perjantai 28. kesäkuuta 2019

645# Risteilemässä, 2

31.5.2019-2.6.2019, +14, Overcast, Stockholm, Sweden


Pp käy risteilemässä Tukholmassa harva se kuukausi, mutta itselläni edellisestä Stokiksen reissusta jo reilusti yli vuosi. Nyt oli korkea aika minunkin päästä siis jo matkaan. Olimme hommanneet etukäteen A-luokan ikkunallisen hytin kahdelle Viking Linelta + meriaamiainen + buffetti yhteensä 137€. Viikonloppulähtö oli tietysti hieman kalliimpi muutenkin.

Töistä piti hieman käyttää liukumaa, että ehdin Skattalle ajoissa. Otin sporan Kaisaniemen puistoon ja käveli pari kilometriä terminaaliin. Ajoitus onnistui täydellisesti, Pp tuli alle minuutin sisään jälkeeni. Teimme check inin nopeasti ja saimme hytit viidennestä kerroksesta. Henkkareita kysyttiin, mutta ajokortilla selvittiin. Kävimme heittämässä kamat sisään hyttiin, se oli aivan laivan takaosassa. Menimme katsomaan laivan lähtöä kannelle, jonne olikin kerääntynyt melkoinen joukko ihmisiä. Baarikin oli siellä auki, mutta emme ostaneet juomista kun siellä kävi mieletön tuuli ja alkavasta kesästä huolimatta palelsi. Värjöttelimme sen aikaa että näimme laivan ohittavan onnistuneesti Kustaanmiekan. Tuuli oli niin myrskyisä ettei pystynyt pitämään silmiä auki eikä ottaa kännykällä kuvia, kun pelkäsi blosiksen vievän aparaatin mennessään.


A-luokan hytti.
Hytin ikkuna oli likahko.
Matkustajia laivan kannella odottelemassa lähtöä.
Viimein lähdettiin.
Kohti Stokista.
Suomenlinna.

Painelimme baariin; Pp otti skumpan, itselleni otin Stoli Mule -nimisen drinksun. Siellä alkoi parahiksi musavisa. Emme osallistuneet ja hyvä niin, emme olisi mitään tiennetkään. Aperitiivien jälkeen menimme yytsäilemään syömistä a la carte -ravintolasta. Sinne piti jonottaa jonkun verran, mutta pääsimme lopulta sisään. Pp otti angus-härkää pippurikastikkeella ja lisämaissilla, itselleni hampurilainen lisäsipulirenkailla. Juomiksi otimme lisää skumppaa ja minulle myös Mariestad-olutta, joka on mielestäni yksi parhaimmista lager-kaljoista. Lasku oli 70€. Ihan ok sapuska ja tarjoilu.

Alkuhäppää.
Kippolaan mahtui vielä.
Ruotsalaisolut 5/5.
Sapuskaa.

Syönnin jälkeen suuntasimme jälleen baariin katsomaan bändiä. Pp otti Irish coffeen, itse valitsin lonkeron. Pp bongasi matkustajana olevan Suomi-julkkiksen, jolla nyt oli pienoinen juoponmaine todistettavanaan.

Bändi esiintyi.

Kesäaikaan ainakin ikkunallinen hytti on aivan must. Omituisen valoisaa oli keskellä yötäkin, toki keskikesä oli jo aivan kulman takana. Maarianhaminaan tultaessa paatti tärisi melkoisesti herättäen meidät aamuyön uniltamme. Muuten tuli nukuttua poikkeuksellisen hyvin eikä kovasta lähtötuulesta huolimatta laiva keinunut juurikaan.

Auringonlasku kesäisellä merellä.

Uuteen aamuun heräsimme kahdeksan kieppeillä. Aamiaiselle suuntasimme puolta tuntia myöhemmin. Olimme buukanneet etukäteen buffet-meriaamiaisen, hinta 12€ / naama. Mielestäni se on aika edukas ja laadultaankin runsas ja ihan maittavan makuinen.

Meriaamiainen syöntivaiheessa.

Odottelimme, että kello tulisi kymmenen ja laiva saapuisi satamaan. Oli luvattu hieman huonoa keliä, joten nappasimme sontikat mukaan. Tänään olisi myös Tukholman maraton vaikeuttamassa kulkemista. Meitä se nyt ei niin haittaisi sillä liikuskelisimme vain jalan. Eräs urheilutamineissa ollut nainen kysyikin meiltä, olemmeko menossa jalan Slussenille vai ottaisimmeko bussin, se oli mielestämme vähän outo kysymys.

Tukholmakin alkoi lähestymään.

Kävelimme Slussenin ohitse vanhankaupungin tienoille. Nämä huudit olivat kuitenkin nähty niin moneen kertaan, että jatkoimme suosiolla Drottninggatanille ja sitä pitkin Tegnerlundenin puistoon, poiketen matkalla pikaisesti vaatekaupassa Pp:n pyynnöstä. Puistossa istuskelimme hetken puistonpenkillä, edessämme jättiläispatsas (August Strindbergin monumentti) esitteli meille muniaan. Tsekkasimme viereisen huvimajan suihkulähteineen ja vesialtaineen, joissa sorsat söivät nokat muikeina puista pudonneita siemeniä. Kiinnitimme huomiota suihkuun - täällä sai tenavat ottaa suihkaukset ja sen jälkeen makoilla sorsien kanssa suihkulähdealtaassa. Kuinka outoa sekin oli, kun tarkemmin ajatteli?

Vanhankaupungin sydämessä.
Vuvvea oli kuonosta paijattu.
Silta yli synkän virran.
Haikara.
Tegnerlundenin puisto.
August Strindbergin patsas.
Suihku Tegnerlundenin puistossa.
Huvimaja.
Altaita.

Jatkoimme Drottninggatanin päätyyn ja kapusimme Observatoriokullenille kuvaamaan alkukesäiset maisemat ja Kentauri-patsaan. Alkoi hieman ripeksimään vodaa, joten palailimme ostoskadulle ja menimme Åhlénsille. Pp koitti sieltä kenkiä ja farkkuja itselleen etsiskellä, löytämättä kuitenkaan mitään. Ehkä läsnäoloni hermostutti häntä niin ettei pystynyt oikein keskittymään asiaan. Menimme tavaratalon kolmannen kerroksen kahvilaan, jossa onnistui tällä kertaa vain korttimaksut. Siellä oli muutenkin jotenkin sekava palvelumeininki. Saimme kuitenkin kivan ikkunapaikan, joten oli ihan kiva siellä istuskella. Sopivan määrän levättyämme jatkoimme alakerroksen Hemköpiin. Pp koitti haeskella täällä tietynlaisia leivoksia (munattomia, allergiasta johtuen) niitä tällä kertaa löytämättä. Ostimme arkipäiväisiä tuotteita, kuten tiskirättejä, teetä, juustoja ja hammaslankaa. Sipsivalilkoimakin oli poikkeuksellisen huono, en löytänyt mitään lajiketta joita olisin halunnut syödä. Pp:llä alkoi ostoskierroksen epäonnistuneisuus olemaan niin tunteissa, semminkin kun eskaloitti tilannetta vielä lisää rikottamalla huivinsakin. Maksoimme ostokset automaattikassaan, ja tällä kertaa emme töpänneet siinä (noh, jos olisin yksin joutunut operoimaan niin siitä ei kyllä olisi tullut mitään, kun meillä oli lisäksi punnittavia tuotteita. <paasaus> Kyllä nämä automaattikassat ovat nykyajan vitsaus. Silloin ehkä hyvä ratkaisu jos on ostamassa yhtä tai kahta tuotetta ja on kiirus. Automaattikassat kun ovat yleensä mummovapaata aluetta, joten siitä selviytyy sitten huomattavasti nopeammin ilman, että joku läväyttää kassan laskettavaksi kukkaron pohjalle kertyneet lomaliirat. Mutta kun se homma lähtee vähän kauppiaan käsistä ja ahneus valtaa kauppiaan mielen. Mitäpä jos automaattikassoja olisi enemmän, silloin voisi antaa kassatyöntekijöille kenkää kun asiakkaat tekisivät näiden duunin itse? Olin työpaikkani lähellä olevassa Mäkkärissä tässä taannoin pitkästä aikaa, ja pettymykseni oli suuri kun näin miten kassat oli korvattu automaateilla. Asiakkaat läiskivät niitä tottuneesti. Muutenkin ällötti kun duunarit hiplaavat niitä kosketusnäyttöjä likaisilla käsillään ja sen jälkeen tarvitsisi mennä itse koskettelemaan screeniä perään ja sitten syömään bakteerisormin ruokaa. Noita laitteita tuskin useinkaan desinfioidaan? Yksi finninaamaninen jannu oli jätetty tiskille "ohjaamaan" kassapalveluja haluavia vanhoja jääriä automaattien käyttäjäksi. Ruinaamalla häneltä sai tehtyä tilauksen. Kysyin, että eikö hän itse saatana ymmärrä näiden automaattien vievän hänen työpaikkansa? Ei ymmärtänyt, vaan hehkutti edelleen automaattien mainospuheita. Kova tulee olemaan kapitalistin antama oppitunti, poikaparka. </paasaus>).

Kaupunkinäkymä Observatoriokullenilta.
Kentauri.
Åhlénsin tavaratalo.
Cappuccino ei ollut hääppönen.

Kävimme vielä alakerran System Bolagetissa. Ihmettelen näiden ruotsalaisten intoa sysätä jopa bissensä tänne viinakauppaan - ja toisaalta ihmettelen miten kerrankin Ruotsin mallin vastaisesti Suomi on uskaltanut laittaa jopa neloskaljat ruokakauppoihin. Ostin pullon Eriksbergiä ja toisen pullon Mariestad-olutta. Se kyllä täytyy myöntää, että nämä svenssonien kaljat ovat omaa luokkaansa, maailman parhaimpia lagereita. Harmi kun niitä ei Suomesta saa.

Palailimme sitten pikkuhiljaa takaisin vanhaankaupunkiin. Sports-tracker sekosi taas (tällä kertaa moka oli osittain omani kun olin unohtanut laittaa sen kauppareissun jälkeen takaisin päälle). Katselimme hetken maratoonareita, joita tuntui riittävän loputtomiin. Jatkoimme Slussenin ohi Viking Linen terminaaliin. Maratoonarit juoksivat edelleen vierellämme - sinnikkäimmät pääsivät meistä jopa ohi - ja tässä oli "musiikkikilometri" jonka varrella kovaääniset huudattivat ruotsalaismusiikkia juoksijoille. Heillä oli tässä vaiheessa jo 28 kilometriä taivalta takana, joten ehkä pieni sporttibiisi toi lisäuskoa. Parahultaisesti juuri kun pääsimme terminaaliin, taivas repesi. Kerrankin kävi tuuri sen suhteen. Täälläkin kysyttiin henkkarit (ajokortti riitti) laivaan päästäkseen, lippua piti näyttää automaatissa. Kävimme viemässä Pp:n neljä juustopakettia vitoskerroksen lukittuun kylmäkaappiin (hinta 2€).

Pöllöapteekki.
Maratoonareita.
Musakilsa.

Sitten vähän lepoa hytissä, ennen kuin menimme varaamaamme buffet-ruokailuun klo 17. Edellisiltana bongaamamme julkkis oli kaatokännissä jonottelemassa edessämme, onneksi se ei tullut lähipöytiin sekoilemaan. Ruokaa tuli syötyä runsaasti, vaikka ei se laadultaan ollut kovinkaan erikoista. Hinta-laatusuhde ei oikein tässä kohtaa. Viiniä tuli kitattua neljä lasillista, ei sekään mitään erikoista ole.

Buffetista sai perusruokaa.
Tukholman saaristo alkoi jäämään taakse.

Ruokailun jälkeen kävimme kaupasta ostamassa kotiinviemisiä (itselleni hankin hieman brenkkua ja nannaa). Shoppailun jälkeen kävimme yökerhossa, siellä oli sama bändi esiintymässä kuin edellisenäkin iltana. Siirryimme pubin puolelle, koska siellä näytettiin telkasta Mestareiden liigan loppuottelu (Tottenham - Liverpool) ja sellainen oli nähtävä. Onneksi Pp suostui tulemaan seuraksi. Puolen yön maissa unille.

Ylivalottuneesta töllöstä kelpasi seurata Mestareiden liigan loppuottelua.

Yö tuli nukuttua huonommin kuin menomatkalla. Heräilimme aamuun hiljaksiin. Kävimme kahvilassa nauttimassa aamupalan. Pp otti puuron, itse tyydyin sellaiseen nahkeaan sämpylään ja kahviin. Pistäydyimme sitten vielä kaupassa mutta emme keksineet enempää ostettavaa. Loppumatka meni hytissä odotellen koska laiva saapuisi sateiseen satamaan. Terminaalissa oli taas yhtä masentunut tunnelma kuin aina ennenkin; poissa on menomatkan uho, matkustajat kävelevät ääneti kuin teuraalle menossa. Vanhan viinanhajun täyttämät käytävät tuntuvat loputtoman pitkiltä.

Aamiainen.
Harmaja elementissään.
Suomenlinna oli pysynyt paikoillaan poissaolomme aikana.

* * * *

Arvosana reissulle 3/5. Kyllähän tälläisen risteilyn nyt kerran vuodessa tekee, mutta on aina niin samanlainen eikä mitään uutta ilmaannu ikinä. Nyt oli kuitenkin hyvään hetkeen buukattu tämä risteily, kyllähän tämä normiviikonloppua enemmän piristi. Melko kulunut on tuo Viking Line sisustukseltaan, sitä voisi ehkä vähän uusia. Harmitti kun se meteorologien ennustama myräkkä ei sitten iskenytkään kunnolla menomatkaksi, olisi kiva joskus sellainenkin laivalla kokea. Tukholman päässä sateelta välttyminen oli kyllä positiivinen juttu.

torstai 20. kesäkuuta 2019

644# Belgia, 4

29.4.2019, Monday, +13, Partly cloudy, Brussels, Belgium


Nukuin kuin tukki ja olisi nukuttanut vielä lisääkin. Sinänsä ei ollut kiire kun ei ollut aamiaistakaan, ja paluulento Hesaan lähtisi vasta kuuden maissa illalla. Tietysti check out hotellilta olisi klo 12. Kävin suihkussa ja koitin sitten syödä edellisenä iltana ostamiani kanawrapseja. Ne olivat niin karmean makuisia ettei niitä olisi saanut pirukaan syötyä. Onneksi jäljellä oli vielä snackseja. Espressokeittimen olemassa olo ärsytti tuplaten nyt kun kaffekin olisi maistunut.

Lähdin aamukävelylle. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja ilmakin tuntui lämpöisemmälle. Vaikka oli maanantaiaamu, niin turistiryysistä riitti edelleenkin; ei nyt ehkä yhtä paljoa kuin illalla, mutta silti kuvaaminen oli puolittain mahdotonta. Kävin samat paikat läpi kuin edellisenäkin iltana. Olisi täällä kai ollut nähtävää (esim. Atomium tai parlamentti), mutta niitä olisi pitänyt googlailla etukäteen ja suunnitella vähän menemistä. Minulle riitti jos löytäisin itselleni lounaspaikkan myöhemmäksi. Palasin hotellille yhdeksitoista.

Galleries Royales St. Hubertin ostari.
Aamuhetken hiljaisempia katuja.
Kaupungintalo oli pystyssä yön jäljiltä.
Mannekenin ehtymätön kusihätä jatkui.
Tinttimuraaleja piisasi.

Vähän lepäsin ennen kuin pakkasin kamat ja tein check outin hotellilta puolelta päivin. Miesvirkailija tiedusteli oliko kaikki ok vierailuni ajan. Valitin safeboxista, tuntuivat olevan pahoillaan (mutta rivien välistä oli tulkittavissa miksi en ollut valittanut aikaisemmin mutta sanoin ettei asia minua haitannut ja jos voisivat avata sen ennen seuraavaa asukasta). Hetken pohdittuani kysyin, voisinko jättää kamat hotellille muutamaksi tunniksi säilöön, se onnistui maksutta. Vähän mua arvelutti jättää 150€ reppuuni mutta tulipahan samalla testattua belgialaisten rehellisyys.

Vitsihotellin vitsiovikortit.
Vitsihotellin vitsiovikortit 2.

Käppäilin uusia katuja aikani, kunnes löysin mukiinmenevän kippolan. Ravintolassa ei ollut kuin yksi pariskunta mutta tuloni jälkeen täyttyi nopeasti viimeistä paikkaa myöten. Tilasin fish & chipsin, juomaksi soodaveden. Ruoka oli vähän kelpo, ehkä pikkasen kuivahko. Ranskanperunat eivät olleet täälläkään mitään kovin hyviä, semmoisia lötköjä ja suolattomia. Alkuun tuotiin myös pari pientä sämpylää valmisvoineen, mutten koskenut niihin. Ei niitä näyttänyt syövän kukaan muukaan. Kaikille muille näytti sen sijaan viina maistuvan; vieressäni ollut naisparikin tilasi alkuun mojitot ja ruuan kylkeen punaviinikarahvin maanantaista huolimatta. Jonkinlainen mummokööri tuli ravintolan päätyyn, heille oli varattu pitkä pöytä. Nauraa räkättivät niin kovaa, ettei ajatuksiaan kuullut. Arvosanaksi kokemukselle 3/5. Olisi vaatinut ehkä olutta kyytipojaksi (ajattelin jatkaa selväpäistä höperehdintää), eikä siltikään olisi vetänyt vertoja englantilaisille f&c:lle. Eipä tuo toistaalta maksanutkaan kuin 14,50€.

Uutta ja vanhaa.
Fish & chips.

Sitten oli vielä yli tunti kulutettavaa. Poikkesin erääseen pieneen korttikauppaan. Se oli hieno mutta harmi vain kun olin jo ostanut ja lähettänyt kortit. Yhden magneetin sieltä ostin; toisesta kaupasta hankin pari lisää. Palailin sitten hiljalleen hotellille, jossa ensiksi kävin alakerran vessassa. Sieltä paljastui hyvältä vaikuttava kuntosalikin, jos joku sellaisesta pitää. Hain laukkuni säilöstä. Istuskelin vielä vartin verran ala-aulassa surffaamassa netissä. Minulla vaihtui tänään puhelinliittymä, joten sain sim-kortinkin vaihdettua sopivasti.

Leikkikentän muraali.
Kivoja arkkitehtuurillisia ratkaisuja.
Jacques Brel patsasteli.
Parvekkeellakin patsasteltiin.
Korttikauppa.

Lähdin sitten Gare Centraal-asemalle. Lipunmyyntiin oli poikkeuksellisen pieni jono joten käytin ihmisvirkailijaa automaatin sijaan, pitäähän sitä työllistävää toimintaa tukea. Lippu maksoi 8,90€, joka oli mielestäni aika suolainen hinta n. 15 minuutin junamatkasta. Kaiken kaikkiaan minulla upposi juniin täällä 123,20€, joten jäin miettimään olisiko halvemmallakin ollut mahdollista selvitä jos olisi hieman googlaillut etukäteen.

Centraalin juna-asema.
Brysselin juna-asema näytti samalta kuin 12 vuotta sittenkin.
Junaa odottelemassa.

Juna oli pitkä, mutta osuin epäonnekseni vaunuun joka oli täysi väkeä. Ensimmäinen luokka oli puolillaan, ja mietin hetken jos menisin sinne istumaan ja jos konnari tulisi niin leikkisin tyhmää. Jäin kuitenkin seisoskelemaan ovensuuhun; hetken päästä konnari tulikin ja ajoi puolet ekasta luokasta seisoskelemaan kanssani käytävälle validin lipun puuttuessa.

Lasikuutioita.

Vartin päästä olimme jo lentokentällä. Lippu piti olla tallessa, sillä lentokentän juna-asemalla vastassa oli portit johon lippu piti näyttää päästäkseen ulos laiturialueelta (muualla en tällaista huomannut). Lähtevien lentojen terminaali oli kolmoskerroksessa. Olin iloinen, että mulla oli jo check in tehtynä ja boarding pass printattuna taskussa. Ei tarvinut jonotella vaan pääsin suoraan turvatarkastukseen. Lennot lähtivät A-puolelta, sinänsä erillisiä terminaaleja ei Brysselin lentokentällä ollut. Boarding passia piti näyttää ensin automaattiporttiin ja hetken päästä vielä erikseen virkailijalle - passeja ei sen sijaan kyselty. Turvatarkastus sujui heittämällä, en feilannut.

Mulla oli melkein kolme tuntia aikaa ja mietin mitä ihmettä lentokentällä voisi tehdä kun en viitsinyt alkaa dokaamaankaan. Tax freestä en halunnut ostaa mitään, ja sielläkin alettiin heti tuputtamaan viinanmaistajaisia, mutta olin päättänyt höperehtiä selvää loppuun saakka. Menin sitten kahville kippolaan; pieni cappucino maksoi 4,40€, puolen litran Jupiler-oluen olisi jo saanut hintaan 5,30€. Kyllä raivoraittiin elämä on sitten hankalaa. Netti oli onneksi ilmainen mutta puhelimeni akku veteli edelleen vimosiaan. Kahvittelun ja blogaamisen jälkeen aikaa jäi edelleen tapettavaksi reilu tunti, jonka kulutin maleksien kentällä edes takaisin.

Lentokentällä.
Riistohintainen lentoaseman kahvila.

Viimein koneen lähtöportti ilmoitettiin (muuttui A52 -> A47) eikä mennyt kauaa enää kun päästettiin koneeseen. Se oli pieni Norran kone, jossa oli rivillä vain 2+2 paikkaa. Olin ikkunapaikalla rivillä 8, vieressäni suomalaisnainen. Lento lähti ajoissa eikä myöhästellyt. Matkan aikana otin tarjotut kahvin ja appelsiinimehun. Silti lentomatka kului hitaasti, pylleri tuntui puutuvan pahasti jo alkumatkasta. Ikkunasta katselin alapuolella siintävää maisemaa, ja vertasin sitä karttasovelluksen vastaaviin, aika nopeasti pystyin paikallistamaan sijaintimme. Kone laskeutui puoli kymmeneltä, kävin vielä lentokentän Alepassa ostamassa iltapalaa kotio. Ulkolainen taksikuski heitti minut kiinteällä summalla (45€) kotiin, ensimmäistä kertaa Suomessa sovin hinnan etukäteen.

* * * *


Bruggesta täytyy antaa 5/5, vaikka harmittikin kun en päässyt Belfortin torniin tsekkaamaan maisemia. Mutta helppo kohde operoida yksikseenkin, ja kaupunki kerrassaan upea. Juuri sopivan vähän tekemistä, mutta semmoinen hengailu sopi minulle täydellisesti tällä kertaa. Luxemburgista annan arvosanaksi 1/5, täyttä ajanhukkaa, mutta saipahan sen maabongauksen haettua. Ehkä siellä voisi olla arkena sitten eri meininki kun Euroopan ministerit ovat koolla? Brysselistä annan arvosanan 3/5; siellä olisi mieluusti ollut vielä yhden kokonaisen päivän lisääkin (vähennettynä vaikka Luxemburgista). Töppäyksiltä vältyttiin (siihen oli otolliset mahdollisuudet esimerkiksi Luxemburgin ja Brysselin välisellä junamatkalla) joten positiivinen fiilis jäi kaiken kaikkiaan. Vähän kallishan tuo reissu oli, mutta semmoista se on Länsi-Euroopassa aina. Kokonaisarvosanaksi lähtee 3/5.