perjantai 28. kesäkuuta 2013

273# Ruotsi, 2

Mikään ei ole parempi tapa viettää keskelle viikkoa siunautunutta kesäistä vapaapäivää kuin pieni polkupyöräretki Ruotsiin.

Olin ajanut pyörän jo alkuviikosta duunipaikalle joten helppohan mun oli siitä keskiviikkona töiden jälkeen ajaa pari kilsaa Viking Linen terminaaliin. Matkalla tapasin vielä Pp:n, jolla oli ollut huomattavasti suurempi matka ajettavanaan, n. 20 kilsaa raskaiden kantamusten kera.

Ajettiin autokaistalle, ja meidät ohjattiin eteenpäin kuin vetoketju. Missään ei tarvinnut juuri pysähdellä, vaan pääsimme aina jonon ensimmäiseksi. Kuulimme vielä satamavirkailijan radiosta jonkun sanovan, että päästäkää ne pyöräilijät eteenpäin, ei seisoteta niitä siellä kuumassa. Uskomatonta, koko homma meni pakettiin varmaan viidessä minuutissa, ja pyörälle löydettiin hyvä parkki. Siinä oli parin muunkin ihmisen pyörät.

Vietiin kamat hyttiin joka ikävä kyllä oli autokannen alapuolella, niitä kakkoskerroksen ikkunattomia hyttejä. Mä saan semmosessa paniikkikohtauksen. Jatkoimme sitten lähes välittömästi kuitenkin kannelle, jossa oli kova jono juomapisteelle. Ilma oli eri helteinen.

Mä tilasin lonkeron ja Pp:lle kuohuviinin. Ei ollut ulkona vapaata pöytää, joten piti mennä sitten tuntemattomien sekaan istumaan. Onneksi ei tarvinnut niiden kanssa sen enempää sosialisoida.

Katsottiin siinä laivan lähtö, ja miten kippo ohitti Suomenlinnan ja seurasimme lokkeja sekä kolmea jannua jotka leikkivät vesiskoottereillaan Viking Linen aalloilla. Hurjan näköistä touhua.

Menimme Ella'siin syömään. Sellainen Bistro. Siinä sai vähän aikaa jonotella, mutta päästiin sitten syömään piffit ja kanat. Ei se nyt mikään maailman paras ruoka ollut, mutta tehtävänsä ajoi.

Sitten pubin puolelle, jossa nautittiin juomia (Irish coffeeta, olutta ja Ruska-nimistä cocktailia), katsoimme englantilaisen trubaduurin esitystä. Käytiin sitten vielä kaupassa hakemassa vähän taxfree kamaa, ja makkoomaan ehkä siinä puolen yön kieppeillä.

Heräsimme pari tuntia ennen laivan saapumista satamaan, ehdittiin siinä käymään hyvissä ajoin syömässä aamiaista ja pakkaamaan päivän mittaan tarvittavia kamoja. Sää oli täysin pilvinen ja tuntui jopa vähän kalsalta. Kävimme kysymässä Infosta millaista säätä oli luvattu; kuulemma puolipilvistä ja +20, iltapäivällä.

Menimme ajoissa autokellariin odottamaan ulospääsyä, ja vaihdoimme muutaman sanan suomalaisperheen kanssa, joiden pyörät olivat olleet samalla alueella. Heillä oli pari lasta, toinen istui äidin takana lastenistuimessa ja toinen isän takana sellaisessa kärryssä. Näytti raskaalta sekin vetojuhta.

Ulkopuolella oli heti puhallusratsia mutta onneksi vain autoille. Me pääsimme siitä heti tienpäälle ja suunnistimme kohti keskustaa. Pyörätie oli aika kapea, mutta onneksi jalankulkijat pysyttelivät omalla puolellaan. Tuntui jotenkin niin absurdilta ajaa omaa pyöräänsä ulkomailla. Eipä ole ennen sellaistakaan tullut tehtyä.

Ajoimme kohti Vasamuseettia, välillä piti katsoa kartastakin olimmeko vielä oikeassa suunnassa. Viiden kilometrin matka meni kuitenkin suht helposti ja ennen kaikkea nopeasti, joten olimme museossa melko pian kymmenen jälkeen. Ilmeisesti museo avattiin kymmeneltä, sillä vaikka siinä joutui jonottamaan niin jono ei ollut vielä läheskään niin mittava kuin poistuttaessa. Sisäänpääsymaksu oli 130 kr / naama.

Museossa meni tunti, eikä nyt ehditty kaikkea katsomaankaan, vaan aikataulutettu päivä loi oman paineensa ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Eräässä risteyksessä tapahtui jotain älytöntä kun etulokasuojani vääntyi renkaan alle lukiten etupyörän kokonaan. Onneksi sen sai väännettyä edes jotenkin takaisin käsivoimin, koska muuten tuo pyörä olisi jäänyt siihen paikkaan. Rumahan siitä tuli, mutta renkaan sai kuitenkin pyörimään ja matkan jatkumaan.

Jalkauduttiin pieneksi aikaa Skansenille ja ihmettelimme puutarhaa ja silitimme kisseä, joka puski hännällään pyöriämme vastapalvelukseksi. Sen jälkeen jatkoimme eteenpäin kohti Kaknäsin tv-tornia, joka olikin helppo koonsa puolesta paikallistaa. Sisään maksoi 50 kr. Otimme hissin suoraan näköalatasanteelle, jossa ei ollut juurikaan ihmisiä. Kuvasimme maisemat (Tukholma näytti täältä ihan samanlaiselle kuin Hesakin, eli pelkkää metsää joka puolella), kävin vessassa ja vähän aikaa siinä meni ihmetellessä. Laskeuduimme katutasolle ja söimme hieman sipsejä pahimpaan nälkään ja vissyä päälle.

Seuraavaksi ajoimme kymmenen kilometrin päähän kaupungin toiselle laidalle. Se oli ajoittain vähän vittumaisempi pätkä, koska pyörätietä ei koko aikaa ollut, piti ajaa yksisuuntaisia väärään suuntaa jne. Joku siitä taisi huomauttaakin. Vaan minkäs teet? Sitten kun pääsi pyörätielle niin matka eteni joutuisasti, eikä sellaisia haahuilijoita ollut kuten Suomessa monesti tapaa. Ajetaan siksakkia pyörätiellä tai jopa kävellään siinä pyöräbaanalla tai tehdään äkkinäisiä liikkeitä jne.

Ajoimme sellaisen valtavan korkean sillan yli lahden toiselle puolelle Långholmeniin. Etsimme vähän aikaa reittiä uimarannalle, ja viimein sellaisen pienen hietikon löysimme. Pennut olivat vallanneet sen leikkeihinsä. Uijia ei juuri näkynyt. Pp mittasi meriveden lämpötilan, se näytti melkein 20 astetta. Säätila oli kuitenkin sen verran kolea että minua siihen veteen ei saanut, mutta Pp kävi polskimassa kunnon kiepit. Kaheli :)

Kello oli jo puoli kolme joten lähdimme kohti terminaalia Söder Mälarstrandia pitkin Slussenin ohi. Aikaa oli kuitenkin vielä riittämiin joten jatkoimme muutaman kilonmetrin päähän Fåfänganin näköalaravinteliin. Sinne oli aivan järkyttävä ylämäki, ja aivan järkyttävän kallista kaljaa (tässä vaiheessa totesimme jo ansainneemme bissen ja siiderin), mutta näköalat olivat loistavat.

Puoli neljältä huristelimme mäen alas terminaaliin. Sisäänloggautuminen tapahtui helposti, mutta tällä kertaa meitä ei päästetty suoraan ajamaan laivaan sisään, vaan päinvastoin, jouduimme odottamaan koleassa kelissä tunnin, kunnes kaikki autot ja rahtikontit olivat pakattu autoon. Ja jouduimme vielä väärälle puolen laivaa, eli toisin sanoen joudumme odottamaan myös Helsingin päässä ikuisuuden kunnes laiva on purettu. Huoh. Helkkarin ruotsalaiset. Aikaa laivan lähtöön jäi kaksi minuuttia, joten suht tarkkaan nuo laivanpakkaamisetkin menivät.

Heitimme kamat kajuuttaan, ja menimme sen jälkeen buffettiin. Söimme tietysti jumalattomasti ruokaa, niin paljon kun napa veti. Joku perhe oli meidän vieressäkin, mutta emme puuttuneet toistemme asioihin. Kyytipojaksi tietysti kaljaa ja viintä. Kukkaalta en syönyt.

Vetäydyimme pieneksi aikaa hyttiin makkoomaan. Melkein 30 kilsan polkeminen ja muu talsinta oli käynyt sen verran voimille että mehut olivat aika lailla poissa.

Se pitää kuitenkin mainita, että nuo Viking Linen hissit ovat käsittämättömiä logiikaltaan. Niitä on aina kolmen ryhmissä, ja kaikki ovat luonnollisesti samassa kerroksessa samaan aikaan, täysin eri kerroksessa missä itse olet, ja jokaista hissiä joutuu odottamaan aina niin jumalattoman kauan. Ne ovat tietysti ahtaita, ja täynnä ihmisiä. Yksi sellainen kamala jutskakin siinä tapahtui, kun yhtäkkiä eräs mummo sanoi lapsenlapselleen, että "nyt sä kyllä haiset". Sen jälkeen semmonen kamala pierunhaju täytti sen hissin. Miten voi olla niin röyhkeä jo lapsena? Ja mitä tekee mummo? Luultavasti toitotti että se on tää lapsi joka haisee eikä hän, ja luuli pelastavansa tilanteen ja ennen kaikkea itsensä. Vaan mitä me muut ollaan tästä mieltä? Miten hänen tulisi vastuullisena kasvattajana toimia? No tietysti, sen sijaan että sanoo "nyt sä kyllä haiset", olisi sanonut "se on piiskareissu tämä", koska sitten me muut ulkopuoliset voisimme olla varmoja että lapsi kasvatetaan kunnolliseksi, vaikka remmi olisi jäänytkin käyttämättä. Nyt arvaamme, että asia on painettu villaisella ja piereskeliä odottaa vain uutta hissireissua.

Menimme kannelle nauttimaan vielä ulkoilmasta ja saaristosta kera Irish Coffeen ja nuotinvierestä laulettujen karaoke-esitysten. Huomaavaa oli karaoke-emännältä luukuttaa musiikki myös ulkokannelle.

Kävimme vielä kaupassa ja istuimme sen jälkeen pubissa kuuntelemassa trubaduurin melusaastetta ja katsomassa kun laiva saapui Maarianhaminaan. Lopuksi juotiin yhdet vielä siinä kasino-baarissa. Kovasti ei uskaltanut juoda koska seuraavana päivänä oli työpäivä ja pitihän ne pyörätkin ajaa kotia. Siitäkin huolimatta kello oli varmaan lähempänä yhtä ennen kuin unille päästiin. Pp esti minua pelaamassa rulettia, ja todennäköisesti säästi minulle siinä 20€.

Seuraavana aamuna heräsimme taas paria tuntia ennen laivan saapumista satamaan. Käytiin syömässä sama aamiainen kuin edellisenäkin aamuna. Sen jälkeen suuntasimme kannelle katsomaan lähestyvää Helsinkiä. Aurinko paisteli taas pilvettömältä taivaalta, mutta toisaalta oli aika paljon viileämpi kuin lähtiessä.

Pakkasimme loput kamat ja menimme painavien veskojen kanssa autokannelle, ja saimmekin odottaa melko tovin laivan saapumista satamaan. Toisaalta kun ovet avattiin niin ulos päästiin suht nopeasti. Varsinkin kun etuilimme varsin röyhkeäsi ensimmäisten joukossa ulos. Fillari oli tässä lajissa omiaan.

Minä lähdin siitä istumalta töihin, Pp lähti polkemaan pitkää urakkaansa kotiansa kohti. Loistava reissu oikeastaan kaikin puolin; ei edes kolhittu itseämme eikä muita ja Tukholmasta sai paljon enemmän irti kuin jalkamiehenä.
















keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

272# Työhaastattelu

Olen vähän puntaroinut duunin vaihtoa tässä viime aikoina. Lähinnä siksi, kun omasta työstä on tehty niin pirullista. Kaikki on mennyt huonommaksi. Ehkä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.

Varmaan puolen vuoden ajan olen viikottain katsonut työpaikkoja. Hyviä työpaikkoja. Koska mulla on vakituinen työ, niin pitäähän siinä uudessa hommassa olla jotain mieltä miksi hakea, koska hakuprosessi + uuden työn alottaminen on jotain valtavan stressaavaa. Yhden paikan sitten löysinkin, mietin iskenkö hakemuksen sisään. Jonninlaisen rustasin, ja toivoin lähes välittömästi sen palautettuani, etten kyseiseen duuniin pääsisi.

Kului nelisen viikkoa (huh!) ja minuun otettiin yhteyttä ja pyydettiin haastatteluun.

Haastattelu oli tänään. Mikä ihme siinä onkaan, että joka kerta kun joudun sonnustautumaan pukuun on kesän kuumin päivä. Tänäänkin 27 astetta. Kyllä sellaisella kelpaa kulkea tulikuumissa junissa jne.

Kaiken lisäksi haastattelu oli vielä Malmilla. Tiedättehän, sellainen spukemesta Hesassa jonne kukaan täysjärkinen ei suunnista. Mua oikein hävetti kulkea siellä puvussa, tuskin kukaan on sellaista siellä koskaan edes nähnyt. Nytkin paikallinen väki kulki joko burkhissaan tai sitten niissä junttivermeissään kaljapurkit kädessä. Keskellä päivää! On se kamalaa kun ihminen ei tajua mitä vaatteita käytetään kesämökillä risusavotassa ja mitä vaatteitta kaupunkireissuilla.

Löysin paikan helposti. Olin 7 minuuttia etuajassa, mutta paska näistä. Soitin sovitusti haastattelijalle, ja minut tultiin noutamaan neukkariin. Sinne ilmaantui joku toinenkin haastattelija, isompi pomo.

Minulle kerrottiin paikasta, sen jälkeen kuulusteltiin. Haastattelu kesti 1h20 min. Muutaman kerran jäädyin, aloin selittelemään kysymykseen jotain älytöntä kunnes unohdin jo mitä kysyttiin. Yleensä mä olen aika hyvä työhaastatteluissa, tosin nyt en ollut käynyt viiteen vuoteen yhdessäkään. Ehkä se sitten vaikutti.

Myöskään palkkaukselle mä en lämmennyt. Tässä oltiin kuitenkin ehdottomia, ja myönnytyksiä ei tehdä. Harmi. Mun työmatkani melkein kolminkertaistuu, menettäisin lomani, joutuisin stressaamaan uutta duunia ja opettelemaan uudet ihmiset ja työtavat, ja luopuisin muutamista etuuksistani mitä ei uusi paikka pysty tarjoamaan. Ja liksa ei nousisi. Mitä järkeä siinä olisi?

Mä pääsin kuitenkin 6% joukkoon joka otettiin haastatteluun, että voittohan sekin on. Mutta siltikin toivon, etten pääsisi tuonne. Aikamoinen paradoksi, että jos pyrin epäonnistumaan ja epäonnistun siinä, niin sittenhän mä onnistun, vaikka en voi ajatella onnistuneeni jos käy päin vastoin mitä halusin? Peukut siis pydeen.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

271# Juhannuksena, osa 2

Nyt kun päivä on jo kukonaskeleen verran lyhyempi, on syytä palata muistoissaan keskikesän juhlaan (eli nyt on varmaan sitten jo loppukesä).

15 vuotta sitten otimme kaverin pakettiauton, ja pyyhälsimme kolmistaan leirintäalueelle. Reissu oli nelipäiväinen, aloitimme juhlimisen jo torstaina. Töistä lähdimme aikaisin, ja matkalla kävimme ostamassa 100 pulloa olutta sekä 5 pulloa viinaa, kartonki tupakkia ja ruoaksi muutama paketti makkaraa ja lihapiirakkaa. Lauantaina huomasimme oluen loppuneen ja piti hakea vielä 30 plon lisäsatsi. Telttaa meillä ei ollut, vaan nukuimme pakettiauton takatilassa. Hygieniasta lienee turha puhua tässä vaiheessa. Mutta hauskaa muistaakseni oli, joskin takaisintulomatka sujui huomattavasti hiljaisemmissa tunnelmissa kuin menomatka. Vain silloin tällöin tuolin pehmikkeistä ylös lemahtava pierunhaju aiheutti toisissa vaimeaa ärinää.

Nyt en lintsannut töistä, vaan pakersin tunnollisesti torstaina klo viiteen saakka. Kotiin päästyäni hoidin bisneksiä ja otin sitten pyörän ja kävin tempaisemassa 25 kilometrin lenkin. Illalla television katselua ja oleilua.

Perjantaina poikkesimme Pp:n kera Porvooseen. Mä olen aina pitänyt sitä ylimainostettuna paikkana, mutta oli se parempi kuin muistin. En ollut ainakaan kymmeneen vuoteen siellä käynyt. Tuntui, että jokirantaan oli noussut muutamia siltoja lisää. Oli siistiä, ja melko rauhallista, säät olivat tosiaan suosiolliset. Turistejakaan ei liiemmälti ollut, joskin vanha kaupunki oli täysin kuollut kun liikkeet olivat kiinni.

Istuimma piknikillä siinä jokirannassa. Meillä oli shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Ja sipsejä. Siinä meni helposti pari tuntia, ja olisi mennyt enemmänkin, mutta juotava loppui. Kävelimme vielä hieman vanhassa kaupungissa ja kävimme sitten syömässä Johans-ravintelissa (osaavat tehdä paremmin ruokaa kuin nettisivuja, toim. huom). Se oli vähän hienompi paikka, enkä tiedä sisätiloista kun sellaisissa käynyt ("ulkohuusia" lukuunottamatta). Menussa ei ollut liiemmälti luettavaa, vaan tarjoilija esitteli meille vaihtoehtonsa. Olivat vähän vieraita ja jopa riskaapeleita minun makuuni (vaihtoehdot olivat siis tyyliin liha, kala, mamiksille), joten tyydyin hampurilaiseen. Pp otti possun posken.

Ruoat tulivat. Ekaa kertaa näin sellaisenkin ihmeen, että taisipa itse kokki tuoda ruoat pöytään ja esitteli yksitellen mitä ruokaa lautaselle oli kaavittu.

Ja olihan se ruoka hyvää. Ei siinä mitään. Suosittelen. Tilaakin oli mukavasti, vaikkemme aivan veden vierestä pöytää saaneetkaan. Eikä sen väliä, koska erään lokin kakkahätä oli liki täydellisesti ajoitettu sillä seurauksella että eräs laituripöydässä istunut nainen sai mekolleen annoksen sitä itseään.

Ruoan jälkeen tehtiin kävely, joka toisaalta vähän epäonnistui. Meillä ei ollut oikein karttaa eikä tarkkaa tietoa määränpäästä, niin kohde jäi saavuttamatta. Ensi kerralla sitten, paremmalla valmistumisella.

Käytiin vielä jokilaivan terassilla yhdellä kaljalla (joskin Pp tyytyi limsaan pakon sanelemana), ennen kuin palattiin Vantaaseen.

Seuraavan päivän kruunasi juhannussauna vantaalaisen taloyhtiön kellaritiloissa, sekä pizza turkkilaistaustaisen ravintolan terassilla. Kämpillä katselimme vähän dvd:tä ja istuskelimme parvekkeella. Mä olen kohta viisi vuotta asunut tuossa kämpässä, ja jo nyt päästiin korkkaamaan parvekemööbelit. Lattiankin oli pessyt aiemmin viikolla huonosti. Kyllähän siinä kelpaa ilta-arskaa seurailla vaikka joskus myöhemminkin.

Kiva ja rauhallinen ja sivistynyt juhannus, siis.









maanantai 10. kesäkuuta 2013

270# Tallinnoi

Lauantaina pitkästä aikaa käväisin Tallinnassa. Sellainen päiväretki vain. Eihän sitä nyt enempää kehtaile. Sinänsä hauskaa, että tuli tehtyä jonninlainen ennätys, kun mukana ei ollut mitään matkatavaraa, vain ne kamat jotka päällä oli. Aikaisempi ennätyshän oli se eräs viikonloppumatka Amsterdamiin, jonne lähdin pelkän Alepan muovikassin turvin.

Mukana olivat porukat, ja veikka puolisoineen. He ovat vähän maalta, joten olivat tulleet Hesaan jo edellisenä iltana. Oltiin otettu siinä vähän kaljaa ja kuoharia, joten oli vähän sellainen vetämätön olo kun ennen laivan lähtöä kierrettiin Kauppatorilla.

Meillä oli paattina Linda Lines. Sellainen pieni ja punainen ja pippurinen paatti, joka ei liiemmälti aikaa tuhlannut lahden ylittämiseen. Sen piti lähteä klo 12, mutta lähti 7 minuttia etuajassa. Maissa vene taisi viipyä siis kutakuinkin 13 minuutia. Edelliset matkustajat ajettiin helvettihin ja meidän satsi työnnettiin yhtä nopeasti sisään. Vau, tehostaminen on onnistunut jossakin.

Veikan perhe oli unohtaneet passit himaansa, joten meillä oli pieni jännitysmomentti mukana. Eihän Viroon pitäisi mitään passia tarvita nykyaikana, kun sieltä tulee niitä kaiken maailman kansalaisia tännekin päin. Mutta tässä jo terminaaliin ilmoittautuimisen aikana varmistettiin, että onhan kaikilla matkustajilla passit mukana, vastasimme tietysti että on, on. Siltikään niitä ei lippua näytettäessä kysytty. Outoa.

Terminaalissa juotiin oluet, laivassa ehdittiin kiskaisemaan parit tuopposet. Käytiin välillä kannella ihmettelemässä vinhasti ohivilahtavia maisemia. Tuuli oli niin mieletön, että hyvä kun pystyssä pysyi.

Perillä maissa puoli kahden aikaan. Käveltiin vanhaan kaupunkiin sellaiset about 20 minsaa. Karttaa meillä ei ollut mutta helppohan tuolla oli liikuskella. Siitä oli varmaan 10 vuotta aikaa kun olen viimeksi vanhassa kaupungissa käynyt. Monta risteilyä on sujunut hytissä nukkuessa, tai korkeintaan ollaan käyty jossakin sataman viinakaupassa.

Päivä ei ollut niin lämmin kuin viime aikoina, melkein oli kylmä t-paidalla. Muutaman pisaran vettäkin heitti päivän aikana, mutta ilmeisesti aiemmin oli satanut enemmältikin kun oli sen verran isoja lätäköitä. Toisaalta, jos aurinko sattui kurkistamaan pilvien takaa, niin se nosti välittömästä lämpötilaa muutamalla asteella.

Ukolle iski tietysti välittömästi kova paskahätä kun päästiin 50 metrin päähän vessasta. Sitä joutui vähän hakemaan, mutta hotelli helpotus löytyi sitten eräästä kuppilasta. Se ei kuitenkaan ollut riittävän hyvä paikka syöntiin, joten kävelimme vielä hieman eteenpäin, ja yllättävän pienellä arpomisella päädyimme Balthasariin, valkosipuliravintolaan. Tilaa oli useissa eri kerroksissa, joten saimma oikeastaan yhden kerroksen kokonaan käyttöömme. Myös vessat olivat todella siistit. Eikös sitä sanottu, että siitä tunnistaa hyvän kippolan?

Söimme kalliit ruoat ja kalliit jälkkärit, ja jatkoimme matkaa. Kiertelimme kaduilla ja raiteilla, pääsääntöisesti ulkopubeissa ja pienissä kaupoissa naisväen vaatimuksesta, sekä tietysti pakollinen kapuaminen Toompean näköalapaikalle.

Takaisin paatti lähti klo 19, joten lampsimme takaisin satamaan, otimme vielä kaljat ankeassa kivijalkaterminaalissa. Veneeseen oli tunkua, mutta tällä kertaa huomasimme jo jonottaessamme, että täällä kysyttiin kaikkien matkustajien passit. Kolmella meillä oli siis passit, mutta kahdella ei. Virkailija erehtyi kuitenkin muotoseikkaan, ja pyysi henkilötodistusta. Mä en tiedä mikä sellainen on. Ajokortista se valitti, mutta kun ei ollut muuta antaa niin totesi vain, että passit sitten mukaan seuraavalla kerralla. Hmph. Passia joutuu näyttämään vain silloin kun sitä ei ole mukana? Kohtalon ivaa, sano. Aika älytöntä, ettei voi olla mitään yksiselitteistä käytäntöä, että passi joko näytetään tai ei näytetä. Lisäksi isot sakotkin siitä olisi voinut saada.

Takaisintulomatka meni yhtä ketterästi kuin menomatkakin, laivakin lähti taas muutaman minuutin etuajassa. Otettiin taas parit kaljat, vähän purtavaa ja käytiin piskuisessa kaupassa ostamassa hieman viinaksia. Sinänsä mä en ymmärrä sitä viinan roudaamista Virosta, kun haetaan se saatanallinen vuori sitä kaljaa ja lonkeroa. Kuitenkin vaaleissa sitten äänestetään näitä kommunismipuolueita jotka ajaa helvetillistä verotusta Suomeen, vaan heti siitä luistetaan itse kun on mahdollisuus ja jätetään brenkkuverot kiikuttamatta valtion kassaan.

Perillä Hesassa oltiin puoli yhdeksän jälkeen. Käveltiin siitä sitten Kaisaniemen metroasemalle ja hiljaisessa lauantai-illassa takaisin kotio. Puhti oli kyllä aika lailla päivän kävelystä ja kaljottelusta pois. Mutta ihan hyvä ohjelmanumero tuollainen ulkomailla piipahtaminen kesäisenä lauantaina. Eikä niitä Suomi-junttejakaan niin kamalasti näkynyt, siitä plussat myös.






torstai 6. kesäkuuta 2013

269# Ärsyttäviä sanoja

Jotkut sanat alkaa ärsyttämään aivan jumalattomasti. Onhan näistä tehty listojakin; yleensä ärsyttävimmät sanat ovat vain sellaisia hetken pinnalla olevia, jotka ovat tulleet nuorisokulttuurin tai mainoksien myötä hetkellisesti keskuuteemme. Lol, jaxuhali ja mitä näitä nyt on?

Tässä multa muutama:

1) Jätski. Niin kauan kun mä muistan niin tämä sana on aina vituttanut tolkuttomasti. Oikein tulee kylmät väreet kun tämän sanan kuulee tai lukee. Ei johdu pelkästään siitä assosiaatiosta, että jäätelö on myös pahaa.

2) Stadi. Tsadi. Oikeestaan kaikki nämä hesalaiset sanat saa minut vaipumaan myötähäpeään ja ärsytyksen alhoon.

3) Winukka. Ja muut nörttikielen sanat. Voisin hyväksyä Winukan vielä jos viinistä olisi kyse. Ja entäs Linukka? Sekin vielä.

4) Helle. Ei siinä mitään jos olisi helle, mutta suomalaisten käyttämä helle-sana, jota käytetään siinä vaiheessa kun ulkolämpötila ylittää 15 astetta.

5) Kuka. Se on "ketä". Pitikö tääkin tulla sulle tänne asti opettamaan?

6) Pienoispenis. Mä luin eilen uutisen kiinalaisesta miehestä, jolle oli kasvanut parta ja pienoispenis siitä huolimatta että oli nainen. Lehdistö piruilee noinkin vakavalla ja henkilökohtaisella asialla ympäri maailmaa ja tekee siitä ikään kuin vitsin? Sana ärsytti välittömästi. Ai se koira älähtää johon on karvoihin katsominen?

7) Hemmetti. Jos kerran kirota tarvii, niin tee se edes kunnolla saatana!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

268# Leukailua

Muutama viikko takaperin kävellessämme Pp:n kanssa näimme reittimme varrella sellaisen kuntopisteen. Mikä se on? No siinä oli semmoinen jossa oli painavia pöllejä ja leuanvetotanko, ja kokeiltiin sitten piruuttamme miten hyvässä hapessa käsivarsiriiputtimemme oikein ovatkaan. Tulos: olemattomat. Kumpainenkaan ei saanut itseään hievahtamaankaan. Hyvä kun jaksoi edes roikkua siinä sen aikaa, että silmä ehti havannoimaan pysymisen. Maan vetovoima oli noilla paikkeilla varsin imukas.

Miten mä muistelisin joskus saaneeni sentään muutaman leuanvedon aikaiseksi? Ainkin yhden. Mä en muista mikä se välttävän raja oli lihaskuntotestissä, mä nimittäin olin aina niin murskahuono siinä ettei paljoo kiinnostanut. Kun ne mun suoritukset eivät jääneet kiinni yhdestä tai kahdesta suorituksesta että olisin saanut muun tulokseksi kuin hylätyn. Tai ala-arvoisen. Tai mikä kuolleen luokitus nyt olikaan.

Mutta nyt meillä on skaba. Koska olen herrasmies - ja koska naisilla on kuulemma lähtökohtaisesti heikommat ylävartalon lihakset (ja tissit?) - niin annan tasoitusta. Jos Pp saa suoritettua 7 leuanvetoa ennen kuin minä saan 10, niin hän on voittaja ja vice versa.

Tästä tulee jänskää. Jos nyt aloitan intensiivisen harjoittelun, niin tuo tavoite saattaa ylittyä... hei hetkinen, mahdanko mä sittenkään elää 120-vuotiaaksi?

tiistai 4. kesäkuuta 2013

267# Työnhakua

Tulipahan haettua uutta työpaikkaa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. En muistanutkaan miten ärsyttävää puuhaa se on. Ehkä tilanne on mennyt hullummaksi. Ennen teki vain työhakemuspohjan, johon muutti työpaikan nimen, ja spämmäsi sitä eri paikkoihin. Nyt yrityksillä on omat rekrysivut, jonne pitää skriivailla samoja puitaheiniä uudelleen ja uudelleen.

Hakuaika loppui viikko sitten, ja mitään ei ole kuulunut joten se kai siitä sitten. Turhaan ponnistelin hakemuksen kanssa, jahkailin asiaa, hommasin suosittelijat jne. Noh, paska näistä, eihän tuossa sinänsä mitään menettänyt kun on vakituinen työsuhde kuitenkin (vielä) olemassa. Kenties kohtalo ei halunnut minua johdattaa kyseiseen paikkaan.

Nykyään nuo haettavat paikatkin ovat niin mahdottomia, ettei niihin voi hakea. Tarkoitan siis, että niissä vaaditaan niin jumalattomasti kaikenlaista osaamista. Hakeeko porukka pokkana noihin hommiin, ja valehteleeko ne osaamisensa vai osaavatko he oikeasti ?

Yksi asia on kuitenkin varma: Ne työpaikkailmoitukset joita näkee ilmoitettavan, ei niitä ole oikeasti olemassa eikä niihin voi millään päästä. Kyllä se meinaan niin on, että itse hakemalla ei ainakaan pääse mihinkään, vaan työnantajat tulevat hakemaan sinut kotoasi töihin.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

266# Linnanmäki 2

Taas oli se aika vuodesta kun firma tarjoaa Linnanmäki-päivän. No, ehkä päivä-sana on liioittelua, kun kyse on kolmesta tunnista. Siinä ajassa ehtii kuitenkin pyörähtämään tarvittavat laitteet läpi.

Edelleenkään mä en niin perusta niistä pyörivistä laitteista, mä saan niissä oksennustaudin. Menee hyrrä sekaisin kuten meidän isä taaplaisi sanoa. Sellaiset äkilliset liikkeet pystysuorassa on ihan ok, eikä mua haittaa jos menee pystysuorassakaan ympäri. Edelleen ne vuoristorata-tyyppiset ratkaisut ovat kivempiä.

Tuli mieleen, etteipä ole tullut ulkomailla käytyä huvipuistossa kuin viime vuonna Kööpenhaminassa. Silloinkin yksi veto vuoristoradalla taisi maksaa 10 €, joten köyhille ei tätäkään iloa suoda. Olisi kyllä kiva kokea joskus joku vuoristorata suuren maailman malliin.

Kiva se lintsi-päivä oli kummiski... Mutta miksei sitä voida järjestää maanantai-päivälle :)

Ja tänä vuonna oli hyvä sää. Helle taisi eksyä ensimmäistä kertaa Hesaan asti. Välillä kävi pieni tuulenvire, mutta siinäkään ei ollut sellaista pohjoisnavan tuntua niin kuin yleensä tuulessa on aina kun ollaan Suomessa. Aina se Pohjoisnapa muistuttaa olemassa olostaan. Nyt tuntui kuin olisi ollut jossain päin Etelä-Eurooppaa. Mä diggasin niin, kun ei näitä päiviä liiemmälti ole jolloin ei Suomessa tarvitsisi palella. On se harmi kun ei voi joka päivä olla tällaisia kelejä vuoden ympäri.

Käytiin Pp:n kanssa vielä kaljalla Töölönlahden kippolan terassilla ja pitzalla. Sen jälkeen poikettiin istumassa hetki ulkosalla ja meillä katsomassa televisiota. Olin kuitenkin nukahtanut epäkohteliaasti kalsareilleni pariksi tunniksi ja menettänyt siinä ajassa vieraani :( Raitisilmamyrkytys kenties iskenyt.

Kävin tekemässä vielä illalla kahdeksan jälkeen pitkähkön kävelylenkin, ja lämmintä riitti silloinkin. Asunnossakin oli lämpötila nukkumaan mennessä 28 astetta, joten tarkeni sielläkin. Huvitin itseäni vielä lukemalla netistä sääuutisia, jonka kommenttipalstoilla jotkut paksukaiset yrittivät provoilla, että he muka kärsisivät helteistä ja että tulevat pahoinvoivaksi yli 20 asteen lämpötiloissa. Jo lapsikin tietää, että sisälämpötila on aina yli 20 astetta, eikä kellekkään tule siitä huono olo, vaan kyllähän siellä palelisi jos alle 20 astetta olisi. Lämmin ei luita riko, ja ne muutamat päivät vuodessa kun ei tarvitse palella ovat varmasti herkkua jokaiselle, mutta aina pitää jonkun vängätä vastaan ja  leikkiä erilaista kun se on niin kuulia. Miten ne lehdet viitsivätkin niitä provoja julkaista epäuskottavuuteen saakka?

Kiva sunnuntai. Miksei kaikki sunnuntait voisi olla tällaisia?