lauantai 18. kesäkuuta 2022

737# Luettua ja katsottua, 18

1. Joonas Neuvonen, Sadri Cetinkaya - Lost boys (dokumenttielokuva)

Jatko-osa aikaisemmalle Reindeerspotting - Pako joulumaasta elokuvalle. Aihe käsittelee huumeiden käytön kauheudesta. Tällä kertaa vankilasta on vapauduttu ja lähdetty "juhlimaan" Kambodzaan. Arvatenkin mopo lähtee käsistä ja elokuvan mieskolmikko katoavat omille teilleen. Ohjaaja hallitsee jollain tasolla elämänsä ja sukkuloi vähän väliä etsimässä kavereitaan Aasiassa. Kaksikosta toinen kuolee hämärissä oloissa eikä ohjaajan selvitystyöstä huolimatta syytä tahi tekotapaa saada selville. Kolmas jäsen on sekoittanut ajukoppansa luultavasti lopullisesti kamalla. Hyvin synkkä ja huonosti toteutettu kuvaus joka tapauksessa. Jäljelle jää vain miete, oliko tuollainen touhu jossain välissä hauskaakin? Arvosana 2/5.

























2. Jeff Guinn - The Life and Times of Charles Manson (kirja)

Vaikka kirjassa olikin 400 sivua englannin kielistä tekstiä, niin sekään ei kerro syytä miksi tämän lukemiseen meni mulla lähes puoli vuotta. Teos oli yksinkertaisesti tylsä; tarina ei edes alkanut tämän sosiopaattisen murhaajan syntymästä - eikä edes hänen äitinsä syntymästä - vaan lukijalle pohjustettiin uskovaisen isoäidin elämää. Loppupuolta tylsistytti puolestaan oikeudenkäynti-istunnot. Vain muutama kymmenen sivua oli actionia. Lisäksi takerruttiin selvittelemään kaiken maailman hippimenoa, jota myös oli turhauttavaa lukea. En edes muista miksi tämän alunperin hankin luettavaksi, mutta se oli selvästi virhe. Arvosana 2/5.

























3. Anthony Doerr - Davidin uni (kirja)

Kirja-arvosteluiden mukaan tämä oli kertomus rakkaudesta ja anteeksiannosta, mutta minusta se oli tarina syyllisyydestä, yksinäisyydestä ja kallisarvoisen elämän tuhlaamisesta. Kertomustyyli muistutti kovasti Doerrin kakkosromaania "Kaikki se valo jota emme näe" mutta minä tykkään. Yksityiskohdat pedantisti kuvailtu, ja taustaselvityksissä on kirjailijalta mennyt varmasti uskomattomasti aikaa. Lisäksi luvut jaoteltu hyvin, ja tätä lukee nopeasti ja mielellään. Arvosana 5/5.




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 











4. Pertti Jarla - Fingerporin koko kuva 8: Katin kanssa keittiössä (kirja)

Taattua Pertti Jarlaa ja Fingerporia. Tänä vuonna ostimme ensimmäistä kertaa Pp:n kanssa toisillemme joululahjaksi eri Fingerporikirjat, toivottavasti se ei tuota huonoa onnea. Tuttuja ja tuntemattomia sarjakuvia, nauraa sai kyllä. Rautalankaporin selityksiä tarvittiin yllättävänkin monta kertaa. Arvosana 5/5.



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
5. Stephen Hawking - Ajan lyhyt historia (kirja)

Haa, nytpäs muistankin Tallen kirjahaasteen neljän vuoden takaa! Siellä oli kohta 3: "Lue kirja aiheesta, josta et tiedä etukäteen yhtään mitään." Voisin käyttää tässä kohtaa tämän option, sillä Hawkingin näkemykset olivat sellaisia joista en tiennyt etukäteen mitään - enkä edelleenkään ymmärrä niistä mitään. Aika nopeasti huomasi, että luki kirjaa "hauki on kala"-mentaliteetillä tajuamatta aiheesta tuon taivaallista, mutta en stressannut; ymmärrän mitä ymmärrän ja loput jääkööt ymmärtämättä. Wikipediasta jaksoin selvittää useimmat mielenkiintoani herätelleet termit ja termiitit, mutta mikään avartava lukukokemus tämä ei ollut. Varmaan fysiikkanerot tästä saavat huomattavasti enemmän irti. Arvosana 3/5. 



