sunnuntai 30. lokakuuta 2022

757# Mänttä

 10.9.2022 Saturday + 14, Partly cloudy, Lempäälä


Kesälomasta oli jäänyt vielä yksi viikko jemekseen, joten piti kuluttaa se pois. En tiedä miksen viettänyt kesälomaa kesällä kuten Ne luumäet laulussaan neuvoo, ehkä lomiltapaluumasennus olisi sitten liiallista jos olisi koko neljä viikkoa putkeen pois. Suunnitelmat olivat eläneet pitkin elokuuta; duunin vuoksi minun oli pitänyt vaihdella lomaa monen monta kertaa, ennen kuin viikko syyskuun puolen välin paikkeilla varmistui. Siitäkin jaksettiin töissä motkottaa ja muistuttaa vielä perjantaina iltapäivälläkin, miten läsnäoloani olisi kaivattu myös lomaviikollani. Mutta ei voi mitään.

Porukoiden kanssa oli tarkoitus mennä viettämään lomaa kotosuomeen. Ruskamatka Lappiin olisi ollut kiva, mutta isä oli hieman sairastellut joten se idea piti rankata pois. Nyt kohteeksi valikoitui sitten vuokramökki Jämsän läheltä. Se kelpasi mulle hyvin; olin ollut 18 vuotta sitten tekemässä työkeikkaa täällä, joten olisi kiva tehdä nostalgiamatka Keski-Suomeen ja katsella josko vanhoja paikkoja muistuisi mieleen. Mökin olimme vuokranneet Lomarenkaan kautta, ja siellä se totteli nimeä Telkkä.  Ajankohta oli launtaista - keskiviikkoon. Viime metreillä faija kuitenkin ilmoitti, ettei hänestä olisikaan mökkeilijäksi, joten lähdimme sitten muden kanssa reissuun kaksin.

Auto tuli taas puolilleen kamaa, joista suurin osa todennäköisesti turhaan. Ajo-ohje neuvoi ajamaan ensin Hämeenlinnaan, sieltä pikkuteitä pisin Pälkäneelle, Kangasalalle, Orivedelle ja siitä Mänttä-Vilppulaan. Minä ajoin kuitenkin Hämeenlinnan väylää aina Tampereelle saakka, ja siittä Jyväskylää kohti. Matkalla pysähdyimme ensin Toijalan ABC:llä mutta se oli täynnä jotain motoristeja; nahkatakkiukkojen lauma kiemurteli pisin huoltoasemaravintolaa, joten sinne emme voineet jäädä. Kävimme tsekkaamassa myös viereisen Pellavatehtaan, mutta kahvila oli jotenkin liian kiusallinen joten käytin härskisti vain vessaoption täällä ja jatkoimme matkaa Lempäälän Ideaparkkiin. En ollut käynyt täällä aikoihin, mutta muistin kuitenkin rakennuksen sisätilat. Pistäydyimme Linkosuolla kahvilla ja suupalalla.

Ensimmäinen pitstop Toijalan ABC:llä floppasi.

Veturi.

Viereinen Pellavatehdas floppasi myös.

Vetoomus alhaisille varkaille.

Lempäälän Ideapark.

Linkosuon kaffela.

Eväkset.

Sitten ajoimme Orivedelle, jossa poikkesimme kauppaan. Meillä ei ollut valmista ostoslistaa joten oli vähän vaikeaa tietää mitä tuollaiselle vuokramökille pitäisi hankkia ja mitä siellä oli ns. talon puolesta. Kaupan parkkipaikalta soitimme mökin omistajalle, jolta saimme pin-koodin avainkaappiin. Sehän olli 5/5 homma, eipähän tarvinnut fyysisesti tavata mökin omistajaa. Orivedeltä matkaa mökille oli vielä n. 45 km. Liikenne oli selvästi rauhoittunut ja korpi alkoi olla vallitseva maisematyyppi.

Löysimme mökin helposti. Samassa kompleksissa oli kolme muutakin mökkiä, mutta ne sijoittautuivat sen verran mukavasti etäämmälle, ettei naapureista ollut haittaa eikä edes näköyhteyttä näin lehtiaikaan. Mökki oli iso meille kahdelle. Makuuhuoneita oli neljä, kolme vessaa, iso olkkari ja keittiö, keskellä takka. Mökki oli siisti, kodinkoneet uudenaikaisia yms. Maisema oli kiva; järvi oli mielestäni lähempänä kuin mainostettu 40 metriä. Pieni hiekkaranta. Huonoja puolia oli sähkösauna (rannempana oli hylätty rantasauna mutta en tiedä miksi se oli jätetty mätänemään), ei ollut laituria (kylmään veteen mennessä kahlaaminen on vähän vaikeampaa + jalat hiekkastuvat) ja televisio oli sijoitettu olohuoneen sijasta yläkertaan.

Mökki nettisivujen esittelykuvassa.

Yksi makkareista.

Keittiö oli pitkulainen.

Olkkarista puuttui telkkari.

Yläkerran TV-tila.

Asettauduimme taloksi, aloin sitten lämmittelemään saunaa. Lämmitys kesti varsin pitkään, ja kyllästyin odottamiseen ja menin semi-kuumaan saunaan (ideaali lämpö sähkösaunassa on 80 astetta, nyt oli ehkä hädin tuskin 70 astetta). Kävin kolmesti uimassa; järvenä toimi Kuorevesi, joka oli piirun alle 14 asteista, joten eipä siinä hiki päässyt yllättämään. Saunominen oli kuitenkin mukavaa puuhaa, 5/5 Suomen saunascenelle.

Sauna.

Sähkökiukaasta miinusta.

Mökkiranta.

Illalla lämmitimme uunissa pakastepizzat ja katsoimme Haluatko miljonääriksi-ohjelmaa. Yö oli pimentynyt ja täällä olikin sitten todella pimeää. Ja hiljaista. Mistään ei kuulunut risahdustakaan.

11.9.2022, Sunday +14 Mostly cloudy, Mänttä-Vilppula


Heräsin klo 7.40, muden mielestä se oli "vihdoinkin". Hän oli herännyt jo kuudelta. Näin unta, että jotkut madot söivät minut elävältä. Hyi. Aamiainen naamariin (se käsitti kahvia ja paahtoleipää - jota emme tällä kertaa onnistuneet polttamaan kuten edellisenä iltana) ja sitten pientä uusiounta ja semmoista. Rannalla kävin katselemassa kiikarilla järvelle. Bongasin kurjen, se lensi järven poikki ja piti sitten rannalla majaansa. Teerin soidinääni kuului kauempaa, tai ainakin oletin että se oli teeri kun ne tuppaavat soidintaa syyskuussa "turhaan". Ääni oli sellainen samanlainen pulputus mikä syntyy jos laittaa tyhjän pullon vesiastiaan ja ilmakuplat nousevat pintaan. Käpytikka näkyi myöhemmin myös nakuttelemassa männynyoksaa punaisine pyrstöineen.

Kylille lähdimme klo puoli yhdentoista maissa. Kylillä tarkoitan tässä tapauksessa Mänttää, jonne oli ehkä 15 kilometrin matka. Menimme ensin Vuorenmajalle Mäntänvuorelle. Olin elättänyt toiveita, että olisi päässyt näkötorniin mutta se oli vaikea paikantaa, aivan kuin se olisi salaisuus jota ei turisteille kerrota. Vuorenmajan viinitupa oli jo suljettu tältä vuodelta yksityistilaisuuksia lukuunottamatta. Nyt tie sinne oli suljettu portilla, joten mutsin piti kävellä kanssani jyrkkää ylämäkeä, ja aivan turhaan kun emme kerran sitä näkötornia löytäneet ja todennäköisesti sinne olisi ollut jonkun verran enempi matkaa viinituvalta. Palasimme sitten autolle ja jatkoimme Mäntän keskustaan.

Vuorenmajan viinitupa - kiinni.

Paikalle jätetty kartta ei apuja tarjonnut.

Täällä alkoi arvuuttelu myös. Tarkoituksenamme oli löytää Serlachiuksen museoon. Löysimme valkoisen rakennuksen, mutta mutsin mielestä se ei ollut etsimämme paikka. Guuglauksen jälkeen huomasimme, että etsimämme museo oli Serlachius Göstan museo jonne oli reilut 3 km matkaa ja tämä valkoinen tönö oli Gustaf Serlachiuksen laitos joka oli entisaikain puupatruuna, joka perusti nykyisen Metsä-Serlan (käynnissä oleva tehdas oli vieläkin toiminnassa kadun toisella puolen). Serlachiukset olivat toki sukua keskenään (setä - veljenpoika) ja molempia oli kiittäminen nykyisestä pehmeästä vessapaperistamme (ja tietysti koko Mänttä varmaan kehittyi tehtaan myötä). 

