perjantai 25. lokakuuta 2019

662# Ateena, 4

10.8.2019, Saturday, +35, Clear / Gusty, Athens, Greece

Heräsimme kummatkin neljän aikoihin kurkkukipuihin. Se heiluri nielussa oli turvoksissa niin uskomattomasti, että pelkäsin jo hengitysteiden menevän umpeen. Otin burren, ja torkuin joten kuten kahdeksaan saakka. Pp poti plunssan tunnetta niin ikään. Miksi lomalla käy nykyään aina näin? Tänään oli kylläkin viimeinen lomapäivä ja kotiinpaluu edessä, mutta olisi ollut kiva jos matka olisi saatu päätökseen tervehinä. Masentuneina suunnistimme aamiaiselle yhdeksän maissa. Kurkkua kirpoi niin, että aluksi luuilin etten voi nielaista aamupalaa ensinkään, mutta pari kuppia kahvia naamariin auttoi kummasti tilannetta.

Tänään oli tosiaan lähtö takaisin kotiin, mutta vasta iltasella. Kävimme aamiaiselta palatessamme kysymässä respan ukolta, onnistuisiko myöhäisempi check out, mutta hotellilla oli jo varauksia meidän jälkeen ja tarvitsivat huoneen seuraavalle. Kävimme Monastirakin asemalla ostamassa valmiiksi metroliput iltaa varten - asia oli helpompi toimittaa nyt kuin sitten myöhemmin matkalaukkujen kanssa. Palasimme huoneeseen jossa otin tunnin uusiounet. Pp melskasi laukun pakkauksen kanssa siihen malliin, ettei koviin syvään uneen ollut mahdollista päästä. Klo 11 laitoin vielä vedenlämmittimen päälle, pakkasin kamat ja otin lähtösuihkun. Oli vaikea miettiä mitä vaatetta laittaisi päälle, kun lento lähtisi vasta klo 22.20. Kurkkukipukin hieman hellitti.

Kahdeltatoista teimme check outin ja jätimme laukut + repun respaan, hakisimme ne sitten myöhemmin. Se onneksi onnistui ok. Lähdimme ensiksi kävellen noin kilometrin päässä olevalle Omonia-aukiolle, jossa Pp:n isän mukaan oli maailman parhaimpia pinaattipiirakoita. Löysimme etsimämme kojun helposti, nainen tuli tiskin takaa kysymään mitä haluaisimme. Kreikaksi piiraan nimi oli spanakopita (σπανακόπιτα). Pp hoiti ostopuolen, mutta syömävastuu oli pääsääntöisesti minulla muna-allergian vuoksi. Hinta ei päätä huimannut, maksoi vain 1,80€. Aika härönnäköistä ukkoa siinä kojulla pyöri ja osa varmaan ihmetteli meitäkin. Välipalaksi kuitenkin ihan kelpuutettava tämäkin ruoka, vaikken mikään pinaatin ystävä olekaan. Ehkä vähän liian suolainen ja kuivakka, arvosanaksi 3/5. Jokin juoma kyytipojaksi olisi auttanut todennäköisesti asiaa.

Päivän ensimmäinen kohde tarjosi hiukopalaa.
Spanakopita.
Muutama pulu ruokittavana.
Kirkko oli ahtautunut talojen väliin.

Palasimme samaa reittiä takaisin päin, poikkesimme tsekkaamaan lihahallin. Siellä oli myynnissä kaikenlaista eläinruhoa. Näky ja haju sai hieman epäilyttäviä tuntemuksia vatsassa, ehkäpä ryhdyn sittenkin vegaaniksi vielä vanhoilla päivillä. Näimme erään naisen saaneen jonkinlaisen hulluuskohtauksen, huuteli ja kiroili äänekkäästi, housutkin sillä oli revennyt. Ohitimme hänet vauhdilla ja jatkoimme Keraimeikos-nimiselle arkeologiselle kaivaukselle. Tännekin pääsimme 30€:n arvoisella Akropolis-combo-lipullamme. Täällä oli bongattavissa vanhoja raunioita ja hautamuistomerkkejä, mutta eipä mikään kovin erikoinen paikka muuten. Vaikka tänään tuuli melko reippaasti, niin kuuma oli silti. En ollut muistanut laittaa aurinkorasvaa ja varjopaikat olivat minimissään, joten piileskelin puun varjossa Pp:n tsekatessa aluetta tarkemmin.

