tiistai 27. helmikuuta 2018

566# Luettua ja katsottua, 13

1. Scott Stewart - Dark skies (elokuva)

En edes muista miksi tämä oli katsottavien listalla. Traileri ei luvannut hyvää eikä tästä ollut varauksia kirjastossakaan, joten jo ennusmerkit elokuvan huonoudesta olivat olemassa. Tarina kertoi perheestä jota avaruusoliot kiusasivat. Mukaan oli koitettu saada elementtejä kauhuelokuvista sekä jonkinlaista uni-valvetilan sekamelskaa. Lisäksi pidin hieman irrelevanttina juonen kannalta perheen isän haasteista työmarkkinoilla. Jenkkimoskaa, ei jatkoon. Arvosana 2/5.

























2. George Lucas - Star wars; Episode IV, Uusi toivo (elokuva)

Mä olen aina ylpeillyt, etten ole koskaan katsonut mitään Star wars leffoja sen kummemmin kuin Harry Pottereita tai Taru sormusten herrasta tms. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta, ja jos jotakuta kiinnostaa niin sille mä en voi mitään. Mutta työkaveri sai huijattua minut lainaamaan häneltä kuuden elokuvan boksin perustelullaan, että "kuuluuhan sellainen sivistykseen". Ajattelin nyt sitten antaa pienen mahdollisuuden, jos sitä vaikka ykkösosaa koittaisi katsella.

Aika sekava oli elokuvien järjestys, koska ensimmäinen Star wars-elokuva onkin osa neljä. Päätin aloittaa elokuvan siitä; valmistusvuosi oli 1977, mutta ilmeisen hyvin oli elokuva masteroitu kun avaruusalukset yms eivät vaikuttaneet mitenkään poikkeuksellisen naurettavilta. Yllätyin kun elokuvassa seikkaili Harrison Fordkin, en tiennyt hänen olevan tässä mukana.

Vähän lapsellinenhan elokuva oli mutta parempi kuin odotin, jahka ensin totuin siihen kaikenkarvaiseen jengiin mitä elokuvassa pyöri. Vauhtia kuitenkin riitti niin, että jaksoin katsoa leffan jopa yhden illan aikana. Genre on silti minulle edelleen vieras, mutta jos 70-luvulla on tälläsestä digannut niin leffa on varmasti tehnyt vaikutuksen. 2/5.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 















3. Irvin Kershner - Star wars; Episode V, Imperiumin vastaisku (elokuva)

Pakko oli laittaa tämä kakkososa - tai siis vitososa - katseluun myös, sillä työkaverini mielestä tämä on paras elokuva Star warseista. Ja kyllä, oli huomattavasti parempi kuin Uusi toivo. Nyt olin jo tottunut elokuvan hahmoihin, joten ei tullut yllätyksenä. Epäilen muuten sen keltaisen hököttimen olevan homo, sillä on vähän sellainen hinttimäinen kävelytyyli, liikkeet ja puhetapa. Mutta miksi kukaan olisi tehnyt robotista homoa? Se on kuitenkin yksi suosikkihahmoistani.

Juoni mukaili ensimmäistä elokuvaa; imperiumi oli vahvistunut ja kiusasi taas kapinallisten puolta ja juonikäänteitä piisasi. Leffan jaksoi katsoa helposti ja sai minut jo harkitsemaan kolmososankin katsomista. Arvosana 3/5.



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 













4. Richard Marquand - Star wars; Episode VI, Jedin paluu (elokuva)

Minua tästä elokuvasta varotettiin etukäteen, että on pelkkää roskaa, mutta itse kyllä tykkäsin. Menoa riitti ja mukavasti käänteitä juonessa ja henkilöasetelmissa. 3/5.



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 













5. Antto Terras - Tauski - elämä ja teot (kirja) 

Tauski kiinnostaa kyllä ihmisenä, vaikka kaikki sitä aina dissaavat. Mutta olen varma, että väkivaltaisen juopon sisällä pamppailee hyvä sydän. Oli niin tai näin, niin elämänkertakirja oli kyllä surkea. Miten tämänlaatuista tekstiä on voitu koskaan julkaista? Yläasteikäinenkö tämän on kirjoittanut? Ja mistä periferiasta kirjailija onkaan kotoisin kun käyttää toistuvasti "myydä" verbistä muotoa "möi", joka on aivan eri sanan imperfektimuoto. Eikä nyt kauheasti vakuuta kirjailijan mukahauska "Tauski osallistui laulukilpailuun ja voitti koko paskan"-tyylikään. Mutta ilmeisesti ei ole kiinnostanut tuottajaa tai Tauskia itseäkään kyseinen tekele, joten ihmettelenpä vain pitäisikö lukijaa sitten kiinnostaa? Arvosana 2/5.

























