275# Tampere

Uroteot jatkuvat kotimaan matkailun saralla. Pari päivää oli kotosalla huilattu ja päätin lähteä sitten Tampereeseen, pohjoismaiden suurimpaan sisämaakaupunkiin. Mä olen siellä kymmenen vuotta sitten asunutkin, mutta sen jälkeen ei ole juuri tullut kaupungissa vierailtua. Viimeksi muutama vuosi sitten, silloinkin pikaisesti. Nyt päätin jäädä jopa yöksi.

Hotellin buukkasin Omenahotellista. En mä tiedä onko se halpa vai ei, mutta ei se ainakaan kallis ole. Ja aika kätevä. Netissä tehdään varaus, ei vaadi mitään vittumaista rekisteröintiä erikseen (ellei sitten halua jolloin tiedot olisivat valmiina tietokannassa). Omenahotellissahan ei ole mitään respaa, eikä edes henkilökuntaa. Saapumispäivänä lähetetään tekstiviesti puolen päivän aikoihin, jossa on mainittu huoneen numero sekä pinkoodi, joka näpytellään hotellin oveen. Sisään pääsee klo 16. Aamiaisen saa halutessaan, mutta se tietysti maksaa.

Junalla tietysti menin. Nopein yhteys olisi maksanut puolestaa 38€ ja risat. Mä valkkasin vähän halvemman junayhteyden, mutta siinä sai rangaistuksena pysähtyä Riihimäellä, Hämeenlinnassa ja Toijalassa. Tai no, halpa ja halpa, maksoi sekin 33€ / suuntaansa, eikä meno-paluustakaan saanut mitään alennusta.  Olisi sitten ollut vielä joku taajamajuna, mutta se pysähtyisi joka ikisellä maitolaiturilla ja epämukavat penkit sellaisessa. Eikä olisi ikinä perillä.

Juna oli kuitenkin ihan ok, mutta se mua ihmetyttää miten aina voi käydä niin että saa paikan selkä menosuuntaan. Joka juukelin kerta.

Oli luvattu sadepäivä, mutta kävipä hyvä tuuri. Hesan päässä ennätin juuri junaan ennen sadetta, matkan ajan satoi mutta Tampereessa oli taas poutaa. Junakin saapui aikataulussaan, ihme kyllä.

Tampereassa on jopa kaksi Omenahotellia, mä valkkasin sen lähempänä rautatieasemaa olevan. Asemalta ei kestänyt sinne montaakaan minuuttia kävellä. Kello oli parahiksi neljä, joten pääsin saman tien sisään. Vähän tuntui olevan murenia lattialla ja vessassa haisi mielestäni hieman paskalle, mutta muuten oli ihan ok. Ilmastointi ja kaikki. Heitin repun sängylle ja lähdin saman tien ulos.

Mä en ollut ihan varma mitä tehdä, tai minne mennä, mutta kävelin Hämeenkatua eteenpäin. Kaupunki tuntui oudolta, täysin vieraalta. En voinut käsittää miten mä olen voinut joskus asua täällä. Kahvilat ja baarit olivat muuttuneet kymmenessä vuodessa. Mä vähän masennuinkin siitä.

Keskustori oli varsin eläväinen, siellä oli kaikenlaista ulkomaalaisten kojua. Myivät ruokiaan.

Kävelin Pispalaan. Muutama mutka vaikutti kyllä tutulta. Kyllä, mä olen asunut täällä.

Maisemat olivat hienot. Mun kotitalo oli vielä pystyssä. Mulla oli valtavan nostalginen tunne.

Iski kusihätä. Suutakin kuivasi, ja ajattelin jos olisin mennyt Pispalan pulteriin kaljalle. Se oli kuitenkin niin täynnä kovaäänisiä känniläisiä, että en voinut kuvitellakaan jääväni sinne. Uskomatonta, arkipäivänä, kellon ollessa viisi iltapäivällä.

Kävelin Pispalaa ristiin rastiin, kuvaten maisemia. Nousin jopa Pispalan portaat, joita mun laskujen mukaan on 314. Kyllä selkä valusi hikeä kun ne tepasteli ylös.

Palasin takasin keskustaan. Menin Teerenpeliin sikahintaiselle oluelle, mutta Vauhtiveikko oli hyvänmakuinen. Puhelin oli mennyt tällä välin tilttiin, se kyseli PUK-koodia vaikkei se ollut suljettuna ollutkaan. Se oli vielä duunipuhelin, mutta onneksi se saatiin tuen kautta selville.

Kävin syömässä Pancho Villassa. Sitä on aina haukuttu, mutta mun mielestä ruoka oli erinomainen. Oikein maukas meksikolainen ruoka. Mä kyllä suosittelen.

Päätin jatkaa matkaa mutta huomasin lähtiessäni että kenkä oli hiertänyt vasenta jalkaa niin saatanasti, että iho oli varmasti mennyt rikki. Mä löysin apteekin, josta kävin ostamassa laastaria ja Buranaa, nyt kun sellainen kerran saatavilla oli. Mua vähän ärsytti apteekin pulska myyjä, joka vain jäpitti kassakoneensa takana. Yleensä apteekissa tullaan välittömästi iholle kyselemään, mitäs oikein etsiskelet. Menin kassalle ja myyjä kysyi olisinko tarvinnut apua. Ööh..? En malttanut olla sanomatta, että eikös tuota kannattaisi kysyä ennen kuin asiakas tulee kassalle. Keskustelu tyrehtyi siihen :D

Laastaroin apteekin ulkopuolella jalkani, ja jatkoin matkaani. Kävin parissa kirjakaupassa, ja juuri kun olisin löytänyt haluamani iski puolestaan niin kova kakkoshätä, että oli pakko lähteä hotellille ja vähän äkkiä. Se oli meinaan sekunneista kiinni.

Hain kaupasta vähän juomista ja sipsejä, katselin telkkarista Suomen naisten futista ja uutisia ja sen sellaista. Mun vanha armeijakaverini jostain syystä soitti, ja juttelin pitkän tovin. Pitäisi joskus tavata näitä vanhoja kavereitakin, mutta kun on aina näitä kiireitä ja huonoja tekosyitä jne.

Mä lähdin vielä muutamalle terassille. Pakko oli käydä ainakin Telakka-baarissa, joka on ollut aina suosikkibaarini, koko maailmassa. Se sentään oli vielä olemassa, toisin kuin esimerkiksi Kaupungin valot, jossa Juice aina taaplasi istua kantapöydässään, silloin kun ukossa vielä henki pihisi.

Hotellille yhdentoista maissa, alkoi olla vilu ja olin t-paidassa.

Nukutti ihan hyvin, ja heräsin vasta kymmenen jälkeen. Kävin suihkussa ja hotasin aamupalaa, ja katselin telkkaria. Sitten huomasin kellon jo olevan melkein kaksitoista, jolloin oli check out -aika. Ei helkkari. Enhän mä saanut mitään aikaiseksi.

Kävin ostamassa junalipun. Mulle kävi nyt jo toisen kerran niin, että unohdin pankkikortin pin-koodin. Miten sen voi unohtaa? Mulla oli ollut vuosia jo sama pin, ja käytän korttia päivittäin. Mutta ei vaan tullut mieleen. Onneksi mulla oli sen verran setelirahaa vielä lompsassa, että sain ostettua lipunmyynnistä lipun. Kokeilin vielä pankkiautomaatilla, mutta en muistanut edelleenkään tunnuslukua. Saattans.

Menin stokkalle, ja akateemiseen kirjakauppaan hoitamaan edellispäivän ostokseni loppuun. Muistin kun muistinkin pankkikortin tunnusluvun, kun en hätiköinyt asian kanssa.

Kävin vielä Keskustorilla kiertämässä kojut ja sitten R-kioskilla ostamassa juotavaa, ja suunnistin lopulta juna-asemalle. Näsinneulassa ja vakoilumuseossa jäi nyt käymättä, ne kuuluivat vähän suunnitelmiin, mutta aika meni kuin siivillä. Onpahan jokin tekosyy tulla kaupunkiin uudelleenkin.

Istumapaikka junassa oli luonnollisesti selkä menosuuntaan, ja tottahan toki junaan tuli myös joku vika, jonka vuoksi se myöhästyi 15 minuuttia. Samassa vaunussa oli myös isokokoinen moottoripyörämies, jolla tuntui olevan kamala plunssa päällänsä. Toivottavasti ei tartuttanut tautiaan minulle.

Kotiin kuitenkin taas kerran päästiin.