Saimme tiedot naviin ja ajoimme Göstan taidelukaaliin. Lippu aikuiselta maksoi 10€, mutsi pääsi sisään museokortilla. Samalla lipulla pääsisi myös valkoiseen tönöön jonka ovensuulla olimme jo käyneet. Rakennus oli kaksiosainen; uudemmalla puolella oli nykyaikaisia maalauksia á la Clare Woods sekä ravintola, mutta ne eivät meitä oikein kiinnostaneet vaikka kiersimmekin paikan nopeasti läpi. Sen sijaan itse päänäyttely päärakennuksessa oli jonkunlainen. Oli jotenkin absurdia ajatella, että keskellä ei-mitääniä oli Hugo Simbergiä, Akseli Gallen-Kallelaa, Helene Schjerfbeckiä, Pekka Halosta ja jopa Claude Monetia. Alakerrassa oli vielä hienosti koristeltu viinitupa. Vessat olivat yksi siisteimmistä julkisista vessoista missä olen ollut. Turistikaupasta ostin pari jääkaappimagneettia.

Gösta Serlachiuksen talo.

Sisäänkäynti.

Sisätilaa.

Claude Monet: Heinäsuova ilta-auringossa.

Akseli Gallen(-Kallella): Symposion.

Jussi Mäntynen: Selkäänsä koukistava ilves.

Alakerran "mancave" jossa viini virrasi...

Tahraton wc 5/5.

Palasimme sitten kylille. Hiljaista oli kuin huopatehtaalla. Ajoimme keskustan parkkipaikalle jossa ei montaa autoa ollut. Vieressä oli jonkunlainen sisägrilli jonne menimme kun emme jaksaneet enempää arpoa ruokapaikan suhteen. Tilasimme juustohampurilaiset kaikilla mausteilla ja vesilasit, maksoivat yhteensä 11€, joten ei ollut hinnalla pilattu. Muutenkin ihan hyvä grillisafka, annan arvosanaksi 4/5.

Grilli.

Sisätilat.

Lounaspurilainen.

Kuvasimme grilin takana olevan kirkon. Siellä oli jonkunlaiset tsembalot menossa, joten emme kehdanneet mennä sisään. Haimme auton ja ajoimme jälleen valkoisen tönön luo, pistimme auton parkkiin ja menimme tähän Gustaf Serlachiuksen museoon. Se oli tosiaan entinen "sahan dirikkasiipi". Pääsimme samoilla lipuilla sisään kuin Göstankin mestaan. Opas esitteli meille rakennuksen pikaisesti. Kulmasta lähti "Paperiperkele" näyttely; koko esitys kesti puoli tuntia, siinä olisi pitänyt kulkea kuulokkeet päässä ja näin bakteerikammoisena se oli aina vähän arveluttavaa. Päätimme katsoa sen viimeisenä jos energiaa riittäisi. Menimme sitten apteekkiosioon, joka oli ehkä kaikkein mielenkiintoisin. Siellä oli vanhoja lääkkeitä ja apteekkikamaa, ja oli osittain jopa interaktiivinen leikkimielisine testeineen. Pohjakerroksessa oli sitten videoklippi sellun teosta ja kalkkikivistä jonka katsoimme läpi. Menimme hissillä neljänteen kerrokseen, jossa oli irlantilaisen valokuvaajan Trish Morrisseyn näyttely. Ne eivät oikein koskettaneet meitä ja lampsimme nämä läpi. Rakennuksen kolmannessa kerroksessa oli Gustafin hallituksen päätöksentekohuone jätetty ennalleen, mutta eipä siinäkään ihmeitä ollut tarkasteltavana puheenmiehen nuijaa lukuunottamatta. Palasimme alakertaan, löin kuulokkeet päähän ja koitin katsoa paperiperkelettä, mutta tämä historiallinen pläjäys Gustafissa jäi omalta osaltani vähän puolitiehen. Kävimme sitten vielä museokaupassa mutta oli hyvin samis Göstaan verrattuna, joten emme löytäneet ostettavaa.

Mäntän kirkko.

Gustaf Serlachiuksen taloa.

Patsas pihalla.

Rakennus sisältä.

Apteekki.

Joryn tiloja.

Trish Morrisseylläkin lipsahtaa välillä sormet kuvaan.

