276# Sicily, 1

Ja matkarapsaa sitten kehiin.

Oltiin Pp:n kanssa viikkoa aikaisemmin buukattu äkkilähtö Sisiliaan, Italiaan. Kohde valikoitiin oikeastaan sattumalta, ehkä vähän hinnan ja lähtöpäivänkin mukaan. Kumpikaan meistä ei aikaisemmin ollut Sisiliassa käynyt, joten sekin puolsi matkakohdetta.

Lähtöpäivä oli sunnuntai. Tai ei se mikään päivä ollut, koska herätys oli jo klo 3.15. Tulihan siinä reilut kahden tunnin yöunet nappastua pois kuleksimasta. Luin juuri saapuneen Hesarin, hörppäsin kafen ja tilasin taksin.

Menin ulos ja jostain syystä paikalle oli tullut kaksi taksia. Mä en tietenkään ollut tajunnut ottaa sitä tilausnumeroa - note to self, ota se ylös aina - mutta takimmaisen taksin musta kuski huhuili siihen malliin, että päätin palkita hänet oma-aloitteisuudesta ja nousin kyytiin. Lämpöä oli 14 astetta, mutta kuski ajeli ikkunat täysin auki, suljin ne takaata, ja onneksi kuski tajusi sulkea etuikkunat. Hän oli huolissaan oliko ottanut toisen kuskin pokan, ja kyseli olenko soittanut kaksi kertaa taksikeskukseen. Älytöntä. Muutenkin sai kuskia opastaa moneen kertaan, ja silti meinasi ajaa harhaan, eikä tilannetta helpottanut se, että hän ajeli Mäkelänkatuakin satasta. Okei, kadut oli tyhjät, mutta silti... Lisäksi kuski näpräsi vielä kännykkäänsä ajon aikana, ja ottipa siinä arabiankielisen puhelunkin.

Kentälle päästiin kuitenkin hengissä. Tapasin Pp:n lähtöaulassa. Edellisenä iltana oltiin tehty check in, se kun pitää Finnairilla aina nykyään itse tehdä Helsingin päässä. Joko netissä, puhelimella tai sitten lähtöaulassa automaatilla. Jotkut kokeilivat onneaan, mutta heidätkin ohjattiin aulan automaatille. Me pääsimme suoraan backage droppiin, ja siinä ei kauaa mennyt. Silti on älytöntä ajatella, missä vaiheessa se säästö tulee; eikö sitä check iniä todellakaan voi tehdä siinä samalla?

Turvatarkastusjono eteni nopeasti eikä tarvinut joutua kopeloitavaksi.

Koska oli aikainen aamu, ei mikään juuri ollut auki. Käytiin kuitenkin sikahintaisessa kahvilassa. Mä otin kahvin ja Pp mehun, maksoi €7,50. Morjes.

Vähän aikaa saatiin vielä odotella ennen kuin päästiin koneeseen. Mä olin buukannut meille paikat riviltä 13, koska ajattelin jengin olevan niin urpoa, ettei taikauskon takia kukaan halua viereemme käytäväpaikalle. Väärin meni. Joku äijä siihen tunki. Lisäksi joku pariskunta istui meidän paikallamme kun menimme koneeseen, olivat katsoneet väärin paikkansa. Miten typerä voi olla? Mä olin vielä etukäteen laskeskellut aamuauringon paisteen suunnan etelään lentävään koneeseen, ja olin siksi buukannut paikat varjopuolelta, joten siksikin hommassa oli juoni.

Lentokoneessa tarjottiin munakas. Vaikka oli aikainen aamu (kone lähti klo 06.00) niin otimme Pp:n kanssa shampanjat, kuten aina matkalle lähtiessä.

Lento Cataniaan on n. 2635 km ja kestää 3h45min. Kapteeni kuulutti moneen kertaan, miten ollaan etuajassa, joten kävin vain kerran vessassa, johtuen pääosin siksi kun käytäväpaikalla ollut mies nukkui koko ajan, enkä kehdannut häntä häiritä. Mullahan aina kaasuuntuu vatsa lentokoneissa, ja se ei ole mikään naurun asia. Vatsaa oikein korvensi ja kiristeli, mutta laskeskelin kestäväni ne jäljellä olevat minuutit. Turvavyövalo syttyi laskeutumisen merkiksi, mutta sitten kapteeni kehtasi kuuluttaa, että odotamme laskeutumislupaa x-minuuttia ja kiertelemme taivaalla. Vessaan ei päässyt. Olo oli todella tukala, niin kuin vatsassani olisi ollut kuulantyönnön mestaruuskisat.

Kun kone viimein laskeutui ja pääsimme koneesta ulos, minulta tuli pitkiä pieruja lentokentän käytäville useampi kymmenen. Pp kitisi jotain hajusta, mutta ei ymmärtänyt miten vähältä oli ettei kaasupurkaukset alkaneet jo lentokoneessa.

Laukut tulivat verkkaisesti, mutta tulivat kuitenkin. Passeja ei tarvinnut enää tässä vaiheessa näyttää, ja oppaat olivat tullin jälkeen heti vastassa, ja opastivat meidät busseille, jolla pääsisimme oikeaan hotelliin.

Hotellimme oli Giardini-Naxoksessa, jonne Catanian kentältä oli noin tunnin bussimatka, joskin sunnuntai oli Sisilian ruuhkaisin päivä kun kaikki kaupunkilaiset suuntasivat rannoille. Bussissa jaettiin tervetuliaismateriaali ja opas kertoi kohteesta yleisiä asioita. Minä noteerasin sellaisen vanhemman pariskunnan jo heti bussissa, ja ihmettelin näiden kahden juttuja. Nimesimme heidät myöhemmin sketsipariskunnaksi; he olivat aivan kuin näyttelijöitä joissain naurusarjassa. Palataan heihin myöhemmin.

