279# Sicily, 4

Ei tarvinnut herätä aivan niin aikaisin kuin edellisenä päivänä, mutta aamiaiselle piti ennättää silti. Lisäksi opas oli käymässä taas aamiaisella, ja kysyttiin siltä muutama mieltä askarruttava kysymys.

Aamupäivällä menimme Naxoksen arkeologiselle kaivaukselle. Siellä oli ilmeisesti jotain vanhoja kaivauksia jne juttuja. Alue oli varsin laaja, joten pitihän se käydä tsekkaamassa. Parin euron sisäänpääsymaksu ei päätä huimannut.

Ensiksi tsekattiin pienehkö museorakennus, jossa oli näytillä kaivauksista löytyneitä esineitä, palasista liimattuja kippoja ja kappoja. Henkilökunta jylisi, että valokuvia ei saanut ottaa. Oltiin ainoat asiakkaat, henkilökuntaa tuntui olevan järjettömästi. Kirjoitettiin nimet vieraskirjaan, ja huomattiin ettei paikka mikään yleisömagneetti ollut edellisenäkään päivänä.

Mentiin ulos kaivauksille. Liskot juoksentelivat jaloissa. Kaivauksia oli laajalla alueella, mutta ne olivat vain matalia kivisokkeleita tai palanen muuria. Näimme kaksikon tekemässä kaivauksia. Toinen nosti lapiollisen hiekkaa kottikärryyn ja toinen sitä sihvilän kanssa selvitti.

Oli paahtavan kuuma, eikä alue oikein tarjonnut varjoa emmekä olleet älynneet ottaa juotavaa mukaan. Kurkkua alkoi nopeasti kuivaamaan, hiki valui selästä noroina. Edelleenkään emme nähneet ainuttakaan muuta turistia.

Eksyimme vahingossa sellaiselle sivukujalle joka huomaamatta muuttui rämeiköksi. Sitten alkoi kuulua huutoa puistosta, tai ainakin takaatamme. Musta arvokkaan näköinen mersu seurasi meitä pienen matkan takana mafiatyyliin, ja sisällä istuvat kaksi pukumiestä meille huutelivat. Päättelimme, että meillä on ei-haluttu suunta, joten käännyimme takaisin. Päätimme suksia koko alueelta veks, kun touhu vaikutti niin arveluttavalta ja olimme lisäksi kuumissamme ja janoissamme. Musta mersu seurasi meitä loppuun saakka.

Pysähdyimme kahvilaan ja otimme jääkahvit ja 1,5 litraa vettä. Niillä sai janon sammutetuksi. Käveltiin hieman ja ostimme postikortteja eräästä puodista, onneksi saimme myös tarvittavat merkit sieltä, vaikka laskutoimitus näytti tuottavan suuria vaikeuksia kaupan kahdelle myyjälle. Palasimme hotellille syömään kevyt (?) sipsilounas ja skriivaamaan kortit.

Menimme rannalle. Oli aika kuuma, mittarimme mukaan +31, mutta auringonteho tuntui hyvinkin kuumalta. Hotelliin suihkuun ja pienille päikkäreille, ja sitten Lido di Naxos-baariin mojitoille. Juoma oli suht tuju, mutta muuten paikka oli perseestä, hidas palvelu, epäsiisti, lapsikerjäläisiä pyöri kinuamassa rahaa.

Drinksuilla.

Kävelimme hieman rantakadulla ja ihmettelimme paikallisten parkkeerausröyhkeyttä. Autot jätettiin tasan siihen kohtaan missä oli pistäytymisasiaa, valmiiksi parkissa olleet sumputettiin jumiin. Näimme bussin joka ei mahtunut ohittamaan tällaista sumaa. Hän paineli pitkät tovit äänitorvea, kuten myös hänen takanaan tulleet autot, kuvitellen että joku tulisi siirtämään keskelle tietä parkkeeratut autonsa pois tieltä. Eipä tullut. Liikenneruuhka kasvoi siihen malliin, että kuski lopulta kurvasi pitkin jalkakäytäviä ohittaen suman, soitti kännykällään jonnekin ja ilmoitti rekisterinumeron eteenpäin.

Autot ovat myös yllättävän vanhakantaisia ja lommoisia ja naarmutettuja. Eikös Suomessa pitänyt olla Euroopan vanhin autokanta? En tiedä sitten millaisia autoja pohjois-Italiassa on, mutta nämä olivat ainakin täysiä pommeja.

Liikenteessä.

Kävimme illastamassa Villa Pamar -ravintolassa. Aluksi tuuli aika kovasti, tehden illan jopa himpun verran viileäksi. Tilasimme jälleen pizzet. Antaisin arvosanan 3/5, maulle, mutta palvelu oli hidas, jopa tarjoilija sitä pahoitteli, joten päätimme sen antaa näkyä tipeissä. Pp puolestaan rankkasi pizzen maun täydelliseksi, vaikka saikin siitä jonkin allergisen reaktion.

Huomioitavia asioita:
- Italian autokanta on ikivanha
- Parkkeerauskulttuuri