6. George Lucas - Star wars; Episode I, Pimeä uhka (elokuva)

Vuosituhannen vaihteessa Tähtien sota koki uuden tulemisen trilogian muodossa. Elokuva perustui aikaan ennen alkuperäistä Tähtien sota-elokuvaa (osa IV). Sinänsä ihan mielenkiintoinen idea tehdä elokuvasarjan jatko-osa jonka tapahtumat tapahtuvat ennen alkuperäistä elokuvaa, mutta laadultaan ja juoneltaan täyttä roskaa, 2/5.

























7. Lars Kepler - Kaniininmetsästäjä (kirja)

En edes muista mistä olin alunperin kirjasta kuullut ja miksi olin lisännyt sen luettavien listalle, mutta ihan oli kelpo joskin runsassivuinen teos. Jännitystä riitti tasaisesti alusta loppuun ja melkoiset verenvuodatusjuhlat oli käynnissä. Teksti oli sopivan kevyttä eikä tässä tarvinnut turhia kelailla joten rentoutumiseen sopi mainiosti. En ollut kuullut edes Lars Kepleristä aiemmin; kirjailija ei ollutkaan yksittäinen henkilö vaan ruotsalainen pariskunta. Jotenkin hauska idea. Arvosanaksi 4/5.



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 













8.  George Lucas - Star wars; Episode II, Kloonien hyökkäys (elokuva)

Kakkostrilogian toinen osa. Huonoudesta oli varoiteltu, mutta kyllä tämän nyt sai vielä katsottua. Mulla on yleensä huonon elokuvan kriteerinä, jos lennetään ilman apulaitteita, ja tämä alkoi jo olemaan niillä main. Vähän semmoinen täyte-elokuvan kaltainen leffa, puuttuva palanen trilogiasta, jota ilmankin olisi voitu elää. 2/5.



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 













9. J. J. Abrams - Star wars; Episode VII, The Force awakens (elokuva)

Tämä pläjäys tuli telkkarista, joten tuli vilastua nyt kun mulla on Star wars -putki muutenkin menossa. Elokuva oli vuodelta 2015, joten melko tuore tapaus. Tekniikan ja erikoistehosteiden käytön näki vähän liiankin selvästi, takaa-ajo- ja taistelukohtaukset olivat vähän liioiteltuja makuuni, mutta toisaalta pidin kun vanhaa, alkuperäistä kaartia oli saatu mukaan (mm. Chewbacca, Han Solo). Arvosana 3/5.

























10. George Lucas - Star wars; Episode III, Sithin kosto (elokuva)

Vähän oli sellainen "miten minusta tuli minä, Darth Vader" tyyppinen elokuva, mutta ihan mielenkiintoinen vaikka loppu nyt olikin vähän masentava. Mutta yksi parhaimmista Star Warseista tämä, vaikka loppukamppailu tuntuikin kestävän taas ikuisuuden ja välillä oli muutenkin hukassa juonen kanssa. 3/5.




torstai 15. helmikuuta 2018

565# Työtä hakemassa

Viimeisen vuoden ajan olen haeskellut satunnaisesti töitä, joskin yhä kiihtyvällä tahdilla, sillä se laiva missä nyt olen, natisee liitoksistaan ja pahasti. Mutta on se viheliäistä hommaa, en voi muuta sanoa. Jo ensiksi se sopivan työpaikkailmoituksen löytäminen vie aikaa; saa käydä huolella läpi monien eri yritysten, virastojen ja kuntien työpaikasivut läpi, ja lopuksi vielä työkkärin tarjonnan koluamassa. Työkkärin hakulomakkeestakin on tehty jotenkin niin pirullinen, ennen sitäkin oli helpompi käyttää ja löytää juuri ne paikat, jotka kiinnosti. Eipä enää.

Silloin vuonna miekka ja keppi duunipaikan sai kyllä paljon helpommalla kuin nykyisin. Tietysti silloin oli tuttavista hyötyä ja kun oli kerran saanut firmasta jalansijaa niin yhdellä puhelinsoitolla pääsi sinne takaisin töihin. Myönnettäköön, että olivat jämähommia ja kausiluonteisia keikkoja, mutta kuitenkin. Ei ollut henkilöstövuokrausfirmoja, joka on kyllä nykyaikana sellainen vi(r)tsaus ettei pahemmasta väliä. Duunia riitti kuitenkin.

Myöhemmin piti alkaa sitten surffaamaan netistä työpaikkoja. Samaa hakemusta floodattiin sähköpostilla sitten niin maan pirusti, ja aina silloin tällöin kävi kutsu haastatteluun ja joskus pääsi töihinkin. Kun ensiksi pääsi väliaikaisesti hommiin, niin joskus kävi myös niin, että oikein vakinaistettiin firman omaan palvelukseen. Nykyään tästä voinee vain unelmoida; käytetään henkilöstövuokrausfirmaa hamaan loppuun saakka, ulkoistetaan, ketjutetaan määräaikaisuuksia yms. skeidaa.