Lihakaupassa.
Kerameikos.
Sus siunakkoon! Vai här siunakkoon!?
Varjot loistivat poissaolollaan.
Hauta.
Jonkun kivenveistäjän taidonnäyte.

Seuraavaksi menimme kahvilaan. Tilasimme frappet, ne olivat ihan jees. Pääsi lepuuttamaan jalkoja, surffaamaan netissä eikä hintakaan ollut paha, vaivaiset kuusi euroa. Istuskelimme siinä melkoisen tovin. Kerjäläisiä kävi muutaman kerran lähestymässä meitä. Tästä olikin sitten helppo siirtyä lounastamaan (joskin afrikkalaisukottajia piti taas väistellä) Ydria-nimiseen kippolaan. Pp valkkasi itselleen Ydria-kanan ja minä pastitzion. Juomiksi vesi ja olut. Ruuan tulo kesti hieman, mutta kerrankin se oli hyvä juttu kun oli aikaa kosolti tapettavana. Hyviä olivat kaikki, ja bonuksena myös tarjoilijan nimi oli Zim, esittäydyin hänelle itsekin.

Pittoreski tönö.
Ruoka oli hyvää ja sitä ei ollut riittävästi.

Kävelimme hetkisen iltapäivän kuumuudessa (pahin aika tuntui olevan juurikin klo 15-16 välillä), mutta lopulta oli poikettava baariin. Osuimme sattumalta samaan kippolaan jossa olimme olleet edellisenä iltana syömässä. Otimme Aperol Spritzit. Tarjoilijana oli sama ukko mikä oli palvellut meitä aiemminkin. Hän muisti meidät, ja olisi tarjonnut meille toiset Aperol Spritzit ilmaiseksi, mutta jätimme ne tällä kertaa ottamatta.

Kivat kaljamainokset.
Aperol Spritz.

Kävimme vielä metroasemalla tarkistamassa metroaikataulut (kyllä, metroja meni lentokentälle todellakin vain puolen tunnin välein) ja palasimme sitten hotellille hakemaan matkalaukut ja käymään varmuuden vuoksi vessassakin. Respan ukko oli vaihtunut aamusta, mutta tämä uusi kaverikin oli miellyttävä. Hyvä fiilis jäi Lotus Inn-hotellista.

Kävelimme kadulla nukkuvia asunnottomia väistellen takaisin Monastirakin metroasemalle. Junaa piti odottaa 14 minuuttia. Olimme hieman hermostuneita nähdessämme ihmislaumojen kerääntymässä laiturialueelle, miten mahtuisimme metroon isojen laukkujemme kanssa jos vaunut olisivat yhtä täynnä kuin tullessa. Huoli oli kuitenkin turha, sillä se oli semi-tyhjä ja pääsimme kyytiin helposti, joskaan emme saaneet istumapaikkaa kuin vasta loppumatkasta. Matka kentälle kesti tällä kertaa lähes 50 minuuttia, juna teki yhdessä vaiheessa stopin asemien välille.

Metrokin tuli viimein.

Kentälle pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin, ja ehdimme vaihtamaan vaatteet vessassa / käytävällä ja silti aikaa jäi tuhlattavaksi penkeillä istuskeluun tosi runsaasti ennen kuin check in lennolle avattiin. Paikat olimme saaneet varattua jo edellisenä iltana, mutta boarding passia meillä ei ollut vielä printattuna. Saimme sellaiset virkailijalta, ja matkalaukut checkattua matkaan myös. Turvatarkastuksen löytäminen olikin hivenen haastavampaa, menimme aluksi väärälle puolelle, sillä Norwegianin lento lähtikin terminaalin toisesta päästä. Sinne oli todella pitkä matka liukukäytävästä huolimatta, taisipa olla kokonaan eri rakennuksessakin. Boarding passia kyseltiin varmaan viidesti. Itse turvatarkastus sujui onneksi osaltamme hyvin.

