648# Suomenlinna, 3

28.7.2019, Sunday, +32, Partly cloudy, Helsinki

Sen verran lämmintä kesäkeliä oli luvattu, että katsoin parhaaksi mennä pyhäpäivää viettämään Suomenlinnaan. Kuten karttapalloon tutustuneet ovat saattaneet huomata, Hesa sijaitsee niemellä kylmän meren ympäröimänä, eikä täällä juuri siksi koskaan pärjätä muiden paikkakuntien hellelukemille. Tänään kuitenkin saatiin kaupungin oma lämpöennätys murskaksi kun lämpötila nousi kelpoon 33,2 asteeseen. Sen innoittamana ajattelin pukeutua poikkeuksellisesti shortseihin. Shortsit kuuluvat jalkapallokentälle, enkä niitä kotimaan oloissa useinkaan käytä. Semmoinen on vain jotenkin junttia, vähän samalla lailla kuin kiroilu tai syöminen kävellessä tai nenän niistäminen julkisilla paikoilla. Ei vain yksinkertaisesti kuulu herrasmiesten elkeisiin mikään koipisten julkiesittely.

Lämmintä kyllä oli, joskin olisin arvioinut ilman vain 27 asteiseksi, tai ehkä se johtui shortseista ettei tuntunut niin tuhottoman kuumalta kävellä kilometrin matkan verran metroasemalle. Aiemmin siedin kuumaa huomattavasti paremmin, nykyisin hiki virraa jo parissakymmenessä asteessa. Liekö ikääntyminen, huonompi kunto tai lihominen aiheuttanut moisen.

Ensiksi Kauppatorille.

Torilla myytiin turistikamaa.

Olin varautunut pitkään jonotukseen ja muutaman lautan missaamiseen, mutta Kauppatorille päästyäni huomasin ettei jonoja juurikaan ollut. Laiva oli sopivasti lähdössä viiden minuutin päästä. Mulla on toki ajallinen lippu, joten eipä tarvinnut uhrata ylimääräistä Suomenlinaan päästäkseen. Turistit sekoilivat kuuliaisesti lippuautomaattien kanssa ymmärtämättä niistä juurikaan. Kiipesin yläkannelle kun kerrankin ajattelin tarkenevani siellä. Tuuli ei osunut yläkertaan ollenkaan ja kun lattia oli pellistä niin olihan siellä kuuma. Viimein kun lautta lähti niin pieni tuulenvire sai olon tuntumaan siedettävältä. Yläkerta oli täynnä turisteja, enimmäkseen kiinalaisia. Lauttamatka kesti vartin, mutta väen purkautuminen lautasta ulos laiturille varmaan sekin kymmenen minuuttia.

Allas Sea Poolissakin riitti porukkaa.

Suomenlinnan paatteja meni kesäaikaan usein.

Ensiksi suunnistin kaupalle ostamaan vissyä. Ei olisi nestehukka mikään kiva kaveri. Kaupassa olikin melkoinen härdelli ja vain yksi kassa, kävi melkein sääliksi kassapoikaa. Sain juoman hankittua, ja lähdin sitten ensiksi Pikku-Mustan saarelle, jossa oli Merisotakoulu. Ilmeisesti se oli vielä toiminnassa, joskin näin kesäsunnuntaina hiljaista oli kuin huopatehtaalla. Täällä koulutettiin upseereja sun muita kapiaisia. Tein kierroksen sisäpihalla, jonne sai luvan kanssa mennä, joskaan ei poiketa polulta. Jatkoin viereiseen Länsi-Mustan saarelle, jossa kävin kuvaamassa kolkonnäköisiä asuinrakennuksia. Mahtavat olla kesähelteillä kuin pätsejä ja talvimyrskyissä jääkylmiä. Kyllä mä silti haluaisin täällä vuoden asua jos se vaan olisi mahdollista.

Suomenlinnan kauppa.

Pikku-Mustan saari Merisotakouluineen.

Oppilaitos.

Näköjään täällä toimii armeija.

Edessä Länsi-Mustan saari.

Asuintalojen fasadia ei oltu turhaan siloiteltu.

Kuin venäläinen vankila.