Hotellimme oli Sant Antonio, luokitus parin tähden luokkaa. Pensionaatti. Saimme yllätykseksemme huoneen heti, vaikka kello oli vasta vähän yli 11, normaalistihan huoneen saa kolmen - neljän aikoihin iltapäivällä, propsit siitä. Emme odotelleet hotellilta ihmeitä. Huone oli aika pieni, parveke vielä pienempi, mutta suht siisti se oli. WC ja suihku oli, kuten ilmainen ilmastointi - joka on yleensä aika harvinaista - sekä turvaboksi arvokamoille. Telkkari oli, mutta se tarjosi vain italialaisia kanavia + Italiassa dubataan muutenkin kaikki. Huone oli ensimmäisessä kerroksessa - ei kuitenkaan katutasolla. Näköalat olivat parkkipaikalle, ja aluetta ympäröi korkeat pensasaidat ja viereiset talot, joten maisemaa hotelli ei tosiaankaan tarjonnut. Suurin miinus oli ehdottomasti jääkaapin puuttuminen.

Vaihdettiin kevyempiin tamineisiin ja lähdettiin etsimään kauppaa ja tekemään pikatutustuminen paikalliseen kylään. Oli tietysti kuuma, ja ostimme ensimmäisestä jääkaappikaupasta juomat. Ihmeteltiin vähän rantaa. Täällä osa rannoista oli maksullisia, osa ilmaisia. Jälkimmäisistä puuttui tietenkin kaikki palvelut. Lisäksi ensimmäisiä asioita mitä laitoimme merkille oli se mielisairas roskien määrä. Italot heitti kaikki paskat ja roskat luontoon, ja olivat pahimpia roskaajia kuin intialaiset. Tienvarret oli täynnä tyhjiä pulloja ja muoviroskaa, samaten rannat ja meri.

Oli vähän sellainen hukassa-tunne. Löysimme kuitenkin paremman kaupan, josta ostimme lisää juomaa, sipsejä, keksejä jne. Palasimme hotelliin ja alkoi tulla hiki. Opas oli kertonut, että kesä oli tänä vuonna myöhässä, mutta lämpöä oli silti varmasti kolmenkymmenen paremmalla puolella.

Luimme hieman opaskirjoja, lepäsimme, ja päätimme sitten lähteä rannalle. Opas oli kertonut meriveden olevan 22 asteista, mutta meilläpä oli vesimittari mukana ja tilastoimme veden lämmöksi +27 astetta. Ja olihan se mukavan lämpöistä.

Ranta oli paikallisten vapaapäivää viettäneiden johdosta tupaten täynnä, mutta löysimme kuitenkin mukavan uintiraon. Palasimme 400 metrin matkan takaisin hotellille, otimme suihkut. Aikainen herätys ja minimaaliset yöunet aiheuttivat äärimmäsen väsymystilan, ja päätimme lähteä tutkimaan lisää kaupunkia, ennen kuin nukahtaisimme ja heräisimme vasta aamulla.

Toinen kauppa oli sunnuntai-iltapäivän kiinni, joten sinne emme päässeet. Muutenkin opas varoitteli siestasta, joka olikin varsin sääntö ennemmin kuin poikkeus. Kaupat ja liikkeet menivät kiinni yhden maissa, eikä niitä avattu ennen kuin neljän-viiden aikoihin uudelleen. Kreikassakin sellaisesta varoitettiin, mutta turismin vuoksi sitä ei juuri siellä huomannut. Täällä siestaa vietettiin tunnollisemmin.

Mentiin baariin. Mä otin oluen, Pp otti vahvan Gin Tonicin. Juomien mukana tuli snacksit, maksoivat 9€. Italiassa pitää antaa baareissa ja ravintoiloissa tippiä sen 10-15% mukaan.

Kävelimme pidemmälle kaupalle, ostimme olutta ja Campari-orangea ja pesuainetta ja palasimme hotellin parvekkeelle ne nauttimaan (no saippuaa käytettiin tasaisemmin pitkin viikkoa ulkoisesti). Päivällisaika oli yleensä vasta klo 20-22, joten ei voinut liian aikaisin hipsiä sinnekään, vaikka unille teki aikaisin mieli.

Päivällispaikaksi valittiin päärantakadulla sijainnut F.lli Marano ja Italiassa kun oltiin niin pakkohan se oli heti kokeilla pizzaa. Tai pizze se italiaksi on, tai ainakin monikkomuodossa. Mä olen aiemmin ollut Italiassa ja syönyt muutaman kerran pizzea, ja ne kerrat ovat olleet aina pettymyksiä. Tämä oli perustasoa; söin Peter Pan pitzen, Pp Alla Naxoksen.

Pari pitzea, iso olut ja puoli litraa viiniä maksoivat yhteensä vain 20€, joten aika halpa. Erityisesti viini oli ravintoilassa verrattaen halpaa. Tipit tietysti sitten päälle. Erityisen kiva oli näin jurona suomalaisena huomata, että sisäänheittäjiä ei ravintoiloissa ollut. Isot propsit siitä.

Ilta pimeni yhdeksään mennessä säkkipimeäksi. Kävelimme takaisin hotellille liskojen rapistellessa pensaikoissa.

Huomioitavia asioita:
- Taksia tilattaessa tilausnumeron ylösottaminen
- Roskaavat italialaiset

Piitsi.

Pizze.