321# Helvetillinen helmikuu, 2

Helmikuu vetelee viimeisiään. Kuukauden lyhyys kuuluu ehdottomasti tämän talvikuukauden valtteihin. Tänä vuonna meitä on vielä erikseen siunattu mitä parhaimmilla talvikeleillä - lumi ja pakkanen ovat loistanut poissaolollaan. Vaikka on ollut harmaata, niin päivien pidempää valoisuusaikaa ei voi olla huomaamatta.

Koska tänä vuonna tammikuu meni lomaillessa, niin päätin ryhdistäytyä kuukautta myöhemmin. Aikaisempina vuosina mä olen onnistunut pudottamaan painoa, joskus yli 5 kiloakin. Nyt ei ollut sellaisesta onnistumisesta tietoakaan. Syy löytyy itsestä. Sipsilakko lähti viikon myöhässä käyntiin, silti oli lipsumisia pari kertaa pop korniin. Kebabeja, pitzoja, subeja, hampurilaisia tuli syötyä. Ennen kaikkea tuli syötyä liikaa. Kasvispäivät jäivät tasan yhteen. Liikuntaa en juuri jaksanut harrastaa, vaikka kelien puolesta jopa pyöräily olisi lähes tulkoon onnistunut. Töistäkin jaksoin kävellä koko matkan kotiin vain kerran, muutaman kerran puoliväliin. Siksipä tuloksiakaan oli turha odottaa. Itse asiassa, painoin 0,3 kg jopa enemmän kuin kuukausi takaperin. Muutenkin paino pyöri koko kuukauden ajan noin 1,5 kilon haarukassa. Mutta kuten sanoin, niin missään vaiheessa en saanut tätä laihishommaa käyntiin.

Hampaita sain kunnostettua. Kyllä sekin on niin kamalaa. Pari tunnin settiä hammaslääkärissä. Siinäkin mentiin vähän niin ja näin; hammaskivi jäi poistamatta, joskin puolustukseksi voidaan sanoa ettei sitä niin huolestuttavan paljon ilmeisesti ollutkaan. Viisuri puolestaan jäi edelleen turpavärkkiin. Hammaslääkäri olisi poistanut sen jälkimmäisellä kerralla. Hän ehdotti sitä kaikkien niiden kauheuksien jälkeen joita oli jo ennättänyt sillä kertaa tekemään, aivan niin kuin tarjoilija ravintolassa ehdottaa jälkiruokaa maittavan aterian päätteeksi. Ei saatana, enhän mä nyt voi valmistautumatta semmoiseen ruveta. Myöhemmin vähän harmitti miksei? Ehkä se olisi juuri helpompi homma tuolleen ex temporena? Tosin, mulla oli jo suu siinä vaiheessa niin paskana, että miten mä olisin seuraavat päivät saanut syötyä? Mä luulen, että koska siellä oli jo harjoittelija ihmettelemässä, niin halusi vain päästä pätemään. Perustelut viisurin poistollekin olivat vähän väkinäiset - en kuulemma tee sillä mitään. Enhän mä tee nänneillänikään mitään, mutta en mä niitä ala silti poistattamaan? Mut eniveis, toivottavasti siellä ei tarvitse nyt ihan heti käydä. Tai ainakin myöhemmin.

Tukankin kävin leikkuuttamassa, sehän on myös helvetillistä. Ei siitä nyt hyvä tullut, mutta parempi kuin viimeksi. Mä vähän yritin vastata kaverin haasteeseen, käydä hammaslääkärissä ja parturissa samana päivänä, mutta tässä en kiireiden vuoksi aivan onnistunut.

Ainoa mikä onnistui putkeen, oli tipattomuus. Siitä ei lipsuttu. Tätä kirjoittaessa on jo 34. raitis päivä putkeen, joten yli mentiin komeasti. Melko helppo homma. Tipattomuuden tarkoitus on vakuuttaa itselleen, että pystyy olemaan juomatta, jos haluaa. Mä en yleensä halua. Enkä mä varmaan pystyisi olemaan toista kuukautta juomatta. Jos se on juopon merkki, niin olkoot niin.

Juomattomuudesta on vähän vaikea löytää hyötyjä. No joo, eipähän tarvitse hävetä niitä kännitoilailujaan. Ei ole krapulaa, jaksaa tehdä muutakin kuin potea semmoista. Mutta olenko mä nukkunut paremmin? En. Voinko mä henkisesti paremmin? En. Joten kyllä mä sanon, että järkevästi ryypättynä viinakset on ihan hyödyllinen aine. Kunhan sen tekee niin, etteivät toiset siitä joudu kärsimään.

Mutta katotaas mitä maaliskuu tuo tullessaan. Luultavasti ainakin takatalven, sipsit ja suuremman kaljavatsan jos pitäis veikata.