800# Kaakkoiskulmalla, 3

15.9.-16.9.2023, +12, Wet, Kitee

Perjantai:
Syyslomaa pukkasi, ja alkuun sopi pieni rauhoittuminen maaseudun rauhassa, joten olin pyytänyt porukoita buukkaamaan meille korpimökin joko Pieksämäen läheltä tai sitten Kiteen läheltä. Pieksämäki olisi ehkä hotsittanut hieman enemmän aluksi, mutta mökkiä ei ollut enää saatavilla ("kesähän on jo ohi"), mutta ukko löysi hyvältä vaikuttavan mökin 25 km Punkaharjulta Lomarenkaan kautta, Haapaniemi-nimisen.

Mulla oli perjantai jo vapaata, mutta ukolla oli monttubileet ensin kymmeneltä lusittavana. Matkaan pääsimme kahdeltatoista; olin vetkutellut pakkaamisen kanssa, ja sain hädin tuskin kamat kasaan. Tarkoitus oli olla mökillä maanantaihin, joten siihen nähden kamojen määrä oli taas ylimitoitettua, hyvä kun saimme kaiken mahtumaan autoon.

Ukko ajoi lähes koko matkan, hyvä niin. Ensimmäisen kerran pysähdyimme Kymen Paviljongissa nauttimaan noutopöytälounaan á 12,50€. Monesti käymme Pp:n kanssa syömässä täällä mökkiviikonlopun päätteeksi, ja safka on ollut ihan jees, mutta noutopöytä oli tällä kertaa aika huono, arvosana 2/5. Pyörähdimme myös Pentikin myymälässä, mutta ukko kauhisteli hintoja eikä meillä muutenkaan ollut mitään ostettavaa sieltä. Jatkoimme sitten eteenpäin; matka eteni vauhdikkaasti ja pysähdyimme seuraavan kerran vasta Lohelassa, Ruokolahdessa. 80-luvulle jymähtänyt paikka, mutta aika viihtyisä sellainen. Siinä toimi kalasavustamo, ja sellainen hyvä savunhaju paikassa leijailikin. Otimme kaffet, ukko ja mude jakoivat pienen paakkelsipalan.

Lohelan kalasavustamo.

Seuraavaksi ajoimme itärajaa pitkin Parikkalaan, jossa kävimme tankkaamassa ja mutsin kanssa kaupassa. Pääosan ruuista he olivat tuoneet jo mukanamme, joten ostimme vain vissyä, maitoa, sipsiä yms. Pikkukylän meininkiä oli aistittavissa melkoisesti paikassa, huh sentään. Olen alkanut itsekin harkitsemaan "Hesestä" poismuuttamista - punavihreät voivat jäädä nauttimaan kaikesta sellaisesta jota itse en halua todistaa - mutta ehkä Parikkala ei ole minua varten.

Ajoin Parikkalasta eteenpäin 46 km mökkiomistajan luo. Monesti itse omistajaa ei tarvitse tavata ollenkaan, mutta täällä piti. Onneksi tapaaminen oli vain pikainen avainten luovutus. Ukko yritti kysellä ajo-ohjeita mökille, mutta emme oikein saaneet niitä, päin vastoin omistaja tuntui ihmettelevän "Miten työ nyt ette sinne osaisi". Matkaa oli 2,3 km, mutta käytimme seuraavan puoli tuntia oikeaa mökkiä etsien, kävimme muutamankin väärän mökin pihalla kääntymässä. Juuri ennen epätoivoa löysimme kuitenkin oman mökkimme.

Mökki oli todella siisti ja upea. Muutamia epäkohtia oli, toisessa makkarissa oli parivuode mutta mulla ei ollut lakania siihen vuodekokoon - yläkerrassa olisi ollut erilliset sängyt, mutta en halunnut asettua sinne. Seuraavaksi valot tuottivat ongelmaa; keittiöön ei saanut valoja eikä myöskään liesituulettimeen. Ajateltiin, että varmaan sulake pamahtanut, mutta sulaketaulu oli lukkojen takana, joten ei auttanut sitten kun soittaa itse omistajalle. Minua vähän nauratti kun hän mukamas ihmetteli ääneen "Jo on mysteeri", vaikka takuuvarmasti tiesi missä vika ja miten se korjataan, kunhan halusi brassailla fiksuudellaan. Eipä siinä, teen itse samaa monesti duunissani, joten menkööt. Saunan lämmitys sujui niin ikään hitaasti. Järvivesi oli sentään 16-asteinen - järvenä toimi yksi Suomen suosikkijärvistäni, Puruvesi.

Mökki.

Olkkari.

Keittiö.

Master bedroom.

Sähkökiuas :(

Terassi.

Mökkiranta.

Puruvesi.

Syötiin äiteen tekemää lihapiirakkaa ja nakkiloita yms. Sauna oli lämmennyt 70 asteeseen, ei se oikein sen kuumemmaksi tullut. Kyseessä oli sähkösauna, mikä oli pieni pettymys. Ja tietysti Harvian kiuas, joka on vähän niin kuin kahvinkeittimien moccamaster, täyttä sheissea. Kävin kolmesti uimassa, laiturille asti ei ollut valoja ja ilta oli pimentynyt joten vähän pelotti mennä mustaan järveen. Laiturille vähän liiankin pitkä matka, osin maastoa joten kusiluistimia piti käyttää ja kylmeni jo ihokin siinä. Laiturin päässä oli uimaraput, mutta portaita oli vain muutamia, ja nekin liukkaita kuin mitkä (puiset portaat). Koska raput olivat paria askelmaa liian lyhyet, oli hankala mennä veteen kun piti melkeinpä hypätä uimasilleen. Mutta mukavaa oli silti.

Loppuilta sitten telkkaria yms.


Lauantai:
Vähän huonosti nukutti. Mulla oli muutamaan otteeseen niin jumalattoman kuuma, porukat puolestaan valitteli kylmyydestä. Ehkä mulle oli sitten osunut joku superpaksu untuvatäkki tms. Aamuyöstä nukutti vähän paremmin. Heräilin joskus kahdeksan kieppeillä kaatosateen rummuttaessa kattoa. Sadetta olikin luvattu iltapäivään saakka.

Mude loihti aamiaisen, ja sitten vielä tunnin verran riitti aikaa lollerointiin. Klo 12:ksi olin varannut parturin Kiteeltä; mulla oli edelleen maakuntaparturihaaste menossa, ja tänään ajattelin saada hommattua Pohjois-Karjalan, se olisi jo yhdeksäs maakuntaparturi. Matkaa Kiteelle oli 55 km, mutta alkupätkä oli hidasta hiekkatietä, joten varasimme yli tunnin aikaa. Auto tietysti kuraantui kovasti saviteitä ajellessa, mutta ei voi mitään.

En muista että olisin ennen Kiteellä käynytkään. Ei mikään hääppöinen paikka. Meille jäi vielä vähän aikaa kierrellä kyliä ennen parturia, mutta paikkakunta näytti käsittelevän vain pari kauppaa ja apteekin. Ei ollut oikein edes mitään ravintolaa tai pubia. Porukat meni sitten kahville (sellainen sentään löytyi), kun itse menin parturiin. Vähän jännitti, mutta turhaan, parturi oli ihan mukava maalaislikka mukavine murteineen ja leikkuukokemus myös onnistunut. Annan arvosanaksi taas 5/5. Maksoikin alle kolmekymppiä ja sai vielä S-bonukset päälle, kun oli S-marketin parturi (se oli minusta aika kummallista).

Missä on kaikki?

Parturi sijaitsi S-marketissa.

Heti pääkadulta avautui landemiljöö.

Parturista päästyäni käytiin ensin kaupassa täydentämässä vähän juomavarastoja ja sitten käytiin ajelemassa kylänraitilla. Kirkko käytiin katsomassa, joka tietysti suomalaiseen tapaan oli kiinni. Koitimme löytää Kiteejärven rantaan, mutta eipä sielläkään näyttänyt mitään olevan, tai sitten missasimme jotain. Vettä sateli edelleen, joten päätimme myöntää paikan persläveksi ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. Matkalla pysähdyimme Pajarinhovissa syömässä lounasta (kylpyläosio meni konkurssiin marraskuussa 2023). En ollut ihan innoissani lounasbuffetista, sillä kana oli pilattu sienikastikkeella, mutta onneksi oli sentään porsasta. Salaattipöytä yms olivat parempia kuin eilisessä Kymen Paviljongissa. Arvosana 3/5.

Kiteen kirkko.

Kirkko takaata.

Hautausmaalla piisasi vielä tilaa.

Kiteenjärvi kirkonmäeltä nähtynä.

Myymälä turisteillekin löytyi.

Sangen monipuolinen kompleksi.

Ilves... mau.

Ruokailutilat.

"Raastepöydästä voipi alotella..."

Lounasta.

Sitten mökille jossa otin ensimmäiseksi päikkärit, sen jälkeen aloin lämmittelemään saunaa. Siinä kestää reilun tunnin, että saa sen jonkunlaiseen lämpötilaan. Neljästi kävin uimassa; vesi tuntui lämpöisemmälle vaikka oli laskenut asteella edelliseen päivään verrattuna. Saunan jälkeen telkkarin katselua ja epäterveellistä iltapalaa.

Hiljaista oli.

Laiturista kelpasi mennä uimasilleen.

799# Tallinna, 6

 12.8.2023, Saturday, +19, Partly cloudy, Tallinn, Estonia

AT:n kanssa päätettiin lähteä viettämään elokuista lauantaipäivää Tallinnaan, kun ei ollut oikein muutakaan tekemistä. Tallinkin Mystar-laivalla reilu viikko ennen lähtöpäivää hankitut liput maksoivat 54€ / naama. Lähtö oli klo 10.30, paluu klo 19.30 lautalla. Tapasimme AT:n kanssa steissin spora-pysäkillä, olin paikalla muutama minuutti ennen häntä. Käytin ajan linnunkakan puhdistamiseen käsidesillä jonka olin saanut otsikkooni kävellessäni aseman edustalla. Ratikkapysäkillä oli kovasti väkeä, joka indikoi paitsi täyttä ratikkaa niin myös täyttä laivaa. Saimme sporasta jopa istumapaikat; kuski tuntui olevan juttutuulella, teki monta ohjeistavaa ex tempore-kuulutusta.

Laivalle pääsy oli helppoa sataman ryysiksestä huolimatta, kun oli tehnyt check inin etukäteen. Mulla oli Tallinkin appi, eikä lähtöselvityksen teko olisi voinut olla helpompaa kun siihen tosiaankin riitti vain yhden napin painallus. QR-koodin näyttäminen satamaportilla laitelukijaan oli ainoa kontrolli; oli meillä passit mukana varoiksi, jos sitä kysyttäisiin. Koskaan ei sitä ole kysytty - paitsi Tallinnan päässä kerran, jolloin veikalla ei sitä tietysti ollut mukana, ja siitä tuli jonkunlaisesti sanomista.

Länsiterminaalissa lähdön tunnelmaa.

Kello oli tässä vaiheessa ehkä 9.30. Laivan lähtöön olisi aikaa tunti, mutta Tallinkit lähtisivät aina etuajassa, boardaus tapahtui klo 10.10 mennessä ja sen jälkeen laiva melkein heti lähtisikin. Emme ottaneet tässä vaiheessa vielä kippolasta mitään, vaan odottelimme väentungoksessa porttien aukeamista. Pian portit sitten aukenivatkin ja ihmiset rynnivät sisään - me melko etunenässä myös, sillä halusimme saada alkukaljat ilman jonotusta + hyvät ikkunapaikat baarista. Tässä onnistuimmekin. Botski lähti klo 10.15.

Paljon oli laivaan tulijoita.

Keli oli tyyni ja aurinkoinen, joskin Viron päässä näytti pilvisemmältä. Sadetta ei oltu luvattu, hyvä niin sillä sontsat olimme jättäneet optimistisesti kotiin. Ei meillä muutakaan tavaraa ollut mukana sen kummemmin, mikä tuntui molemmista vähän kummalliselta. Istuskelimme siinä ja katselimme yksitoikkoisen maiseman vaihtumista, AT haki kaupasta meille vielä ananaslonkerot jotka kittasimme samassa pöydässä, mutta tarjoilikaan ei sanonut asiasta mitään, kai se oli sitten ok. Matka kesti sen pari tuntia. Ennen satamaa tuloa menimme ulos katsomaan Tallinnan lähestymistä. Kaupungin silhuetti näyttää aina muuttuneen edelliskerrasta, niin nytkin.

Vaikea uskoa, että Suomenlahdella ollaan.

Tallinnan satama.

Jonotus täpötäydestä laivasta tuntuu aina kestävän ikusuuden, niin nytkin. Jotenkin Tallinnan päädyn terminaaliputketkin tuntuvat olevan paljon pisemmät kuin muualla. Tunnelma helpotti kun pääsimme lonnimaan ulos. Entisaikojen taksiukottajia ei näkynyt, joten lähdimme sitten käppäilemään kohti vanhaakaupunkia. Meitä oli varoitettu tietöistä, ja niitä täällä kyllä kieltämättä vähän riittikin, mikä hieman hankaloitti kuljeskelua. Mekin "eksyimme" tässä vaiheessa ja otimme väärän suunnan. Huomasimme virheen kuitenkin nopeasti joten ei siitä montaa sataa metriä tullut talsittua turhaan.