Kun jostain sitten bongaa tällaisen harvinaisen tapauksen, että joku yritys hakee vakituista työntekijää suoraan omaan palvelukseensa, niin hakijoita on tietysti sen seitsemänsataa. Hakuprosessista on tehty pirullinen; ensiksi hakijan täytyy rekisteröityä yrityksen omille rekrysivuille, eikä enää valmiin hakemuspohjan lähetys onnistu. Samat saakelin kentät pitää täyttää kerta toisensa jälkeen. CV nyt menee kopiona, mutta hakemusta täytyy modata aina paikkakohtaisesti. Pyrin avaamaan pelin jo tässä vaiheessa ja tunnustaa rekrytoijalle kaikki valttikortit, joita minulla on tarjottavana ja josta koen yrityksen itse hyötyvän. Tässä on tietysti se riski, että menee heti metsään ja puhun itseni jo ulos haastateltavista. Toinen seikka minkä olen huomioinut, on suosittelija. Jotkut työnantajaehdokkaat tätä kysyvät, minä olen tuonut suosittelijan (edellinen esimies) jo valmiiksi esille.

Joskus yritykset paljastavat kuka henkilö kyseiseen tehtävään valittiin. Kun sitten käy tämän onnekkaan profiilia tarkastelemassa vaikka LinkedInissä - joka muuten on must-juttu nykyajan työnhakijalle - niin huomaa, että kyseinen veijari oli ollut saman firman palveluksessa jo aikaisemminkin. Eli paikka oli pedattu jo valmiiksi jolle kulle, mutta ilmeisesti laki velvoitti laittamaan kyseisen paikan julkiseen hakuun. Tällöin pitäisi olla olemassa joku kirjoittamaton sääntö, että vilunkipeliä on menossa, ettei muut hakijat turhaan näe vaivaa tavoitellessaan kuuta taivaalta. Yhden hakemuksen huolelliseen tekoon + rekisteröitymiseen menee ainakin minulta useita tunteja.

Kun viimeksi pääsin työhaastatteluun, hakijoita oli noin sata, haastatteluun valittiin kuusi. Haastattelupäivänä oli kesän kuumin päivä, mutta sonnustauduin silti tummaan pukuun koska ajattelin sen jäävän haastateltavien mieleen. "Se pukujätkä". Ehkä se oli virhe, koska kaksi haastattelijaa olivat itse "rönttösissä". Vaikka haastattelu itsessään kesti liki pari tuntia, en voi kehua sen menneen mitenkään mallikkaasti. Päinvastoin, en olisi edes itse palkannut itseäni. Haastattelu itsessään oli varsin yksipuolista "poliisikuulustelua", jollaista sen ei missään nimessä pitäisi olla. Tein kyllä parhaani, mutta en saanut toisesta haastattelijasta minkäänlaista otetta, vaan oli pirullinen koko haastattelun ajan. Toisekseen, en ollut käynyt haastattelussa yli viiteen vuoteen. Työhaastattelussa pärjää kyllä, kunhan harjoittelee tarpeeksi. Ja täytyy muistaa, että se ensimmäinen 10 sekuntia määrittelee, tuleeko koko haastattelusta mitään.

Kyllä mä olen ollut haastatteluissa, jotka ovat menneet mielestäni ihan kelvollisesti, mutta en ole siltikään saanut kyseistä työtä, ja toisaalta joskus ollut haastattelussa jossa selvisi, ettei kyseinen paikka ollut sitä mitä luvattiin ja jolloin olen todennut, että lienee parasta lakata haaskaamasta kummankin aikaa ja marssinut tilaisuudesta ulos.

Mutta, anskattoony pääseekö sitä enää tuollaiseenkaan tilaisuuteen kun viime aikoina on hyydytty jo lähtöviivoille. Tokihan tässä alkaa miettimään, että alkaako ikärasismi jo vaikuttamaan. Olen hakenut mahdottomia paikkoja ja olen hakenut paikkoja jonne ilman muuta olisin olettanut pääseväni haastatteluun. Eräs paikka infosi meitä hakijoita hakuajan jälkeen saaneensa reilut parikymmentä hakemusta, mutta jokainen hakija oli niin huono, että päättivät olla palkkaamatta ketään - ja ensi viikolla sama paikka tuli uudelleen hakuun!

Ja muuten niille urpoille, jotka ovat edelleen sitä mieltä, että duunia saa kyllä kun menee rohkeasti soittelemaan yrityksen ovikelloa ja kysymään töitä: Tuotakin tuli tänään ohminennen testattua! Sain osakseni vain tyrmistystä ja "onko tämä joku piilokamera"-tyyppisiä katseita.

Mutta ei muuta kuin tsemppiä kaikille töitä hakeville. Ja jos joku jännittää itse haastattelua, niin tässä pieni pätkä itsensä kokoamisesta: