Nukahdin kuitenkin uudelleen ja nukuin kellonsoittoon saakka, eli kahdeksaan. Aamiaiselle päästiin klo 8.30. Se oli positiivinen yllätys, sillä olin varautunut vain kahviin ja kroissanttiin, mutta täällä tuli kokin väsäämä kylkiäislautanen oheen. Siinä oli kinkkua ja metwurstia, juustoa, vaihteleva määrä munaa, tomaattia ja monesti joku päivän erikoinen, joka saattoi olla leivitettyä munakoisoa tai kalapuikko tai joku muu omituisuus. Kaffestakin sai valita mieleisensä tai toki teen. Paria eri mehua oli valittavana ja jugurttia. Toisesta pöydästä sai valita hedelmäsalaattia ja siinä oli makeita leivoksia (jäi testaamatta tämä).
Opas tuli käymään klo 9. Buukattiin seuraavalle päivälle Etna-retki, ja kyseltiin vähän miten paikallisbussilla liikutaan jne.
Käytiin vaihtamassa kamat ja lampsittiin sitten 10 minuutin matkan päähän bussiasemalle. Ostimme pienestä kojusta meno-paluu bussilipun Taorminaan. Jos vain lipunmyyntikoju on, niin meno-paluu lippu kannattaa ostaa siitä, koska kuski ei lippuja myy kuin pelkästään välipysäkeiltä. Meno-paluun hinta oli 2,80€, joten sikahalpaa etten sanoisi, varsinkin kun Taorminaan on kuitenkin puolen tunnin bussimatka. Etäisyydestä en osaa sanoa, koska Taormina on 230m merenpinnan yläpuolella, ja sinne pääsi vain kiermuraista ja hidasta serpentiinitietä. Tie oli kapea, ja välillä jouduttiin mutkissa peruuttelemaan, pelkkä pieni kaide vain erottamassa tien ja jyrkänteen, joten heikkohermoisille kuskeille bussikuskin virka ei sovellu.
Taorminan päässä bussiasema on vähän kaupungin ulkopuolella, joten käveltävää jäi ennen kuin päästiin Messina-portin kohdille, josta voi ajatella kaupungin "virallisesti" alkavan. Ostimme ensitöiksemme vedet, nestehukka on täällä kuumuudesta johtuen todellinen uhka.
Kaupunkia halkoi noin kilometrin mittainen pääkatu, joka oli muutettu kävelytieksi. Kummallakin puolella oli liikkeitä, melkeinpä pääsääntöisesti vaateliikkeitä. Ei mitään sellaista turistikrääsäkauppaa juurikaan, vaan ihan paikallisillekin suunnattuja.
Käytiin Pyhä Katariinan kirkossa, joka ei ollut mitenkään ihmeellinen. Italiassa kun oltiin, niin täällä oli kirkkoja joka mutkalla, ja ne muistuttivat kovasti toinen toistaan. Ehkäpä niille on sitten kaikille kysyntänsä, varmasti niitä oli bygattu eri vuosisatojen aikana lisää. Taormina oli kuitenkin varsin vanha kaupunki, jos verrataan vaikkapa kaupunkeihin jotka meillä luetaan vanhoiksi (Porvoo, Turku, Hämeenlinna). Oli muistaakseni perustettu 700 eaa, joten ei tuota voi miksikään nuorukaiseksi enää sanoa.
Kirkon vieressä oli joku museo / turistirakennus, jolla oli toki hieno fasiliteetti muttei me käyty siinä kun ei kumpaakaan se kiinnostanut. Sen sijaan Katariinan kirkon takapihalla oli vanha roomalainen teatteri, tai sen jäännökset. Sekin oli ikivanha, rakennettu ensimmäisellä vuosisadalla. Käytiin kuvaamassa paikka, ei maksanut mitään. Eipä siellä muita ollutkaan, meidän jälkeen raunioita jäi ihmettelemään tosin joku toinen pariskunta.
Jatkettiin kävelykatua eteäpäin, ja saavuttiin 9.huhtikuuta-nimiselle aukiolle. Siitä levittäytyi huisi näköala alas jyrkkää vuorenrinnetta merelle ja Giardini-Naxokseen. Aukiota ympäröi kirkko, kellotorni sekä 1600-luvulta peräisin ollut rakennus joka oli sittemmin muutettu kirjastoksi. Kellotornin vieressä oli kahvila Wunderbar, jossa julkkikset ovat käyneet virkistämässä itseään. Me emme käyneet siinä, vaan kellotornin jälkeisessä Irish pubissa, jossa ei ollut juuri muuta irlantilaista kun nimi, tosin sisätiloihin emme tutustuneet vaan nautimme terassin varjossa Cafe Freddot, eli jääkahvit. Hyviä. Hinnat olivat turistiluokkaa, 8€ maksoivat yhteensä pienestä lasillisesta kaffetta.
