Upeeta, mahtavaa. Suomi on taas lähempänä länsimaita, kun meilläkin on nyt Burker Kingejä (huomaa monikko). Tarkoitus oli käydä jo aikaisemmin, mutta olin lukenut tolkuttomista jonoista, joten enpä ollut aiemmin päässyt. Kunnes sitten eräänä perjantaina ruokiksen lähestyessä päätin, että nyt saa riittää. Enhän mä ollut käynyt Burger Kingissä melkein kahteen vuoteen. Viimeksi Tokiossa, keväällä 2012. Joten senkin pohjalta oli aika käydä muistoja verestämässä.
Suuntasin ensiksi rautatieaseman BK:hon, joka oli ollut auki vasta vähemmän aikaa. Jonoa oli niin pitkälti, ettei tiskiä näkynyt. Totesin tuon toivottomaksi, ja päätin kokeilla Mannerheimintien ravintelia. Mua jo vähän masensi, koska ajattelin siellä olevan vähintäänkin vastaavat jonot.
Paikan päällä tilanne ei näyttänyt onneksi niin mahdottomalta. Jonoa oli toki tuulikaappiin saakka, mutta ei sentään ulos asti. Lisäksi meinasin lentää persseelleni, kun täällä oli laitettu ihmiset jonottamaan käärmemaisesti siten, että se kenen vuoro oli seuraavaksi meni ensiksi vapautuvalle kassalle. Ei siis siten, kuten Suomessa aina on, että valitaan etukäteen kassa ja sitten kirotaan kun edelläoleva töpeksii.
Myyjät olivat oikeita tehopakkauksia, ja jono imaisi nopsaan. Olisikohan oven avaamisesta kulunut kymmentäkään minuuttia kun jo istahdin ruokineni pöytään. Ainoa mikä kummeksutti oli se, että juoma täytyi itse hakea sivulla olevasta automaatista. Kun tilasi aterian ja maksoi sen, niin myyjä antoi mukin ja piti lähteä ryysimään juoma-automaateille ja täyttää muki sillä välin kun myyjä iski ne syötävät kamppeet siihen tarjottimelle ja sen jälkeen palata takaisin noutamaan tarjotin. Ainakin se Mannerheimintien ravintola oli varsin ahdas, ja ihmiset menivät edes takasin, kuka tarjottimen kanssa ja kuka juoman. En tiedä onko se käytännöllistä? Ei mielestäni ulkomailla tällaista ollut. Juomapisteestä noudettiin myös servietit, pilli ja suola. Ketsupista myyjä esitti erillisen kysymyksen.
Tilasin Whopper-aterian, joskin Steakhousekin näytti hyvältä. Niitä olisi saanut myös tuplapihvillä, ja pitkään arvonkin mielessäni otanko tuplana vai en, mutta tulin päätökseen, että ehkä tällä kaljavatsalla vähemmälläkin kalorimäärällä pärjää. Ja ihan hyvä, ruoka oli yllättävän tuhti annos. Lisäksi myyjä kyseli juuston perään; sellaisen olisi saanut 40 sentillä, joskin juusto oli ilmeisesti lopussa vieressä olleen tilauksen perusteella. Pahoittelen, että nyt en osaa sanoa, oliko juustoa Whopperissa ollenkaan, vai oliko kyse nimen omaan lisäjuustosta.
Tilat olivat ahtaat, ja ärsyttävästi porukka oli varannut yläkerrasta paikat takeillaan, niin kuin saksalaiset rantatuolit pyyhkeillään, ja vasta sen jälkeen asettuneet tilausjonoon. Kulmasta lähti kuitenkin melko huomaamaton kierreporrasviritelmä alakertaan, jossa oli paikkoja ja ennen kaikkea rauhallista hälinän jäädessä yläkertaan (katutasoon).
Istuinpaikkana oli muutama sloossi ja muutama peruspöytä epämukavan näköisillä tuoleilla. Tilat olivat siistit, vessassa en käynyt. Ei ollut erillistä kierrätysastiaa ruoantähteille ja roskille, vaan kaikki kipattiin samaan roskiin.
Mä arvostelisin ilmapiirin ehkä 2/5.
Entäs sit sapuska. Se oli kyllä positiivinen yllätys. Mennen tullen voittaa Mäkkärin ja Hesen. Etenkin hampurilainen oli maukas, pihvi erityisesti. Jonkinlainen majoneesi siinä oli, mutta en osaa eritellä sen kummemmin mitä ainesosia tähän oli käytetty. Ehkä vähän jopa etikkainen, tai sitten siinä vaan toimi hapot, kuten Master Chefin tuomarit aina taaplaavat. Hampurilainen oli kietaistu myös kääreeseen, joten sotkua ei päässyt kauheasti syntymään, hampurilainen oli helpompi syödä, eikä sisuskamat pudonneet sieltä pitkin.
Ranskalaiset olivat ehkä hienoinen pettymys. Ne olivat paksumpia kuin muissa hampurilaisketjuissa ja kestävät makuvertailunkin ihan ok. Mutta hampurilaiseen verrattuna pienoinen pettymys siis.
Juotavaksi olin ottanut soodaa, se oli ihan perusvarmaa hanakamaa. Tiedäthän, hiilihapot jne.
Pahinta oli ketsuppi, jota olin mennyt tyhmyyksissäni ruiskimaan ranskanperunoille. Sen voi melkein jatkossa jättää kokonaan veks, tai ainakin laittaa niukemmin johonkin yksittäiseen kohtaan - ei niin, että pilaa koko perunasadon.
Ruoasta irtoaa 4/5. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Voittaa ehdottomasti Hesen ja Mäkin, todennäköisesti jopa Scanburgerinkin.
Plussat ja miinukset:
+ Jonotus oli järjestetty kerrankin järkevästi, epäsuomalaiseen tapaan ns. nauhajonotuksena, jolloin seuraavana vuorossa oli se, joka oli kauiten siihen asti jonottanut. Antaisin tästä toisenkin plussan, jos voisin.
+ Hyvä ruoka & hinta-laatu-suhde
+ Tehokkaat myyjät
+ Helposti syötävä hampurilainen (kääre)
- Juoma piti itse noutaa
- Hälinä
- Ketsuppi oli skeidaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti