309# Meksiko, 5

13.1.2014, Maanantai

Mostly cloudy, +27, Palenque, Mexico

Päiväreitti.

Heräsin klo 02 nähtyäni unta inisevistä hyttysistä. Räpyttelin typertyneenä hetken aikaa säkkipimeässä silmiäni näkemättä mitään, mutta ininä unesta jatkoi inisemistään. Laitoin valot päälle. Jumankekka, hyttysiä. Aloin tappamaan niitä, ne olivat vielä sen verran pöllämistyneitä äkillisestä valosta, etteivät ymmärtäneet lähteä karkuun. Toivottavasti sain kaikista hengen pois. Mulla ei nimittäin mitään malariarokotusta ole, ja mitä lie Dengue- ja keltakuumetauteja ne myös levittävätkään. Läiskistä päätellen ne pirulaiset olivat jo ennättäneet pistää.

Aamiaiselle vartin yli seitsemän, oli taas samat pöytäkumppanit kuin aiemminkin. Sen jälkeen huoneeseen kakkoselle. Oli jo vähän epävarmempaa kamaa kuin aiemmin, joskin ironista kyllä, vatsani on voinut täällä huomattavasti paremmin kuin Suomessa.

Pakattiin kamat, tehtiin check out. Lähtö hotellilta oli klo 8.30. Ensiksi käytiin Campechen markkinoilla. Se oli hyvin sokkeloinen ja ahdas paikka, niin kuin pieni labyrintti jossa myynti tapahtui osastoittain, vieri vieressä jos jonninlaista tavaraa ja einestä. Sinne olisi kyllä eksynyt helposti ilman opasta. Kala haisi niin että yrjötti. Kanat ja lihat roikkuivat sellaisinaan vartaissa. Toki oli iisimpääkin tuotetta myynnissä: kukkia, viinaa, leluja, vihanneksia, hedelmiä. Markkinat olivat kuudesti viikossa, aina yhtä suosittuja. Paikallisilla oli harvoin jääkaappeja, joten siksipä lihat sun muut piti ostaa aina tuoreeltaan. Yhtä eksoottinen kokemus olisi varmaan esitellä paikalliselle ostoksia tekevälle Hämeenlinnan tori joskus tammikuisena arkipäivänä.

Lihatiski.

Kanatiski.

Palattiin bussille ja siitä sitten tien päälle. Meillä oli tänään 6 tunnin bussimatka edessämme, kohti Palenqueta. Ensin ajettiin 2 tuntia. Opas puheli jotain historiasta, mutta mä nukuin ihan jukkana. Sen jälkeen tauko, jossa pääsi kuselle ja juotavaa ja pientä syötävääkin. Sitten taas pari tuntia ajoa. Opas laittoi jonkun videon pyörimään; sama vaikutus kuin viimeksikin. Kaikki koisasivat. Tie oli edelleen viivasuoraa, tasaista maastoa pelloilla ja aroilla. En tosiaankaan ymmärrä, miten Juan - tai kuka tahansa muukaan kuski - pystyi pitämään itsensä hereillä.



Meksikonlahti laskuveden aikaan.

Sitten taas tauko kämäsessä taukopaikassa ennen kuin jatkoimme vielä lähes tunnin verran eteenpäin. Välillä eteen tuli poliisien tarkastuspisteitä; niitä oli yleensä aina ennen kuin saavuttiin kaupunkiin ja kaupungista lähdettäessä. Pysäyttelivät satunnaisia autoja, koittivat bongata rikollisia. Poliiseilla oli jykevät aseet - ei mitään ysimillisiä pistooleja kuten täällä - vaan vaikuttivat ihan MP5-konepistooleilta? No, mä en tunne aseita joten ei niistä sen enempää. Lisäksi poliisit olivat sonnustautuneet kokonaiseen kelvar-asuun. Rikollisuus - ja sen torjuminen otettiin täällä kyllä tosissaan. Katselin taannoin YouTubesta videota, jossa suomalainen poliisi ajoi takaa toista autoa lähes 45 minuuttia. Veikkaanpa, ettei sama onnistuisi täällä edes 45 sekuntia, sen verran tehokkaat keinot on auton pysäyttämiseen.



Tie vie.

Söimme lounaan lähellä hotelliamme, n. 5 km Palenquesta. Alkuruoaksi oli pinaattikeittoa, olin huolissani. Sen verran tehokas on ollut koululaitoksemme ruokala, etten ole ala-astevuosien jälkeen moista paskaa suuhuni laittanut. Ihme kyllä, maku ei muistuttanut edes etäisesti koulun sapuskaa (vaikka odotelinkin joka lusikallisen jälkeen kauhulla, koska se oksettava maku vuosikymmenten takaa iskee makuhermooni), joten sain sen syötyä ok. Muuten ruoasta ei ollut muistikuvia, joten lieni ihan perussapuskaa. Ainoa erikoisuus paikassa oli ravintolan edustalla puussa hiipparoinut musta orava.

Lounaspaikkamme.



Orava oli pigmentöitynyt.

Hotellimme oli keskellä viidakkoa, sellainen lodge. Epäilemättä hienoin, jossa olen koskaan ollut. Ensin tultiin respa- / ravintolarakennukseen, jonka takaa lähti polkuja kohti uima-altaita ja neljän huoneen rivitaloja, joita oli viskelty metsän rinteeseen sinne tänne, melko laajalle alueelle. Tännehän eksyisi. Mun ja porukoiden huoneet olivat ihan eri rakennuksissa, toisella puolen tiluksia. Matkalaukkua ei olisi tänne ikinä jaksanut raahata - laukkupojatkin toivat sen golf-kärryllä. Alueella oli pari uima-allastakin. Muutamia muitakin hotellivieraita, mutta ei paljon. Lehmät (?) laidunsivat heti hotellialueen aidan toisella puolen. Niille oli varattu pieni peltoalue, mutta muuten oltiin täysin viidakon ympäröiminä. Kummalliset metsänäänet kuuluivat äänekkäinä.




Hotellihuonetta etsimässä.

Huonekin oli hieno. Wi-Fi toimi vain hotellin respassa / ravintolassa, mutta muuten oikein siistiä. Kunnon ilmastointi, ja sitten sellainen tuuletin katossa, jollaista olen joskus havitellut kotiinikin. Iso telkkari. WC- ja suihkuosio varsinkin olivat hienoja. Maisema ikkunoista ei tosin ollut hääppönen; suoraan rinteeseen. Ikkunoiden alaosassa ei ollut edes lasia, vaan pelkkä hyttysverkko, sama juttu vessassa. Noh, samapa tuo, tuskin täällä kylmä tulisi. Sitä vaan suomalaisena aina olettaa, että viimeistään auringonlaskun jälkeen tulee kylmyys. Ja tammikuuta kun elellään.

Kävin testaamassa suihkun, vein sitten isän pyykit respaan pestäväksi. Surffasin aulan netissä tärkeimmät jutut alta pois, ja lähdimme bussilla Palenquen keskustaan. Pimeä tuli heti kuuden jälkeen. Kiertelimme ympäriinsä. Kaupunki oli pieni, sellainen kahden kadun kaupunki kuten vaikkapa Pieksämäki. Kävimme aperitiiveilla baarissa, ja söimme sitten pahimmat ruoat toistaiseksi tällä reissulla. Ravintola oli länsimaalaistyyppinen fasiliteetiltaan, heti torin reunalla ja jossa oli vain ulkomaalaisia. Kaikki varoitusmerkit olivat siis olleet ilmassa, mutta päätimme jättää niitä noudattamatta. Jopa tequila oli pelkkää paskaa. Vessaan ei tullut vettä, vaan siellä oli ämpäri josta olisi pitänyt kaataa niin huuhteluvesi kuin pestä kätensäkin.



Palenque, Mexico.

Etsimme viinakaupan, joka melko helposti löytyikin. Pieni, mutta tehokas ja kompakti kaupunki, mä tykkäsin. Turistejakaan ei ollut meidän lisäksi, oikein meksikolainen kokemus. Silti jostain liimautui seuraani äijä, joka koitti myydä mulle sinnikkäästi kiveä. Vähän sama näköjään kuin Kiinassa; siellä tunnistaa vedättäjän siitä, että hän pyrkii juttusille ja  osaa englantia. Rehellinen henkilö ei osaa. Sanoin, että en ole kiinnostunut kivestäsi ja koitin jatkaa matkaa. Aloitti nyyhkytarinan siitä, että hän ei pääse kotikaupunkiinsa kun ei ole rahaa... No oisko kannattanut miettiä vähän etukäteen? Lähti se sitten lopulta. Muutenkin jätkällä näytti olevan tyylikkäät vaatteet ja kellot sun muut. Ei vaikuttanut normikerjäläiseltä. Paljonkohan olisi kivi maksanut, paljonkohan se olisi varastanut jos olisi rahamassin kaivanut esiin? Helvetin typerys hän ainakin oli; kyllä nyt vähän tasokkaampaan ukotukseen pitäisi pystyä - tai sitten rullaisi vaan törkeästi aseen kanssa taskut tyhjiksi. En usko että edes amerikkalainen menisi moiseen kivi-enpääsekotiin-vedätykseen.

Muutenkin vedättäjiä riittää, joten tarkkana pitää olla. Edellisenä iltana Campechessa isä yritti vaihtaa 100 U$D pesoiksi. Hän antoi rahat vaihtajalle, joka otti ne vastaan. Sen jälkeen vaihtaja keksi kysyä jostain syystä passia, jota ei tietysti ollut mukana. Tämän jälkeen virkailija sanoo, ettei voikaan vaihtaa rahaa, ja palauttaa rahat luukun alta, mutta kas, siitä puuttuukin 50 U$D seteli. Ukko onneksi huomasi, tainnut käydä aiemminkin sama vedätys. Sitten kun asiasta huomautti, niin myyjä vaan totesi "sorry" ja laittoi 50 setelin luukun alta takaisin. Että tämmöstä. Ja ihan pankissa, jonka seinillä oli etsintäkuulutuksia pankkirosmoista, joiden naama oli tallentunut valvontakameroihin. Kamerat eivät varmaan kuvaa kuitenkaan itse henkilökuntaa?

Otettiin taksi - ja täälläkin kannatti sopia taksin hinta etukäteen, koska mittareita ei luonnollisestikaan ollut. Äijä pyysi 50 pesoa - normaali hinta paikalliselle olisi 30 pesoa, mutta 50 on ihan ok vedätys (turistikusetuksella ja ahneudella on mielestäni selkeä ero, enkä hyväksy lainkaan jälkimmäistä) - eikä se sitä paitsi ollut kuin ehkä 3,5€? Suomessa pelkkä taksin sisään istuminenkin maksaa varmaan kolminkertaisen summan. Hotellilla kävin vielä kaljalla, surffailin netissä, kuuntelin lintujen mekastusta. Sen jälkeen huoneeseen, malariahyttysten syötäväksi.