Jalat ja olemus sen verran virkistyi että jatkoimme jälleen eteenpäin. Tulimme Piazza del Duomolle, jossa nimensä mukaisesti löytyi iso kirkko sekä 1600-luvulla pykätty suihkulähde (millainenkohan vedentulojärjestelmä silloin onkaan ollut?). Ihmiset jopa joivat suihkulähteestä, Pp:kin. Minä rohkenin vain kostuttamaan sillä naamani.
Tsekattiin kirkko, nimeltään San Giuseppe. Ovella istuskeli kerjäläinen lanttia anelemassa, kuten melkein kaikkien kirkkojen ovella.
Tulimme lopulta kaupunginmuurin toiseen päähän, Catanian portille. Kävimme ostamassa uudet vedet, ja sen jälkeen poikkesimme kaupungin muurin sisäpuolelle vielä Palazzo dei Duchi di Santo Stefanoon, joka nimensä mukaisesti oli jonninlainen palatsi, kuulunut 1300-luvulla herttuoille. Mikäs siinä, ihan viehättävä piha-alue ja hienot näköalat, ja varmaan rakennus ollut loistelias tuohon aikaan. Toisen maailmansodan aikana rakennus oli tietysti pommitettu paskaksi, ja sittemmin entisöity, mutta alkuperäisyys oli toki karissut.
Menimme kaupunginmuurin ulkopuolelle ja jatkoimme alas Via Roma-näköalakadulle. Täällä ei ollut jalkakäytäviä. Autoja ja mopoja suhahteli ohi vähän väliä, mutta näkymät olivat hienot.
Näkymiä kelpasi ihailla.
Jatkoimme matkaa ja tutustuimme viereiseen Public Gardeniin, puutarhaan. Siellä oli mukavan varjoista. Kukkaa ja kasvia, liskoja metsästävä komea kisse, sekä jotain pystejä ja sotamuistojuttuja.
Liskoista nauttiva kisse.
Teatro Gregolle maksoi sisään 8€ / naama, hinta vähän ärsytti mutta koska oltiin tänne saakka tultu ja se oli sitä paitsi Taorminan ykkösnähtävyys, niin pakkohan se oli maksaa. Amfiteatterin tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetty, mutta kreikkalaisten hanke se oli ollut ja epäiltiin sen olevan niinkin vanha kuin 700-luvulta eaa. Teatteri oli edelleenkin käytössä, ja alaosaan oli istutettu helvetin rumat valkoiset muovi-istuimet eikä itse puinen lavakaan ollut mikään viehko. Täällä oli filmifestivaalia ja jotain oopperajutskaa. Näköalat olivat todella hienot. Käytiin vielä huipulla kuvaamassa maisemat ja nautittiin hetki pienestä tuulenvireestä, joka vähän kuivatti hiestynyttä olemustamme.
2500 vuoden ikään ehtinyt kreikkalainen teatteri.
Giardini-Naxoksen bussiaseman (nimeltään Recanati) puoleinen kauppa oli yllättäen taas siestalla, joten ei voitu siinäkään käydä poikkeamassa. Pistäydyttiin hotellilla hakemassa uintikamat ja käytiin rannalla uimassa, ja poikettiin sitten keskustan kaupassa hakemassa juomat. Hotellilla vähän levättiin jne.
Illalla syötiin pitkän kaavan mukaan La Conchiglia-ravintelissa. Söin kalaa alkuruoaksi ja lihaa pääruoaksi, se oli kallista ja jopa pahaa. Lihaa eivät italialaiset osanneet tehdä, mutta yllätys oli että kalakin jäi niin heikoksi. Valkoviini oli lämmintä, joskin se oli ainoa mikä oli halpaa. Arvostelut 2/5.
Kaupastakin myöhästyttiin minuutin verran, se oli mennyt kiinni klo 21, joten iltaparvekekaljat piti hakea taas turistimyymälästä.
Huomioitavia asioita:
- Vaikka italot eivät pidä huolta ympäristöstään, niin itsestään kyllä. Turhamaisuus on valttia. Ukoillakin bodatut kropat ja sikspäkki-vatsat ja liimaletit.
- Englantia ei juuri puhuta vaikka turistipaikka onkin.
- Supermarketteja vähän, ja nekin ovat useimmiten kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti