281# Sicily, 6

Aamiaisen jälkeen lähdimme taas klo 9.15 bussilla Taorminaan. Tarkoituksemme oli jatkaa sieltä kävellen vuoren huipulla olevaan Castelmolan pikkukylään, joka näkyi hienosti jopa Giardini-Naxoksesta saakka.

Asemalta käveltiin Messinan portille, mutta emme menneet keskustaan vaan jatkoimme mäkeä ylöspäin. Käännyimme oikealle Via Cappuccinille, kävelimme kiviportin ali ja jatkoimme edelleen mäkeä ylös kunnes näimme tiestä erkanevat portaat. Sitten vaan kapuamaan.

Täällä asuu Samperi.

Opaskirjassa kerrottiin, että Taorminasta oli 50 minuutin kävelymatka Castelmolaan. Sinne pääsi toki tietäkin pitkin (5 km), ja sinne oli bussiyhteyskin, mutta mitäs järkeä sellaisessa olisi. Ei, me kävelisimme, vaikka olimmekin varmoja ettei tuota 50 minuutin matkaa oltu meidän kunnoillemme mitoitettu. Meillä oli puolen litran vesipullot, mutta aurinko paistoi kuumasti jo heti aamusta ja juomaa oli syytä säästellä, ettei loppumatkasta tullut noutaja.

Pidimme paljon taukoja, kuvasimme maisemia, saimme sätkyjä meitä pelästyneiden liskojen poukkoiluista. Yhdessä kulmauksessa nähtiin jopa sellainen pitkä musta käärme, hyi saakeli. Se kyllä vähän pelästytti, mutta ilmaantui onneksi vasta loppumatkasta. Ei tiedetty, onko Sisilian käärmekanta miten myrkyllinen, eikä haluttu siitä empiirisesti ottaa selvääkään. Alkumatkan rappusosiolla oli lisäksi kasvit vallanneet portaat, eikä nähty mitä eläimiä jaloissa poukkoili. Osa kasveista oli vielä piikikkäitä, ja mulla shortsit jalassa, joten ne raatelivat ikävästi paljaita sääriä.

Liskoa.

Rinne oli etelänpuolelle, joten varjolepopaikat olivat kortilla. Meiltä meni kapuamiseen reilu tunti. Mäki oli jyrkkää ajotietä tai sitten rappusia (alkumatkasta). Ihmeteltiin, miten joku hullu jaksoi asua täällä, ja millainen kapuaminen tänne aina oli. Ja vaati mäkihyppääjän kaltaista hurjapäisyyttä edes ajaa autolla näitä jyrkkiä ja mutkaisia teitä. Asfalttikin vaikutti sellaiselta, että siinä ei ollut pitoa nimeksikään, saatikka sitten sateella.

Tie vie.

Ylöspäin.

Päästiin perille. Castelmolan yläpuolella oli vielä linna, joka oli kuitenkin nyt remontissa eikä sinne päässyt. Kävelimme vähän aikaa kylän ahtailla kaduilla. Täällä oli niin ikään julkkiskahvila San Giorgio, johon emme kuitenkaan menneet. Pistäydyimme perhetrattorio Le Mimosessa, tyydyimme pelkkiin Cappucinoihin. Omistajaperhe tappeli erittäin kovaäänisesti keskenään, se vähän häiritsi, mutta kun tilasimme laskun niin muuttui ääni kellossa. Tarjoilija jopa tuli kättelemään meidät lähtiessään.

Käveltiin vielä hetki Castelmolassa, tsekattiin kirkko. Olihan täälläkin baareja ja kahviloita, mutta harmi ettei löydetty niitä heti aluksi. Ostettiin vielä vesipullot, ja sitten etsittiin toinen kulkureitti ulos kylästä, takaisin Taorminaan.

Se oli helpompi kävellä, vaikka maasto oli kivikkoinen. Mutta alamäkeä, niin ei tarvinut juurikaan pitää taukoa. Saavuimme lopulta ajotielle ja siinä vaiheessa tapahtui eksyminen. Meillä ei ollut kunnollista karttaa alueesta, eikä ainakaan sellaista johon olisi kadunnimet merkitty pedantisti. Tiesimme kuitenkin, että alaspäin jatkamalla meidän on pakko tulla viimeistään Giardini-Naxokseen. Päädyimme kuitenkin jo Taorminan toiselle portille, Catanian portille, jossa olimme jo aiemminkin vierailleet.

Etsimme ruokapaikan, Il Ciclopen. Se oli logonsa perusteella vähän niin kuin kyklooppi. Ihmeteltiin, miten yksisilämäisellä voi olla kuitenkin kahdet kulmakarvat? Syötiin pastalounaat, juomaksi kalja.

Kierreltiin vähän kauppoja, jos olisi löytynyt ostettavaa (ei löytynyt). Vanhempaan suomalaispariskuntaankin törmättiin, he pyysivät ottamaan parikuvan itsestään. Käväistiin Naumaciessa, joka jäi aiemmalta visiitiltä bongaamatta. Siinä nyt ei ollut juuri mitään näkemistä, pelkkä tiilinen seinä, mutta joskus muinoin tämä oli ollut urheilijoiden treenisali, ja josta sittemmin tuli nymfien paikka.

Otimme bussin takaisin Giardinoon, saatiin istumapaikatkin tällä kertaa. Käytiin uimassa. Nähtiin sellainenkin omituisuus, kun nainen ajoi sähköisellä partakoneella miehensä selkäkarvoja, hyi. Meiltä se ei olisi edes onnistunut, koska oma vehkeeni posahti partaa ajaessa useiksi palasiksi, jättäen aikamoisen siivon hotellin vessaan. Huomasin niskan palaneen, vaikka yritinkin sitä päivän aikana suojella aurinkorasvalla ja lippiksellä.

Lämmöt kohillaan.

Sitten suihkun kautta paukuille baariin. Ostettiin tuliaisia vielä ennen illallista, joka nautittiin Il Pipo-ravintolassa. Päivä oli kiva, yksi onnellisimmista koko loman aikana.