761# Työmatkalle Tanskaan, 2

9.10.-14.10.2022, Copenhagen, Denmark

Uusi viikko ja uudet kujeet. Olin saanut viettää viikon kotikonttorilla, kunnes oli aika palata taas juuttien maille. Tälle viikolle olin suunnitellut teemaksi "Ala pärjäämään". Tiesin tulevan työviikon olevan erilaisempi kuin ensimmäisen mutta sen tarkempaa etukäteiskuvaa minulla ei ollut. En ollut huolissani. Päinvastoin, mulla oli ollut pieni preppis aiheesta, ja sen lisäksi saisin aisaparikseni kollegan Hollannista. Koska se maanantain klo 03 herätys oli niin brutaali, olin päättänyt lähteä reissuun jo sunnuntaina vaikka siinä menisikin viikonloppu pilalle.

Sunnuntain matka ei tuottanut ihmetyksiä. Taksilla kentälle ajoissa, kamat sisään ja check in hoitui helposti ja sitten loppuaika olikin odottelua ja sairaiden ihmisten välttelyä. Kone lähti ajoissa ja lento meni ongelmitta, join ilmaiseksi tarjotun vesimukin. Köpiksessä piti odottaa matkalaukkua ikuisuus, tuntui siltä, että kaikkien muiden pakaasit tulivat ensiksi. Sitten juna-asemalle; jostain syystä DSB-appini ei suostunut millään yhteystyöhön, mutta buutattuani puhelimen lähti appikin toimimaan. Junakin oli myöhässä 10 minuuttia, joten en siinä menettänyt mitään. 

Hiljainen sunnuntai-iltapäivän lentokenttä.

Koneeseen pääsyä odotellessa.

Silta yli synkän virran (Juutinrauman).

Kohta Kastrupilla.

Mulla oli eri hotelli kuin viimeksi, tällä kertaa Scandic Palace, joka oli Rådhuspladsenilla, lähellä Strøgetin alkupäätä. Osasin sinne ilman karttaa. Check in sujui jouhevasti. Olin vähän pettynyt saadessani huoneen sisäpihanäkymällä, muutenhan se oli suht iso ja siisti huone. Myöhemmin bugeja kyllä löytyi; suihkukaappi vuoti niin, että koko kylppäri lainehti. Aluksi kuivasin lattiaa pyyhkeellä, mutta mitä pisemmälle viikko eteni, sen vähemmän minua kiinnosti jos huoneen kokolattiamatto alkaisi homehtumaan. Korjatkoon itse nurkkansa. Toinen asia oli televisio; sieltä näkyi vain pari kanavaa, josta toiselta tuli joka ilta pyörätuolirugbyä ja toiselta kummallista ohjelmaa peruukeista tai jossa kuvattiin nukkuvia ihmisiä yli 8 tunnin ajan. Kolmanneksi jokin kirkonkello soi vartin välein, välillä sävelmä kesti toista minuuttia. Neljänneksi, aamiaiseksi oli täällä kippokeppoja. Toisessa Scandicissa oli aamiainen ihan hyvä, täällä ei. En tajua näitä kippokeppoja; työmaaruokalassa oli niitä aina. CE sanoi, että ne tulivat "muotiin" korona-aikana, mutta eivät poistuneet.

Tuplasänky huoneessa.

Näkymä ikkunasta ei ollut hääppönen.

Suihkukaappi oli 1/5. Täysin ruisku.

Televisio-ohjelmat oli myös 1/5.

Maanantaina olin aamulla vielä toiveikas mennessäni junalla konttorille. Tervehdin ihmisiä, joita olikin yhtäkkiä toistakymmentä. Se oli ensimmäinen järkytys. Yritin painaa nimet ja naamat mieleen mahdollisimman nopeasti. Kaikki juoksivat kuin päättömät kanat, enkä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Hollantilainen kollegani JN tuli sitten aamupäivästä, mutta tuntui olevan välittömästi kuin kala vedessä. Sekasortoinen ja kaaosmainen työpäivä, jossa mikään ei toiminut eikä mikään edennyt niinkuin piti. Työpäivä kesti puoli kahdeksaan asti illalla, vain kippokeppolounas keskeytti työrupeaman. Ja sitten ne ihmiset; pääosa heistä oli jenkkejä, ja aika nopeasti huomasin, etten tykännyt näistä juurikaan ja samaa he ajattelivat varmasti minusta. Kun viimein suostuivat lähtemään töistä, niin halusivat mennä taksilla. Meitä oli 12, joten piti sitten buukata 3 taksia, joiden tuleminen tänne syrjäkylille kesti 45 minuuttia. Sen jälkeen edessä oli vielä 30-45 minuutin ajomatka hotellille. Kun kerroin, että kymmenen minuutin kävelymatkan päässä olisi juna-asema, josta pääsisimme 20 minuutissa keskustaan niin sitä pidettiin kummallisena. Juna, miksi ihmeessä, kun voi mennä taksilla. Tämän jälkeen en ehdottanut enää mitään. Enkä tietenkään itse halunnut / voinut lähteä säkkipimeässä talsimaan juna-asemalle, miltä se olisi vaikuttanut? Jenkit olivat onneksi toisessa hotellissa, JN oli samassa hotellissa kuin minä. Hän teki check inin ja halusi jäädä hotellin ravintolaan syömään. Se sopi minulle vielä tässä vaiheessa, kun kello oli paljon enkä ollut tsekannut menua. Ravintolassa huomasin että pihvi maksoi 90€, ja sellanen on ukotus ja olisin itse lähtenyt vetämään mutta JN sanoi että mitä väliä kun kerran firma maksaa. Sanoin menettäväni päivärahani enkä periaatteessa halua kusetuspaikkaan, mutta jäimme silti sinne. Pihvi oli pahaa ja mua oksetti se koko seuraavan yön. Ja olin vähän huolissani mitä pomo sanoisi saadeessaan tälläiset laskut maksettavaksi.