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
6. Hans Rosling, Ola Rosling, Anna Rosling Rönnlund - Faktojen maailma (kirja)

Melko viihdyttävällä tavalla faktapohjaista tarinaa siitä millä tolalla maailma makaa. Data oli saatu analysoitua suht mielenkiintoisella ja osin yllättävilläkin keinoilla. En muista miksi tämä päätyi lukulistalle, mutta hyvä niin. Arvosana 4/5.



 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


7. Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon (kirja)

Pitkästä aikaa tuli kahlattua yksi kirjallisuuden klassikoista. Itse asiassa, kirja tuli mieleen kun luin matkaesitettä jossa mainostettiin Pirunsaarta, yksi niistä saarista jossa päähenkilö hengaili tiilenpäitä lukemassa. Tämä omaelämänkerrallinen teos oli juoneltaan mukaansatempaava, ja reilut 500 sivua meni alle kuukaudessa. Arvosana 4/5.
 

 

8. Pierre Lemaître - Näkemiin taivaassa (kirja)

Lisää ranskalaiskirjailijoiden tuotoksia tähän settiin. Romaani perustui Ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin ja kolmen sodassa kärsineen taisteilijan selviytymisarkeen. Ranskalaiset nimet tuottivat välillä vähän vaikeuksia muistaa, kuka kukin oli, mutta muuten ihan mukava juoni tässä 546 sivuisessa kirjassa. Päähenkilöistä Albert oli jotenkin koskettava ja kirjan edetessä kohti loppua jännityskin parani huipentuen jonkinlaiseksi oudoksi semi-onnellinen/onneton-lopuksi. Kirja tuli valittua puhtaasti Tallen kirjahaastetta silmällä pitäen ("2. Lue kirja, jossa on mielestäsi kiintoisa takakansiteksti") mutta valinta osui oikeaan. Arvosana 4/5.

























9. Tadeusz Borowski - This way for the Gas, Ladies and Gentlemen (kirja)


En muista missä yhteydessä törmäsin tähän lukusuositukseen, ja kaiken huipuksi päätin lukea kirjan vielä englanniksi. Viimein saatuani kirjan huomasin lukeneeni sen jo aiemmin (teos oli suomennettu Kotimme Auschwitz) enkä silloinkaan siitä tykännyt. Tarina oli sekavaa kuvaelmaa keskitysleirin arkipäivästä ja julmia kohtauksia oli lueteltu mutta minkäänlaista tarttumapintaa tässä ei synny. Ei mielenkiintoisia henkilökuvaelmia, ei mitään hienoa selviytymistarinaa. Eräänä päivänä kaikki on ohi, kirjailija itse pääsee palaamaan takaisin normaaliin arkeen ja muutama päivä tyttärensä syntymän jälkeen hän tekee itsemurhan absurdilla tavalla - kaasulla (voin vain kuvitella katkeran ajatuksen "natsit eivät tätäkään osanneet tehdä, vaan itse pitää kaikki hoitaa"). Synkkää ja surullista, ja huonoa. Arvosana 2/5.

























10. Barry Levinson - Good morning, Vietnam (elokuva)


En ole koskaan oikein pitänyt Robin Williamsista - joskaan se nyt ei ole superärsyttävä siinä missä esimerkiksi Nicolas Cage jonka elokuvia en pysty edes katsomaan - eikä minusta tullut Robin-fania vielä tämänkään elokuvan jälkeen. Jenkit kyhäsivät erityisesti 80-luvulla elokuvia Vietnamin sodasta (miksihän niitä ei tehdä enää?), tämäkin tehty vuonna 87, mutta keskittyy enempi sodan kulisseihin kuin toimintaan. Arrogantti hupiukko saapuu pääkallopaikalle Ho Chi Minhiin tuottamaan radio-ohjelmaa ja ajautuu välittömästi kahnauksiin kapiaisten kanssa kun taas sotilaat digauttelevat. Aiheena siis vastakkainasettelua ja työpaikkakiusausta ja jenkkityyliin jonkunlainen romanssin poikanenkin on tähän täytynyt saada ympättyä. Kolme iltaa meni tätä katsoessa ennen kuin pääsin loppuun. Ei mikään mestariteos, arvosana 2/5.


























11. Daniel Defoe - Robinson Crusoe (kirja)

Piti kokeilla taas klassikon lukemista, vaikka tiedän ne jo etukäteen tylsiksi ja puiseviksi lukukokemuksiksi. Mulla oli erilaiset odotukset tätä teosta kohtaan, mutta pieleen meni, samaa pakottamista oli tämäkin. Crusoe oli lähes kuusikymppinen julkaisessaan debyyttiromaaninsa v. 1719. Alkuosa kirjasta - se autiosaariosuus - oli ihan mielenkiintoinen, mutta Defoen olisi kannattanut lopettaa tarinointinsa saarelta poispääsyyn. Nyt tästä oli tehty yli 700 sivuinen elämänkerta, joka pakosti lässähti sen jälkeen kun Crusoe poistui saareltaan siinä puolenvälin paikkeilla. Sitä ennen saarella asusteli jo kymmeniä ihmisiä. Myöhemmin saarelle palatessaan siellä oli jo "asutuskeskuksia". Lisäksi vähän ihmetytti tiettyjen asioiden painotus; esimerkiksi Perjantain kohtalo tai ukon perustettua perhe kuusikymppisenä asia käsiteltiin yhdessä lauseessa, kun taas saaren asukkaiden uskonnollista kasvatusta jauhettiin toista sataa sivua. Joka tapauksessa, lähes kolme kuukautta kesti saada tämä kirja luettua ja usko meinasi muutaman kerran loppua. Arvosana 2/5.

























12. Mika Waltari - Kuka murhasi rouva Skrofin? (kirja)

Joulupukki toi Mika Waltarin Komisaario Palmu -triplakirjan, joista ensimmäisenä oli Kuka murhasi rouva Skrofin? Helppolukuinen dekkari, jota ainakin itse lueskelin mielelläni. Aika nyt oli tietysti vähän syönyt tarinaa ja muutamat sanavalinnat naurattivat. Sen sijaan henkilöiden nimetä olivat liian samanlaisia ja niihin olisin toivonut hieman erottavaa tekijää; oli neiti Skrof, oli rouva Skrof, ja sitten oli Langnellia ja Lankelaa ja Lannetta. Palmu oli sika, juoni kohtalainen ja loppuratkaisu hyvä. 3/5.

13. Mika Waltari - Komisaario Palmun erehdys (kirja)

Toinen lukemani Palmu-kirja, jossa ensimmäisen kirjan tapaan henkilöillä oli sellaiset kummalliset mutta samankaltaiset nimet mitkä menivät tarinan alussa sekaisin ja näin vaikeutti lukukokemusta. Tarina oli taas sitä monikäänteistä, joka sai alkunsa juopon liukastuttua saippuaan, mutta jonka Palmu hoksi heti murhaksi. Tarina oli näistä kolmesta huonoin. Lisäksi minua alkoi vähän jurppimaan tarinan kertoja ja itse Palmu. Positiivista oli muutamat usein toistuvat hassut sanat, esim. "böbi". Arvosana 2/5.

14. Mika Waltari - Tähdet kertovat, Komisario Palmu (kirja)

Trilogiasta hopeasijalle päässyt murhamysteeri oli aluksi ihan ok, mutta yhtäkkiä keskivaiheilla esiin vedettiin hatusta siihen asti täysin pimennossa olleet henkilöt josta murhaaja löytyi ja tarinan alkupuolella pyörineet henkilöt vaipuivat unholaan. Omituinen juonikäänne, mutta teoksen puolesta jännitys säilyi loppumetreille saakka. Näiden kolmen teoksen lukemiseen kesti minulta lähes puoli vuotta, joten olen minä jännittävämpääkin lukenut. Arvosana 3/5.

























