280# Sicilia, 5

Vuorossa oli taas vähän aikaisempi herätys, eli klo 7.30. Syötiin aamiainen, ja lähdimme sitten bussiasemalle. Tarkoitus oli lähteä klo 9 bussilla Cataniaan.

Pp kävi ostamassa lippukojusta tiketit sujuvasti italiaksi. Meno-paluu oli kahdelta yhteensä 13,20€, joten aika halvalla päästiin, kun matkaa oli suuntaansa 50 kilometriä. Bussi tulikin täyteen, ja saatiin viimeiset istuinpaikat toiseksi viimeisestä rivistä. Osa joutui istumaan lattialla. Matka kesti noin tunnin, moottoritietä. Bussi jätti meidät katupysäkille, lähtöpysäkki on eri paikassa, muurien sisällä.

Lähdimme kävelemään Via VI Aprilia pitkin ja käännyttiin Via Vittorio Emanuelle kadulle. Kaupunki oli varsin ruma. Moneen kertaan tämäkin paikka oli tuhoutunut, milloin sodassa, milloin tulivuorenpurkauksessa tai maanjäristyksessä. Nyt talot olivat röttelöitä, tummanpuhuvia laavakivestä johtuen. Seiniä oli töhritty. Roskaista.

Käytiin ostamassa vedet, maksoivat 35 senttiä puteli. Varsin halpaa, kun turistikaduilla samasta aineesta sai pulittaa euron. Noin kilometrin taivallettuamme tulimme Il Duomo aukiolle, jossa käytiin St. Agatan ja Il Duomon kirkoissa. Ne olivat lähes vierekkäin, vain katu halkaisi ne toisistaan. Outoa ajatella, että kirkot piti rakentaa vieri viereen. Kunkin kirkon ovensuulla päivysti kerjäläisiä. Aukion keskellä oli elefantti-suihkulähde. Silläkin oli joku oma tarinansa, jota en nyt tätä kirjoittaessa enää muista. Maapallo-obeliski keikkui suihkulähteen nokassa.

Suihkulähteellä Catanian ytimessä.

Poikettiin torin laidalla olleeseen kahvioon Cafe Freddolle, nekin olivat hinnoiltaan puolet siitä mitä aiemmin Taorminassa, vaikka luulisi tämänkin paikan olevan turistien suosiossa jos jonkin. Jatkettiin matkaa kalatorille, jossa oli mielipuolinen tungos, meteli ja tietysti kalanhaju. Piti olla tarkkana ettei saanut kauppiaiden huuhtomia vesiä kintuilleen.

Tulimme Castello Ursinoon, joka oli nimensä mukaisesti eräänlainen linnoitus. Opaskirjan mukaan sinne piti olla vapaapääsy, mutta sisällä kauppasivat lippuja. Siellä oli jokin taidenäyttely, joka meitä ei kiinnostanut sen vertaa, että oltaisiin sisäänpääsymaksu maksettu, joten lähdimme tyhjin käsin pois. Vähän linnoituksen ulkopuolella näin miten ryysyläinen toimitti nipun 20€:n seteleitä pukumiehelle. Mikä lie mafiakauppa siinäkin. Muutenkin porukka oli vähän karskimman näköistä kuin Taorminassa ja turismipaikoissa. Mustia näkyi Taorminan lähelläkin jonnin verran, kauppaamassa yleensä aurinkolaseja ja muunlaista rihkamaa. Täällä oli huomattavasti enemmän myös kerjäläisiä, jotka lapsineen ruinasivat rahaa. En tiedä olivatko ne romanialaisia vai italialaisia.

Palasimme Il Duomo-aukiolle ja lähdimme kävelemään Via Etnea-katua ylöspäin. Se oli Catanian ostoskatu. Leveä olikin, mutta kaupat olivat jotenkin kolkkoja, ja paikallisille ihmisille suunnattuja. Alueella oli tosin myös markkinat, ja hetken aikaa jaksoimme ratsata tarjontaa. Siellä myytiin kaikkea kaloista lihoihin, vaatteista röökiin ja viinaan. Ahtaat välit ja väentungos sai meidät kuitenkin kiirehtimään pois paikalta.

Kävelimme Villa Bellinin puistoon, joka tarjosi varjoja ja istuinpenkkejä. Se sopi meille, ja lepäilimmekin siellä tovin. Katselimme ihmisiä ja puluja. Oli mikä tahansa paikka maailmassa niin pulu on aina samanlainen paikassa kuin paikassa.

Bellinin puisto Cataniassa.

Alkoi hiukomaan ja aloimme etsimään lounaspaikkaa, ja sitä saikin etsiä aika tovin. Näin iso kaupunki - lähes 300 000 asukasta, mutta ei yhtään kelvollista ravintolaa. Pelkkiä kahviloita. Onneksi aiemmin joku nainen oli antanut flaijerin, joten käppäiltiin sinne, trattoria La Collegiataan. Se oli ihan jees valinta, täynnä ihmisiä eikä hinnatkaan olleet pahat. Pp söi salaatin, minä spaghetin jonka huljuttelin alas oluella.

Kadut Catanian.

Naamaa kiristi, iho tuntui palaneelta. Lähdimme käppäilemään kohti bussiasemaa, matkalla ostimme vielä vedet. Pienen aikaa meni ennen kuin löysimme muurien sisäpuolisen bussiaseman. Onneksi lippu oli jo ostettu, koska ei tosiaan ollut hajua mistä varsinainen lippu olisi pitänyt ostaa jos sellaista ei olisi ollut. Aika kuuma oli istuskella odottelemassa bussia - mitään erillistä rakennusta ei ollut vain pelkkä katos laiturialueineen. Jokin heebo siinä kävi krääsääkin kauppaamassa.

Bussi tuli myöhässä ja siellä oli jo ihmisiä, todennäköisesti bussi oli käynyt ensin lentoasemalla. Istumapaikat kuitenkin saatiin. Matka meni takaisinkin päin varsin nopeasti, kuski painoi reippaasti kaasua ja popitteli varsin kovalla Mark Knopfleria ja REMiä. Moottoritie on kiva. Täällä oli tietullit, mutta bussilla on niin sanottu telepass, jolla pääsee nuo tullit ohittamaan. Ei siinä matkassa tainnut lopulta tuhrautua kuin 40 minuuttia.

Kävimme uimassa, kauppa oli luonnollisesti vielä kiinni siestan vuoksi. Hotellissa kävimme suihkussa, ja sen jälkeen kävimme ostamassa Pp:lle jotain hänen tarvitsemiaan juttuja apteekista ja sen jälkeen La Vela -ravintolaan illastamaan. Oli kerrankin hyvä ruoka, varmasti reissun paras. Silti mä ihmettelen, miten italialaiset eivät pääsääntöisesti osaa ruokaa tehdä. Olen aina pitänyt sitä kuitenkin ruoka-maana. Mä söin kanan, ja Pp spaghetin. Alkuruoat ovat yleensä jaettu Antipastiin, pääruoka Primi plattoon ja di Secondiin. Olisi tarkoitus että syötäisiin molemmat pääruoat, mutta turisteilta ei kuulemma ole munaus tilata vain toista ruokaa. Koska oltiin syöty jo lounas, niin yhdelläkin ruoalla pärjättiin. Jälkkäriksi espressot, ja testasin vielä grappaa, joka oli parempaa mitä oletin. Yleensähän sitä verrataan suomalaiseen metsäpontikkaan.

Suomalaisia oli ravintolassa muitakin, mutta emme antaneet sen häiritä. Ilma oli viilennyt +24 asteiseksi.

Meri sentään oli kaunis.