Maanantaiaamun tunnelmaa junaa odotellessa.

Haluaisitko asua tällä tietynlaisella kadulla?

90 euron pihvi raakana. 1/5.

En saanut nukuttua paitsi pahan ruuan takia myös siksikään kun olin huolissani mitä seuraava päivä toisi tullessaan. Onneksi se oli vähän iisimpi. Sanoin JN:lle jo aamulla, että tänään lähdetään klo 16, viimeistään klo 16.30. Päivä meni paremmin kuin edellinen, mutta kun kello tuli puoli viisi niin JN aloitti ilman mitään varotusta jonkun oman palaverinsa, joka tuntui kestävän ikuisuuden. Pääsimme vasta lähempänä kuutta hotellille; jenkit haluaisivat mennä ulos, ja sanoin etten ole kovinkaan kiinnostunut kun väsynyt yms, mutta oli JN:n mielestä oli pakko mennä. Vastahakoisesti sitten hengailin illan näiden kanssa.

Torikippola tiistai-illalla. Hyvät ankkapatongit sai täältä!

Keskiviikko oli jälleen paha päivä töissä, en pärjännyt ollenkaan. Kaikki ihmiset, tavat, duunit yms tuntuivat niin vierailta. Pahinta oli sellainen kaksinaamaisuus; ymmärsin jossain vaiheessa, että nämä osasivat puhua paskaa vakuuttavasti. Toisinaan tuntui, että he keksivät välillä itse ongelmia ja sen jälkeen niihin ratkaisuja ja tehdessään sitten asiasta numeron. Voin fyysisesti huonosti. Illalla syömään JN:n kanssa valitsemaani paikkaan Hereford Villageen (olin käynyt täällä Pp:n kanssa edellisellä kerralla); JN myönsi, että meitä kusetettiin maanantaina hotellin ravintolassa. Nyt saimme hyvät safkat. Kävin ruuan jälkeen tekemässä pienen kävelyn, joskin ilta oli jo pimentynyt ja kaupat menivät täällä jostain syystä kiinni klo 18 tai 19, ja kaikki paikat olivat jo suljettu ja väki vähentynyt, joten palasin äkkiä hotellille.

Herefordin hamppis, njamskista.

Kauniita taloja Köpiksessä.

Kongens Nytorv.

Lisää kivoja taloja.

Uusia taloja Christianian puolella.

Skuelspilhuset (teatteri).

Torstai oli yhtä kamalaa kuin keskiviikkokin. Laskin minuutteja päivän mahdolliseen päättymisajankohtaan. Jenkkejä oli alkanut palailemaan kotipuoleen, joten siinä mielessä pidot hieman paranivat. Illalla sanoin JN:lle meneväni itse jonnekin syömään, se varmaan suututti hänet mutta tarvitsin todellakin omaa aikaa. Muutenkin jouduin päivän aikana sanomaan hänelle kerran, että hän on väärässä, ja näin hänen suuttuvan. Varsinkin kun vieraanamme oli vielä hyvin nätti likka, joka seuraavana päivänäkin halusi mieluummin jutella minulle kuin hänelle *khym* (tämä keissi oli viikon toinen onnistumisestani). Olin aiemmin vaan hymistellyt kun JN oli kertonut puuta heinää Suomen historiasta yms, mutta johonkin se raja on vedettävä.

Uusi aamu taas Rådhuspladsenilla.

Tuli taas sorruttua sipseihin.

Aina Nyhavniin kun en keksi minne muuallekaan mennä.

Perjantain vedin sisulla; hotellissa viimeinen yhteinen aamiainen JN:n kanssa. Check out ja kamat kantoon. Mieltä lämmitti tieto siitä, että työpäiväni olisi vain 6 tuntia, sitten voisin vedota kotiinlähtöön. Fiilikset alkoi olla iltapäivästä katossa ja kun sitten oli lopulta aika sanoa jäähyväiset tiimille, niin aloin kuulla arvioita siitä, että mahdollisesti projektia pitää vielä jatkaa. Ei hemmetti, en varmasti tule tähän läpeen enää koskaan ja ei minua tänne kyllä haluttaisikaan. Tämä täytyy kyllä ottaa puheeksi pomon kanssa, jahka ensin mietin mitä sanoisin hänelle. 

Viimeinen aamiainen ja munakaskippo.

Maisemia duunipaikan ikkunasta.

Duunikaverille jättämäni viesti jota hän ei edes huomannut.

Paluumatka kentälle taksilla. Matkalaukkutägiautomaatti oli rikki, joten piti venata luukulle. Check in meni nopeasti. Mulla ei ollut pussia nesteille, vaan hyvin nuo näyttivät menevän ilmankin. Tax free -myymälän viinanmaistajaiset kiersin läpi, sen jälkeen kävin vetämässä jättituopin Tuborgia naamariin. Kone oli taas pikkasen myöhässä; mulla oli ikkunapaikka, mutta vieressäni oli finnemutsi lapsensa kanssa, ja kysyin haluaisiko lapsi päästä ikkunapaikalle, halusihan hän. Oli vasta toinen lento hänellä, mikä mopo :) Hesan päässä matkalaukku tuli nopeasti, sitten taksilla kotiin. Hengenlähtö oli siinäkin lähellä kun joku veti Itäväylää vastapalloon, mutta onneksi taksikuski oli hereillä.

* * * *

Arvio: Eka viikko meni ok, mutta tokasta annan 1/5. Ihan hirveätä. En ikinä halua enää työkeikalle ulkomaille, jos se on tällaista. Sitä masennuksen tunnetta mitä se työ ja ne ihmiset aiheuttivat minussa on hyvin vaikea kuvata. Opin sen, etten pärjää ulkomailla. Inhoan talvea ja ajattelin muuttavani vanhoilla päivilläni Espanjaan tms mutta nyt on kai sitten alettava opettelemaan sietämään lunta, räntää, jäätä ja pakkasta ja pimeää, sillä Finnelandia on maailman vähiten kauhein paikka <3.

760# Työmatkalle Tanskaan

 26.9.2022, Monday, +12, shower, Copenhagen, Denmark

En ole koskaan ollut duunimatkalla ulkomailla ja kun sellaiseen kysyttiin vapaaehtoista niin suostuin oitis. Ajattelin sen tekevän minulle henkisesti hyvää, mutta toisaalta jos asiat menisivät vihkoon, se romuttaisi lopullisesti itseluottamukseni viimeisetkin rippeet. Alun pitäen minun piti lähteä kesäkuussa, mutta tietynlaisten ongelmien vuoksi keissi siirtyi syys-lokakuulle. Homma vaikutti paperilla helpohkolta, olisin jonkunlainen migraatio-integraatiokonsultti. Kesän kuluessa suunnitelmat muuttuivat koko ajan ja sama jatkui projektin edetessä. Tämän lisäksi hommasta tuli niin isotöinen, että sen tekemisiin menisi luultavammin viikkoja, joten tähän piti sotkea muitakin tiimiläisiä. Kohteena oli pieni ja mitäänsanomaton paikkakunta Kööpenhaminan lähellä.

En oikein tiennyt mitä odottaa, vaikka työkaveri olikin varoitellut, että työmäärä tulee olemaan älytön, yksinäisyyden tunne on kamalaa. Kukaan ei puhu sinulle mitään, ja saat selvitä kaikesta yksin. Sellainen tietysti huolestutti ja hermostutti, mutta ajattelin lähteä matkaan avoimin mielin ja katsoa mitä tapahtuu. Aloitusviikolla ei olisi muita "ulkomaalaisia" kuin minä, olin saanut kunnian aloittaa prokkiksen. Ensimmäisen viikon teemaksi suunnittelin olla ystävällinen kaikille aina siivoojista pomoihin ja toisekseen tehdä parhaani. Enempään en pystyisi. 

Lennot olin ottanut työpaikan portaalin kautta Finnairille edellisellä viikolla, majoitus samoiten Scandic Copenhagenista. Köpiksessä oli Scandiceja enemmänkin, mutta Palace oli jo buukattu loppuun, joten minulle jäi tämä "kakkoshotelli".   

Nukuin ihmeen hyvin, menin nukkumaan edellisenä iltana klo 22.30, heräsin neljän maissa. Aamiainen naamariin, varttia vaille viisi tilasin taksin. Oli säkkipimeää. Kuski haisi kummalliselle, mutta oli siististi pukeutunut. En oikein muista matkasta paljoakaan. Lentoasemalla säpinää, olin vartin yli viisi perillä. Printtasin automaatista boarding passin ja matkalaukkutägin, liimasin sen laukkuuni ja vein baggage droppiin. Ei tarvinnut enää skannailla mitään, vaan riitti kun nosti matkalaukun hihnalle. Turvatarkastuksessa ei ollut juuri jonoa. Reppuni otettiin kuitenkin sivuun, kun sivutaskuun oli jäänyt sellainen scramblen tapainen kirjainpeli, mikä ilmeisesti vaati tarkempaa tutkintaa.