Lentoasemat ovat aina luotaantyöntäviä paikkoja.

Kävimme tax freessä hakemassa hieman tuliaisia, ja sen jälkeen istumassa hetki baarissa. Sen jälkeen piipahdimme vielä WH Smithiin hakemassa lennolle vähän sipsejä ja vettä. Lento Hesaan lähti ajallaan. Mulla oli keskipaikka joka oli ahdas kuin mikä. Pp oli ikkunapaikalla. Käytäväpaikalla oli äijä, jonka kyynärpää liikuskeli omalla puolellani koko ajan niin, että kätemme koskivat jatkuvasti toisiimme, inhoan sellaista. Tilasimme skumpat, á 8€. Norwegianista huolimatta koneessa oli suomalainen miehistö. Olimme saaneet heti lennonvarauksen jälkeen sähköpostia, että lennon tulisi todennäköisesti järjestämään joku toinen yhtiö, mutta lopulta niin ei ollut sitten kuitenkaan käynyt. Aika erikoista säätöä Norwegianiltakin. Lento pysyi ajallaan, mutta jollakin tuntui taas deodorantti pettäneen, pieru haisi nenään vielä kentälläkin kun keräsimme jo matkalaukkuja hihnalta. Hihnassa tuntui olevan muutenkin teknisiä ongelmia, se jouduttiin sammuttamaan ainakin kolmesti ennen kuin alkoi toimimaan. Mikä kuitenkin parasta, matkalaukut löysivät tiensä tällä kertaa perille. Virolaiselta vaikuttava taksikuski heitti minut kotiin reilulla 40€:lla. Pp joutui odottelemaan huomattavasti kauemmin bussikuljetustaan parkkipaikalle.

Tällä kertaa joutui tyytymään skumppaan.
Se vaihe kun matka muuttuu tylsäksi.

 

* * * * 

Mukava reissu ja mukavasti vaihtelevuutta eri kohteissa. Mikään halpa reissuhan tämä ei ollut, mutta paljon tuli nähtyä maita ja ihmeellisyyksiä. Pp oli skoutannut mahtavasti etukäteen asiat, joten se helpotti merkittävästi matkustelua. Barcelonasta pidin vähiten, mutta ei sekään huono kohde ollut, Ateenasta eniten vaikka olin vähän skeptinen etukäteen tämän suhteen. Ruuat olivat hyviä, erityisesti Kreikassa. Hotellit olivat ok, ja asioiden toimivuus myös. Ihmisten kyvyttömyys jonottaa ja matkalaukkuepisodi BCN - ATH -välillä olivat ehkä huonoimmat kokemukset sekä viimeisen päivän orastavat plunssanoireet. Kyllä tästä reissusta voi 4/5 antaa täysin ansaitusti.

perjantai 18. lokakuuta 2019

661# Ateena, 3

9.8.2019, Friday, +37, Clear, Athens, Greece


Nukutti paremmin kuin edellisenä yönä. Pp:n herätyskello herätti todellisuuteen kahdeksan maissa, pienet torkutukset siihen päälle. Sitten aamiaiselle. Olimme aluksi ainoat asiakkaat.

Olin viehtynyt näihin aamiaispaikan ottimiin.

Huoneesta haimme hieman kamoja ja sitten lähdimme Lykavittos-kukkulalle. Tämä Ateenan korkein kohta nousi hulppeaan 277 metrin korkeuteen. Hotelliltamme oli sinne noin parin kilometrin kävelymatka, hiki virrasi jo alkumatkasta. Onneksi ylös asti ei tarvinnut sentään kavuta, vaan Aristippou-kadulta pääsi Teleferikin kyytiin. Ostimme 7€ / naama maksaneet liput kaupan puolelta ja nousimme kyytiin ynseän saksalaisporukan kanssa. Matka ylös ei kestänyt kuin kolmisen minuuttia. Taskuvarkaista varoiteltiin.

Portaita joutui kiipeämään heti aamutuimaan.
Teleferik.
Teleferik meni maan alla.
Kulkuvaunu Lykavittokselle.

Maisemat ylhäältä olivat kieltämättä kivat. Saimme räpsittyä tarvittavat kuvat ja selfiet. Tsekkasimme ylhäällä olevan kirkon ja sen jälkeen kahvilan. Kysyimme rohkeasti pöytiintarjoilusta - totta kai täälläkin sellainen oli. Tilasimme Fuse-merkkiset jääteet, olivat parempia kuin Liptonin vastaava. Siinä istuskellessamme bongasimme homo-oletuspariskunnan, jonka kanssa olimme tulleet samassa metrovaunusloossissa lentoasemalta keskustaan pari päivää aikaisemmin. Jälleennäkeminen ilahdutti meitä, vaikkeivät he meitä enää tunnistaneetkaan.

Merellekin näkyi.
Olisit käynyt Specsaversillä.
Taloja.

Palasimme takaisin alas teleferikillä, saimme tällä kertaa jopa istumapaikat. Siltikin jäi rappusia melkoinen setti käveltäväksi. Suunnistimme Olympia-stadionille, jossa käytiin vuoden 1896 olymialaiset ja samalla ensimmäiset nykyaikaiset skabat. Samassa paikassa oli ollut jo aikoinaan alkuperäinen antiikin stadion, mutta tämä "uusi" oli upgreidattu vanhan päälle, joskin sijainti ja muoto noudatti alkuperäistä. Stadionille olisi ollut viiden euron pääsymaksu, mutta kuumuus ja auringonpaiste olivat meille vähän liikaa, joten ulkopuolinen tutkimus ja valokuvaus riitti.

Olympiastadion 1800-luvun loppupuolelta.

Jatkoimme puolisen kilometriä eteenpäin ja saavuimme Zeus-temppelin raunioille. Tänne pääsimme sisään edellispäivän Akropolis-combo-lipullamme (pääsylippu olisi maksanut 6€). Varjoalueet olivat täälläkin kortilla. Kuvasimme kivikasat, istuskelimme hetken penkillä.

Zeuksen temppelialueen portti.
Zeuksen temppeli.
Akropolis näkyi melkeinpä kaikkialle kaupunkiin.
Pienempiä kaivauksia tuntui olevan kuin sieniä sateella.

Kävelimme seuraavaksi Syntagma-aukiolle. Ostimme kioskista magneetteja ja postikortteja 14€:n edestä, saimme jopa kymmenen sentin alennuksen. Postimerkkejä ei ollut myynnissä kioskissa, mutta aukion lähellä oli onneksi posti. Emme tajunneet jonotussysteemiä, mutta onneksi virkailija otti meidät jonon ohi. Merkit maksoivat á 80 snt. Meille myytiin vielä kahdeksan merkkiä seitsemän sijasta. Alkoi olemaan jo vähän väsynyt olo, joten suunnistimme takaisin hotellille. Matkalla poikkesimme vielä ihmettelemään Ateenan katedraalin ja viereisen, pienen Panagia Gorgoepikooksen kirkkoa.

Taidetta.
Posti.
Ateenan katedraalin ulkopuoli.
Ateenan katedraalin sisä.
Panagia Gorgoepikooksen kirkko 1100-luvulta.
Lämmintä piisasi tänäänkin.

Hotellilla onnistuimme tekemään seuraavan päivän paluulennolle check inin. Tarpeeksi levättyämme lähdimme Roman agoran kaivauksille. Tämä entisaikainen kauppa- ja hengailualue oli rakennettu 19-11 eaa, rahoittajana Julius Caesar ja Augustus. Minulla oli vaikea hahmottaa mielikuvituksen avulla, millainen paikka tämä oli aikoinaan mahtanut olla. Opastekstien mukaan hieman nykyaikaista jalkapallokenttää suurempi läiskäre koostui joonialaistyylisistä pylväistä. Helpompi miellettävä oli Tuulten torni, joka oli säilynyt buenossa kondiksessa tähän päivään saakka erinäisten sattumien ja tilan uudiskäytön vuoksi (joskin se oli vajonnut maahan, mutta oli kaivettu esiin 1800-luvulla). Torni toimitti alunperin tuuliviirin virkaa; se oli kahdeksankulmainen ja sivut oli merkitty ilmansuuntien perusteella. Tornin yläosassa oli kuvattuna kahdeksan eri tuulen jumalaa. Aiemmin sisällä oli ollut vesikello, joka näytti kellonajan, päivämäärän ja vuodenajan. Lisäksi torni toimi myös aurinkokellona. Melkoinen sääasema siis.

Roman Agora.

Kissekin oli kiinnostunut historiasta. Tai sitten hiirestä.
Oudosti nuo tolpat bruukaavat katkeamaan ajan hampaissa.
Tuulten torni.

Etsimme sitten kahvilan, jossa Pp otti Baileys-frappen ja itse valkkasin oluen. Oli mukava istua katukahvilassa ja katsella ohikulkijoita. Kerjäläisiä pyöri jonkin verran rahoja ruinaamassa; jos joku erehtyi lantin tällaiselle antamaan, kerjäläisestä ei päässyt enää eroon vaan jäi seuraamaan ja vaatimaan lisää fyrkkaa. Kirjoitimme postikortit valmiiksi.

Postilaatikoita riitti mistä valita.

Päätimme mennä vielä katsomaan kulttuurikohdetta, ja valitsimme uhriksi Hadrianuksen kirjaston. Tämä 100-luvulla bygattu rakennus ei itse asiassa ollut edes kirjasto, vaan "yleiskäyttöisempi julkinen tila, aukio ja kulttuurikeskus". Ilmeisesti vähän samanlainen kuin Oodi nykyään. Kello oli viisi ja iltapäivän kuumuus edelleen sietämätön (pahin aika tuntui olevan klo 15-16). Kiersimme silti urhoollisesti läpi kuumat kivikasat. Alueen ulkopuolella afrikkalaismiehet olivat jälleen metsästämässä varomattomia turisteja rannenauhoillaan. Se alkoi kieltämättä jo ärsyttämään toden teolla.

Hadrianuksen kirjasto.
Ihme, että rakennuksen "sisäänkin" pääsi menemään.
Outoa, että tällainen kulmaus säilyy näin ehjänä vaikka muu ympäriltä rapautuu.
Chillaava cissé.
Mosaiikkilattiakin jollakin ollut.
Hadrianuksen kirjaston takamaita.

Pp epäili olevansa nestehukkainen enkä kokenut oloani aivan täyspäiseksi minäkään. Pistäydyimme hotellilla juomassa ja syömässä vähän sipsejä alkupalaksi, ennen kuin suuntasimme illalliselle. Löysimme Koyti-nimisen ravintolan. Otimme aperitiiviksi 0,2l:n putelin ouzoa, joka oli ehkä hieman liikaa. Sapuskaksi valkkasimme molemmat lammassouvlakit, jotka olivat oikein makoisat. Ilta oli jälleen pimentynyt ja kuu noussut taivaalle. Se oli saanut kaverikseen kirkkaan tähden, jonka Sky map-appsilla vahvistimme Jupiteriksi.

Napakat alkuun.
Illallinen.

Syötyämme menimme vielä Mary Poppins-ravintolaan, edellisiltana kun olimme tyytyneet tarkastelemaan paikkaa vain ulkopuolelta. Tarjoilu oli hidasta, mutta saimme lopulta tilattua strawberry margaritan ja mojiton. Juomat olivat hyviä, mutta olipahan omituinen paikka, suorastaan absurdi. Sitten palasimme hotellille. Veden lämmittäminen ennen suihkua tuntui aina olevan kovin vaikea muistettava tehtävä, kun ei sellaiseen ole tottunut.

Menu.
Tekokirsikatkin kukersi.