kiiruhti pois ja unohti saman tien asian. Neljännen kerran jälkeen isä sai kauhean raivokohtauksen, jyrähti niin että koko ravintolasali tuntui hiljenevän. Meksikaani laski tarjottimensa, kävi hakemassa täyden pullon viiniä, kaatoi lasit täyteen ja jätti loppuputelin pöytään. Kokonaisesta pullosta olisi pitänyt vissiin 15 taalaa pulittaa mutta nyt saatiin sekin ilmaiseksi. Vau. Mä olin hämmästynyt, olisi tehnyt mieli melkein taputtaa.

Viinipullo ei silti pelastanut buffettia. Ruoka oli pahaa, meteli salissa oli niin jumalaton ettei ajatuksiaan kuullut. Vähän tasoa pitäisi olla edes buffassakin. Tämä oli pelkkä räkälä.

Porukat menivät aikaisin nukkumaan. Mä ajattelin käydä vielä tarkistamassa rantabaarin tilanteen. Otin kaljan. Sen jälkeen tein lähtöä hotellihuoneeseen, mutta muut matkalaiset saapuivat baariin ja pyysivät jäämään. Viinin ja oluen jälkeen olin varsin helposti ylipuhuttavissa.

Ensin ryypiskelimme baarin ilmaisia viinoja yhteen saakka katsellen jotain tulishow'ta, ja kippolan mentyä kiinni menimme M:n kanssa jatkoille J:n huoneeseen, jonne oli hotellin puolelta tuotu 4 putelia ilmaista viinaa. No, senhän tietää miten siinä hommassa kävi. Ei juuri muistikuvia moneltako ja miten päin olen hotellihuoneeseeni kömpinyt.

J:n viinakaappi.