Kentän puolella kävelin edes takaisin aikani, aina päätyyn saakka kun en ollut koskaan siellä käynyt, eikä siellä mitään ihmeitä ollutkaan. Kävin hakemassa kahvin ja kaupasta veden. Lentokone lähti onneksi ajallaan, klo 7.25. Mulla oli paikka rivillä 18F. Lentokone tuli täyteen. Viereeni tuli maailman lihavin mies -kisoihin suuntaava osanottaja. Yskijöitä oli ympärillä kaikkialla. Maskipakkoa ei enää ollut. En tilannut mitään, kahvistakin olisi pitänyt maksaa. Vain mustikkamehu tai vesilasinmukin olisi saanut ilmaiseksi, mutta päätin skipata tämänkin ettei vessahätä kasvaisi suureksi. Yritin torkkua matkan siinä kuitenkaan liiemmälti onnistumatta, mutta matka meni nopeasti, lento taisi kestää alle puolitoista tuntia ja laskeutui vähän etuajassa.

Lentoaseman päässä - ja revontulet katossa.

Köpiksen kentällä kävin viimein vessassa, sitten hakemaan matkalaukut, jotka nekin tulivat muutaman minuutin odotuksen jälkeen. Sitten painelin ulos, löysin taksiaseman nopeasti ja otin pirssin n. 30 kilometrin päähän konttorille. Oli maanantaiaamun ruuhka, joten matka meni matelemalla. Se ei haitannut sillä olin ilmoittanut isännälle tulevani kymmeneltä, nyt oli tunnin etuajassa.

Perille päästyäni rakennus näytti täsmälleen kuin google streetview'n kuvissa. Respantäti kirjasi minut sisään, kertoi ilmoittavansa hostille, antoi minulle kulkulätkän. Vein matkalaukun respan viereiseen huoneeseen ja istuin hetkiseksi odottamaan. Partainen ja roteva kaveri tuli minut hakemaan joka oli isäntäni CE. Hänellä oli plunssa eikä siksi suostunut edes sanomaan käsipäivää. Sellainen minua vähän huolestutti, vaikka sanoi moneen kertaan että jos muita ärsyttää hänen tautinsa niin sanokoot, niin hän lähtee himaan. Mutta kuka sellaista kehtaa sanoa?

Pikainen esittely tiimille, koitin laittaa nimet ja naamat muistiin. Paikkojen esittely. Kahvin juonti, koneen laittaminen tulille. Siitä se sitten lähti. Sen jälkeen katseltiin vähän perustoimia ja käsiteltiin ongelmia mitä oli tullut eteen. Minua alkoi hieman jo ahdistamaan; mitä tahansa ehdotinkin, kaikkea oli jo kokeiltu, eikä minulla ollut aseita yhtään sen enempää. Jos he luulivat, että finnepoika tulee paikalle ja korjaa asiat niin pieleen meni. Mikä sai sitten taas minut epäilemään, että mitä ihmettä teen täällä tanskalaisessa toimistossa näiden kummallista kieltä hölöttävien ihmisten keskellä? Siinä vaiheessa vasta havahduin koko tilanteen järjettömyyteen ja minun teki mieli vaan häipyä.

Sateinen maisema konttorin ikkunasta.

Koko hemmetin päivä tuntui kestävän sata vuotta. Pienessä neukkarissa oli turkasen kuuma, vaikka avattiin ikkunat, ja yksi ukko köhisi ja puhisi siihen malliin, että oltaisiin varmaan kaikki kipeänä parin päivän päästä. Olin tuonut porukalle vähän tuliaiseksi Dumleja, jos sillä saisi jonkun voitettua puolelleen. Siinä puoli yhden maissa mentiin syömään; ruokana oli omituisia kippoja joissa oli eri safkaa. Joku kaljupäinen äijä niitä siinä esitteli; ymmärsin vain sanan herring, jota en ottanut, ja sanan snaps, jota ilmeisesti ei ollut tarjolla. Sieniä ei kuitenkaan ollut joten sain sapuskan imailtua naamariin sen tarkemmin tietämättä mitä se oli. Pöytäseurueeseen oli liittynyt koko joukko tuntemattomia tyyppejä, ja keskustelukieli oli tanska, joten mulla ei ollut siihen kovinkaan paljon sanottavaa. Kiusallisuudesta 5/5, ruuasta 2/5.

Hengailin konttorilla vielä pari tuntia. Mitään ihmeitä siinä ei ollut oikein tehtävänä. Aikainen herätys sai minut niin väsyneeksi, että vähän ennen kolmea ilmoitin lähteväni menemään. Isäntä kertoi olevansa sen verran kipeä, että hänen olisi varmaan viisainta jäädä seuraavana päivänä kotiin.

Respantäti tilasi minulle taksin, muistin hakea matkalaukkuni storage roomista. Taksikuski oli plunssainen, ulkomaalaistaustainen mies joka yski ja niisteli ja liikennevaloissa kaivoi paljaalla kädellä hampaitaan taustapeilistä katsoen. Vastenmielistä. Iltapäiväruuhkaa oli jo sen verran, että matka Köpikseen tuntui kestävän ikuisuuden.

Scandic hotellin sisäänkirjautuminen meni onneksi luikauksella. Sain huoneen ylimmäisestä kerroksesta (17.kerros), ja näkymät olivat ihan ok. Olin ottanut ammeen suihkun sijaan (vaikka suihku sielläkin oli), kun päätin testata ammeen ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen, jos se näyttäisi vähänkin siistiltä. Huone oli ihan jees.

Tämä tönö toimi hotellinani.

Respassakin oli pien Pieni Merenneito.

Huone ylimmästä kerroksesta.

Huone.

Tässä oli mukava iltaisin maleksia.

Maisema.

Vähän aikaa lepäsin vuoteessa, heräsin omaan kuorsaukseeni. Viideltä menin ulos, ensiksi kävelin juna-asemalle jotta osaisin arvioida kauanko siihen kestäisi, jos seuraavana päivänä ottaisi junan konttoripitäjään. Oikean junan löytäminen olikin sitten vaikeampaa, koska konttorille näyttäisi menevän C- ja H- junia, mutta jotkut C- ja H-junat ilmeisesti eivät menisi sinne? Päätin murehtia sitä seuraavana aamuna ja hankkia nyt jotain iltapalaa.

Kävelin Strögetille, jonka muistin entuudestaan. Löysin jonkun shwarma-paikan, en tiedä miten se erosi kebab-paikasta. Asiakkaana oli 90% mamuja, ja monilla tuntui olevan kuolonplunssa. Ostin jonkun setin, mihin kuului kokis, ranut ja joku shwarma. Shwarma oli kyllä pahaa, en tiedä miksi se oli kylmää ja salaatti + majo oli pahaa, ja olin melko varma että siitä poikii jonkunlainen mahatauti. Hintaa en muista mutta yli kympin se euroissa maksoi.

Ruuan jälkeen ulkona oli alkanut satamaan, ja tuulen kera sää oli oikein inhottava. Koko päivän oli sadellut vähän väliä ja taivas synkempi kuin Suomessa, ja ilmeisesti samaa säätä oli luvattu koko viikoksi. Ei siinä sitten oikein tehnyt mieli kävellä sen enempää, joten painelin takaisin hotellille. Matkalla mietin josko olisi käynyt kaupassa ostamassa jotain, mutta mitään ei oikein tehnyt mieli joten palasin hotellille tyhjin käsin. Valtava lauma aasialaisia turisteja oli tullut pahaksi onneksi hotelliin ja olivat jonottelemassa hisseille, mutta törkeästi etuilemalla änkesin yhteen hisseistä.  Huoneessa join kupillisen teetä ja koitin surffata netissä, mutta verkko oli tosi huono. Laskin itselleni kylpyveden, ei ollut oikein hajua kuinka kuuma sellaisen kuuluisi olla mutta lämpötila oli juuri sopiva. Korkki ei ollut kuitenkaan tiivis joten vesi valui koko ajan ja muutenkin amme oli liian pieni. Arvosana tälle 2/5, mutta kyllähän se vähän rentoutti.

Telkkarista ei tullut hevon sheissea joten ajattelin mennä aikaisin nukkumaan.

27.9.2022, Tuesday, +12, wet, Copenhagen, Denmark

Olin nukkunut 2,5 tuntia kun heräsin rapinaan. Ajattelin, että onko mulla hiiri täällä huoneessa, ihan sellainen rapina kuuluu kuin hiirestä nyt lähtee. Mutta sitten ymmärsin sen tulevan jostain ylempää. Avasin silmät, ja vaikka oli säkkipimeää, näin jonkun lentävän huoneessani hullun lailla. Olen nähnyt paljon lepakoita ja ymmärsin heti sellaisen olevan päässyt sisätiloihin. Kauhuissani juoksin vessaan pakoon, jossa varmistelin etten ole nähnyt unta tai, että tämä ei ole unta tai unihalvaus. Laitoin sitten valot päälle huoneessa, ja näin lepakon ryömivän valoa pakoon ikkunaverhon ja ikkunan väliin. Laitoin toisen kortin sähkölukijaan jotteivät valot menisi pois päältä, puin päälleni ja menin respaan. Ensimmäinen respan setä ei tiennyt mitä tehdä mutta hälytti jonkun toisen ukon paikalle. Hänen kanssaan menimme sitten huoneeseeni pyyhkeiden kanssa. Hän jäi mukamas vartioimaan ovensuuhun ettei lepakko pääse huoneesta käytävälle, mutta taisi olla ukkeli peloissaan. Lepakkoa ei näkynyt; pakkasi kamat ja menimme sitten respan sedän kanssa uuteen huoneeseen kerrosta alemmas. Äijä kyseli, pitäisikö mut viedä lääkäriin jos lepakko on purrut minua tai kussut päälleni nukkuessani, mutta kieltäydyin. Silti mulla kesti vielä yli kaksi tuntia ennen kuin olin rauhottunut niin että sain uudelleen unen päästä kiinni.

Herätys 6.30. Pikasuihku (ei ollut enää ammetta), ja sitten aamiaiselle. Se oli sellainen noutobuffa-aamiainen kuin Scandic hotelleissa yleensä on. Kello oli seitsemän, paikka oli semitäynnä. Varttia vaille kahdeksan lähdin juna-asemalle, ostin DSB-appin kautta lipun etukäteen jo hotellilla kun tähtäsin 8.08 junaan. Olin aika eksyksissä asemalla, mutta kuin ihmeen kaupalla löysin sitten oikean C-junan laiturilta 11. Ilmeisesti myös H-juna menisi kohteeseen, mutta se pysähtyi jokaisella asemalla ja matka kestäisi kauemmin. Matka oli loppujen lopuksi aika selkeä. Kohdeasemalta lähdin kerrankin vahingossa oikeaan suuntaan, ja kartta-appsin avulla oli helppo suunnistaa konttorille. Sinne oli ehkä kilometrin matka. Vettä satoi tänäkin aamuna joten sateenvarjolle oli käyttöä.

Juna duuniin.

Duunimatka läpi tanskalaisen lähiön.

Sain avaimen neukkariin, en ollut ihan varma että täytyisikö minun se palauttaa välipäiviksi, mutta en palauttanut. Näin MR:n joka oli tänään työparinina CE:n ollessa saikulla ja BF:n tehdessä muita hommia.

Koko päivä menikin sitten töitä tehdessä uskomattomalla tahdilla. Sen kummempia taukoja ei pidetty pikaista lounastaukoa lukuunottamatta. Sekin oli vähän erikoinen; samanlaiset kipporuuat kuin edellisenäkin päivänä, sain sen syötyä mutta en tiedä miten pystyn syömään sitä vielä kolme seuraavaa päivää. MR imuroi ruuan pikavauhtia naamariin ja sanoi lähtevänsä hierontaan, joten jäin yksin tuntemattomien ihmisten kanssa samaan pöytään, ja kaikki puhuivat ympärilläni tanskaa. Kyllä mäkin sitten lähdin melko nopeasti pakoon.

Loppupäivä sujui kiireellisyyden merkeissä, mietin kyllä että virheiden määrä varmaan moninkertaistuu mutta MR:n mielestä tarkoitus on saada duunit tehdyksi. Iltapäivästä alkoi kyllä väsyttämään kovasti ja puoli viiden maissa rohkenin kysyä, että moneltakohan sitä kehtaisi lähteä kotiin ja onneksi hän ehdotti hetiä.

Paluumatka sujui vähän nihkeämmin kuin menomatka. Ilahduin kun ehdin minuutilleen junaan, mutta asemalta juna ei sitten lähtenytkään mihinkään. Pari tanskankielistä kuulutusta tuli, ymmärsin vain sanan "ambulans", sen jälkeen ihmiset lähtivät junasta ulos ja siirtyivät odottelemaan viereiselle laiturille. Peesasin mukana, ja pääsin H-junalla Köpikseen, mutta matka kesti todella kauan. Oli tietysti vielä ruuhkajuna joten piti seisoskellä. Lisäksi tanskalaiset todella diggaavat fillaroinnista, ja niitä oli ängetty junaan kymmenittäin. Myöhemmin kyllä opin välttelemään pyörävaunua jo heti asemalla.

Aseman 7-elevenistä ostin erilaisia focaccioita ja painelin rankkasateen alta pois parahiksi hotelliin. Söin safkat naamariin, olivat aika hyviä joskin rasvaisia ja epäterveellisiä, mutta todella halpoja. Vähän aikaa lepäsin, lähdin sitten vielä käymään kaupassa ostamassa jotain pientä. Ilta sujui surffaten ja televisiota katsellen; mielenkiintoinen tsernobyl-dokkarikin tuli.

Sää jatkui sateisena.

28.9.2022, Wednesday, +13, Mostly cloudy, Copenhagen, Denmark

Hieman katkonaisesti nukuin, mutta nukuin kuitenkin riittävästi ja ihan jees, varsinkin edellisiin öihin verrattuna. Ei ollut lepakoita, eikä muitakaan eläimiä. Bedlinensit ovat aika mukavat, niissä olisi aamulla viihtynyt ehkä vähän pidempäänkin. Ylös nousin puoli seitsemältä, otin suihkun, menin aamiaiselle ja lähdin taas 8.08 junalla konttorille. Jonkunlainen ymmärrys valtasi mieleni rautatieasemalle, sillä ymmärsin viimeinkin logiikan mitkä lähteviä junia piti oikein tulkita.

Hiukan kesti oppia lukemaan aikataulua.

CE oli edelleen saikulla, tein koko päivän hommia MR:n kanssa. Edellisen päivän onnistumiset olivat poispyyhittyjä, ja uusia ongelmia oli tullut tilalle, ja nekin mitkä toimivat edellisenä päivänä eivät toimineet enää tänään. Se oli tietysti harmillista. Pomon kanssa oli palaveri, hän käski myös ottaa muutaman asian esille, mikä oli kiusallista. Lounaaksi oli taas niitä samoja kippoja, mutta osa niistä oli tällä kertaa aika maukkaita.  "Himaan" lähdin 16.20, en tiedä teinkö tylysti kun vaan häivyin paikalta ilmoittamatta muille tekeväni niin. Tällä kertaa junakin toimi joskin vähän arveluttavaa sakkia oli liikenteessä. Olin varma että he alkaisivat kiusaamaan minua, mutta eivät onneksi.

Työmaaruokalan viikon paras safka.

Ei satanut (vaikka ei paljoa puuttunut) joten sain pakotettua itseni kävelylle Strøgetille ja Nyhavniin asti, mutta oli jotenkin kovin väkinäistä. Kävin ostamassa tuliaisia ja pari postikorttia turistiliikkeestä, se oli ryöstöhintainen. Ostin hodarin sellaisesta hodarikojusta (pølsevogne), maksoi 35 rahaa ja oli hirmuhyvää, joskaan siinä nyt ei ollut ihmeitä syömistä. Siksi piti vielä paluumatkalla poiketa Netto-kauppaan hakemaan salaattia ja leipää. Hotellilla huomasin mutsin soittaneen, joten soitin takaisin. Kävin suihkussa, ja sen jälkeen iskikin niin armoton väsymys etten meinannut jaksaa tehdä enää mitään koko loppuiltana.

Strøget-kävelykatu.

Köpis.

Nyhavn.

Inderhavnsbroen Christianshavniin.

Kongens Nytorv.

29.9.2022, Thursday, +13, overcast, Copenhagen

Olin kellottanut unimittariini ekaa kertaa täydet unipalkit 20/20. Ja kieltämättä, hyvin olin nukkunutkin. Herätessä oli tosin pitkään tunne, että kurkku on tulossa kipeäksi. Kenties CE:n sairastama tauti oli tarttunut minuunkin ja puhjennut nyt itämisajan jälkeen.

Aamiaista kyllästytti syödä, mutta meni alas kuin huomaamatta. En saanut vakkaripöytääni, mutta oikeastaan sain vielä paremman pöydän kuin aiemmin, josta näkyi paitsi ikkunasta ulos myös ravintolasali. Duuniin lähdin klo 8.08 junalla, asemalla muistin laittaa edellisiltana kirjoittamani postikortit matkaan. Juna oli minuutin myöhässä, mutta se sallittakoon. Taivaalla oli ollut lähtiessä vähän niin kuin aamuruskon sävyjä, mutta junamatkan aikana sää muuttui tutuksi ja turvalliseksi sadekeliksi.

Melkein aamurusko.

Aamiainen kyllästytti mitä pidemmälle viikko eteni.

Lähiöön oli kasvanut puu keskelle katua.

Duunissa hommat olivat taas muuttuneet; asiat joiden kanssa oli painittu pari viimeistä päivää meni romukoppaan ja sai tavallaan aloittaa alusta. Tätä varten piti sitten luoda atk-paketteja joihin menikin koko aamupäivä. Mulla ei ollut ihmeitä siinä tehtävänä. Muut pyysivät kyllä minut avokonttoriinsa "hengailemaan", mutta olen juro suomalainen + mulle ei ollut tilassa edes tuolia missä istua ja kaiken lisäksi jätkät puhuivat keskenään tanskaa, niin en ihan ymmärtänyt mitä mun olisi kuulunut tehdä siellä. Lisäksi BF ja MR ja JKR ilmoittivat tulleensa kipeäksi, saaneensa saman taudin kuin CE:llä ja he yskiskelivät ympäriinsä holtittomasti, niin päätin lähteä äkkiä pois omaan neukkariini.

Ruokailusta ja kippo-kepoista selvittyäni (ruoka oli jälleen pahahkoa yhden välipäivän jälkeen) sain työkalut valmiiksi, joten koitin käyttää iltapäivän mahdollisimman tehokkaasti. Paljon työtä, joka vaati keskittymistä aivan liikaa. CE oli ihan hyvällä tuulella, BF ja MR ilmoittivat lähtevänsä saikulle. En tiedä miten se vaikuttaisi mihinkin.

"Kotiin" lähdin puoli viideltä, inhottavasti jäi asiat kesken. Mietin, miten ihmeessä saan seuraavana päivänä tehtyä edes sen verran juttuja valmiiksi että kehtaan lähteä takaisin Suomeen. C-juna oli tietysti mennyt nokan edestä, joten otin sitten H-junan köpikseen, voi jessus se matka kesti pitkään. Pilvipeite oli alkanut rakoilemaan, joten pakotin itseni jälleen kävelylle. Kävin tsekkaamassa Cabinn city-hotellin, jossa olin ollut pari kertaa aiemmin. Se oli vielä olemassa. Mietin, olisiko pitänyt mennä oikein ravintolaan syömään, mutta päätin sitten tyytyä taas hodariin (oli punaisella nakilla, ja erittäin maukas, 5/5) Netosta hain salaatin ja kanawrapit. Ilta sujui normaalisti; aamulla lähtisin duuniin ja sieltä suoraan lentokentälle, joten aamulla pitäisi tehdä hotellilla check out. Tarkoitti siis sitä, että kamatkin piti jaksaa pakata kasaan.

Vanha tuttu Cabinn City-hotelli.

Kanava.

Husband day care centre.

Hodarit olivat hyviä.

Illan hotellimaisemat.

30.9.2022, Friday, +13, shower, Copenhagen, Denmark

Nukuin vähän huonommin kuin edellisinä öinä, valvoskelin 1-2 tuntia aamuyöstä. Laitoin sitten viimeisetkin kamat kasaan, kävin syömässä aamiaisen, joka kyllästytti enemmän kuin laki sallii. Vähän ennen kahdeksaa kävin tekemässä check outin. Samalla kyselin lepakosta, miten sen kävin. Vähän järkytyin kuin kuulin että huone oli sinetöity ja odottavat sitten ennen kuin menevät katsomaan onko lepakosta aika loppunut. Taksiakaan respa ei suostunut tilaamaan, vaan käski ottaa taksin kadulta, onneksi niitä oli siinä hotellin kulmilla.

Ajelu sujui suht nopeasti aamuruuhkasta huolimatta, mutta matkalla oli pahat tietyöt. Duunissa kumminkin ajallaan. Tänään päätin tehdä töitä niin paljon kuin ikinä ehtisin, mun piti lähteä Hesaan viiden koneella joten työpäivä oli myöskin vajavainen. Toivotin CE:lle huomenet, ja sitten aloin painamaan työtä. Syömässä kävin pika-pikaa lähempänä yhtä, ja sain sitten aika hyvin hommat tehtyä, mutta tuli melko kiirus. Sanoin pikaiset heipat CE:lle (kaikki muut olivatkin tänään saikulla) ja pyysin sitten respaa tilaamaan minulle taksin. Matka kentälle oli aika pitkä, vaikka tällä kertaa ruuhkaakaan ei ollut.

Kentällä printtasin matkalaukkutägin ja aloin etsimään baggage droppia mutta en löytänyt. Kysyin virkailijalta mutta sanoi, ettei täällä ole sellaista vaan täytyy odottaa että Finnairin lähtöselvitystiski avautuu. Mitä ihmeen järkeä oli sitten sellainen tägi printata itse, kun joutuu kumminkin menemään lähtöselvitykseen? Noh, onneksi se avautui melko pian ja sain ensimmäisenä vietyä kamat sisään. Turvatarkastuksessa oli vähän jonoa, siihen meni varmaan 15 minuuttia. Kentän puolella suuntasin kaljalle, hörppäsin vielä toisenkin tuopin, mikä tietysti aiheutti melkoisen vessahädän koneen nousuksi. Kone oli vielä myöhässä ehkä 20 min. Muuten oli ok, kone ei tullut täyteen ja keskipaikkakin jäi tyhjäksi (mulla oli käytäväpaikka).

Lentokentällä matkalla kotio.

Palkitsin itseni olusella.

Lento kesti vähän alle puolitoista tuntia. Matkalaukkuja piti odotella. Vähän jo huolestuin kun ruudulle pamahti "Last bags" ja hetken päästä hihnan liike sammui kokonaan. Siinä oli vielä tusinan verran ihmisiä odottelemassa. Hihna käynnistyi kuitenkin uudelleen ja sieltä tuli kuin tulikin seuraavaksi minun matkalaukku. Sitten taksiin ja kotiin. Oli kyllä hyvät fiilikset 5/5 päästä kotiin, harvoin on kotiinpaluu tuntunut näin mukavalle.

* * * *

Arvio: Työmatka ulkomailla. En uskonut koskaan sellaista tapahtuvan työnkuvani vuoksi, mutta tokihan se oli ollut mulla toiveena pitkään. Vaikea arvioida business matkailua vapaa-ajan matkaan. Diggasin eniten ajatuksesta mennä sillä aamujunalla muiden tanskalaisten kanssa töihin tanskalaiseen toimistoon, se oli jotenkin niin absurdia. Duunikaverit olivat ihan jees, en tosin tiedä mitä he ajattelivat minusta. Se keppo-kippo-lounas oli vähän kauhea. Ja ensimmäisen yön lepakko! Laitoin siitä vielä hotellille viestiä, että se lepakko on pelastettava. Myöhemmin sieltä tuli vastaus, että saivat sen muka ikkunasta ajettua ulos. Tiedä sitten uskoisinko vai en. Mutta heitetään nyt arvosanaksi 4/5, enköhän minä tämä reissun lepakkokokemuksineen muista vielä pitkään.