Tietöiden Tallinna.

 

Portti vanhaankaupunkiin.

Saavuimme Raatihuoneentorille. Tätä ympäröi kalliit (?) ravintolat, sekä tietysti itse Raatihuoneen talo. Päätimme aloittaa siitä; meitä ei niin itse rakennus kiinnostanut, mutta torniin pääsisi myös 4€:n hintaan, joten lunastimme itsellemme tiketit sinne (tornilla ja Raatihuoneella oli eri ovet vaikka olivatkin samaa kompleksia, liput ostettiin Raatihuoneen puolelta). Torni oli hyvin ahdas kavuttava jyrkkine kierreportaineen, joten ei tosiaankaan lihavien, liikuntarajoitteisten (yksi mies nähtiin täällä kyynärsauvan kanssa mutta ei tiedetä jättikö leikin kesken), sydänvaivaisten, ahtaan- tai korkeapaikkakammoisten paikka. Meidätkin se yllätti jyrkkyydellään, ja erityisesti alaspäinmeno pisti minun reisilihakset niin hapoille, että muistin kyllä seuraavat lähipäivät mitä oli tullut tehtyä. Näkymät tornista olivat ehkä 3/5; kalteroidut ikkunat olivat kapeat, joten laaja-alaista näkymää ei avautunut. Jonkunlainen torninvartijahan täällä oli aiemmin stondaillut yytsäilemässä menoa, ja häntä varten oli tornin sivustassa myös "WC". En malttanut olla ajattelematta, millaistahan se oli siihen aikaan losauttaa paketti alakertaan :)

Raatihuone.

Raatihuoneen torni.

Raatihuoneentori Raatihuoneen tornista.

Vanhaakaupunkia tornista.

Lisää vanhaakaupunkia tornista.

Katsoimme ansainneemme oluet. Suosituksista huolimatta menimme yhteen niistä Raatihuoneentorin kalliista kippoloista, Mad Murphy'siin. Pöytiintarjoilu oli nopeaa, otimme vain oluet. Hintakaan ei ollut paha, 6€ / muki. Haittapuolena oli ympärillä pörräävät ampiaiset.

AT olisi halunnut Olde Hansaan syömään, mutta sitä on parjattu niin paljon, etten oikein voinut suostua ehdotukseen. Liian kallis, palvelu huono ja ruoka huono. Sen sijaan kävelimme n. 600 metriä pois vanhastakaupungista Jahu Tänavagurmee-nimiseen kippolaan osoitteessa Pärnu mnt. 15. Se ei ollut turistipaikka, vaan enempi paikallisten suosiossa. Tarjoilu oli todella tylyä, mutta hampurilaiset olivat ihan kelvollisia. Toki sen verran töppäsimme, ettemme ymmärtäneet tilata ranskalaisia perunoita erikseen mutta ainakin ähkyltä vältyttiin.

Vanhankaupunnin meininkiä.

Lounaspurilainen.

Palasimme vanhaankaupunkiin, nousimme ylös mäelle. Tarkastimme ulkoisesti Aleksanteri Nevskin katedraalin. Koitimme sitten löytää Toompean mäen näköalatasanteen, tätä saimmekin vähän aikaa hakea mutta löytyihän se lopulta. Kuvasimme maisemat ja poikkesimme turistikauppaan löytämättä sieltä mitään sen kummempaa ostettavaa. Laskeuduimme raput alas. Lai-kadulla näimme military antik-kaupan. Siellä olikin vaikka mitä mielenkiintoista, kokardeja ja kommunismi- ja natsiaiheisia herätyskelloja mutta hinnat olivat niin korkeat, että kauppaan jäivät tuotteet tällä kertaa. Parempikin varmaan niin, ettei joku herkkäsieluinen taas pahottaisi mieltään.

Viron vapaudenpatsas Vapaudenaukiolla.

Aleksanteri Nevskin katedraali.

Viron parlamenttitalo Riigigoku.

Vanhoja taloja.

Nälkä ja jano.

Toompean mäellä.

Mielenkiintoinen antiikkikauppa tämä.

Pistäydyimme taas oluelle, kun oli niin hyvä ilma ja jalat hapotteli vieläkin siitä torninoususta. Ampiaiset eivät edelleenkään jättäneet rauhaan; AT:n kaljalasiin meni raitapaita, mutta sain sen pelastettua ja hetken huilattuaan se lennähti pois.

Kävelimme kohti satamaa, ja löydimme basaarin josta AT oli puhunut. Ei sekään hullumpi mesta ollut, ostin talvea ennakoiden Lada-pipon, kun sain hinnankin vielä tingittyä. Kävimme myös tavan kaupassa ja Superalkossa tarkastelemassa brenkun hintoja, vaikkemme mitään ostaneetkaan.

Erämaa alkoi tästä portista.

Reissun tuliaiset.

SuperAlko.

Soviet Lada.

Meillä oli vielä kosolti aikaa joten kävimme istuskelemassa Kochi Aidadin panimoravintolan terassilla. Pilviverho oli häippässyt ja aurinko paistoi suoraan pläsiin koko ajan, ja ilmeisesti tästä aiheutui minulle massiivinen päänsärky loppuillaksi (oluen juonnin kanssahan ei ollut mitään tekemistä).

Kochi Aidadin kippola.

Terassilla.

Kyypparin kutsuntaväline.

Mainos.

Kävimme vielä Nautica-ostarilla ja sitten pikkuhiljaa kohti terminaalia. Täälläkin kävimme katsastamassa liikkeen, mutta emme ostaneet edelleenkään mitään. Viimein pääsi jo takaisin laivallekin; olin ajatellut ihmisten jäävän yöksi Tallinnaan ja väkeä olevan vähempi kuin tullessa, mutta ihan yhtä täydeltä laiva vaikutti olevan. Tällä kertaa emme saaneet edes istumapaikkaa ikkunan vierestä. Otimme juomat ja niiden jälkeen menimme vielä uudestaan purilaisille, tällä kertaa tyydyimme Burger Kingiin. Ei sekään nyt huono ollut. Sitten kävimme kaupassa, AT osti ananaslonkerosalkun, minä tyydyin pelkästään nannaan. 

Yläkannelta löysimme penkkirivistön, ja päätimme ottaa hetken siinä lepiä. Tunti meni torkkuessa koiran unta, ja sitten olimmekin jo perillä. Aurinkokin oli jo tässä vaiheessa laskenut, sen olisi voinut tsekata laivan kannelta ellei uni olisi voittanut. Päätä oli alkanut nyt särkemään, eikä olossakaan ollut kehumista.

Ulospääsy laivalta tuntui kestävän ikusuuden siinä väkijoukossa. Ensimmäiseen ratikkaan emme päässeet / ehtineet, toisesta onnistuimme saamaan jo istumapaikat vaikka täyteen sekin kulkuväline tuli. Steissillä erosimme AT:n kanssa; metroa joutui odottamaan melko tovin sekopäiden kanssa. Päänsärky paheni. Metromatka vielä meni, mutta sen jälkeen minulla oli kilometri käveltävää. Vaikka kuinka kävelin niin tuntui, ettei matka loppuisi ikinä. Pääni sisällä tuntui olevan kuin joku kuumennettu rautatanko, ja lisäksi nenään tuntui tulevan jostain hajuja joita ei varmasti ulkona ollut. Viimein päästyäni kotiin otin pari buranaa samoin tein naamariin ja hetken ajan minun oli taisteltava oksennusta vastaan. Minun täytyi jäädä olkkarin sohvalle nukkumaan ensi alkuun kun matka makuuhuoneeseen tuntui liian pitkältä. Eipä ole ennen tuollaistakaan ollut, mutta huonoksi on mennyt viinapää, vai voisikohan se olla jonkunlainen migreeni? Aamulla oli kuitenkin taas kaikki ennallaan.

Länsiterminaalissa saapumisen tunnelmaa.

* * * *

Tämä oli tämmöinen Tallinnan reissu tällä kertaa. Vähänhän tuohon jo kyllästyy, en ymmärrä miten porukka jaksaa rampata siellä jatkuvasti. Toisaalta, eipä tässä ollut parempaakaan tekemistä. Raatihuoneen torni oli uusi tuttavuus ja military kauppa jäi kyllä mieleen. Loppuillan hedari-kokemus droppasi kyllä tunnelmaa melkoisesti, joten arvosana reissusta vain 2/5.