Palasimme autolle ja ajoimme ruokakauppaan täydentämään juoma- ja keksivarastojamme. Sitten ABC:lle tankkaamaan. En muista milloin olisin viimeksi tankannut auton (nyt laina-autolla liikkeellä, en omista omaa), joten olin vähän huolissani. Sujui kuitenkin kuten aiemminkin, joskin automaatti ei meinannut tunnistaa millään S-bonuskorttiani ja pankkikortin tunnusluvunkin ajattelin jo unohtaneeni, mutta arvasin sen lopulta oikein ja saimme auton täyteen menovettä. Sitten ajelimme takaisin kohta mökkiä, joskin ex tempore päätimme käydä vielä tsekkaamassa Kuoreveden kirkon, joka löytyikin keskeltä korpea hiekkatien päästä. Se oli 1700-luvulla valmistunut kirkko, maalattu punaiseksi vuonna 1997, katolla erikoinen nauriskupu. Ympärillä siisti ja hyvinhoidettu hautausmaa, sekä Jättiläisen kivi, jota emme kuitenkaan osanneet (vielä tässä vaiheessa) bongata. Kirkko oli rakennettu niemennokkaan, joten vesi ympäröi kirkkomaata lähes kolmelta sivulta. Valitettavasti tämäkin kirkko oli kiinni - kuten kaikki kirkot Suomessa aina  - joten emme päässeet tutustumaan sisätiloihin. 

Kuoreveden kirkko.

Palasimme takaisin mökille. Joimme kahvit ja pelasimme muden kanssa lippupeliä, sitten aloin lämmittelemään saunaa. Lämmitys kesti hieman toista tuntia, että sen sai 80-asteiseksi. Kävin kolmesti uimassa; vesi oli piirun yli 14-asteista, mikä tuntui oudolta verrattuna siihen että ilma näytti olevan vain 11-asteista, mutta ilmeisesti aurinko ja tyyni sää oli saanut veden lämpiämään eilisestä. Mitä useammin uimassa kävi, sen vähemmän pahalta se tuntui. Oikein mukava saunonta taas, 5/5.

Lämmitin meille makkis-pekkikset, muden piti katsoa telkkarista jotain typerää tanssiohjelmaa, itse olisin halunnut katsoa Selviytyjiä. Ilta pikkuhiljaa pimeni, oli tyyni keli ja kaunis auringonrusko. Kuikka vastarannalla oli ihmeen puheliaalla tuulella.

Ilta jo saa...

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

756# Bucharest, 4

 30.7.2022, Saturday, +22, Partly cloudy, Munich, Germany


Tänään oli vuorossa kotiinpaluu, ja siihen menisi koko päivä. Herätys oli tuntia aiemmin kuin tavallista, jo hieman seitsemän jälkeen. Kahdeksalta aamiaiselle; pitäisi syödä kunnolla ja paljon, sillä päivästä ja kotimatkasta olisi tulossa pitkä lentoasemalla kökkimisineen, venailuineen ja välilaskuineen. Sama setti aamiaissapuskaa tuli. Sain syödyksi riittävästi, joskin edellisen päivän illallinen möyri mahassa pahaenteisesti. Oli pakko ottaa imodiumia naamariin.

Viimeistä kertaa aamiaissaliin.

Yhdeksältä tehtiin check out hotellilta. Vähän harmitti, kun unohdin antaa siivoojalle tippiä, olisi sen varmasti ansainnut ja siihen olisi ollut minullakin sopiva raha annettavaksi. Pyysimme respaa tilaamaan meille taksin, se tulikin muutamassa minuutissa. Kuski ajoi todella kovaa ja autokin vaikutti vähän pommilta, joten hieman pelotti se kyyti. Perille kuitenkin ehjänä, eikä kovin paljoa taidettu ukottaakaan.

Lentokentällä olikin sitten kaaos. Ihmisiä oli tosi runsaasti, ja ensi alkuun piti odotella tietoa tiskistä, missä pääsisimme tekemään check innin lennolle + tietysti viemään ruumatavarat. Itse luukulla ei ollut kauheasti jonoa; ensimmäinen lentomme oli Muncheniin. Turvatarkastuskin meni suht nopeasti, passintarkastus samoin. Tullessa lentokenttä oli tuntunut suuremmalta, mutta lähtöpuoli oli aika minimaalinen. Käytiin kaupassa ihmettelemässä vähän viime hetken ostoksia + sitten kaljalla.
 
Lentokentän tuloaulassa riitti hulinaa.
 
Kansainvälinen puoli ei ihmeitä tarjonnut.
 
Lähtövalmiina.

Munchenissa meillä ei olisi kovinkaan paljoa aikaa haaskattavaksi, joten toivoimme koneemme olevan ajoissa. Vartin myöhässä päästiin lähtemään, joten se menisi vielä raameihin. Mulla oli taas ikkunapaikka, joku saksalainen nainen istui paikallani, ja tuhahdellen siirtyi käytäväpaikalle kun pyysin päästä omalle paikalleni. Lento kesti pari tuntia; tilattiin taas aperolit ja sitten torkuttiin loppuaika. Laskeuduimme ukkospilvien lomitse kentälle melkein aikataulussa. Täällä oli juuri sadellut, ja ilma vain +22 asteinen. Pääsimme onneksi tuubipaikalle, muuten olisi voinut tehdä tiukkaa päästä seuraavalle lennolle. Meidän piti kuitenkin vaihtaa seuraavaan rakennukseen, jonne oli tietysti passintarkastus. Siinä oli jonoa, mutta virkailija kysyi jos haluaisimme kokeilla automaattia missä jonoa ei olisi kun ihmiset eivät sitä uskalla käyttää. Se toimi hyvin ja ehdimme ajoissa portille, varsinkin kun Hesan lento oli niin ikään myöhässä 20 minuuttia. Maskin leualle vetänyt nainen yskiskeli lähtöporttimme edessä koko ajan niin, että asemahalli kaikui. Loppujen lopuksi hän ei edes tullut koneeseemme.
 
Pilviä oli kertynyt Saksan taivaalle.
 
Münchenin kenttä.

Yhtä tylsä oli tämä Hesankin lento. Emme olleet syöneet mitään aamiaisen jälkeen, ja nälkäkin alkoi vaivata. Ostimme sipsejä, sitten torkuimme taas laskuun asti. Kone lensi kummallista reittiä suoraan kotini yläpuolelta, oli kiva nähdä sekin yläpuolelta (ja että koti oli ylipäänsä vielä olemassa). Hieman oli lento myöhässä, mutta menkööt. Matkalaukkuja piti odotella melkoinen tovi; meidän taisi tulla ihan viimeisten joukossa. Lentokentän Alepasta kävin hankkimassa aamiaistarvikkeet ja sitten taksilla kotia. Arabikuski oli ystävällinen, kyyti maksoi 42€. Se oli 7 euroa halvempi kuin tullessa. Täytyy vastaavaisuudessa pakottaa kuskit ajamaan tätä toista reittiä eikä navigaattorin mukaan, siinä on joku ukotushomma. A tyytyi junaan kun asuu radan varressa.

Koti näkyvissä.

Tervetuloa Hesaan.

Tullivuvvepatsas.

Pakaaseja odottelemassa.

* * * *

Arvio: Jaa'a antaisiko tästä nyt sitten 3/5 vai 4/5. Mukava yhdistelmämatka. Kaupungit olivat erilaiset. Sofia oli halvempi. Ei paljoa tekemistä tai näkemistä, mutta Nicolae Ceaușescun palatsi oli kyllä must-see. Huijattiin yllättävän vähän. Kovin pahoja munauksiakaan ei sattunut, ja muutenkin lennot yms toimivat yllättävän hyvin siihen nähden miten oltiin vaikeuksissa ennen reissua niiden kanssa. Saipahan nyt kuitenkin bongattua nämä maat.

maanantai 17. lokakuuta 2022

755# Bukarest, 3

 29.7.2022, Friday, +36, Scattered clouds, Bucharest, Romania


Nukutti hieman huonommin, en saanut enää nukuttua kuuden jälkeen. Lisäksi viereisellä aukiolla, meille tuntemattomaksi jääneen valtiorakennuksen pihalla alkoi jonkunlaiset sotilaalliset soittoparaatit, ja sitä ennen siinä oli soundcheckiä yms mekkalointia. Puoli yhdeksältä suihku, ja sitten aamiaiselle. Se oli lähes yhtä kiusallinen kokemus kuin edellisenäkin aamuna. Huoneennumeroita ei kyselty, kun meidät muistettiin eiliseltä. Koitimme tilata eri juttuja, mutta saimme silti naaman eteen samat kamat kuin viimeksikin.