Käännyin takaisin (myöhemmin minua harmitti etten ollut viitsinyt käydä katsomassa huoltotien toista päätä  - toinen päähän on Kaivarissa - ja vaikka sinne ei olisi päässytkään niin kiva se olisi ollut silti nähdä. Lisäksi täältä sotien aikana hoidettiin Helsingin ilmapuolustus. En tiedä olisiko paikalla ollut muistomerkkejä tms, ja toisaalta mulle on viime aikoina tullut jonkinlainen punkkikammo enkä mä olisi mennyt heinikkoon muutenkaan käveleskelemään. Olen ihan riittävästi saanut armeija-aikoina punkinpuremia näiltä saarilta.) ja kävelin kaupan ohi Isolle Mustasaarelle. Kirkkopuistossa oli paljon väkeä piknikillä puiden varjossa ja läheinen lasten leikkikenttä näytti myös olevan hyvin suosittu. Naureskelin mielessäni aasialaisturisteille joista äijätkin piileskelivät kukallisten päivänvarjojen alla. Hymy hyytyi kuitenkin myöhemmin kotona kun huomasin miten olin onnistunut polltamaan naamarin ja niskan.

Pieta-ryrtit erittivät kirpeää tuoksuaan.

Tutumpia Suomenlinnan polkuja.

Pelargoniat viihtyivät.

Kävelin sillan yli Susisaareen ja jatkoin edelleen kohti Kustaanmiekkaa. Katselin rantatörmiltä meininkiä. Uimareitakin oli jonkun verran, joskin ajattelin veden olevan jo melko kylmää näin avomerellä ja ainakin siinä olisi sinilevää. Ihan koko törmää ei päässyt vieläkään kulkemaan, tämä ollut jo pitkään rempan alaisena. Olisin mennyt Walhallan kattoterassille juomalle, mutta siellä oli täysin kuollutta. Pöydät ja tuolit olivat paikoillaan, mutta ei ristinsielua ja baaritiski näytti puretulta. Alakerrasta olisi saanut haettua ilmeisesti juomaa, mutta paikka oli niin masentava että päätin lähteä pois.

Saariston kesä.

Suomenlinnan uimaranta.

Jotkut uskaltautuivat rantautua karille.

Kesäinen Itämeri.

Suosikkipaikkani.

Reitti Walhallan kattoterassille.

Istuskelin hetken aikaa penkillä katsellen merelle. Kyllä tämmöinen lämpö on mahtava keksintö, vaikkakin olen viime aikoina tuskastellut kerrostalokämppäni sisälämpötilojen kanssa. Iltaisin asteita saattaa hyvinkin olla 30 ja semmoinen on ehdottomasti liikaa sisälämmöksi. Käppäilin sitten vielä Kuninkaanportille ja lähdin takaisin laiturille päin. Alkoi nimittäin nälättämään jo kovasti, vaikken ollutkaan kävellyt kuin viitisen kilometria. Walhallan ravintolapuolelle olisi voinut mennä pitsalle, mutta olin sopinut meneväni äitemuorin lihapatojen äärelle iltapäiväksi. Kävin vielä tekemässä pienen kierroksen Ison Mustasaaren päässä, missä vankilakin sijaitsi mutten löytänyt sieltä oikein mitään. Sotamuseo olisi ollut auki, mutta ei jotenkin riittänyt energialevelit siihen. Vähän manailin mielessäni, miksi en ollut tullut tänne jo edellisenä päivänä, silloin olisi voinut nauttia vaikka muutamat raikkaat ja ravitsevat oluet ja kierrellä paikkoja enemmälti. Nyt huominen työpäivä jo vähän painoi mieltä.

Kustaanmiekka.

Tämä näkymä näkyy usein laivastakin Kustaanmiekkaa ohittaessa.

Kuninkaanportti.

Telakka.

Hiukan tuli poikettua muureissakin.

Lisää venäläistyyppistä taloa.

Palasin lauttalaiturille. Seuraava botski lähtisi 13 minuutin päästä. Jonoa ei ollut paljoakaan mutta mitä lähemmäksi lähtöaika tuli, sitä enemmän ohitseni lappasi väkeä. Pahimipia olivat taas - yllätys yllätys - kiinalaiset. Niillä on aina niin kumma tapa keulia ja ryysätä härskisti kainaloidenkin alta jne. Käsittämätöntä porukkaa. Päätin tällä kertaa jäädä sisätilaan, mutta siellä oli vielä kuumempi kuin katolla, höystettynä lisäksi pahoilla hajuilla ja lasten itkulla.