15. David Beniof & D. B. Weiss - Game of Thrones (TV-sarja / 1. tuotantokausi)


Yleissivistyksen vuoksi päätin katsoa ensimmäisen tuotankauden Game of Thronesia, kun sitä on hehkutettu niin uskomattomasti kaikkialla viimeisen vuosikymmenen. Olin aika skeptinen tv-sarjaa kohtaan jo alun alkaenkin, tälläinen fantasiajuttu ei vaan ole mun genreä, ei sitten yhtään. Ja täyttä roskaahan tämä oli. Alkujaksot olivat eritoten tylsiä kun niissä esiteltiin vain sitä jengiä ja ympäristöä, sitten vähän parani kun oli jotain äksöniä. Mutta brutaalit taistelukohtaukset ja pienehköt pornoilutkaan eivät saaneet minua vakuuttuneeksi, että haluaisin katsella kakkoskauden. Arvosana 2/5.

























16. Aki Kaurismäki - Calamari Union (elokuva)

Aki Kaurismäen uran toinen elokuva (vuodelta 1985, jostain syystä olen aina luullut tätä debyyttielokuvaksi) kertoo 17 Frankin ja yhden Pekan epätoivoisesta ja vaarallisesta matkasta Kalliosta Eiraan. Olen nähnyt elokuvan lukuisia kertoja, joskin edellisestä kerrasta täytyy olla ainakin 10 vuotta aikaa. Muistin elokuvan paremmaksi, mutta ihan ok kun ei tämän kauempaa kestänytkään (1h18m). Tästä näkee kuitenkin Kaurismäen alkuaikojen vaikutukset ja miten hän on omaa kiehtovaa tyyliään alkanut ammentamaan. Parhaimmasta roolisuorituksesta vastaa nuori ja vakava Pirkka-Pekka Petelius. Arvosana 3/5. 

























 17. Christian Lindblad - Ripa ruostuu (elokuva)


Uskomatonta ajatella, että tämän elokuvan ensi-illasta on kulunut jo 30 vuotta. Olen katsonut tätä lukemattomia kertoja videoilta, mutta VHS:n siirryttyä unholaan on elokuvakin jäänyt viime vuosikymmeninä näkemättä. DVD:näkään tätä ei saa mistään paitsi kirjastosta. Elokuvassa seurataan viikon ajan alati toilailevaa Ripaa, jota kommellukset ja rahahuolet eivät tunnu jättävän rauhaan. Elokuva alkaa komediana mutta päättyy draamaan. Aivan mahtava leffa vieläkin, ja arvosanaksi 5/5.


18. Rob Reiner - Piina (elokuva)


Olin nähnyt elokuvan joskus 90-luvulla tämän ollessa vielä tuore. En tiedä miksi yhtäkkiä tuli fiilis nähdä se uudelleen, mutta leffa olikin paljon parempi ja jännempi kuin muistinkaan. Perustuu Stephen Kingin kirjaan, mutta hyvä tämä oli siitäkin huolimatta. Näyttelijät James Caan ja Kathy Bates ylsivät huippusuorituksiin. Arvosana 4/5.


tiistai 7. kesäkuuta 2022

736# Kemiönsaari

 +14, Partly Cloudy, Kemiönsaari

 
Viime vuoden tapaan faija oli vuokrannut mökin keväiselle viikonlopulle. Koska mukaan oli kutsuttu myös broidi perheineen, tarvitsimme vähän isomman lukaalin kun muodostimme seitsemän hengen kokoonpanon. Viime vuoden Hämeen järvihommat muuttuivat tällä kertaa Turun saariston merimaisemiin, tarkemmin sanottuna Kemiönsaaren Västanfjärdiin. Lomarenkaan kautta mökiksi valikoitui Pikku kartano.

Vietin itse duunista pidennettyä viikonloppua, joten matkaan pääsimme jo hyvissä ajoin. Faija halusi ajella Hangontietä, kun itse olisin suosinut Turun moottoritietä ja poikennut ekskursiolle Mathildedaliin, mutta sellainen tuntui olevan ylitsepääsemätöntä. Sitä vastoin seikkailimme Inkoossa (ei mitään), Karjaalla (ei mitään), Pohjaa ja Tenholaa en edes huomannut. Yhteistä näille oli "rantaruotsalaisten" hyvin hoidetut tilukset, pihat ja puutarhat; kaikki oli vimosen päälle huollettu. Oli suorat halkorivit, leikatut ruohot, puunatut autot ja maalatut piharakennukset. Perniössä poikkesimme sitten ABC:lla syömässä ja kaupassa, ja jatkoimme sen jälkeen Kemiönsaareen. Navigaattorista ei tuntunut olevan paljoa apua, jostain syystä auton integroitu navigaattori on aivan uskomattoman surkea, mutta luovimme perille perinteisillä paperiohjeilla.

Inkoon Strand.

Lande Bistro ei tarjonnut mitään.
 
Inkoon satama.

Mukava olla baanalla.
 
Muistaako kukaan aikaa ennen ABC:tä?

Omistaja otti meidät vastaan ja esitti tilukset ja kertoi mitä kaikkea pitäisi muistaa tehdä lähtiessä ja mahdollisten ongelmatapausten syntyessä. Rakennus, puitteet ja maisemat vaikuttivat upeilta ja yleisilme oli siisti, mutta jotenkin alkoi ensimmäiset hälytyskellot kilkattamaan kun omistajalla tuntui olevan kova tarve selitellä. Ei voinut ruohoa leikata kun ei leikkuri toiminut. Ei voinut tehdä sitä ja tätä kun jotain oli kadonnut. Ja sen semmoista epäluuloa synnyttävää selitystä.

Villa.

Ukko lähti viimein pois ja jätti meidät rauhaan ja asettauduimme taloksi. Mökkiin kuului lakanat - ja sängyt olivat jopa pedattu valmiiksi, siitä iso peukku - ja pyyhkeet. Sängyt ja bedlinensit vaikuttivat hyviltä. Valtasimme alakerran makkarit, broidin perhe sai yläkerran kun siellä oli sopivat sängyt lapsille + oma makkari & sauna sekä iso parveke, joka oli jätetty täysin tyhjäksi. Keittiö oli pieni mutta tehokas, induktioliesi ja tuuletin oli "baaritiskillä". Värimaailma oli vähän ruma ja kaapit epäkäytännölliset. Vesihana vaikutti totuttelua (siinä oli sellainen suihku mitä näkee eritoten japanilaisissa kodeissa) ja hana reagoi melkoisella viipeellä. Pirttipöytä oli keittiön sivussa, josta avautui mukava maisema rannalle. Pari jääkaappia löytyi ja pieni pakastinosa. Pari rappusta alempana oli olkkari, josta omistaja tuntui olevan erityisen ylpeä ja se olikin hieno. Olkkarin katto näytti siltä kuin olisi katsonut sitä meren pohjasta; keskellä kattoa oli valtavan iso soutuveneen pohja ja sininen aaltoileva katto sai aikaan näyn veden laineista. Puolikaaren muotoinen seinä tarjosi valoisuuden lisäksi hyvät näkymät pihalle. Sivussa oli takka (emme käyttäneet). Kaksi vessaa mökistä löytyi myös; alakerran wc:n hana + lavuaari oli kiva. Nettisivuilla naapuriin oli mainittu olevan 200m (näin ehkä olikin tietä pitkin, mutta mökki oli puolikaaren muotoisessa tilassa niin käytännössä linnuntietä naapuriin oli ehkä puolet siitä + toisella puolen oli jonkunlainen muutaman veneen laiturialue, jossa pörräsi väkeä enemmänkin).

Makkaristakin mukava maisema merelle.
 
Yläkerran makkari toimiva myös.
 
Keittiön punavärit eivät olleet minun mieleen.
 
Liesi ja -tuuletin "baaritiskillä".
 
Peruspirttipöytä.
 
Olkkari oli puolikaarihuoneessa.
 
Veneenpohja olkkarin katossa.
 
Omituinen pallokala tuomassa meritunnelmaa.
 
Takkaa emme tarvinneet näin loppukeväästä.
 
Vessan vesihanasta annan lisäpisteen.
 
Yläkerran sauna.
 
Kaksi suihkua.
 
Mökin tulosuunnasta löytyi alkajaisiksi pieni merenlahdenpoukama, jossa oli laituri, mutta tämä jäi vähän turhaksi. Vieressä oli vene, mutta ei sitä tellinkiä mihin vene kelataan, vaan se oli nostettu kuivalle maalle korkean rantatörmän päälle, jolloin käyttöhalut karisivat, kun vesillelasku ja -nosto näytti niin vaivalloiselta. Kaiken huipuksi veneen airo oli paskana, joten soutuhommat menivät siksikin kiville. Pihamaata varjostivat puut, siinä oli muutamia aurinkotuoleja mutta nyt oli vielä liian kylmä niiden käyttöön (tähän tuntui tuulevan aina). Varsinainen merenranta oli ihan kiva, pidin rantasaunasta joka oli sopivan kompleksi ja sinne kuului hienosti laineiden liplatus joka loi mukavan tunnelman ja lauteet oli asetettu niin, että merelle näki kivasti. Kuten mökkirakennuksessa, myös täällä oli sähkösauna, olisin kaipaillut rantasaunaan puukiuasta. Huonoa oli kiikkerä jakkara jota piti käyttää lauteille nousemiseen, kiulu ja löylykauha olivat todella epäkäytännöllisiä (jos joku oli kyhännyt sen ala-asteen veistotunnilla, niin pahoittelut arvostelustani). Lisäksi sulake paukahti tuon tuosta ja sitä sai olla alati napsuttelemassa takaisin päälle mökkirakennuksen sähkökaapista (omistaja oli varoitelllut tästä, että niin voi käydä jos käyttää molempia saunoja samaan aikaan päällä). Saunan lämpeämisaika oli vielä tolkuttoman hidas, se kesti ainakin 1,5 tuntia ellei enemmänkin. Harvian kiukaat ovat muutenkin ruiskuja, himassakin sellaisen saa jäähdytettyä muutamalla löylykauhallisella). Saunan edessä oli hyvin korkealla oleva laituri, joka kuulemma vain näytti korkealta, kun vesi oli tavallista matalemmalla. Siitä meni kuitenkin raput veteen, joten tämä puoli ihan ok. Laiturin vasemmalla puolella oli pieni hiekkaranta joka oli ihan kiva, joskaan sinne ei päässyt saunasta mitenkään kätevästi. Oikealla puolella oli lintujen paskomat siloiset kalliot. 

Takapihan laituri.

Veneratkaisun olisi voinut tehdä paremminkin.
 
Varjoisa ja tuulinen piha.

Laituri.

Laituri ei ole korkealla vaan vesi matalalla :)

Portaita pisin pääsi uimaan.

Rantasauna oli kiva.

Harvian kiuas ei tehokas.
 
Näkymä saunan ikkunasta kiva ja aaltojen liplatus.
 
Hiekkaranta.
 
Saunan viereltä löytyi toimiva kaasugrilli.

Muita bugeja tuli vastaan illan edetessä: jotkut astiat olivat jääneet likaisiksi varmaankin edellisiltä asukkailta. Vaikka mökki olikin pääsääntöisesti siisti niin hieman löytyi likaa ikkunanpielistä yms. Se nyt ei ole paha juttu vielä, mutta toivottavasti tilanne ei huonone jatkossakaan. Sellaista mökin ohjekirjaa olisimme kaivanneet, missä olisi vähän kerrottu laitteista, liedestä, astianpesukoneesta yms. Kyllähän ne näytettiin meille pikaisesti tullessa, mutta kaikkea ei ehdi aina omaksumaan. Harmillisinta oli verkon puute; se nyt ei ole tietenkään mökin vika jos näin skutsissa ei ole verkon kattavuutta, mutta itse asiassa verkko toimi joten kuten laiturilla vaikka mökkiin asti ei kuuluvuus riittänytkään. Mökin ikkunalaudalla oli likainen modeemi (?) mutta tämän toimivuudesta ei ollut ihan käryä. Siihen pystyi kyllä yhdistämään mutta ei laitteemme verkkoon menneet siitä huolimatta. Mietin olisikohan kyseinen laite pitänyt siirtää esim. saunarakennukseen ja jos jollain vahvistimella olisi saanut sen sitten ulottumaan mökin puolelle (tietoliikenteestä M niin en ole kyllä varma miten olisi toiminut)... Eli mitään etätöitä täällä ei kyllä pystyisi tekemään ja netin viihdekäyttökin oli melkoisen rajattua. Lisäksi semmoinen ärsytti, että mökki oli varmasti ollut upea valmistuttuaan (ehkä 10-15 vuotta sitten?), mutta sen jälkeen ylläpitojutut olivat tainneet jäädä viime aikoina vähän rempalleen. Pikkujuttuja tietysti viltillä peitetyt kuluneet mööpelit, pysähtynyt kaappikello, haljennut saunan ikkuna tai katosta roikkuvat sähköjohdot tai puuttuvat palaset mutta hieman häiritsevää. Mökki oli kuitenkin hintava, niin luulisi tällaiset asiat olevan silloin kondiksessa.

Jättäisitkö sinä nämä näin?
 
Peilikään ei ollut jaksanut kiinnittyä seinälle asti.

Saunasta annan kuitenkin pienistä bugeista huolimatta arvosanaksi 5/5. Se oli täydellinen relaamiseen, se digitaalinen säädin halutun lämpötilan saavuttamiseen oli hyvä. Hanasta tuleva vesi oli lämmintä, laiturilla oli kiva vilvoitella (ja samalla surffata netissä), ja merivesi oli kirkasta ja melko lämmintäkin vuodenaikaan nähden (+14).

Kaunista saaristolaismaisemaa illansuussa.

Yö saa.

Kauppaan oli mainittu olevan 2 km, mutta meidän auton mittarin mukaan sinne oli hieman yli 6 kilometriä. Lisäksi se oli vielä pientä hiekkatietä, joten ajomatka tuntui pidemmältä. Västanfjärdin Knallis-kauppa oli muutenkin vähän ahdistava kokemus ulkopuoliselle kun siellä puhuttiin jotain ihan kummallista vierasta kieltä ja kaikki tuntuivat tuntevan toisensa. Lihatiskillä toimi myös apteekki, se oli minulle uutta. Lisäksi kaupan yhteydessä oli Posti. Muita palveluja tässä kylässä oli jonkunsortin hiussalonki (jonne minun olisi kyllä kannattanut mennä), Kirpputori ja jonkun matkan päässä Ravintola (?) Kansakoulu (emme käyneet). Reilun 20 kilometrin päässä oli Taalintehtaan (Dalsbruk) taajama, jossa oli hieman enemmän kaikenlaista, muutama kippolakin. Sen lisäksi sieltä lähti bussi Saloon, jota kautta pääsi Turkuun ja Helsinkiin (itse menin jälkimmäiseen sunnuntaina porukoiden jäädessä vielä mökille - matka mökiltä kotiin kesti 5 tuntia ja oli kamalata).

Knallis.
 
Apteekki lihatiskillä.
 
Bara om du snacka svenska för helvete?
 
Hieman vanhempaa tavaraa (ei myynnissä).
 
Ei tainnut irrota bentsiiniä tästä Essosta?
 
Taalintehtaalla oli kaikki suurempaa.
 
Taalintehtaan linja-autoasema.
 
Korona oli käynyt kylässä täälläkin.
 
Eläinkunnasta vielä sen verran, että punkkeja pitää tietysti näillä seuduilla varoa, faijasta löytyi ainakin sellainen kun ne tuntuvat olevan muutenkin mieltyneitä häneen. Muita inhottavia öttiäisiä ei tullut vastaan (kuten Hämeessä oli niitä tukkimiehen täi-kammotuksia). Tiellä oli auton alle jäänyt vaskitsa, ja sitten erilaisia lintuja näkyi jonkun verran (lokkeja, koskeloita ja hanhia). Hiukan yritti veikan perhe kalastella mutta laihaksi taisi jäädä saalis tällä kertaa.
 

* * * *

Arvosana mökistä 3/5. Liian kallis, vähän liikaa pikkuvikoja - jotka saisi kyllä korjaamalla kuntoon - ja netin puuttuminen pudottavat arvosanaa. Jos lähdetään tekemään täydellistä niin silloin ei voi tehdä sinne päin, kuten tässä on käynyt. Maisema, meri, sauna, ranta yms kuitenkin toimivat. Loppusiivous kuului hintaan, kuten myös lakanat ja pyyhkeet ja wc- ja talouspaperit.