Runsaan ja ravitsevan aamiaisen jälkeen huoneisiin makkoomaan. Ulkona bileet olivat saaneet lisäpontta, eikä uusiounista tullut midist. Yhdeltätoista lähdimme sitten kävelylle; mitään sen kummempaa kohdetta meillä ei mielessämme ollut, kunhan nyt kävelisimme "jonnekin". Otimme suunnaksi pohjoisen; löysimme nopeasti postilaatikon, joka toi pientä paineen helpotusta kun pääsimme postikorteista eroon. Merkittävistä rakennuksista bongasimme ensimmäiseksi Piața Revoluțiein, eli vallankumousaukion, jossa entinen kuninkaallinen palatsi oli muutettu nyttemmin museoksi. Tämän talon parvekkeelta Nicolae Ceaușescu piti viimeisen puheensa ja joutui pakenemaan helikopterilla ennen kuin kohtasi loppunsa muutamaa päivää myöhemmin. Jatkoimme eteenpäin ja vastaan tuli Ateneul Roman, mikä oli konserttisali vuodelta 1888. Seuraavaksi ohitimme Voiton aukion. Kiseleffin puiston varjot toivat pientä helpotusta hikiseen olotilaan, mutta katsoimme ansaitsevamme vähän parempaa ja poikkesimme Casa Doina-nimisen ravintelin terassille oluelle. Siinä olikin mukava istuskella. 

Teatteri Odeon.

Piața Revoluției.

Uudelleensyntymisen muistomerkki.

Ateneul Romanin konserttisali.

Voitonaukion risteys.

Sopivan hiljainen terassi päiväkaljoille.

Hyvän hetken levättyämme ja puolipäivän ylitettyämme jatkoimme matkaa. Tiet olivat suoria ja pitkiä; kadun vierustoilla oli eri maiden lähetystöjä. Venäjän lähetystö näytti olevan erityisen tarkassa vartioinnissa. Lopulta saavuimme Bukarestin riemukaarelle; paikalliset tunsivat sen nimellä Arcul de Triumf. Pariisin riemukaarta en ole nähnyt, mutta varmaan näissä jotain samista on. Jatkoimme liikenneympyrän toiselle puolelle josta alkoi Mihai I:n puisto. Se oli valtavan kokoinen puistoalue, mutta emme löytäneet täältä oikein mitään. Sen verran jo vähän väsyttikin, ettei mielenkiintoa puistoa kohtaan kummemmin riittänyt. Mukavaa oli kuitenkin kävellä hetkinen puiden varjossa. Paluumatka olisi pitänyt ehdottomasti toteuttaa metrolla, mutta jostain syystä päätimme kävellä takaisinkin. Usko meinasi loppua ja ihokin tuntui palavan. Emme löytäneet edes sellaista baaria johon olisi voinut poiketa virkistäytymään, ja loppujen lopuksi emme bonganneet edes kauppaa mistä olisi voinut hankkia vettä ennen kuin hotellin lähikauppa tuli vastaan. Kävely ei ollut kuin 10,75km pitkä, mutta kuumuus ja teiden ylittäminen vei pahasti energiaa. Hotellilla oli pakko mennä uudelleen suihkuun ja levätä tuntikausia.
 
Bukarestin riemukaari.

Miihkalin muistoksi Mihai I:n puistossa.
 
Uutta ja vanhaa päällekkäin.

Pesismailaa myynnissä.

Puoli kuudelta lähdimme uudelleen ulos. Menimme kaljalle baariin, jossa meitä yritettiin kusettaa laskuttamalla ylimääräisistä kaljoista ja sitten korjauslasku oli sekin väärin eikä kaljan hinta meinannut mennä millään oikein. Tässä vaiheessa tarjoilijat eivät enää kiinnittäneet meihin huomiota, joten piti mennä ihan sisälle korjauttamaan asia. Kaikenlaisia tekosyitä taas, hohhoijaa. Typerää sinänsä kun olimme aina antaneet tippiä mutta tälläseen paikkaan sellaista ei voi tietenkään jättää.


Ukotuskapakki.

Ruokailu onnistui paremmin, otettiin romanialaiset makkarat, jotka tosin alkoi muutaman tunnin jälkeen kiertämään mahassa ja närästämään uskomattomasti. Käveltiin vielä hetkinen vanhassakaupungissa. Erään baarin naispuolinen sisäänheittäjä oli aika aggressiivinen, väitti muistavansa meidät edellisillalta ja suuttui kun emme muistaneet häntä. Hän muistutti kovasti entistä romanialaista työkaveriani, jota myöskin hieman pelkäsin hänen hyökkäävän ja yli-itsevarman asenteensa takia. Kävimme toisessa kippolassa oluella, sitten kaupassa hankkimassa vähän tuliaisbrenkkua kotiin. Seuraavana päivänä olisi kotiinpaluun aika, joten otimme illan rauhaksiin.

Viimeiset kävelyt Bukarestissa.

Bukarestin Romulus & Remus.