Kaffela.

Portti laituriraitille.

Laituri Suomenlinnan päässä.

Paluumatka sujui niin ikään vartissa. Ihmeen joustavasti lauttamatkat menivät ja muutenkin oli ihan kiva parin tunnin reissu lukuun ottamatta sitä Walhallan terassikokemusta tai siis sen puutetta. Suomenlinna on edelleen suosikkipaikkani Hesassa, ja turisteille ehdoton must-see. Ehkä joskus voisi käydä niissä museoissa ja rakennuksissa ja tutkia historiapuoltakin enempi. Nyt täällä on tullut käytyä useimmiten vain kaljoittelemassa tai kävelyllä ja ihan vaan nauttimassa saaristolaistunnelmasta johon paikka tietysti on mitä sopivin. Arvosana 5/5.

647# Luettua ja katsottua, 16

1. Gareth Davis - Lion (elokuva)

Tositapahtumiin perustuva elokuva, jossa intialainen pikkupoika eksyy perheestään ja päätyy junaan joka kuljettaa hänet 1600 kilometrin päähän kotootaan Kalkuttaan ja josta hänet myöhemmin adoptoidaan Tasmaniaan. Aikuiseksi kasvettuaan epätietoisuus menneisyydestä saa päähenkilön kuitenkin selvittämään miten kotiväen mahtoi käydä. Ainekset olisivat olleet parempaan elokuvaan, nyt tämä kävi vähän tylsäksi, jota ei pelastanut edes kaikenlaisten kliseiden lisäily täytteeksi. Arvosana 2/5.

2. Outlast 2 (pc peli)

Sopivan karmivaa kauhupeliä olen itselleni haeskellut pitkän aikaa, ja lopulta päätin antautua Outlast 2- pelille kun ei muutakaan tuntunut olevan saatavilla. Arizonassa ja autiossa koulumaailmassa seikkaileva päähenkilö ei osaa puolustautua möröiltä, vaan ainoa keino selvitä hengissä on piiloutua tai paeta. Mä olisin kyllä toivonut, että kaveri olisi pystynyt puolustautumaan edes jotenkin. Karmivuutta oli saatu kyllä mukaan vähän liiankin kanssa; välillä pystyi pelailemaan vain 10 sekunnin pätkissä, koska fiilikset olivat todella kuumottavia. Pelästyminen on taattua joten ei kannata täyden rakon kanssa pelailla. Sopivan helppo, mutta mielenkiinto pysyi yllä. Arvosana 4/5, tekisi mieli antaa enemmänkin muttei nyt ihan täysiä pojoja viitsi myöntää.

3. Tuomas Milonoff, Riku Rantala - Mad cook Kulinaristinen seikkailukirja (kirja)

Huh, Madventuresin pojat ovat kasanneet liki 700 sivuisen spin-off teoksen Madcookista - makumatkasta maailman yrjöttävimpiin keittiöihin. Kirja sisältää ruokakulttuuria ympäri maailman, reseptejä erikoisista herkuista ja takuuvarmaa vasemmistolaisblastausta. Ilman jälkimmäistä pitäisin kaksikosta huomattavasti enemmän ja ne matkailusarjat ovat ihan hauskoja. Tämä ruokakirjakin menetteli paikoitellen, tarinankerrontahan pojilta luonnistuu. Arvosana 3/5.

4. Martin McDonagh - In Bruges (DVD)

Omituisesti suomennettu elokuva Kukkoilijat tuskin houkuttelee ketään muuta katsomaan tätä kuin sellaisia jotka ovat juuri vierailleet Belgian Bruggessa. Omituinen paikkavalinta kaiken kaikkiaan, mutta pitihän tämä kirjastosta hakea kun oli itsekin kaupungissa tullut hiljattain pyörittyä. Leffa itsessään oli melkoisen huono, vaikea edes kategorisoida tätä mihinkään genreen. Etäisesti tunnettuja brittinäyttelijöitä, mutta eipä heidänkään suoritukset olleet kaksisia. Venytetyltä tuntunut juoni seurasi kahden palkkamurhaajan piileskelymatkaa Bruggeen kolmannen lähdessä kostoretkelle sekä naisboheeminäyttelijän ja hänen homoskinipoikakaverin ja kääpiönäyttelijän liittyessä kuvioihin mukaan. Kerran elokuvan katsoi mutta jopa omat Brugge-videoni tuntuivat kiinnostavammalta kuin tämä. Arvosana 2/5.

5. Peter Farrelly - Green book (elokuva)

Minulla oli joululahjana saaduista elokuvalipuista vielä pari käyttämättä ja ne olivat kovaa vauhtia umpeutumassa joten päätettiin käydä Pp:n kanssa tuhlaamassa kyseiset piletit pois. Puoliväkisin valittiin sitten Green book-elokuva, kun ei parempaakaan ollut tarjolla. Tämä 1960-luvun Yhdysvaltojen etelävaltioihin perustuva elokuva ei ollut lainkaan hassumpi; ensisijaisesti tässä kai haettiin tarinaa rasisteerauksen kauheudesta mutta ehkä kyseessä oli enempikin kahden erilaisista lähtökohdista tulevan miehen ystävystymisestä ja näkökantojen avartamisesta. En usko, että oikeassa maailmassa tällaista kovin usein tapahtuu, vaikka leffa tositapahtumiin perustuikin. Hyvä se oli silti, arvosana 4/5.

6. Lenny Abrahamson - Room (elokuva)

En juuri kotioloissa tunnusta katsovani kauheasti telkkaria, joten sinänsä ihme, että bongasin leffan  ja aloin vieläpä katsomaan sitä. Tarina siepatusta naisesta ja koko elämänsä vankeudessa asuneesta lapsesta jonka maailmankatsomun rajoittui vain tähän yhteen huoneeseen. Pidin aluksi elokuvaa tyhmänä, mutta kuitenkin huomasin miettiväni sitä pari päivää katsomisen jälkeen. Antoi siis jotain ajateltavaa ja sellainen ei voi olla huono leffa. Arvosana 4/5.

7. Steven Spielberg - E.T. (elokuva)

Jostain syystä ei ole E.T.:tä tullut koskaan katsottua. Mä en juuri perusta elokuvista jossa lennetään ilman moottoreita tms laitteita, mutta päätin nyt tehdä poikkeuksen kun kuitenkin aikansa (vuodelta 1982) klassikkoja tämä taitaa olla. Elokuvassa ryhmä avaruusolioita on Maassa harjoittamassa hortonomiaa kun heidät yllätetään housut kintuissa. Muut onnistuvat pakenemaan mutta yksi olioista joutuu eristyksiin toisista. Myöhemmin E.T.:ksi ristitty otus saa yhteyden yh-perheen keskimmäiseen lapseen. Koti-ikävä vaivaa kuitenkin kovasti, terveys reistaileepi ja kulttuurierot saavat E.T.:n mielimään takaisin himaan ja yh-perheen pennut siinä projektissa jalosti auttavat. Lasten leffahan se tämä taisi olla, mutta ei nyt ihan "ruisku". Annan arvosanaksi 3/5.

8. Pertti Jarla - Rikos paikalla (sarjakuva)

Näihin Fingerpori-sarjakuviin ei kyllästy ikinä, vaikka kaikki onkin moneen kertaan nähtyjä. Joulupukki näyttää tuovan näitä vuosi toisensa perään ja hyvä niin. Pelottaa jo ajatuskin, jos näiden tuottaminen joskus loppuu. Toivottavasti Jarla ei kyllästy piirtelyyn ja ideoita riittää jatkossakin. Arvosana 5/5.

9. Albert Camus - Rutto (kirja)

Minulla kesti peräti 4,5 kuukautta saada tämä reilu 400 sivuinen teos kaluttua läpi, pahimmillaan en pystynyt lukemaan tätä kuin pari sivua kerrallaan. Kirja oli äärimmäisen tylsä ja mietin moneen kertaan miksi en vain jättäisi tätä kesken. Tarinassa liikuttiin 1940-luvun algerialaisessa Oranin kaupungissa, joka joutui ruttoepidemian pauloihin ja jonka vuoksi kaupunki piti eristää muusta maailmasta lähes vuodeksi. Teksti oli Camusille omintakeista, mutta vaikealukuista ja ennen kaikkea todella tylsää. Todennäköisesti missasin koko kirjan yhteiskunnallisen pointin. Tämän lukemiseen meni niin pitkään joten kirjan henkilötkin menivät minulta jo osin sekaisin. Arvosana 1/5.

10. Albert Camus - Sivullinen (kirja)

Luin tämän kolmisen vuotta sitten ja annoin tästä silloin arvosanaksi 2/5. Siitä lähtien olen kuitenkin huomannut itseni toistuvasti pohtimassa tätä teosta. Ostin kirjan äidilleni joululahjaksi, ja pyysin myöhemmin itselleni lainaksi. Toisin kuin Rutto, niin tämän teokseen lukemiseen ei mennyt kuin muutama ilta. Lukemisen jälkeen pohdin, että tässä teos josta voisi antaa 5/5, ja myöhemmin en enää keksinyt syytä, miksipä en antaisi, jos kerran tällä on Nobelin kirjallisuuspalkintokin poikinut. Itse asiassa, tämä on paras kirja mitä olen koskaan lukenut. Ohut, nopealukuinen teos ja kuitenkin niin tavattoman monitulkintainen. Eräs vanha työkaverini kertoi kirjan käsittelevän sielutonta ihmistä, joka eli elämäänsä ulkopuolisen silmin. Itse ajattelin yksinäisen päähenkilön sairastaneen äärimmäistä masennusta niin pitkään, että se oli lopulta syöpynyt sieluun ja lahoittanut sen. Päähenkilö on tunteissaan äärimmäisen rehellinen joka kuitenkin näkyy ulkopuolisille tunteettomuutena ja hinta on tällöin kova.

11. Emma Vepsä - Asfalttivolgaa etelään (kirja)

Ihan koukuttava matkajournal rohkeasta liftarinaisesta joka peukalokyydillä matkustaa Moskovasta aina Afganistaniin asti. Ensimmäiseksi lukijoille tulee varmasti mieleen, eikö tuollainen ole helkkarin vaarallista ja miksi joku tekee jotain tuollaista? On helkkarin vaarallista, liftari taitaa olla vähän naiivi joka uskoo ihmisten olevan pohjimmiltaan hyviksii ja taviksii, ja hän liftaa koska hän voi. Tyhmänrohkeutensa lisäksi kirjoittajalla on kuitenkin kykyä aistia vaarat etukäteen sekä satumaisen hyvä onni. Kirjoitustapa oli kuitenkin ihan soljuvaa ja paikat ja välietapit oli mainittu selkeästi, ja oli mukava seurata kartasta mitä reittejä pitkin kulloinkin mentiin. Väliin oli saatu kuviakin ja tietysti talvinen Venäjä toi ripauksen lisää jännittävyyttä. Arvosana 4/5.

12. Roddy Doyle - Paddy Clarke hähhähhää (kirja)

Tämä liittyi alun perin Tallen lukuhaasteeseen, kohtaan neljä: "Lue kirja jonka nimessä mainitaan jonkun ihmisen nimi." Kirja lojui sattumalta rappukäytäväni pahvilaatikossa jonne joku oli pinonnut vanhoja kirjojaan tarjolle, jos jotakuta sattuisi hotsittamaan sellaisia lukemaan. Tämä oli mulla mökkilukemisena joten tämän lukemiseen tarvittiin yli vuosi, ellei peräti kaksi. Kirjassa seurattiin 1960-luvun lopulla elävän 10-vuotiaan pojanviikarin (Paddy Clarke) elämää. Tarina oli onnistuneesti osattu kirjoittaa poikamaiseen tapaan, mutta mitään järkeä tai juonta tässä ei tuntunut olevan, hieman alle 300 sivua ailahtelevaa tarinaa päivittäisestä irlantilaisarjesta. Muistan Roddy Doylelta lukeneeni joskus Nainen, joka törmäili oviin - ja josta oli tehty myöhemmin minitv-sarja "Perhe". Se onnistui huomattavasti paremmin. Tästä teoksesta lohkeaa arvosana 2/5.

646# Kaupunkijuhannus

21.6.2019, Friday, +25, Scattered clouds, Vantaa

Tänäkään vuonna ei ollut chansseja viettää juhannusta muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Kyllähän se tietyllä tavalla on vähän harmi, mutta minkäs teet. Jotenkin piti kaupunkimiljööstä huolimatta Pp:n kanssa koittaa ottaa iloa irti keskikesän juhlasta (eikö olekin masentavaa ajatella, että kesä oli ehtinyt jo puoleen väliin. Se tuntuu yllättävän joka kerta. Ja jos kesä alkaa 1.6. ja nyt ollaan jo puolessa välissä niin eikös kesä lopu silloin 11.7.? No tästä on tietysti useita variaatioita; kyynisimmät ajattelevat kesäpäivän seisauksesta homman kääntyvän syksyyn, kun päivät alkavat lyhetä. Pimentyvien iltojen lisäksi saattaa huomata, etteivät linnut enää laulele alkukesän malliin. Heinäkuussa ei voi enää toivottaa "hyvää kesää", koska se ei soinnu korviin oikealta, toisin kuin kesäkuussa - ainakin jos uskomme erästä tubettajaa, ja miksipä emme uskoisi. Jaakko viskelee kylmän kivensä vesistöön 25.7., ja ehdoton syksy alkaa 1.8. koska koululaiset palailevat pian opinahjoon ja Suomi on lopettanut kesä- ja ulkoilmatapahtumat.).

Perisuomalaiseen tapaan juhannusta kuuluu viettää veden äärellä alkoholia kitaten ja toisaalta kestohaaveenani on tapahtuma jossa nainen soutaa ja itse juon kaljaa veneessä. Pp oli skoutannut etukäteen, että Hesassakin tämmöinen saattaa onnistua Töölönlahdella Hakuna Matata Sup Rentalin ylläpitämien puitteiden ansiosta. Tarjolla on suosittuja sup-lautoja, mutta myös soutuvene, kanootti ja kajakkeja.

Olimme sekoilleet hieman tapaamisen ajankohdan kanssa, ja puolipaniikissa juoksin puolipainavan repun kanssa selkä märkänä metroasemalle. Metro tuli kerrankin sopivasti; yllättävän paljon oli väkeä, vaikka olisin kuvitellut kaikkien painelevan landelle. Koska kiirus laimeni yhtäkkiä ajantapoksi, päätin kävellä steissiltä kisahallin parkkipaikalle, jossa tapaisin Pp:n. Töölönlahden puistossa oli muutamia porukoita jo juhannuksen vietossa, jotkut jopa grillailivat. Ilmahan oli kuin morsian, joten kerrankin hyvät säät osuivat juhannukseksi. Kauaa ei onneksi tarvinnut odotella Pp:täkään, kun hän tuli jo autolla parkkikselle. Osan kamoista sain jätettyä autolle, kävelimme sitten oopperatalon ohi Töölönlahden rantaa Sup-vuokraamolle. Olimme aiemmin miettineet, että olisiko soutuvene pitänyt buukata etukäteen, kun heillä oli näitä vain yksi kpl, mutta Hesahan on ihmisistä vapaa juhannuksena. Tyrmistys oli melkoinen kun eräs kopla lähti sen kanssa rannasta juuri kun saavuimme paikalle. Myyjä sanoi, että vene olisi vapaa vasta viideltä, mutta tarjosi sen sijaan meille kanoottia. Fundeerasimme hetkisen otammeko sen vai odotammeko pari tuntia. Päätimme ottaa kanootin, vaikkei meillä sen käsittelystä ollut aikaisempaa kokemusta (en edes tiennyt mikä on kanootin ja kajakin ero ennen tätä päivää). Ruuhi maksoi 25€ /tunti, joten aika suolainen hinta.

Kadut kaupungin ovat pitkiä ja hiljaisia.

Vuokrakoju.

Ajopelimme.

Kaupanpitäjä työnsi meidät liikkeelle. Kanootinkäsittelytaitomme oli melkoisen surkeaa, sillä paatti kääntyili koko ajan sivulle vaikka koitimme päästä eteenpäin. Tarkoitus siis oli, että kumpikin meloo yhdellä melalla vastakkaisilta puolilta, ellei sitten haluta kääntyä, jolloin nopeinta olisi meloa taaksepäin samalta puolelta. Eteenpäin päästäkseen kummankin olisi pitänyt meloa samaan tahtiin yhtä voimakkain vedoin ja kaapasta todennäköisesti myös yhtä syvältä. Joten kuten pääsimme sitten keskelle Töölönlahtea. Onneksi oli melko tyyni keli, niin ei pelottanut. Meille tarjottiin pelastusliivejä mutta emme sellaisia ottaneet. Eikös tuo Töölönlahti ole muutenkin niin matala, että sieltä vaikka kävelisi takaisin rantaan. Mitenkään juomakelpoiselta ei merenlahti vaikuttanut, vesi oli vihertävän ruskeaa ja täynnä kasvustoa. Saisi olla aika epeli, jos täältä sukeltaisi helmen valkean.

Lainakanootin kokka kohti Eestiä.

Töölönlahdella.

Pp otti melontavastuun ja minä pääsin kaivamaan kaljan muovipussista. Kylläpä sitä kelpasikin juoda juopotella. Seilaaminenkin alkoi sujumaan hallitummin kun en ollut turhia mukana häiritsemässä. Nappailimme pakolliset selfiet yms kuvat ja varoimme holtittomasti liikuskelleita ulkomaalaisia turisteja, jotka olivat samasta paikasta vuokranneet itselleen kajakit ja suppilaudat.

Linnunlaulu.

Ihan koko tuntia emme saaneet kulumaan, mutta hyvä näinkin. Rantautuminenkin onnistui hienosti sen kummemmin plutaamatta. Palautimme kanootin ja kiitimme kivasta kokemuksesta. Kyllähän se soutuvene olisi ollut helpommin hallittavissa ja tilaa olisi ollut enemmälti mutta meni tämä nyt näinkin. Arvosana meloskelulle ja kaljottelulle Töölönlahdella 5/5.

Finlandia-talo.

Palasimme autolle ja huristimme Pp:lle Vantaan puolelle. Kisahallin parkkipaikka ja Mannerheimintie vaikuttivat kieltämättä autioilta. Meidän piti matkalla poiketa Kaareen, mutta unohdimme asian. Onneksi Pp:n lähikauppa oli vielä auki ja saimme haettua tarvittavat kampsut sieltä. Kämpille päästyämme laitoimme äkkiä skumpat pakkaseen ja odottelimme malttamattomina niiden jäähtymistä.

Viimein saimme kuplivaa tarjolle, aloittelimme Krug-merkkisellä shamppanjalla. Se oli totisesti vähän parempaa tavaraa shamppanjaluokassakin. Lisukkeeksi meillä oli sipsejä, dippejä ja brie-juustoa. Istuskelimme kerrostalon parvekkeella, johon aurinko porotti koko iltapäivän, ja kun tuulikaan ei siihen osunut niin lämpöä oli hyvinkin yli 30 astetta. Joimme sitten vielä lahjaksi aikoinaan saamani Bollinger-shamppanjan, hyväähän se oli sekin. Iltapalaksi Pp väkersi vielä piadinat - aivan uskomattoman hyvää.

Krug.

Seuraavaksi boltsikkaa.

Fest finns det här.

Kokkoa emme nähneet eikä vantaalainen asumalähiö nyt luonut kauheasti semmoista perinteistä juhannustunnelmaa. Kyllä mittumaaria kuuluisi viettää ehdottomasti pöndellä, mielellään järven rannalla alkeellisissa olosuhteissa hyttysten keskellä koleassa tihkusateessa ja vetästä naamariin rapsakaksi grillattua kyrsää ja uusia perunoita valotuikun loimutessa taustalla. Siinä on jotain semmoista primitiivistä metsäläismeininkiä suomalaista perinnejuhlan tuntua. Joskus olen kuullut hesalaisten sanovan, että juhannuksena on upeaa olla stadissa kun toukohousut ovat lähteneet kotikonnuilleen. Höpön löpön, sanon minä. Katkeruutta se on, kun ei ole mestoja minne mennä. Mutta annetaan nyt arvosana kaupunkijuhannukselle... 3/5. Kyllähän se souturetki oli kiva mutta liian pikainen sekä aikataulun saattelema, ja kyllähän ne shamppanjat ja piadinat olivat hyviä mutta hei, kyllä juhannuksena pitäisi olla vähän spesiaalimpaa. Epäfiinimpää?